PÄIVÄN SALMI

Mikko taas Dein aalloilla

2008-12-08T13:19:00.002+02:00

Mikko on tehnyt paluun Radio Deihin. Hän on äänessä joka arkipäivä uudessa Toivon päivässä vastaten kuuntelijoiden kinkkisiin kysymyksiin taivaan ja maan väliltä parhaan kykynsä mukaan. Ohjelmaaika on kello 16.20.

Mikko messuilee Helsingissä

2008-10-24T08:51:00.005+03:00

Tähän blogiin perustuvan Päivän Salmi- kirjan julkaissut Kustannus Oy Arkki ja Mikko ovat mukana Helsingin Kirjamessuilla. Anu Lehtipuu haastattelee Mikkoa tuoreen kirjan teemoista sunnuntaina 26.10. klo 14.00 Kirjakahvilassa.

Jo tätä ennen klo 10.30 Mikko isännöi keskustelua Raamatun ihanista naisista. Naiseudesta ja erilaisista naishahmoista ovat keskustelemassa filosofian tohtori, kansanedustaja Päivi Lipponen, teologian tohtori, kirjailija Eero Junkkaala, päätoimittaja Kirsi Rostamo sekä kirjailija-toimittaja Maija Nyman. Tapahtumapaikka on tässäkin tapauksessa Kirjakahvila.

Maailman ensimmäinen radioretriitti

2008-09-24T09:21:00.004+03:00

Rakas lukija,

Päivän Salmi -kirja on ilmestynyt. Haluan ilmaista syvän osanottoni Kauhajoen järkyttävän kouluampumisen uhrien omaisille ja kaikille onnettomuudesta kärsiville. Jumala olkoon kanssanne.

Päivän Salmi -kirja on tänään pelottavan ajankohtainen teos. Jokelasta Kauhajoelle on yllättävän lyhyt matka. Tässä ajatuksia Päivän salmi -kirjan lehdiltä.

Mikko

P.S. Kirjaa voi ostaa Deikaupasta osoitteesta www.deikauppa.fi tai hyvin varustelluista kirjakaupoista.

Maailman ensimmäinen radioretriitti

Marraskuun 7. päivän aamussa ei ollut mitään poikkeavaa. Hieman ennen puoltapäivää kapusin tuttuun tapaan Ylen vanhasta lähetyskeskuksesta Pasilasta kohti Ilmalan vesitorneja. Marraskuu henki lepäsi raskaana Ilmalantorin busseissa ja ihmisissä. Ilmalankuja 2:ssa oli vastassa monet hymyilevät silmät ja suut. Radio Dei päivittäin sain työtovereista annoksen jumalallista säteilyä.

Noin yhden maissa jouduin poistumaan Radio Dein työntekijäpalaverista valmistelemaan iltapäivän lähetystä. Tapani mukaan tarkistin suurten lehtitalojen nettisivuilta, ettei mullistavia uutisia ollut ilmaantunut. JOKELA. Nuo kuusi kirjainta pullistelivat joka lehden nettisivujen otsikoissa. Suomi muuttui vain muutaman laukauksen voimalla. Iltapäivän lähetys meni uusiksi. Monen ihmisen koko elämä muuttui lopullisesti. Korkeakoulu alalle oli alkanut.

Toivon iltapäivän lähetys Radio Deissä 7.11.2007 ei unohdu minulta koskaan. "Radioamatööristä" leivottiin väkisin ammattilainen yhden lähetyksen kuluessa. Oli hurjaa suorassa lähetyksessä kertoa kuulijoille uusimmat uutiset Jokelan kouluampumisesta. Raskainta oli jatkuvasti kertoa uhriluvun noususta. Itkua oli vaikea studiossa pidätellä. Kappaleiden välillä itkin välillä ääneenkin. Työtoverit olivat järkyttyneitä, samoin kuulijat. Kerrankin oli sellainen olo, että olin oikeassa paikassa, aika vaan oli väärä. Tällaista ei olisi saanut koskaan tapahtua.

Kun omat sanat loppuivat kesken, otin Raamatun studion kirjahyllystä ja luin lähetyksessä ääneen Psalmeja:" Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne." (Ps. 103:15). Välillä olin vaan ihan hiljaa. Maailman ensimmäinen radioretriitti.

Mikko Salmi synnytti esikoisen!

2008-09-19T23:25:00.004+03:00

Mikko ja Toivon iltapäivän Jan Ahonen poseeraavat esikoisen kera. Mikon kirja julkaistiin keskiviikkona 17.9. 2008 intiimeissä tunnelmissa Helsingin Pressiklubilla.

Tuomiopäivää odotellessa kerta kiellon pääle

2008-05-22T15:01:00.006+03:00

Pohjoiseen jo vuoden alussa muuttanut Mikko Salmi jätti perjantaina 25.4 suunnitellusti hellät jäähyväiset Radio Deille, Toivon iltapäivälle ja Päivä Salmi -ohjelmalle. Tämän sivuston aktiivinen päivittäminen loppui samana päivänä.

Vuoden lopulla ilmestyy kuitenkin Päivän Salmi -blogin sisältöön perustuva, mutta myös päivitettyjä ja aivan uusiakin tekstejä sisältävä kirja. Julkaisemme pienenä makupalana tulevasta vielä yhden tekstin arkistojen kätköstä.

Toivon iltapäivä jatkaa nyt Radio Deissä osin uusitun ohjelmiston siivittämänä Outi Ikosen johdolla.

Jan Ahonen
Toivon iltapäivän tuottaja

-------------------------------------------------------------------------------

Tuomiopäivää odotellessa

Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai on saanut pelkoa herättävän liikanimen, tuomiosunnuntai. Päivän raamatuntekstit vilisevät tulisia järviä, sinettejä, valtaistuimia eli kaikkia voiman ja vallan symboleja.

Tuomiosunnuntaita ei kannata muuten suoralta kädeltä yhdistää muihin tuomio-alkuisiin kirkollisiin sanoihin. Esimerkiksi tuomiokapituli ja tuomiorovasti tulevat latinan domus-sanasta, joka tarkoittaa taloa. Tuomiokapituli on siis talo, jossa luetaan raamattua ja tuomiorovasti on sen talon pappi. Tuomiosunnuntaista onkin siis yllättävän pitkä matka tuomiorovastiin. Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherralla ei siis ole mitään erityistä tuomionjulistajan tehtävää kirkossa, pikemminkin lukutoukan rooli.

Tuomiosunnuntain kunnioitusta ja pyhää pelkoa sisältävä luonne sai eräässä maalaispitäjässä huvittaviakin piirteitä. Tuomiosunnuntain evankeliumitekstinä on tapana lukea Matteuksen evankeliumin 25. luvun kohta, jossa Jeesus kertoo opetuslapsilleen maailman lopusta. Vanha rovasti luki tekstiä arvokkaasti harvakseltaan:” Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin sairas, ja te vaatetitte minut. Minä olin alasti, ja te kävitte minua katsomassa.” Samassa kirkkokanssa heräsi horroksestaan. Siis mitä se rovasti oikein viimeksi sanoi? Taisi mennä paimenella rivit kohtalokkaasti sekaisin.

”Minä olin alasti, ja te kävitte minua katsomassa!” Miltähän vanha rovasti näyttäisi Aatamin asussa? Se kai oli monen kirkossakävijän villi päiväuni.

Viimeistä viedään?

2008-04-25T13:28:00.001+03:00

Viimeinen sana. Mitä jää jäljelle, kun on kaikki jo sanottu? Maija Vilkkumaan mukaan viimeinen sana on EI. Entä, jos viimeinen sana olisikin KYLLÄ, JOO, TAHDON. Mikään ei tunnu elämässä yhtä hyvältä, kun ystävä suostuu mielellään pyyntöön. Lapsenkin silmät syttyvät tuikkimaan, kun vastaa myönteisesti leikkiin kutsuun.

