Meriselityksiä (in the coffee mug)

Otakut Kaapelitehtaalla

2009-07-13T12:46:00.007+03:00

AnimeconVII valtasi viikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaan, ja tapahtuma näkyi kaupungin katukuvassa muutenkin, kun otakut cossaajista manganisteihin saapuivat tapahtumaan asianmukaisissa asuissaan. Cosplay siis on harrastus, jossa pukeudutaan anime- manga- peli- tai elokuvahahmoksi, ja manganismilla tarkoitan japanilaiseen sarjakuvaan ihastuneita ihmisiä. Yllätys, yllätys cosplayn juuret ovat Yhdysvaltain scifi-tapahtumissa, vaikka nykymuodossaan se on tullut Suomeenkin Japanista, missä se on verraten suosittua ja josta suurin osa cosplayhahmoista lainataan. Viikonloppuna Kaapelitehtaalla järjestettiin myös scifitapahtuma Finncon2009, mutta cossaajat näyttivät olevan pääosin animeconilaisia. En osaa sanoa peli- tai elokuvaharrastajista, mutta ainakin manganisteista moni harrastaa myös cosplayta. Silti ei voida sanoa että että kaikki cosplayharrastajat olisivat automaattisesti mangan harrastajia muussa kuin materiaalilähdemielessä. On myös huomattava ettei pukeutuminen japanilaisen nuorisokulttuurin mukaan vielä ole cosplayta, vaan cosplayssa tarkoituksena on nimenomaan jäljitellä jotain fiktiivistä hahmoa mahdollisimman hyvin niin puvussa, eleissä kuin ilmeissäkin. Cosplaykisan voittaa kokonaisuudessaan aidoin hahmoesitys. Esimerkiksi tämä "tenniksenpelaaja" ei ollut cosplay asussa, vaan muuten vain Animeconiin menossa. Muiden otakujen tavoin myös KC matkasi paikalle. Hieman pitempi matka Turusta ei haitannut, ja sopi itseasiassa hyvin yhteen tapahtuman tämänvuotisen teeman - Matka - kanssa. Viikonlopun muista menoista johtuen KC pääsi matkustamaan mangamaailmaan vasta sunnuntaiksi.

Mutta tiesittekö, että Finnconin ja Animeconin tiet yhdistyivät jo kymmenen vuotta sitten Turussa? Alkujaan Animecon aloitti oheistapahtuman luonteisena pienen harrastajaryhmän tapauksena Turun yliopiston yhdessä siivessä. Nykyisin Animecon on tuhansien ihmisten tapahtuma!

Sunnuntai-päivän kiinnostavimmat ulkomaalaisvieraat olivat Manga-Messiaan piirtäjä Kozumi Shinozawa eli Kelly-san ja scifipuolella Alaistair Reynolds, jonka kirjoja minun on aina pitänyt ja pitänyt lukea, mutta ei ole koskaan ollut aikaa paneutua (ne ovat sellaista tiiliskiviscifiä). Myönsinkin sen puutteen käydessäni häntä tervehtimässä (kun muut pyysivät nimikirjoitusta). Mr. Reynolds suhtautui asiaan avarakatseisesti, kuten scifikirjailijalta sopii odottaakin. "Oli mukava tavata, nice to met you". Kuvassa olevalta Kelly-sanilta pyysin myös nimikirjoituksen Manga-Messias-pokkariini. Hän tuntui nauttivan saamastaan huomiosta, vaikka varmasti oli antanut jo ehkä sata nimikirjoitusta päivän aikana.

Kozumi kertoi piirtäneensä Manga-Messiasta yli vuoden. Vaikeimmaksi hän koki Jeesuksen kasvojen piirtämisen. ”Muiden raamatunhenkilöiden kuvaaminen oli helpompaa kuin Jeesuksen. Lopulta löysin Jeesuksellekin piirrostyylin, joka tyydytti minua.”

Sunnuntain ohjelman herkkupalat valikoituivat lautaselleni helposti. Paitsi kurkkimassa mangakavierailuja, kiertelin katselemassa (ja hankkimassa) mangataidetta, uutuusjulkaisuja, pukuja, ja mahaan japanilaisia snacksejä. Ennen kaikkea nautin kuitenkin silmänruuasta, jota mm. cosplayn ryhmäkisa tarjosi (lauantaina oli ollut yksilökisa). Cosplay ryhmäkilpailussa kilpaillaan taidoikkaimmasta esityksestä unohtamatta pukuloistoa. Osa cossaajista tekee pukunsa itse, mutta niitä voi myös ostaa valmiina. Hauskempaahan se varmaan on väkertää ja väsätä asunsa itse (tuunailu on nykyään niin kovin muodikastakin), mutta toisaalta valmis pukukaan ei ole oikotie menestykseen cosplaykisassa, jossa puvun ohella esiintyminen ratkaisee. Myös cosplay-deitti oli hauskaa seurattavaa. Show oli vähän niin kuin Napakymppi, mutta kuvitellaan Kari Salmelaisen tilalle joku mangakoista, vaikkapa Hoshino Katsura (veriryhmä O) ja kilpailijoiden tilalle anime- ja mangahahmoja (tunnistaa huomattavan suurista silmistä).

Sunnuntain toinen kirsikankukkanen oli osallistuminen parapara-työpajaan. Parapara on pääasiassa yläkehon ja erityisesti käsien liikkeisiin perustuva tanssi, jossa jalkatyötä ei ole juuri lainkaan. Parapara-kappaleisiin on valmiit, virallisten parapara-klubien lanseeraamat tanssikuviot, joita sitten opetetaan eteenpäin. Sunnuntaisessa työpajassa opeteltiin perusliikkeitä ja yksi helppo kappale. Parapara tuntui tanssimiselta vaikka jaloilla ei juuri liikuttu. Parapara vaatii ennen kaikkea tunnetta, ei niinkään perinteistä tanssitaitoa. Ilman tunnetta parapara on varmasti tylsää (c'moon! liikutellaan vain käsiä musiikin tahdissa) - minulla oli kauhean hauskaa.

