Naimisissa käsitöihin

Eteenpäin?

2009-04-13T14:07:00.002+03:00

Tervehdys ja kiitos palautteesta kaikille lukijoille! On ollut ihan imartelevaa saada kannustavia viestejä. Kovin olen pohtinut, mitä tässä pitäisi nyt tehdä...

Lähtökohtahan jatkolle on, että olen kovasti pitänyt tästä blogin pitämisestä. Mielelläni kirjoittelisin edelleen samasta aihepiiristä, olen oppinut kovasti arvostamaan käsitöitä ja niiden tekijöitä. Monet villapaidat, villasukat ja muut vaatteet lämmittävät paitsi kehoani, myös mieltäni. En keksisi parempaa aihetta blogin pitämiseen. Olette ehkä huomanneetkin että omaan harrastukseeni keskittynyt Satunnaista musisointia - blogi ei ole ottanut samalla tavoin tuulta alleen. Fakta kuitenkin on, että Rouvan edesottamuksista en enää voi kirjoittaa.

Jos sinulla on ideoita, millä tavalla viedä tätä blogia eteenpäin, otan mielelläni ehdotuksia vastaan. Laita ideasi vaikka tuonne kommentteihin, otan ne kyllä huomioon. Katsotaan sitten, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Kiitokset ja kumarrukset

2009-03-16T11:11:00.002+02:00

Kiitos MammaMyylle ihanasta muistamisesta! Hyvää mieltä tarvitaan aina!

Tämä blogi on nyt loppu. Jatkoa seuraa, jos Rouva harkitsee päätöstään uudelleen.

Kunniamainintoja ja odotusta

2009-02-28T14:39:00.008+02:00

Nyt on tullut jo niin paljon oikeita vastauksia, että on pakko lunastaa lupaukset ja antaa kunniamaininnat ne ansainneille! Kovin moni edellistä tekstiä kommentoinut oli ratkaissut arvoituksen, esimerkiksi seuraavin vastauksin: Rouva, neulepuikot, tekijä ja keskeneräiset työt, kutoja, Rouva puikkoineen, vaimo, keskeneräinen neule, neuleansa, neuloja ja puikot.

Kunniamaininnan saavat seuraavat arvauksissaan ansioituneet henkilöt: Raijis, Pivikki, Samma, Mari, Flikka, Matleena, Heini L, Johanna, marsu, kramox, Mrs. Marple, intsu, Taija ja LiisaP. Postuumisti kunniamaininta myönnetäköön niille, jotka arvaavat tuloksen joskus tulevaisuudessa. Olipa outo diplomatiayritelmä tuo äskeinen lause... Johanna kun oli niin kovasti palkinnon perään, niin lupaan tarjota pullakahvit, jos tulette joskus käymään!

Tykästyin arvoituksiin, joten otetaan seuraava putkeen: Mikä on seuraavassa kuvassa?

Koska olen joskus kovin malttamaton, kerron heti vastauksenkin: kyseessä on kolmivärinen loimi, jolle Rouva on kutonut shaalin lahjaksi eräälle läheiselle ihmiselle. Jos lupaatte olla kertomatta shaalista sen saajalle, voin vilauttaa muutaman kuvan.

Shaalissa on vielä muutama päättely tehtäväksi ja ilmeisesti loimen päät pitää sitoa, mutta aika hienolta se näyttää! En oikein ymmärrä, mistä tuo Rouva taikoi nuo käsityölahjansa. Silloin kun menimme naimisiin, ei Rouva juurikaan käsityöskennellyt, joskus ehkä askarteli. Ehkä kolmen viime vuoden aikana on Rouvalle vaan yht'äkkiä ilmestynyt näitä taitoja. Outoa, että joku vaan osaa yllättäen kaikkea tuollaista. No, toiset oppii kutomaan mattoja ja shaaleja, toiset oppii soittamaan ukulelea.

Viimeisessä kuvassa muuten se tyhjä sohvan nurkka, johon Rouva palajaa työreissultansa huomenna. Menen hakemaan hänet puolen päivän jälkeen, joten iltapäivällä täytyy taas alkaa väistellä neuleansoja!

Ps. Jos et luvannut olla kertomatta shaalista sen saajalle, ethän vain katsonut kuvia! :)

Mitä kuvista puuttuu?

2009-02-25T14:25:00.004+02:00

Mulla on teille kaikille arvoitus!

Eihän tää nyt mikään kovinkaan kummoinen arvoitus ole, mutta meidän sohvan nurkka vaan näytti äsken hassulta ja siitä oli pakko ottaa parit kuvat. Sohva näytti jotenkin autiolta, tyhjältä, jopa synkältä. Aivan pikkiriikkisen tein kuvausjärjestelyjä, joten aivan aidoksi tilannetta ei voi väittää. Termiä ihmetteleville voin kertoa, että "kuvausjärjestelyt" tarkoittavat tavaroiden siirtämistä.

No niin, asiaan: Mitä kuvista puuttuu?

Ensimmäisessä kuvassa havaitsemme sohvan istujasta katsoen oikean nurkan. Sohvan edessä on kori, käsinojalla shaali ja myös istuimella vaikuttaa olevan jotain. Toisen kuvan tarkastelu osoittaa, että korissa on ompelutarvikkeita ja sohvalla tietokone sekä käsityölehti. Kolmas kuva kertoo karua tarinaansa: käsityölehti on kannettu postilaatikosta kotiin, mutta muovikääre on koskematon. Kuvista voi päätellä paljon, mutta edelleen kysymykseni kuuluu: mitä kuvista puuttuu?