KYLLÄ on vahva viesti, joka vie tätä elämää eteenpäin. Nyt en tarkoita pakon edessä myöntymistä, vaan vilpitöntä halua sanoa kyllä. Uupuneen ihmisen jatkuva uhrautuminen ei ole kenenkään edun mukaista, mutta aito halu vastata tahdon merkitsee yhteistyötä, sopimusta. Eräs uupumisesta toipunut pastorikin sanoi vinkiksi työssä jaksamiseen:” Sano niin monta kertaa pyynnöille ei, kunnes tuntuu oikeasti hyvältä sanoa kyllä.”

Mille kaikelle haluaisin juuri tänään sanoa kyllä? Jos joku pyytäisi minut mukaan lounaalle, vastaisin kyllä. Jos joku haluaisi hetken aikaa purkaa sydäntään, vastaisin kyllä. Jos joku pyytäisi hieromaan hartioitaan, vastaisin kyllä. Entä jos kaikkiin noihin kysymyksiin olisinkin vastannut ei tai en ehdi, ei kiinnosta? Maailma ei ainakaan pyörisi yhtään pirteämmin.

Tämä on viimeinen Päivän Salmini tällä erää. Lokakuussa julkaistaan kirja, joka perustuu näille radioblogeilleni. Haluan kiittää kaikkia kuuntelijoita ja lukijoita palautteista ja rohkaisuista. Sydämenne valo on lämmittänyt tännekin asti. Kiitos. Ai niin, ja viimeinen kysymys: Aiotko, Mikko vielä joskus kirjoittaa Päivän Salmeja? KYLLÄ.

Missä ikinä kuljetkin, minne menetkin, enkeleitä tiellesi!

Elämän pelisäännöt

2008-04-25T13:27:00.000+03:00

Jeesus kiteytti elämän pelisäännöt kahteen käskyyn. Ensimmäinen käsky on tämä: Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Ja toinen käsky: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ennen Jeesusta oli elämän pelisääntökirjakin ollut huomattavasti paksumpi. Siihen oli sisältynyt kaiken maailman ohjeita oikeasta käsienpesusta aina pulujen uhraamiseen. Lisäksi sen ajan juutalaisilla oli Kymmenen käskyä, jotka olivat uskon ja elämän ylimpiä ohjeita.

Jeesus ajatteli, että monimutkaiset elämän pelisäännöt vain vaikeuttavat ihmisen ymmärrystä siitä, mitkä käskyistä ovat todella tärkeitä. Sen takia hän puki elämän pelisäännöt kahdeksi käskyksi: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Jeesus halusi myös näillä kahdella käskyllä tiivistää Kymmenen käskyä kahteen asiaan: Jeesuksen mielestä elämässä oli tärkeintä pitää suhteet yläkertaan kunnossa. Ja jos suhteet Taivaan Isää ovat hyvät, jaksaa kaveristakin välittää ihan toisella tavalla.

Elämässä on kuitenkin tilanteita, joissa sääntöjen noudattaminen ei onnistu. Me rikomme joko tahallaan tai vahingossa yhteisesti sovittuja sääntöjä. Pelissä siitä seuraa rangaistus vaikkapa keltainen kortti. Elämässä pelisäännöt ovat kuitenkin monimutkaisemmat. Kun kaverin selän takana puhuu pahaa, niin kortti harvoin nousee. Paha olo jää sieluun kalvamaan. Tähän tilanteeseen kannattaa ottaa nuo Jeesuksen pelisäännöt avuksi: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.

Miten rakkaus sitten ilmenee tilanteessa, jos ja kun on rikkonut elämän pelisääntöjä. Uskon, että rakkaus meissä pakottaa meidät pyytämään anteeksi sekä Jumalalta että kaverilta. Jumala on luvannut, että Hän antaa kaikille katuville anteeksi, ja kaikki pahat teot on Jumalan poika Jeesus ottanut kantaakseen. Sen vuoksi tämän elämän jälkeen meitä odotetaan taivaassa. Tuon anteeksiannon nimi on armo. Se on sellaista rakkautta, jota me emme voi ansaita.

Anteeksiantamisesta

2008-04-22T07:01:00.003+03:00

Opiskeluaikana samoissa porukoissa pyöri poika, joka vaikutti kerta kaikkiaan vastenmieliseltä. Inhottava tyyppi, joka sai niskakarvat pystyyn jo pelkästä ajatuksesta. Jokainen kohtaamisemme päättyi ikävään keskinäiseen naljailuun, mikä herätti jo muissa kavereissa hämmennystä.

Ongelmamme taustalla oli lausumaton, mutta jatkuva kilpailu. Olimme monissa asioissa hyvin samanlaisia. Halusimme olla nokkelimpia teologisissa väittelyissä, tahdoimme osoittaa lukeneisuuttamme keskusteluissa ja toimimme porukan viihdyttäjinä. Samoja tyttöjäkin ihastelimme! Mutta, ennen kaikkea kilpailimme musiikissa. Kumpi teki maukkaampia kertosäkeistöjä, kumpi oivaltavampia tekstejä, kumpi lauloi korkeammalta, kummalla oli enemmän keikkoja opiskelujen ohessa.

Tällä hurjalla kilpailulla ja selkään puukotuksella ratsastimme koko opiskelumme ajan. Emme kutsuneet kumpikaan toisiamme omiin häihimme ja valmistujaisjuhliinkin oli ovi lyöty nokan edestä kiinni. Pakko sanoa, että paha maku jäi suuhun. Kunnes... Noin vuosi sitten tapahtui jotain merkillistä. Sain kortin tältä opiskelukaverilta, jossa hän pyysi minua kanssaan lounaalle. Kortissa oli aika ja paikka. Oli hölmistynyt. Mitä hän tällä tempauksella nyt haluaa? Onko tämä taas joku uusi juoni, jonka avulla hän saa minut jälleen naurunalaiseksi? Aikooko hän kenties leveillä omilla saavutuksillaan? Nämä ilkeät ajatukset mielessäni kääntelin kaunista maisemakorttia kädessäni. Äh, ajattelin. Samapa tuo. Menen katsomaan, mitä kaverilla on asiaa. Ei hän enää näin pitkän välimatkan ja ajan jälkeen voi minua vahingoittaa.

Sovittuna aikana kiiruhdin ravintolaan. Siellähän jo kaveri odotti. Kaukaa jo näin, että jokin oli muuttunut. Hän ei katseellaan arvostellut pukeutumistani, eikä orastavaa pastorinvatsaani. Hän hymyili lempeästi. Kun kohtasimme, hän sanoi: ”Mukava kun pääsit. On todella kiva nähdä sinua pitkästä aikaa.” Tokaisin jotain epämääräistä hämmennykseni keskeltä, ja mietin oliko tuo todella se sama mies opiskeluajalta. Miksi hän käyttäytyy näin?

Kun istuin pöytään hän sanoi: ”Minusta on jo pitkään tuntunut siltä, että meidän olisi hyvä puhua. Me ei aina olla tultu toimeen ja paljon pahaa verta ja puhetta on virrannut meidän välissä. Mutta mä en jaksa enää vihata sua, Mikko. Mä olen pahoillani kaikesta, mitä meidän välissä on ollut. Annatko sä mulle anteeksi.” Suuni loksahti täysin auki ja murruin. Ojensin käteni pöydän yli ja puristin lujaa – pyysin anteeksi. Veljeni, sanoin! Se oli elämäni hienoimpia hetkiä.

Kohtaamisemme oli mainio. Muistelimme vanhoja kamppailuja, nauroimme, toisillemme mutta ennen kaikkea omalle pienuudellemme ja asenteillemme, jotka olivat lukinneet meidät omiin sudenkuoppimme. Oli helpottavaa nauraa ja iloita ilman varauksia. Lounaalla huomasimme myös, ettei meistä sydänystäviä tule koskaan, silti kohtaamisessamme oli jotain sanoinkuvaaman lämmintä. Tuon tapaamisen jälkeen en ole kaveriani nähnyt. Nyt kuitenkin liitän hänet silloin tällöin iltarukoukseeni.

Anteeksiantaminen parantaa. Minulla ei ollut voimaa ja rohkeutta tulla kaveriani vastaan. Mutta hän ojensi minulle käden, käden joka oli täynnä vuosien ajan tukahduksissa ollutta rakkautta. Hän rikkoi sanomattoman rajan ja tuli vastaan. Hänellä oli voimaa, voi kun minullakin olisi jokin päivä!

