Varo vaan

Voihan vakauslainsäädännön kokonaisuudistus!

2009-06-06T01:31:00.003+03:00

Minusta on masentavaa, että perinteiseen torikauppatapaan esitetään kokonaisuudistusta. Kappastelussa on tunnelmaa, litraan mahtuu muutakin kuin huuli. Miksi kaiken pitäisi aina olla niin steriiliä ja tasalaatuista, kun ne luontevat poikkeamat tekevät elämästä parempaa ja mielenkiintoisempaa. Torillakävijät tietävät sen viehätyksen, tuntevat tuoksut, heittävät läpät. Elämyksellä saa olla käypänen hinta, suhteutettuna elämyksen kuluttajaan ja hänen haluunsa siitä maksaa. Ja jos tuntee kärsivänsä vääryyttä, palautteen voi antaa heti. On niin onlinea, että.

Jo sana "kokonaisuudistus" missä vaan saa kylmää alaselkähikinoroväreilyä aikaan. Kokonaisuudistus harvemmin kokonaan onnistuu minkään asian uudistamisessa [juttuja juu tehdään osissa ja asteittain], on sitten miten kokonaisvaltaista vaan. Taidan kokonaan sanoutua tästä irti, että pysyn kokonaisena. Lopettakaa kokonaisuudistukset, everyone. Live dangerously - ostakaa vaikka kappa pottuja, litra hernehiä, kimppu kukkia [vai joko niitäkin myydään kilohintaan...?]

"Ei voi kapalla vaatia jos on itsepalveluvaakakoneen ""näppäimenpainaminen-on-päivän-kohokohta"" -eliksiirillä imetetty" (trad. sittemmin moder.)

Kukkulitra rules! Sipulinipussakin saamapuoli on epämääräistä, kumilenkulla sitaistua perusmittaa, kukas senkään setin painoista tietää. Hyvin kestän.

Mitä mieltä; kommentoikaahan kapinakapallinen Vaanilan virtuaalitorilla! Ne, jotka tietävät mikä kappa on. Tai litra. Nippu kai lie tuttu nippusiteestä...?

Toistaiseksi tuntemattomasta syystä

2009-06-03T00:56:00.002+03:00

Muutama rivi tieliikenneonnettomuudesta uutisessa. Jokapäiväistä huttua, jatkuvasti sattuu jotain, jokapuolella.

Nyt vaan sattui menemään kylmäksi ystävä - huipputyyppi - laakista, melko suorilta jaloilta inhimillisesti katsottuna aivan liian varhain.

Koskaan ei voi tietää koska sitä viimeistä ehtoollista nauttii ja finaaliäyskäisyjä kotikohteeseen sylkee. Jos vaikka aamuinen lentokoneeni yllättäin vain häviää?

Jospa sitä hiljaksiin oppisi elämään. Tässä ja nyt. Uskaltaisi. Ennen kuin on liian myöhäistä.

Surujen ja murheiden määrä ei ole vakio. Armotonta kasvualuetta - taantumassakin.

Lottovoittajien maalta

2009-05-21T02:02:00.005+03:00

Euroveisuut kopsahti Norjaan [Tanskakin sai harmittomalla luppoaikarillutuksellaan ihan hämmästyttävän liian paljon pisteitä]. Noottia pukkaa porstuaan kaikkien muiden itänaapurin sfäärejä hipovien saavutusten vanavedessä [no olihan se hurja se euroviisujen vesiallasesitys]. Astronauttikoulun hajapaikoille rynnisti tanskalainen, suomihenkilöt karsiutuivat.

Otsikon suomalaiseksi tituleerattu väittämäkin töksähti, kun Viking-loton muhkea 10 millin potti onnennumerolla jakautui kolmelle voittajalle. Kaikki tanskalaisia.

Ainoa asia, missä suomalainen on [muihin nähden] menestynyt tällä viikolla lie ykköstila viinanjuonnissa!

Sitä siis.

Ai miten niin viimeajat Tanskan projektissa.... pilkottaako jo punaiset nauravat nakkipölset korvista... kuivattu sipulirouhe on kyllä hyvää. Majoneesiin töhkääntyneenä erityisen työlästä kaapia virkaperperin rinnuksilta aamuauringon valossa...

Murenevat naamarit

2009-04-25T01:50:00.000+03:00

Näinä näytelehtien aikoina [enhän mä näitä tilaa, niitä vaan tunkee luukusta] on alkanut ärsyttää akkainlehtien meikkivinkkisivut, joissa useimmissa esiteltäessä kevään muotivärejä kuvituksena on hajotettu, murrettu, pilalle moukaroitu yltympäriinsä lakoava värikakku. Mikäs järki näissä? Ei ihme jos lehti maksaa hunajata, jos tyhjänpäiväisiä juttuja varten hankitaan maltaita maksavia meikkejä, jotka jostain lukijalle tuntemattomasta syystä pitää rusentaa käyttökelvottomaksi, jotta ne voisi kuvata _muka_ houkuttelevasti. En ymmärrä, kertokoon ken tietää syyn. Tuhlausta!