Muutamia kutkuttavia vinkkejä:

1) On tietokone, jolla surffailla neuleblogeja. On käsityölehti, josta touhottaa kuin vähäjärkinen. On korillinen lankoja, joista loihtia neuloksia. Mutta ei tekijää millekään edellisistä.

2) Keskeneräiset neuleet loistavat poissaolollaan. Ei lapasia ilman peukaloita, ei neuletakkien osia. Ei ohjelappusia lojumassa, ei nappikasoja odottamassa kiinnitystä.

3) Viereisille sohvatyynyille istuessa ei tarvitse siirrellä mitään, eikä pyllyyn tartu mitään terävää.

Mitä puuttuu? Oikein vastanneille luvassa mainetta ja kunniaa.

Raportti kirjoista ja matkaeväistä

2009-02-21T09:51:00.004+02:00

Eilen postimies kuljetti laatikkoome iloisen paketin! Tai en minä ole varma sen paketin iloisuudesta, mutta Rouvan suupieliin paketti nostatti tyytyväisen hymyn. French Girl Knits ja Knitting Socks with Handpainted Yarn selailtiinkin heti läpi selostuksien kera. Selostuksista en tajunnut mitään, mutta sen ymmärsin, että kirjat ovat tuiki tarpeellisia ja niistä saa taas paljon uusia ideoita! Pelkäänkin hieman syntyvää oravanpyörää: kirjat aiheuttavat lankaostoksia ja käyttämättömät langat kirjaostoksia, tuloksena kasvava varastotilan tarve. Onko tämä nyt se kauan etsitty ikiliikkuja? Kirjat pääsivät myös kuvaan, jotta blogini olisi kiinnostavampi. (ks. aiheesta edellinen postaus)

Kirjat saapuivat kreivin aikaan, sillä illalla Rouva olikin jo lähdössä viikon työreissuun. Reissua varten pakkaaminen alkoi jo aamupäivällä, tietysti pohtimalla mitä neulottavaa tulisi ottaa matkalle mukaan. Välillä pakkailtiin myös vaatteita, mutta pohdintojen ykköskysymys oli silti lankaongelma. Seuraavanlainen kasa neuletarvikkeita päätyi laukkuun vaatteiden sekaan.

Kasa näyttää minusta oikeastaan aika pieneltä, tosin onhan mukana käsillä tekemisen lisäksi myös luettavaa. Lisäksi hämmentävää oli mielestäni kasan kirjavuus, ideana on ilmeisesti tehdä useat sukat. Saapa nähdä kuinka monta valmista neuletta tulee matkalta takaisin, kyseessä on kuitenkin työreissu. Kai välillä pitää tehdä työtäkin?

Vaikka Rouva onkin viikon poissa kotoa, on silti luvassa ainakin yksi raportti. Tällä viikolla nimittäin valmiiksi tuli shaali, jonka Rouva on kansalaisopiston kurssilla kangaspuilla kolkutellut. Kyseessä on sen verran suuri työ, että se ansaitsee oman postauksen! Palaan siis asiaan...

Komentoa kotona

2009-02-16T20:37:00.003+02:00

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että Rouva on alkanut kertoa minulle mitä tänne blogiin pitäisi kirjoittaa. Heti hihattimen valmistuttua sain kuulla, että hyvissä blogeissa on paljon kuvia ja että niiden kuvien pitää olla juuri sellaisia ja että vaan blogeja, joissa on hyvät kuvat, luetaan. Rouvan mielestä ilmeisesti sanani säilä on tylsä ja minun tulisi opetella käyttämään kameraa. Rangaistukseksi tonttini tallaamisesta Rouva joutui jälleen poseeraamaan. Pistin vielä ottamaan kuvauksellisia asentoja, ihan vaan kiusallani. Sainpa hienoja kuvia blogiini.

Yritin myös vangita valmiin hihattimen matoisaa olemusta filmille, mutta sainkin otettua vain outoja kuvia: seuraavassa suosikkini, jossa hihatin näyttää siltä että se hyökkää ja imaisee kaiken tieltään suureen matomaiseen mahaansa.

Luulin että valmiin työn jälkeen on hyvä pitää hieman taukoa, varsinkin kun Rouva usein valittaa kipeitä käsiään innostuttuaan taas neulomaan. Ajattelin että seuraavan työn parissa touhuaminen aloitettaisiin aikaisintaan huomenna. Olin väärässä. Alkuillasta Rouva oli kyyristyneenä lankapiirongin äärellä, ympärillään papereita ja lehtiä - uuden projektin metsästys oli aluillaan. Hetken kuluttua Rouva ilmoitti, että saan toimia illalla kerimistelineenä. Taidanpa siis säästää kätösiäni Rouvan vyyhtejä varten ja päätän raporttini täältä tähän!

Pötkylä etenee...

2009-02-15T14:46:00.002+02:00

Sohvallamme aikaansa viettävä pötkylä on edennyt vaiheeseen, jossa se viettää viimeisiä hetkiään pötkylänä ja aloittelee uutta vaihetta urallaan vaatteena. Pötkylältä se näyttää edelleen maatessaan sohvalla, mutta ilmeisesti pötkylästä on muuhunkin kuin pötköttämään.