Äidin rakkauden ylistyslaulu

2008-04-18T15:09:00.001+03:00

Äiti. Äiti. Suussa viipyy hetken ihana maku, kun nuo neljä kirjainta punoutuvat yhteen. Täytyy oikein maistella ja maiskutella: Äiti. Todella, on se kaunis sana. Pienen vauvan ensimmäinen sana: äiti. Kun pää kolahtaa pöydän reunaan, äiti. Vasta sitten ilmoille pääsee korvia riipivä palosireenin ulvonta. Kun isä ottaa polkupyörästä apupyörät pois; äiti kato. Kun kotiläksyt vetävät pienen pojan otsan ryppyyn; äiti auta! Ja mitä tekee äiti. Nostaa kaatuneen maasta ja puhaltaa päähän tullutta kuhmua. Kehuu pikkupojan ensimmäistä oikeaa polkupyöräretkeä. Istuu vierellä ja rohkaisee ajattelemaan tehtävien kimpussa, valvoo, on kärsivällinen, ei jätä yksin.

Äidin rakkaus on maailman ihmeellisimpiä asioita. Siinä on jotain todella mystisen pyhää, jonka edessä isokin mies menee sanattomaksi. Tuo rakkaus ei ole tästä maailmasta. Sen lähde on jossain aivan muualla.

Kun mietin omaa elämääni, on äidin rakkaudelle todellakin ollut käyttöä. Kaiken se kestää – voi ne pitkät loputtomat kesäyöt, kun teinipoikaa odotettiin kotiin. Yksi oli joka valvoi, äiti. Kaikessa uskoo – kun usko omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin elämässä on ollut koetuksella, yksi on joka on uskonut ja luottanut, äiti. Kaikessa toivoo – Kun oma pää painuu veden alle, eikä jaksa edes hengittää, yksi on joka toivoo ja rukoilee, äiti. Kaiken se kärsii – Kun musta mieli lyö pojan maahan, eikä kättä edes jaksa nostaa, yksi on joka seisoo rinnalla, lainaa olkapäätä, äiti. Äidin rakkaus ei koskaan häviä.

Pari vuotta sitten olin mukana Yhteisvastuukeräykseen liittyneessä seminaarissa, jossa puhuttiin antamisesta ja jakamisesta. Otsikkona seminaarissa oli altruismi, jolla tarkoitetaan rakastamista ja antamista ilman ehtoja, ilman oman edun tavoittelua. Altruismi on vastakohta egoismille, joka tarkoittaa itsekkyyttä keinoja kaihtamatta. Seminaarissa päädyttiin siihen, että pyyteetöntä antamista ja jakamista tapahtuu ihmiskunnassa harvinaisen vähän, vähemmän kuin esimerkiksi kasvikunnassa. Altruistisesta käyttäytymisestä tunnetuimpana esimerkkinä seminaarissa mainittiin valkovuokot. Kuten olette varmaan huomanneet valkovuokot kasvavat tasaisina mättäinä niin, että kukat ovat suurin piirtein yhtä suuria ja varret kasvavat saman pituisiksi. Tämä johtuu siitä, että valkovuokot ottavat maasta vain oman osansa vettä ja ravinteita. Ne kasvavat tasaisesti, jotta kukin kukka saisi riittävästi valoa. Esimerkillistä käyttäytymistä, josta ihmiskunnalla on todellakin oppimista.

Ihmisillä altruistista käyttäytymistä tapahtuu siis hyvin vähän. Seminaarissa tultiin oikeastaan siihen tulokseen, että ainoastaan äidin rakkaus lasta kohtaan jää ainoaksi esimerkiksi tästä pyyteettömästä rakkaudesta. Erikoista seminaarissa oli kuulla se, että äidin rakkaus omaa lastaan kohtaan ei vähene lasten lukumäärästä riippuen. On nimittäin tehty vertailevaa tutkimusta monilapsisen lestadiolaisperheen ja yksilapsisen perheen lasten välillä heidän kokemastaan äidin rakkaudesta. Tulokset olivat hämmentäviä. Äidin rakkaus koettiin yhtä voimakkaana suuren lapsikatraan joukossa kuin perheen ainoana lapsena.

Äidin rakkaus ei siis koskaan häviä, mutta mikä ihmeellisempää, sitä näyttää olevan määrättömästi tarjolla!

Armoa!

2008-04-17T13:28:00.001+03:00

”Kesä ilman konfirmaatiota on teeskentelyä.” Tällaisen sanaparren kuulin erään kokeneen nuorisopapin suusta. Varsinkin nuoren papin kesään kuuluu vähintäänkin yksi rippikoululeiri keskellä metsää, tunturia tai järveä. Ja hyvä niin. Jälleen kerran, tänäkin kesänä noin 90 % vuonna 15-vuotiaista käy rippikoulun. Se on suuri saavutus kirkolta, perheiltä ja koko yhteiskunnalta.

Suomalainen rippikouluinstituutio on aivan ainutlaatuinen koko protestanttisessa maailmassa. Missään muualla rippikoulun kävijöiden määrä ei ylitä edes maagista 50 prosentin rajaa. Puhutaan siis todellisesta ihmeestä, josta on syytä olla ylpeä!

Mulla on tapana kysyä rippikoulun loppukokeessa seuraava kysymys:” Tapaat ihmisen, joka ei tiedä kristinuskosta mitään. Hän kysyy sinulta, mikä kristinuskossa on keskeisintä. Mitä vastaat? Vastauksia tulee yleensä yhtä monta kuin on ryhmäläisiäkin. Monet ottavat vastauksensa pohjaksi uskontunnustuksen ja erittelevät taidokkaasti Pyhän Kolminaisuuden merkityksen ja sisällön. Muutamat kertovat Jeesus Nasaretilaisen elämäntarinan hyvin seikkaperäisesti ja lähestyivät aihetta Isä Meidän –rukouksen näkökulmasta. Jotkut taas syventyvät Raamatun maailmaan ja kuvaavat Pyhän Kirjan kertovan Jumalan suuresta pelastussuunnitelmasta, jossa Jumalan Pojalla, Jeesuksella on pääosa.

Kaikki nämä vastaukset osuvat tavalla tai toisella kristinuskon ytimeen. Puhe Kolmiyhteisestä Jumalasta, Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta ja koko pelastushistoriasta ovat keskeinen osa koko kristinuskon sisältöä. Silti jään vastauksissa usein kaipaamaan yhtä sanaa: Armo. Kun liikumme maailmassa, jossa kristinuskolla on entistä vähemmän jalansijaa ja muut uskonnot rynnivät kotimaamme kamaralle, on hyvä tiedostaa, mikä tekee kristinuskosta erityisen muiden maailmanuskontojen rinnalla. Vastaus tähänkin on armo. Hindulaisen on ponnisteltava elämässään vapautuakseen ikuisesta sielunvaelluksesta. Muslimin tulee noudattaa islamilaisen lain viittä peruspilaria, jotta hän voisi kelvata Jumalalle. Mutta kristityn tulee vain uskoa, sillä Jumala armosta, yksin Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tähden pelastaa meidät ja avaa tie iankaikkiseen elämään. Raamatussa sanotaan: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” Ihminen ei voi ansaita omaa taivaspaikkaansa. Armo ja syntien sovitus ovat yksin Jumalan teko. Tähän saamme uskoa me kaikki rippikoulun käyneet ja rippikouluun tulevat.

Hyvää leirikesää riparilaisille, isosille ja työntekijöille!

Loppu on lähellä!

2008-04-16T14:27:00.005+03:00

Pohjoiseen jo vuoden alussa muuttanut Mikko Salmi jättää perjantaina 25.4 suunnitellusti hellät jäähyväiset Radio Deille, Toivon iltapäivälle ja Päivä Salmi -ohjelmalle. Tämän blogin päivittäminen loppuu myös samana päivänä.

Tämän vuoden lopulla ilmestyy kuitenkin Päivän Salmi -blogin sisältöön perustuva, mutta myös päivitettyjä ja aivan uusiakin tekstejä sisältävä kirja.

Toivon iltapäivä jatkaa Radio Deissä osin uusitun ohjelmiston siivittämänä Outi Ikosen johdolla.

Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille tätä sivustoa seuraaville!

Jan Ahonen
Toivon iltapäivän tuottaja

Mitä ihmettä?

2008-04-14T05:57:00.001+03:00

Kun kiekko putosi jäähän Espoon areenalla, putosi samalla toinenkin pommi korvaani. Iso mies ilmoitti möreällä äänellä: ” Kuules pappi, viime perjantaina meidän perheessä tapahtui ihme.” Siinä meni kahvikuppi väärään kurkkuun ja pelin seuraaminen herpaantui hetkeksi. Mies kertoi puhuttelevan tarinan vaimon vakavasta virussairaudesta, joka oli vienyt perheenäidin kuoleman rajalle. Tilanne oli sairaalassa äitynyt niin pahaksi, ettei miehen vaimo ollut jaksanut enää itse hengittää. Virustapaus oli Suomen oloissa ensimmäinen, joten sen vuoksi lääkärit eivät paljon toivoa uskaltaneet luvata. Juuri tilanteen oltua tukalimmillaan, tapahtui yllättävä käänne. Voimat palasivat yllättäen äidin jäseniin, ja hän jaksoi taas hengittää omin voimin. Tällä viikolla äiti oli kuulemma jo ottanut ensiaskeleen. Lääkäreiden mukaan virus kropassa oli hellittänyt ja äiti toipuu täysin ennalleen.

Espoon areenan aitiossa oli harras tunnelma. Mies kertoi, kuinka vaimon raju sairaus oli ajanut hänetkin peruskysymysten jäljille. Joka ilta mies oli käynyt kirkossa sytyttämässä vaimolle kynttilän rukouksen ja pyynnön merkiksi. Tärkeintä miehelle ei loppupeleissä ollut edes vaimon parantuminen, vaan yhteys itseensä ja Luojaansa.

Jumala puhuttelee ihmisiä monin tavoin. Kaikille ei taivaasta tule jumalallista ilmoitusta, vaan Jumalan johdatus ja huolenpito näkyvät arkisemmalla tavalla. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu näinäkin päivinä. Ehkä juuri tuolle miehelle ja hänen perheelleen raju sairaus ja ihmeparantuminen oli se tarvittava ravistelu, jotta elämän lahjaa osaa jälleen tarpeeksi arvostaa.

Harvoin olen lätkämatsissa nähnyt yhtä rakkaudellista miestä. Sekin oli ihme.

Ai niin Kärpät muuten voitti lukemin 0-4.

Ironia on vaikea laji?

2008-04-11T12:30:00.001+03:00

Ironia on vaikea laji. Tuon lauseen olen kuullut monen suomalaisen suusta, kun Helsingin seurakuntien Usko Toivo Rakkaus –kampanjaa on ruodittu miehissä ja naisissa. Ja tottahan se on. Kirkon viestinnän tavoitteena on vaikuttava viesti, joka osuu maaliinsa hyvällä prosentilla. Kun huteja ja osumia tulee, on arvioinnin paikka. Missä onnistuttiin ja missä mentiin vikaan?

Usko Toivo Rakkaus –kampanjan arvioinnit ovat jakautuneet aika lailla kahteen leiriin. Toisten mielestä kampanja on ollut kirkon kosiskeleva yritys herätellä horroksessa uinuvaa nuorten aikuisten ryhmää – ja aivan turhaan. Toisten mukaan kampanja on ollut oivaltava ja ironiaa hyödyntävä raikas tuulahdus muuten puuduttavan mainosmassan seassa. Harvassa ovat olleet ne kommentit, joissa on löydetty kampanjasta sekä hyvää että huonoa.

Minun mielestäni UTR kampanja onnistui erinomaisesti katselemaan kirkon todellisuutta ikään kuin ulkoa päin, pilke silmäkulmassa. UTR välitti kirkosta kuvaa peiliikatsovana yhteisönä, joka on olemassa suurempaa tarkoitusta kuin itseään varten. Rohkeus on kampanjan suurin voima, ja siitä kirkon ruohonjuurityössä on otettava opiksi. Rohkea kirkko nimittäin uskaltaa mokata.

Kampanjan varjopuoliin lukeutuu varomaton teologinen kielenkäyttö. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten kirkko tunnustaa jäsenilleen syntinsä, liikutaan teologisesti vaarallisilla vesillä. Synti liittyy keskeisesti ihmisen ja Jumalan suhteeseen, eikä kirkon arvokkaiden käsitteiden sisältöä kannata myydä muutamasta hopearahasta. Uskon, että teologisestikin kestävässä markkinoinnissa on riittävästi voimaa.

Lisäksi UTR sortui paikoin liikoihin lupauksiin. Se kutsui aktiivisia kaupunkilaisia keskusteluun, vaikka useissa seurakunnissa ei oltu valmiita nuorten aikuisten mittavalle invaasiolle. Muistan eräänkin seurakunnan kanslistin taivastelleen, että mitä sille nuorelle aikuiselle pitää sitten sanoa, kun se tulee ovesta sisään. Tämä kertoo vain karua kieltä siitä, miten kaukana kirkon todellisuus ja nuorten aikuisten maailma ovat toisistaan.

Ironia on vaikea laji. Sen sain itsekin kokea muutama viikko sitten, kun joku tamperelainen soitti Toivon iltapäivän toimistoon ja huolissaan purki sydäntään siitä, miten minä kannustan ihmisiä eroamaan kirkosta. Alkuun ihmettelin, että mistä nyt mahtaa oikein olla kyse, kunnes muistin, että olin tehnyt Päivän Salmin aiheesta, jossa ironiseen sävyyn yritin tehdä naurettavaksi erokirkosta.fi –palvelun motiivit. No, ilmeisesti ironia ei tosiaankaan pure kirkossa. Oikeasti halusin kirjoituksellani sanoa, että kirkosta eroaminen on tyhmää ja rahanahnetta puuhaa, joka johtaa pahaan oloon tässä elämässä ja sen jälkeen.

Olikohan tuo tarpeeksi selvästi sanottu?

Pientä puhetta Jumalasta

2008-04-10T15:00:00.000+03:00

Miten Jumalasta pitäisi puhua? Minkälaista on oikeanlainen hengellinen kielenkäyttö? Näihin kysymyksiin ei ole oikeita vastauksia, mutta kirkon sisällä tuntuu olevan hämmästyttävän luutunut ja yksisilmäinen käsitys, miten pyhistä asioista saa puhua. Rohkeamman ilmaisun ihmiset saavat kynsillensä helposti, jos vuosisataisista sanamuodoista poiketaan.

Olen usein hämmästellyt jumalanpalveluksen kielenkäyttöä. Jumalanpalveluksen tarkoituksena on vuoropuhelu ihmisen ja Jumalan välillä. Silti messussa käytettävät sanat eivät oikeasti kuulu kenenkään ihmisen sanavarastoon arkielämässä (tuskin Jumalankaan!). Vaikka moni jumalanpalveluksen rukous onkin kaunista ja ikiaikaista kieltä, jos sitä ei selitetä, jää sen merkitys ohueksi. Esimerkkinä tästä voisin mainita vaikkapa ehtoollisrukouksen. Aika harva tavallinen kirkossakävijä tajuaa, mitä teologisia hienouksia ”Hänen kauttaan, Hänen kanssaan ja Hänessä” pitää sisällään.

Jumalanpalvelus vaatii todellista kielenhuoltoa. Remontti on paikallaan, mikäli päiväjumalanpalvelus halutaan pelastaa. Jumalan kansan juhlasta on tullut muutaman kymmenen seurakunta-aktiivin kokoontumisajot, mutta uusia kasvoja nykymenolla ei tavoiteta.

Jumalanpalveluksen kielenkäytön uudistuksen jarruna ovat seurakunnan papit. On paljon turvallisempaa ladella vuodesta toiseen samoja liturgisia kaavoja, kuin miettiä kieli ihmisten suuhun ja ymmärrykseen sopivaksi.

