HANDUT IRTI VENEZUELASTA

2009-12-03T21:47:00.002+02:00

TÄHTÄIMESSÄ SOSIALISMI

Caracasissa järjestettiin 21.11.2009 Venezuelan yhdistyneen sosialistisen puolueen (PSUV) ensimmäinen erityispuoluekongressi, johon osallistui yhteensä 772 valtuutettua kokousedustajaa. Puolueessa on yhteensä seitsemän miljoonaa jäsentä, joista aktiivisia on kaksi miljoonaa.

Venezuelan presidentti Hugo Chávez totesi avajaispuheessaan, että globaali talouskriisi on nähtävä mahdollisuutena hajottaa kapitalistinen järjestelmä ja rakentaa sosialismia.

”Vallankumouksellisen taistelun keskus sijaitsee meidän Amerikassamme. Venezuela on sen järistyskeskus. Me olemme suunnannäyttäjän roolissa ja meillä on kannettavana olkapäillämme valtava vastuu.”

Viides Internationaali

Chávez kehotti kokousedustajia tukemaan hänen ehdotustaan vasemmistolaisten puolueiden, järjestöjen ja yhteiskunnallisten liikkeiden kansainvälisen kongressin järjestämiseksi, jotta voitaisiin muodostaa Viides Sosialistinen Internationaali. Hän haluaisi, että uudesta Internationaalista syntyisi uusi työväline, jonka avulla voitaisiin yhdistää ja koordinoida kansojen taistelua tämän planeetan pelastamiseksi. Hänen mukaansa kapitalistinen järjestelmä on johtanut tuhoisaan tuotantotapaan ja kehitykseen. Kapitalismi tuhoaa planeetan ja uhkaa ihmislajin eloonjäämistä.

Tavoitteena sosialismi vuonna 2019

Chávezin arvion mukaan ensi vuosikymmen on oleva maailmanlaajuisessa politiikassa suurten määritysten aikakausi. Venezuela on v. 2019 sosialistinen valtio, jossa vallitsevat sosialistiset arvot, jotka perustuvat sosialistisiin tuotantosuhteisiin. Leninin teokseen ”Valtio ja vallankumous” vedoten hän totesi, että ”meidän on eliminoitava loisiva porvarillinen valtio Venezuelassa luodaksemme sen sijalle uuden vallankumouksellisen valtion, joka toimii todellisena koneistona 21. vuosisadan sosialismin rakentamisessa. Tämän toteuttamiseksi olisi välttämätöntä kasvattaa työväenluokan tietoisuutta perustavana osana bolivaarista vallankumousta sekä lujittaa puolueen ja työväenluokan välistä liittoa.

Puolue ja työväenluokka

”Elitistisen luokan kulttuuri ulottuu kansan pariin, jopa niiden pariin, jotka pukeutuvat punaiseen T-paitaan ja sanovat olevansa bolivaarisen vallankumouksen kannattajia, mutta puolustavat silti yksityisomistusta.” Chávez viittasi tällä ay-liikkeeseen. Ammattiyhdistysliikkeen rakennetta ja työväenluokan organisaatioita pitäisi muuttaa, jotta ne voisivat asettua etujoukon osaan.
Chávez hätisti puoluetta pistämään lopun vanhan poliittisen luokan paheille, joiden tavoitteena on soluttautua maan hallitukseen ja puolueen keskuuteen. Kaikki tällaiset soluttautumiset ovat hänen mielestään kapitalistien aikaansaannosta. Niiden tavoitteena on vallankumouksellisen liikkeen neutralisoiminen ja hajottaminen.

Puolue

”Monia kansan käymiä kamppailuja pitkitetään. Ne nuhraantuvat ja kuolevat pois. Tämän vuoksi korkea tietoisuus ja selkeä etujoukko ovat tärkeitä. Tämän takia minä haluan teidän (kokousedustajien) olevan vallankumouksellinen etujoukko ja minä tahdon olla kanssanne, mutta muistakaa tämä vaatii kosolti yhtenäisyyttä. Me luomme todellisen etujoukon ja siksi meidän täytyy työskennellä rankasti. Meidän pitäisi olla taistelijoita, joiden moraaliset ja eettiset arvot ovat erittäin hyviä. Meillä on oltava tietämystä kansainvälisistä, kansallisista ja paikallisista kysymyksistä, koska ne ovat kaikki sidoksissa toisiinsa.”

Presidentti Chávez korosti, että puolueen etujoukko pitää organisoida kansan perustalta, mutta sen koostumuksen tulee suuntautua myös puolueen jäsenistön ulkopuolelle. Kongressiedustajien on oltava kellokkaita ja heillä on oltava sykkivät yhteydet ruohonjuuritasoon, yhteiskunnallisiin liikkeisiin ja Venezuelan kansaan.

Tällä hetkellä on tärkeintä puolustaa ja suojella maan kansainvälisiä valuuttavarantoja, öljyvaroja, energian järkevää käyttöä sekä syventää sosialismia ja puolustaa sitä USA:n kasvavaa alueen militarisointia vastaan.

Matti Laitinen
Lähde: www.venezuelanalysis.com

2009-11-11T08:11:00.000+02:00

Ruskeiden kielisuudelmien maa

Maamme poliittisen ja taloudellisen eliitin mielestä Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat Suomen itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen.

Mitä he mahtavat tarkoittaa tällä tehtävämäärittelyllä? Suomen valtio on rihmaton kuin loppiaiskuusi. Siitä on riisuttu itsenäisen valtion tunnusmerkit – oma valuutta, itsellinen lainsäädäntövalta ja itsenäinen ulkopolitiikka. Heidän Suomensa turvaa huonosti alueellista koskemattomuuttaan sallimalla kansainvälisten kaivosyritysten hääriä vapaasti maaperällään. Se kohentaa väestönsä turvallisuutta ja hyvinvointia heikentämällä vuodesta toiseen kansan enemmistön perusturvaa ja samanaikaisesti se keventää heidän kapitalistiensa verotusta. Kuinka yhteiskunnan toimivuutta voidaan ylläpitää hävittämällä ravinnon ja kauppamerenkulun omavaraisuus, on salaisuus. Heidän maansa perusarvoja ovat ahneus, itsekkyys ja ylimielisyys.

Maamme poliittisen ja taloudellisen eliitin mielestä Euroopan unionin jäsenyys on Suomelle perustavanlaatuinen turvallisuuspoliittinen valinta. Unionin jäsenenä heidän Suomensa on osa tiivistä poliittista liittoa, jonka jäseniä yhdistää vahva yhteenkuuluvuus ja tahto toimia yhdessä. Kokevatko Suomen kansalaiset kuuluvansa tähän poliittiseen liittoon ja tahtovatko he todella toimia sen puolesta? Vaikuttaa paremminkin siltä, että tämän valtioliiton ainoita suomalaisia jäseniä ovat sitä rakastavat suomalaiset EU-huippuvirkamiehet, europarlamentin jäsenet ja kotimaiset kansanedustajat. Heille uskolliset suomalaiset päättäjät toteuttavat EU:n jokaisen määräyksen Suomessa pilkulleen ja vielä mieluummin kahta kertaa hurjemmin. Puuttuu enää vain se, että Suomen hallitus alkaisi soveltaa Irlannissa kehitettyä toistuvaa kansanäänestystä demokratian nimissä hehkulamppujen poistomenettelyyn ja Natoon liittymiseen.

Maamme poliittisen ja taloudellisen eliitin johdossa on useita ruskeiden kielisuudelmien taitajia. Tämä osaaminen ilmenee selkeästi siinä, että heidän käsityksensä mukaan Suomen pitäisi tukea Euroopan unionin ja Naton yhteistyön tiivistämistä. Perustelunaan he kehtaavat väittää sotilasliitto Naton olevan ensisijaisesti kriisinhallintaorganisaatio. He haluavat Suomen käyvän säännöllistä poliittista vuoropuhelua Naton kanssa ja osallistuvan Nato-johtoisiin sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin, joita kutsutaan useimmissa sivistysmaissa sodiksi. He katsovat Naton tavoitteiden olevan kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden suhteen yhteensopivia Suomen ja EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteiden kanssa.

Maamme poliittinen ja taloudellinen eliitti on tosissaan. Jotta tämä ei jäisi epäselväksi kenellekään, he julkituovat, että heidän Suomensa varautuu terrorismin torjuntaan ja väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyyn.

Räkäosterijojot vievät Suomea Natoon!

Matti Laitinen

2009-08-28T08:24:00.002+03:00

AVOIN KIRJE YLEN UUTIS- JA AJAKOHTAISTOIMITUKSELLE

Olemme huolestuneina ja yhä uudelleen järkyttyneinä seuranneet Ylen uutisointia koskien Venezuelaa ja muita Latinalaisen Amerikan kehittyviä demokratioita. Toisaalta samaan aikaan meitä ällistyttää Ylen kanavilla vallitseva täydellinen hiljaisuus Hondurasin vallankaappauksen aikana tapahtuneiden törkeitten ihmisoikeusrikkomusten ja sortotoimien uutisoinnissa.

Jos valtiollinen Yleisradio esittää koko kansalle pakollista mediamaksua, sen uutisoinnin tulisi perustua totuudellisuuteen. Ylen tehtävänä on välittää objektiivinen kuva maailman tapahtumista koskien myös Venezuelaa ja muuta Latinalaista Amerikkaa. Näin ei ole suinkaan tapahtunut. Kuinka tällainen viestintätoiminta tukee sitä, että ”julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti: tukea toimivaa kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia?”(Laki Yleisradio Oy:stä; 7 § (635/2005) Julkinen palvelu )

Ylen Venezuela-uutisointi perustuu Venezuelan poliittisen opposition välittämiin toisen käden tietoihin. Presidentti Hugo Chávezin vastaisen opposition viestintä on tunnetusti ja todistetusti propagandistista ja valheellista. Oppositio mellastaa maassa täysin rajoittamattomasti hiiskumatta sanaakaan maan huimasta kehityksestä osallistuvan demokratian, köyhyyden rajun supistamisen ja kaikkinaisen yhteiskunnallisen edistyksen tiellä. Me emme ymmärrä, keitä tällainen virheellinen uutisointi palvelee. Mielestämme se antaa Ylen kuuntelija- ja katsojakunnalle täysin – määrätietoisesti – vääristetyn kuvan bolivaarisen vallankumouksen saavutuksista ja presidentti Chávezin persoonasta. Tällainen viestintä on ristiriidassa Ylen ohjelmatoiminnan ja tiedonvälityksen ehdottoman arvon – luotettavuuden ja Ylen poliittisen riippumattomuuden kanssa.

Luotettavia tietolähteitä Venezuelan kymmenvuotisen vallankumousprosessin tiimoilta löytyy runsaasti. Telesur –Tv-kanava tuottaa päivittäin kiinnostavaa ja asiantuntevaa materiaalia Latinalaisen Amerikan tapahtumista. Oletamme, että toimituksestanne löytyy edes yksi espanjankieltä hallitseva toimittaja. Viittaamme tässä erityisesti viime viikonvaihteen Tapani Hannikaisen reportaasiin, joka törkeydessään ylitti kaikki rajat.

Venezuelan media on edelleen suurimmalta osin (n. 64 %) yksityisessä omistuksessa. Maassa toimii yli 900 radio- ja tv-asemaa. Tapani Hannikaisen mainitsemat 34 itsenäistä radioasemaa joutuivat lisenssiepäselvyyksien vuoksi lopettamaan ja luovuttamaan lähetystaajuutensa yhteisömedian käyttöön. Niille oli suotu lähetyslupansa todentamiseen aikaa puoli vuotta. Venezuelan ilmaisuvapaus ei ole bolivaarisen vallankumouksen aikana kaventunut, vaan päinvastoin se on laventunut. Surkeimmillaan vaivaiset kahdeksan mahtiperhettä hallitsi 35 % kansallisesta mediasta. Nykyisin muutkin kansanosat pääsevät tasa-arvoisemmin eetteriin ilmaisemaan näkemyksiään.

Karibialaisen ”asiantuntijan” Sir Ronald Sandersin ontto kommentti Hugo Chávezin valtiollisen öljy-yhtiön varojen käytöstä oli vihjailussaan keltaisen lehdistön tasoa. Todisteeksi tästä on selvitys siitä, mihin bolivaarisen Venezuelan varat nykyisin käytetään. Valtion varojen käyttämistä sosiaali- ja terveysohjelmiin, koulutukseen ja kansalaisten enemmistön hyvinvoinnin kohentamiseen ei voine kukaan demokraattinen, ihmisarvoa kunnioittava henkilö pitää yhteiskunnan varojen väärinkäytöksenä?

Tänään tuli kuluneeksi kaksi kuukautta Hondurasin vallankaappauksesta ja presidentti Manuel Zelayan maastakarkoituksesta, jonka Yle uutisoi jo alkuunsa virheellisesti. Ylen tiedonvälitys perustui jälleen toisenkäden kansainvälisiin tietolähteisiin ja kaapparipresidentti Michelettin lehdistölle julkistamaan härskiin valheeseen. Yle ei ole tietojemme mukaan vaivautunut korjaamaan virheitään.

Koko kahdeksan viikon ajan Hondurasissa on toiminut rauhanomainen vastarinta lakkoineen ja massamielenosoituksineen demokraattisesti valitun presidentin palauttamiseksi valtaan. Vallankaappaajat ovat tukahduttaneet ankarasti oikeutettua vastarintaa sotilas- ja poliisivoimin. Amnesty International ja useat muut ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet näistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista. Yle ei ole maininnut sanallakaan, ei sen enempää vastarinnasta kuin sorrosta (useita murhia, satoja laittomia pidätyksiä, poliittisia vankeja, mielenosoittajien hakkaamista jne.). Miksi Yle vaikenee? Suomi, kuten kaikki muutkin maailman valtiot, äänestivät YK:ssa Zelayan välittömän ja ehdottoman valtaanpalauttamisen puolesta. Ilmeisesti Ylen uutistoimituksen väki on asiasta aivan toista mieltä?

Latinalaisen Amerikan tämän päivän suurin kriisipiste Hondurasin ohella on jatkuvaa sisällissotaa käyvä Kolumbia, joka aikoo sallia USAlle mahdollisuuden rakentaa maahan seitsemän sotilastukikohtaa. Koko muu Latinalainen Amerikka pitää tätä temppua suoranaisena maanpetturuutena. Noam Chomskyn mukaan – tukikohtapäätös tulee horjuttamaan alueen tasapainoa vaarallisesti. Latinalaisen Amerikan presidenttien yhteistyöelin UNASUR (Etelä-Amerikan kansojen liitto), kokoontuu parhaillaan Argentiinan Barilochessa neuvottelemaan tilanteesta. Järjestön yhtenä keskeisenä periaatteena on siihen kuuluvien kansakuntien itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden voimistaminen. Lienee yltiöoptimistista odottaa Yleltä tasapuolista ja ymmärtävää raporttia tästä merkittävästä tapahtumasta ja siellä esitetyistä näkemyksistä?

Kun Suomi aikoinaan anoi itsenäisyyttä suhteessa meitä hallitsevaan suurvaltaan, me kaipasimme solidaarisuutta kaikilta maailman kansakunnilta. Samaa toivovat tänä päivänä Latinalaisen Amerikan maat. Ne kaipaavat solidaarisuutta ja rauhaa saadakseen kehittyä itsevalitsemallaan yhteiskunnallisella tiellä riippumattomina alueen suurvallan Yhdysvaltojen häikäilemättömästä holhouksesta. Mikä on Ylen kanta tässä asiassa?

Venezuela pyrkii medialainsäädännöllään, Telesurin ja valtion kanaviensa sekä yhteisömedian avulla muuttamaan maailman tapahtumien ja taustavaikutteiden tietovirtaa monipuoliseen ja totuudelliseen suuntaan. Suomalaisena Ylen katsojina toivoisimme samanlaisten periaatteiden ohjaavan myös valtiollisen Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimintaa. Propagandasta ei kukaan halua maksaa mitään, ja valheen jäljet ovat paitsi lyhyet myös surulliset.

Hondurasin laillisen presidentin Manuel Zelayan ja Hondurasin vastarintaliikkeen kunniaksi – voittoon asti, Qué Viva!

Latinalaisen Amerikan itsenäisyyden ja vapauden puolesta – Viva!

Helsinki 28.8.2009
Hands Off Venezuela – Finland ry.

BOLIVAARISEN VALLANKUMOUKSEN SAAVUTUKSET

Köyhyys

Köyhyyden nujertaminen; äärimmäinen köyhyys on supistunut 10 vuodessa 42 % à9,5 %. Yleisluontoinen köyhyys on vähentynyt samana aikana 50,5 % 33,4 %.

Köyhyyden vähentyminen on perustunut sarjaan eri alojen sosiaalisia ohjelmia, jotka ovat kohdentuneet terveys- ja koulutusohjelmiin, sukupuolten tasa-arvoon, vähimmäispalkkaan ja perusturvan parannuksiin, alkuperäiskansojen asemaan, kulttuuriin sekä Latinalaisen Amerikan integraatioon ja taloudelliseen kehitykseen.

Terveys

BKTsta 4,2 % investoidaan terveydenhoitoon ja sosiaaliseen lääketieteeseen. Ennen bolivaarista vallankumousta vastaava luku oli 1,5 %. Käytännössä tämä toimenpide on tuottanut 6 531 uutta terveyskeskusta, 479 diagnostista terveyskeskusta, 543 kuntoutuskeskusta, 26 korkean teknologian keskustasta, 13 kansanklinikkaa, 459 kansan silmäsairauskeskusta ja 3 019 hammashoitolaa. Näitä kaikkia hankkeita operoi Mission Barrio Adentro.

Viimeisen 10 vuoden aikana lapsikuolleisuus on alentunut 25,8 prosentista 13,7 %. Tähän tulokseen ovat vaikuttaneet joukkorokotus- ja rintaruokintakampanjat sekä kaikille kansalaisille kuuluva ravinnon saatavuus.

Opetustoimi

BKTsta 7 % investoidaan koulutusohjelmiin. Ennen bolivaarista vallankumousta investointiaste oli vain 3,9 %.

1,6 miljoonaa ihmistä on oppinut lukemaan Mission Robinsonin –kampanjan aikana. Unesco on julistanut Venezuelan lukutaidottomuudesta vapaaksi maaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vähintään 96 % aikuisväestöstä osaa lukea ja kirjoittaa.

684 782 lasta, joilla ei aikaisemmin ollut mahdollisuutta aloittaa peruskoulua, ovat päässeet koulutuksen piiriin. Nykyisin 93 % Venezuelan lapsista käy koulua. Tällä tahdilla on hyvin todennäköistä, että Venezuela saavuttaa tavoitteensa koko väestön kattavasta koulutuksesta jo v. 2012 eli kolme vuotta ennen YK:n asettamaa päämäärävuotta 2015.

1 432 736 aikuista opiskelee tällä hetkellä jossain monista koulutusmissioista. Näitä ovat Missio Robinson (lukutaito-ohjelma), Missio Robinson II (peruskoulu), Missio Rivas (lukio), Missio Sucre (korkeampi koulutus) ja Missio Che Guevara (tekninenkoulu).

Yli 4 miljoonaa lasta saa päivittäisen aterian koulussa.

Ympäristö

Venezuelan perustuslakiin on kirjattu kokonainen luku koskien ympäristöoikeuksia. Tie kasvuun on rakennettava kestävän kehityksen periaatteelle.

Vuonna 2003 Venezuela pääsi vuosituhannen tavoitteeseen YK:n asettaman puhtaan juomaveden saatavuuden suhteen. Nykyisin väestöstä 99 % on saatavilla puhdasta juomavettä. Missio Energia avasi 123 uutta juomaveden puhdistuslaitosta, jotka toimivat aurinkoenergialla ja tulevat hyödyttämään yli 100 000 ihmistä. Venezuelassa käytetystä energiasta 75 % on vesivoimalla tuotettua. Missio Energian puitteissa on vaihdettu 66 miljoonaa hehkulamppua energiansäästölamppuihin.

Missio Arbol on istuttanut uutta metsää yli 13 524 hehtaaria v. 2006–2007 aikana. Tämän vuoksi metsäpalot ovat vähentyneet yli 34 %.

Sukupuolten välinen tasa-arvo

Neljää viidestä hallinnon alueesta johtaa nainen. 70 % Venezuelan sosiaalimissioiden opiskelijoista on naisia. Maan perustuslaki on Latinalaisen Amerikan ensimmäinen perustuslaki, joka pitää kotityötä taloudellisesti tuottavana toimintana. Kaksi miljoonaa naista on käyttänyt hyväkseen lainoja ja muita palveluja, joita tarjoaa Kansallinen Naisten Kehityspankki. Naisten osallistuminen maan yhteisöneuvostoihin on yleensä n. 80–90 %.

Työ- ja sosiaaliturva

Venezuelan minimipalkka on Latinalaisen Amerikan korkein. Se on tällä hetkellä 372 dollaria/kk, mutta nousee v. 2009 aikana 450 dollariin kuukaudessa.

Eläkkeitä on nostettu niin, että ne yltävät minimipalkkaan. Tämä johti lisääntyvään eläköitymiseen. Vuonna 1998 oli 387 007 eläkeläistä. Vuonna 2008 heidän määränsä kohosi 1 232 043 henkilöön.

Yli 50 % työläisistä on työehtosopimusten piirissä. Ammattiliittojen jäsenmäärä on kolminkertaistunut v. 1998 nähden.