Pötkylä oli siis ensin kuin kaulahuivi, pitkä ja litteä. Tällä viikolla siitä muodostui keskeltä auki oleva putkilo ja lopulta paljastui että kysessä on "hihatin". Mun kysymykseni kuuluukin, että mikä hitto se sellainen hihatin on? Mun mielestä vaate näyttää paidalta, josta on varastettu helmat ja etumus. Mitä ihmettä tekee paidalla joka ei edes ole paita? Katsokaa nyt vaikka kuvaa - mielestäni kuvan alta puuttuu vain teksti "etsintäkuulutus, maksetaan palkkio helmojen löytäjälle!"

Juttu sinänsä on myös vaatteen hinta: pelkkien hihojen hinnaksi kuulemma tulee seitsemän kymppiä! Lanka on siis Noroa - osan Rouva kertoi ostaneensa alennuksesta, joka tietysti madalsi hihalaitteen hintaa. Minä kyllä haluaisin tuolla hinnalla koko vaatteen.

Yleisestikin vaikuttaa että kun minun kriteerini vaatteen valintaan perustuvat lähinnä käytännöllisyydelle, Rouvan arviot tapahtuvat aivan toisenlaisilla mittareilla. Se on ehkä myönnettävä, että Rouva ymmärtää muodin päälle huomattavasti enemmän kuin allekirjoittanut. Makunsa kullakin, minä en vain ole Rouvan tasoinen kulinaristi.

Hiljaiseloa

2009-02-09T09:35:00.002+02:00

Huomasin juuri, että olen viimeksi päivittänyt blogia viikko sitten! Sen verran meillä yleensä puikot kilkattaa, että luulin tämän blogin päivittyvän monta kertaa päivässä. Tai ainakin monta kertaa viikossa! Ollaan viime aikoina oltu Rouvan kanssa molemmat niin paljon töissä ettei raportoitavaa ole juurikaan ehtinyt kertyä.

Viime aikoina on tosiaan ollut hiljaisempaa. Sohvalla kyllä lojuu taas joku monivärinen matomainen uusi viritys, josta ei ota varmaan tekijäkään selvää mikä se on. Se on semmoinen metrin mittainen... pitkulainen... kirjava... pääosin kuitenkin vihreä... hommeli! Tietämätön voisi erehtyä luulemaan sitä perinteiseksi kaulahuiviksi, mutta minäpä olen niin kokenut Rouvan projektien tarkkailija, etten mene halpaan. Ensinnäkin Rouva tekisi kaulahuivista paljon monimutkaisemman ja näyttävämmän mallin. Toisekseen langan vyötteessä lukee Noro ja se on kuulemma hieno lanka se, joten kyseessä ei voi olla mitään tavallista!

Tarkkailen tilanteen etenemstä ja palaan asiaan kun uuden projektin käyttötarkoitus selkenee.

Kaksi oravaa ja kiinni jäänyt blogisti

2009-02-02T10:35:00.004+02:00

Kotisohvallamme on seikkaillut pari otusta viime aikoina. Ne vaihtavat silloin tällöin paikkaa ja niiden mukana seikkailee teräviä piikkejä. Kyseessä ei ole siilipariskunta, vaan kaksi oravaa ja puikot. Oravat ovat valmistumassa näillä näppylöillä, joten julkaistaanpa niistäkin kuva.

Kuvausjärjestelyjä tehdessä meinasi käydä hullusti. Siirsin oravia muina miehinä kitaran päälle ja näpsäsin muutaman kuvan. Kun aikeissani oli purkaa asetelma ja siirtää oravat edellisille paikoilleen, yksi puikoista tipahti maahan. Tuollaisessa tilanteessa menee kokeneempikin neulojanpuoliso sekaisin: mitä nyt tapahtuu? Purkautuuko koko lapanen? Vähintäänkin Rouva suuttuu ja uhkailee ja mököttää viikon... Hengitin syvään, siirsin valmiin lapasen turvaan, nostin puikon latialta ja pujotin sen ainoaan nähtävillä olevaan silmukkaan, jossa ei ollut puikkoa. Älkää kertoko Rouvalle, että maailmanloppu oli näinkin lähellä.

Silläkin uhalla että toistan itseäni ja osoitan tietämättömyyteni: on aivan käsittämätöntä miten tuollaisia kuvioita saa aikaan. Rouva yritti selittää eräänä iltana ohjetta näyttäen miten kuvio syntyy neuleeseen. Mun mielestä on vaan yksinkertaisesti mahdotonta että sellaisesta pikselimössökuvasta voi seurata kuvion etenemistä, saati että pystyy kopioimaan sen syntyvään neuleeseen. Taikuutta, sanon minä.

Käsittämättömistä asioista ja otuksista puheen ollen, mut on tunnistettu. Sain facebookissa viestin ystävältäni, jonka rouva oli surffaillessaan internetin ihmemaassa törmännyt kiinnostavaan blogiin. Neuleblogi uhrin näkökulmasta, jossa uhri vaikutti kuulemma tutulta. Parhaani tein, yritin piiloutua, epäonnistuin. Rakas ystävä, ethän kerro kellekään.

Valmista tulee konemaisella tahdilla

2009-01-27T19:07:00.006+02:00

Alan epäillä, että se jota olen luullut Rouvakseni onkin kone.

Nyt luulet, että olen sekaisin. Siispä todistan väitteeni. Todisteet löytyvät usein lähempää kuin luulemmekaan, tällä kertaa tästä blogista.