Man in the mirror

2009-06-26T20:31:00.001+03:00

Rehellisesti sanoen - - en tiennyt siitä kuin vasta tänään - nimittäin Michael Jacksonin eilisestä kuolemasta. Nyt se on tietystikin kaikkien ihmisten, uutiskanavien ja blogien pääaihe - kuten huomaatte. Jopa Twitter halvaantui Jacksonin kuoleman aiheuttamasta twiit-tulvasta ja Google, tuo maailmanmahtava jättiläinen meni hetkeksi sekaisin. Michael Jacksonin kuolemassa vaikuttaa olleen jotain mysteeristä - vähintäänkin medioiden näkökulmasta katsottuna - ja se tietenkin lisää vettä entisestään hurjana pyörivään uutismyllyyn (onneksi Google on taas tolkuissaan ja Twitterkin kai toimii). Se oliko Jacksonin veressä kuolinhetkellä alkoholia, huumeita, lääkkeitä tai jotain muuta (niin kuin punasoluja vaikkapa) - sekä kaikki muu kuolemaan liittyvät detaljit selviävät vasta viikkojen päästä. Siihen asti kirjoitetaan varmasti monta erilaista versiota siitä, mikä johti Jacksonin yllättävään kuolemaan (elämäntapojen vaikutus kai pitänee hänen kohdallaan sulkea liian helppona vaihtoehtona pois listalta), ja oliko hän yksin kuollessaan, ja muuta mielenkiintoista. Mielenkiintoisia paljastuksia varmaan alkaa "lähipiiristä" tulla jo ensi viikon uutisten täytteiksi. Sillä Jacksonista uskotaan varmaan kaikki mitä vain kehdataan kertoa, niin kummallisen kummallista mikä-mikä-maa-elämää hän vietti.

Musiikintekijänä, taiteilijana ja persoonana Michael Jackson tulee jokatauksessa jäämään historiaan yhtä kuuluisana, ellei jopa kuuluisampana, kuin The Beatles, Elvis Presley, Johnny Cash tai Marilyn Monroe. Olen melko varma siitä, että Michael Jacksonin omalaatuinen persoonallisuus yhdistettyna hänen menestykseensä musiikki- ja showalalla, tekevät hänestä Jeesuksen ja Elviksen jälkeen kolmannen henkilön, jonka uskotaan elävän yhä silti (ainakin Jackson olisi helppo tunnistaa siinäkin tapauksessa).

KC ei koskaan ollut Jacksonin fani ja jotkut hänestä kerrotut oudot huhut saivat melkein kammoksumaan häntä, mutta siitä huolimatta esittäisin vilpittömästi osanottoni Jacksonin läheisille, jos heitä sattuisi asumaan naapurissani. Jacksonin kuolema tuli KC:llekin yllätyksenä. Opettelin joskus tanssimaan hänen Black or White ja Bad biisien tahdissa, ja odotin ihan oikeasti, että Jackson olisi vielä tehnyt niiden veroisen tanssi-popkappaleen. Musiikkilahjakkuuden pois menoa KC suree, ei friikiksi leimatun julkkiksen. Voisimme muistaa hänet mieluumin musiikkinsa kautta kuin särkyneen ja paikkaillun persoonansa. It's no matter if you're black or white.

Tuut, tuut! Kesä!

2009-06-23T12:27:00.001+03:00

Blogin päivittäminen on näin kesäaikaan vähän niin kuin Suomen suvisää, epävakaata ja ennustamatonta: ensin sataa, sitten paistaa, tai päinvastoin. Siinä ehtii suunnitella jo reissua Fäärsaarille, koska siellä olisi ehkä jopa lämpimämpää kuin Suomessa kesä on alkanut. Ja kun sää muuttuu, ei taas haluaisi lähteä täältä yhtään mihinkään - korkeintaan oman rantamökin terassille kuuntelemaan kuikan huutoa, koska kesä tuli sittenkin. Niille, jotka ehtivät jo varata lennot Fäärsaarille, KC toivottaa hyvää matkaa! Mutta kyllä Suomen kesässä paras matkakohde on riippumatto tai rantahiekka, matkakumppanina hyvä kirja. Matkailijalle maistuu aurinkoisilla säillä jäätelö - pannaanko suomalainen tuutti vai ruotsalainen tikkujäätelö? Ja sitten mennään uimaan! Hyvää kesää kaikille lukijoilleni! Uusi meriselitys luvassa taas heinäkuun alussa (satoi tai paistoi).

Depp kannes'

2009-05-24T14:15:00.002+03:00

Sain eilen illalla luettua loppuun elämäkertakirjan lempinäyttelijästäni Johnny Deppistä. Kirja oli hyvä, vaikka olikin kirjaksi huono. Hyvä se oli siinä mielessä, että aiheena oli Johnny Depp *punastus* ja kirjoittaja (Brian J. Robb) oli ollut laiska (tai kiireinen) ja ottanut mukaan paljon suoria ja laajojakin sitaatteja Deppin haastatteluista, joita oli kiva lukea juuri Deppin ilmeikkäiden sanakäänteiden vuoksi. Elokuva-arvosteluista oli lainattu myös turhan pitkiä pätkiä, mistä miinusta, valokuvien runsaudesta sen sijaan ropisi kirjalle muutama pluspiste lisää. Olisin mielelläni lukenut Deppistä hieman syvällisempääkin kamaa kuin mitä Robbin kokoon kursima kirja tarjosi. Deppin lausunnot perhe-elämästä olivat ehkä syvällisintä mihin kirja ylsi. Kokoon kursittu kuvaa mielestäni hyvin kirjaa kokonaisuutena, aineisto tuntui varsin sekalaiselta ja isoin pistoin kokoon ommellulta. Fanin kirjoittamaksi kirjaa ei sentään luule vaikka amatöörimainen kynäote näkyykin tyylissä. Suomenkielistä painosta tahrasivat vielä kirjoitusvirheet, joita oli valitettavan paljon (ja saattoivat syyttä antaa kirjasta huolimattomasti tehdyn vaikutelman). Mutta ulkoasua enemmän vaikutti päähenkilö, joten luin kirjan mielelläni loppuun. Jos tilalla olisi ollut saman kirjoittajan toinen leffastara elämäkerta (Brad Pittista), en välttämättä olisi koskaan lukenut kirjaa loppuun asti (koska Pitt nyt vain ei ole yhtä mielenkiintoinen kuuluisuus kuin Depp eikä yhtä hyvä näyttelijä, vaikka onkin kehittynyt kovasti sitten Interview With The Vampiren, jossa hän oli aika kamalan huono).

Deppistä tuli mieleeni, että Cannesin filmifestivaalit ovat käynnissä paraikaa - Festival de Cannes - ja siellä esitettiin eilen edesmenneen Heat Ledgerin viimeinen elokuva, jossa Johnny Depp on mukana - YLE Viihde siitä.

Downey Jr. on coolein Sherlock Holmes ikinä!

2009-05-19T23:52:00.001+03:00

Oh my goddess! Tuleva Sherlock Holmes -filmatisointi esittelee takuulla Holmesin jota emme ole aikaisemmin tavanneet - emme edes osanneet odottaa tapaavamme. Robert Downey Jr. sopii päärooliin kuin valettu. Myös Juden Lawen esittämästä Watsonista näyttäytyy katsojalle ihan uusia puolia, niin Watson kuin Sherlockin ovat karistaneet kirjaston pölyt harteiltaan ja antavat palaa! KC jää kärsimättömänä ja uteliaana odottamaan tämän elokuvan Suomen ensi-iltaa. (Tulisi jo!)

