Voiko tollasta ihmistä olla...? Siis kiipeää IKKUNASTA sisään!
Miten te olette olleet näin kärsivällisiä näin pitkään? En ole kovin hyvin lukenut alusta asti blogia vielä, mutta onko kämppänne opiskelijakämppä, siis esim HOASin? Eikö tollasta vois häätää?
Entä miten Ivan menestyy opinnoissaan? Ei mitenkään, oletan?!
Niinhän sitä luulisi että häätö tulisi, mutta kun ei niin ei. Kun vuokranantaja ei tule apuuun, on keinot aika vähissä.
Se, että jaamme Ivanin kanssa elämisen tuskan yhdessä Fabion ja Cestorin kanssa, auttaa osaltaan, samoin kuin tapahtumien vuodattaminen blogiin.
Jos yksin joutuisi Ivanin kanssa elämään, olisi tilanne aika paljon ikävämpi.
12. heinäkuuta 2008 klo 14.57
Anonyymi sanoi...
Loistavaa luettavaa, Ivanista sais kirjan aikaseks.
Laittakaahan kuvia enemmän niin pääsisi paremmin mukaan.
12. heinäkuuta 2008 klo 17.06
Anonyymi sanoi...
Vuokranantajan välinpitämättömyys on täysin pöyristyttävää. Itse olen jossain määrin tekemisissä opiskelija-asumisen kanssa ja en pystyisi ikinä olemaan välittämättä tilanteesta, jossa joku vuokralainen tuhoaa kämppää.
Asukkaana teidän pitäisi tehdä virallinen valitus vuokranantajalle tilanteesta. Vuokranantajan pitäisi tällöin tulla tarkistamaan tilanne ja mikäli näkee tarpeelliseksi, antaa kirjallinen varoitus ja ukaasi, että tapojen pitää muuttua (tällä viittaan siis sotkemiseen ja vastaaviin juttuihin). Mikäli homma ei ala toimimaan niin seuraava varoitus ja sen jälkeen jamppa pihalle.
Mikäli vuokranantaja tosiaa kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä, niin kannattaa vihajaista suurista vahingoista, mitä kämppään aiheutuu. Esimerkiksi tuo kosteusvahinkojuttu on sellainen, että kämpästä olisi jäänyt melko hyvästi vuokratuloja saamatta, jos olisitte vain lähteneet kävelemään sieltä, kun se kämppä oli oikeasti asumiskelvoton.
Kirjallinen valitus vuokranantajalle on tehty ja yhden varoituksen Ivan on sen jälkeen saanut. Varoituksen jälkeen meno jatkui samanlaisena, jonka vuoksi teimme toisenkin kirjallisen valituksen. Lisäksi olemme olleet vuokranantajaan yhteydessä puhelimitse ja sähköpostitse.
Vuokranantajan kiinnostus Ivanin toimiin on jäänyt siihen yhteen varoitukseen, sekä laskuun vesivahingon aiheuttamasta lattiaremontista. On aika varmaa että tätä laskua Ivan ei tule koskaan maksamaan.
EN kerralla kyennyt lukemaan kovin pitkälle taaksepäin, mutta tuo Ivan ei kyllä enää ole pelkästään boheemin, pikemminkin vaaraksi muiden mielenterveydelle... Muuten, jos hän kerran elää teellä JA tuhoaa toisten kattiloita, auttaisiko jos ostaisi kimpassa kympin vedenkeittimen? Sellaisen automaattikatkaisulla varustetun kapineen käyttö ehkä menisi yli ymmärryksen mutta kannattaisi koittaa silti. Luulen.