Todistuskappale A.

Tammikuun kaksikymmentäensimmäisenä päivänä vuonna kaksituhattayhdeksän raportoin blogissani vihreästä sohvanvaltaajasta. Tämä pahantahtoinen ja piikikäs hirviö on väriltään vihreä ja kuten kuvamateriaali osoittaa, keskeneräinen.

Todistusaineisto 2.

Tammikuun kaksikymmentäkolmantena päivänä vuonna kaksituhattayhdeksän raportoin lankaostoksista, jotka on suoritettu "viime viikolla", lukien kirjoittamispäivästä. Kuvamateriaalista havaitsemme neljä kerää Alaska-merkkistä lankaa. Todisteet osoittavat selvästi, että lanka on vielä kerällä, kaikkea ei ole vielä käytetty.

Todistelu numero Z.

Tammikuun kaksikymmentenäkuudentena päivänä vuonna kaksituhattayhdeksän raportoin retkestä Porvooseen. Tästä todistusaineistosta voimme päätellä, että kaikkea aikaa ei ole käytetty neulomiseen. Myös virkistävien päiväretkien viettämiseen on käytetty aikaa.

Viimeinen todistusaineisto on kuvattu tänään, tammikuun kaksikymmentäseitsemäntenä päivänä, itse teossa:

Nämä materiaalit osoittavat, että viimeisessä todistusainekappaleessa täysin valmistuneena kuvattu neuletakki on valmistunut alle kahdessa viikossa. Neulominen ei ole ollut pakkotahtista, myös muulle elämälle on riittänyt aikaa kuten retki Porvooseen osoittaa. En voi millään uskoa, että kukaan ihminen voisi tehdä noin nopealla tahdilla kokonaisen neuletakin. Rouvani on kaapattu ja tilalle on asetettu kone. Älkää hiiskuko tästä kenellekään, luulen että minuakin tarkkaillaan...

Päiväretki Lankataloon

2009-01-26T18:38:00.005+02:00

Tänään matkasimme Rouvan kanssa Porvooseen, ihan vaan vapaapäivää viettämään. Koska olemme molemmat epäsäännöllisessä työssä, tällaiset yhteiset vapaapäivät on tietysti vietettävä tehden jotain kivaa yhdessä. Päätimme siis mennä katselemaan vanhaa Porvoota ja muutenkin tuon kauniin kesäkaupungin talvea.

Perillä ymmärsin, että matkakohteemme olikin teetee-myymälä Lankatalo Garnhuset. Mukavassa myymälässä oli kaikenlaista käsityötavaraa ja tietysti lankaa hyllykaupalla. Mukaan tarttui pari vyyhtiä tekstiiliteollisuuden huopalankaa, joista syntyy kangaspuissa shaali.

Seuraillessani Rouvan toimia lankakaupan uumenissa, ymmärsin muutamia toistuvia käyttäytymismalleja, jotka olennaisesti liittyvät lankakaupassa käyskentelyyn. Seuraavat tulokset perustuvat empiiriseen tutkimukseen, joka on suoritettu pitkittäistutkimuksena usean vuoden ajan useassa eri ympäristössä. Tärkeimmät tutkimustulokseni:

1) Lankakaupassa käyskennellessä tärkeää on hypistellä kaikkea eteen ja käteen sattuvaa. Vaikuttaa siltä, että materiaalin käyttötarkoituksella tai ostokelpoisuudella ei ole merkitystä. Hypistelyyn liittyy olennaisena osana jutustelua, joka koostuu lauseista kuten "oi kuinka pehmeää" tai "ihanan väristä".

2) Lankakaupassa käyskentelyyn kuuluu olennaisena osana mumina, jolla muistutetaan itseään siitä kuinka taitava neuloja onkaan. Muminaan kuuluu muun muassa omien valmistuneiden töiden muistelu, joka vaikuttaisi assosioituvan visuaalisten havaintojen kanssa. Tästä esimerkkinä lause "tuosta langasta tein ne ihanat lapaset, tiedäthän, ne x tavalla kuvioidut, lanka tosin oli aivan eri väristä." Myös visuaalisten havaintojen vastenmielisyys voidaan pukea sanoiksi tämän muminan yhteydessä.

3) Lankakaupassa ei koskaan tule kysyä mitään lankakauppiaalta. Langat valitaan itse, ja niiden ominaisuuksia voidaan pohtia ääneen, ikään kuin omaa valintaa tukeakseen. Vasta ostoksia maksaessa voi vaihtaa ajatuksen langoista kauppiaan kanssa - tällöinkin tarkoituksena on vain oman asiantuntemuksen osoittaminen.

4) Lankakaupassa ei loppusummalla ole väliä.

No enpä taas valita, sainpahan Porvoosta Brunbergin riisisuklaata!

Se eri tarina

2009-01-23T14:30:00.003+02:00

Mainitsinkin jo, että Rouva osteli viime viikolla taas kilon lankaa. Helsingin matkalla oli pysähdykset Priimassa ja Menitassa, joista tarttui mukaan jos vaikka mitä. Priimaa täytyy kehua hyvästä aviomiesparkista, tarjolla oli nojatuolit joiden vieressä stereoista soi mukavasti musiikkia. Jälkikäteen kuulin, että tarjolla olisi ollut myös luettavaa, mm. Tuulilasi (Joka muuten kiinnostaa allekirjoittanutta vielä vähemmän kuin käsityölehdet).