Iron Sky myös tietokonepeliksi

2009-05-18T23:30:00.001+03:00

Muistatteko seilaajat vielä kuunatseista kertovan elokuvan teaserin, josta postasin maaliskuussa? Nyt suomalainen elokuvaproduktio Iron Sky on saanut rinnakkaisprojektikseen tietokonepelin. Kuulostaa kiinnostavalta! Suorastaan mahtavalta! Pääsee taistelemaan avaruudesta tulevia natseja vastaan (hih), onhan tässä jo WWII peleissä tavallisia maatiaisnatseja mätettykin jo kyllästymiseen saakka. Pelillä on tietääkseni eri tiimi kuin elokuvalla, mutta tuotanto aloitetaan samaan aikaan elokuvan esituotannon kanssa ensi kesänä. Tietokonepelistä on itseasiassa suunniteltu hyvin läheistä sisarusta Iron Sky -elokuvalle. Sanoisin että Iron Sky -peli ja -elokuva ovat kuin erimunaiset kaksoset. It-viikon mukaan peli julkaistaan arviolta vuoden 2011 alussa, ennen elokuvan ensi-iltaa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että alunperin 2010 ensi-iltaan suunniteltu elokuvan julkaisu siirtyy, sillä peliä on ajateltu prologiksi Kuussa asuvista natseista kertovalle komedia-scifielokuvalle ja ne yhdessä muodostaisivat tapahtumien taustoista ja tarinan yhden kokonaisuuden. Aika huikeat on suunnitelmat (ja venyvät aikataulut), mutta jos niiden toteutus menee nappiin, niin kunnian kentät ovat Rautataivaan alla avoinna. Jos nimittäin pelin skriptauksessa ja ohjelmoinnissa tehdään huolellista jälkeä, niin Iron Sky:lla on huikea tilaisuus valloittaa geimereiden suosio, varsinkin niiden, jotka harrastavat tosiaikanaksuja tai vastaavia, luulisi heihin erityisesti kolahtavan tämän idean. 3D:nä peli saattaa tosin mennä vain konsolillekin. Jokatapauksessa idea on mielestäni hyvä, tehdä peli ja elokuva, eikä peliä elokuvasta. Tässä järjestyksessä mielenkiintoa ja uutuuden viehätystä säilyy molempiin, ja jos peli osoittautuu toimivaksi ja fiksuksi, niin se on ehkä parasta mainosta itse elokuvalle.

Vähän rautalankaa vielä...

It-viikon Iron Sky -peliuutiseen tästä.
Lisää Iron Sky aiheisia videoita YouTubessa: Signal E01 part1/2 (ohjaaja Timo Vuorensolan haastattelu) ja E01 part2/2 (tuottaja Samuli Torssosen haastattelu) sekä E03 (jossa "paljastetaan" pääosan esittäjä, Julia Dietze) etc.
Elokuvan kotisivut: Iron Sky homepage (katso motion poster ennen kuin siirryt vars. sivulle, sillä se on kaunis kuin avaruuskarkki)

Tytöt rockaa stydimmin

2009-05-16T00:21:00.007+03:00

Punaisen langan tytöt moshasivat tyylillä ja tunteella eileniltaisella keikallaan Turussa (kuvat: KC). Bändiin voi tutustua lähemmin MySpacessa (KC suosittelee myös levykauppaa).

Piirsin lehmän

2009-05-15T17:30:00.000+03:00

Luin aamun Turun Sanomista uutisen Intian Delhin kaduilla asuvista lehmistä, joita rankkurit nyt jahtaavat (lehmät ovat silti Intiassa edelleen pyhiä eläimiä). Sekö tai jokin muu innoitti KC:n piirtämään aamukahvin lomassa lehmää, mutta tällainen piirros syntyi ja se sai nimekseen "Muu/Another Zorro".

Näillä kirjoilla kesään?

2009-05-07T16:24:00.001+03:00

Selailin eilen illalla aikani kuluksi Ilta-Sanomia, eipä siinä paljon aikaa saanut kulumaan, mutta sain sentään siemenen postaukseen. IS oli kysynyt Kirjan ja ruusun päivänä kolmelta kirjailijalta kirjavinkkiä kesään. Ulla-Maija Paavilainen ei sentään kehdannut suositella omaa vastajulkaistua uutuusromaaniaan, vaan nimesi kirjan joka on roikkunut myös KC:n luettavien kirjojen listalla: Richard Yatesin elokuvanakin tuttu Revolutionary Road. Merkit viittaisivat nyt kovasti siihen, että minun olisi viimeinkin luettava se kirja. Toinen konsultoitu kirjailija oli Anna-Leena Härkönen, joka palkittiin Kirjan ja ruusun päivänä Nuortenkirjapöllöllä 18-vuotiaana kirjoittamastaan Häräntappoaseesta. Minäkin olen sen nuorena koululaisena joutunut (tai päässyt) lukemaan. Sen pohjalta, ette ikinä arvaa mitä kirjaa hän suositteli - Timo Hännikäisen Ilman-teosta, kyllä. Härkösestä(kin) se on hauska ja provosoiva. KC on ehdottomasti samaa mieltä ja on huomannut kirjan provokatiivisuuden eritoten tyttökavereistaan, jotka ovat siihen tutustuneet. Tapio Liinoja edusti IS:n laajassa otoksessa miessukupuolta. Hänen suosituksensa kesälukemiseksi oli Ernest Hemingwayn klassikko Vanhus ja meri. Liinoja lukee sitä kuulemma tänä kesänä toisen kerran. KC on lukenut kalahullun vanhuksen seikkailun, muttei aio ottaa sitä uusintalukuun kesällä, vaikka Hemingwayn teoksista muuten pitääkin.

Kesällä sopivaa lukemista riippumatossa, rannalla tai mökillä ovat dekkarit. Jos Stig Larsson vielä eläisi, hänen Millennium-sarjansa neljäs tai viides osa olisi varmasti minulla luvussa kesällä. Ruotsalainen dekkarikirjailijahan näet suunnitteli sarjastaan peräti kymmenosaista, mutta yllättävä kuolema puuttui peliin (sydänkohtaus 50-vuotiaana). Vaikka olisin todennäköisesti lukenutkin Millennium-sarjaa lisää, jos se olisi jatkunut, ihmettelen silti, miten se olisi voinut säilyttää mielenkiintonsa ja uudistua vielä seitsemän kirjan verran (kolmessakin oli jo havaittavissa jämähtämistä). Luulen, ettei Larssonin dekkareista olisi tullut sellaista hittiä kuin ne ovat, jos niitä olisi kirjoitettu enemmän.