Venezuelassa toimii 228 004 osuuskuntaa, kun niitä oli v. 1998 vain 910. Tämä sektori tuottaa nykyisin 14 % Venezuelan BKTsta ja työllistää n. 18 % maan työvoimasta.

Alkuperäisväestö Venezuelassa

Vuoden 1999 perustuslaki oli Venezuelassa ensimmäinen, joka määritti kolmelle alkuperäisväestön edustajalle paikan kansalliseen kongressiin. Vuonna 2007 maahan muodostettiin alkuperäisväestön oma Kansanvoiman Ministeriö. Ministeriötä johti intiaanijohtaja Yekuana. Hänellä oli apunaan kahdeksan alkuperäiskansoja edustavaa apulaisministeriä. 39 alkuperäiskieltä on säädetty laissa virallisiksi kieliksi. 132 000 alkuperäisväestöä edustavaa kansalaista on saanut terveydenhoitoa v. 2008. 81 000 alkuperäisväestöstä peräisin olevaa opiskelijaa on valmistunut Missio Robinsonissa.

Kuusi shamaanikeskusta, jotka erikoistuvat perinteiseen kansanlääketieteeseen on perustettu. Ne ovat auttaneet yli 20 000 alkuperäisväestön edustajaa. 12 alueterveysvirastossa on alkuperäisväestötoimistot, joissa on kaksikielinen palvelujärjestelmä ja kulttuurien väliset avustajat.

Kulttuuri

El Sistema, Venezuelan Nuoriso Orkesterisysteemi on tuottanut yli 120 nuorten orkesteria ja sen piirissä musisoi 400 000 lasta. 25 miljoonaa kirjaa on painettu ja jaettu kansalle ilmaiseksi (mm. Cervantesin Don Quijote).

Kulttuuriministeriö on rakennuttanut Villa de Cinen, elokuvakylän, joka toimii filmistudio- ja tuotantokeskuksena riippumattomille elokuvantekijöille, tuottajille ja näyttelijöille. Villa de Cinessa valmistuu noin 70 filmiä vuodessa.

Ennen vuotta 1998 kansalliset museot olivat yksityisiä gallerioita, johon suurimmalla osalla väestöä ei ollut pääsyä. Nykyisin museot ole eivät ainoastaan avoinna kaikille, vaan ne toimivat myös kunnallisina kulttuurikeskuksina.

Huumeidenvastainen taistelu

Venezuela on rankattu kokaiinitakavarikoissaan v. 2008 YK:n tilastoissa maailmassa neljänneksi. Maan huumepoliisin budjetti on lisääntynyt 717 % viimeisen viiden vuoden aikana.

Taloudellinen kehitys

Venezuelan BKT on kasvanut 7,1 %. Työttömyys on laskenut 50 % Chávezin hallinnon aikana. Se putosi 12 prosentista 6 % v. 2009 alkupuolella. Talouselämän virallisen sektorin työllisyys on kasvanut, kun taas epävirallinen sektori pienentynyt.

Venezuelan talous on kokenut 20 perättäistä kasvuneljännestä. Vuonna 2004 talouskasvu oli historialliset 18 % vuoden 2008 kasvun jäädessä 4,9 %. Verrattuna v. 1998 Venezuelan talous on kasvanut 527 %. Venezuela on kasvattanut kansainvälisen rahavarantonsa 100 miljardiin dollariin. Venezuelassa on terve, säädelty pankkisysteemi.

Latinalaisen Amerikan integraatio

Latinalaisen Amerikan yhteistyö: Missio Milagro on tehnyt yli puoli miljoonaa silmäleikkausta venezuelalaisille ja muille latinalaisamerikkalaiselle. Nämä ihmiset ovat saaneet näkönsä takaisin.

Venezuela myy öljyä 18 Latinalaisen Amerikan ja Karibian maahan ystävähintaan Petrocariben kautta. Petrocariben jäsenet maksavat vain puolet laskusta. Loput 50 % ne maksavat luotolla 25 vuoden kuluessa 1 % lainakorolla. Petrocaribe on luonut 50 miljoonan dollarin rahaston, nimeltään Alba Caribe –rahasto. Se rahoittaa asuntojen rakentamista sekä maatalousprojekteja alueella.

Etelänpankki-projekti käynnistyy v. 2009. Pankin tarkoituksena on ensisijaisesti toimia jäsenmaidensa ja jatkossa UNASURin rahoituslaitoksena, joka on riippumaton ylikansallisista pankki- ja rahoitusjärjestelmistä. Sen käyttöpääoma on tässä vaiheessa kymmenen miljardia dollaria. Sen jäsenmaita ovat Argentiina, Bolivia, Brasilia, Ecuador, Kolumbia, Paraguay, Uruguay ja Venezuela.

Venezuela sponsoroi Telesuria, mantereenlaajuista televisioverkkoa, jonka ideana on toimia tehokkaana instrumenttina Latinalaisen Amerikan yhdentymiselle ja vastata vääristyneisiin näkemyksiin maanosan realiteetista, joita olemassa oleva yksityisomisteinen media on alueelle runsaasti kylvänyt.

Ylläolevat tiedot ovat peräisin Venezuelan Bolivaarisen Tasavallan Iso-Britannian lähetystöstä.

Suomennos: Rauni Salminen

2009-08-19T09:39:00.002+03:00

KRIITTISIÄ ARVIOITA BOLIVAARISESTA VALLANKUMOUSPROSESSISTA (Osa II)

Venezuelan valtion Tv-yhtiö VTV järjesti 2.-3.6.2009 yhteistyössä Mirandan kansainvälisen keskuksen (CIM) kanssa keskustelufoorumin aiheesta ”Intellektuellit, demokratia ja sosialismi”. Keskustelussa harjoitettiin rakentavaa kritiikkiä bolivaarista vallankumousta sekä sen saavutuksia ja tavoitteita kohtaan. Tässä artikkelissa keskitytään Marta Harneckerin puheenvuoroon.

Taustatietoja Marta Harneckerista

Chileläinen psykologi, toimittaja ja kirjailija Marta Harnecker on työskennellyt aikaisemmin Investigaciones Memoria Popular Latinoamericana –keskuksen (MEPLA) johtajana Havannassa. Hän on tutkinut pitkään kansanliikkeiden historiaa Latinalaisessa Amerikassa. Ennen Kuubaan tuloaan hän työskenteli v. 1970–73 Salvador Allenden hallintokaudella Chilen opetusministeriössä. Hän on asunut Venezuelassa jo useita vuosia. Hän toimii neuvonantajana maan sosiaalisen kehityksen ja osallistumisen ministeriössä. (ML)

Marta Harnecker totesi 26.10.2005 Green Left Weekly –lehdessä julkaistussa haastattelussaan mm. seuraavaa: ”Ellei jotain hyvin vakavaa tapahdu, joka pakottaisi puolueet asettamaan vallankumousprosessin kaiken muun yläpuolelle… Ounastelen, että prosessista tulee paljon pitempi kuin vain johtajiston luominen. Tarvitaan johtajiston esiinkasvua kansan osallistumisen myötä. Uskon, että saamme kuuden vuoden kuluessa sellaisen sukupolven johtajia, jotka tunkevat itsensä mukaan tähän prosessiin… Presidentti Chávez etsii mekanismia tämän puutteen korjaamiseksi. Hän on tämän prosessin selvä johtohahmo ja se on riippuvainen hänestä. Siksi hänen salamurhansa uhka on todellinen. Kuitenkin tuon johtajan, kansan opettamisen ja sen prosessin myötä, joka luo kansalle mahdollisuuden osallistua ja kasvaa, tämä ongelma voitetaan.” (ML)

Marta Harneckerin puheenvuoro

”Elän tässä maassa ollakseni kriittinen. Minä en tiedä, tiedättekö te kaikki, että haastatellessani presidentti Chávezia ”Kansan mies”-kirjaani varten, huomioin tapani mukaan haastatteluita varten kysymyksiä, jotka pulppusivat kyseenalaistuksista ja vasemmistokritiikistä ja vielä enemmänkin. Minulla oli tuolloin mahdollisuus ilmaista kansalta ja älymystöltä kokoamaani kritiikkiä. Niinpä presidentti tokaisikin minulle: ”Haluan sinun tulevan mukaamme, koska minä haluan puolelleni kriittisiä ihmisiä…” Mitä minä tarkoitan tällä? Sitä että hän haluaa ottaa vastaan kritiikkiä. Mitä minä olen tehnyt kaikki nämä vuodet? Olen lähettänyt hänelle papereita. Te kaikki tiedätte, että presidentti ei ole sellainen henkilö, joka työskentelee neuvonantajaporukan kanssa. Nähtävästi olen neuvonantaja, mutta tosiasiassa en ole sitä. Minä vain toimitan hänelle papereita. Kuka tietää lukeeko hän edes niitä ja huomioiko hän niitä?”

”Haluan kertoa teille kaikille, että on suurta onnenkauppaa sen välillä, mitä te olette nostaneet esille täällä ja mitä minulle itselle asioista on välittynyt. Tietenkin olen tehnyt kaiken omalla tavallani. Minä en ole osallistunut lehdistökeskusteluun. Minä ajattelen, ettei minun pitäisi, koska minä olen ensisijaisesti tämän prosessin käytössä oleva kiihkeä chileläinen. Prosessi on bolivaarista vallankumousta rakentavien venezuelalaisten asia. Minä olen paremminkin tapahtumien tallentaja. Se on minun ammattini. Tästä syystä minä olen kirjoittanut lukuisia kirjoja, joissa arvioin eri maiden tekemisiä.”

Hallitukset voivat edistää massiivisesti kansan osallistumista

”Minä halusin sanoa vain pari seikkaa. Ensimmäinen koskee samaa asiaa, josta Carmen Bohorquez jo mainitsikin. On yleisesti tiedettyä, että Latinalaisen Amerikan vasemmiston radikaalein sektori torjuu valtion. Kaikki, mikä on valtiota ja hallitusta, on kelvotonta. Minä ajattelen, että meidän on erotettava toisistaan hallitukset, jotka tahtovat tukea kansaa niiden taistelussa vapautuksensa puolesta niistä hallituksista, jotka estävät tällaisia prosesseja.”

”Kaikki vasemmistolaiset hallitukset Latinalaisessa Amerikassa, niin monta kuin niitä onkaan, ovat tekemisissä edeltäjiltään perityn karsean byrokraattisen koneiston kanssa. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että valtiot ja hallitukset eivät voisi tehdä asialle mitään. Mielestäni prosessi on edennyt kuitenkin paljon, koska yksi olemassa oleva hallitus on halunnut toteuttaa kahta asiaa – kansan osallistumista ja kansanvaltaa.”

Fasilitointia (ryhmäprosessin suunnittelua ja toteuttamista)

”Väittäisin, että osallistumista ei voi sanella yläpuolelta. Se on kulttuurisen muodonmuutoksen prosessi. Siksi se on perustavanlaatuinen. Kansan osallistumisella on ollut hyvin piristävä vaikutus Latinalaiseen Amerikkaan. Kun meillä on ilmennyt paikallisia tai kansallisia hallituksia, jotka ovat olettaneet kansan osallistumisen olevan välttämätöntä, ne ovat perustaneet yhteistyöryhmiä sen helpottamiseksi. Tällä tavoin toteutettu osallistuminen ei ole määräyksestä tai spontaanisti alkanutta. Useimmissa tapauksissa tarvitaan fasilitaattoreita. Epäonneksi infrastruktuuriin resursointi nähdään kuitenkin usein tärkeämmäksi kuin fasilitointi ja näin ryhmäprosessien vetäjille ei makseta palkkaa.”

Työmetelmänä fasilitointi keskittyy rikastavan ja rakentavan yhteistyön edellytysten luomiseen. Fasilitaattori auttaa ihmisiä pääsemään päämääräänsä ja tekemään hankkeensa ihan itse. Lisäksi hän edistää mm. osallistumista ja rohkaisee yhteistoiminnalliseen päätöksentekoon (ML).

Fasilitaattorin rooli

”Minusta hallituksen ja valtion tulisi toimia fasilitaattorin roolissa kansan osallistumisen suhteen – ei syrjäyttäjän eikä myöskään johtajan roolissa. Tämän vuoksi minä käsitän (Venezuelan) Yhteisöjen ministeriön olevan suunniteltu kuuntelemaan yhteisöjen jo olemassa olevaa kokemusta ja myös oppimaan niiltä. Ministeriö on todennut, ettei yhteisöjä voi määräillä ja että on välttämätöntä kunnioittaa kansan omaa rakennusprosessia.”

”Esityksessä ilmenee vastakkainasetteluja, koska samaan aikaan, kun ministeriö sanoo näin, meillä toimii valtion nuorisojärjestö Francisco de Mirandan rintama. Se perustaa Yhteiskunnallisen kamppailun toimipisteitä, joissa meidän pitäisi keskustella ja meidän tulisi selvittää, mitä roolia tämä järjestö näyttelee. Jos tämän järjestön toimipisteet määräävät yhteisöissä sen ajatuksen perustalta, että heidän on välttämätöntä avittaa prosesseja yhteisöissä, meidän on kysyttävä, eivätkö ne harjoita prosessin yksinkertaisen rakentavan yhteistyön edellytysten luomisen sijasta valvontaa.”

Kansanvaltaa ei saa sekoittaa poliittiseen militanttiuteen

”Vladimir Acosta on sanonut, että emme saa sekoittaa kansanvaltaa poliittisen militanttiuteen. Puolue on yksi asia ja kansanvalta on toinen asia. Minun on sanottava, että punainen voi olla puolueen väri, muttei koskaan kansanvallan tai eikä myöskään ministeriöiden väri. Eräs asia, joka oudoksuttaa ja shokeeraa ulkomaalaisia etenkin eurooppalaisia, on se, että valtio toimii Venezuelassa puolueen rakentamisen välineenä. Tämä on täysin nurinkurista meidän puolueemme käsitykselle asiasta.”

PSUV ilmoittaa puolueohjelmassaan haluavansa edistää kansanvallan neuvostojen valtaan perustuvaa valtiorakennetta, jonka hallintaan työläiset, talonpojat, opiskelijat, kotiäidit, sivistyneistö, taitelijat, pientuottajat ja -yrittäjät kaupungeissa ja maaseudulla voivat osallistua demokraattisesti ja tasavertaisesti. Puolueen päämääränä on yhteisöllinen valtiososialismi. (ML)

Päämäärät ja malttamattomuus viivyttävät prosessin kypsymistä

”On yksi asia, josta emme ole keskustelleet juurikaan paitsi eilisaamuna. Aikataulutus ja päämäärät ovat meille iso ongelma. Minä ajattelen demokraattisen prosessin vaativan kypsymistä ja aikaa. Me asetamme täällä itsellemme suuria päämääriä, mutta niiden toteuttamiseksi me suomme itsellemme turhan vähän aikaa. Niinpä me jokainen kilpailemme saavuttaaksemme nämä päämäärät. Meillä vallitsee karmea ”seuraava tehtävä” –oppisuuntaus ja tämän vuoksi ei ole mahdollista ajatella strategisesti sekä ei malteta odottaa asioiden kypsymistä. Kun työskentelette (yhteiskunnallisen) muodonmuutoksen prosessissa, valtio sekaantuu mukaan ja murtaa tämän kypsymisen rytmin painostaessaan tätä prosessia.”

”Äskeinen huomioiden sallikaa minun sanoa, että yhteisöneuvostojen idea on erinomainen idea. Presidentti on tässä hyvin selkeä. Rakentaessaan politiikkaa hänellä on oltava käytössään yhteiskunnallinen voima. Jotkut ihmiset ajattelevat, että muodostettavalla voimalla on oltava asemansa – niiden on voitettava oma paikkansa. Tämän yhteiskunnallisen voiman rakentamisen on tapahduttava määrätietoisen kypsymisajan puitteissa.
Hallituksen pakettiautojen saapuessa paikalle työntekijöillä on viisi päivää aikaa valmistella yhteisöneuvostohanketta sen sijaan, että he olisivat mukana koko yhteisöneuvoston muodostamisprosessissa, joka kestää vähintään kolme kuukautta. Kuten jotkut meistä, jotka osallistuivat alkuideaan, ajattelivat. Nyt neuvoston perustaminen on pelkistetty kahdeksi yhteisön yleiskokoukseksi, ja asia on sillä selvä. Ensimmäisessä vaiheessa perustetaan komissio yhteisöneuvoston asettamiseksi ja toisessa vaiheessa valitaan vaaleilla neuvoston puheenjohtaja. Me olemme vastapalveluksen velkaa vääristyneelle prosessille. Erikoislaatuiset kokemukset ovat kuolemaisillaan.”

Yhteisöllisen vallan kasvattaminen on ollut yksi tärkeimmistä bolivaarisen vallankumouksen moottoreista. Vallankumous vahvistaa sosialismin merkitystä globaalina yhteiskunnallisena vaihtoehtona, jos se kykenee korvaamaan kapitalismissa esiintyvän edustuksellisen demokratian osallistuvalla demokratialla. Chavistojen suunnitelmana on korvata maan valtio- ja hallintorakenteita 36 000 yhteisöneuvoston harjoittamalla alueellisella päätäntä- ja toimintavallalla. (ML)

Mahtavien ideoiden ja todellisuuden välinen kuilu

”Minä kerron teille kaikille, että presidentillä on ollut niin monia epätavanomaisia ideoita, mutta kun me tutkimme niitä ja tarkastelemme niitä suhteessa todellisuuteen, huomaamme ideoiden soveltamisessa olevan kuilu todellisuuden kanssa.”

Improvisaation kultti

”Vielä viimeinen kysymys. Arvelen teidän kaikkien elävän improvisaation kultissa. Minä saavuin tänne ensimmäistä kertaa solidaarisuustilaisuuteen kevään 2002 vallankaappausyrityksen jälkeen. Tuo tilaisuus oli organisoitu kahdessa viikossa. Joukko älymystön edustajia tuli luokseni ja tokaisi: ”Näethän, kuinka me organisoimme asioita Venezuelassa kahdessa viikossa, kun muualla maailmassa ja Latinalaisessa Amerikassa vastaavat valmistelut olisivat vieneet puoli vuotta”. Ihmiset eivät ajattele, kuinka paljon parempia nämä tilaisuudet voisivat olla, jos ne olisivat paremmin suunniteltuja.”

”Minä tunnen suurta surua havaitessani, kuinka niin moni mahtava idea turhauttaa tämän tyyppisistä syistä johtuen. Täällä on paljon potentiaalia. Presidentillä on joitain erikoislaatuisia ajatuksia, mutta ideoiden kypsymiseen ei suoda aikaa. Ei ole aikaa konkretisoida niitä.”

”Minä arvelen, että älymystöllä on hyvin tärkeä rooli tämän prosessin kypsymisen tukemisessa kuten puolueellakin. Minä ajattelen, että puolueen roolina 21. vuosisadalla on fasilitoida osallistumisprosessia ja harjoittaa kansansivistystä eikä olla totuuden ainoa omistaja. Puolueen ei pidä syrjäyttää kansan päähenkilöyttä ajatuksilla, jotka meillä vallitsivat koskien poliittista militantismia vuosikymmeniä ja joita me olemme parhaillaan voittamassa.”

Jatkuu…

Suomennos ja toimitus: Matti Laitinen
Lähde: www.venezuelanalysis.com 11.8.2009

Helsingin Sanomien anti-Venezuela-kampanja

2009-08-16T10:22:00.002+03:00

Tässä Hands off Venezuela -Finlandin hallituksen valtuuttamana kirjoittamani vastine Helsingin Sanomille lehden viime aikoina kiihtyneen Venezuelan-vastaisen propagandakampanjan johdosta (Sananvapauden soihtuna esiintyvä Helsingin Sanomat ei ainakaan toistaiseksi ole julkaissut vastinetta):

14.8.2009 Espoo

Helsingin Sanomien ulkomaantoimitukselle, päätoimittajille sekä mielipide-sivuille:

Helsingin Sanomat on käsitellyt Latinalaisen Amerikan tilannetta viime päivinä tavanomaista enemmän. Tiistaina 11.8. uutisoitiin ulkomaansivuilla Venezuelan ja Kolumbian kiristyneistä väleistä otsikolla ”Venezuelan Chavez uhitteli jälleen sodalla”.

Toimittaja Johanna Kipon kirjoittamassa jutussa annettiin mielestämme alueen tilanteesta ja Chavezin puheista yksipuolinen ja vääristynyt kuva. Käsittääksemme Hugo Chavez ei ole ”uhitellut sodalla”, vaan ilmaissut useiden muiden Etelä-Amerikan johtajien ohella huolensa Yhdysvaltojen lisääntyvästä sotilaallisesta läsnäolosta Kolumbiassa, Yhdysvaltojen läheisessä liittolaismaassa. Asia nousi esille äskettäisessä Etelä-Amerikan unionin UNASUR:in kokouksessa Ecuadorissa.

Chavez pitää Yhdysvaltojen lisääntyvää sotilaallista läsnäoloa Venezuelan rajan tuntumassa uhkana oman maansa turvallisuudelle sekä laajemminkin koko eteläisen Amerikan yhtenäisyydelle, itsemääräämisoikeudelle ja demokratiakehitykselle. Chavez huomautti UNASUR:in kokouksessa, että äskettäinen sotilasvallankaappaus Hondurasissa sekä Yhdysvaltojen joukkojen lisääminen Kolumbiassa antavat huolestuttavan signaalin Yhdysvaltojen pyrkimyksistä alueella.