Tässä lankamatkan satoa. Alaskaa on kuulemma käytetty jo kahdeksan kerää. (Millä se ehtii!?)

Omituisin ostos, mitä olen Rouvan nähnyt koskaan ostavan tarttui myös matkaan. Siis muoviputkilo jossa on korkki. Periaatteessa kyseinen putkilo on samanlainen, joita kukkakauppiaat laittavat vesisäiliöksi ruusun varteen. Kun ehdotin, että eikö tuollaisen saa ilmaiseksikin, vastaus oli tietysti "sitten se ei ole chibi".

Mä en henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi vihreästä tekstistä purkin kyljessä pitää maksaa eurotolkulla, mutta pidän suuni kiinni ja olen tyytyväinen, ettei neulat tartu pyllyyn sohvalle istuessa.

Uusi projekti sohvalla

2009-01-21T20:13:00.006+02:00

Tulin töistä kotiin iltapäivällä ja ajattelin ottaa pienet päiväunet. Tulin alakertaan ja suunnistin valoja sytyttämättä sohvalle - eihän nukkuessa valoja tarvita! Kömmin sohvalle ja prinsessan lailla tunsin allani jotakin muhkuraista. Kyseessä ei ollut herne patjan alla vaan uusi neuleprojekti, keskellä sohvaa tietenkin. En ymmärrä mitä sillä korilla siinä sohvan vieressä tekee, kun projektit kuitenkin lojuu sohvalla!

Ihmettelen jälleen kerran, missä välissä Rouva on kutonut tuota! En ole edes huomannut, että uusi projekti on käynnissä. Luulin Rouvan keskittyvän taas kangaspuuhommiin kansanopistossa kun joulutauko on viimein ohi. (Sohvan käsinojalla on muuten kangaspuu-tuote, kiva unipeitto!) Tästä tietämättömyyden aiheuttamisesta seurasi rangaistus: Rouva joutui poseeraamaan!

Jossain välissä Rouva on myös ostanut langat tuohon tuotokseen. Itse asiassa viime viikolla kuulemma tuli ostettua kilo lankaa, mutta se on kokonaan eri tarina se!

Mustaava neule on valmis!

2009-01-19T18:27:00.005+02:00

Tänään se valmistui, eikä mustaa enää kenenkään käsiä! Neulominen loppui jo viime viikolla ja paita joutui heti pesuun, jotta väriä ei enää lähtisi. Sitten Rouva otti neulan kauniiseen käteen ja päätteli. Paita vaati vielä hieman viimeistelyä, josta ei kuulemma saa kirjoittaa tänne kaikkien nähtäville. Ilmeisesti jotain neulojien salaisuuksia, eihän taikuritkaan paljasta omiaan...

Paita on tehty jotenkin omituisesti, kun siinä ei ole saumoja. Tai niskassa on pieni pätkä, mutta kuulemma senkin voisi tehdä jollain kitchener stitch-jutulla. Rouvan piti myös tavata tuo "kitsenersstits", että osasin kirjottaa. Tää on taas näitä juttuja jotka ei vaan aukea normaalille ymmärrykselle, tarvitsee olla neuloja.

Mutta asiaan: kuvat.

Toisesta kuvasta näkee paremmin satulahihat, joiden sauma on jollain feikki-taktiikalla neulottu. Siinä ei siis ole saumaa! Punainen läntti siinä, missä naaman pitäis alkaa, ei ole taidetta vaan parta.

Kyllä kelpas tänään töissä patsastella uudessa neulepaidassa. Näin pidetään aviomies tyytyväisenä. Tuotos vastaa tilausta täydellisesti: yksinkertainen ja musta. Eikös olekin hieno!

Viikon hankinnat!

2009-01-16T19:59:00.006+02:00

Palasin eilen illalla työreissusta ja Rouva pääsi heti esittelemään uutta kirjahankintaa, Kauneimmat neulemallit oli löytynyt suomalaisesta vain seitsemällä eurolla. Tämänlainen ostosuutinen on tietysti minun korvilleni pelkkää mannaa, sillä rahaa menee vain vähäsen ja Rouvalle tulee pitkäksi aikaa hyvä mieli!

Tänään aamulla sitten paljastui totuus tämän viikon hankinnoista, kun postilaatikossa oli adlibriksen lähetys. Paketin sisältä löytyi kolme uutta kirjaa, joiden hinta tuskin oli muutamassa eurossa: Inspired to knit, Lace style ja "It itches" a stash of knitting cartoons. Viimeinen on nerokas, miehen tekemiä sarjakuvia neulomisesta. Kirja on jopa minun mielestäni hauska, kirjoittajakin (vai piirtäjä) on jonkun sortin neulontablogisti. Hauska nähdä, että joku suhtuu huumorilla neulomiseen. Blogistit kun ovat kovin usein tosikkoja. :)

Hyllystä löytyy kyllä ennestäänkin monenlaista kirjallisuutta aiheeseen liittyen. Työhuoneen kirjahyllyn neulontahyllyn sisältö lisääntyy jatkuvasti, kirjojen lisäksi on tietysti muutama kansiollinen lehtiä. Armo-pupun, Nallukka- nallen ja Teddy-karhun tila hyllyssä pienenee, kun kirjat lisääntyvät. Kohta tippuvat lattialle, pikku raukat.