Jos ruotsalaisia dekkareita kaipaa luettavakseen, kehtaan suositella ainakin kolmea: Henning Mankellin Wallandereja ja Anna Janssonin Maria Wernejä, sekä Åsa Larssonin Rebecka Martinssoneja. Neljäs menestynyt ruotsalaisdekkaristi, joka ansainnee maininnan on Liza Marklund. Hän myy hyvin myös meillä Suomessa, mutta minä en hänen kirjoihinsa ole vielä tutustunut. Yleensä minulla nimittäin on lukulistallani tilaa vain kahdelle, kolmelle dekkaristille kerrallaan, ja tällä hetkellä sen tilan täyttävät Massey, Jansson ja Larsson, S. Tosin mainitut Larssonit olen lukenut jo (elokuva näkemättä enää), ja Masseyhin olen viime aikoina hieman pettynyt (koska japanilaisdekkarin tapahtumat ovat siirtyneet Japanista Jenkkilään, liian pitkäksi aikaa/kenties pysyvästikin), joten Marklundille saattaisi löytyä tilaa kesäksi. Tilaa dekkareille on oikeastaan enemmänkin, kun vielä huomioidaan, että jätin kesken junassa aloittamani Virpi Hämeen-Anttilan "ihmissuhdedekkarin" Kolmastoista lapsi (en ole palannut siihen junasta noustuani).

100- kiihdytystä kunniaan?

2009-04-28T16:29:00.011+03:00

Obaman aikainen Amerikka (tai sitten vain Obama) kiinnostaa eurooppalaista mediaa niin paljon, että presidentin ”satasesta” on tänään ollut uutisointia monessa mediakanavassa (oliko Bushien aikana, oliko?). Esimerkiksi KC:n painettu uutislähde Turun Sanomat omisti ”Obaman sataselle” lähes kokonaisen sivun, netissä samaa reportaasia toistivat HS.fi, Iltalehti.fi, Kaleva.plus, ja varmasti moni, moni muu lehti – ja blogi. Perus-layout sisälsi iskevän otsikon, kuten: ”Obaman sata päivää vallassa – liian aikaista arvosanoille” (Iltalehti.fi) tai turkulaisittain hieman pidemmästi ja optimistisemmasta kulmasta: ”Obaman sata vallan päivää lisännyt toiveikkuutta USA:ssa” (TS). Itse uutisteksti oli tyypillisesti tiivistelmää B. Obaman uroteoista, monet uutiskanavat olivat käyttäneet samaa virstanpylväslistaa. Minua kiinnosti maailmanhistoria toisaalla noina samoina päivinä, se mitä oli tapahtunut ennen Obaman presidenttiyttä. Syvennyin siis hetkeksi selailemaan historian kalenterilehtiä, kaipasin vähän suhteellisuutta tähän satasensuoralle ikään kuin. Alle olen listannut rinnan Obama-presidentin teot ja tapahtumia maailmanhistoriasta sitä ennen.

Obaman sata presidenttipäivää 2009 / samanpäiväisiä maailmanhistorian tapahtumia:

20.1. B.O. vannoo virkavalansa / 1937, Franklin Delano Roosevelt vannoi toisen presidentinkautensa virkavalan
22.1. Guantanamon vankileiri määrätään suljettavaksi vuoden kuluessa / 1941, Brittiläis-australialaiset joukot valtasivat Libyan Tobrukin, ja kymmeniä tuhansia italialaisia miehittäjiä joutui vangiksi
23.1. Kumottiin kielto ulkomailla abortteja puoltavien ryhmien rahoituksesta / 1957, maailman ensimmäinen frisbee valmistettiin
6.2. O.B. esittelee talousneuvostonsa / 1911, tuleva USA:n presidentti Ronald Reagan syntyi Illinoisin Tampicossa
17.2. O.B. allekirjoittaa noin 800 miljardin US dollarin elvytyspaketin / 1915, Zeppelin L-4 syöksyi mereen lähellä Tanskan rannikkoa, 15 miehestä 11 pelastui
24.2. O.B:n ensimmäinen linjapuhe kongressille, Irak-joukkojen vähentäminen julki / 1786 Wilhelm Karl Grimm, nuorempi Grimmin kirjailijaveljeksistä syntyi Saksan Hanaussa
26.2. O.B. julkistaa budjettinsa raamit / 1993, New Yorkin WTC:n parkkihallissa räjähti pommi, minkä seurauksena 6 ihmistä kuoli, 1000 loukkaantui ja kaksoistornit evakuoitiin
9.3. Kantasolututkimuksen rahoituskielto kumotaan / 1959, Barbie-nukke debytoi julkisuudessa
30.3. Vaikeuksissa olevan Amerikan autoteollisuuden rahoitusehdot julki / Preston Tucker julkistaa uuden Tucker-nimisen automallinsa
31.3. O.B. aloittaa presidenttikautensa ensimmäisen Euroopan matkan, / 1889, Eiffel-torni avataan Pariisissa
7.4. O.B. palaa Euroopan kiertueeltaan / 1939, Italia hyökkää Albaniaan
13.4. Osa pakotteista Kuubaa vastaan kumotaan / 1918, saksalaiset valtaavat Helsingin punaisilta Suomen sisällissodassa
17.4. Amerikan maiden kokous alkaa, O.B. tapaa kokouksessa myös Venezuelan sosialistisen presidentin Hugo Chavezin / 1970 Apollo 13 palaa Maahan, astronautit tapaavat jälleen perheensä
19.4. Em. Kokous päättyy / 1775, Amerikan vallankumous alkaa

Tahaton assosiaatio... (kuvan lähde: wikimedia)

Kolme kuvaa keväästä

2009-04-25T22:01:00.009+03:00

Tänään monessa paikkaa eteläistä ja läntistä Suomenmaata rikottiin kevään lämpötilaennätyksiä. Aurinkoinen ja lämmin oli lauantaipäivä myös minun kokemukseni mukaan. Kävinkin monen muun turkulaisen tavoin kevätpäivän kävelyllä jokivarressa.Väenpaljous joen varrella ja terasseilla, sekä luukkunsa avanneet jäätelökioskit tarkoittavat sitä, että kevät on tullut Turkuun.

