Lisää kommentti kohteeseen Solutoveri // Kлеткасобрат

Saatuaan potkut siivousfirmasta, Ivan siirtyi jakelemaan mainoksia. Tämä työ on hänen mukaansa hyvä siksi että hän voi jakaa mainokset milloin haluaa, saaden näin aikaa muille projekteilleen. Meidän muiden kannalta työn huono puoli on se, että huoneiston yleisten tilojen pöydät ovat usein päivätolkulla mainoslappusten peitossa. Mainosten jakaminen on kuitenkin vain taloudellinen välttämättömyys. Ivanin ammatillinen kiinnostuksen kohde on toisaalla. Ivanin kutsumus ja intohimo on nimittäin autojen korjaus. Ivan harrasti autojen korjaamista jo Venäjällä, joskin hänen mukaansa katteet olivat siellä pienet ja miliisien lahjonta söi suurimman osan tuloista.
Ivan on aloitellut autonkorjausbisnestään myös Suomessa. Täällä hän voi saada ”jopa” kymmeniä euroja ”vain” muutaman viikon työstä. Useimmat alueen asukkaista ovat nuoria opiskelijoita ja monet autoista vanhoja romuja. Niinpä korjattavaa riittää, joskin palkkiot jäävät pieniksi. Tätä ei kuitenkaan Ivanin säteilevän hymyn leveydestä voisi päätellä hänen heiluttaessaan 10 euron seteliä ylpeänä ilmassa ja pyytäessään Cestoria ottamaan hänestä, setelistä ja autosta yhteiskuvan. Mutta ainakaan Ivan ei menetä yhtään tuloistaan veroina valtiolle, pimeä autonkorjaaja kun on. Jo pian saapumisensa jälkeen Ivan alkoi kerätä työkaluja ja välineitä joita hän korjauspuuhissaan tarvitsee. Eräänäkin päivänä hän esitteli minulle ylpeänä esimerkiksi ruiskumaalaukseen käytettävää kompressoria, jonka hän oli ostanut. Tämä oli kuulemma ainut työkalu minkä hän oli rahalla hankkinut. Loput hän oli jälleen ”löytänyt roskiksesta”. Tähän listaan kuuluu esimerkiksi hylsysarja, jakoavaimia, rälläkkä ja hitsauslaitteet maskeineen (jos olet viime aikoina hukannut joitain näistä pk-seudulla, jätä vaikka kommentti).
Asiakaskuntaa Ivan on kerännyt kiertelemällä öisin pitkiä aikoja asuinalueen parkkipaikalla ja tutkien autoja sormituntumalla. Kun pahaa aavistamaton omistaja sitten jossain vaiheessa saapuu autonsa luo, Ivan esittelee kaikki viat mitä hänen autostaan on löytynyt (ja mahdollisesti myös kaikki tarkastuksen aikana syntyneet kolhut) ja mainostaa sitä miten hän voi korjata ne nopeammin ja paremmin kuin mikään autokorjaamo – sekä tietysti paljon edullisemmin.
Näilllä markkinointikeinolla Ivanille on kertynyt jo useita asiakkaita, joiden autoja hän korjaa päivin öin. Erityisesti öin.
Koska Ivan on vampyyrien, rottien ja kettujen tapaan yöeläjä, hän korjaa autoja mieluiten yön pimeydessä. Kun kysyin häneltä aiemmin keväällä, eikö korjaaminen ole hankalaa yöllä kun eihän siellä pimeässä edes näe mitään, Ivan vastasi: ”No. I can see.”
Kuten arvata saattaa, autojen korjaamisessa yöllä on kuitenkin omat varjopuolensa. Kuunneltuaan rälläkän kaunista laulua ja erilaisia hakkaamisen, kolinan ja paukkeen variaatioita useina öinä peräkkäin, muuan pariskunta, joka ilmeisesti asuu jossain läheisessä huoneistossa meni keskustelemaan Ivanin kanssa melusaasteesta. Heidän puolellaan oli se, että oli maanantai ja kello oli hieman vajaa yksitoista illalla, kun ehdoton yörauha asuinalueella pitäisi arkisin alkaa kello 22. Mutta pahoitteliko Ivan pariskunnalle meluamistaan? Lupasiko hän lopettaa? Ehei, ei sinne päinkään.
Ivan väitti että saa metelöidä yhteentoista asti ihan kuten haluaa, ja pyysi pariskuntaa poistumaan. Edes vetoomukset siitä että huomenna on herätys kuudelta ja pitäisi saada nukuttua, eivät Ivanin tehonneet. Ivan tekee kuten Ivan haluaa. End of discussion.
Myös Cestor tuli ulos ja liittyi keskusteluun kuultuaan kovaäänistä puhetta ulkoa ja ehti puhumaan muutaman sanan pariskunnan kanssa Ivanin asenteesta ennenkuin nämä luovuttivat ja lähtivät. Tämän jälkeen Cestor totesi vielä Ivanille että maanantaina hiljainen aika alkaa kyllä kymmeneltä kun taas viikonloppuna yhdeltätoista. Ivanin vastaus tähän oli kuolematon: ”I forgot it was Monday.”. Tämän jälkeen Ivan jatkoi auton korjaamista, mutta kovaäänistä melua ei enää kuultu – sinä iltana.