Uskon, että monen pastorin henkisen jarruna on rohkeuden puute. Persoonallista tapaa elää jumalanpalvelus todeksi on vähän, ja epäonnistumisen pelko nielee loputkin rohkeuden rippeet. Miten raikkaalta kuulostaisikaan papin puhe, jos vaikkapa ehtoollista edeltävä rukous olisi kirjoitettu omin sanoin. Kerrankin kirkkokansa kuulisi, mikä Jeesuksen ylösnousemuksessa on papin mielestä keskeisintä!

Uskonpuhdistuksen lähtökohtana oli jumalanpalveluksen muuttaminen kansankieliseksi. Latinankielinen messu käännettiin kunkin kansan omalle kielelle. Nyt on Suomen kirkossa uuden ”käännöksen” aika. Kaanaankielestä nykysuomeksi. Siinä voisi olla seuraavan jumalanpalvelusuudistuksen otsikko.

Ike, ristinkantaja

2008-04-05T08:10:00.001+03:00

Ike lähti. Eropaperissa oli koruton viesti Rouva Presidentille. Muste oli varmaan tavallistakin katkerampaa, kun Kanerva joutui eronpyyntöön raapustamaan nimensä alle. Harva joutuu nykymaailmassa jättämään ruutunsa yksityiselämän sotkujen takia. Nyt arpa lankesi Ikelle.

Viime viikkona Suomessa on käyty poikkeuksellinen poliittinen näytelmä. Osa toimittajista on varmaan ottanut tekstiviestikohun ammatillisena haasteena. Kyseessä on kuitenkin paljon vakavampi asia. Panoksena on yksittäisten ihmisten ja Suomen politiikan tulevaisuus. Tämä seikka on monelta tirkistelijältä jäänyt huomaamatta.

Kanervan eroon johtaneissa syissä on hyvä tehdä ero moraalisten ja poliittisten syiden kesken. Ike ei joutunut tyhjentämään työpöytäänsä sukupuolivietin tai mobiiliviestinnän vuoksi. Pikemminkin kyseessä oli poliittisen luottamuksen puute. Puheenjohtaja Katainen viestitti moneen otteeseen, että yksityishenkilönä Kanerva on saanut häneltä anteeksi henkilökohtaisten lupausten pettämisen. Poliittinen luottamus on kuitenkin mennyt, mikä estää ulkopolitiikan hoitamisen täysipainoisesti Suomen etujen mukaisesti. Katainen ei halunnut ottaa sitä riskiä, että poliittinen keskustelu pyörii seuraavan puolen vuoden ajan vain tekstiviesteissä, eikä kunnallisvaaleille tai NATO-keskustelulle jää tilaa.

Kataisen puheen hienoin viesti oli se, ettei Kanervaa töppäilyistä huolimatta jätetä yksin. Hän vetosi toimittajiin ja Kanervan lähipiiriin, että kaikki tarpeellinen tuki on Ikelle tarjottava kriisin keskellä. Kataisen viesti ja henkilökohtainen ote jättivät ainakin minuun lämpimän jäljen. Politiikassakin on vielä tilaa ihmisyydelle.

Kanervan tapausta tarkastellessa hiipii mieleen erään piispan joutsenlaulu muutaman vuoden takaa. Aviokriisissään kitunut piispa ajautui erilleen perheestään ja kirkosta. Surullista. Moni antoi siinä asiassa hätiköityjä lausuntoja, niin minäkin. Sen ainakin tuosta jutusta opin, ettei ihmisten henkilökohtaisten tragedioiden keskellä kannata aktiivisesti puhua moraalista. Arvokeskustelu on rakentavinta silloin, kun ihmisen akuuttia kriisiä ei käytetä esimerkkitapauksena.

Kun piispa kärsi, vaikenivat toiset isot miehet. Kun Ike nyt kituu, itki Katainen. Olisikohan kirkollakin jotain opittavaa tästä? Vanha viisauskin sanoo empatiasta näin: Et muista niiden ihmisten kasvoja, joiden kanssa olet nauranut. Mutta niitä ihmisiä et voi unohtaa, joiden kanssa olet itkenyt.

Voimia ja siunausta Ike, ristinkantaja.

Mitä rakkaus on?

2008-04-03T20:18:00.002+03:00

Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli jokin aika sitten mielenkiintoinen kirjoitus vihkipuheista. Otsikolla kuminaa ja sanahelinää kirjoittaja kritisoi kovin sanoin meitä pappeja Paavalin korinttolaiskirjeen 13. luvun ajatusten käyttämisestä rakkauden kuvaamiseen. Hänen mukaansa tuo tekstipätkä antaa hurmioituneelle vihkiparille aivan liian ruusuisen kuvan rakkaudesta. On siis puhuttava niin kuin asiat on - ilman turhia kaunisteluja.

Kirjoituksessa oli lueteltu muutama tekstin kohta ja heti perään todettu vastaväite. Otan muutaman esimerkin. ”Rakkaus on kärsivällinen, mutta ei kestä hetkeäkään ilman häntä. Rakkaus on lempeä, mutta on valmis vaikka tappamaan. Rakkaus ei kadehdi, paitsi kaikkia, jotka saavat olla hänen kanssaan.”

Kirjoittajan huomiot osuvat minusta monessa kohdassa naulan kantaan. Hän kysyy mielestäni oikeutetusti: Mitä se Paavali oikein höpisee? Miksi siis oikeastaan luemme kirkossa tuon kuuluisan kohdan? Eikö ole vastuutonta jättää vihkipari valheelliseen käsitykseen rakkaudesta?

Raamattu on kuitenkin pullollaan erilaisia määritelmiä rakkaudesta. Vähän toisenlaisen kuvan piirtää Laulujen laulun kirjoittaja. Kuunnelkaapa:” Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.” Vaikka kuinka löytäisimme rakkaudelle kestäviä määritelmiä, on itse käsitteen ytimeen vaikea päästä. Loppuen lopuksi päädymmekin peruskysymyksen äärelle: Mistä rakkaudessa on oikein kysymys?

Ensimmäisen Johanneksen kirjeen neljäs luku antaa asiaan jo paljon lisävaloa. Siinä sanotaan näin: ”Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.”

Jos siis Jumala on rakkaus, eikö tuo kuukausiliitteen kirjoituksesta putoa pohja pois. Eikö olekin uskottavampaa sanoa, että Jumala on kärsivällinen, Jumala on lempeä ja Jumala ei kadehdi. Yhtäkkiä Tekstikohta ei enää olekaan pelkkää kuminaa ja sanahelinää.

Kun puhumme rakkaudesta, puhumme usein liian helposti rakastumisesta. Niin kävi varmasti tuolle toimittajallekin. Eihän rakastuminen ole välttämättä lainkaan kärsivällistä. Mutta jos puhumme todellisesta rakkaudesta, joka on lähtöisin Jumalasta, on meillä ihmisilläkin mahdollisuus kärsivälliseen, lempeään ja vilpittömään rakkauteen. Pelkkä rakastuminen ei riitä. Tarvitaan lisäksi tahtoa, lujaa tahtoa.

Kaikille häitä suunnitteleville toivon siunausta ja suotuisia ilmoja. Buenos aires!

Pääsiäisen ytimessä

2008-03-24T18:47:00.002+02:00

Savolaisperheeseen syntyi pitkän odotuksen jälkeen esikoispoika. Vaikean synnytyksen jälkeen äiti ja isä olivat helpottuneita. Pitkä odotus oli ohi ja elämä sykki punaisena pikkuveijarissa.

Pian synnytyksen jälkeen vanhemmat saivat tietää, ettei kaikki ollut pikkumiehessä kohdallaan. Synnytyksessä poika oli kärsinyt hapenpuutteesta ja osa aivojen toimintakyvystä oli lamaantunut. Kun Jere-vauvan kastejuhlaa vietettiin, tiedettiin, ettei hän ehkä koskaan oppisi tuottamaan puhetta. Jeren aivovaurio oli niin paha, etteivät lääkärit uskaltaneet luvata elinaikaa kymmentä vuotta enempää.

Jere aloitti koulukäynnin oman kyläkoulun tavallisessa luokassa. Jere nautti silmin nähden koulutyöstä. Vaikka puheen tuottaminen olikin mahdotonta, löytyi luokkatovereiden kanssa monta muuta kommunikoinnin välinettä. Koskettaminen, ilmeet ja eleet olivat sanatonta puhetta, joka yhdisti Jeren muuhun luokkaan.