Monia muitakin merkkejä keväästä tosin kulkiessaan löytää, kun pitää silmänsä aurinkolasien takana avoinna. Aurinkoisen päivän pistoksessa postaan illan päälle muutaman aiemmin nappaamani valokuvan kevään merkeistä (tänään bongasin kaupungilta myös shortsit, mutta niitä en kuvannut). Pajunkissat on kuvattu Rymättylässä (viikolla 16) muut kaksi Turussa tällä viikolla (klikkaa kuvaa niin saat sen suuremmaksi). Tänään muuten huutokaupattiin Saksassa kaksi Hitlerin maalaamina pidettyä taulua. Uuden omistajan nimeä ei ole kerrottu julkisuuteen. Huutokauppauutiseen (msn eng.) (jos saman sivun laidassa yhä on videokurkkaus Twilight -saagan jatko-osaan New Moon, tsekkaa ihmeessä!)

Rockia kovissa kansissa

2009-04-22T20:55:00.005+03:00

"Sain ensimmäisen kosketukseni Hanoi Rocksiin vuonna 1984. Olin silloin 10-vuotias, ja laitoin huoneeni seinälle bändijulisteen, jossa keskimmäisenä poseerasi nätti tyttö", Ari Väntänen muistelee alkusanoissaan vastakkoin ilmestyneessä kovakantisessa Hanoi Rocks. All Those Wasted Years (Like 2009).KC tutustui Hanoi Rocksiin suunnilleen samanikäisenä, mutta myöhemmin kuin Ari. Paitsi jos lasketaan hipaisuksi se, että on lapsena käynyt useasti Andy McCoyn kotipaikkakunnalla ja nähnyt Andyn muutaman kerran. Oikean Lähikosketuksen Hanoi Rocksiin KC sai oikeastaan vasta tänään.

Tänään iltapäivällä tuo "nätti tyttö" Michael Monroe heitti pienen myynninedistämiskeikan kotikaupunkinsa Turun Pienessä Kirjapuodissa ja jakoi sinne saapuneelle pienelle ihailijajoukolleen omistuskirjoitusta kirjaansa. (KC luonnollisesti oli paikalla myös - kännykkäkameroineen, jolla kuvat tässä jutussa on otettu). Tarkkaanottaen Hanoi Rocks -kirjan kirjoittaja on Ari Väntänen, joka oli myös paikalla antamassa nimikirjoituksia. Mutta ilman bändin keulahahmon avomielistä apua kirjasta olisi tullut varmaan täysin erilainen, Väntänen sanoi haastattelussa (todennäköisesti yksi "tavallisista" rock-kirjoista). Nyt Michaelin aktiivinen panos (ja Andyn passiivisempi) ovat toivottavasti vaikuttaneet positiivisesti niin, että meillä on nyt luettavana hieman erilainen rockbändin muistelmateos, bändikirja joka on enemmän kuin pelkkä fanituote, kirja joka avautuu niillekin lukijoille, jotka eivät Hanoi Rocksia fanittaneet 80-luvulla (koska olivat liian pieniä tai jostain muusta syystä). Hanoi Rocks toki kartoitti turmion joka kolkan, kuten Väntänen toteaa, mutta lukijana toivon ettei tämä kirja kerro pelkästään tuosta pinnasta, vaan päästää lukijan niin sanoakseni Hanoi Rocksin jäsenten nahkarotsien ja meikkien pintaa syvemmälle, ihon alle, käsiksi siihen unelmaan ja intohimoon, joka Monroella ja McCoylla oli visioidessaan Hanoi Rocksia.

Ajallisesti kirja keskittyy Hanoi Rocksin vuosiin 1979-1985, jolloin bändillä meni kuin vuoristorataa. Kirja sisältää myös - bändikirjagenren mukaisesti - valokuvamateriaalia. Kuvista enin osa taitaa olla lehdistökuvia, mutta Michael kertoi kaivaneensa siihen kuvia myös omista albumeistaan. Michael esiintyi kuin ylpeä isä kertoessaan kirjasta ja se kuva jäi, että hän on osallistunut paljon kirjan materiaalin (haastattelujen, valokuvien, ym.) kokoamiseen ja toimittamiseen (hän myllytti Väntäsen kanssa kirjaa kovastikin ennen painoon menoa, kertoi itse kirjoittaja). Kirjan nimeä vain hiukan kummastelen: All Those Wasted Years - mielestäni Hanoi Rocksin vuodet eivät olleet hukattuja, bändi on yksi harvoja maailmanmaineeseen nousseita suomalaisia rockyhtyeitä ja vielä harvempia, jotka ovat onnistuneet tekemään come backin, joka ei flopannut. Kolmatta tulemista Hanoi Rock fanien ei kannata odottaa, sillä H.R. on mennyttä elämää ja Michael kertoi keskittyvänsä nyt musiikintekoon uuden bändinsä kanssa. Soololevykin on Michael Monroelta luvassa lähitulevaisuudessa. Lopuksi Michael vielä antoi muutaman omakohtaisen neuvon, miten pysyä hyvässä kondiksessa (niin kuin hän itse): älä dokaa ("sillä kukaan ei halua katsella kaljamahaista rokkaria"), älä käytä muitakaan huumeita, voimistele päivittäin. Lisäisin vielä tähän erään toisen rockstaran sanoin: "Let love rule" (Lenny Kravitz).

Ruokaterveisiä Turun saaristolaismarkkinoilta

2009-04-20T22:56:00.007+03:00

Turussa järjestettiin viime viikonloppuna jälleen vuotuiset saaristolaismarkkinat. Tänä vuonna osallistumiseni siihen oli hyvin, hyvin pikainen, viimeisenä markkinapäivänä noin 20 minuuttia (sisältää markkina-alueen läpikävelemisen, muutaman maistiaisen ja ruokailun). Ensinnäkin olin koko viikonlopun poissa kaupungista, ja sunnuntaina palattuani sää oli niin hyinen, vaikkakin kaunis, ettei houkutellut pitkään ulkoiluun jokivarressa, jossa kojujen rivistöistä huolimatta tuuli oli markkinavierasta vastaan. Ohitin jälleen pölypussi- ja saippuakauppiaat nopeammin kuin imuria pakeneva villakoira konsanaan. Samoilta paikoilta kuin viimekin vuonna löytyivät lakritsimiehet, neulamuikkujen myyjät, kotisinapin maistattajat, valkosipulikauppiaat, muurikkalettukivet, ja se teltta, josta seuralaiseni kanssa ostimme kuvan kalalautasen jaettavaksi.