Vai onko siellä toimituksessa joku vesivärimurskaamo, säpälöityjen värikakkujen varasto-osasto, mistä murenat kuviin kaivellaan? Eikö kuva olekaan Yves Saint Laurentin Lovely Spring Blossom Gloomy Glitter Matte What The Fuck You Ever Wish To Achieve poskipunasta? OMG. Huijausta!

Mulle riittäisi ihan vaan faktat ja käyttäjäkokemukset kera tiedon sensaation saatavilla olosta. Ilman mammonamurenia. Se onko väri Light Beige vai Ivory Rose ei suuremmin hetkauta. Eihän sitä ostoksillakaan silmällä erota. Lyttyyn lyödyn tuotteen kuva ei millään lailla havainnolista asiaa [no ei kai tuhat sanaakaan tässä asiassa].Typerää tuhlausta!

It must be hard to be a meikkitoimittaja-kuvittaja-asianosainen. Tuulettakaas nyt vaikka porukalla vähän päätä.

Tahnoja paperilla

2009-04-05T01:32:00.002+03:00

Vaanilan pikaruokalasta hyvää yötä!

Alkuvuonna paisteltiin kovastikin blinejä uudenkarhealla valurautapannulla. Koska minä en syö mätiä ja Resu taas ei tajua sipulista tuon eikä tään taivaallista, niin haasteellista oli keksiä sopivia seuralaisia muhkeille kirkastetussa voissa pöhisseille tattariljauholäpsykkäille.

Kunnes eteen jolkotteli pelastava muru - poro! Pahvitötsällisen rouhetta kun sekottaa rasialliseen pippurituorejuustoa, perään heittää pari ruokalusikallista partaukkelia ja pruiskauksen piparjuuritahnaa, niin jo vain on helppo pikaruokatahna nokan alla. Makeasipulisilppua vielä meikäläisen puolelle.

Tahnavaihde jäi sen verran päälle, että sitä piti ihan rieskanapinkin kylkeen yhyttää iltapalamielessä. Vaihtoehtona porolle on kokeiltu homejuustoa kera partaukkelin sekä fetajuustoa partaukon kanssa. Keywords: Kunhan on juustoa ja ukkoa.

Tänään päivän loistavan aurajuustokeitoksen kyytipojaksi sipaisin porotahnaa ja sipulisilppua rullarieskalle, kokonaisuus tiiviiseen pakettiin ja puputtaan.

Hyvät asiat ovat usein aika yksinkertaisia. Nam.

Venäläiset found

2009-03-29T12:09:00.001+03:00

Citymarket Malmin valikoimaan on ilmaantunut venäläisiä suolakurkkuja kilon muovipönikässä. Jess, koemaisto on todennut ne suolaisiksi. Oikein hyviksi, juuri sellaisiksi kuin toivoin. Sinne siis hopihopi. Herkkusienten viereen vihannesalueelle.

Tähän on tultu

2009-03-29T11:22:00.000+03:00

Yksi Iltsun kymmenestä kysymyksestä: Kuuluuko mäyrä koira- vai näätäeläimiin.

Terveisiä talvihorroksesta!

2009-03-20T22:21:00.003+02:00

Murrrkurrnauh, aika kai-nostaa nokkaa sohvan pieluksilta. Valoa näkyvissä! Hetkittäin. Että onkin alkuvuosi kulahtanut välillä ristipistottu tyynystö puhkilöhötyn huonekalukkaan pääpäässä - jossain päin pohjoiskalottia kellottava dangeroo-kenguruu enklannilla puhutteleva työpiste. Puuh. Ei vaan ole ollut jaksua kirjoa ees blogiloi. Voi, voi.

Nooh, olen tässä jo jonkin aikaa harkinnut heräämistä, mutta inspiraato se vaan antoi odottaa itseään - oikeaa stimulanssia. Kunnes Elma - tuo Vuosaaren hulvaton sikahelmi - räjäytti tällä hajuhaittakirjoitelmallaan Vaanilan horrospankin! Tikahduin. Samastuin. Päätin herätä.

Niin pienestä suuresta asiasta se voi olla kiinni!

Tunsin [silmiksi olettamieni nykyisin niin muodikkailla kurtuilla tuunattujen ajoista menneistä huomattavasti nestettä keränneiden pussielinteni välistä] Elman kokemusperäistä tarinaa skannatessani ääretöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kissa. Hajuhaitta. Pökäle-epäily. Jep, jep.

Meillä kotona usein ilmastoa hajuttaa [=värittämisen haistaittekaveriverbi] mainittu haju. Lähdettä joutuu etsimään, usein se kulminoituu Resun antaumuksellisiin tuotantoihin Tekniikan maailman takaa. Välillä taas lähteeksi paljastuu Nysse, tuo aineenvaihdunnan ohjekirjasta eläväksi elukkakakaksi mutatoitunut valkoinen peto. Toisinaan taas syytä ei ihan heti löydy.... huilaillessani perintötyynyjen leppoisassa syleilyssä sohvalla saatan vasta ylösnoustessani huomata, että Missen kivikovaksi pönäköitynyt pö-kä-le onkin sattunut singahtamaan tuotantolaitoksen läheisyydessä sijaitsevista perskarvoista juuri sohvanyliloikan aikana tyynylle ja olen viimeiset kolme tuntia reporankana retkotellut hajuhaittaa arvaillen sen päällä. On semmonen kengästäkin löytynyt, jotta mitä jottei huppuoptiokin olisi mahdollinen....?