Jeren oltua jo kymmenvuotias luokan opettaja antoi pääsiäisloman ajaksi tehtäväksi täyttää Kinder-munan keltainen muovikotelo jollakin sellaisella asialla, joka kuvaisi pääsiäistä ja Jeesuksen ylösnousemusta.

Kun koitti pääsiäisen jälkeinen tiistai, pääsiäisen kotitehtävä tarkastettiin. Lettipäinen Sanna sai luvan näyttää ensimmäisenä valitsemansa pääsiäistä kuvaavan asian. Kun hän raotti munan kuoria, lennähti ilmaan kaunis perhonen. Luokassa kuului kohahdus. Opettaja kehui Sannan valintaa oivalliseksi, kuoriutuuhan perhonen lähes elottoman näköisestä toukasta – sehän on melkein kuin Jeesuksen ylösnousemus.

Toisena vuorossa oli Aleksi. Hän avasi oman munankuorensa, ja sieltä paljastui nupullaan oleva punainen ruusu. Opettaja suitsutti Aleksin valintaa. Ruusu kertoo Jeesuksen haavoista ja kärsimyksestä ja nuppu tulevasta elämästä.

Yhtäkkiä Jere viuhtoi vauhdikkaasti käsillään ja pyysi ”puheenvuoroa”. Samassa opettaja tajusi, ettei ollut muistanut Jeren äidille kertoa, että muna olisi pitänyt täyttää jollain sopivalla pääsiäisestä kertovalla asialla. Opettaja yritti olla huomaamatta Jeren viuhtomista, mutta äänekkään huitomisen jälkeen Jerelle oli pakko antaa vuoro. Niinpä opettaja otti Jeren munankuoren käteensä ja raotti vähän. Ja tyhjähän se oli, niin kuin hän oli arvannut. Opettaja ei tyhjiä munankuoria kehdannut muulle luokalle näyttää, mutta, kun Jere vain innokkaasti viittoili, oli tyhjä munankuori pakko kaikille näyttää. Jere näytti voitonriemuiselta ja samalla opettaja tajusi – Jere oli tarkoittanut, että munankuorien kuuluukin olla tyhjä! Pääsiäisen ihme on tyhjä hauta. Kristus on totisesti ylösnoussut. Koko luokka oli hämillään – aina äly ja sydämen usko eivät kulje käsi kädessä.

Kahden kuukauden päästä Jere sai kutsun taivaan kotiin. Kun hautajaisia vietettiin, eivät arkkua koristaneet kukkaseppeleet vaan tyhjät munankuoret. Kristus on totistesti ylösnoussut sinun, minun ja Jerenkin puolesta.

Ehtoollisen äärellä

2008-03-20T11:23:00.001+02:00

Jeesuksen elämän loppumetrit olivat todellista draamaa, mitä hurjimpien kohtauksien ilotulitusta. Villi ratsastusretki halpa-arvoisella aasilla, hurraava kansanjoukko ja maailman nopein takinkääntö, anarkiaa temppelialueella, mystinen viimeinen ateria, Juudaksen kavallus, syyttömän tuomio, ristiinnaulitseminen, ylösnousemus... Hurjia juonenkäänteitä, josta draaman ainekset tuskin enää paranevat. Liian uskomatonta ollakseen totta. Liian totta ollakseen uskottavaa.

Hiljainen viikko kysyy meiltä matkalaisiltakin paljon. Miten minä olisin toiminut, jos olisin ollut yksi juutalaisesta kansanjoukosta? Olisinko minä ollut levittelemässä palmuoksia juutalaisten kuninkaalle? Olisiko ihmisten joukkohysteria tarttunut minuunkin ja syönyt uskoa Jeesukseen? Olisinko minäkin halunnut vapauttaa murhamiehen Jeesuksen sijasta? Olisinko minäkin heristänyt Pilatuksen edessä nyrkkiä ja huutanut: Ristiinnaulitse! Näiden kysymysten äärellä ihminen kutistuu mitättömiin. Oma heikkous ja rohkeuden puute nielevät koko minuuden, jää jäljelle vain harras kuiskaus Jumalan puoleen: Ole minulle syntiselle armollinen.

Tuo kuiskaus kertoo hyvin myös tästä päivästä, kiirastorstaista. Kiira tarkoittaa pahaa ja sen poisajamisesta on kiirastortaina vanhastaan ollut kysymys. Tärkeätä on ripittäytyminen ennen suurta pääsiäisjuhlaa. Ennen Vapahtajan vastaanottamista.

Papin työn ehdottomasti hienoimpia palvelutehtäviä on ehtoollisen jakaminen. Siinä oivaltaa ehkä selkeimmin, että tehtävä on toimittajaansa suurempi. Kun saan ehtoollisvieraalle sanoa:” Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu”, avautuu salaperäisesti koko ehtoollisen ydin. Yhtäkkiä ehtoollisesta tuleekin hyvin konkreettinen tapahtuma. Kristuksen ristinkuolema ja sovitustyö tulevat jokaisen ehtoollisvieraan omaksi. Nuo sanat, sinun puolestasi annettu, kätkevät sisällensä suuren ilouutisen: Sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi Jeesuksen tähden! Miten vapauttavaa! Tämä anteeksiannon kokemus sydämessään on turvallista palata arkeen.

Ehtoollispöytä on puolikaaren muotoinen ja kätkee sisäänsä lohduttavan symboliikan. Kun me polvistumme alttarikaiteelle, niin samaan aikaan rakkaamme polvistuvat taivaassa ehtoollispöydän vastakkaiselle puolella. Näin kaaresta tulee ehjä. Ehtoollispöytä on siis yhteyden pöytä tuonpuoliseen, jossa voimme kohdata rakkaamme. Minä ainakin silloin tällöin vilkuilen, josko näkisin isoäitini vastapäätä.

Vierailin muutama vuosi sitten Englannissa ja osallistuin anglikaanisen kirkon messuun. Kun polvistuin ehtoollispöytään tapahtui jotain merkillistä. Pappi tuli kohdalleni, hymyili leveästi ja valtava ilo äänessään ilmoitti kuuluvasti.” Body of Christ”! Säpsähdin tuon papin ronskia otetta ja ajattelin, että tuollainen intoilu loukkaa ehtoollisen pyhyyttä. Olinhan Suomessa tottunut siihen, että pappi suu viivasuoran vakavana ja surullisen kunnioittavasti ilmoittaa.” Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu.” Vähän aikaa tuon anglikaanipapin tekemisiä pohdittuani tajusin, että itse asiassa hän oli tajunnut jotain oleellista ehtoollisen suuresta lahjasta: Hän halusi omalla tyylillään ilmoittaa iloisesti, että Kristus on todellakin kuollut SINUNKIN syntien tähden. Uskon, että kyse on paljon myös kansanluonteesta. Me suomalaiset olemme ehkä vähän vakavampaa kansaa. Mutta ilo se on sallittu suuresta lahjasta. Siitä ehtoollisessa on kysymys.

Painovoiman armoilla

2008-03-17T10:10:00.001+02:00

Näin paastonaikana tulee tuijotelleeksi tavallista useammin peiliin. Kun vetää vatsan sisään ja hymyilee peilikuvalleen saattaa vaikutelma olla yllättävänkin freesi. Kun sitten kääntyy profiiliin, sulaa ryhdikäs vartalo silmissä. Lihakset ja läski ovat valuneet yllättävänkin alas. Ja painovoimahan on armoton. Laskeutuminen on helppoa, mutta kiipeäminen yllättävänkin vaikeaa.

Tämän ajan kauneusihanne on armoton. Alipainosta on tullut ihanne, ja nuoret tytöt kituvat porkkanoittensa kanssa. Kelpaanko minä? Se on monen teinityötön suurin huokaus. Ja vaikka kuinka aikuisena osoittaa teineille rakkautta ja arvostusta, vain omien ikätoverien arvioinnit todella vaikuttavat murrosikäisen kehoon ja mieleen.

