Lisää kommentti kohteeseen Solutoveri // Kлеткасобрат

Asko, Jysk, Sotka, Isku ja Masku. Siinä muutamia kauppoja joita moni meistä on kolunnut etsiessään sopivaa ja silmää miellyttävää kirjahyllyä, sänkyä tai kirjoituspöytää. Shoppailu voi joskus olla rasittavaa puuhaa, kun sitä oikeaa ei millään tunnu löytyvän. Kun lopulta löydät sohvan tai pöydän mistä pidät, on se aivan liian kallis. Sama ilmiö toistuu myös vaatteiden kohdalla. Oletko koskaan toivonut, että olisi jokin helpompi tapa? Jokin helpompi tapa hankkia kodin kalusteet ja tekstiilit vaivattomasti ja edullisesti? No, tämä on onnenpäiväsi – on nimittäin tullut aika esitellä kestävä ja kustannustehokas hankintastrategia à la Ivan.
Ivanilla on huoneessaan leveä queen-size sänky, tietokonepöytä, tv-tasollinen lipasto, nojatuoli, toimistotuoli, toinen toimistotuoli, uzbekistanilainen villamatto, 32-tuuman laajakuvatelevisio sekä kristallinen kattokruunu. Ajattelet varmasti että Ivan joutuu valvomaan yöt ja päivät, tehden kahta työtä ja myyden sisäelimiään, jotta pystyy elämään näin ylellisesti. Ivan toki valvoo yöt, mutta ei rahan vuoksi, vaan huvikseen. Hänen maallisen omaisuutensa muodostavista esineistä jokaisen takana on nimittäin muuan salaisuus, jonka Ivan itse ilmaisee parhaiten: ”I found it in the rubbish.” Ivan on niin sanottu roskisdyykkari. Kaikki hänen huoneestaan löytyvä esineistö, laajakuvatelevisio ja kristallinen kattokruunu mukaanlukien, on kaivettu roskiksesta. Tai niin hän ainakin väittää, ja miksi emme häntä uskoisi. Jos oma mattoni haisisi yhtä pahalle kuin Ivanin huoneessa oleva, heittäisin varmasti kyseisen rievun roskiin. On siis täysin uskottavaa että se on sieltä myös löytynyt. Epäselväksi on tosin jäänyt mistä roskiksista Ivan aarteensa löytää. Ivanin mukaan suomalaisilla on ikävä tapa heittää hyväkuntoista tavaraa roskiin. Eihän voi olla mitään perusteltua syytä heittää esimerkiksi patjaa roskiin jos se on kuitenkin edelleen pehmeä ja sen päällä voi maata. Mikäli patja täyttää nämä perusfunktiot, se kannattaa Ivanin mukaan kaivaa roskiksesta ja ottaa käyttöön. Toimistotuolien raunioita kannattaa olla huoneessa kolme tai neljä, jotta siihen vähiten rikkinäiseen tuoliin on helppo saada varaosia, ja eihän sitä koskaan tiedä milloin kylään tulee hajuaistiton (ja todennäköisesti myös sokea) ihminen jolle täytyy tarjota istumapaikka. Rikkinäisiä tulostimia ja televisioita puolestaan voi korjata ja myydä eteenpäin huikealla katteella, onhan alkuinvestointi nolla. Omaan käyttöön Ivanilla ei kuitenkaan ole televisiota, sillä ainakaan vielä hän ei ole onnistunut löytämään toimivaa kaapeliverkon digiboksia roskiksesta.Ehkä roskiksen syövereistä sukellettuja kalusteita ja elektroniikkatuotteita ihmeellisempää on Ivanin tapa ylpeillä sillä että kaikki hänen tavaransa on ongittu roskiksesta. Vaikka kuinka mietin, en keksi ketään johon tämä tekisi vaikutuksen – positiivisessa mielessä nimittäin. Olen aika varma että jopa kaikkein vakaumuksellisimmat, itsensä ydinvoimalan käytettyä polttoainetta kuljettavan junan esteeksi rautatiekiskoihin kahlitsevat henkilöt