Uuh! I love you, I hate you, cat!

Tosin tällä viikolla sinkoilevaa pökelearkeamme pahemman särön rakkaussuhteeseemme aiheutti yllättävä ykäpallokohtaus. Pallo tosin on aivan liian sofistikoitunut ilmaisu, eikä se tee millään lailla oikeutta sille kuolassa vellovalle semi-kiinteälle yökkäystuotokselle, jonka Misse [the one and only metsäkissamme] pulautti parivuoteemme niin jalko- kuin peitonmutka/ pääpäähänkin.

Just olin edellisenä päivänä vaihtanut lakanat. Shit [and ykäilmiö] happens. Parivuoteen 180 levee kissan vatsahapposyövytysreaktiossa kihisevä petaripussi on ihan pirun kiva survottava seitsemänkin kilon pesukoneeseen.

Ja kuivaksikin vielä pitäisi saada. Nyt kuules elukka kapinanauku seis; se nyt vaan on pakko kuivattaa sun saunassa.

Täytyyhän sitä henkilökunnalla sentään jotain oikeuksia olla.

Mutta joo, hereillä ollaan! Hetkittäin.

Melkein kohillaan, aika ekologista

2009-01-24T01:05:00.002+02:00

Meillä on harrastettu sitä, mitä pääministerikin suosittelee. Kulutusta kotimaassa. Yllätin Resun iltapuhteella Finlandia-talossa, missä Radion Sinfoniaorkesteri säesti Chaplinin musiikilla Chaplinin elokuvan Nykyaika. Mukavaa. Hymyilyttävää. Chape on huippu! Enemmän tällaista, niin johan salit ja hallit täyttyy.

Soittelun ja elokuvan jälkeen menimme blini-iltapalalle. Olin varannut hyvissä ajoin pöydän kahdelle. Silti emme saaneet ikkunapöytää. Seuraava pari sai, vaikka ikkunapöydät olivat neljän hengen pöytiä. Hovimestari oli jotensakin niin ärsyttävällä tavalla itseään täynnä ja touhotti toisarvoisia mieluummin kuin oli kiinnostunut meistä; odottelimme aika pitkään, ennen kuin pääsimme tilaamaan. Tarjoilija oli nuhassa ja niiskutteli lehtiöönsä yrittäen saada melko yksinkertaisen tilauksemme talteen oikein erilaisten sipulikysymysten ristitulessa. Blinit olivat kuitenkin [vihdoin saapuessaan] kerrassaan mainioita, kuten myös kerallaan nauttimamme Chablis.

Jälkiruokaa taas oltiin kyselemässä ihan liiankin ripeästi, mutta kun ei oltu vielä päätetty, niin sen koommin sitten ei neitokaista aikoihin näkynytkään. Lopulta kuitenkin suklaakakku ja portviini laskeutuivat nokkamme alle. Erinomaisia nekin.

Lasku tuotiin tietysti miehen eteen, ihan "normaalia". Kun ilta kuitenkin oli minun järjestämäni, niin silloin myös laskun maksan minä [meillä on näissä ylläreissä ihan tietty vuorottelusysteemi]. Pankkikortissa lukee siinä kohtaa naisen nimi. Jos kahden hengen seurueessa on vain yksi nainen, ei pitäisi olla vaikeaa [meidän tapauksessa ainakaan] päätellä kumpi se on. Silti laskukansio tuotiin allekirjoitettavaksi Resun puolelle.

Pieniä juttujahan nämä, kukaan ei kuollut, mutta silti ateriointielämyksestä jäi välinpitämätön ja viimeistelemätön fiilis, vaikka valkoiset liinat pöydässä olikin. Semmonen hippastympeä huiskaistu kokonaisuus, jonka kokeneena tuskin askeleeni toistamiseen tuohon kippolaan enää johtavat. Olkoonkin, että ruoka oli hyvää.

Se on pienestä kiinni minkälainen fiilis palvelutapahtumasta syntyy. Vaikka kaikki järjellisesti pelaakin ihan ok, ei se riitä, jos tunne jää vajaaksi. Sinne päin, melkein kohdallaan, nice try. Eikä yleisvaikutelmaa millään lailla kohenna vessukoihin sirotellut järkyttävän tuoksuiset halpisilmanraikastintötsät. Paskakin haisee paremmalle.

Onneksi ilta sittenkin päättyi suotuisasti. Saimme nauttia laadukkaasta maahanmuuttajataustaisen kuljettajan toteuttamasta julkisesta liikehtimisestä kotikonnuille. Siinä kyydissä oli kaikki kohillaan.