Auton korjaus on likaista puuhaa ja niinpä autokorjaajan kädet ovat usein likaiset. Kun Ivan tulee sisälle korjaussessioiden jälkeen, hän riisuu kenkänsä eteisessä ja pesee kätensä ennenkuin käy peremmälle, eikö niin? Ehei, ei sinne päinkään.
Ivan kävelee kengät jalassa portaat yläkertaan, pyyhkien samalla öljyn ja muun lian mustaamia käsiään seiniin pitkin matkaa. Ivanin kenkien mukana yläkertaan asti siirtyy soraa, oksia sekä erinäisiä eläinkunnan edustajia koppakuoriaisista muurahaisiin. Keittiössä Ivan laittaa kattilallisen vettä kiehumaan, tömistelee alakertaan, pyyhien jälleen käsiään seiniin, ja kävelee suoraan ulos jättäen ulko-oven selälleen.
Muutaman kymmenen minuutin kuluttua vesi on kiehunut pois kattilasta ja sekä kattila että levy hehkuvat punaisina. Jossain vaiheessa Ivan tulee takaisin sisälle aiemmin mainitulla tavalla ja ottaa hehkuvan kattilan levyltä, valuttaa siihen hanasta uutta vettä ison paukahduksen ja höyrypilven saattelemana, laittaa kattilan takaisin levylle ja kävelee taas ulos. Tämän käsittelyn jälkeen keittiö on täynnä höyryä ja aikaisemmin kirkas kattilanpohja on muuttunut mustaksi. Eikä kyseessä ole edes Ivanin kattila. Ivan pyörittää liiketoimintaansa asuinalueen parkkipaikalla. Tästä johtuen korjattavan auton ja viereisessä parkkiruudussa seisovan auton väliin jää usein vain alle puoli metriä tilaa. Kun otin tämän puheeksi Ivanin kanssa ja mainitsin että esimerkiksi ruiskumaalauksen tapauksessa lienee vaarana maalata samalla vähän naapuriautojakin, Ivan totesi: ”Hmm, you might be right. I might need some protection.” ja hipelöi samalla keittiön verhoja merkitsevästi.
Kyvykkäänä liikemiehenä Ivan kuitenkin korosti sijainnin suurta tärkeyttä liikeyrityksen menestyksen avaimena. ”Location, location, location.” Parkkipaikka toimipaikkana antaa ilmaista markkinointietua kun menevät ja saapuvat ihmiset huomaavat, että auton voi kätevästi korjauttaa omassa parkkiruudussa. Tämä edellyttää vain sitä, että antaa epämääräisen näköiselle venäläiselle oikeuden rälläköidä sitä hiljaisina aamuyön tunteina.
Kun Ivanin oma huone ei enää riittänyt, alkoi myös yhteisiin tiloihin kerääntyä työkaluja ja auton osia, kuten jarrulevyjä, laakereita ja rikkinäisiä vilkkuja – luonnollisestikin runsaan öljyn, rasvan ja roskien saattelemina. Kuten aiemmin on jo kerrottu, Ivan myös käyttää työkalujaan sisällä. Rälläkän, kompressorin tai puhalluslampun käyttö sisätiloissa ei ole mitenkään epätavallista.
Äskettäin kämppää siivotessamme, kannoimme Fabion ja Cestorin kanssa Ivanin romut yhteisistä tiloista pihalle siksi aikaa että saisimme lattiat pestyä. Takana oli myös ajatus siitä, että olimme kyllästyneet yhteisiä tiloja täyttäviin likaisiin rojuihin. Jos niitä on pakko sisällä pitää niin pitäköön omassa huoneessaan.
[Image]Oheisessa kuvassa näkyy Ivanin puuhanurkkauksen tila sen jälkeen kun kaikki suurimmat rojut oli jo kannettu ulos ja osa pienemmistä siivottu pois. Pihalle tai roskiin lähti eri kokoisia ja muotoisia laudan pirstaleita, lasinsirpaleita, oluttölkin palasia ja kiviä sekä niin isoja oksia, että niitä olisi voinut olettaa näkevänsä pienten, noidiksi pukeutuneiden pilttien kätösissä joskus pääsiäisen tienoilla.
Yksi Ivanin liiketominnan laatua ja kannattavuutta kuvaava esimerkki on se, että hän tienasi kahden viikon aikana, tehden työtä yötä päivää ja korjaten useaa eri autoa, omien sanojensa mukaan 40 euroa, mutta joutui kuitenkin samalla käyttämään 100 euroa erään korjaamansa auton lukkojen uusimiseen hukattuaan sen avaimet.
Toissayönä joku soitti poliisit paikalle kun luuli Ivania autovarkaaksi tämän touhutessa autojen kimpussa yhden aikaan yöllä. Ainakaan sillä kertaa poliisit eivät vieneet häntä mukanaan. Ehkä eivät halunneet sotkea autoaan.