Miten sitten orastavassa keski-iässä oleva mies suhtautuu painoonsa? Ei hoikkuuden ihanteesta pääse eroon edes aikuisiässä. Pari viikkoa sitten olin koulutuksessa, jossa tapasin vanhoja opiskelukavereitani. Eräs vanha tuttavani lohkaisi heti kärkeen:” En muuten muistanut, että olet noin iso luonnossa!” Kiitti vaan. Siitä oli sitten mukava lähteä koulutusviikkoon.

Onhan painonhallinta tärkeää, kun on nuo diabetekset, verenpainetaudit ja kaikki tules-sairaudet. Kuitenkin olen sitä mieltä, että ihmisten sullominen samaan muottiin ja syyllistäminen tehoavat hämmästyttävän huonosti. Onneksi myös aidosti kannustavia laihdutusohjelmia on jo olemassa.

Viime aikoina on keltaisessa lehdistössä kovasti vaahdottu jo-jo laihduttamisesta. Kuulemma varsinkin moni nainen kärsii tästä jatkuvan laihduttamisen syndroomasta, jolloin paino vaihtelee vuoden aikana hurjasti. Itse en koe kärsiväni jo-jo laihduttamisesta. Oma taudinkuvani on pikemminkin jo-jo lihomista. Kiloja tulee vuoden aikana enemmän ja vähemmän lisää. Kai se on meidän miesten juttu.

Onnea!

2008-03-14T11:30:00.000+02:00

Demarit ovat Tommy Tabermannin johdolla päättäneet tehdä suomalaisista onnellisia. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia – asiakirjalla käydään yksinäisyyttä ja alakuloa vastaan rakkauden aseilla. Ja mikäs siinä on taistellessa, kun itse rakkauden arkkienkeli Tommy vetää taivaallisia vankkureita.

SDP:n Onni-työryhmän mietintö olisi helppo ampua turhana haihatteluna alas jo johdannon perusteella, sillä niin köykäisesti moni teesi on perusteltu. Silti en jotenkin voi olla ihailematta täysin uudenlaista kielenkäyttöä politiikassa. Muistiossa puhutaan uudesta aikapolitiikasta, joka vaikuttaa niin työlainsäädäntöön kuin koulutuspolitiikkaan. Onni-työryhmä ehdottaa mm. Yhteisöllisyyspäivää, jolloin voisi kerran vuodessa työaikana pitää seuraa yksinäiselle tai esitellä kotiseutua maahanmuutajalle. Kouluihin tulisi lisäksi saada huomattavasti enemmän sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutustaitoja käsitteleviä oppitunteja. Koululiikunnan numerosta olisi myös luovuttava.

Mielenkiintoisin työryhmän ehdotus liittyy työssä jaksamisen parantamiseen. Onni-ryhmä esittelee ajatuksen hiljaisesta huoneesta, joka tulisi rakentaa yli 30 hengen työyhteisöihin. Rankan työpäivän keskellä tulisi työyhteisössä olla latautumisen paikka, jossa voisi rauhassa hiljentyä kiivaan työrytmin keskellä.

Kun demareiden Onni-raporttia lukee, tulee kerrankin sellainen olo, että kirkko on työyhteisönä aikaansa edellä. Joka seurakunnassa on oma hiljainen huone tai jopa ihan kokonainen kirkko, joka on tarkoitettu myös työntekijöiden virkistäytymiseen. Harva vaan tätäkään mahdollisuutta työtekijöistä osaa käyttää.

Kirkolla ja SDP:llä voisi lisäksi olla tässä hyvä yhteistyön paikka. Jos työpaikolle on hankala rakentaa hiljaisia huoneita, voisi kirkot päivin olla auki hiljentymistä ja latautumista varten. Ja kun lähes joka kylältä Suomesta kirkko löytyy, ei kukaan jäisi ilman päivittäistä hiljentymishetkeä vaille. Silloin ihmisillä olisi mahdollisuus edes hieman onnellisempaan elämään.

Sydämetön mies

2008-03-13T15:13:00.003+02:00

Mua ei huolittu töihin. Sapettaa niin rajusti, että kiukku juoksee pitkin hermosoluja. Joka kolkka kropassa huutaa epäuskoa ja pettymystä. Miksi minä en kelvannut? Mikä minussa oikein on vikana?

Pettymykset kasvattavat ihmistä. Se on varmasti totta, mutta kasvukivut ovat ainakin valtavat. Kun työhakemuksen tekee tosissaan ja onnistuu omasta mielestään haastattelussa, on hylkäämisen kokemus suuri, kun uuden työpaikan ovet laitetaan nokan edestä kiinni. Haaveet ja uusi työnäky täytyy haudata. Kun joki törmää patoon, se löytää aina uuden reitin. Niin varmasti, mutta hämmennyksen ja kiukun alta, voi olla vaikea nähdä uutta väylää. Jos virta on tarpeeksi voimakas, uusi joenuoma voi onneksi olla entistäkin vuolaampi.

Kun työnhaussa panee kaikkensa likoon ja yrittää mahdollisimman aidosti kohdata valitsijat, ei rannalle jäämistä ole helppo niellä. Jää vain nippu kysymyksiä: Mitä olisin voinut tehdä toisin? Miten olisin voinut tuoda persoonani piirteitä paremmin esiin? Mahdankohan saada elämässä mitään minulle sopivaa tehtävää? Kysymyksiin ei riitä vastaukseksi, että valitun kokemus ja koulutus vastasi paremmin paikan vaatimuksia, tai että lahjani tulevat paremmin käyttöön jossain toisessa tehtävässä. Olinhan sentään hakenut tuota tehtävää tosissani!

Hylätyksi tuleminen on ihmisen negatiivisista tunteista raskaimpia. Tunne liittyy johonkin lapsuusajan kokemukseen mitättömyydestä ja kelpaamattomuudesta. Pienessä mittakaavassa ihminen elää lapsuuden pelon uudelleen, kun kuulee, ettei ole tullut valituksi. Tyrmäys on niin todellinen, ettei hetkeen tiedä maasta eikä kuusta mitään. Vasta hitaan prosessoinnin ja ystävien kanssa jakamisen jälkeen kasvaa sisältä uusi rohkeus yrittää uudelleen. Onneksi on ystäviä.

Kun kuulin haastattelutyöryhmän päätökestä, olin Oulun Tietomaassa. Kiertelin tyttäreni ja ystäväni kanssa Tietomaan osastot suru puserossa läpi. Kierroksen loppupuolella oli lämpökamera, joka mittasi kehon eri osien lämpötiloja. Suurimmalla osalla ihmisistä kropan lämpimin kohta on joko kainalossa tai sydämen kohdalla. Kun itse meni kuvattavaksi, ei sydämeni kohdalla näyttänyt olevan lämpöä ollenkaan. Sydämetön tai kylmäsydäminen mies. Näin ajattelin. Juuri kun olin tempautumassa masennuksen syövereihin ystäväni huikkasi:” Hei, seisoit muuten väärällä puolella kameraa!” Ehkä kaikki toivo ei vielä sentään ole mennyt.

Kasvun paikka

2008-03-10T14:33:00.000+02:00

Aikuiseksi kasvaminen on yksi elämän haasteellisimmista tehtävistä. Kun kolmekymppiä kolkuttaa oven takana, jokin ihmisen elämässä muuttuu perusteellisesti. Poikaporukan illanistujaisista katoaa suurin hohto, ja sisällä jyskyttää kutsu kotiin, lasten ja rouvan luo.

Hankalinta aikuistumisessa on jatkuva levottomuus. Veri vetää samalla lätkämatsiin ja leikkipuistoon, saunailtaan ja kotisohvalle. Haastavinta tässä tilanteessa on oman sisäisen äänen kuuleminen. Maailman äänet hukuttavat aikuistuvan lapsen sisäiset huokaukset. Sen takia monella kolmekymppisellä on suunta hukassa. Vanha sanonta on usein liiankin totta: Jos et tiedä minne olet menossa, mikään tie ei vie sinua sinne.

Kasvoin aikuiseksi viime syksynä. Kova väite, mutta on siinä ripaus tottakin. Aikuisuus on mielestäni oman tehtävänsä tajuamista. Ymmärsin, että minulla on elämässäni paikka ja tehtävä, eikä niitä voi loputtomiin väistellä. Minulla on isän, aviomiehen ja papin tehtävä, ja jokaiseen minulla on kutsumus. Mikä on sinun tehtäväsi?

