Kai se Ivanin "pyykinpesu" nyt ainakin loppuu? Sillä jos sitä jatkuu samaan malliin, niin pian on uusi remontti edessä...
Tuntuu kyllä aika oudolta, jos asunnon vuokraajaa ei edelleenkään kiinnosta.
4. heinäkuuta 2008 klo 13.41
Anonyymi sanoi...
Ihan mahtavaa tekstiä, kiitos teille päivän piristyksestä!
Ja kaikki sympatiat täältäkin päin... Itsekin kaikennäköisiä hiihtäjiä kämppiksenä sietäneenä täytyy kyllä antaa propsit teille, että kestätte tuollaista ja jaksatte vielä dokumentoida aihetta!
4. heinäkuuta 2008 klo 14.17
Anonyymi sanoi...
Vaikka teki äärimmäisen pahaa lukea tämän blogin kaikki entryt, jatkakaa juttu rumaan (tai mahdollisesti onnelliseen) loppuunsa asti. Mielenkiinnolla odotan kuulevani lisää vaiheistanne tässä asemasodassa.
4. heinäkuuta 2008 klo 14.22
Anonyymi sanoi...
Toivottavasti Ivan ei saa häätöä niin saamma nauttia blogista pitempään. =)
Kiitos viihdyttävästä tekstistä ja ripeästä päivitysvauhdista.
4. heinäkuuta 2008 klo 17.35
Anonyymi sanoi...
Lycka till :)
5. heinäkuuta 2008 klo 11.48
Anonyymi sanoi...
älkää edes yrittäkö päästä eroon Ivanista, tulee loistavaa tekstiä ja saatte hyvät muistot myöhemmälle iälle (mikäli sinne asti elätte Ivanin riehuessa)
pistän tämän kirjanmerkkeihin, pitää aina välistä vilkaista mitä se seuraavaksi sekoilee
5. heinäkuuta 2008 klo 20.34
Anonyymi sanoi...
Siis en voi uskoa, että noi teidän kertomukset on totta. Ihan liian tragikoomista...Jos vain Ivan tietäisi, mitä siitä kirjoitatte.
6. heinäkuuta 2008 klo 12.18
Anonyymi sanoi...
Aaaahahhahhaaaa *huutonaurua* Hirvittävää! Käsittämätöntä! Teidän takianne toivon, että Ivan saadaan siirrettyä jonnekin Siperiaan, mutta saattepahan piruvie ainakin kerrottavaa lastenlapsillenne! Luen jatkossakin :D
6. heinäkuuta 2008 klo 16.04
[Image]Katseltuamme tovin Ivanin iloisia vesileikkejä pesukoneensa parissa, Cestor päätti pyytää vuokrantajaa tekemään kosteusmittauksen. Osasimme itse jo epäillä mahdollisia kosteusvauriota syystä, että wc:n kynnys oli muuttunut hyvin surumieliseksi ja eteisen lattiamaton alle oli alkanut ilmestymään kohoumia.
Mittaukset vahvistivat epäilyksemme ja kosteutta oli päässyt kertymään koko eteisen matkalta aina ulko-ovelle saakka. Wc:n lattiasta n. puolet oli märkänä.
Tästä ei montaa päivää mennyt kun ovikello pärähti soimaan n. klo 08.00. Kukaan ei mene avaamaan, mutta silti ovi aukeaa, ja ovelta kuuluu: YIT:stä huomenta!, lattiaremontti!
Itse vielä äärimmäisen unisena mumisen jotain, käännän kylkeä ja jatkan unia. Hetken kuluttua sänky alkaa täristä ja eteisestä kuuluu jumalaton möly. Siellä ne YIT:n huoltomiehet irrottavat lattiaa. Itsehän sattumoisin satun asumaan juuri wc:n/eteisen, eli remonttialueen vieressä, jonka erottaa vain "pahvinpaksuinen" seinä huoneestani.
[Image]Parin tunnin kuluttua möly taukoaa.. Olisiko se ollut jo siinä? Käyn katsomassa tilanteen ja huomaan huoltomiesten jättäneen lapun: Demolition time: 3 days.
Kirottua.
Kolmantena päivänä ylösnoustuani kaikki lattiat oli saatu revittyä auki ja ajettelin, että eipä kait tuossa enää kauaa mene. No, ei aikaakaan kun huoltomiehet roudaa paikalle teollisuuspuhaltimen ja jonkun epämääräisen pöntön. Lattian kuivaukseen kuluva aika: 10 päivää...
Voitte varmaan kuvitella millaista on nukkua, tai yleensä asua asunnossa kun oven takaa kuuluu jatkuvasti korvia riipivää ja mieltä hajottavaa melusaastetta, ja nyt vielä nämä pöntöt tuottavat sitä Ivanin ohella lisää. Ja kaikki tämä, yhden henkilön aikaansaannosta... Ivan perkele!
Seuraavaksi onkin luvassa: "viikko ilman vessanpönttöä"
"YIT:stä huomenta!"
8 kommenttia -
Kai se Ivanin "pyykinpesu" nyt ainakin loppuu? Sillä jos sitä jatkuu samaan malliin, niin pian on uusi remontti edessä...
Tuntuu kyllä aika oudolta, jos asunnon vuokraajaa ei edelleenkään kiinnosta.
4. heinäkuuta 2008 klo 13.41
Ihan mahtavaa tekstiä, kiitos teille päivän piristyksestä!
Ja kaikki sympatiat täältäkin päin... Itsekin kaikennäköisiä hiihtäjiä kämppiksenä sietäneenä täytyy kyllä antaa propsit teille, että kestätte tuollaista ja jaksatte vielä dokumentoida aihetta!
4. heinäkuuta 2008 klo 14.17
Vaikka teki äärimmäisen pahaa lukea tämän blogin kaikki entryt, jatkakaa juttu rumaan (tai mahdollisesti onnelliseen) loppuunsa asti. Mielenkiinnolla odotan kuulevani lisää vaiheistanne tässä asemasodassa.
4. heinäkuuta 2008 klo 14.22
Toivottavasti Ivan ei saa häätöä niin saamma nauttia blogista pitempään. =)
Kiitos viihdyttävästä tekstistä ja ripeästä päivitysvauhdista.
4. heinäkuuta 2008 klo 17.35
Lycka till :)
5. heinäkuuta 2008 klo 11.48
älkää edes yrittäkö päästä eroon Ivanista, tulee loistavaa tekstiä ja saatte hyvät muistot myöhemmälle iälle (mikäli sinne asti elätte Ivanin riehuessa)
pistän tämän kirjanmerkkeihin, pitää aina välistä vilkaista mitä se seuraavaksi sekoilee
5. heinäkuuta 2008 klo 20.34
Siis en voi uskoa, että noi teidän kertomukset on totta. Ihan liian tragikoomista...Jos vain Ivan tietäisi, mitä siitä kirjoitatte.
6. heinäkuuta 2008 klo 12.18
Aaaahahhahhaaaa *huutonaurua* Hirvittävää! Käsittämätöntä! Teidän takianne toivon, että Ivan saadaan siirrettyä jonnekin Siperiaan, mutta saattepahan piruvie ainakin kerrottavaa lastenlapsillenne! Luen jatkossakin :D
6. heinäkuuta 2008 klo 16.04