Heh, olipa hauskaa luettavaa tämä blogi. Satumpa vielä itse asumaan samaisella alueella HOASin järkyttävän surkeissa luukuissa. Asunnot ovat aivan kuten tässä blogissa on kuvattu. Äänieristyksestä ei ole tietoakaan, samoin lämpöeristyksestä saa vain haaveilla. Vietin pari päivää kesäkuussa makuupussissa, kun ei muuten tarjennut. Lisäjännitystä elämään tuovat kämppikset, jotka saattavat kuunnella viidakkomusiikkiaan keskellä yötä nupit käännettynä 11:sta yms. etc. jne.. Pääsipä yksi kämppiksistä lehtiinkin tarjottuaan väärennettyä passia poliisille. Ilmankos rajavartiolaitos kävi ovella kyselemässä. Valitettavasti en ole törmännyt tähän kuuluisaan Ivan henkilöön, mutta pitää yrittää bongailla parkkipaikalta. Toivotan jaksamisia soluasumiseen.
14. heinäkuuta 2008 klo 3.35
Anonyymi sanoi...
Onpas mielenkiintoinen henkilö. Ja sopivasti sattuu vielä asumaan samoissa taloissa. Itselläni ei solusta kokemusta ole sillä punkkaan kaksiossa, joka siis ymmärrettävästi on hieman paremmin ajan hammasta kestänyt.
Työskentelen itse yövahtina eräässä Etelä-Suomen kauppakeskuksessa ja meillä oli vuodenvaihteessa eräs Ivanin mieleen tuova siivooja töissä. Tapana tällä kaverilla oli muun muassa kirmata ilman paitaa ja kenkiä ulos ja pukeutua vasta matkalla..
14. heinäkuuta 2008 klo 10.47
Anonyymi sanoi...
Kiva tietää millaista porukkaa uudessa naapurustossa vipeltää :). Olen kyseisen henkilön nähnyt jo pari kertaa, hyvin jumisen oloisena.
Juuri tällaisen takia en ole soluasumisen ihanuuksiin viitsinyt tutustua.
15. heinäkuuta 2008 klo 12.31
Anonyymi sanoi...
Kovasti teillä tuntuu olevan kaikenlaista pikkuharmia, mutta Ivan näyttää yrittävän kovasti: korjaa autoja eli sentään tekee työtä, osallistuu siivoamiseen sillä villapaidallaan, sentään pesee vaatteitaan (mitä, jos ei peseytyisi ollenkaan - millainen poru teiltä sitten tulisi...).
Kuulostaa ihan normaalilta ja vaarattomalta solutouhuamiselta. Venäläisillä vain on hieman laajempi sydän kuin meillä suomalaisilla. Aro laaja, taivas korkealla, tsaari kaukana - kyllä se siitä, pojat.
3. elokuuta 2008 klo 11.17
Anonyymi sanoi...
derego, jos vaatteiden "pesemisen" jälkeen WC-tiloja ei voi käyttää viikkoon tms. voisi olla parempi että Ivan ei edes yrittäisi.
Kirjanmerkkeihin meni tämä blogi. :)
25. elokuuta 2008 klo 19.03
Anonyymi sanoi...
HAHAH ei hitto mikä blogi !!
te osaatte kirjoittaa hienosti, tässähän olisi todella aihetta romaaniin :)
5. syyskuuta 2009 klo 14.38
Anonyymi sanoi...