Yhdysvallat ei ole nimittänyt Hondurasin presidentin Manuel Zelayan syrjäyttämistä ”vallankaappaukseksi”, eikä se ole lopettanut sotilaallista eikä muutakaan yhteistyötä Hondurasin kanssa Zelayan syrjäyttämisen jälkeen. Chavezin mukaan nämä manööverit ovat osa ”takaisinvyörytystaktiikkaa”, jolla Yhdysvallat pyrkii kääntämään eteläisen Amerikan kehitystä taaksepäin alueen maiden itsemääräämisoikeuden ja demokratian edistymisen osalta.

Mielestämme Chavez on täysin oikeutetusti huolissaan Yhdysvaltojen lisääntyneestä aktiivisuudesta alueella. Pitkän hiljaiselon jälkeen – joka paradoksaalisesti ajoittui George W. Bushin kaudelle – Yhdysvallat näyttää jälleen kiinnostuneen alueesta, jota se on perinteisesti pitänyt omana ”takapihanaan”.

Yhdysvaltojen aktiivisuudesta alueella on erittäin ikäviä kokemuksia menneiltä vuosikymmeniltä: Lukuisia vallankaappauksia ja muita hämärätoimia, puuttumisia maiden sisäisiin asioihin, vaalien manipulointia jne. Chavezilla ja muilla alueen itsenäisillä johtajilla on siten todellakin syytä huoleen – tätä ei voi pitää ”sodalla uhitteluna”.

Maanantaina 10.8. HS:n ulkomaansivuilla käsiteltiin Ruotsin asevientiä. Toimittaja Antti Ämmälän kirjoittamassa jutussa todettiin, että ”ihmisoikeuksia rikkovia (Ruotsin) kauppakumppaneita ovat muun muassa Saudi-Arabia, Arabiemiirikunnat, Egypti, Oman, Brunei ja Venezuela.

Kysyisimme Helsingin Sanomien ulkomaantoimitukselta ja toimittaja Ämmälältä: Mitä ovat ne ihmisoikeusrikkomukset Venezuelassa, joihin jutussa viitataan? Epämääräiset heitot asiasta kun ovat omiaan luomaan virheellisiä mielikuvia lukijoissa. Näitä mielikuvia voi olla vaikea korjata, kun ne ovat kerran päässeet syntymään ihmisissä.

Tästä syystä vetoamme HS:n ulkomaantoimitukseen: Esittäkää väitteidenne tueksi todisteita ja faktoja. Ihmisoikeuksien rikkomisen sijaan Venezuelasta löytyy yllin kyllin todisteita muun muassa ihmisten sosiaalisten oikeuksien edistymisestä sekä vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisestä paikallisdemokratian kehittämisen myötä. Olisi suotavaa, että näistä asioista kerrottaisiin myös Helsingin Sanomien sivuilla. Muutoin on vaarana, että lukijoiden käsitys Venezuelasta ja sen kehityksestä muodostuu mielikuvien, ei tosiasioiden pohjalta.

Hands off Venezuela –Finland
Tommi Lievemaa, varapuheenjohtaja

2009-08-14T09:01:00.002+03:00

KRIITTISIÄ ARVIOITA BOLIVAARISESTA VALLANKUMOUSPROSESSISTA (Osa I)

Venezuelan valtion Tv-yhtiö VTV järjesti 2.-3.6.2009 yhteistyössä Mirandan kansainvälisen keskuksen (CIM) kanssa keskustelufoorumin aiheesta ”Intellektuellit, demokratia ja sosialismi”. Keskustelussa harjoitettiin rakentavaa kritiikkiä bolivaarista vallankumousta sekä sen saavutuksia ja tavoitteita kohtaan. Venezuelalainen sosiologi Juan Carlos Monedero totesi julkisuudessa jokin aika sitten seuraavaa: ”Täällä on oltava tilaa kritiikille. Meidän on hylättävä pelkomme arvostella asianmukaisesti kaikkia vähätteleviä solvauksia, joita meidän sanomisiimme kohdistetaan.”

Keskusteluun osallistuivat Venezuelan keskusyliopiston sosiologian professori Vladimir Acosta, alkujaan chileläinen psykologi, toimittaja ja kirjailija Marta Harnecker, Madridin yliopiston professori Juan Carlos Monedero, television johtaja Ernesto Villegas, Roberto Lopez, työläisaktivisti Gonzalo Gomez, professori Santiago Arconada, marxilainen kirjailija Michael Lebowitz (USA), sosiologi Javier Biardeau, professori ja kirjailija Luis Britto, ministeri Victor Alvarez ja tohtori Carmen Bohorquez (kulttuuriministeriö). Useimmat keskustelijat ovat marxilaisuuden asiantuntijoita.

Professori Vladimir Acostan puheenvuoro

”Minun lähtökohtanani ovat tietenkin ne kaikki kummalliset saavutukset, joita täällä on saatu aikaan 10 vuoden kuluessa. Tämä on eri maa kuin 10 vuotta sitten – toinen Venezuela. Se, mitä täällä on tapahtunut, on todella epätavallista. Minä totean tämän yksinkertaisesti johdantona. Luulen, että tätä on täysin hyödytöntä osoittaa, koska kaikki tietävät sen ja myös hyväksyvät sen. Uskon, että on paljon tärkeämpää keskustella näistä aikaansaannoksista yhteydessä niihin liittyviin ongelmiin. On olemassa ongelmia, joita ei havaita. Ne ovat piilossa tai niitä aliarvioidaan. Ne ovat tärkeitä ongelmia, koska kasautuessaan ne aiheuttavat uhkan vallankumousprosessin edistymiselle ja syvenemiselle.”

Selkeän poliittisen ohjelman puute

”Ensimmäisen ongelma on puute selkeästä poliittisesta linjasta tai ohjelmasta. Tietenkin tämä on 21. vuosisadan sosialismia. Se on hyvin yleinen ajatus, niin kuin sen pitääkin olla, koska se on idea sosialismin rakenteesta. Meillä ei ole mitään sosialismin reseptiä. Prosessi on sarja täsmällisiä tapahtumia. Alussa oli sosiaalinen herkkyys, sen jälkeen edellytettiin anti-imperialistista näkemystä ja lopuksi nousi pintaan 21. vuosisadan sosialismi. Meillä on olemassa vuorellinen seikkoja, jotka ovat epäselviä. Yksi näistä faktoista on, että poliittinen linjamme on se, jonka presidentti Chávez julkituo tai jolla hän perustelee menettelyjään. Tämä synnyttää ensimmäisen ongelman. Tästä johtuen toinen ongelma, joka on sidoksissa ensimmäiseen, on kollektiivisen johtajuuden puute.”

Kollektiivista johtoa tarvitaan

”Kukaan ei tietenkään kyseenalaista presidentti Chávezin johtajuutta. Hän on tämän prosessin sielu, sydän, hermosto ja ohjaava voima. Tämä prosessi samaistuu täysin häneen. Presidentti työskentelee 25 tuntia vuorokaudessa tämän prosessin puolesta. Hän uhraa ja riskeeraa elämänsä työlleen. Kukaan ei kyseenalaista hänen johtajuuttaan, mutta presidentti ei voi tehdä kaikkea ja olla läsnä kaikkialla. Tällainen prosessi vaatii osakseen kollektiivista johtoa. Suhde presidentin ja kansan välillä jatkuu, enemmistö kansasta rakastaa häntä, mutta (vallankumouksen) muut johtajat ja kaaderit jäävät väestölle tuntemattomiksi ja vaille heidän huomiotaan tai heidän hylkäämikseen.”

Johtajia pitäisi rohkaista ilmaisemaan oma mielipiteensä

”Meille ei ole luotu kollektiivista johtoa, joka voisi vahvistaa presidentin johtajuutta. Tehtävien suorittamisen kannalta minusta on keskeistä, jos muilla johtajilla olisi myös oma poliittinen linja ja että he kykenisivät ilmaisemaan mielipiteensä jo ennen kuin Chávez sanoo asiasta mitään, koska kaikki perustuu enemmän tai vähemmän päälinjaamme. Tämä on meidän toinen heikkoutemme.”

Vallankumouksellinen puolue

”Kolmas heikkous on vallankumouksellisen puolueen puuttuminen. Venezuelassa ei ole vallankumouksellista puoluetta. Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue (PSUV) ei ole edes puolue. Olen surullinen todetessani tämän. PSUV on ollut todellisuudessa aina tähän asti hallinnollinen ja vaalitekninen väline, jota käytetään presidentti Chávezin poliittisen linjan levittämiseen. Se ei ole vielä oikea poliittinen puolue. Se on paremminkin yläpuolelta organisoitu poliittinen puolue. Se toimii riskinvaraisesti, koska se vetää puoleensa monia ihmisiä, jotka eivät ole vallankumouksellisia. PSUV:ssa toimii paljon vallankumouksellisia, mutta joukossa on myös niitä, jotka yksinkertaisesti etsivät vain työtä jne… Tämä on yksi puolueen perusongelmista.”

Miksi ainoastaan yksi puolue?

”Sitä paitsi ei ole olemassa ainoatakaan syytä, miksi meillä pitäisi olla ainoastaan yksi vallankumouksellinen puolue. Voisi olla lukuisia puolueita. Tämä tuottaisi rikkaampia keskusteluita. Yksi suuri ja voimakas puolue synnyttää häikäilemättömyyttä, ylivaltaa ja huonoja suhteita sen liittolaisia kohtaan. Samassa yhteydessä esiintyy byrokratismia, tehottomuutta jopa korruptiota, joista en aio puhua enempää.”

Kolme saavutusta – hyötyjä ja haittoja

”Toinen näkökulma, jota haluan kosketella, on vallankumousprosessin kaksisuuntainen hyöty. Tämä tarkoittaa, että hyödyllä on myös negatiiviset puolensa. Bolivaarinen hallitus on harjoittanut oikeaa ja menestyksellistä politiikkaa säilyttäessään jäsenyytensä OPECiin – järjestön toipuminen ja öljyn hintojen elpyminen. OPEC nousee jälleen kerran jaloilleen keinottelun ja maailman talouskriisin jälkeen. OPECin ja öljyn hinnan pelastaminen on aiheuttanut Venezuelan hallitukselle valtavia ponnistuksia. Samoin kävi PDVSAn pelastamisessa ja sen muuttamisessa todella kansalliseksi yhtiöksi, joka kuuluu Venezuelan kansalle eikä korruptoituneelle vähemmistölle ja ylikansallisille yhtiöille. Bolivaarinen hallitus on onnistunut ottamaan haltuunsa maamme luonnonvarat. Se on kyennyt lopettamaan Venezuelan keskuspankin itsehallinnon, jonka intressit olivat maamme vastaisia. Se on saanut väestön maksamaan veroja.”

”Nämä kolme epätavallista aikaansaannosta ovat mahdollistaneet laajojen sosiaalisten hankkeiden rahoittamisen. Uusliberalismi kutsuu sosiaalisia investointeja yhteiskunnalliseksi tuhlaamiseksi. Kaikki, mitä on tehty kansan terveyden, koulutuksen, uusien yliopistojen, sosiaaliturvan, viljelymaan lahjoittamisen puolesta sekä valtion kehittämiseksi ja rakentamiseksi, ovat suuria ja epätavallisen myönteisiä saavutuksia.”

”On olemassa myös joitain kielteisiä näkökulmia, jotka toisinaan unohdetaan. Nämä etuudet on saavutettu koskematta porvariston karvaankaan – taitamatta hiustakaan hallitsevan luokan päästä. Tuotantosuhteisiin ei ole kajottu ollenkaan. Ollaan luomassa kilpailua, koska valtio yrittää perustaa sosialistisia yhtiöitä ja solidaarisuuteen perustuvia yrityksiä jne… Mutta tässä viitekehyksessä on hyvin vaikea edistyä paljon, koska kapitalismilla ei ole minkäänlaisia moraalisia rajoja. Kapitalisti voi ryöstää äitinsä ja pystyttää itselleen yhtiön. Tämä on täydellisen pätevää kapitalismin vallitessa. Hän voi ostaa itselleen televisiokanavan, joka todistaa hänen inhimillistä hyvyyttään ja kaikki entinen unohtuu. Sosialismilla on moraaliset rajansa – solidaarisuus, eettisyys ja heikompien suojelu. Tämän vuoksi sosialismilla on paljon vaikeampaa ja sen rakentaminen on kalliimpaa, kun lisäksi kaiken yläpuolella häärii supervoimakas kapitalismi kuten kapitalismi täällä.”

”Porvariston vallan jatkuminen on täällä tosiasia. Venezuelan harvainvalta kontrolloi suurinta osaa valtaa sisältäen poliittisen vallan. Toisinaan he menettävät maaperää. Silloin he tekevät täyskäännöksen ja toipuvat siitä, kuten hankkiessaan itselleen pari kuvernöörin paikkaa tuhotakseen näin bolivaarisen hallinnon aikaansaannokset. Heille lankeaa suurempi osuus taloudellisesta ja ideologisesta vallasta. Heillä on käsissään viestintävälineet ja uskonto. He valvovat edelleen koulutusta siitäkin huolimatta, mitä täällä on aikaansaatu. Me huomaamme, että näillä vihollisilla, jotka ovat osa tätä yhteiskuntaa, on valtavasti neutralisoimatonta valtaa. Erillään paikallisista konflikteista, totuus on se, etteivät valtion ostamat yritykset ole täsmällisesti ottaen kansallistettuja. Valtio ostaa niitä markkinoilta. Kuitenkin jotkut ystävävaltioiden liikemiehet ulvovat yhä ostaessaan yhtiöitä, jotka aiheuttavat tuhoja maallemme. Tämä tarkoittaa sitä, että heille suodaan itsenäinen oikeus menetellä näin.”

Sosialismin hinta ja kapitalismin roska

”Minua huolestuttaa eniten on se, että tällainen (käytäntö) luo vääristyneitä näkemyksiä väestön keskuudessa. Se synnyttää mukavuudenhalua, laiskuutta ja kulutusmyönteisyyttä.

Sosialismilla on kova hinta, muttei rahassa mitattuna. Se on kallis siinä mielessä, että siihen sisältyvän voimanponnistuksen aikana on hajotettava kaikki kunkin päässä vellova roska, joka on tyrkätty sinne jo lapsuudessa. He (kapitalistit) täyttävät ihmisten päät ryönällä kouluissa, kirkoissa, yliopistoissa ja medioissa. He jatkavat sitä päivittäin. He tuuppaavat sinne sellaiset yksilölliset arvot kuten itsekkyys, itaruus ja epäsosiaalisuus. Minä toistan, kaikilla näillä kapitalismin hallussa olevilla etuuksilla on hallittu aina. Jopa vaikkei heillä olisikaan poliittista valtaa, silti kapitalismi jatkaa toimiaan, kuin se olisi edelleen vallassa. Me havaitsemme joka päivä, kuinka liikemiehet toimivat ja kuinka oppositio toimii aivan kuin he olisivat edelleen vallassa. Meidän hallituksemme on aina puolustusasemissa antaen jatkuvasti selityksiä ja joskus se melskaa, kun meidän puolellamme olevia on tapettu selkkauksissa.”
Ideologisen valmennuksen puute

”On puutetta ideologisesta valmennuksesta ja koulutuksesta sekä kaadereista. Tämä ilmenee heikkoutena tuottaa rakentavia näkemyksiä ja rakentaa askel askeleelta tätä 21. vuosisadan sosialismia sen ymmärryksen perustalle, että se edellyttää todellista vallankumousta jokaisessa meissä ja jokaisen meidän mielessämme mukaan lukien ne, jotka uskovat meidän olevan todellisia vallankumouksellisia. He unohtavat toisinaan, että meidänkin nupeistamme löytyy kapitalistista roskaa.”

Media – valta numero yksi

”Meidän kaltaisessamme valtiossa, jossa on vähän institutionaalisuutta (instituutiolla tarkoitetaan yleisesti yhteiskunnalle tärkeitä tapoja ja käyttäytymismalleja sekä hallituksen ja julkisen vallan organisaatioita, ML) ja jonka olemassa oleva institutionaalisuus on suurelta osin menneisyyden mädäntynyttä institutionaalisuutta. Yksityinen media on vallannut kaikille kuuluvan tilan. Se on änkeytynyt oikeussaleihin ja yliopistoihin. Kaikki tapahtuu viestintävälineissä ja ne valvovat kaikkea. Yksityiset viestivälineet ovat tämän maan ja vallankumousprosessin vihollisia. Ne ovat Pohjois-Amerikan imperialismin herruuden välineitä. Yksi prosessin heikkouksista on se, että emme ole kyenneet 10 vuoden aikana harjoittamaan taidokkaasti oikeaa viestintäpolitiikkaa. Jotain yrityksiä toki on tehty, mutta ne ovat jääneet vähäisiksi. Me olemme pääosin menettäneet aloitteen viestimissä. Lähes kaikki, mitä me syydämme antenneihin, on vihollisviestimien juttujen kertaamista yrittäessämme kumota heidän valheitaan. Valtaosa ajastamme kuluu tähän. Tästä ongelmasta on syytä keskustella syvemmin.”

Vallankumouksellisten kansanjärjestöjen puute

”Vallankumoukset kuten tämäkin ovat vihollisensa välittömän uhan alaisia. Yhteisöneuvostojen perustaminen on äärettömän arvokasta, mutta ne eivät ole täsmällisesti ottaen vallankumouksellisia organisaatioita. Ne ovat institutionaalisia toimijoita. Köyhillä asuinalueilla vasemmisto on todennäköisesti vallassa yhteisöneuvostoissa, mutta Lagunitassa tai Cafetalissa ei liene vallankumouksellisia neuvostoja. Meillä täytyy olla yhteisöneuvostojen lisäksi kansanjärjestöjä kaikkialla sekä kaupungin osissa ja kortteleissa että myös kaikilla eri tasoilla, joilla niitä voi olla olemassa. Meillä oli niitä aikaisemmin, mutta me menetimme ne. Bolivaariset piirit harjoittivat tällaista toimintaa, mutta niistä luovuttiin häpeällisesti tien varrella (bolivaariset piirit näyttelivät keskeistä osaa kevään 2002 vallankaappauksessa Chávezin valtaan palauttamisessa, ML). Uhanalainen vallankumous tarvitsee jotain puolustaakseen itseään. Koska Venezuelassa ilmenee salaliittoja ja uhkia sekä jatkuvaa sotaa vallankumousprosessin kukistamiseksi, tarvitaan sen puolustamiseksi hyvin organisoitunut kansa.”

Maltillisimmat virtaukset hallitsevat, koska ne ovat paremmin organisoituja

”Meidän kuten muutkin vallankumousprosessit ovat heterogeenisiä. Tämä merkitsee sitä, että ne koostuvat erilaisista poliittisista virtauksista. Eri ryhmillä on omat näkemyksensä ja tavoitteensa. Siitä huolimatta, edustaako joku oikeistosiipeä tai jotain muuta, meillä on rehellinen ja uljas vallankumouksellinen kansa – niin kuin joku sanoisi – joka ymmärtää tietyt rajansa, joka on onnellinen saavutuksistamme ja joka ei tahdo jatkaa etenemistä.

Erilaiset lähtökohdat ajavat vallankumousprosessin hankaluuksiin. Jotkin virtaukset ovat vallankumouksellisempia kuin toiset. Köyhimmät ja syrjityimmät ihmiset tahtovat enemmän etuuksia, mutta he ovat vähiten järjestäytyneitä ja heikoimpia. Tämä synnyttää jännitteitä sekä edistystä että perääntymistä, kuten kaikissa vallankumouksissa, mutta ilman montakaan radikaalimpaa tekoa. Radikaaleimpia toimia ei suoriteta riittävästi. Siksi yllä leijuu pysyvä uhka ja vallitsee maltillisempi tilanne, joka ei rohkene edistyä. Päädytään vahvimpien (maltillisempien) hallitsemaan tilanteeseen, koska he ovat parhaiten järjestäytyneitä ja heillä on enemmän todellista valtaa.”

Vahva itsenäinen yhteiskunnallinen liike

Meillä on vakava ongelma siinä, että meidän vallankumousprosessiltamme puuttuu todella itsenäinen, luokkatietoinen ja organisoitunut työläisten liike. Yritys luoda yksi tällainen organisaatio kaatui siihen, kun se alistettiin valtion politiikalle. Työväenliikkeen on mentävä valtion politiikan tuolle puolen.

Meillä ei ole myöskään riittävän vahvaa talonpoikaisliikettä ja opiskelijaliikettä. Me olemme parhaillaan rakentamassa yhtä, mutta se ei ole vielä kyllin voimakas. Nämä ovat pahoja heikkouksia prosessissamme, koska sosialismia ei voi rakentaa ilman työläisiä, talonpoikia ja hyvin organisoituja kansanosia, jotka voivat puskea sitä radikaalimpiin tilanteisiin ja asemiin.

Älkää kätkekö kritiikkiänne

”Minä en halua lopettaa sanomatta ensin jotain myönteistä. Muuten jotkut ajattelevat siitä, mitä olen sanonut, että jokaisen olisi syytä tehdä vain yksinkertaisesti itsemurha. Näin ei kuitenkaan ole. .. Minä yritän kertoa, että meillä on tärkeitä ongelmia, vakavia ongelmia ja paljon, mutta ei riittävästi tilaa rakentavalle kritiikille, jonka tarkoituksena on edistää ja vahvistaa vallankumousprosessia. On erinomaista, että tässä tilaisuudessa on muita pelkäämättä, mahdollisuus esittää avointa kritiikkiä, koska näin me voimme edistyä. Sillä ei ole väliä, että televisio on paikalla tai kuka täällä on läsnä.”