Olisi ollut myös kermaista lohisoppaa, aurajuustolohta tai voissapaistettuja silakkapihvejä, mutta tämä "rekkamiesannos" vaikutti meistä toisesta (maksavasta) parhaimmalta vaihtoehdolta. Ja olihan siinä hyvää pöperöä: paistettu lohimedaljonki, neulamuikkuja, maustettuja lohkopottuja (sopivan rapsakoita, ei mitään löysiä mäkkäriranskisvetelyksiä) ja salaattia (juuri ja juuri sen verran, että sen voi mainita). Se oli 10 euron annos markkinapikaruokaa, mutta voitti hampurilaispikaruuan kilpailussa monella evänmitalla, joten oli kai hintansa ansainnut (kahdelle jaettuna hintaa tuli samanverran suunnilleen kuin hampurilaisaterialle). Esteettisyydessä tämä kalalautanen häviää kyllä aika monelle näkemälleni ruokalautaselle, mutta "se on pöperöä, väliäkö sillä miltä se näyttää", sanoi toinen syöjistä. Olen eri mieltä. Kyllä ateriasta jää kylläisempi olo, jos on saanut nauttia ruuasta silmilläänkin. Verratkaa vaikka puheena ollutta kalalautasta johonkin viimeksi ravintolassa saamaanne kerrassaan taiteelliseen ruoka-asetelmaan, jonka nähdessään huokaisee "ooh" ja "nam" vaikkei ole vielä maistanutkaan. Kumman ääreltä lähtee tyytyväisempänä? Ja kumpaan saa myös haarukan ja veitsen?

Lapsen kanssa junaan...

2009-04-16T11:11:00.004+03:00

Skannaan vanhempieni kirjahyllyä katseellani, palauttaessani sinne muutamaa luetuksi saatua lainakirjaa. Kavutessani alas tikkailta, kädessäni on pokkaripainos Virpi Hämeen-Anttilan Kolmannestatoista lapsesta (2005). Oikeastaan kovin odottamaton valinta, sillä viimeisin lukemani Hämeen-Anttilan kirja, Sokkopeli (2007) jätti minut haaleaksi (vaikka annoinkin kirjalle "hyvän" arvosanan). Ei Kolmannantoista lapsenkaan takansi vielä imaisuut lukemaan, vaikka se lupaakin trillerimäisellä imulla kirjoitettua tarinaa salaisuuksista, rakkaudesta ja rakkauden kaipuusta. Toivon, ettei kirja olisi jännityskirja, sillä Sokkopeli ei vakuuttanut minua siitä, että ko. genre olisi Hämeen-Anttilan alaa. Mielestäni hän on onnistunut parhaiten ihmissuhdekirjoissaan, kuten Suden vuodessa (joka nähtiin meillä onnistuneena elokuvasovituksena valkokaankaallakin). Ehkä alitajuntani ohjasi kättäni kirjahyllyn luona, katsoinhan tässä äskettäin Suden vuosi -elokuvan uusintana televiosta. Ehkä kirjavalintaani vaikutti myös mouruava dekkarinnälkäni. En ole aikoihin lukenut dekkaria, enkä ainakaan hyvää dekkaria. Vaikka tarjolla kyllä olisi vaihtoehtoja Christien uusintapainoksista alkaen. Yhdeltä suosikkidekkaristeistanikin, Sujata Masseylta, on ilmestynyt uusi Rei Shimura -kirja, ja se on suomennettunakin jo saatavilla, mutta - - - Rei Shimuran seikkailut on viety pois Japanista ja uusimmassa osassa hän seikkailee Hawaiilla - - - minä tunnen vieraantuneeni tästä Rei Shimusta. Japanilaisen dekkarirakastettuni aiheuttamaa pettymystäkö pakenen Kolmannentoista lapsen kanssa? Katsotaan miten pakomatka lähtee eteenpäin, ensimmäisen luvun (kokonaista neljä sivua) jälkeen tuntuu vielä siltä, että voisin jatkaa eteenpäin, ainakin nyt Turkuun saakka (kirja on junalukemiseksi, kun tänään kohta lähden).

Getsemanen puutarhassa

2009-04-09T16:38:00.001+03:00

Kiirastorstaina (eli tänään) muistellaan Jeesuksen kärsimystien alkamista, Getsemanessa, Jerusalemissa. Tätä päivää vietetään kristillisissä kirkoissa myös Jeesuksen viimeisen aterian muistopäivänä. Silloin Jeesus nimittäin asetti ehtoollisen, ja nautittuaan aterian 12 opetuslapsensa kanssa vetäytyi Getsemaneen (puutarha Öljymäen rinteellä Kidronin laaksossa temppelialuetta vastapäätä) rukoilemaann.

Nykyisin Getsemanen paikalla on fransiskaanien omistama puutarha, ja puutarhassa muistokivi, johon on kaiverrettuna (englanniksi) Jeesuksen rukous: "Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." Löysin sattumalta hakiessani "Getsemanea" viereisen kuvan tuosta yksinkertaisuudessaan kauniista muistopaadesta. Ja jotta ekumeenikot eivät jäisi vaille töitä, on ortodoksien Getsemane kuulemma hiukan eripaikalla, ylempänä samalla rinteellä. Ihan sama minusta kumpi on oikea, alkuperäinen Getsemanen paikka, vai onko kumpikaan, sillä Getsemanen kohdalla paikan fyysistä sijaintia tärkeämpää on siellä tapahtunut toiminta - Jeesuksen rukous (hän olisi voinut rukoilla samoin missä tahansa muuallakin).

Kuva alkuperäisessä kontekstissaan:
http://www.traveljournals.net/pictures/126679.html

Ohjaajan tuoli vapaana

2009-04-08T20:13:00.002+03:00

Gore Verbinski ei jatka Pirates of the Caribbean leffojen ohjaamista, joten ohjaajan tuli on vapaa! Jos joku teistä seilaajista haluaa ohjata Pirates sarjan neljännen, kannattaa pistää hakemus Disneylle kiireesti postiin, haku on käynnistynyt! Ajatelkaa, pääsisi ohjaamaan Johnny Deppiä!!!! Uusi ohjaaja on siis haussa...

Rakkauslukemistoa

2009-04-06T22:40:00.004+03:00

Kalleimpani! Sinä olet kaunis kuin Tirsan palatsin, ihana kuin Jerusalem, pelottava kuin sotajoukon viirit! (Laul.6:4)

Kuvan kortin valkea nalle tuskin siteeraa Vanhan testamentin Laulujen laulun runoa, rakkaalleen (Dorogaja) jotain jutteleekin.Osaako joku seilaaja täällä jääkarhuvenäjää?

Kevättä on aina pidetty rakkauden vuodenaikana, joten listasin muutamia kirjoja aiheesta, joita lukemalla sopivan tunnelman tavoittaminen on helpompaa.