Odotappa kun saat solutoverin jostain e-amerikasta tai välimereltä :D t.lattari
13. huhtikuuta 2013 klo 17.14
Yksi Ivanin merkittävimmistä ominaisuuksista on hänen täydellinen kyvyttömyytensä muistaa asioita. Edes hyvin lyhyitä aikoja. Tämän kirjoituksen tarkoituksena onkin palauttaa mieliin joitakin erilaisia tilanteita kuluneen vuoden varrelta, jotka ovat Ivanin kroonisen huonomuistisuuden aiheuttamia. Ivan itse kuittaa nämä tilanteet, niiden vakavuudesta tai seurauksista riippumatta kaikille liittouman jäsenille hyvin tutuksi tulleella toteamuksella: ”I forgot...” ”I forgot the food”, toteaa Ivan kävellessään rauhallisesti keittiöön pelkät repaleiset kalsarit jalassaan. Hellan hehkuvalla levyllä palava riisikattila syöksee paksua savua, joka jo osittain täyttää keittiön, kauko tuulettaa pyyhkeellä henkensä hädässä huutavaa palovaroitinta ja Cestor syöksyy alakerrasta keittiöön valmiina sammutustöihin. Tilanne on toistunut vuoden aikana lukuisia kertoja eri variaatioina, ja teeveden kanssa niin monia kertoja ettei Ivankaan enää jaksa kommentoida asiaa. Joskus Ivan on huitonut pyyhkeellä palovaroittimen lattialle ja joskus Ivan on ollut itse jossain ulkona tapauksen aikana ja heittänyt lentävän lauseensa vasta tilanteesta kuultuaan. Ivanin mukaan ratkaisu ongelmaan olisi paristojen poistaminen palovaroittimesta. ”I forgot my keys somewhere.”, myöntää Ivan kolkuteltuaan ikkunoita ja ovia jonkin aikaa ennen kuin joku päästää hänet sisälle. Tämä on toistunut lukemattomia kertoja. Joskus Ivanin avaimet ovat olleet ulko-ovessa ja olemme pelastaneet ne sisälle ennen kuin joku ne ovesta varastaa. Joskus taas Ivan on valitellut taskussaan olevaa reikää ja valitellut että avaimet ovat pudonnet ”somewhere on the street”. Nykyään ongelma on korjautunut, kun Ivan on lopettanut ulko-oven käytön lähes kokonaan ja könyää sen sijaan toisen kerroksen huoneeseensa palotikkaiden ja ikkunan kautta. ”I forgot where I put my phone.” Kun Ivan sanoo hukanneensa puhelimensa, hän ei tarkoita että hän ei ole varma missä puolella huonettaan se on. Kun puhelimeen Ivanin vaatimuksesta soitetaan, lähes poikkeuksetta hälytysääntä ei kuulu mistään, vaan puhelin on jossain maailmalla. Ojassa tai pusikossa, auton alla tai kadulla. Varastettuna tai lainattuna. Ivan ei muista. ”I forgot the time.” Tämä puolestaan on luonnollinen selitys sille miksi Ivan luukuttaa venäläistä kansanmusiikkia tai hakkaa huonekalujaan ja kirkuu aamuyön tunteina. Se sopii myös selitykseksi tilanteeseen, missä Ivan herättää sinut koputtamalla oveesi puolen kahden aikaan yöllä ja oven avattuasi sanoo tarvitsevansa lainaksi jotain, jonka innokkaan pantomiimiesityksen jälkeen päättelet olevan liimaa, mitä sinulla ei tietenkään ole. Haistelkoon Tolua, perhana. ”I forgot I had my keys.” Tämän faktan Ivan joutui hieman nolona toteamaan huudettuaan ensin raikuvalla äänellä ”NJET! NJET NJET!” hänen huoneensa oven loksahdettua lukkoon. ”I forgot it was Monday.” Tämä lausahdus tuli kuuluisaksi Ivanin rälläköityä autoaan maanantai-iltana puolen yhdentoista jälkeen ja väitettyään että saa kyllä metelöidä yhteentoista asti, eikä kymmeneen, niinkuin arkipäivisin. ”I forgot to clean this.” Tätäkin Ivan on käyttänyt lukuisia kertoja, kun on huomannut että olemme taas siivoamassa jotain hänen sotkuaan. Joskus tämän kyseisen lausahduksen jälkeen Ivan osallistuu siivoukseen esimerkiksi hinkkaamalla teräsvillalla puisia portaita, pesemällä lattioita moottoriöljyssä uitetulla villapaidalla tai kastelemalla suihkulla vessan lattian läpikotaisin ja lähtien sen jälkeen keittämään itselleen teetä. Vaikka ajatus on tärkein, niin joskus saisi toteutuskin olla aivokuollutta simpanssia korkeammalla tasolla. Ivan unohtelee pieniä arjen asioita, kuten avaimiaan ja hellan levyjen sammuttamista jatkuvasti, mutta sama jatkuu muissakin asioissa. Esimerkiksi ulos mennessään hän unohtaa monesti pukeutua, lähtien vaikka räntäsateeseen paljain jaloin ja ilman paitaa. Ivanin muisti ei pelaa yhtään sen paremmin laskujenkaan kohdalla. Puhelinlaskujen ja pysäköintimaksujen kohdalla velkojat ovat melko aseettomia Ivania vastaan. Ne vain kärsivällisesti lähetettelevät maksumuistutuksia ja -kehotuksia toinen toisensa perään. Nämä paperit Ivan huolettomasti säilöö huoneensa lattialle, kuin matoksi hiekan ja mudan päälle. Kaikki Ivanin velkojat eivät kuitenkaan ole samasta puusta veistettyjä. Venäjän mafia ei nimittäin ole velkojana sen enempää aseeton kuin kärsivällinenkään. Mutta se onkin jo toinen tarina.