Raskainta aikuistumisessa on kasvaa ulos lapsuudenkodista. Se, että mies hylkää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa ei välttämättä todellakaan tapahdu papin aamenen jälkeen. Minulla siinä meni vuosia. Kun nyt aikuisena katson äitiäni, näen viisaan naisen, jonka yksi elämäntehtävistä on tullut päätökseen. Äiti, katso minä kasvoin isoksi. Samalla annan sinulle uuden tehtävän. Ole isoäiti näille lapsilleni. Rakasta heitä vähemmän kuin on tarpeen ja enemmän kuin on mahdollista.

Päivä naisena

2008-03-07T12:29:00.003+02:00

Minkälaistahan olisi olla nainen? Aamulla joutuisi heräämään aina puoli tuntia aikaisemmin. Uudet, päivän tunnelmaan sopivat vaatteet olisi joka päivä sullottava päälle. Sukkahousuista ei niin väliä – rikkinäisetkin kelpaavat, kunhan ne eivät vaatteiden ja kenkien alta näy. Suihkuunkin olisi kuolemanväsyneenä raahauduttava ja hiukset kuivattava. Ennen töihin lähtöä lasten vaatteet olisi vielä nostettava esille – eihän miesraukka itse löydä lasten vaatteita edes omien silmiensä alta!

Minkälaistahan olisi olla nainen? Olisi kerrankin oikeita ystäviä, joiden kanssa tulisi selvin päin puhuttua jotain merkittävää. Omia huoliakin voisi jakaa ystävilleen surutta, eikä täytyisi aina esittää niin pärjäävää. Kerrankin voisi puhua tunteista, eikä sanojen loppuessa tarvitsisi turvautua nyrkkeihin. Voisi kirjoittaa ystävilleen kirjeitä ja lukea naistenlehtiä hammaslääkärin odotushuoneessa hyvällä omallatunnolla. Saisi kerrankin avoimesti valittaa päänsärystä ja syödä särkylääkkeitä. Voisi mennä lääkäriin, jos joku painaisi mieltä, eikä kitua sepelvaltimotaudissa useita vuosia.

Minkälaistahan on olla nainen? Saisi vaihtaa mielipidettä useampaan kertaan ja silti olla aina oikeassa. Saisi liittyä kuntoklubiin ja harrastaa ratsastusta. Saisi oikeasti innostua baletista ja fanittaa Jari Sillanpäätä. Ei tarvitsisi olla kiinnostunut tekniikasta tai autoista. Tietokoneongelmien ilmaantuessa voisi aina paeta keittiöön. Ei tarvitsisi ajaa nurmikkoa tai tehdä lumitöitä. Joutuisi joka yö nukkumaan karvaisen körilään vieressä ja olemaan sen kanssa rakkaussuhteessa. Joskus voisi antaa suukon…

Minkälaista sitten on olla mies? Ihan kivaa. Piste.

Hyvää naistenpäivää!

Omantunnonvaivat

2008-03-06T13:10:00.002+02:00

Omatunto on kirkon tarkimmin varjeltuja asioita. Omantunnonvapaus on jyrännyt allensa niin sanan- kuin uskonnonvapauden useissa hengellisissä ja vähän maallisemmissakin asioissa. Erityisen herkkä omatunto näyttää olevan naispappeuden vastustajilla. Heillä omatunto kolkuttaa jo pienestäkin feminiinisyyden tuulesta alttarilla. Mutta minkälainen omatunto saa alistaa naista kirkossa? Voidaanko tässä yhteydessä edes puhua omastatunnosta?

Emeritusarkkipiispa John Vikström otti viime vuoden lopulla Teologisessa aikakauskirjassa voimakkaasti kantaa naispappeuden vastustajien omantunnon tarkkuuteen. Hän muistutti, että luterilaisessa perinteessä omaantuntoon on suhtauduttu sekä kunnioittavasti että kriittisesti. Luther ja muut uskonpuhdistajat tiesivät, ettei ole hyvä toimia omaatuntoa vastaan. Samaan aikaan he eivät kuitenkaan hyväksyneet mitä tahansa omantunnontuskia. He tiesivät, että omatunto voi olla myös väärällä tavalla sidottu ja että omatunto tulee vapauttaa vääränlaisesta sidonnaisuudesta. Jo alkukristittyjen joukossa tunnettiin ajatus vääränlaisista omantunnonvaivoista.

Vikström tiesi sohaisevansa ampiaispesää, kun hän otti naispappeuden vastustajien omantunnon arvioitavaksi. Hän osoitti kirjoituksessaan, ettei omantunnon taakse voi piiloutua ilman kestävää argumentaatiota. Vikström löysi naispappeuden vastustajien ”omastatunnosta” kaksi keskeistä kriteeriä. Ensinnäkin naisen alamaisuus on pappismiehille niin tärkeää, että sen varjolla tasa-arvokehitystä kirkossa ja yhteiskunnassa on vastustettava henkeen ja vereen. Toinen syy naispappeuden raivoisaan vastustukseen on Vikströmin mukaan sosiaaliset syyt. Naispappeuden vastustajien ”miestenpiirit” ovat ryhmäkoheesioltaan niin tiiviitä, ettei ryhmien perusajatuksia voi vastustaa ilman ryhmästä erottautumista.

Omatunto on kristillisessä perinteessä liitetty nk. luonnollisen moraalilain periaatteeseen. Sen mukaan ihminen Jumalan luomana tuntee sisimmässään (omassatunnossaan) oikean ja väärän eron? Jumala on ikään kuin kirjoittanut omaantuntoomme eettisen koodiston, joka suojelee elämää. Mikä rooli sitten ”miestenpiireillä” ja naisen alamaisuudella on omatunnon näkökulmasta? Kyseessä on pikemminkin vallankäyttöön kuin omaantuntoon liittyvät asiat.

Uskollinen palvelija

2008-03-03T09:48:00.001+02:00

Porvoon hautausmaan siunauskappeli oli ääriään myöten täynnä. Siunaustilaisuuteen kokoontunut väki oli saattamasta keski-ikäistä miestä haudan lepoon. Mies oli paikkakunnalla tunnettu ja rakastettu hieman yksinkertainen poikakerhon vetäjä. Hänen valoisa hahmonsa oli vuosikymmeninä koonnut hurjan määrän kylän poikia seurakunnan toimintaan mukaan.

Hautajaisiin osallistui poikkeuksellisen paljon väkeä. Saattoväki kummasteli poisnukkuneen miehen lämpöä, joka oli saanut näin suuren joukon liikkeelle. Samalla muisteltiin kerhoaikoja, ja ihmeteltiin, miten juuri tuon edesmenneen miehen kerho oli ollut niin suosittu.

Muistotilaisuudessa vainajan veli puhkesi puhumaan. Hän kertoi veljensä kuoleman jälkeen käyneensä hänen tavaroitaan läpi, ja tehneensä pysäyttävän löydön. Vainajan yöpöydällä oli valtava pino sinisiä ruutuvihkoja, joissa oli paljon kerhopoikien nimiä eri vuosilta. Jokaisen nimen vieressä oli hurja määrä rasteja ikään kuin osallistumismerkintänä. Erikoista oli se, että jokaisen pojan kohdalla oli yhtä monta rastia. Eihän nyt kaikki kerholaiset millään olisi joka kokoontumisessa voineet olla läsnä!

Veli kertoi selailleensa vihkoja useita kertoja selvittääkseen, mistä rasteissa oikein oli kyse. Viimein hän keksi selityksen: Eivät rastit liittyneet poikien kerhokäynteihin vaan iltarukoukseen. Tuo hiukan vähä-älyinen mies oli rukoillut joka ilta jokaisen kerhopojan puolesta. Merkiksi siitä hän oli kirjannut vihkoon rastin.

Tarina ei kerro johtuiko kerhojen suosio miehen rukouksista, mutta tuskin niistä ainakaan haittaa oli. Suuri rakkaus ei aina ole älystä kiinni. Pikemminkin päinvastoin.