Alberoni, Francesco: Rakastuminen
Kast, Bas: Rakkauden selitys
Tabermann, Tommy: Rakkauskirja
Tontti, Jarkko et al (toim.): Miehen rakkaus
Hatara, Viia (toim.): Studia Generalia: Rakkauden evoluutio
Kaasila, Marjatta: Mie sen kans vehtaan
Shakespeare, William: Romeo ja Julia

Jos on enemmän asiakirjallisuuden kannattaja tai haluaa tutkiskella rakkautta enemmän tiedollisesta näkökulmasta käsin kannattaa kenties valita listalta esimerkiksi Studia Generalian julkaisu parin vuoden takaa Rakkauden evoluutio (siellä oli muutama varsin mielenkiintoinen ja pätevä kirjoitus aiheesta). Kaksi viimeistä nimikettä ovat kuitenkin omia henkilökohtaisia suosikkejani, myös Tabermannin Rakkauskirja on mielestäni sangen hyvä, vaikka herra onkin parhaimmillaan runoillessaan. Voisin valita omaksi tunnelmanluojakseni Alberonia tai Kastia, koska kumpikin ovat olleet luettavien kirjojen listallani jo muutaman kevään verran, ilman että olisin niitä edes aloittanut.

Iron Sky teaser - Kuunatsit tulevat

2009-03-18T08:40:00.002+02:00

Samaan aikaan kun Mannerheim produktion aikataulu venyy rahoitusvaikeuksien takia, toisaalla Suomessa ja Internetissä valmistellaan huomattavasti pienemmän budjetin elokuvaproduktiota: Iron Skyn toivotaan saavan ensi-iltansa 2010. Kun näin Iron Skyn teaserin ensimmäisen kerran YouTubessa, olin näkevinäni siinä seuraavan suomalaisen elokuvamenestyksen after Niko-animaation. Tänään Iron Skyn tietää melkein koko Suomi, sillä Yle antoi ohjaaja Timo Vuorensolan uudelle elokuvalle ilmaista mainosaikaa buffaamalla sitä pääuutislähetyksessään eilen.

YouTubessa edelleen katseltavissa olevan teaserin perusteella Rautataivaasta on tulossa kaunis kuin karkki ja story puolellakin kaikki näyttäisi olevan hyvällä mallilla. Juonelta on mielestäni lupa odottaa paljon, kun käsikirjoittajana on Finlandia-palkittu kirjailija Johanna "Ennen päivän laskua ei voi" Sinisalo. Kirjailija-käsikirjoittajan viimeisin julkaistu romaani, Linnunaivot (2008) todisti mielestäni, ettei Finlandia-palkittu Sinisalo jäänyt yhden hitin naiseksi. Toivottavasti Iron Skyn kässäri on samantasoista fantastista Sinisaloa.

Iron Skyn teaseri kuvattiin Helsingissä Angel Studiosin tiloissa HD-kameralla, suoraan pakkaamattomana raid-kiintolevylle - 133 megatavua sekunnissa, täyttä HD-kuvaa. Eh... referoin Torsosta, Iron Skyn tuottajaa, tekninen tietämykseni kun riittää juuri ja juuri HD-kameraan;). HD-kamerassahan ei siis ole tallennusmekanismia itsessään, vaan se liitetään sarjadigitaalilla serveriin tai nauhoittimeen ja tällä tavalla sen voi liittää studio- tai ulkotuotantokalustoon saumattomasti (elokuvassakin aiotaan käyttää digitaalista HD-kameraa). HD-kamera mahdollistaa suunnitellun laajan blue/green-screen kuvien käytön ja käsittääkseni sen, että elokuvaa voidaan työstää myös nettitiimityönä.

Is it just me or is everything shit?

2009-03-11T11:26:00.000+02:00

Onko minussa jotain vikaa vai onko kakki paskaa? Hyvä kysymys, ja ehkä useammallakin meistä mielessä käynyt, mutta tarkoitan nyt samannimistä modernin elämän sanakirjaa. Kun ulkona sataa umpiharmaalta taivaalta märkiä rättejä suoraan vasten kasvoja (fcuk!) ja kaduilla joudun tuijottamaan jalkoihini, ettei astuisi valtamerilätäkköön, ja siksi törmäilen jatkuvasti vastaantulijoihin tai mainosstandeihin (fcuk!), ja toivoisin olevani Kiroileva siili, jotta voisin sanoa, miltä ihan oikeasti tuntuu nyt, koen rauhoittavan sympatiamomentin tämän kirjan äärellä: Onko minussa jotain vikaa vai onko kaikki paskaa? (Stewe Lowe & Alan McArthur, suom.toim. Kalle Haatanen, Atena kustannus, 2006). Parasta lukemista silloin kun kaikki ottaa päähän ja kaikki on paskaa, mutta varmasti viihdyttävä hyväntuulisinakin päivinä.

Satunnaisia asioita

2009-03-10T09:35:00.003+02:00

Tämä on taas meemi-juttu. Sanat-blogin Anita haastoi minut kirjoittamaan "6 satunnaista asiaa itsestäni". Satunnaisuus - - se tarkoittaa yleensä tarkoituksen ja säännönmukaisuuden puutetta. Satunnaista tapahtumaa ei siis voi ennustaa. Ehdot toteutunevat parhaiten, jos kirjoitan kuuden kohdan listan assosiaatioketjun menetelmällä.

Ensirakkauteni oli prinssi. Kun seitsemänvuotiaana tapasin Pikku Prinssin ensikertaa, rakastuin heti.
Pikku tyttönä en kuitenkaan haaveillut olevani prinsessa, ja inhosin vaaleanpunaista, tyypillistä prinsessanmekon väriä.
En mielelläni ole ensimmäinen jonossa - mutten myöskään halua olla viimeisenä (keskivaiheilla on paras paikka).
Viimeisin näkemäni teatterielokuva oli Twilight. Komeaa vampyyriromantiikkaa. Perustuu Stephenie Meyerin samannimiseen kirjaan.
Taisin ihastua Edwardiin. On tämäkin sitten, rakastua nyt vampyyriin!
Minulla on omasta mielestäni vain kaksi ongelmaa: olen kirjaholisti ja kirjoitusaddikti. Niin, ja jos en saa aamulla caffé latteani...

6 haastettavaa ovat he kolme: Paras aika vuodesta, Patalintu.

Elokuva valokuvaajasta

2009-02-18T21:01:00.002+02:00

Päivän paras kulttuuriuutinen tulee Hollywoodista: Ex-Bond Pierce Brosnan tuottaa elokuvan Robert Capasta. Harmi vain, ettei valokuvaajalegenda ole enää elossa, sillä hän olisi sopinut paitsi kokemuksensa puolesta myös kuvauksellisilta kasvoiltaan Robert Capan rooliin yhtä itsestään selvästi kuin Clarke Gable Rhettiksi Tuulen viemää -elokuvassa (1939). Robert Capa olisi kenties voinut saada Rhettinkin osan, jos hän vain olisi ollut vuonna 1939 vanhempi kuin 26.