”Kohdatkaamme kritiikki ja arvostelkaamme. Tämä on lähtöruutu, joka johdattaa meidät viimeiseen aspektiin, jonka haluan mainita. Kuinka me pystymme ratkaisemaan nämä ongelmat? Kuinka me voimme jatkaa edistymistämme niin, että vallankumouksestamme voi todella muodostua Venezuelan yhteiskunnan jatkuvan muuntumisen väline? Kuinka se voi tuoda meidät lähemmäksi oikeudenmukaisempaa, itsenäisempää ja vapaampaa yhteiskuntaa – yhteiskuntaa, jota ei voi pitää muuna kuin sosialistisena yhteiskuntana?”

Jatkuu…

Suomennos ja toimitus: Matti Laitinen
Lähde: www.venezuelanalysis.com 11.8.2009

2009-08-11T14:22:00.004+03:00

Kansalaistottelemattomuus - Oikeutta Oaxacaan?

Kansalaistottelemattomuus ja yhteiskunnallisen protestin kriminalisointi Meksikossa

Lauantaina 15.8.2009 klo 18.00 Autonominen Sosiaalikeskus Satama http://satama.org/, Kyläsaarenkatu 11, Helsinki

Oaxacalainen kansalaisaktivisti, Rubén Valencia Núñez, vierailee Suomessa 11.–15.8.2009. Núñez toimii VOCAL-ryhmässä (Voces Oaxaqueñas Construyendo Autonomía y Libertad), joka tukee ruohonjuuritason itseorganisoitua kansalaistoimintaa ja alkuperäiskansayhteisöjen kamppailuja itsemääräämisoikeutensa puolesta. Tammikuussa 2009 Núñez selvisi murhayrityksestä ja kiertää nyt Euroopassa kertomassa Meksikon ja Oaxacan kansanliikkeistä ja ihmisoikeustilanteesta.

Millaisessa tilanteessa kansalaistottelemattomuudesta tulee oikeutettua ja välttämätöntä?

Millaisia kansalaistottelemattomuuden tapoja esiintyi Oaxacan kansannousussa ja mitä voimme niistä oppia?

Millaista häirintää ja repressiota kansalaisaktivistit ja tavalliset kansalaiset joutuvat kohtaamaan Oaxacassa ja muualla Meksikossa?

Rauni Salminen esittää latinalaisamerikkalaisia idealistisia lauluja ja 21.30 mahtava stadilainen punk-bändi Blue in the Face päräyttää! http://www.myspace.com/bitfnet

Lämpimästi tervetuloa!

Järjestävät: Uusi Tuuli ry, Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto, Hands Off Venezuela – Finland ja Rauhanliitto.

Taustatietoa Oaxacan vuoden kansannoususta (suomeksi):

www.toinenmeksiko.org/kansanliikeO.html

SIPAZ-rauhanjärjestö Núñeziin kohdistuneesta murhayrityksestä (englanniksi):
http://sipazen.wordpress.com/2009/01/12/oaxaca-attempted-murder-against-a-member-of-vocal/

Amnesty International Núñeziin kohdistuneesta murhayrityksestä (englanniksi):
www.amnesty.org/en/library/info/AMR41/003/2009/en

VOCAL:in sivut (espanjaksi): http://lahaine.org/vocal/

Jos et ole Helsinginssä, katso Rubénin ohjelma http://uusituuli.blogspot.com/2009/07/keskustelutilaisuuksia-meksikon.html Ohjelmistossa myös tilaisuus pe 14.8. HKI Yliopistolla klo 18.00

Meri Mononen

+358 (0)50-5185453
http://merimononen.spaces.live.com
http://www.rauhanliitto.fi/etusivu

2009-08-10T14:36:00.001+03:00

Honduras mielenosoitus 11.8.2009

Huolimatta täydestä valtamedian uutispimennosta, Hondurasissa tapahtuu koko ajan. 5.8.2009 lähti liikkeelle suuri Caminata-vastarintakävely Tegucigalpaan ja San Pedro Sulaan, kahteen suureen Hondurasin kaupunkiin. Vastarintaliike toivoo koko solidaarisen maailman osallistuvan kaappauksen vastustamiseen kanssaan 11.8.2009, jolloin he aikovat saapua perille.

Hands Off Venezuela-Finland kutsuu kaikkia solidaarisia ihmisiä ja rauhan- ja solidaarisuusjärjestöjä järjestämään solidaarisuus- ja kulttuuritapahtumia tuona päivänä kaikkialla Suomessa. Helsingissä tapaamme kello 17.00 Kolmen sepän patsaalla, jonne on tervetullut jokainen, jonka sydämessä läikähtää kuullessaan ihmisten rauhanomaisesta taistelusta diktatuuria, väkivaltaa ja laittomuutta vastaan.

Mikäli muualta Suomesta haluatte lähettää lyhyen tervehdyksen Hondurasiin, lupaan henkilökohtaisesti kääntää ne espanjaksi ja toimittaa ne perille – tai voitte toimittaa itse osoitteeseen:

Solidaridad Honduras: hsolidaridad@gmail.com

YK, kuten olemme kaikki kuulleet, teki kohta vallankaappauksen jälkeen yksimielisen päätöksen, jossa vaadittiin Manuel Zelayan välitöntä ja ehdotonta palauttamista Hondurasin presidentin virkaansa. Yleiskokouksen puheenjohtajan, Miguel D'escoton mukaan päätös oli kirkkaudessaan ja selkeydessään ainoalaatuinen.

Zelaya on pyrkinyt palaamaan niin lentoteitse Tocontinin lentokentälle kuin maitse Nicaraguan rajan kautta, mutta hänen ja häntä vastaanottamaan tulleiden kansajoukkojen kohtaaminen on tähän mennessä estetty sotilasvoimin. Menipä USA:n ulkoministeri Hillary Clinton niin pitkälle, että raivoissaan syytti Zelayaa uhkarohkeudesta ja vastuuttomuudesta, koska hänen paluunsa maahan saattaisi aiheuttaa väkivaltaa. D'escoton mukaan teko oli correcto y heroico – oikea ja sankarillinen.

Väkivaltaa maa silti tulvii. Sotilaat ja poliisit ovat käyttäneet sitä Zelayan tukijoukkoja vastaan jo lähes kuusi viikkoa. Satoja ihmisiä on pidätetty, satoja hakattu, tuntematon määrä ammuttu ja kadonnut. Toimittajia on karkotettu maasta ja ilmaisuvapautta kuten myös vapaata liikkumista on estetty toistuvilla poikkeustilamääräyksillä. Vasta pari päivää sitten peitottiin Hondurasin kansallisen autonomisen yliopiston mieltään osoittaneita opiskelijoita ja laitoksen rehtoria.

Terrori ei ole siis onnistunut pelottamaan koko kansaa, ja Honduras vastustaa yhä jo 42 päivää. Veljet, siskot, seisokaamme heidän rinnallaan - Hasta la Victoria!

Uuden Hondurasin kansallishymnin sanoin:

Honduras el pueblo está contigo
Honduras un pueblo que no calla
Honduras resiste la batalla
A que vuelva josé manuel zelaya !

Honduras kansa on kanssasi
Hondurasin kansa ei vaikene
Honduras vastustaa väkivaltaa
Kunnes palaa José Manuel Zelaya !
(vapaa käännös rs )

Bienvenídos todos!
Tapaamisiin ja kuulumisiin tiistaina 11.8.2009.

Hands Off Venezuela-Finland
Rauni Salminen

2009-08-03T12:36:00.001+03:00

JULKILAUSUMA

Hondurasissa on tänään tapahtunut vallankaappaus; presidentti Manuel Zelaya on haettu kotoaan aamuyöllä, huppupäisten sotilaitten voimin, viety pyjamassaan lentokoneeseen ja kuljetettu Costa Ricaan. Hondurasin korkein oikeus ilmoittaa siunanneensa ko. toimenpiteen, kongressille on esitetty väärennetty presidentin erokirje, ja he ovat nimittäneet presidentin virkaan toisen henkilön. Presidentti Zelaya on kuitenkin avoimesti puhunut kansainvälisissä tiedotusvälineissä vahvistaen, että hän on edelleen Hondurasin presidentti.

Korkeinoikeus ei ole presidentin valitsija, ei liioin kongressi tai eduskunta sen enempää Hondurasissa kuin Suomessa. Presidentin valitsee kansa.

Me tuomitsemme jyrkästi suoritetut laittomuudet ja edellytämme, että presidentti Zelaya kutsutaan pikimmin takaisin maahan ja omalle paikalleen.

Hondurasissa oli tarkoitus suorittaa tänään neuvoa antava kansanäänestys Perustuslaillisen neuvoston koollekutsumisesta. Tätä muut poliittiset voimat ovat ankarasti vastustaneet. Kuitenkin 400 000 Hondurasin kansalaista on allekirjoittanut pyynnön tästä ei-sitovasta referendumista, joten katsomme siitä äänestämisen olevan vähintään kohtuullista demokratian toteutumiseksi. Kansanäänestyksen estäminen sotilasvallalla sen sijaan on selkeästi demokratian vastaista ja häpeällinen teko.

Tietojen mukaan Kuuban ja Venezuelan lähettiläät Hondurasissa on hakattu sotilasvoimin. Wienin sopimuksen mukaista diplomaattien loukkaamattomuutta on siis rikottu. Ilmeisesti myös ulkoministeri Patricia Rodas on kaapattu.

Toivomme, että laillisuus palautuu Hondurasissa mitä pikimmin. Vallankaappauksilla on Latinalaisessa Amerikassa pitkä ja verinen perinne. On jo aika ehdottomasti hylätä sellaiset toiminnot ja tuomita niiden toteuttajat kuten myös niiden hyväksyjät.

He, jotka demokratiaa ja vapautta jatkuvasti sanoin vaativat, vaatikoot nyt kansansa valitseman presidentti Manuel Zelayan välitöntä palauttamista presidentin virkaansa ja demokratian ja laillisuuden tilaa takaisin Hondurasiin.

Solidaarisuutta, veljet ja sisaret – seisokaamme Hondurasin kansan rinnalla!
Vencerémos!

Hands Off Venezuela – Finland

28.6.2009 Helsinki

2009-06-11T08:21:00.001+03:00

JULKILAUSUMA PERUN TILANTEESTA

Perun Amazonian alkuperäiskansojen joukkomielenosoitukset, lentokenttien ja teiden valtaukset, sekä öljykenttien ja kaasuputkien sulkemiset ovat jatkuneet jo lähes kaksi kuukautta. Protestiliike on kohdistunut presidentti Alan Garcian hallituksen harjoittamaa sademetsien tuhoamispolitiikkaa vastaan. Perun kaksi suurinta ammattiliittoa - CGTP ja CUT - tukevat intiaanien oikeutettua taistelua heidän elämästään ja elämäntavastaan.

Perun Amazonian alkuperäisväestö vastustaa Alan Garcian hallituksen suunnitelmia luovuttaa sademetsäalueita ylikansallisten energia- ja kaivosyhtiöiden hyödynnettäviksi. Presidentti on jo säätänyt kahden viime vuoden aikana asetuksia, jotka vapauttavat Perun öljyvaroja ulkomaisten yhtiöiden käyttöön. Tämä liittyy osana USA:n kanssa v. 2007 solmittuun vapaakauppasopimukseen.

Perun hallitus ryhtyi tositoimiin toukokuussa. Se antoi armeijalle ja poliisille 30 päivää aikaa tukahduttaa sademetsäintiaanien protestiliikkeen. Helikopterit ja sota-alukset hyökkäsivät 8.5.2009 kyynelkaasun ja kumiluotien voimalla mielenosoittajien kimppuun lähellä Baguan kaupunkia. Intiaanien taistelu oikeuksistaan sai murhaavan luonteen 5.6.2009 poliisin yrittäessä purkaa Pohjois-Perussa sademetsäintiaanien tiesulkua teurastamalla helikopterista käsin ihmisiä. 54 mielenosoittajaa on jo kuollut. Lisäksi yli 100 ihmistä on yhä kateissa. Miksi suomalainen media vaikenee?

Perun alkuperäiskansoille on palautettava ennen siirtomaavallan alkua vallinnut, heidän esi-isiensä aikainen, oikeus heidän omiin asuinalueisiinsa.

Hands off Venezuela – Finland tuomitsee ehdoitta ja jyrkästi Alan Garcian hallituksen Perun Amazonian alueen alkuperäiskansoja kohtaan harjoittaman teurastus- ja apartheid-politiikan.

Hands off Venezuela – Finland haluaa ilmaista täyden tukensa ja solidaarisuutensa Perun Amazonian alkuperäiskansoille. Toivomme teille menestystä taistelussanne oikeuksienne ja teille kuuluvien sademetsien puolesta!

Hands off Venezuela – Finland ry.
vuosikokous 10.6.2009

Declaration against Alan Garcia government's massacre of indigenous people in Peru

Hands off Venezuela – Finland heard tonight in our annual meeting of the massacre of indigenous people, defending the Amazonian rainforest in Peru, by the government of Alan Garcia. Rainforest has been traditional area of indigenous people for centuries, and according to the UN they must be allowed to continue living there, in their own typical manner. Also, the significance of the rainforests for the air and the climate of the whole world is of supreme importance – it is not in vain called our lungs.

Information tells to us that president Garcia has spoken of the indigenous as citizens of second class. These words reveal an attitude generally called apartheid. Colonialists have always suppressed and slaughtered indigenous people, but today it is no more acceptable.

Hands off Venezuela – Finland condemns absolutely and most strongly the policies of Alan Garcia and his government.

To the indigenous people fighting for their rights, and to the miners union, today in solidarity strike with them, we send a fraternal, cordial greeting: We stand with You – Hasta la Victoria !

Hands off Venezuela – Finland
Annual meeting 10.6.2009 Helsinki

2009-05-12T13:43:00.006+03:00

TAISTELU BYROKRATIAA JA KORRUPTIOTA VASTAAN

Vastaiskuna globaalia talouskriisiä ja öljyn maailmanmarkkinahinnan jyrkkää laskua vastaan Venezuelan hallitus on käynnistänyt hyökkäyksen korruptiota ja talouden väärinkäytöksiä vastaan. Toimenpide käsittää tiukan kustannusten nousun hillitsemisen ja korkeassa asemassa olevien virkailijoiden pöhöpalkkojen leikkaamisen. Yleinen syyttäjä on nostanut useita oikeusjuttuja korruption vuoksi entisiä ja nykyisiä vaaleilla valittuja valtion virkamiehiä vastaan. Lahjonta ja omaneduntavoittelu ovat pesineet jo vuosia valtion virkakoneistossa.

Oikeustoimien kohteena ovat mm. oppositiojohtaja, Maracaibon istuva pormestari Manuel Rosales ja Hugo Chávezin hallituksen aikaisempi puolustusministeri Raul Isaias Baduel. Lisäksi maan yhdeksää pormestaria syytetään lahjonnasta. Viisi heistä edustaa vallankumousta tukeneita puolueita mukaan lukien PSUV ja neljä lukeutuu maan oppositioon.

TAPAUS ROSALES

Venezuelassa pidettiin 3.12.2006 presidentinvaali, jossa oikeisto-oppositiota edustavan Zulian osavaltion kuvernööri Manuel Rosalesin kannatus jäi 37 %. Jenkit ja maan oppositio rahoittivat hänen vaalikampanjansa. Rosales lupasi, että jos hän voittaisi vaaleissa, vähävaraisille lahjoitettaisiin 20 % maan öljytuloista eli 250–450 dollaria henkeä kohden kuukaudessa. Sama mies on ansioitunut aikaisemmin Yhdysvaltain silmissä kuulumalla keväällä 2002 tapahtuneen vallankaappaushankkeen tukimiehiin.

Manuel Rosalesia syytetään lähes 70 000 dollarin kavaltamisesta Zulian osavaltion kassasta. Julkisten varojen livahtaminen omaan taskuun tapahtui hän toimiessaan kyseisen osavaltion kuvernöörinä. Hänet määrättiin 21.4.2009 oikeuteen vastaamaan teoistaan. Mies pakeni rötöksiään Peruun, jossa hän piti lehdistökonferenssin ja syytti Venezuelan yksityisen median kannustamana presidentti Chávezia yksinvaltaisuudesta ja pelkuruudesta. Perun hallitus on suonut Rosalesille turvapaikan humanitaarisista syistä johtuen. Interpol syyttää Venezuelan hallitusta Rosalesin tapauksessa poliittisesta vainosta.

TAPAUS BADUEL

Kenraali Raul Isaias Baduel kuului siviilien ja edistyksellisten upseerien yhdessä 1980-luvulla perustaman Vallankumouksellinen bolivaarinen liike 200 -järjestön (MRB-200) perustajajäseniin. Vuoden 2002 vallankaappausyrityksessä 42. laskuvarjoprikaatin kenraali Raul Baduel kunnostautui ansiokkaasti Hugo Chávezin aseman puolustamisessa ja hänen virkaansa palauttamisessa. Vuonna 2007 hänen kelkkansa kääntyi maan perustuslain muuttamiseksi järjestetyssä kansanäänestyksessä. Hän ilmoitti 3.11.2007 tiedotusvälineissä julkisesti vastustavansa peruslain muuttamista. Hän halusi olla uskollinen v. 1999 perustuslaille ja maan armeijalle. Hän ei hyväksynyt perustuslaissa esitettyä ehdotusta maan armeijan muuttamiseksi bolivaariseksi kansanarmeijaksi, kansalliskaartin bolivarisoimista ja armeijan reservin muuttamista bolivaariseksi kansanmiliisiksi. Tällä ratkaisulla oli epäilemättä vaikutuksensa sotilaiden äänestyskäyttäytymiseen. Kaksiosaiseen kansanäänestykseen osallistuneista kansalaisista 51 % halusi säilyttää v. 1999 perustuslain ennallaan ja 49 % oli sen muuttamisen puolesta. Äänioikeutetuista 44 % jätti äänestämättä. Tämä seikka heikensi olennaisesti lakiuudistuksen läpimenoa.

Venezuelassa paljastui 10.9.2008 vallankaappausyritys ja presidentin salamurhahanke. Neljä eläkkeellä olevaa sotilasta ja yksi aktiiviupseeri vangittiin tapahtumien johdosta. Syytettyinä olivat eläkkeellä olevat vara-amiraali Carlos Alberto Millan Millan, kansalliskaartin kenraali Wilfredo Barroso Herrera ja ilmavoimien kenraali Eduardo Baez Torrealba sekä majuri Elimena Labarca Soto. Hugo Chávezin entistä puolustusministeriä Raul Isaias Baduelia epäiltiin myös osallisuudesta tähän USA:n hyväksymään salaliittoon.

Raul Baduelin toimiessa v. 2006–07 Venezuelan puolustusministerinä hänen ministeriönsä kirstusta katosi yhteensä 14,4 miljoonaa dollaria. Hänet pidätettiin 2.4.2009 syytettynä valtion varojen kavaltamisesta.

PAKSUMAHOJEN VÖITÄ KIRISTETÄÄN

Chávezin hallitus aikoo myös kiristää maan talousmenoja. Öljystä maksettiin heinäkuussa 2008 barrelilta 129,54 dollaria. Öljyn nykyinen hinta on romahtanut 40 dollariin barrelilta. Tämä ohentaa huomattavasti maan öljytuloja sekä aiheuttaa 6,7 % loven Venezuelan budjettiin. Hallitus on kuitenkin päättänyt, että maan sosiaalimenoihin ei kajota ja että köyhät kansalaiset eivät joudu vaikeutuneen taloustilanteen maksumiehiksi. Minimipalkka jopa kasvaa kuluvana vuotena 20 %. Sen sijaan maan korkeimmassa asemassa olevien virkamiesten palkkoja ja etuuksia supistetaan. Presidentti Chávez allekirjoitti 23.3.2009 asetuksen, jolla megapalkat ja –bonukset poistetaan. Asetus koskee koko kansallista julkisen hallinnon henkilöstöä.

Säästötoimet maan hallintoelimissä koskevat mm. autojen ja puhelimien käyttöä ja hankintaa, kansainvälisiä matkoja, arkkitehtien ja insinöörien erityispalveluita, virastojen ja virka-asuntojen remontteja, organisaatiolle kuulumattoman mainosmateriaalin hankintaa ja ylenpalttisia juhlia. Kaikkiin edellä mainittuihin hankkeisiin tarvitaan varapresidentin lupa. Julkishallinnon huippuvirkamiehille asetetaan palkkarajat ja heiltä kielletään bonukset.

Matti Laitinen

Lähde: Federico Fuentes, Green Left Weekly, #793, 5/2009 sekä taustatietoja ML:n omista jutuista.

2009-04-29T08:02:00.004+03:00

BOLIVAARINEN VALLANKUMOUS JA TUOTANNON HALTUUNOTTO

Venezuelan talouden laajentuminen alkoi v. 2003 ensimmäisellä vuosineljänneksellä, kun maan hallitus otti hallintaansa kansallisen öljy-yhtiön (PDVSA). Tuon tapahtuman jälkeen maan bruttokansantuote on lähes kaksinkertaistunut (94,7 %). Yksityinen tuotanto on kasvanut nopeammin kuin julkinen sektori.