Everything is going to be fine, okay?

2009-01-18T00:45:00.000+02:00

Just loppu se lentokonekaappauskauhuleffa siitä neljännestä 9/11 koneesta, joka tuupahti sitten jonneen pöpelikköön, eikä tärvännyt muita kuin ne onnettomat arpajaisvoittajat, jotka osuivat kyytiin. Leffassa paljon huomioita saivat matkustavaisten perheet ja koneen kuolemanloukkuun juntturoituneiden ihmisten viimeiset puhelut rakkailleen.

Viikottain lentävänä duunarina väkisinkin tuli mieleen, että mitä sitä itse tuossa tilanteessa osaisi sanoa, mitä mahtaisi tuntea? Haluaisiko sitä maihin soitellakaan, jos vaikka mahdollisuus olisikin?

Arvatenkin antaisin mennä vaan enkä mitään viime hetken viisauksia yrittäisi välitellä. Jos tää oli tässä, niin fine. Eiks sitä niin pitäis koittaa elää, että ei sanomatta mitään ihmeempää jää, vaikka kui kävis.

Ehkä testamenttini voisin muistaessani reviewata ja päivittää. Edunsaajat Resu, kumipojat, kajahtanut bestis, kissatalo. Loput hillot Vaanilan Vitutuksentorjuntayhdistykselle.

Mitä parhainta pyhäpäivähommaa...

Ei ois pitänt, ei - nyt ottaa kurkusta

2009-01-17T02:21:00.001+02:00

Edellisen hekumaa hönkivän postannan rangaistus mätkähti kimppuun ihan palauttavana paluu-unena. Neljän vuorokauden kuumekooma, jonka aikana ei [eritetoiminnan ohella] minkäänlaista [muuta] toiminnetta ollut käynnissä tai ainakaan normaaliaistein havaittavissa. Aivan uupu-nuttu, unta vaan ja kuumaa huumajuomaa. Patjassa on monttu. Noh, ei sen syntyyn varsinaisesti ole syynä juuri tämä lepo-hikirupeama [Res.huom.]. Pöh, katkeaahan se kamelin neulansilmäkin viimeiseen pisaraan.

Sairaana ollessa koskee korvaan. Urheiluselostaja, joka kertoo toisen joukkueen hävinneen "nousukuntoista Kärppiä vastaan". Auhanko.

Kurkkua taas kuristaa, kun ei kurkkumarkkinoilta löydy valikoimaa. Nyt en tarkoita "tuoreena" myytävää kalanmakuista normikäyräistä eurokurkkua [kotoisin milloin mistäkin], joka maistuu yhtä pahalle anytimeoftheyearanywhere, vaan tätä avoliittomaanmallista mausteliemissä jalostettua kaveriaan.

Muistan eläissäin nauttineeni suu messingillä ainakin herkkukurkkua, venäläistä suolakurkkua, valkosipulikurkkua ja maustekurkkua. Kaikki ihan oivallisia oikeissa tilanteissa.

Mihin on hävinnyt irtomyynnistä aito venäläinen, ihanan pehmeästi veitsen alla antautuva, oikeasti suolainen kurkku, joka nousee sfääreihin uskomattomiin saadessaan rinnalleen takertuvan hunajasuukon ja tyynnyttävän smetanamuiskun? Jostain syystä tätä herkkua ei "täyden valikoiman" mistään marketista saa, kun jokapaikassa on vaan niitä Myrttisen tynnyristä ongittavia valkosipulikurkkuja. Ihan kelpokamaa sekin, mutta eri juttu. Jos menen Myrttinen kassissa kotiin, niin jollekin tulee arestia, saattaapa Resu haikailla parvekkeen kaiteen ylikin. Venäläinen suolakurkku on eri asia ja tällä hetkellä en tiedä yhtään varmaan kauppa-apajaa, mistä niitä saa. Pakko kai mennä ravintolaan.

Toinen kadonnut kurkunpää on herkku. Enää ei ole herkkuja, on vaan maustekurkkuja. Niitäkin hehtaaritynnyreissä, jotka ensinnäkin ovat ihan älyttömän epähygieenisiä, kun kaikki asiakkaat ronkkivat siellä miten sattuu kissankarvaisine hihoineen yms. pöllyävine asusteineen, aivastellen ja räkää niistellen, valikoiden ja eestaas veivaten hohtimilla, joita on käytetty ehkäpä siellä valkosipulitynnyrinkin puolella, kukas nyt näitä ehtis valvoa.

Kauppias, jolla sammio on vielä palvelun puolella: älä koskaan ikinä muutu, pysy aina siellä missä kurkkuines oot. Mielelläni jonotan. Sillä tod. näk. on kansantaloudellista merkitystä, ainakin tautiaikoina.