""I forgot...""
13 kommenttia -
Voiko tollasta ihmistä olla...? Siis kiipeää IKKUNASTA sisään!
Miten te olette olleet näin kärsivällisiä näin pitkään? En ole kovin hyvin lukenut alusta asti blogia vielä, mutta onko kämppänne opiskelijakämppä, siis esim HOASin? Eikö tollasta vois häätää?
Entä miten Ivan menestyy opinnoissaan? Ei mitenkään, oletan?!
12. heinäkuuta 2008 klo 14.34
Niinhän sitä luulisi että häätö tulisi, mutta kun ei niin ei. Kun vuokranantaja ei tule apuuun, on keinot aika vähissä.
Se, että jaamme Ivanin kanssa elämisen tuskan yhdessä Fabion ja Cestorin kanssa, auttaa osaltaan, samoin kuin tapahtumien vuodattaminen blogiin.
Jos yksin joutuisi Ivanin kanssa elämään, olisi tilanne aika paljon ikävämpi.
12. heinäkuuta 2008 klo 14.57
Loistavaa luettavaa, Ivanista sais kirjan aikaseks.
Laittakaahan kuvia enemmän niin pääsisi paremmin mukaan.
12. heinäkuuta 2008 klo 17.06
Vuokranantajan välinpitämättömyys on täysin pöyristyttävää. Itse olen jossain määrin tekemisissä opiskelija-asumisen kanssa ja en pystyisi ikinä olemaan välittämättä tilanteesta, jossa joku vuokralainen tuhoaa kämppää.
Asukkaana teidän pitäisi tehdä virallinen valitus vuokranantajalle tilanteesta. Vuokranantajan pitäisi tällöin tulla tarkistamaan tilanne ja mikäli näkee tarpeelliseksi, antaa kirjallinen varoitus ja ukaasi, että tapojen pitää muuttua (tällä viittaan siis sotkemiseen ja vastaaviin juttuihin). Mikäli homma ei ala toimimaan niin seuraava varoitus ja sen jälkeen jamppa pihalle.
Mikäli vuokranantaja tosiaa kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä, niin kannattaa vihajaista suurista vahingoista, mitä kämppään aiheutuu. Esimerkiksi tuo kosteusvahinkojuttu on sellainen, että kämpästä olisi jäänyt melko hyvästi vuokratuloja saamatta, jos olisitte vain lähteneet kävelemään sieltä, kun se kämppä oli oikeasti asumiskelvoton.
13. heinäkuuta 2008 klo 16.48
Kirjallinen valitus vuokranantajalle on tehty ja yhden varoituksen Ivan on sen jälkeen saanut. Varoituksen jälkeen meno jatkui samanlaisena, jonka vuoksi teimme toisenkin kirjallisen valituksen. Lisäksi olemme olleet vuokranantajaan yhteydessä puhelimitse ja sähköpostitse.
Vuokranantajan kiinnostus Ivanin toimiin on jäänyt siihen yhteen varoitukseen, sekä laskuun vesivahingon aiheuttamasta lattiaremontista. On aika varmaa että tätä laskua Ivan ei tule koskaan maksamaan.