Mustaava neule on muuten edelleen päättelemättä. Rouvan into on ilmeisesti lopahtanut, kun paita ei ole tarpeeksi istuva. Harmi, olis ollu kirjoja iloisempi yllätys saada paita päällensä!

Tilannekatsaus

2009-01-12T10:13:00.002+02:00

Mustaava neule on viittä vaille valmis! Eilen illalla sain kokeilla sitä päälleni muutaman kerran liikaa. Piti hengittää syvään ja laskea kymmeneen, mutta viitseliäisyyteni (ja Rouvan perfektionismin) ansiosta kauluksesta tuli loistava! Rouva on epäonnistunut minulle tehtyjen paitojen kauluksissa pari kertaa aiemmin, joten oli jo aikakin voittaa tuo kauluskauhu! Nyt paita on pesussa, jotta väripäästöt loppuisivat. Sitten enää päättelyt ja paita käyttöön! (Rouva tosin pelkää, että paita ei ole istuva, mutta minä olen eri mieltä, joten ei kirjoiteta siitä mitään tänne toisten nähtäville!)

Olen tästä lähdössä pariksi päiväksi työmatkalle, joten lisää aiheesta loppuviikosta! Rauhaisaa viikon alkupuoliskoa!

Neulojat 1 - Televisio 0

2009-01-10T11:51:00.003+02:00

Maailmani järkkyy. Yksi suurista idoleistani, suosittu tv-kasvo lempiohjelmastani on kääntänyt takkinsa ja hypännyt lopullisesti neulojien kelkkaan. Kyllähän minä sen tiesin, että tämä sankarini ja suuri idolini oli jo antanut pikkusormen, mutta nyt meni käsi ja tappioni tuntuu niin karvaalta ja todelliselta.

Muistelen aikaa, jolloin istuin arki-iltoina television ääressä ja harrastin aivojumppaa tämän idolini johdolla. Eräässä hyväntekeväisyyskonsertissa viime syksynä pääsin näkemään idolini ihkaelävänä erään vantaalaisen urheiluhallin pimeydessä. Konsertti ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta näinpä idolini juontotehtävissä ihan livenä!

Viime vuoden lopulla kuulin suru-uutisen: visailuohjelmien ehdoton ykkönen tulee tiensä päähän. Jo silloin olin epätoivoinen ja pääni täyttyi kysymyksistä kuten "mitä nyt teen arki-iltaisin?" Lopullisen iskun antoi Suuri Käsityölehti, jota erehdyin selailemaan heikkona hetkenä sohvalla lojuessani. Tajusin, että päätoimittajanahan on Anu Harkki, joka oli aiemmin viihdyttänyt maanantai-, tiistai- ja keskiviikkoiltojani selvittämällä oikeata kysymystä!

Surressani asiaa ääneen, Rouva kertoi tienneensä asiasta jo pitkään. Hän kehotti ottamaan asian esille blogissa, ties vaikka Anu (itsekin bloggaaja) lukisi pohdintani. Ryhdyin selvittämään asiaa perusteellisesti ja etsin vastauksia elämän suuriin kysymyksiin suuresta internetin ihmemaasta. Selvisi, että Anu pitää myöskin villakettu-blogia, joka sivuaa käsityöaihetta silloin tällöin. Pahin isku vasten kasvoja oli se, että blogin villakettu tarkkailee - listalla oli oma blogini!

Anu, jos luet tämän: kerro minulle, miksi!

Eteishavainto

2009-01-09T17:24:00.003+02:00

Tulin töistä kotiin hetki sitten ja eteisessä huomasin jotain, mitä en aiemmin ollut huomannut. Eteisemme hattuhyllyn epätasa-arvo alkoi herätellä harmaita aivosolujani, kun hanskani eivät meinannet sopia hyllyn reunalle! Valppaana poikana tutkin asiaa tietysti tarkemmin ja totesin, että kyseessä on neulontaan liittyvä ongelma.

Minun tavaroitani hyllyllä on kaksi kikoita kaulahuiveina, hanskat, pipo ja lippalakki. Edellä mainitut vievät tilaa tuon vasemmalla näkyvän pikkuisen osan hyllystä. Rouva on varannut tilaa kuudelle kaulahuiville, viisille käsineille ja neljälle päähineelle, siis aika paljon yhden ihmisen käyttöön. Myönnän toki, että on siellä minullakin enemmän kuin tarvitsen, mutta Rouvan välineurheilu kylmää vastaan menee aikalailla äärimmäisyyksiin.

Ottaisin asian tietysti kylmän rauhallisesti, jos kyseessä ei olisi neulontaan liittyvä asia. Neulontaongelman tästä hattuhyllytilanteesta tekee tietysti se, että kaikki Rouvan huivit, pipot ja hanskat ovat neulottuja! Kaipa ne valmiit neulomisen tuloksetkin täytyy jossakin säilöä, mutta sitä minä vaan ihmettelen, että mihin laitetaan päähineet, jos meille eksyy vieraita...

Neulontaonnettomuus

2009-01-08T21:27:00.004+02:00

Olohuoneessamme tapahtui suuri neulontaonnettomuus, joka on keskeyttänyt mustaavan neuleen neulomisen. Onnettomuus tapahtui keskellä kirkasta päivää, täysin yllättäen, ilman suurempaa syytä.