Mutta herkkukurkku, missä olet? Kaikki maustekurkut maistuvat samalta. Liian pitkään liian suuressa metallinmakua erittävässä tynnyrissä liotetuilta halvassa etikkaliemessä pienen hetken huljuuntuneilta liian raakilekurkuilta. Ei kypsä maustekurkku, vaikka kurkku viljelyteknisesti kypsä oliskin. Pitää olla aikaa. Slow kurkkua mulle, kiitos. Herkkukurkkuiko ei enää tehdä ollenkaan?

No jopas nyt kurkusta pomppas. No, sitä se kuumehoures ilman venäläistä näköjään teettää. Kaikki kurkkutietämys, kurkkuvinkit, ostopaikat, kokemukset, mausteliemet, raflat, kotikonstit, kurkkuselibaatit, kurkkukiimat, kurkkupastillit ja hyvät syvätkurkut voi ja pitääkin jättää tonne meiä kommenttisohvalle.

Onks veli venäläist näkyny? Onks herkku hereillä?

Laatuaikaa radalla

2009-01-10T00:25:00.001+02:00

Urheilukanava, miesten viiden kilsan pikaluikka, osa meneillään olevaa yleisluistelukisaa [? - ehkä tulee vielä la lisää muita matkoja]. Hemmot huiskii matkan menemään noin kuudessa [6] minuutissa, kääk!

Voi elämän kevättalvi, miten ihanaa on kääpääntyvän naisihmisen kolmatta viikkoa kestävässä flunssassaan lyhyen, mutta sitäkin rankemman työviikon päätteeksi käpristyä osaksi sohvanpehmusteita ja zoomata kieli pitkällä tätä peppureisipohjekavalkaadia! Jos keväiset minihameet tuntuvat miehistä tältä, niin fine, ymmärrän täysin. Kuolatkaa minkä kerkeätte, kunhan minä saan läähättää pikaluistelun ääressä, etenkin pitkillä matkoilla, hidastukset mukaan lukien.

Prskules kun meillä onkin pieni telkkari! Teräväpiirrotkin vain sielujen silmissä. Nyt pitäisi ehdottomasti olla niin iso näyttö/scriini/what ever, ettei tarttis ikänäön takia kompiä täältä sohvan syleilystä pyyhkimään pöllyjä ruudulta tai muuten vaan lyömään nenää siihen kiinni.

Kehitettävää on. Tällekin vuodelle.

Mutta on tästä nyt vaan niin mahdottoman hyvä jatkaa. Ei Tudorin toistosteronia pirskottavat kalukukkaropellet hepenissään iske yhtään näin todellisen puhtipeppuelämyksen jälkeen. Ei nappaa ei. Olen luistelutrikoosukupolvea. Katsomosilmässä.

Okei Resu, tullaan, tullaan... unille.

Nestematkailun perusteet

2009-01-07T22:54:00.000+02:00

Arki on alkanut taas. Aamulla latasin peräkärryä yliyönmatkalle ja taas se minigrip pussukka pullisteli, jalkavoide käsirasvan kanssa kisaa kävi, shampoo joutui jäämään kotiin parfyymin ehdottoman tärkeän läsnäolon takia [vaikka voisihan sitä suihkia kentällä ja tavaratalon läpi loikkiessaan kohteessakin, mutta kun ei mikään voita sitä fiilistä, että voi aamusuihkun päälle pirskottaa omat hajut ennen lähtöään päivän timmellykseen].

Erityinen ärsykekynnys omassa nestetasapainoilussani tuntuu olevan tukkatökötit; aerosoleja ei saa viedä koneeseen, vaahto kai luetaan nesteeksi ja ne on lisäksi pakattu sellaisiin megapönttöihin, ettei siinä minigripin kokovalikoima riitä. Näitä aineita ei oikein voi pakata pienempiin itse. Pakko se vaan on liimalettinä ponnarilla liehua maailmalla, kun ei hotellihuoneesta löydy mitään basic kaman lisäksi. Basic pesuaineetkin ovat nykyjään tuoksultaan jotain enemmänkin lattianpesuun soveltuvaa suurtalousyhdistettä; vain pakon edessä sitä struuttaa päähänsä edes puhdistusmielessä. Huoh.

Mutta se toistuva todellinen ärtsy tulee tässä. Jokainen hotelli tietää, miten peräkärrylentomatkustajia nykyisin kohdellaan. Missään hotellissa ei silti ole huoneessa saksia, kynsiviilaa, korkkiruuvia tai hiuskiinnettä/muotovaahtoa. Vaikka sinne minibaariin ei mahdu korkkikorkkista viinipulloa, ei se silti tarkoita, etteikö huoneen asukkaalla olisi korkkikorkin avaamistarvetta. Ja jos matkaa nestepussisyistä sitkeiden pienikokoisten näytepakkauksien kanssa, ei niitä saa kohtuudella auki ilman saksia.

Olen tästä antanut ja tulen hamaan kynsisaksijamaan antamaan palautetta joka kerta, kun näissä kopperoissa joudun yöpymään. Tulkaas nyt hotellikonseptin päällä kököttävät "täyden palvelun" örkit tänne matkailjoiden kanssa samalle viivalle katsomaan, että miten leppoisaa ja joustavaa tämä reissutyö on. Minä en niiden saksien kanssa täällä hotellissa riehuisi muita vahingoittaen. Riehun ja kiehun vain itseni kanssa, kun niitä saksia ei ole ja hampaatkin joutuu pesemään shampoolla näytepakkausta avatessa.