Suurin osa talouden kasvusta on tapahtunut kuitenkin öljysektorin ulkopuolella. Maan teollistamisprosessia nopeutettiin v. 2002, koska kapitalistit alkoivat sulkea tehtaitaan, jonka vuoksi työläisiä jäi työttömiksi. Teollisuuslaitosten lakkauttaminen synnytti maassa työläisten tehtaanvaltausliikkeen – FRETECOn. Kun tehdas suljettiin, se vallattiin ja otettiin työläisten valvontaan. Tehtaiden valtaaminen on osa Venezuelassa tapahtuvaa osallistuvan demokratian prosessia, jossa järjestäytynyt kansa ottaa hallintaansa yhteiskunnan tärkeimmät palvelu- ja tuotantosektorit. Tehtaiden valtaaminen on kansallistamisen ohella toinen tapa kasvattaa valtiollista omistusta yhteiskunnassa. Maassa tarvitaan tuottavia tehtaita ja ammattitaitoisia työläisiä.

Presidentti Hugo Chávez on julistanut yhteiskunnalliseksi päämääräkseen yhteisöllisen valtiososialismin, jossa tuotannon painopiste on valtion yrityksissä, osuuskunnissa ja sosiaalisissa yrityksissä.

Venezuelaa hallitseva Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue (PSUV) esittää ohjelmalliseksi tavoitteekseen ”maan siirtymisen demokraattisesti suunnitellun ja valvotun talouden suuntaan sekä vieraantuneen työn käytön lakkauttamiseen ja pyrkimykseen tyydyttää joukkojen kaikki välttämättömät tarpeet. Vaikka kyseessä on siirtymäkausi valtiokapitalismin hallitsemista markkinavoimista kohti valtiososialismia ja säänneltyjä markkinoita, puolueen päämääränä on siirtyä kohti yhteisöllistä valtiososialismia, jonka strategisena tavoitteena on neutralisoida totaalisesti arvolain merkitys yhteiskunnan taloudessa.”

TEOLLISUUDEN MONIPUOLISTAMINEN

Hugo Chávezin valtakaudella Venezuelassa on alettu kehittää muutakin teollisuutta kuin vain öljy- ja energiateollisuutta. Maalla on käytössään öljy- ja energiatuotannossa Latinalaisen Amerikan kehittynein teknologia. Instituto Nacional de Estadístican (INE) v. 2009 julkaiseminen tilastojen mukaan mm. seuraavilla tuotantoaloilla on tapahtunut v. 2004–2007 merkittävää keskimääräistä kasvua vuosittain: tehdasteollisuus (11,7 %), rakentaminen (17,9 %), kauppa ja korjauspalvelut (20,9 %, v. 2004 perustettu valtion kauppaketju Mercal vastaa 50 % jakelusta), kuljetus- ja varastoala (16,6 %), viestintäala (18,8 %; Viestintävälineet ovat edelleen suurelta osin yksityisessä omistuksessa) ja rahoitus ja vakuutus (27,1 %, lainoja osuuskunnille ja pk-yrityksille). Yksityisten kansalaisten kulutus on kasvanut saman seurantajakson aikana 16,6 % vuosittain. Venezuelan bruttokansantuote on noussut v. 2004–2007 vuosittain keskimäärin 11,4 %. Teollisuuden monipuolistaminen on luonut uusia työpaikkoja ja alentanut työttömyyden v. 2008 tilastojen mukaan 7,8 % -tasolle siitäkin huolimatta, vaikka maan työvoima on lisääntynyt samana aikana 400 000 henkilöllä.

VAIKEAT VUODET 2002–2003

Vallankaappausyrityksen ja yleislakon vaikutuksia v. 2002–2003

Venezuelan talouden tuotantolukuja seuraamalla voi havaita bolivaarisen vallankumouksen käyneen tiukkaa olemassaolokamppailua v. 2002–2003, jolloin vallankaappausyritys, kansallinen öljyalan lakko ja kansanäänestys Chávezin asemasta asettivat koko prosessin kyseenalaiseksi. Tapahtumilla oli myös suora vaikutus maan teollisuustuotannon supistumiseen, köyhyyden (61 %) ja työttömyyden (19,2 %) väliaikaiseen lisääntymiseen noina vaikeina vuosina. Venezuelan työläiset ovat paras takuu maan teollisuuden pyörimiselle. He nimenomaan elvyttivät teollisuuden vuoden 2002–2003 vaihteessa opposition masinoiman poliittisluontoisen yleislakon aikana. Vuonna 2004 Venezuelan taloudellinen tilanne ja kansalaisten hyvinvointi kohentui olennaisesti, kun maan hallitus kykeni vihdoinkin hyödyntämään haltuunsa ottamaa öljyteollisuutta (PDVSA).

ÖLJYTULOILLA ON KOHENNETTU KANSALAISTEN PERUSTURVAA

Öljyn korkea maailmanmarkkinahinta mahdollisti reilun satsauksen sosiaali-, koulutus ja terveyspolitiikkaan. Valtion tarjoamissa yleisissä palveluksissa on tapahtunut v. 2003 jälkeen 7,3 % vuosikasvua. Venezuelan kansalaista kohden käytettävät sosiaaliturvaan menot ovat kolminkertaistuneet seurantakaudella v. 1998–2006. Samaan aikaan lapsikuolleisuus on vähentynyt kolmasosaan. Julkisen sektorin terveyskeskuslääkärien määrä on 12-kertaistunut v. 1999–2007 taaten näin miljoonien ihmisten pääsyn terveydenhuollon piiriin.

Gini-indeksillä mitattuna venezuelalaisten epätasa-arvoisuus on myös supistunut olennaisesti. Vuonna 1999 indeksi oli 47 ja nykyisin se on pudonnut arvoon 41. Gini-indeksillä kuvataan valtioiden tulojaon tasaisuutta. Mitä lähempänä nollaa indeksi on, sitä tasaisempi on väestön tulojako. Yhdysvalloissa tämä tasa-arvon mittari osoitti v. 2007 lukemaa 46,3.

FRETECO (Työläisvallan ja tehtaiden valtauksen vallankumouksellinen rintama)

Marraskuussa 2005 paperitehdas Venepal irtisanoi 120 työntekijäänsä. Sitten firmal teki konkurssin. Se vallattiin ja käynnistettiin uudelleen Invepalina. Paperitehtaan työntekijät perustivat FRETECOn helmikuussa 2006 Morónissa. Paperintehtaassa otettiin käyttöön työläishallinto. Syynä FRETECOn perustamiseen oli se, etteivät ay-johtajat suoneet Venezuelassa valtaa työväenluokalle. Järjestön päämääränä on sosialistinen Venezuela, jossa vallitsee työväen valta. Kaikki suuret tehtaat pitäisi kansallistaa ja saattaa työläisten valvontaan. Järjestön mielestä valtion on otettava valloitetut tehtaat omistukseensa ja annettava niiden tuotanto työläisten valvontaan. Organisaatio on trotskilaisen International Marxist Tendency –järjestön jäsen.

Venezuelalainen FRETECO-aktivistin ja PSUVin jäsenen Euler Calzadilla Serranon mukaan FRETECOn kanssa toimii yhteistyössä 16 vallattua tehdasta. Tällaisia ovat mm. paperitehdas Invepal (650 työntekijää), venttiilitehdas Inveval, alumiinisulattamo Alcasa (3 000 työntekijää), kansallistettu maan suurin terästehdas Sidor (15 000 työntekijää), tekstiilitehdas Sel-Fex (240 työntekijää), kuljetusyhtiö MDV, kansallistetut sementtitehtaat Cementeras Lafarge, Cemex ja Holcim ja öljyteollisuuden venttiileitä valmistava CNV. Työntekijät valtasivat marraskuussa 2008 Mitsubitshin autotehtaan. Lisäksi työläiset vaativat Vivezin, Franelas Gotchan, rautakauppatuotteita valmistavan INAFin ja Acerven tehtaiden kansallistamista ja niiden ottamista työläisten valvontaan. FRETECO on perustamassa Venezuelassa omia ammattiliittojaan. Se neuvottelee jo työnantajien kanssa työläisten palkoista ja työehdoista.

TEHTAAN VALTAAMINEN

Euler Calzadilla selvitti Helsingin sosiaalifoorumissa 26.4.2009 tehtaiden valtaamista Venezuelassa. Hänen mukaansa ”kapitalistien omistamissa teollisuuslaitoksissa ei sijoiteteta varoja niiden modernisoimiseen. Työläiset joutuvat työskentelemään alkeellisissa työolosuhteissa. Jos tehdas lopetetaan, työläisillä on oikeus ottaa se hallintaansa ja aloittaa tuotanto uudelleen. Heillä on mahdollisuus saada apua valtiolta vasta, kun tehdas on vallattu. Tämä edellyttää työläisten järjestäytymistä. Tuotantotoiminnan aloittamiseen tarvitaan rahoitusta. Kapitalistit hankaloittavat tietoisesti tuotantotoimintaa. He pihtaavat raaka-aineita. He eivät halua ostaa vallatun tehtaan tuotteita tai eivät tarjoa omistamiaan kuljetuspalveluita sen käyttöön. Tällaisessa tilanteessa toisten työläisten on osoitettava solidaarisuutta valloitetun tehtaan työläisille. He keräävät varoja auttaakseen tehtaiden valtaajia. Kansainvälinen Hands Off Venezuela –liike on tuottanut elokuvan tehtaanvaltaajista. Presidentti Chávez suhtautuu myönteisesti tehtaanvaltausliikkeeseen. Hän esitti jo v. 2007, että Työläisten kansallisen ammattiliiton (UNT) pitäisi kokoontua keskustelemaan tehtaiden valtaamisesta ja keskittyä kehittämään työläisten valtaa esimerkkinä sosialismin rakentamisessa.

Lain mukaan Venezuelassa valtio maksaa vallatusta tehtaasta kapitalisteille kelpo korvauksen, joka perustuu sen todelliseen arvoon. Loppusummassa huomioidaan kiinteistön, laitteiden ja koneiden todistettu arvo. Siitä vähennetään kuitenkin ensin työläisten maksamattomat palkat sekä tehtaan mahdollisesti aiheuttamat ympäristötuhot.” (EC)

TEHDASNEUVOSTOT

”Tehtaiden työläiset valitsevat keskuudestaan tehdasneuvoston, jonka jäsenistä 51 % edustaa työntekijöitä. Tehdasneuvostot johtavat demokraattisesti vallattuja tehtaita. Niiden toimenkuvaan kuuluvat työläisten koulutus, tuotteiden markkinointi, raaka-aineiden hankinta ja tuotannon suunnittelu. Tehtaiden jokaisella tuotantolinjalla on oma tuotantokomiteansa. Nämä komiteat esittävät tuotantosuunnitelmansa työläisten kokoukselle, jolle kuuluu päätäntävalta kaikissa tehtaan asioissa. Tuotannosta kertynyt voitto sijoitetaan tuotantoteknologian ja työolosuhteiden kohentamiseen sekä tehtaan tarjoamiin sosiaalipalveluihin. Kaikki työntekijät saavat samansuuruista palkkaa, jonka määrästä päättää laitoksen työläisten kokous. Päivittäinen työaika on kuusi tuntia. Työntekijöille on varattu päivittäin kaksi tuntia opiskeluun tai oman ammattitaitonsa kehittämiseen. Yliopistot osallistuvat omalla panoksellaan työläisten kouluttamiseen. Insinöörikoulutuksessa huomioidaan maan omat tarpeet. Tehtaissa toimii turvallisuuden takeena myös oma kansanmiliisi. Valtion byrokratia ei osallistu tehtaan johtamiseen. Tehdasneuvostot harjoittavat yhteistyötä sijaintialueensa yhteisöneuvostojen kanssa. Ne laativat yhdessä valtiolle rahoitus- ja projektihakemuksia.” (EC)

YHTEISÖNEUVOSTOT

Venezuelan perustuslakiin on kirjattu asetus julkisen suunnittelun paikallisista neuvostoista (CLPP). Näiden neuvostojen kokoonpanoon kuuluvat pormestari, kunnallisneuvoston vaaleilla valitut jäsenet ja seurakuntien hallitusten puheenjohtajat sekä yhteisöneuvostojen kansankokousten vaaleilla valitsemat johtohenkilöt. Yhteisöillä on 51 % osuus CLPP-neuvoston jäsenmäärästä. Neuvostojen tehtävänä on laatia yhteisölleen kokonaiskehityssuunnitelma, joka koskee sosiaali- ja terveydenhuoltoa, koulutusta ja kaikkea muutakin tarvittavaa. Yhteisöillä on käytössään rahoitusasioissa oma yhteisöpankkinsa. Venezuelan 27 000 yhteisöneuvostoa ovat osallistuvan ja osallistumista kannustavan demokratian perusyksiköitä maassa. Niistä muodostetaan yhteisöneuvostojen liittoja, joista on tarkoitus muodostaa 21.vuosisadan sosialismin uusia valtiorakenteita. (ML)

Matti Laitinen

Lähteet: Instituto Nacional de Estadística (INE) 2009, RBV; The Chávez Administration at 10 Years, The Economy and Social Indicators: Center for Economic and Policy Research (CEPR), Washington DC, February 2009; Euler Calzadillan luento Helsingin sosiaalifoorumissa 26.5.2009 “Tehdasvaltaukset Venezuelassa; PSUV:n puolueohjelma ja poliittinen asiakirja; Znet, Carol Delgado sekä ML:n omat artikkelit.

Venezuela - osallistuvan demokratian mallimaa

2009-04-27T12:20:00.002+03:00

Suomessa vieraileva venezuelalainen Euler Calzadilla on 27-vuotias PSUV-puolueen jäsen. Hän toimii kansainvälisen Hands off Venezuela-solidaarisuusjärjestön koordinaattorina ja tehtaidenvaltaajien yhteistyöjärjestö FRETECON:n aktivistina.
Calzadillan Suomen ohjelma on ollut tiivis. Hän vieraili muun muassa ulkoministeriössä, missä vierailu venähti suunnitellusta puolesta tunnista kahden tunnin mittaiseksi Venezuelan kehitystä kohtaan osoittautuneen suuren mielenkiinnon johdosta.
Hands off Venezuela -Finland järjesti Suomen sosiaalifoorumissa seminaarin otsikolla ”osallistuva demokratia ja ilmaisunvapaus Venezuelassa”. Calzadilla kertoi alustuksessaan laajasti Venezuelan tilanteesta ja lähihistoriasta.
– Kansannousu uusliberalismia vastaan alkoi Venezuelassa vuonna 1989, kun vastoin annettuja lupauksia maassa astuivat voimaan kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n säännöt, toteaa Calzadilla.
Esimerkiksi julkisen liikenteen hinnat nousivat päivässä 120 %. Kamelin selkä katkesi, ja kansa lähti kaduille protestoimaan IMF:n pakottamia, tavallisten ihmisten kannalta tuhoisia uudistuksia vastaan. Aiemmin protestoivia kansalaisia vastaan oli lähetetty asevoimat ja poliisi, jolloin jopa 3 000 ihmistä sai surmansa.
Vuonna 1999 Venezuelassa hyväksyttiin bolivaarinen perustuslaki, jota on usein sanottu maailman edistyksellisimmäksi perustuslaiksi.
– Siinä on kiinnitetty merkittävää huomiota niin naisten, alkuperäisväestön kuin myös sosiaalisiin oikeuksiin, kertoo Calzadilla.
Hän korostaa uuden perustuslain merkitystä muutosprosessille. Perustuslain myötä ryhdyttiin toteuttamaan esimerkiksi terveydenhuoltoa ja asumista parantavia uudistuksia.
Osallistuvan demokratian välineeksi on Venezuelaan luotu paikallisneuvostojen verkosto. Neuvostoja on jo 120 000. Neuvostojen jäsenet valitaan suurissa kansankokouksissa.
Calzadilla painottaa, että neuvostoilla on ylin päätösvalta siihen, miten valtiolta tulevia varoja käytetään. Neuvostot saattavat ottaa kantaa myös vaikkapa kouluopetuksen sisältöön.
Hän kertoo, että jos 10 % jonkin alueen asukkaista vastustaa jotakin hanketta tai lakialoitetta, on siitä järjestettävä sitova kansanäänestys. Calzadilla viittasi sosiaalifoorumin yhteydessä järjestettyyn ydinvoiman vastaiseen mielenosoitukseen. Venezuelan järjestelmässä voimayhtiöiden aikeet uusista ydinvoimaloista saataisiin kaadettua hyvin helposti!
Ilmaisunvapaudesta Venezuelassa oli Calzadillalla esittää hyvin valaiseva esimerkki. Hänellä oli mukanaan useita lehtileikkeitä venezuelalaisista lehdistä. Eräs näyttävä artikkeli oli otsikoitu: ”Heil Hugo!”.
Jutun kuvituksena oli suurikokoinen pilapiirros presidentti Hugo Chavezista sotilaspuvussa tekemässä natsitervehdystä. Samassa jutussa valitettiin paradoksaalisesti sitä, ettei Venezuelassa ole ilmaisunvapautta!!
Samanlaista sallivuutta osoitti tv-kanava RCTV:n kohtelu. Vaikka RCTV osallistui aktiivisesti laillisesti valitun presidentti Chavezin vuoden 2002 vallankaappausyrityksen tukemiseen muun muassa antamalla konkreettisia toimintaohjeita kaappaajille, sai kanava jatkaa toimintaansa vielä vuosia.
Chavez ei myöntänyt uutta toimilupaa kanavalle, kun sen vanha toimilupa umpeutui vuonna 2007. Tätä seikkaa käytettiin erittäin voimakkaasti Chavezin vastaisessa mustamaalaus- ja propagandakampanjassa. Luultavasti kuitenkaan missään muussa maassa laillisen vallan syrjäyttämiseen osallistunut viestintäväline ei olisi saanut jatkaa toimintaansa.
– Kansainvälisyys on aivan perustavaa laatua oleva asia Venezuelassa. Jos meidän vallankumouksemme onnistuu, voimme olla avuksi koko maailmalle, kaikille maailman työläisille ja työväenliikkeelle, sanoo Calzadilla.
Venezuelassa ei uskota sosialismiin vain yhdessä maassa. Calzadilla korostaa, kuinka kyseessä on prosessi joka on kansainvälinen tai sitten sitä ei ole ollenkaan.
Valmistelemme parhaillaan vallattujen tehtaiden kysymystä käsittelevää pan-amerikkalaista kongressia, johon on tulossa mukaan edustajia niin Argentiinasta kuin Kanadastakin, iloitsee Calzadilla.
Toukokuun 1. päivänä pääkaupungissa Caracasissa järjestetään valtavan suuri juhla. Calzadilla kertoo, että paikalliseen vappuohjelmaan kuuluu myös 11 kilometrin marssi hallituspalatsille.
Hän sanoo, että Venezuelassa kyseessä on nimenomaan suuri juhlapäivä, ei mielenosoituspäivä, johtuen luonnollisesti vallankumouksen myönteisestä etenemisestä.
Calzadilla naurahtaa, että hän olisi viipynyt Suomessa mielellään pidempäänkin, mutta ei halua jäädä vaille Caracasin valtavaa, upeata kansanjuhlaa.
TOMMI LIEVEMAA

2009-03-19T11:47:00.004+02:00

Latinalaisen Amerikan integraatio

Argentiinan presidentti Cristina Fernandez totesi maailman talouskriisistä Buenos Airesissa 30.12.2008 seuraavaa: ”Mahdollisimman suuri omavaraisuus ja kansallinen yhtenäisyys sekä pyrkimys Latinalaisen Amerikan integraatioon ovat keskeisiä keinoja, joilla Argentiina kyetään irrottamaan maailman eliittien tekemän petoksen tuhoisista seurauksista.” Sama keino pätee myös muihin Latinalaisen Amerikan maihin.

Latinalaisen Amerikan poliittinen punertuminen ja sen myötä tapahtuva irtautuminen USA:n vaikutuspiiristä 2000-luvulla johtaa maanosan yhdentymiseen. Latinalaisen Amerikan integraatio merkitsee Monroe-opin romuttamista. Alueen valtiot vapautuvat asteittain USA:n harjoittamasta taloudellisesta, poliittisesta ja sotilaallisesta holhouksesta. Ne saavuttavat vihdoinkin niille kuuluvan valtiollisen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden.

ALBA

Joulukuussa 2004 solmitun ALBA-sopimuksen (Bolivaarinen vaihtoehtoehto Amerikan kansoille) pitkäntähtäimen päämääränä on luoda 15 vuodessa Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansojen yhteisö, jolla on yhteinen valuutta ja parlamentti sekä yhteiset kaupan, politiikan ja talouden instituutiot. ALBAan kuuluu tällä hetkellä kuusi jäsenmaata Venezuela, Kuuba, Bolivia, Nicaragua, Dominica ja Honduras. Ecuador ja Paraguay ovat hakeutumassa sen uusiksi jäseniksi. ALBA-yhteisöllä on jäsenmaittensa lisäksi edustus mm. Argentiinassa, Brasiliassa, Chilessä, Dominikaanisessa Tasavallassa, Ecuadorissa, Guatemalassa, Kolumbiassa, Meksikossa, Panamassa, Perussa ja Uruguayssa.

ALBA-integraatiolla pyritään luomaan elinvoimainen vaihtoehto Etelä- ja Keski-Amerikan sekä Karibian kansoihin ja niiden luonnonvaroihin kohdistuvalle riistolle. Sopimuksella eliminoidaan kaupankäynnin ja verotuksen esteitä, kannustetaan keskinäisiin investointeihin sekä lisätään pankkisuhteita ja yhteistyötä matkailualalla. Se syntyi vastapainoksi USA:n poliittisille alistamispyrkimyksille ja uusliberalistiselle talouspolitiikalle Latinalaisessa Amerikassa. ALBA-valtioyhteisöstä on jalostunut neljässä vuodessa uuden poliittisen kulttuurin ja vapautuksen kansakuntien yhteisrintama läntisellä pallonpuoliskolla.