Ilman / Ei kiitos

2009-02-03T20:47:00.005+02:00

Kuka katsoi eilen Voimalan, tietää että siellä oli yhtenä vieraana kirjaili nimeltä Timo Hännikäinen. Olen hänen kanssaan harvoin samaa mieltä, mutta runoilijana ja kirjailijana hän on vakuuttanut minut ensimmäisestä runokokoelmastaan, (Istun vastapäätä), lähtien. Toinenkin runokirjansa, Kilpailevan lajin muistomerkki oli hyvin hännikäismäinen runoteos. Runokokoelmien jälkeen Hännikäiseltä on ilmestynyt kaksi esseekokoelmaa, joista tämän viimeisimmän johdosta hän oli vieraana eilisessä Voimala-ohjelmassakin.

Meinasin kirjoittaa Ilman -kokoelmasta Meriselityksen, mutta Antikainen ehti blogaamaan kirjasta ensin. Kaiken lisäksi Antikainen sanoittaa suurinpiirtein omat (ennakko)ajatukseni Hännikäisen kirjasta, joten linkitän suoriltaan. En siis ole itsekään vielä lukenut vielä lähes painotuoretta esseekokoelmaa, mutta Hännikäisen tuntien odotan mielenkiintoista lukukokemusta, jota en aio jättää väliin. Ilman on jo varauksessa.

Eikö sen rinnalle sopisikin sänkyyn iltalukemiseksi Anna-Leena Härkösen loppukesästä -08 ilmestynyt Ei kiitos? Ihan tosissaan. Molemmissa kirjoissa päähenkilö/kertoja käsittelee jonkinlaista seksikriisiä elämässään. Härkösen kirjan päähenkilö (nainen) kaipaa lisää seksiä elämäänsä, eikä tottumuksiin jämähtänyt parisuhde sitä tarjoa, kun miestä ei kiinnosta, Hännikäinen taas tilittää esseissään sitä, kuinka seksiä näennäisesti tihkuvassa yhteiskunnassamme kaikki (miehet) ei kuitenkaan saa. Seksuaalisen tasapuolisuuden nimissä on kai sitten luettava sekä Hännikäisen ja Härkösen kirja (seksinharrastamisesta).

Neljännen kansion neljäs kuva

2009-01-30T13:06:00.003+02:00

Anita Konkan Sanat -blogista löytyi tänään hauska valokuvameemi, joka menee näin:
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Sattuipa vuodenaikaan ja säätilaan sopivasti, että neljäs kansio sisälsi talvisia maisemakuvia. Neljäs kuva tässä kansiossa oli mikromaisemakuva lumen peittämästä puunkannosta.

Näettekö tekin Star Wars clone trooperin?.
"A weapon they are. Obey orders without question for good or ill. For now they fight for us. Who is to say what the future holds?" kuten Yoda lausui.

KC lähettää haasteen Patalinnulle (uusien herkullisten ruokavinkkien toivossa kenties;) - loput haasteet katosivat lumihankeen, löytäjä saa pitää.

Kahviharhojako vain?

2009-01-14T22:35:00.004+02:00

Jos kahvi löydettäisiin nyt, sen juominen kiellettäisiin varmaan huumausainelain perusteella. Uusien tutkimustulosten mukaan kahvin nauttiminen suurissa määrin (vähintään 7 kupillista päivässä) voi aiheuttaa ihimiselle kuulo- ja näköharhoja: Seven Cups of Coffee a Day May Lead to Hallucinations (Update1). Btw, suklaasta pitäisi saada samat efektit kuin kahvista, sillä tutkimuksen mukaan samoja vaikuttavia ainesosia kuin kahvista löytyy myös suklaasta ja teestä mutta pienemmissä määrissä. Suklaata pitäisi varmaan syödä niin monta levyä, että luultavasti pahaolo tulee ennen kuin hallusinaatiot.

...En voi uskoa, että joulun alla näkemäni tontut olisivat voineet olla kahviharhaa vain, vaikka tomtelatteja tulikin ahkeraan juotua joulun alla. No, ainakaan se Totoro, jonka tapasin kaupungilla tänään ollut kahviharhanäky, koska en ollut kahvia juonut sen aamupäivän aikana vasta kuin kolme kupillista. Totorojahan näet on aivan oikeasti olemassa - ja niitä liikkuu maailmalla ympäri vuoden (toisin kuin joulutonttuja). Kuten valokuva todistaa, näin oikean Totoron (jos näet valokuvassa sen sijaan chiblin, olet ehkä juonut liikaa kahvia).

Windows 7:n beta-versio on täällä!

2009-01-08T11:51:00.003+02:00

Käyttöjärjestelmä-ilouutinen kantautui minulle Hilavitkutin.com:n välityksellä. Kiitos tälle gadget-blogille jälleen kerran päivääni piristävästä teknologiauutisesta. Eli, Epäonnistuneen Vistan jälkeen ollaan Microsoftilta odotettu seuraavaa käyttöjärjestelmäversiota kieli pitkällä ja posket lommolla, ja nyt sellainen on huomisesta lähtien saavilla. Tosin, ei kannata vielä innostua liikaa, sillä tämä huomenna julkaistava versio on vasta beta-malli eli vielä kehitysvaiheessaan oleva versio. Microsoftin Vistan impotenttisuuden takia, en ehkä c-asema ojossa lähde Windows 7 betaa heti huomenna koneelleni lataamaan, mutta seuraan mielenkiinnolla, ja toivottavasti lopullinen Windows 7 tulee markkinoille ennemmin kuin pian. Siihen saakka, XP!

Microsoftin virallinen pressitiedote aiheesta kuuluu seuraavasti:

Microsoft julkisti Windows 7:n beeta-version kuluttajille
CES-messujen avajaispuheenvuorossaan, Microsoftin toimitusjohtaja Steve Ballmer julkisti Windows 7:n beeta-version saatavuuden. Microsoftin seuraavan sukupolven käyttöjärjestelmän beeta-versio on ladattavissa ammattilaisille MSDN-, TechBeta- ja TechNet-palveluiden kautta heti. Kuluttajien saataville ohjelmisto tulee ylihuomenna (tammikuun 9. Yhdysvaltain aikaa), osoitteeseen www.microsoft.com/windows7. Uusi käyttöjärjestelmä tekee PC:n käyttämisestä nopeampaa ja helpompaa, mm. pienentämällä tietokoneen käynnistämiseen ja sulkemiseen tarvittavaa aikaa. Sen avulla on myös helpompaa hallita kodin useita tietokoneita tai kotipalvelimia. Windows 7:n parannellut mediaominaisuudet laajentavat tietokoneen viihdekäyttöä.

Windows 7 beta ladattavissa 9.tammikuuta lähtien osoitteessa: http://www.microsoft.com/windows/windows-7/default.aspx