Tämän lukijana en ainakaan toivo työsuhteen kestävän vaikka toisaalta harmittaa teidänkin puolesta. Itse en varmaankaan kestäisi teidän asemassa, siksi nostan hattua teille.
Eikö muuten poliisille soitto tietäisi veistä lattiassa tai vastaavaa (ellei jopa pahempaa)?
21. heinäkuuta 2008 klo 21.37
Anonyymi sanoi...
Eikö muuten poliisille soitto tietäisi veistä lattiassa tai vastaavaa (ellei jopa pahempaa)?
Josta siitäkin voisi ilmoittaa poliisille (täyttäisi tuurilla uhkauksen yms. tunnusmerkit).
22. heinäkuuta 2008 klo 0.25
Anonyymi sanoi...
Tuomo.
23. heinäkuuta 2008 klo 2.11
Anonyymi sanoi...
Mun naapurit varmaan tykkää kun nauran täällä keskellä yötä kuin heikkomielinen. Syytän teitä.
1. elokuuta 2008 klo 23.57
Päämajassamme on vietetty rauhallisia päiviä. Ivan on poissa kotoaan jo kuudetta päivää. Arki ilman Ivanin jatkuvaa läsnäoloa virkistää väsynyttä mieltä.
Asuntomme ulkopuolelta saattoi nähdä, ettei Ivan ole muistanut tai tahtonut sulkea lähtiessään suurta ikkunaa tai sammuttaa huoneensa valoja. Kaksi päivää sitten raotin ovea ja sammutin valot. Haju oli ilkeä.
Eteisemme lattialta poimitun käsinkirjoitetun muistion perusteella saattoi päätellä, että Ivan on matkustanut työkomennukselle vieraalle paikkakunnalla. Muistioon on kirjoitettu naisen käsialalla komennukseen liittyviä yksityiskohtia ja käytännön vinkkejä.
Ennen Ivanin lähtöä olin hukannut sandaalini, joita säilytän huoneeni oven vieressä. Sandaalit kuuluvat liittoutuneiden kenttävarustukseen, jota ilman ei ole turvallista kulkea asuntomme yleisissä tiloissa.
Lähdin asioille. Kilometrin tai kaksi poljettuani pantapäinen Ivan pyöräili minua vastaan. Hän taittoi matkaansa uudella varastetulla kulkuneuvolla ja oli pukeutunut kadonneisiin kenkiini.
Huusin hänen nimensä ja Ivan pysähtyi. Ennen kuin olin ehtinyt aloittaa luentoni asuinkumppaneiden tavaroiden varastamisen vääryydestä, Ivan oli jo ehtinyt puolustautua: "Yes yes yes, I will put them back!" Kielsin häntä enää toistamasta tempausta ja Ivan mutisi jotain, josta en saanut selvää. En jaksanut jäädä puhuttelemaan häntä, sillä tiesin sen olevan turhaa.
Kotiin saavuttuani löysin käytävälle paiskotut, risaiset ja mustaksi värjäytyneet kenkäni, joihin en enää halunnut koskea. Vaatisinko rosvoamme ostamaan minulle uudet sandaalit, soittaisinko poliisille vai unohtaisinko tämänkin asian ja tulisin toimeen toisilla kengilläni? Unohdin ja nyt vietän laatuaikaa ilman Ivania.
"Virkistäytymistä"
4 kommenttia -
Tämän lukijana en ainakaan toivo työsuhteen kestävän vaikka toisaalta harmittaa teidänkin puolesta. Itse en varmaankaan kestäisi teidän asemassa, siksi nostan hattua teille.
Eikö muuten poliisille soitto tietäisi veistä lattiassa tai vastaavaa (ellei jopa pahempaa)?
21. heinäkuuta 2008 klo 21.37
Eikö muuten poliisille soitto tietäisi veistä lattiassa tai vastaavaa (ellei jopa pahempaa)?
Josta siitäkin voisi ilmoittaa poliisille (täyttäisi tuurilla uhkauksen yms. tunnusmerkit).
22. heinäkuuta 2008 klo 0.25
Tuomo.
23. heinäkuuta 2008 klo 2.11
Mun naapurit varmaan tykkää kun nauran täällä keskellä yötä kuin heikkomielinen. Syytän teitä.
1. elokuuta 2008 klo 23.57