YHTEINEN ÖLJYTUOTANTO

ALBAn puitteissa Latinalaiseen Amerikkaan on perustettu OPECin kaltainen öljyalan yhteistyöorganisaatio Petroamerica. Sen alueellisia toimintahaaroja ovat Petrosur, Petrocaribe ja Petroandina. Öljytuotteiden ostajina toimivat monikansalliset öljy-yhtiöt korvataan valtion omistamilla öljy-yhtiöillä kuten Venezuelan PVDSA, Bolivian YPFB ja Brasilian Petrobras.

Petrocaribe oli alkujaan lähinnä Venezuelan öljyvarantojen pohjalle syntynyt energiayhteistyöjärjestö, jonka toiminta laajentui nopeasti muille elämänalueille. Se edistää omalta osaltaan Latinalaisen Amerikan yleisiä integraatiotavoitteita.

Petrocariben maatalousneuvosto kokoontui 12.8.2008 Kuubassa keskustelemaan organisaationsa perusasiakirjojen laatimisesta ja viimeistelemisestä. Neuvostoon kuuluvat Nicaragua, Honduras, Surinam, Saint Vincent ja Grenadiinit, Jamaika, Dominikaaninen tasavalta, Venezuela ja Kuuba.

Petrocariben keskeisenä tavoitteena on ruoka- ja energiaturvallisuuden takaaminen Karibian alueella. Tässä hyödynnetään jäsenvaltioiden välisiä ruokaturvasopimuksia ja rahastoa, jonka avulla öljytulot voidaan tarpeen vaatiessa muuttaa ravinnoksi.

RUOKAOMAVARAISUUS

Caracasissa 3.2.2009 pidetyssä ALBAn huippukokouksessa Venezuela, Nicaragua, Ecuador, Bolivia, Honduras ja Dominica päättivät perustaa yhteisen elintarviketuotantoyhtiön Karibian, Keski- ja Etelä-Amerikan ruokaomavaraisuuden takaamiseksi. Asian edistämiseksi perustettu Ruokaturvallisuussäätiö toimii ALBA-pankin alaisuudessa.

Osana ALBAn toimintaa Kuuba ja Venezuela ovat perustaneet yhteisen kalastusyhtiön. Yhtiöön sijoitettiin aluksi 500 miljoonaa dollaria. Varoilla hankittiin 10 uutta ajanmukaista kalastusalusta, minkä jälkeen yhtiön alusten yhteismäärä nousi 29 laivaan. Yhtiön toimintasuunnitelmaan sisältyy kolmen uuden sataman rakentaminen sekä vastaavasti satama-, lastaus-, laivanrakennus- ja varustamotoimintojen kehittäminen. Osakkaina uudessa yhtiössä ovat Kuubasta Pescavante ja Venezuelalasta Venezolana Agraria. Yhtiön toiminnan rahoittaa maiden muodostama yhteinen rahasto.

YHTEINEN PANKKI- JA RAHOITUSJÄRJESTELMÄ

ALBA-pankin toimenkuvana on ottaa haltuunsa Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston tehtävät Latinalaisessa Amerikassa. Viimeisessä ALBAn kokouksessa sovittiin rahaliitosta. Jäsenmaiden yhteiseksi kaupankäynnin valuutaksi otetaan SUCRE. Yhteiseen valuuttaan siirtyminen poistaisi esim. tarpeen käyttää USA:n dollaria maksuvälineenä öljykaupassa.

ETELÄ-AMERIKAN KANSOJEN LIITTO (UNASUR)

Etelä-Amerikan kansojen liitto UNASUR perustettiin 23.5.2008 Brasiliassa. Se luotiin MERCOSURin (Etelän yhteismarkkinat) ja CANin (Andien Yhteisön) pohjalle. Siihen kuuluu 12 jäsenvaltiota: Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Ecuador, Guyana, Kolumbia, Paraguay, Peru, Surinam, Uruguay ja Venezuela. Maantieteellisesti UNASUR kattaa 17,7 miljoonan km² maa-alueen, jossa elää 384 miljoonaa ihmistä. Järjestön yhtenä keskeisenä periaatteena on siihen kuuluvien kansakuntien itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden voimistaminen.

Järjestön keskushallinto sijaitsee Quitossa, Ecuadorissa. Sen toiminnan piiriin sisältyvät yhteistyö puolustuksen, energiaturvallisuuden, infrastruktuurien rakentamisen, yhteiskunnallisen kehityksen ja koulutuksen alueilla sekä jäsenmaiden erilaisuudesta johtuvien pulmien ratkaisemisessa. Yhteisen parlamentin toimipaikaksi on määritelty Cochabamba Boliviassa. UNASURin johdossa toimii Chilen presidentti Michelle Bachelet.

Venezuelan aloitteesta syntynyt Etelän Pankki perustettiin joulukuussa 2007. Sen pääkonttori sijaitsee Caracasissa. Pankin tarkoituksena on ensisijaisesti toimia jäsenmaidensa ja jatkossa UNASURin rahoituslaitoksena, joka on riippumaton ylikansallisista pankki- ja rahoitusjärjestelmistä. Sen käyttöpääoma on tässä vaiheessa kymmenen miljardia dollaria. Sen jäsenmaita ovat Argentiina, Bolivia, Brasilia, Ecuador, Kolumbia, Paraguay, Uruguay ja Venezuela. Nämä maat ovat joko kokonaan tai osittain jo luopuneet yhteistyöstä kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja maailmanpankin (WB) kanssa. Etelän Pankin toiminta on tällä hetkellä globaalin talouskriisin vuoksi jäissä.

UNASURIN PERUSTUSLAILLINEN SOPIMUS

TAVOITEITTA (Artikla 3)

- Vahvistaa poliittista vuoropuhelua jäsenvaltioiden kesken vahvistamalla neuvotteluteitse Etelä-Amerikan integraatiota ja UNASURin osallistumista kansainvälisellä areenalla.

- Kattava ja oikeudenmukainen, inhimillinen ja yhteiskunnallinen kehitys köyhyyden kitkemiseksi ja epätasa-arvon voittamiseksi alueella.

- Luku- ja kirjoitustaidottomuuden poisto, kaikkien yhtäläinen pääsy laadukkaaseen koulutukseen, alueelliset oppiarvot ja niiden tunnustaminen.

- Energiaintegraatio: alueen luonnonvarojen kestävä ja yhtenäinen käyttö solidaarisuuden hengessä.

- Alueen infrastruktuurin kehittäminen sen kansojen hyväksi perustuen kestävään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen.

- Rahoituksellinen integraatio sovellettuna jäsenvaltioiden talouteen ja rahapolitiikkaan.

- Ekosysteemin ja vesivarojen suojelu, yhteistyö ekokatastrofien ehkäisyssä sekä taistelussa ilmastomuutoksen syitä ja seurauksia vastaan.

- Yleinen pääsy sosiaaliturvan ja terveydenhuollon piiriin.
Yhteistyö maahanmuuttoasioissa ihmis- ja työoikeuksia kunnioittaen.

- Teollinen ja tuotannollinen yhteistyö, joka kohdistuu etenkin pieneen ja keskisuureen teollisuuteen, osuuskuntiin, verkostoihin ja muihin tuotanto-organisaatioihin.

- Kansalaisten osallistuminen niihin mekanismeihin, jotka ovat vuorovaikutuksessa UNASURin ja niiden erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa, jotka ovat tekemisissä Etelä-Amerikan integraation kanssa.

- Tiedon ja kokemusten vaihto maanpuolustusta koskevissa asioissa. UNASURin puolustus- ja ulkoministerit kokoontuivat 23.6.2008 Santiago de Chilessä ja perustivat Etelä-Amerikan puolustusneuvoston. Se ei ole kuitenkaan NATO:n kaltainen sotilasliitto vaan yhteistyöfoorumi.

INTEGRAATIOKEHITYKSEN VAIKEUDET

ALBAn suurimpana vaikeutena on se, että useimmat järjestön projektit aloitettiin Venezuelan toimesta ajankohtana, jolloin öljynhinta oli huipussaan – 150 US$ barrelilta. Öljynhinnan vajoaminen 50 dollariin barrelilta maailman laajuisen talouskriisin johdosta on tuonut mukanaan vakavia rahoitusongelmia Latinalaisen Amerikan integraation toteuttamisessa. Venezuela on ALBAn tärkein rahoittajamaa.

Presidentti Hugo Chávez vahvisti julkisuudessa 15.3.2009, että maailman talouskriisi ei keskeytä kuitenkaan Venezuelan marssia kohti sosialismia, riippumattomuutta ja kansan hyvinvointia ja menestystä, vaikka kriisi koskettaakin Venezuelaa tällä hetkellä.

Brasilian väkirikas suurtalous on osoittautunut Latinalaisen Amerikan integraation kannalta hieman hankalaksi tapaukseksi presidentti Luiz Inacio da Silvan poukkoilevan politiikan vuoksi. Toisaalta Lula laukoo, että ”talous tarvitsee luottoja, mutta meidän täytyy luoda perustavanlaatuisesti uudenlainen koko maailman kattava luototusjärjestelmä". Hän rohkenee myös toivoa maailman kehitysmaiden kansallistavan pankkejaan. Toisaalta saman miehen johtama hallitus syytää julkisia varoja omassa maassaan monikansalliselle selluteollisuudelle ja biopolttoainetta tuottaville suurtiloille sekä hidastelee maareformin kanssa. Brasilian maareformi on pahasti keskeneräinen. Suurmaanomistajat 1 % maanomistajista omistaa yli 60 % viljelysmaasta.

VENCERÉMOS

Vuonna 1988 yhdysvaltalainen Latinalaisen Amerikan kurinpidollisiin asioihin erikoistunut IAD-järjestö (Inter-American Dialogue) varoitteli raportissaan, että Latinalaista Amerikkaa kohtaavista uhkista suurin oli se, jos kansa ja armeija yhdistyvät jossain mantereen maassa puolustamaan omia kansallisia etujaan. USA:n kannalta näin on tapahtunut jo liian useassa maassa.

”Minä uskon, jos me kaikki Latinalaisen Amerikan kansat yhdistymme, historian kirjat tulevat muuttumaan. USA:n edustaman hirveän asemahdin on keskusteltava silloin meidän kanssamme. Sen täytyy ratkaista ongelmansa humanistisesti ja oikeudenmukaisesti. Sen on otettava huomioon meidät tasavertaisina neuvottelukumppaneina. Ei siten kun he toimivat tällä hetkellä, jolloin me olemme vain halvan työvoiman lähde. Me olemme se kansa, jonka raaka-aineet ostetaan ensin halvalla ja jotka myydään sitten jalostettuina sille kalliilla hinnalla takaisin. Ecuador, Peru, Bolivia ja Chile ovat kaikki pieniä valtioita - hirvittävän köyhiä valtioita. Niillä ei ole teknologiaa. Ne ovat kaikki alikehittyneitä. Mutta jos jonakin päivänä me kaikki yhdistymme, meistä tulee vahvoja. Meistä ei tule siinä mielessä vahvoja, että me voisimme valloittaa toisia valtioita, vaan siinä mielessä, että me teemme työtä rauhan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja demokratian puolesta. Me teemme työtä siksi, että jokaisella olisi mahdollisuus olla ihminen. Se on meidän päämäärämme!”
(Ecuadorin ilmavoimien kenraali Frank Vargas Pazzosin haastattelu, ML Quito 1989)

Bolivaarinen vallankumous käynnisti uuden vaiheen Latinalaisen Amerikan integraatiossa. Se on jatkoa Kuuban vallankumoukselle.

Matti Laitinen

Lähteet: South American Union of Nations constitutive treaty Brasil 23.5.2008; Wikipedia; Venezuelanalysis.com; Kominform; CIP Americas Program; TA/Esa Tulkki; Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto / maattomienliike.wordpress.com; TKS 1989 Matti Laitinen sekä ML:n omat artikkelit.

2009-03-06T08:28:00.004+02:00

BOLIVAARINEN VALLANKUMOUS

ARVIOI ITSEÄÄN

Venezuelalainen toimittaja ja PSUVin johdon jäsen Vanessa Davies antoi 25.2.2009 haastattelun Venezuelanalysis –verkkolehdelle. Vasemmistolainen Davies on työskennellyt vuosikausia oikeistolaisessa sanomalehdessä kotimaassaan. Hän toimii vapaaehtoistyöntekijänä Venezuelan valtion omistamassa televisioyhtiössä (VTV) ja vaihtoehtomedioissa. Hänen mielestään yhteisömedia toimii vallankumouksen äänenä venezuelalaisissa yhteisöissä. Davies on tärkeä nainen vallankumouksen johdossa ja VTV:ssa. Hänen mukaansa vasta bolivaarinen vallankumous on sallinut maan kaikille naisille aseman yhteiskunnassa ja säätänyt heille perustuslaillisia oikeuksia, jotka olivat puuttuneet heiltä vuosikausia. Korkeimman oikeuden ja parlamentin puheenjohtajat sekä valtakunnansyyttäjä ovat kaikki naisia. Nykyisessä hallituksessa istuu seitsemän naisministeriä.

VAALIARVIO

Vanessa Daviesin mukaan presidentin uudelleen valinnasta 15.2.2009 suoritetun kansanäänestyksen tulos osoitti kansan enemmistön olevan vallankumouksen puolella. Kansalaiset halusivat yhteiskunnallista muutosta. Venezuelan sorrettu ja syrjitty kansa puolusti roolillaan bolivaarisen vallankumouksen jatkumista. Enemmistö heistä myös luottaa comadante Chávezin johtajuuteen.

Daviesin mielestä vaalin todellisia häviäjiä olivat yksityiset joukkoviestintävälineet. Ne toimivat kuin puolueet ja salaliitot etenkin Globovisíon. Viestintäyhtiöt pelottelivat kansaa valheilla ja terrorilla. Ihmisiä uhkailtiin lapsien ja omaisuuden nappaamisella. Mediat manipuloivat keskiluokkaa, joka on ollut historiallisesti aina hyvin antikommunistista Venezuelassa. Opposition johto lyötiin vaaleissa, koska he eivät tajua vieläkään, mitä Venezuelassa on meneillään.

VENEZUELAN YHDISTYNYT SOSIALISTINEN PUOLUE (PSUV)

Daviesin mukaan PSUV on vielä varsin nuori puolue. Tämän vuoksi monta asiaa puolueessa pitää vielä epäilemättä arvioida uudelleen ja korjata. Saavutetut tulokset kuitenkin osoittavat, että puolue on vahva ja tehokas. Se on juureutunut kaikkialle kansalliseen maaperään. PSUVissa on 5,7 miljoonaa jäsentä, joista kaikki kuitenkaan eivät ota aktiivisesti osaa toimintaan.

Tehdessään vaalityötä kansan parissa Daviesille viestittiin, että kansa on Chávezin puolella, mutta se haluaa nähdä muutoksia, yhteiskunnallisen muutoksen. Kansa tahtoo valtion työskentelevän tehokkaasti ja vastuullisesti yhteisöjen tarpeiden hyväksi.

Venezuelassa on käynnistetty Chávezin toimesta Tarkista – Korjaa – Kehitä –kampanja. Tämä on haaste sekä PSUVille että vallankumouksen aktivisteille. Haasteena muodostaa valtio, jossa kansa voi olla hallitus, kuten puoluekin haluaa ja julistaa iskulauseissaan.

Daviesin selvityksen mukaan ei ole syytä kuitenkaan unohtaa sitä, että ”he perivät kapitalistisen valtion, joka edusti ylikansallisten yhtiöiden intressejä. Valtion, joka kuului poliittisille puolueille, jotka raunioittivat ja romahduttivat Venezuelan. Tällaisessa valtiossa he tekivät vallankumouksen. Se on vallankumousprosessista huolimatta yhä edelleen saamaton valtio.”
”Voittaaksemme nämä haasteet me tarvitsemme kansamme tarmokasta osallistumista tämän valtion rakentamiseen. Kansan täytyy osallistua suuriin päätöksiin. Heitä on kuunneltava, kun he marisevat ja heillä on oltava mekanismeja, joilla he voivat vaikuttaa asioihinsa.”

PUOLUEEN SISÄISESTÄ TILASTA

”PSUV sisältää erilaisia poliittisia virtauksia. Osa porukasta suhtautuu vasemmistolaisemmin puolueeseen ja he peräävät siirtymistä kohti sosialismia ja sosialismiin. Puolueessa vaikuttaa myös vähemmän radikaaleja suuntauksia, joilla on erilainen näkemys asioista, mutta en kutsuisi sitä reformismiksi tai sosiaalidemokratiaksi. Heillä vain on paremminkin erilainen visio vallankumousprosessista. Tämä sisäinen väittely jatkuu epäilemättä. Ideana on, että debatin sallitaan jatkuvan vallankumouksellisen puolueen sisällä ja me voimme toimia yhdessä erimielisyyksistämme huolimatta. Tämä on prosessi, joka vaatii vielä kypsymistä. Lukeudun itse puolueen vasemmistoon. Mielestäni meidän vallankumousprosessimme kaipaa jatkuvaa tervettä kilpailua laajalla yhteiskuntasektorilla. Meidän pitäisi ponnistella puolueessa näiden erilaisten suuntausten rinnakkainelon ja mukaan ottamisen puolesta niin kauan kuin, tämä ei johda kompromisseihin vastavallankumouksen, korruption tai muiden sellaisten käytäntöjen kanssa, jotka eivät ole ihmisarvoisia ja vallankumouksellisia. Mikään virtauksistamme ei ole ala-arvoisten käytänteiden ulkopuolella. Voitte havaita tällaista käyttäytymistä ihmisissä, jotka väittävät olevansa vasemmalla, mutta toimivatkin kuin kuuluisivat eliittiin, joka ei ole sopusoinnussa kansan tahdon kanssa. Meidän pitäisi tarkastella asioita vähemmän dogmaattisesti ja olla avoimempia prosessille, jossa elämme ja jossa bolivaarinen vallankumous syntyi.”

TARKISTA – KORJAA – KEHITÄ (TTK)

”TTK-kampanjan kohteina ovat mm. yhteiskunnalliset kampanjat – missiot. Ne ovat olleet menestyksellistä politiikkaa vallankumouksessa. Ne puikahtivat esiin valtion rakenteista, jotka eivät vastanneet väestön tarpeisiin. Missiot ovat keino vastata väestölle ilman raskasta valtion byrokraattista koneistoa toimintakyvyttömässä valtiossa. Meidän täytyy epäilemättä arvioida uudelleen yhteiskunnallisia kampanjoita, kuten kaikkea muutakin vallankumouksessa. TTK on pysyvä käytäntö bolivaarisessa vallankumouksessa kuten muissakin vallankumouksissa. Kaikkien vallankumousten pitäisi tarkistaa itsensä, oikaista virheensä ja kehittää itseään tältä pohjalta. Kansan enemmistön pitäisi aina osallistua vallankumouksen johtoon.”

”Mision Barrio Adentro vastasi väestömme lääkinnällisiin tarpeisiin. Siitäkin huolimatta meidän on arvioitava, mikä siinä sujui hyvin ja korjattava se, mikä siinä ei toiminut, jotta Barrio Adentro voisi kohentaa väestöllemme tarjoamiaan palveluita. Samaa sovelletaan muihinkin kampanjoihin. ”

PSUV, HALLITUS JA KANSALAISJÄRJESTÖT

Presidentti Chávez on kuvaillut hallituksen ja puolueen suhdetta kahdella käsivarrella, jotka ovat kiinni samassa vartalossa. Toinen niistä on hallitus ja toinen on PSUV. Se on prosessi, joka ei toimi välittömästi yön yli nukuttua. Puolueen tulee osallistua voimakkaammin hallituksen päätöksentekoon.

Vanessa Daviesin mielestä puolue ei voi kaapata yhteiskunnallisia liikkeitä. Niille on suotava toimissaan täysi itsehallinto, omat johtajat ja oma järjestörakenne. Niiden tavoitteena on puolustaa vallankumousta ja rakentaa sosialismia kuten PSUV. Puolueesta erillään toimivien kansalaisjärjestöjen haltuunotto puolueen käsiin olisi virhe.

Lopuksi

”Venezuela on toiminut innostuksen lähteenä usealle Latinalaisen Amerikan vapautusliikkeelle. Meidän on tarkasteltava itseämme sandinistisen vallankumouksen virheiden peilistä. Mikä oli hintana sandinistien valtaan pääsylle ja heidän paluulleen hallitukseen tekemään vallankumousta?

Meillä on suuri vastuu. Me emme voi epäonnistua. Me emme voi sallia itsellemme virheiden teon ylellisyyttä. Jos me teemme virheitä – tietenkin me teemme niitä – on tärkeää, että me korjaamme ne. Me emme voi laiminlyödä kansaamme ja Latinalaisen Amerikan kansoja.”

Matti Laitinen
Lähde: www.venezuelanalysis.com

2009-02-19T09:16:00.004+02:00

VENEZUELAN
KANSANÄÄNESTYKSESTÄ

Seurasin kaksi viikkoa Venezuelassa Margaritan saarella vaalityötä ja katselin iltaisin telkkarista, kuinka väki liikkui suurkaupungeissa. Grande Caravan oli juhlavaa katseltavaa. Hugo Chávez liikkui kansan keskuudessa avomaasturissa ja jengiä oli ahtautunut slummien kapeille kujille kymmenin tuhansin roikkuen parvekkeilta ja katoilta. Näytti yhdeltä kaaokselta. Vaatii rohkeutta esiintyä sellaisessa tungoksessa.