Murr!

Ammatinvalintakysymys

2009-01-03T01:35:00.000+02:00

Siinä minä olin. Jouluaattona. Makasin turvallani hoitopöydällä ja hopeavarvastossuissa punaisine kynsineen häärivä eteläsuomalainen käsityöntekijä vatkasi selkääni kuorinta-aineella. Komensi suihkuun ja sen jälkeen siveli [sinänsä massiivinen rupeama] pintani suklaalla ja kääri vartiksi lämpimään elmukelmuun. Aaah... kääreissä retkotellessani ajatukseni risteilivät juurikin otsikon suuntaan.

Epätavallinen jouluaatto. Ei huono.

Koska meillä on Joulu?

2008-12-06T16:27:00.002+02:00

No nyt!

Viime joulun ahdistavat muistot mielessä päätimme tänä vuonna paeta jouluksi ulkomaalle. Kun firma nyt kuitenkin haluaa tuupata talouteemme kinkun, niin kekkasimmekin eilen, että vietämme joulun pois nyt. Tänään on meidän perheen jouluaatto. Asiaankuuluvin menoin, tip, tap. Paitsi lahjoja emme tänä vuonna osta. Kumpikin osti omat levynsä Stockan -20% kantapeikkohinnoin. Loput hynät tärvätään reissussa. Kumpikin itseensä.

Tulipa todistettua sekin, että kinkunpaiston kestoon ei vaikuta itse päivä [=yö ennen oikeaa aattoa]. Vian täytyykin olla jossain muualla; uunissa, mittarissa, paistajassa, kinkussa, ohjeissa, kellossa?

Tunti ja kilo ei vaan meillä toimi. Nytkin se kolmen [3] kilon siankimpale kitkutteli kuutisen tuntia uunin uumenissa ennen kuin saavutti 77 kunnioittavan asteen. Nami tuli, raportoi kuormasta syövä paistajan oiva apuri esimaistaja Rezurssi.

Nyt loorat uuniin ja Loirin joululaulut luuriin.

Hyvää Joulua vaan. Ja niille jotka viettävät itsenäisyyspäivää, niin hyvää sitä sitten. Kerrankin on jouluaattona jotain töllättävää, kun voi bongailla kolttuja Linnan bileissä.

Bailut loppu?

2008-11-28T20:43:00.003+02:00

I am so last season - vasta vuoden 2004 kohdalla alkaa löytyä tuttuja juttuja.

Ja joo, komppaan (taas kerran, jos se sallitaan - jos asia kerran on jo hyvin sanottu, niin mitä sitä sitten enempää jurnuttamaan).

Ai miksenkö ole riekkumassa pikkujouleissa vaan täällä pilputan toisarvokkaita? Pikkarit nyt vaan on so lost season.

Edit 23.04: Sarjassamme hämmentäviä elämyksiä - Amiini sai turpaanza

No en tietenkään voi olla missään sikaniskakinkkumetsästysmättöpartyissa, kun Maxilla Amin "pyykkilautarunko - ylävartalo-as-nami-as pikaluistelijan kankkukinkku" kamppailee turpaanvedossa erään ulkomaan pellen kanssa. En ole eläissäni katsonut yhtään ottelua nyrkkeilyä, en ymmärrä siitä mitään enkä millään lailla ihannoi turpaanvetoa, mutta tässä koillissiivekkeessä nyt vaan oli Se Kanava päällä. Ja hyvä pössis - mediamyllyn kiihottama hervoton suomihurmos.

Silti sakupetterihukkapätkä nappas voiton. Nopeammin kuin ehdin pyykkilauta sanoa.

Mut kyl se Amin on namin.

Isot varpaat

2008-11-23T23:37:00.000+02:00

Yllätin itseni muistelemassa millaiset isot varpaat elämässäni piipahtaneilla miehillä onkaan. On teekkarivarvasta - suikeropötkylätyyppistä, mitäänsanomatonta standardisellaista. Muutamakin kappale. Kuin myös kippuraista, kitukasvuista Skåånen vehreillä niityillä paljaana pompsahdellutta käkkärävarvasta. Löytyypä sieltä julmetun suurta julkeaa Turkulaisperunaakin. Kuin myös himmeänhempeä Espoolaisulotin, jonka pinnassa kasvaa karvaa kuin karhuntaljassa. Vulgaarin uhkean pöyhkeää liian isoa ja tilansa estelemättä ottavaa globaalia yksilövarpia. Sekä salskean notkean palomiehen aina valmiina ja järjestyksessä sojottavaa isoista.

Ja sit on se Resurssin vinkuravänkyrä hassunhauska aseistariisuva megapottu kookkaan räpylän huipentavana tuulenhalkojana. Aika uskomaton. Ja niin hellyttävä. Siitä riittää hupia... toivottavasti lopuneloo.