"Oli varmaan aika tiukka paikka, ja mä vähän väänsin sitä puikkoo. Ja sit kuulu krts. Mä huomasin et se oli irronnu." Näin kertoo puikon katkeamisesta järkyttynyt Rouva. Puikko meni poikki metallisen liittimen ja puupuikon liitoskohdasta. Neuvokas Rouva korjasi puikon kuitenkin nopeasti kaapista löytyneellä liimalla. "Mä toivon et se mun liimaus pitää", kertoo aina niin positiivinen Rouva.

Kuvan © Rouva.

Yllä näemme puikon, joka selvisi onnettomuudesta vähin vahingoin. Odotamme liima kuivumista ja toivomme puikolle menestystä ja pitkää ikää uuden liimauksen kanssa!

Kuin palapeliä kokoaisi

2009-01-07T16:38:00.005+02:00

Ensimmäinen hiha ja helma hankkiutuivat yhteen, joka on tietysti mainitsemisen arvoinen asia! Sohaistuani eilisellä merkinnälläni muurahaispesään voinkin todeta, että lanka uuteen paitaani on ostettu automarketista ja hyvin edulliseen hintaan! :) Kaikille tietämättömyydestäni hiileentyneille tiedotettakoon, ettei minun mielestäni kuulukaan ymmärtää neuleharrastajia. Riittää että rakastan Rouvaani!

Asiaan: se neulepaita. On todella kutkuttava tunne nähdä neuleeni edistyvan, kun on seurannut vierestä sen aiheuttamaa kärsimystä neulojalle. Se käsien mustuminen on edelleen ongelma, toivon todella että ongelmasta päästään pesemällä valmis neule! Lisäksi Rouvan etusormeen on tullut vamma, pieni haava siihen kohtaan toisen nivelen viereen jota pitkin lanka juoksee. Voi kurjuus!

Toinen hiha kun vielä valmistuu niin Rouva pääsee hartioiden kimppuun. Taidan olla aika onnenpoika, kun oma Rouva tekee just sellaisia vaatteita kun tilataan!

Lanka-asioiden päivittelyä

2009-01-06T19:19:00.004+02:00

Rouva siivosi lipastoaan. Minulle tuli tietysti tilaisuus kuvata lankakasaa. Tulos on tässä:

Uskokaa tai älkää, minä jopa pidän tuota kasaa suhteellisen pienenä. Nyt lankaa on siis viitisen kiloa, kun parhaimmillaan on käyty reilusti toisella kymmenellä. Onneksi Rouva ei kuitenkaan ole kuin kauhutarinoiden rouvat, joilla kerrotaan olevan jopa yli sadan kilon varastot.

Lankakasa sai minut pohtimaan tätä koko neuleharrastusta ja siihen liittyvää elitismiä. Lankojahan ei voi ostaa lähimmästä automarketista, vaikka sinne joka tapauksessa ajetaan ostamaan ostoskärryllinen tavaraa. Oikea asian harrastaja hankkii tietysti lankansa jostain suloisesta nettikaupasta tai hyvälle tuoksuvasta pikkupuodista. Jos lankaa sattuu ostamaan anttilasta, sitä ei ainakaan mies saa kirjoittaa blogiinsa.

Ja millaisia ostokset sitten ovat? Langalla pitää tietysti olla englanninkielinen hieno nimi jota mies ei vahingossakaan voi kuulla tai ymmärtää oikein, kuten Lorna's laces Shepherd sock. Koitappa sanoa tuo mahdollisimman nopeasti viisi kertaa peräkkäin! Ja tietysti jos ostetaan jotain "tavallista", sille pitää olla leikkisä lempinimi, kuten seiskaveikka.

Villa on nössöneulojille, hyvä lanka on tietysti tehty jostain oudosta kuidusta. Bambu on vielä ihan normikamaa, mutta miksi ihmeessä lankaa edes tehdään maidosta tai soijasta? Tämä on yhtä vaikeaa ymmärtää kuin liukuvärjäys!

Langat saapuvat lipastoon kaikista maailman eri kolkista. Hyviä sukkalankoja saa esimerkiksi Saksasta, Ameriikasta saa kivoja käsin värjättyjä lankoja. Jos joku tuttu erehtyy matkailemaan, tarvitsee hän toisen matkalaukun lankakuriirin tehtäviä varten. Voi tätä globalisoitunutta maailmaa!

Tämän päivittelyn jälkeen palaan sohvallemme tarkkailemaan mustaavan neuleen edistymistä.

Suutari pysyköön lestissään...

2009-01-04T18:20:00.003+02:00

...ja bloginpitäjä aiheessa! Eli satunnaisen oman harrastuksen puolelle seikkailemisen jälkeen on syytä palata perusasioihin. Eli Rouvan aikaansaannokset viime aikoina:

Kaulahuivi on siis neulottu liukuvärjätystä langasta joka on mun mielestä ehkä maailman omituisin asia. Miten tuo oikeen tehdään? Värjätäänkö siitä langasta metri kerrallaan ja joka metrille lisätään väriaineeseen vettä niin että se laimenee? Outoa. Joka tapauksessa huivi on jopa minun mielestäni hieno. Rouva yritti saada minut ottamaan huivin käyttöön, mutta minun makuuni se on vähän feminiini. Eli siis se ei ole musta.

Myös jo tragikoomiseksi muuttunut mustaava neule etenee. Alaosa on siis valmis kainaloihin asti ja kädet valmistuvat paraikaa. Kuvan ottamisen jälkeen hiha on siis jo kasvanut huomattavasti. Odotan jo, että hihat valmistuvat ja osaset yhdistyvät, niin pääsee sovittamaan. Sikäli historiallista, että en minä yleensä odota minkaan sovittamista. Naisellisesta nyrkistä huolimatta kuvassa on siis minun oikea käteni.