Katselin myös Espanjan TV24:ää, jonka uutisissa SI–tilaisuuksista näytettiin tilanteita, joissa kansa vasta joko kokoontui tai oli jo poistunut paikalta, vaikka niissä oli varmasti 100 000 - 500 000 ihmistä...

CCN-kanavan uutisissa Chávezia näytettiin kuin jotain idioottia. Kuvia oli yhdistelty sopivasti eri tilanteista. Näytti kerrankin, että NO-puolen mielenosoituksen kuvat oli otettu Hugon tilaisuudesta. Niissä oli vain retusoitu Hugo pois autonkatolta ja pantu pari NO-julistetta kulkueen kärkeen ja lisäksi punaisista lipuista oli poistettu SI-tunnukset.. Että tällaista tämä meidän länsimainen mediamme on.

Margaritalla, sen pääkaupungissa Porlamarissa, olin parina päivänä seuraamassa vaalityötä. NO-porukkaa ei ollut jalkautunut sinne ollenkaan tai siitä ei näkynyt muualla, kuin tolppajulisteissa ja muutamalla taululla katujen varsilla.

NO-puoli häiritsi SI-tilaisuuksia autontorvia ja musiikkia huudattaen. Si-joukot tekivät kaupungilla ja turistialueella todella aktiivisesti hommia. He jakoivat lennäkkejä ja keskustelivat porukan kanssa. Kovaäänisautot kiertelivät kaupunkia. Se oli muuten kuin lähes meikäläisten entisaikojen perinteistä hommaa.

Pari lentolehtistä tarttui käteeni. Toisessa oli perustuslainpykäliä, joihin he vetosivat. Toinen käsitti Chávezin julkaiseman 10 kohdan ohjelman, jonka he julkaisivat noin viikkoa ennen vaaleja. Ohjelman torppasivat mm, demarit, jotka väittivät sen johtavan sosiaaliseen katastrofiin.

Varsinainen vaalityö TV:ssa loppui jo perjantaina 13.2.2009. Kaduilla liikkui vielä sen jälkeenkin porukoita jakamassa lennäkkejä. Vaalipäivänä kansaa ei juuri liikkunut ainakaan "meidän" alueella, joten vaikutti aika rauhalliselta. Alkoholin myynti myös lopetettiin jo perjantaina iltapäivällä. Kieltolaki oli voimassa maanantaihin iltapäivään klo 14.00 asti.

Sunnuntaina, kun vaalintulos julkaistiin noin klo 9.30, turistialueen laidalla olevasta kylästä alkoi ilotulitus. Siellä oli ilmeisesti kunnon juhlat niin, kuin oli Caracasissakin.

Bolivaarisin vallankumousterveisin

Seppo Aaltonen
Venezuela

2009-02-17T12:42:00.003+02:00

Venezuelan perustuslakikansan-

äänestys antoi Chavezille jatkoajan

Venezuelassa 15.2.2009 pidetyssä perustuslakikansaäänestyksessä hyväksyttiin presidentin virkakauden jatkaminen. Venezuelan kansallinen vaalineuvosto on ilmoittanut, että Kyllä-äänet voittivat 54,36 % hyväksytyistä äänistä. Ei-äänten osuus oli 45,63 %.

Kaikkiaan 16 767 511 venezuelalaista antoi äänensä näissä vaaleissa, joissa ratkaistiin maan presidentin virkakauden jatkaminen. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että Venezuelan istuva presidentti Hugo Chávez voidaan valita uudelleen vuoden 2012 vaaleissa ja sen jälkeenkin.

Chávez valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi vuonna 1998 ja toisen kerran vuonna 2006. Hän itse ilmoitti olevansa tyytyväinen vaalien tulokseen. "Venezuela tulee pysymään Latinalaisen Amerikan muutoksen johtavana voimana eikä paluuta vanhaan enää ole", hän sanoi.

Hugo Chávez on ilmoittanut poliittiseksi linjakseen "21. vuosisadan sosialismin" rakentamisen. Koko valtakautensa ajan hän on ajanut Venezuelan riippumattomuutta Yhdysvalloista sekä monikansallisista yhtiöistä ja rahoitusjärjestelmistä. Samalla hänen myötävaikutuksellaan on toteutettu Latinalaisen Amerikan sisäistä integraatiota ja luotu mm. ALBA-valtioyhteisö, johon kuuluvat Venezuelan lisäksi Kuuba, Bolivia, Nicaragua, Honduras ja Dominica.

Chávezia vastaan tehtiin vuonna 2002 epäonnistunut vallankaappausyritys.

Xinhua News Agency / KOMINFORM

2009-02-12T11:50:00.002+02:00

Venezuelan Chavez: Torjuin vallankaappausyrityksen

Ulkomaat - 06:54 - 12. helmikuuta 2009 - Hämeen Sanomat / STT

Venezuelan presidentin Hugo Chavezin mukaan maassa on paljastunut vallankaappaussuunnitelma.

Chavez kertoi tv-haastattelussa, että joitakin sotilaita on pidätetty ja suuri määrä aseita takavarikoitu.

- Tilanne on hallituksen hallinnassa, hän vakuutti.Tarkempia tietoja pidätettyjen määrästä ei annettu.

Presidentin mukaan salaliittolaiset yrittivät soluttautua presidentinpalatsiin ja hankkia tuekseen opposition hallitsemia armeijan yksiköitä. Lisäksi pääkaupunki Caracasin liepeiltä löytyi suuri asekätkö, jossa oli raketinheittimiä, sinkoja sekä räjähteitä.

Venezuelassa järjestetään sunnuntaina kansanäänestys perustuslain muutoksesta, joka poistaisi rajoitukset presidentin virkakausien määrälle. Näin Chavez voisi asettua ehdolle vielä kolmannelle kaudelle. Muutos tosin on kertaalleen torjuttu äänestyksessä vuonna 2007.

2009-02-10T08:51:00.003+02:00

BOLIVAARINEN VALLANKUMOUS IHMISEN ASIALLA

Venezuelan sosiaalinen ja taloudellinen kehitys v. 1999–2009

Venezuelan talouden laajentuminen alkoi v. 2003 ensimmäisellä vuosineljänneksellä, kun maan hallitus otti hallintaansa kansallisen öljy-yhtiön (PDSVA). Tuon tapahtuman jälkeen maan bruttokansantuote on lähes kaksinkertaistunut (94,7 %).

Suurin osa talouden kasvusta on tapahtunut öljysektorin ulkopuolella. Yksityinen tuotanto on kasvanut nopeammin kuin julkinen sektori.

Samaan aikaan maassa elävien köyhien ihmisten määrä on puolittunut (54 % arvoon 26 %). Äärimmäinen köyhyys on vähentynyt Hugo Chávezin valtakaudella jopa yli 72 %. Köyhyys on määritelty vain käteistulojen perusteella, eikä siinä ole huomioitu pääsyä maksuttomaan koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Kymmenvuotiskauden aikana köyhien venezuelalaisten kotitalouksien määrä on alentunut 39 %.

Gini-indeksillä mitattuna epätasa-arvoisuus on myös supistunut olennaisesti. Vuonna 1999 indeksi oli 47 ja nykyisin se on pudonnut arvoon 41. Gini-indeksillä kuvataan valtioiden tulojaon tasaisuutta. Mitä lähempänä nollaa indeksi on, sitä tasaisempi on väestön tulojako.

Venezuelan kansalaista kohden käytettävät sosiaaliturvaan menot ovat kolminkertaistuneet seurantakaudella v. 1998–2006. Samaan aikaan lapsikuolleisuus on vähentynyt kolmasosaan. Julkisen sektorin terveyskeskuslääkärien määrä on 12-kertaistunut v. 1999–2007 taaten näin miljoonien ihmisten pääsyn terveydenhuollon piiriin.

Koulutuksessa on tapahtunut huomattavaa kehitystä etenkin korkeammassa koulutuksessa, jossa opiskelunsa aloittaneiden määrä on reilusti tuplaantunut.

Työmarkkinoilla on myös ilmennyt merkittäviä muutoksia. Työttömyys on pienentynyt 11,3 % lukemaan 7,8 %.

Venezuelan ulkomaan velka suhteutettuna maan bruttokansantuotteeseen on laihtunut 25,6 % arvoon 9,8 %. Valtion julkinen velka on nykyään vain 14,3 % BKT:sta.

Venezuelan talouden haasteet

CEPR:n raportin mukaan Venezuelan suurin haaste on tällä hetkellä maailman talouden taantuma. Tämä vaikuttaa maan talouteen pääasiallisesti öljyn hinnan muodossa, joka on alentunut 70 % verrattuna heinäkuuhun 2008. Öljystä maksetaan nykyisin vain alle 45 $ barrelilta. Tämä on johtanut maan vaihtotaseen alijäämään. Tästäkin huolimatta, koska Venezuelalla on n. 82 miljardin dollarin edestä valuuttavarantoja, se kykenee rahoittamaan vaihtotaseensa alijäämän jonkin aikaa, vaikka öljyn hinta pysyisi seuraavat kaksi vuotta näin alhaisella tasolla. Ekonomistien käsityksen mukaan öljyn hintaa kiipeää 60 dollariin barrelilta joulukuussa 2010.

Matti Laitinen

Lähde: The Chávez Administration at 10 Years, The Economy and Social Indicators: Center for Economic and Policy Research (CEPR), Washington DC, February 2009.

WILLIAM BLUMIN VASTAUS OBAMAN CHAVEZ-KOMMENTTEIHIN

2009-02-05T22:33:00.001+02:00

Alas, Mr. President, among other disparaging remarks, you've already accused Chavez of being "a force that has interrupted progress in the region."7 This is a statement so contrary to the facts, even to plain common sense, so hypocritical given Washington's history in Latin America, that I despair of you ever freeing yourself from the ideological shackles that have bound every American president of the past century. It may as well be inscribed in their oath of office — that a president must be antagonistic toward any country that has expressly rejected Washington as the world's savior. You made this remark in an interview with Univision, Venezuela's leading, implacable media critic of the Chavez government. What regional progress could you be referring to, the police state of Colombia?

Voi sentään, herra presidentti, muiden halventavien huomautusten lisäksi te olette jo syyttänyt Chavezia ‘voimaksi joka on keskeyttänyt seudun edistyksen’. Tämä lausunto on niin tosiasioiden vastainen, jopa terveen järjen, niin tekopyhä suhteessa Washingtonin historiaan Latinalaisessa Amerikassa, että vaivun epätoivoon miettiessäni pystyttekö koskaan vapautumaan niistä ideologisista kahleista, jotka ovat sitoneet jokaista Amerikan presidenttiä viimeiset sata vuotta. Sen voisi yhtä hyvin sisällyttää virkavalaan- että presidentin on vastustettava jokaista maata, joka on avoimesti torjunut Washingtonin maailman pelastajana. Te teitte tämän huomautuksenne Univisionille, Venezuelan johtavalle medialle ja leppymättömälle Chavezin hallinnon kriitikolle. Mihin seudulliseen edistykseen te viittasitte, Columbian poliisivaltionko ?

William Blum (käännös: Rauni Salminen)

2009-02-05T10:27:00.003+02:00

HANDS OFF VENEZUELA – FINLANDIN HALLITUKSEN KOKOUS

Paikka: Pandin toimitilat, Fleminginkatu 7 Helsinki
Aika: 2.2.2008 klo 19.00

PÖYTÄKIRJA

1 § Puheenjohtaja Rauni Salminen avasi kokouksen.

2 § Kokous todettiin laillisesti koollekutsutuksi ja päätösvaltaiseksi.

3 § Kokouksen järjestäytyminen
Kokouksen pöytäkirjantarkastajat: Juha Kovanen ja Tommi Lievemaa.

4 § Ilmoitusasiat
· Stig Lång ehdottaa mielenosoituksen järjestämistä Ranskan lähetystön edessä Haitin Aristiden syrjäyttämisen vuoksi. Stig pitäisi puheen paikalla.
· Pen-mielenosoitus Itsenäisyyspäivänä Dubrovnikissa sujui rauhallisesti. Sen jälkimainingit olivat sitäkin kovemmat. Järjestömme tuli tunnetuksi.

5 § Eulerin vierailun jälkipyykki
· Matti Laitinen kertoi Eulerin vierailuun liittyvistä taloudellista ja käytännön järjestelyistä ja niistä suoriutumisesta. Kokous totesi yksimielisesti, että HOV suoriutui vierailun järjestämisestä hyvin. Järjestöllä on tilillään varoja vierailun jälkeen 15 euroa. Kokous päätti, että Tommi Lievemaa tiedustelee jälkikäteen DSL:lta sen jo aiemmin lupaamaa taloudellista apua.

· Tilaisuuden osanotto jäi HOV-liikkeen ulkopuolisten henkilöiden suhteen vähäiseksi. Tähän vaikuttavat mm. suomalaisten heikko yleinen Venezuela-tietoisuus, vasemmistopuolueiden johdon ideologiset asenteet Chávezia kohtaan, vasemmistosivistyneistön väheksyntä bolivaarista vallankumousta kohtaan sekä suomalaisen lehdistön suorittama mielipidemuokkaus. HOV mielletään kentällä radikaaliksi vasemmistojärjestöksi.

6 § Yhdistyksen talous
· Yhdistyksen talouden kohentamiseksi aloitetaan jäsenhankintakampanja sekä kerätään jäsenistöltä v. 2009 jäsenmaksut.
· Matti Laitinen lähettää jäsenhakulomakkeen Rauni Salmiselle, joka toimittaa sen HOV-keskustelufoorumiin ja kiertoon sähköpostitse.

7 § Kevätkauden toiminta
· Julkaistaan v. 2009 ”Bolivaarinen vallankumous ja demokratia” –kirja. Kustannusarvio 1 350 euroa Mediapinta Oy:ssä (painos 200 kpl, sivuja 100, koko 14x15 cm). Halukkaat voivat kirjoittaa artikkelin kirjaan. M. Laitinen koordinoi kirja-projektia. Sen kustantamiseen haetaan taloudellista tukea:

1. Venezuelan suurlähetystöstä (G. Garcia ja M. Laitinen)
2. Kansainväliseltä HOVilta (RS ja ML).
3. R. Salminen ottaa yhteyttä Gemaan Venezuelassa.
4. UM:n tiedotustuki elokuussa 2009.
5. Sponsoritukea Pand, Latam ja DSL.
· Jatketaan osallistumista Palestiina toimintaan. Palestiinan puolesta julkaistu jo yksi HOVin laatima julkilausuma (T.L.)

Bolivaarinen vallankumous ja demokratia –julkaisun sisältö
- Lyhyt yhteenveto bolivaarisesta vallankumouksesta
- Venezuelan vasemmistolaisten järjestöjen historiasta (GG)
- Kansannousu v. 1989 Caracasissa
- Vuoden 1999 bolivaarinen perustuslaki
- Kevään 2002 vallankaappausyritys
- Sosiaaliset kampanjat eli missiot
- Osallistuva demokratia (bolivaariset piirit ja yhteisöneuvostot)
- Tapauskuvaus yhteisöneuvostosta
- 21. vuosisadan sosialismi
- Yksityisen median merkitys Venezuelassa
- ALBA
- Geman haastattelu

· Yleisötilaisuudet Pandin toimitiloissa: Haiti-tilaisuus – neljä vuotta vallankaappauksesta 1.3. tai 6.3.2009 (Stig Lång); Meksiko-solidaarisuuskonsertti 14.3. 2009 ja 11.4.2009 Seitsemän vuotta Venezuelan vallankaappausyrityksestä (R.S. elokuva, ML tekniikka + selvitys tapahtumista).

· HOV osallistuu Helsingin sosiaalifoorumiin 24.–25.4.2009 Arbiksella. Juha Kovanen hoitaa ilmoittautumisen. Luento aiheesta: Osallistuva demokratia ja ilmaisunvapaus Venezuelassa. M. Laitinen alustaa osallistuvasta demokratiasta. T. Lievemaa pyytää demarinuori Lauri Holappaa toiseksi alustajaksi.

· Kokous päätti, että HOVin hallitusten kokousten edellä pidetään tilannekatsaus, joka koskettaa jotain latinalaisen Amerikan maata. Seuraavassa kokouksessa M. Laitinen kertoo Venezuelan tilanteesta.

· Kokouspöytäkirjat julkaistaan Hands off Venezuela-blogissa.

10 § Muut esille tulevat asiat
· HOVin seuraava hallituksen kokous pidetään 9.3.2009 klo 19.00 Pandissa.

11 § Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 21.30.

Helsingissä helmikuun 3. päivänä 2009

Rauni Salminen Matti Laitinen
pj. siht.

2009-01-26T08:44:00.004+02:00

KANSANÄÄNESTYS VAHVISTI BOLIVIAN UUDEN PERUSTUSLAIN VOIMAANTULON

Evo Morales oli v. 2002 lähellä voittoa presidentin vaaleissa. MAS-puolue oli tuolloin toiseksi suurin puolue Bolivian kaksikamarisessa parlamentissa. Lisäksi puolue oli liittoutunut poliittisesti aymara-intiaaniväestöä edustavan MIP-puolueen kanssa. Ensimmäistä kertaa Bolivian historiassa intiaaniväestö ja uusliberalismin vastainen liike esittivät merkittävää osaa maan parlamentissa. Liittoutuma muodosti enemmistön maan parlamentissa.

MAS (Liike kohti sosialismia) koostuu erilaisista vasemmistosuuntauksista, ay-liikkeestä ja kansanliikkeistä. Moralesin ydinkannattajat ovat kookanviljelijöitä etenkin Aymara-intiaaneja. Sen poliittinen siipi edustaa entisiä guevaralaisia sissejä, trotskilaisia ja maolaisia militantteja ja heidän tukijoitaan taajamissa sekä maan keskiluokkaa.

Presidentti Sánchez de Lozada (MNR) joutui eromaan virastaan 18.10.2003 kaasusodan vuoksi ja luikkimaan USA:han. Bolivia aikoi toimittaa maakaasuaan putkitse Chilen satamien kautta USA:han ja Meksikoon. Maan hallitus pyrki edelleen yksityistämään valtion teollisuutta. Sen harjoittama uusliberalistinen talouspolitiikka, kansainvälisen valuuttarahaston vyönkiristysohjelma ja USA:n imperialistinen huumesota ei miellyttänyt maan valtaenemmistönä olevia intiaaneja. Kaikista hallituksen toimista koitui hyötyä vain Bolivian omistavalle luokalle. Aymara-intiaanit olivat esittäneet maakaasun toimittamista ennen sen maastavientiä ilmaiseksi köyhiin bolivialaiskoteihin. Bolivialla on mantereen toiseksi suurimmat maakaasuvarat. Kriisin seurauksena kongressi nimitti uudeksi presidentiksi varapresidentti Carlos Mesan. Hänkin joutui eroamaan ajallaan, koska hänet koettiin uusliberalistisen yhteiskuntajärjestelmän edustajaksi.

ENSIMMÄINEN INTIAANIPRESIDENTTI

Evo Morales voitti 18.12.2005 presidentinvaalit. Hän julisti sosialistisen MAS-puolueensa päämajassa Cochabambassa, että hänen vaalivoittonsa merkitsee Bolivian uuden historian alkua, historian, joka perää tasa-arvoa, oikeutta ja rauhanomaista yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. ”Kuten kansa, joka taistelee maansa puolesta ja rakastaa sitä, meillä on valtava vastuu meidän historiamme muuttamiseksi.”

Morales oli luvannut jo aikaisemmin kansallistaa Bolivian teollisuuden, lopettaa ulkomaan velan maksun ja keskeyttää USA:n ponnistukset kookapensaan kasvattamisen juurimiseksi maasta. MAS-puolueen tavoitteena oli palauttaa valta ja maa-alueet takaisin aymara-, guarani- ja ketsuaintiaaneille yhdessä työläisten kanssa. Hän astui tammikuussa 2006 presidentin virkaan maanosansa ensimmäisenä intiaaniväestön edustaja.

Presidentit Hugo Chávez Frías, Evo Morales Ayma ja Fidel Castro Ruz tapasivat 28.–29.4.2006 Havannassa ja allekirjoittivat maidensa nimissä ALBA-sopimuksen (Bolivaarinen vaihtoehto meidän Amerikkamme kansoille) sekä Bolivian, Kuuban ja Venezuelan kansojen keskinäisen kauppasopimuksen TCP:n (Kansojen kauppasopimus).

KANSALLISTAMINEN ALKAA

Toukokuussa kansallistettiin Bolivian kaasuvarat. Saman vuoden elokuussa avattiin perustuslakia säätävä kokous, jonka tavoitteena on uusia maan v. 1967/1994 oleva perustuslaki. Moralesin johtama MAS-puolue sai kokoukseen enemmistön 135/255. Morales asetti tavoitteekseen myös maareformin, jolla jaettaisiin 200 000 km² maata enimmäkseen alkuperäisväestöä edustaville talonpojille.

