Otan osaa. Osaan samaistua ahdistavaan tilanteeseesi, itsekin opiskelijasolussa asuneena. Toivottavasti pääset pian pois. Tsemppiä ja muista että mielikuvitusmurha päivässä pitää tohtorin ja poliisin loitolla.
6. heinäkuuta 2008 klo 22.20
Anonyymi sanoi...
Loistavaa tekstiä, olen viettänyt pari hupaisaa tuntia tutustuen elämäänne Ivanin kanssa.
Odotan innolla omaa soluasumistani sitten kun sen aika koittaa.
Soluasuminen on useimmissa tapauksisssa varmasti varsin leppoisaa. Meidänkin asunnossa oli viihtyisä ilmapiiri muutaman vuoden ajan.
7. heinäkuuta 2008 klo 4.17
Anonyymi sanoi...
Näyttävätpä tutunlaisilta nämä vessakuvat... vaikka teidän vessanne onkin päällystetty paskalla.
Itse asuin vuosia sitten erään nimeltämainitsemattoman helsinkiläislähiön nuorisoasuntolassa, jossa harrastettiin solutoverien satunnaisparitusta. Tämä entinen vastaanottokeskus sijaitsee Citymarketin ja juna-aseman kupeessa.
Pienestä kaupungista tullut kämppikseni joi kossua kuin jalkapallojoukkue, mutta oli nestetankkauksesta huolimatta mukava ja kohtelias. Mitä nyt saattoi soittaa rockia hieman kovalla.
Toivotan onnea ja jaksamista. Kiitos loistavasta blogista!
8. heinäkuuta 2008 klo 0.26
Anonyymi sanoi...
:D tää blogi on niiiin hyvä!
8. heinäkuuta 2008 klo 12.06
Lapsenvahdin tehtävät jätettiin tämän viikonlopun ajaksi minun harteilleni. Kuluneet päivät perjantaista sunnuntaihin ovat olleet onneksi totuttua rauhallisempia, eikä minun ole täytynyt puuttua pienen sottapyttymme tekemisiin. Ulkopuolisen tarkastelijan näkökulmasta saattaa vaikuttaa kummalliselta, etten välitä mainita esimerkiksi WC-tilojemme kunnosta (kts. kuva) Ivanille sanallakaan.
[Image]Menneet ajat ovat osoittaneet, että tällaisiin pieniin yksityiskohtiin (kuten WC-tilojen täydellinen sotkeminen) puuttuminen aiheuttaa turhanpäiväistä kinastelua, muttei vähäistäkään muutosta Ivanin käytökseen.
Sanallisen huomautuksen sattuessa Ivanin kuukautisten aikoihin kiukkupäiville, saattaa tilanne vain paheta entisestään Ivanin alkaessa osoittaa viheliäistä mieltään. Sitä paitsi vajaan vuoden päivät ovat jo opettaneet liittoumamme joukot pukemaan sisäkengät jalkoihin, kun astumme ulos huoneistamme, joten asuntomme sisätiloissa tulviva vesi, multa tai muu jäte ei pääse likaamaan sukkiamme.
(Huomatkaa, että kuvassa Ivan pesee vaatteitaan kaksinkertaisella pesuteholla: paita on jätetty miestenhuoneen lavuaariin juoksevan veden alle, pesukone puhdistaa vieressä muita vaatteita. Selvittämättä on, miksi iso mytty pakkausmuovia on varastoitu nurkkaan)
Lauantaiaamuna heräsin vain muutaman kerran oven paukautukseen ja juoksemiseen, joka-aamuiseen musiikkiesitykseen ja Ivanin sisään- tai ulostuloon paloportaiden kautta. Miten ihminen voi laulaa niin kamalan epävireisesti ja silti nauttia siitä täysin siemauksin? Täysi kuurous selittäisi Ivanin monia muitakin käyttäytymismalleja - esimerkiksi tapauksen, jolloin tahdoin lainaan pyöränpumpun ja Ivan vastasi hetken ympäri huoneistoa juostuaan "I hjave so many clients" viitaten autobisneksensä menestykseen vain kadotakseen saman tien.
Sunnuntain aamutunnit olivat kuin kopioita edellispäivän vastaavista, tosin ilman vitutuksen määrän moninkertaistavaa krapulaa.
Ivan ei aio vastaisuudessakaan lopettaa portaiden juoksemista tai muuttaa tapaansa hypätä alas kolmannelta rapulta. Sen sijaan hän esitti ratkaisumallin ongelmaamme: saimme kehoituksen ottaa yhteyttä isännöitsijään, jonka tehtävä olisi hankkia asuntoomme uudet portaat tai korjata melusaastetta tuottavien nykyisten portaidemme rakenteet. Ivanin kulkeminen on standardisoitu kivestä muuratun 1200-luvulla rakennetun linnan rappusten mukaiseksi, eikä ole hänen tehtävänsä alkaa muuttaa opittuja metodeita ainoastaan asuinkumppaneidensa mielivaltaisten vaatimusten mukaisiksi. Ei linnoissa pidetty ulko-oviakaan (portteja) öisin suljettuina, vartijoiden tehtävä oli pitää tunkeilijat loitolla.
Saisikohan Ivan etsittyä roskapöntöistä minulle jalkajousen, jolla ampua aamuyön viileinä tunteina auki jätetystä ovestamme sisään tunkeutuvat jänikset, kissat ja neekerit hengiltä? Entä pianko YIT toivottaa meille uudet huomenet uuden vesivahinkoremontin merkeissä?
"Viikonloppuraportti vartiotornista"
5 kommenttia -
Otan osaa. Osaan samaistua ahdistavaan tilanteeseesi, itsekin opiskelijasolussa asuneena. Toivottavasti pääset pian pois. Tsemppiä ja muista että mielikuvitusmurha päivässä pitää tohtorin ja poliisin loitolla.
6. heinäkuuta 2008 klo 22.20
Loistavaa tekstiä, olen viettänyt pari hupaisaa tuntia tutustuen elämäänne Ivanin kanssa.
Odotan innolla omaa soluasumistani sitten kun sen aika koittaa.
7. heinäkuuta 2008 klo 0.28
Soluasuminen on useimmissa tapauksisssa varmasti varsin leppoisaa. Meidänkin asunnossa oli viihtyisä ilmapiiri muutaman vuoden ajan.
7. heinäkuuta 2008 klo 4.17
Näyttävätpä tutunlaisilta nämä vessakuvat... vaikka teidän vessanne onkin päällystetty paskalla.
Itse asuin vuosia sitten erään nimeltämainitsemattoman helsinkiläislähiön nuorisoasuntolassa, jossa harrastettiin solutoverien satunnaisparitusta. Tämä entinen vastaanottokeskus sijaitsee Citymarketin ja juna-aseman kupeessa.
Pienestä kaupungista tullut kämppikseni joi kossua kuin jalkapallojoukkue, mutta oli nestetankkauksesta huolimatta mukava ja kohtelias. Mitä nyt saattoi soittaa rockia hieman kovalla.
Toivotan onnea ja jaksamista. Kiitos loistavasta blogista!
8. heinäkuuta 2008 klo 0.26
:D tää blogi on niiiin hyvä!
8. heinäkuuta 2008 klo 12.06