nyrpistäisivät nenäänsä kerran jos toisenkin Ivanin esitellessä imelän karvaalle ja käyneelle tuoksahtavaa huopaa jonka hän on todennäköisesti löytänyt savuketumppien, maksalaatikon ja erinäisten intiimihygieniatuotteiden seasta. Ivanin mieltymys ilmaisiin tuotteisiin joita muut hölmöyttään heittävät pois ei rajoitu pelkästään kalusteisiin tai edes mattoihin ja huopiin, vaan Ivanin dyykkausharrastus saa myös hieman äärimmäisempiä, ja monien mielestä ehkä kuvottavampiakin muotoja. Eräänä päivänä olin keittiössä tiskaamassa ja yhtäkkiä keittiöön tulee Ivan, yllään vaaleanpunainen fleece-pusero ja sanoo: ”How do you like my new shirt? I found it in the rubbish”. Ivan siis shoppailee myös vaatteita sieltä mine aurinko ei paista. Ehkä tämä on osasyy hänen vatsaa vääntävään ominaishajuunsa. Toinen äärimmäinen dyykkausmuoto mitä Ivan suosii on ruoan metsästäminen roskislaatikon pohjalta. Se minkä toiset heittävät pois pilaantuneena, löytää usein tiensä Ivanin ruokalistalle. Syömäkelpoinen on Ivanin tapauksessa erittäin laaja ja joustava käsite. Kävin aiemmin keväällä läpi jääkaappiamme ja heitin pois omistajiensa unohtamia, esimerkiksi vanhoilta asukkailta jääneitä elintarvikkeita, jotka olivat ainakin yleisen länsimaisen hygieniakäsityksen mukaan jo selvästi käyttökelvottomia. Tai en varsinaisesti heittänyt, vaan Ivanin tavat tietäen järjestin kyseiset tarvikkeet pöydälle ja huikkasin Ivanille puolittain leikillään että katso noista haluatko itsellesi mitään ja heitä muut menemään. En olisi itsekään osannut arvata lopputulosta. Ivan ei heittänyt juuri mitään pois. Tiensä hänen laatuseulansa läpi selvittivät esimerkiksi neljällä kuukaudella viimeisen käyttöpäivänsä ylittänyt ”tuore”mehu, kymmenen kuukautta yli-ikäinen salaatinkastike, sekä jo vuosikertatuotteeksi luokiteltava puolityhjä ketsuppipurkki vuodelta 2005. Ivan on myös käyttänyt näitä tuotteita. ”Tuore”mehua juodessaan hänen kommenttinsa sen mausta oli: ”it’s a little bitter but it’s ok”. Ivanin ollessa talossa voi olla varma että homeeseen mennyt leipä, yli-ikäinen metvursti tai pilaantuneet juustonjämät eivät pitkää aikaa roskiksessa vietä sen jälkeen kun ne sinne on nakannut. Lähes poikkeuksetta ne ongitaan sieltä parempiin suihin. Joskus tuntuu että huoneistossa olisi nokkela koira, joka osaa avata roskiskaapin käpälillään. Ehkä meillä kaikilla olisi kuitenkin jotain opittavaa tältä kestävän kehityksen pioneerilta – äärivihreiden periaatteiden mukaisesti elävältä lemuavalta ja rähjäiseltä menninkäiseltä. Jos eläisimme kaikki kuten Ivan, yksi maapallo riittäisi varmasti vaikka yhdeksän miljardin ihmisen elättämiseen. Ja millainen maapallo se olisikaan. Ehkäpä Iskujen, Askojen ja Jyskien, kuten myös Prismojen ja Citymarketien sijaan kaikki ympäristötietoiset ihmiset pääkaupunkiseudulla hakevat tulevaisuudessa kaikki hyödykkeensä kootusti yhdestä paikasta – ämmässuolta. Tässä hylättyjen hyödykkeiden ihmemaassa on nimittäin yhdessä kasassa erittäin laajat valikoimat tavaraa laidasta laitaan, ja siitä varmasti löytyy jokaiselle jotakin; nopeasti, helposti ja ennen kaikkea – edullisesti.