Varpaat. Ne on.

Tajunta - ei virtaa?

2008-11-22T21:55:00.000+02:00

Istun pöntöllä, josta on esteetön näkymä länsisiiven banaanilaatikkokeskittymään. Ainoa ajatus, joka tulee mieleen on "Kumpi oli ensin: bananas vai ananas"?

Veikkaan, että ananas. Siihen on sitten vaan lisätty toi bee eteen taloudellisista [painatusteknisistä] syistä.

Sama toistepäin aateltuna: banaani, anaani. Edes yhden konsonantin typoa ei sallita.

No joo, mielestäni hankin jo jonkun elämäntapaisen. Siihen ei vaan just nyt jaksa heittäytyä.

Älä huido, ota OoF [Out of Office]

2008-11-08T00:04:00.001+02:00

Lähden työmatkalle erääseen maansa pääkaupunkiin. Kaupunkikuvassa virtaa joki. Säätiedote lupaa sadetta ja paistetta. Lämpötila plussan puolella.

Kuulumiin ainakin [noin] viikoksi, ellei netti kävele pahasti konffaohjelman yli.

Kiireitä on kiireisen kiireet

2008-11-04T21:05:00.002+02:00

Voi miten typerä otsakkeenomainen... noh... kun on niitä. Kiireitä.

Mielessä on kolme [3] kaihertavaa asiaa, joista oikeastaan millekään ei voi tehdä välittömästi mitään.

1. Lakkaamatta pukkaa virkamatkaa. Ei ole hengareissa minään aamuna mitään päälle pantavaa. Kaikki virkalurexit kiristää. Ahdistaa. Säkki. Stadin. Stana. Nesteenpoistoa, pah.

2. Naama kukkii kuin keväinen ketoosi! Myöhäismurros ei hellitä hetkeksikään; yhden kun niittaa jo toinen nostaa kukkeaa nokkaansa. Silmäpussit saavat megalomaanisia mittasuhteita - ei auta uni, ei läpyttelylippuset. NE on kai tulleet jäädäkseen hamaan uurnajamaan. Huoh. Ahdistaa.

3. Viime joulunaika väijyy painajaisenomaisena syövytysmöhköelämyksenä muistoissa. Ei tule mieli, ei innosta joulun kieli. Pitää kekata jotain erilaista, mennä puuuiiis, paeta. Ahdistaa.

Siinäpä tärkeimmät tällä erää. Hiirenhäntäkampauksestani en nyt kyllä enää jaksa uikuttaaa. Kyl on kivan pimeetä.

Kuis siel? Paremmin toivon.

Poikaidolit

2008-10-16T21:35:00.000+03:00

No huh, huh - kylläpä on Idols-kisassa ääni muuttunut kellossa! Ennen tämän illan suoraa kokelaista ei normitöllöstä [en jaksa näitä nyt netistä enää selailla] saanut oikein mitään järkevää kuvaa, kun ohjelma on tänä vuonna sirpaloitu aivan älyttömäksi muhennokseksi, josta ei saa mistään kiinni. Siksi olikin mukava havaita tänään, että kai ne tuomarit ovat sittenkin onnistuneet työnsä tekemään, koska näin tasainen ja jotenkin valmiin tuntuinen poikaporukka on semmareihin selvinnyt.

Vaikea on valita suosikkiaan, minusta kaikki vetivät ihan älyttömän yllättävän hyvin. Koop oli ehkäpä nautinnollisin esitys, Vesalla on aivan ihqu ääni ja hän laulaa näistä puhtaimmin, Pete on vallan valloittava ja Kalle on koko ajan ollut olemukseltaan jotenkin mun mieleen. Danieliin en ihan saa tatsia, mutta kyllä hänkin laulaa osaa. Vellu ehkä pienoinen pettymys, vaikka ihan jees oli hänenkin esityksensä.

En äänestä tässäkään vaalissa. En löydä ehdottoman iskevää ehdokasta. Nää on kaikki hyviä!

Lisää ääntä kuleksimassa

2008-10-16T00:24:00.002+03:00

Komppaan

Olen kuuliainen kansalainen ja allekirjoitan hokeman, että jos ei osallistu, ei vaikuta millään tavalla. Fine. Pyrin äänestämään aina kun siihen mahdollisuus tarjotaan. Nytkin heti ranteenmitan päässä olisi tuo ennakkoäänestyskohde. Mutta kun ei vaan löydy sitä. Ehdokasta.

Olen illan aikana rullannut kaikki trullihiirulaiseni kanssa Guuggelista kohtuudella löytyvät vaalikoneet läpi [ettei muka olis harrastusta tai kiinnostusta - höh - kiinnostavampaakin toimintaa illalle olisi ollut tarjolla]. Jokaisen konheen tulos on täysin erilainen, vaikka minä olen aina vaan ihan sama tylsä ittein. Yksikään mätsäävä ehdokas ei esiinny otannassani kahteen kertaan. Pahenee näköjään vaan tilanne konheen kanssa seurustellessa, mutu toimii paremmin.