Nyt ryhdyn tavallisiin sunnuntaipuuhiin, ruokaa ja frendejä dvd:ltä! Palataan taas asiaan neuleiden edetessä!

ps. niistä minun harrastukseeni liittyvistä asioista voi lukea toisaalla. Käy katsomassa Satunnaista musisointia. Lupaan pitää tästä lähin harrastukset omissa blogeissaan...

Ihan vaan vertailun vuoksi...

2009-01-04T13:59:00.006+02:00

Ajattelin tässä välissä kertoa jotakin omasta kohtuullisuudestani. Rouva siis satsaa käsitöihin, minä taas olen haksahtanut musiikkiin. Molemmilla on siis harrastuksensa kanssa pieni keräilyvimma. Olen tullut siihen tulokseen että ongelmat syntyvät tilan käytöstä.

Rouvan käsityötarvikkeita löytyy joka paikasta. Työhuoneessa on lipasto, joka on käsityötarvikkeiden koti. Pienestä pesästään käsityölintuset ovat lennähtäneet joka puolelle - työhuoneen hyllyyn ja pöydälle, makuuhuoneeseen sängyn alle ja päälle, olohuoneeseen omaan koriinsa, sohvan viereen ja päälle, nurkkiin. Joskus ne valtaavat jopa kylpyhuonetta ja keittiötä, mutta väsytystaisteluni on tuottanut tulosta - nämä visiitit ovat vain väliaikaisia.

Minun pienet harrastusvälineeni vievät vain vähän tilaa. Soittimia on muutama ja levyjä muutama sata. Soittimet ovat kiltisti Rouvan niille määräämissä paikoissa, levyt hyllyssä siististi summittaisessa aakkosjärjestyksessä. Kuten sanoin lapsena jäätyäni jätskijonon hännille: kohtuu kaikessa!

Kun Rouva lähti tänään töihin, päätin ulkoiluttaa pimeään komeroon sullottuja soitinrukkia hieman ja kokosin nämä rakkaat ystäväni luokkakuvaan!

Kuten kuvasta näkyy, on pienessä soitinvalikoimassani vain muutama hassu kielisoitin sekä muutamia rytmisoittimia. Kuvasta puuttuu yksi lainassa oleva kitara sekä jotain pienimpiä hankintoja. En jaksanut kaivaa esimerkiksi kaikkia kitarakamoja esiin, pedaaleistakin kuvassa on vain vuoden '74 colorsound wah. Kaiken kaikkiaan iloinen porukka!

Rouvan harrastuksesta kiinnostuneille tiedoksi: mustaavan neuleen alaosa on valmis ja toinen hiha lähenee loppuaan. Osat kuulemma neulotaan yhteen kainaloista ylöspäin. Lisäksi valmistui liukuvärjätystä langasta tehty kaulaliina, joka oli ihan vaan pieni välityö. Miten se Rouva ehtii?

Aurinkoisen päivän ostosretki

2009-01-03T13:36:00.007+02:00

Päivä valkeni aurinkoisena ja päivähän valkenee parhaiten tietysti vapaapäivinä... Aamu meni puhtaasti laiskotellessa, kunnes Rouva sai idean: on oitis lähdettävä lankaostoksille! Niinpä pakkasimme itsemme autoon ja ajoimme läheisen suurkaupungin lankataivaaseen - Anttilaan!

Päästyämme kaupoille Rouva viiletti kohti lankaosastoa niin päätähuimaavalla vauhdilla, etten meinannut pysyä kiinni takinhelmassa. Lisäksi suhteemme sai aivan uusia ulottuvuuksia, kun Rouvani kyseli minulta mielipiteitä langan ostamisessa. Ilmeisesti Rouva luulee, että blogin pitämisen lisäksi olen aidosti innostunut käsitöistä! En tunnusta.

No Rouva sai ihanat lankansa, 500 g Novita Luxus Stonea. Täytyy tunnustaa etten minäkään toimettomaksi jäänyt, levyosastolta tarttui pari levyä matkaan. Suuri löytö oli alelaarista Paul Simonin Graceland, jota olen jo kauan etsinyt!

Kotimatka taittui leppoisasti, molemmat hymistelivät ostoksiaan ja Graceland soi autostereoissa. Rouvalla oli jo kiire töihin ja suuntasimmekin suoraan kotiin. Astuessamme tuulikaapin ovesta eteisen puolelle, havaitsin nurkassa pienen pussukan. Siellähän oli eilisiä ostoksia - kaksi punaista kerää 7 veljestä. Miten tuo Rouva ehtiikin ostaa joka välissä kerän tai kaksi?

Päivän saldo: 800 grammaa!

Väliaikatietona myös se, että minun käsiä mustaava neuleenikin etenee. Eilen Rouva sovitteli jo hihaa käteen, vaikka se ulottuukin vasta kyynärpäähän. Voisin siitäkin projektista laittaa kuvia lähipäivinä...

Arvoitus ratkeaa...

2009-01-02T18:30:00.003+02:00

Arvoitus on ratkennut! Lähettäjänä oli siis secretwool ja paketissa oli 800g lankoja, joista kuulemma tulee neuletakki. Voi sitä iloista ilmettä, kun paketti aukesi... Kuin lapsi jouluaattona!