Varapresidentti Alvaro Garcia Linera linjasi Moralesin hallituksen päämääräksi valtion roolin voimistamisen kapitalismissa ja asettaa sille aktiivinen rooli yhteiskunnassa. Uuden hallituksen astuessa valtaan valtio ei omistanut yksittäisiä yrityksiä. Vuoden aikana hallitus saattoi valtion hallintaan jo kaasu- ja öljytuotannon, kaivosteollisuuden ja televiestinnän. Valtiosta kehkeytyi tärkein taloudellinen toimija Boliviassa. Pyrkimyksenä on hankkia 30–40 % maan taloudesta valtion käsiin. Päämääränä on yhteiskunnan moniarvoinen nykyaikaistaminen, jossa yhdistyisi moderni teollisuustalous, kaupunkilaisperheiden mikroyritykset ja talonpoikien yhteisölliset taloudet.

UUSI PERUSTUSLAKI

Bolivian alkuperäiskansojen, talonpoikien ja kansanliikkeiden Sucressa pitämä huippukokous kutsui 10.9.2007 kaikkia bolivialaisia puolustamaan perustuslakia säätävää kokousta, joka oli joutunut keskeyttämään toimintansa oikeisto-opposition lietsomien levottomuuksien vuoksi. Huippukokous hyväksyi 18-kohtaisen ohjelman uuden perustuslain pohjaksi. Perustuslain keskiössä ovat maan yhtenäisyyden säilyttäminen, sosiaalisten oikeuksien laajentaminen ja luonnonvarojen kansallistaminen.

Uuden perustuslakiluonnoksen 2 § mukaan. ”Intiaaniväestölle ja alkuperäiskansoille palautetaan ennen siirtomaavallan alkua vallinnut, heidän esi-isiensä aikainen, oikeus heidän omiin alueisiinsa. Tämä perustuslaki takaa heille vapaan itsemääräämisoikeuden, joka painottuu heidän tahtoonsa muodostaa ja olla osa yhdistynyttä, monikansallista ja yhteisöllistä valtiota sekä takaa heidän itsehallinto-oikeutensa, kulttuurinsa ja alueensa jälleenrakentamisen perustuslain puitteissa.”

Uuden perustuslain tärkeimmät periaatteet ovat:

1) Monikansallisen kommunitaarisen (yhteisöihin perustuvan) yhtenäisen valtion perustaminen.

2) Intiaaniväestön osallistumisen takaaminen maan taloudelliseen ja poliittiseen järjestelmään. Maan oikeuslaitoksen tuomareista vähintään
50 % pitää edustaa intiaaniväestöä.

3) Alkuperäiskansojen, alueellinen, maakunnallinen ja kunnallinen
itsehallinto sekä vallan hajauttaminen.

4) Presidentin uudelleen valitsemisen mahdollisuus ja eri etnisten ryhmien
edustus kongressissa. Maan kaksikamarinen kongressi muutetaan yksikamariseksi kansalliskokoukseksi.

5) Hallitus ja parlamentti siirtyvät La Pazista Sucreen ja Sucrelle myönnetään
pääkaupungin asema.

6) Armeijan ja kansallisen poliisiin keskinäisten suhteiden uudelleen järjestäminen. Armeijan kontolle tulisi ulkoinen turvallisuus ja poliisi huolehtisi maan sisäisistä asioista kuten rikollisuus, liikenne, turismi ja yleinen järjestys.

7) Katolinen kirkko menettää erityisasemansa maan uskontokuntien
joukossa.

Pitkään kestäneiden kahinoiden ja neuvottelujen jälkeen Boliviassa päädyttiin siihen, että perustuslain lopullisesta hyväksymisestä päätetään kansanäänestyksessä 25.1.2009. Neljää rikkainta osavaltiota (Santa Cruz, Tarija, Beni ja Pando) edustava oikeisto-oppositio uhkasi hallitusta jopa sisällissodan mahdollisuudella. Evo Morales on pysynyt vaikeuksista huolimatta vallassa, koska hän nauttii kansansa enemmistön ja maan armeijan tukea. Seuraavat presidentin vaalit järjestetään 6.12.2009.

MORALES JATKAA YHTEISÖSOSIALISMIA AJAVALLA LINJALLAAN

Presidentti Evo Morales ilmoitti 6.1.2009, että loputkin uusiliberalistisen politiikan aikana yksityistetyt luonnonvarat, muu kansallinen omaisuus ja yhtiöt palautetaan Bolivian kansalliseen hallintaan. Seuraavina kansallistamisen kohteina ovat rautatieliikenne sekä sähkön tuotanto ja sen jakelu. Hallitus ohjaa tänä vuonna 1,8 miljardia dollaria polttoaineiden ja ruoan hintojen tukemiseen ja näiden perushyödykkeiden saatavuuden takaamiseen kaikille kansalaisilleen. Varoja suunnataan myös vanhustenhoitoon ja peruskoulutukseen.

OGP:n 23.12.2008 suorittamien mielipidemittausten mukaan bolivialaisista 65 % oli uuden perustuslain hyväksymisen kannalla ja 19 % ei ollut vielä päättänyt kantaansa asiaan. Kansalaisista vain 16 % vastusti tuolloin sen hyväksymistä. Kansanäänestys vahvisti 25.1.2009 reilulla äänten enemmistöllä (yli 60 %) Bolivian uuden edistyksellisen perustuslain voimaantulon.

Matti Laitinen

Lähteet: Prensa Latina / KOMINFORM, Matti Laitisen omat lehtiartikkelit, Bolivia´s New Constitution: Avoiding violent confrontation crisis group Latin America Report 23, 31.8.2007, YLE ja Observatorio de Gestión Publica.

ISRAELIN JOHTAJAT VASTUUSEEN RIKOKSISTAAN

2009-01-24T13:04:00.000+02:00

Israelin brutaalissa hyökkäyksessä Gazaan sai surmansa yli 1 300 palestiinalaista, joista suuri osa oli siviilejä, lapsia ja naisia. Israelin puolella uhreja oli 13, joista kolme oli siviilejä.

Israel syyllistyi Gazassa kansanmurhaan ja valtioterrorismiin. Sen hyökkäys ei kohdistunut pääasiassa Hamas-järjestöä vastaan, kuten virallisesti on ilmoitettu. Hyökkäys kohdistui tietoisesti Gazan siviiliväestöön, jonka asemaa heikensi myös se, että Israel esti jo parin kuukauden ajan ennen hyökkäystä lääketoimitukset Gazaan. Israel jarrutti muutenkin kaikkinaisten avustustoimitusten perillemenoa Gazaan konfliktin aikana.

On siten täysin absurdia ja suhteetonta, että päähuomio on tulitauon voimaantulon jälkeen kohdistunut siihen, miten asetoimitukset Hamas-järjestölle saataisiin estettyä. Huomio tulisi kiinnittää sen sijaan siihen, miten Yhdysvaltain asetoimitukset Israelille voitaisiin estää. Kansanmurha Gazassa toteutettiin pitkälti Yhdysvaltalaisilla aseilla, kuten F-16-hävittäjillä ja Apache-helikoptereilla.

Kansainvälistä oikeutta on toteutettu viime vuosina erittäin yksipuolisesti. Sotarikosoikeuden eteen on saatettu lähinnä Yhdysvalloille ja läntiselle Euroopalle epämieluisia henkilöitä ja niiden vihollisia. Tsetsenian sodan seurauksena on oikeuden eteen joutunut niin ikään venäläisen osapuolen edustajia.

Ei voi olla niin, että länsi ja sen liittolaiset, kuten Israel, ovat kansainvälisen lain yläpuolella. Vaadimme, että Israelin johtajat saatetaan sotarikosoikeuden eteen vastaamaan syytöksiin kansanmurhasta. Lisäksi kaikkia Israelin kanssa sotilaallista yhteistyötä tekeviä tahoja tulisi pitää sen kanssarikollisina.

Yhdysvaltojen uusi presidentti Barack Obama totesi virkaanastujaispuheessaan, että ”Yhdysvallat on jokaisen sellaisen kansan, miehen, naisen ja lapsen ystävä, joka tavoittelee rauhaa ja kunniallisuutta”. Obama ilmoitti Yhdysvaltojen olevan ”jälleen valmis johtamaan (maailmaa)”. Toistaiseksi johtajuutta ja moraalista selkärankaa ovat osoittaneet Venezuela ja Bolivia katkaisemalla diplomaattisuhteensa Israelin kanssa Gazan tapahtumien johdosta.

Tuoreella Yhdysvaltojen presidentillä on heti virkakautensa alussa erinomainen tilaisuus osoittaa johtajuutta ja välittämistä maailman kansoista tuomitsemalla jyrkästi Israelin Gazassa harjoittaman epäinhimillisen valtioterrorismin ja kansanmurhan. Obaman pitää lopettaa maansa perinteinen Israelin myötäily, aseistaminen ja rahoittaminen.

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen on irtisanouduttava tähänastisesta yksipuolisesta politiikastaan suhteessa Israeliin ja Palestiinaan. Niiden on lakattava pitämästä demokraattiset vaalit vuonna 2006 voittanutta Hamasia terroristijärjestönä ja tunnustettava se lailliseksi osapuoleksi Israelin ja palestiinalaisten neuvotteluissa.

Gazan saarto on purettava. Israelilla tulee olla päävastuu Gazan jälleenrakennuksen arviolta 1,5 miljardin euron suuruisista kuluista.

Helsingissä 23.1.2009

Hands Off Venezuela - Finland

2008-12-09T21:59:00.008+02:00

VENEZUELA VAALIEN JÄLKEEN

Artikkeli perustuu venezuelalaisen vallankumousmiehen Euler Cazadillan 5.12.2008 Helsingissä järjestetyssä Venezuela-tilaisuudessa pitämään luentoon sekä venezuelanalysis.comin täsmennyksiin vaalituloksista.

Euler Cazadilla on 27-vuotias PSUV:n militantti. Hän on 7-lapsisen perheen poika. Hän on osallistunut tehtaiden valtausliikkeen toimintaan. Nykyisin hän opiskelee agronomiksi Sucren yliopistossa. Hän opintonsa suuntautuvat elintarviketeollisuuteen. Lisäksi hän kirjoittelee artikkeleita marxilaiseen El Militante-lehteen.

PAIKALLISVAALIT

Venezuelassa pidettiin 23.11.2008 paikallisvaalit, jossa kansalaiset valitsivat maansa osavaltiolle kuvernöörit sekä kaupungeille pormestarit ja paikallishallinnot. Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue voitti vaaleissa 17/22 kuvernöörin paikkaa. PSUV:n hallussa olevan Amazonasin osavaltion kuvernöörin paikasta ei äänestetty tällä kertaa. Paikallishallinnon vaaleissa PSUV eteni merkittävästi saaden haltuunsa maan 319 kunnanvaltuustosta yhteensä 263.

Mediassa tulos on esitetty opposition suurena voittona, vaikka menetetyn Mirandan osavaltion jaossa olleista 21 pormestarin paikoista Chávezin kannattajat saivat haltuunsa 15 paikkaa. Myös Zuliassa hallituksen kannattajat saavuttivat enemmistön 13/19 paikallishallinnossa.

PSUV:n ehdokkaat vaaleihin oli asetettu joitain poikkeuksia lukuun ottamatta demokraattisesti puolueen perustasolta. Presidentti pani itsensä likoon vaaleissa ja sillä oli suotuisa merkitys lopputulokseen. Chávezin kannattajien äänimäärä kohosi 1,1 miljoonalla verrattuna v. 2007 perustuslain kansanäänestykseen.

OPPOSITIO ETENI

Maan oppositio eteni vaaleissa ja sai viisi kuvernöörin paikkaa väkirikkaissa osavaltioissa – Zulia, Miranda, Carabobo, Nueva Esparta ja Tachira. PSUV voitti Sucressa, Araguassa ja Guaricossa, vaikka osavaltioiden aikaisemmat kuvernöörit olivat loikanneet Chávezin puolelta opposition kelkkaan. Vauras öljyosavaltio Zulia ja turismiin keskittynyt Nueva Esparta ja teollisuusalue Carababo sekä pääkaupunkia ympäröivä Miranda päätyivät opposition käsiin. Opposition voitot lukuun ottamatta Nueva Espartan osavaltiota olivat niukkoja. Opposition uudet kuvernöörit Capriles Radonsky, Enrique Salas Feo ja Caracasin pormestari Antonio Ledezma ovat kunnostautuneet aikaisemmin Venezuelan bolivaarisen tasavallan vallankaappaus- ja horjuttamishankkeissa.

MIKSI VAALEISSA KÄVI NÄIN?

Venezuelan kansasta istuu puolet tällä hetkellä koulunpenkillä. He opiskelevat ammattioppilaitoksissa ja yliopistoissa. Kaikille kansalaisille on taattu ilmainen koulutus. Heillä on myös mahdollisuus saada ilmaiseksi hammashoito ja silmälasit.

Venezuelassa yhteisöneuvostot päättävät paikallisista asioista ja opiskelijaneuvostot annettavan koulutuksen sisällöstä. Tehdasneuvostojen vastuulla ovat työpaikka-asiat sekä tuotannon organisoiminen ja suunnittelu. Presidentin tukema neuvostojen organisaatio toimii porvarillisen valtiojärjestelmän rinnalla. Se on saavuttanut pieniin voimavaroihinsa nähden paljon parempia tuloksia kuin kapitalistinen järjestelmä.

Neuvostot elävät kuitenkin ison puun varjossa – kapitalistinen järjestelmä hyökkää niitä vastaan kaikilla tasoilla. Systeemi on muuttunut yhä byrokraattisemmaksi. Ilmastoidussa toimistoissa istuu tyytyväisiä ja toimettomia valtion virkamiehiä, joiden päätehtävänä on yhteiskunnallisen muutoksen jarruttaminen. He nuoleskelevat esimiehiään ja alistavat alaisiaan. Vallankumouksellisten enemmistöllä ei ole omassa käytössään tehokasta järjestökoneistoa.

Carabobon istuvaa ”bolivaarista” kuvernööriä Acosta Carlesia syytetään korruptiosta ja taloudellisista epäselvyyksistä. Hänen osallistumisensa vaaleihin vei PSUV:n ehdokkaalta Mario Silvalta läpimenomahdollisuuden.

Mirandan osavaltiossa PSUV:n ehdokkaana oli maan ex-varapresidentti ja puoluejohdon oikeistosiipeä edustava Diosdado Cabello. Hän hävisi vaalinsa. Hän pääsi niihin mukaan keittiön kautta. Puolueen vallankumouksellinen siipi ei luota häneen.

PSUV

Presidentti perusti PSUV:n taustaorganisaatioksi. Puolue on rakennettu demokraattisesti. Vallankumousprosessin jarruttajat toimivat puolueen sisältä käsin. Puolueen aktiivisin osa eli sosialistiset pataljoonat, joihin kuuluu kaksi miljoonaa jäsentä, kokoontuvat säännöllisesti viikoittain. Ruohonjuuritasolla tiedetään keitä ovat vallankumoukset viholliset. He eivät koostu ainoastaan maan oikeisto-oppositiosta, valtion vanhoista virkamiehistä ja kapitalisteista vaan myös oman puolueen byrokraateista.

Bolivaarisen vallankumouksen sisällä tarvitaan tämän takia oma vallankumous – jatkuva vallankumous. Monet valtaan päässeet hamuavat ympärilleen vain rikkauksia ja naisia. Byrokraatit julistavat, että kansanjoukot eivät ole vielä valmiita sosialismiin tai syyttävät vallankumousta liian nopeasta etenemisestä. Kansan on aika herätä ja käyttää omaa demokratiaansa, muuten se ei voita koskaan.

MIELIALA VENEZUELASSA

Euler Cazadillan kokemuksen mukaan Hugo Chávez on sama persoona sekä presidenttinä että siviilihenkilönä, joka tuntee olonsa yksinäiseksi taistellessaan porvarillista valtiokoneistoa vastaan. Viestintävälineiden kasvot ovat porvarilliset. Kansa vaatii perustasolla jo porvariston päitä. Radikaalit ovat perääntymässä. Suurin vastuu on puolueen byrokraateilla, jotka elävät bolivaariselle vallankumouksella, mutta eivät sen puolesta. Kyse on myös maailman talouden muuttuvasta tilanteesta. Kortit ovat nyt paljaina.

LAMA ISKEE MYÖS VENEZUELAAN

Venezuelassa koettiin 1980-luvulla paha pankkikriisi, jolloin valtio pelasti isoja yhtiöitä ja pankkeja kaatumasta verovaroilla. Samalla sosiaalimenot typistettiin. Pankkiireista ja yhtiöiden omistajista tuli monimiljonäärejä. Tämä vaikutti olennaisesti Venezuelan teolliseen rakenteeseen. Teollisuuspuistot muuttuivat tehtaiden hautausmaiksi. Supermiljonäärit ostivat halvalla valtion omaisuutta. Pääoma pelastettiin ja valtion kannattavat yhtiöt yksityistettiin.

Nykyinen lama koskettaa myös Venezuelaa. Öljyn hinta on laskenut 60 %. Tällä on merkityksensä sosiaalisten uudistuksien ja kampanjoiden rahoittamiseen. Maa ei voi elää pelkästään öljytuloilla. Teollisuus on aktivoitava uudelleen. Jotkut kuvittelevat, että sosiaalisesti ajattelevien kapitalistien tehtävänä on Venezuelan pelastaminen. Nämä eivät kuitenkaan toimi hallituksen ehdoilla.

TEHDASNEUVOSTOT

Työläiset ovat vallanneet öljyalan teollisuutta. Jotkin tehtaat toimivat ilman omistajia. FRETECO (Vallattujen ja kansallistettujen tehtaiden työläisten vallankumouksellinen rintama) organisoi työläisten toimintaa. Jos jokin tehdas pysähtyy, se vallataan. Tehdasneuvostot ottavat vallan tehtaissa. Ne vastaavat tuotannon suunnittelusta. Valtio omistaa raaka-aineet ja tehtaiden tilat ja laitteiston. Käytännössä tämä on malli sosialistiselle tehdastuotannolle.

Tehdasneuvostot harjoittavat lisäksi yhteistoimintaa yhteisöneuvostojen kanssa. Ne tekevät yhdessä valtiolle projekti- ja rahoitushakemuksia. Valtion yhtiöiden työntekijöiden pitäisi perustaa oma demokraattinen ay-liike ja tehdasneuvostot valvomaan tehtaittensa tuotantoa.

FRETECO on jäsenistöltään pieni järjestö, jota byrokraatit ja ay-liike eivät hyväksy. Chávez pitää sitä kuitenkin hyvänä esimerkkinä vallankumoukselle.

Venezuelalaiset kapitalistit tappoivat juuri kolme ay-johtajaa. Euler Cazadillan mielestä meidän suomalaisten olisi syytä laatia julkilausuma näitä murhia vastaan.

VENEZUELAN MEDIA

Kansallisesta mediasta 85–90 % on edelleen yksityisten tahojen omistuksessa. Yksityiset viestimet mustamaalaavat Chávezin hallitusta. Canal 8 ja TVS:n lähetykset kattavat koko Venezuelan. Maassa toimii seitsemän valtakunnallista, 60 kaupallis-alueellista ja 31 yhteisöllistä TV-kanavaa. Hallituksella on myös oma Tv-kanavansa. Valtion yhteinen tietoliikennesatelliitti Kuuban ja Argentiinan kanssa demokratisoi nykyisin viestintää. Venezuelalaiset eivät ole vielä tottuneet asiallisiin kulttuurikanaviin.

Satelliitti helpottaa mm. paikallisradioiden/yhteisöradioiden yhteistoimintaa ja antaa toiminnalle lisää kattavuutta. Radioasemat muodostavat ketjun, jonka myötä yhdessä tehty hyvä ohjelma voi löytää tiensä kanavalta toiselle ja saavuttaa näin laajemman kuulijakunnan.

KUUBA

Vuosikymmenien ajan Kuuba on toiminut lyhtynä, joka saanut meidät ajattelemaan, että sosialismi on mahdollista. Meidän kansamme kuva Kuubasta oli ennen vain median luoma kuva siitä. Maittemme välinen vuorovaikutus on muuttanut tuota kuvaa (lääkärit, urheilu, kulttuuri ja tiede). Kuuban menestyminen saarroista ja rangaistuksista huolimatta hämmästyttää, koska muut Latinalaisen Amerikan maat ovat surkeassa jamassa. Yhden maan eristynyt sosialismi on kuitenkin vaikeaa. Kuuban mallista on hyötyä ja siitä voi oppia. Latinalainen Amerikka tarvitsee omassa prosessissaan Kuubaa ja Kuuba vastaavasti omassaan Latinalaista Amerikkaa. Sosialismin voittamiseksi Venezuelassa tarvitaan koko Latinalaisen Amerikan apu ja sen kokemus.

Matti Laitinen
Hands off Venezuela - Finland

2008-11-24T14:18:00.001+02:00

Venezuelan paikallisvaalit

Presidentti Hugo Chávez liittolaisineen voitti 23.11.2008 pidetyt Venezuelan paikallisvaalit. Vaalien äänestysprosentti oli 65 %. Niihin osallistui 16,8 miljoonaa rekisteröityä äänestäjää. Chavistat saivat yhteensä 17/22 kuvernöörin paikkaa. Oppositiolle heltisi voitto viidessä osavaltiossa mm. Mirandassa, Zuliassa ja Nueva Espartassa. Caracasin pormestarin paikka siirtyi myös opposition edustajan hallintaan. Hugo Chávezin mielestä vaalien lopputulos oli voitto Venezuelan kansalle, koska se vahvistaa Venezuelan valitsemaa demokraattista tietä.

Matti Laitinen
www.telegraph.co.uk