13. heinäkuuta 2008 klo 19.55
EN kerralla kyennyt lukemaan kovin pitkälle taaksepäin, mutta tuo Ivan ei kyllä enää ole pelkästään boheemin, pikemminkin vaaraksi muiden mielenterveydelle...
Muuten, jos hän kerran elää teellä JA tuhoaa toisten kattiloita, auttaisiko jos ostaisi kimpassa kympin vedenkeittimen? Sellaisen automaattikatkaisulla varustetun kapineen käyttö ehkä menisi yli ymmärryksen mutta kannattaisi koittaa silti. Luulen.
14. heinäkuuta 2008 klo 1.35
Heh, olipa hauskaa luettavaa tämä blogi. Satumpa vielä itse asumaan samaisella alueella HOASin järkyttävän surkeissa luukuissa. Asunnot ovat aivan kuten tässä blogissa on kuvattu. Äänieristyksestä ei ole tietoakaan, samoin lämpöeristyksestä saa vain haaveilla. Vietin pari päivää kesäkuussa makuupussissa, kun ei muuten tarjennut.
Lisäjännitystä elämään tuovat kämppikset, jotka saattavat kuunnella viidakkomusiikkiaan keskellä yötä nupit käännettynä 11:sta yms. etc. jne.. Pääsipä yksi kämppiksistä lehtiinkin tarjottuaan väärennettyä passia poliisille. Ilmankos rajavartiolaitos kävi ovella kyselemässä. Valitettavasti en ole törmännyt tähän kuuluisaan Ivan henkilöön, mutta pitää yrittää bongailla parkkipaikalta.
Toivotan jaksamisia soluasumiseen.
14. heinäkuuta 2008 klo 3.35
Onpas mielenkiintoinen henkilö. Ja sopivasti sattuu vielä asumaan samoissa taloissa. Itselläni ei solusta kokemusta ole sillä punkkaan kaksiossa, joka siis ymmärrettävästi on hieman paremmin ajan hammasta kestänyt.
Työskentelen itse yövahtina eräässä Etelä-Suomen kauppakeskuksessa ja meillä oli vuodenvaihteessa eräs Ivanin mieleen tuova siivooja töissä. Tapana tällä kaverilla oli muun muassa kirmata ilman paitaa ja kenkiä ulos ja pukeutua vasta matkalla..
14. heinäkuuta 2008 klo 10.47
Kiva tietää millaista porukkaa uudessa naapurustossa vipeltää :). Olen kyseisen henkilön nähnyt jo pari kertaa, hyvin jumisen oloisena.
Juuri tällaisen takia en ole soluasumisen ihanuuksiin viitsinyt tutustua.
15. heinäkuuta 2008 klo 12.31
Kovasti teillä tuntuu olevan kaikenlaista pikkuharmia, mutta Ivan näyttää yrittävän kovasti: korjaa autoja eli sentään tekee työtä, osallistuu siivoamiseen sillä villapaidallaan, sentään pesee vaatteitaan (mitä, jos ei peseytyisi ollenkaan - millainen poru teiltä sitten tulisi...).
Kuulostaa ihan normaalilta ja vaarattomalta solutouhuamiselta. Venäläisillä vain on hieman laajempi sydän kuin meillä suomalaisilla. Aro laaja, taivas korkealla, tsaari kaukana - kyllä se siitä, pojat.
3. elokuuta 2008 klo 11.17
derego, jos vaatteiden "pesemisen" jälkeen WC-tiloja ei voi käyttää viikkoon tms. voisi olla parempi että Ivan ei edes yrittäisi.
Kirjanmerkkeihin meni tämä blogi. :)
25. elokuuta 2008 klo 19.03
HAHAH ei hitto mikä blogi !!
te osaatte kirjoittaa hienosti, tässähän olisi todella aihetta romaaniin :)
5. syyskuuta 2009 klo 14.38
Odotappa kun saat solutoverin jostain e-amerikasta tai välimereltä :D t.lattari
13. huhtikuuta 2013 klo 17.14