Haluan ehdokkaan

joka on nainen
asuu sielläpäin kun minäkin
ei briljeeraa liikaa lyhenteillä CVeessään
on about samassa ikähaarukassa
jolla on lemmikki /eläimiä kontollaan ja järkeviä harrastuksia
ei ole _korostetun_ lapsiorientointunut
on edes jossain määrin samaa mieltä kanssani kunnan kehityskohteista/aiheista
ymmärtää, että me kaikki tulemme vanhoiksi joskus

Tämmöstä akkaa-ko ei kunnasta yksiselitteisesti löydy?

Forget me.

Helpomman arjen puolesta

2008-10-14T22:16:00.005+03:00

Puolueeton torjuntavempainvertailu!

Jokaisessa karvaturilasperheessä taistelu karvoja vastaan on arkipäivää. Karvaa on aina ja joka paikassa ja sen hallintaan tarvitaan kunnon välineet. Eteisessä pitää olla teippiharja, jolla voi itsensä sutaista ennen uloslähtöä. Autossa toinen mokoma, töissä, mökillä, käsilaukussakin jokin rallimalli. Aina pitää olla varautunut torjumaan karvaa.

Teippiharja-ahdingossa tärkeää on torjuntavälineen toimivuus. Vaanilassa on kokeiltu kaikki mahdolliset mallit ja vihdoin löydetty parhaat välineet. Tämän tärkeän tiedon haluan jakaa kanssanne.

Teippiharjoista paras on ehdottomasti Clas Ohlsonin megarulla! Siinä riittää revittävää, rulla pyörii pehmeästi ja tekee juuri sitä työtä käskettyä, mihin on tarkoitettu. Lisäksi siihen saa edullisesti täyttörullia eikä vartta näin ollen tarvitse heittää pois sen takia, että ei tiedä minkäsorttinen hylsy siihen sopii. Tosi bueno, mainossloganinsa [otsikossa] on tässä yhteydessä täysin kohillaan!

Toinen pelastava keksintö on Devlon pva-system monikäyttösieni. Niitä myydään yleensä messuilla ja markkinoilla. Omanmme ostimme asuntomessuilta. Tuon sienen kun kostuttaa ja sillä pyyhkii pöytäliinan [juu, ne turilaat saavat meillä hyppiä pöydillä silloin kun ei syödä], lakanan, sohvan - minkä hyvänsä hankalasti imuroitavan tekstiilin, niin johan vaan säihkyy nöyhtää vailla sen jälkeen. Karva kertyy vamppuun ja on helposti rullattavissa biojätteeksi. Mikään tamppaus ei ole yhtä tehokasta - karvalla kun on taipumus laskeutua takas alas. Mahdottoman hyvä löytö tämä.

Jotta lopeta se karvojen syleskely ja hanki kunnon vehkeet! Näitä voin todellakin suositella.

Lainapeitteeltä, päivää

2008-10-12T00:01:00.002+03:00

Viikonlopun romantiikkapläjäys

Resurssi: Kas vaan, tänä viikonloppuna olis ne muotimessut. Haluatko mennä?
ainailona: No eipä nyt paljon kiinnosta. Ei tän mun turpean ruhon päällä mikään näytä kuitenkaan hyvältä, en jaksa innostua.
Resurssi: Onhan siellä Lorellakin
ainailonan ajatuskupla: [...rrkeleen muotiguru. Siinä meni sun sunnuntain suihinotto]

Törpöttimien käytettävyydestä

2008-10-11T18:23:00.002+03:00

Vaanilassa ollaan jalkavoiteiden suurkuluttajia. Jotain lotionia pitää näihin koppuroituviin käpäliin alvariinsa vedellä. Havaintojeni mukaan enenevässä määrin rasvat pakataan nykyisin putkilohin, joissa on tommonen vanteenomainen suukappale, kuten kuvan Vichy-törpössä [voide sinänsä ihan kelpokamaa, vaikka tyyriinpuoleista].

Pakkaustyyppi on äärimmäisen ikävä käyttää siinä vaiheessa, kun salva alkaa olla vähissä. Vannehärdellisysteemi estää putkilon tarkan tyhjennyksen [sitä ei saa irti] ja jo hyvissä ajoin ennen viimeisiä rasvapurskahduksia alkaa jännitystä aamutoimiin tuottava holtiton ruiskahtelu, jossa voidesuihkelot päätyvät mihin sattuu tai nuukahtavat pakkauksen korkkiosaan. Uuh, miten arkea ahdistavaa säätöä onkaan kaapia lotioneja parketilta!

Perinteinen malli on parempi. Notkean nokan saa rutattua viimeiseen pisaraan. Ja muutenkin Avonin jalkatuotteet ovat mukavan tuntuisia. Disclaimer: En ole Avonkauppias.

Ei kannattaisi keksiä polkupyörää uudelleen, jos perinteinen malli rullaa ihan hyvin. Pitäydyn jatkossa perinteisissä.