kirjakahvila

2010-01-02T10:11:00.000-08:00

Ihanaa, että vuodenvaihteesta tuli näin valkea! Olen nauttinut lumesta ja maisemista ihan täysillä, ulkoillut ja ihastellut. Vuosi 2009 oli melko tapahtumarikas. Sekava eikä kovin seesteinen (noin henkilökohtaisella tasolla en tuntenut oloani täysin päämäärätietoiseksi tai selkeäksi), mutta hyvinkin inspiroiva.

Vuoden viimeiseksi kirjaksi valikoitui random-menetelmällä mökkihyllyn uudet-pinosta Leena Lehtolaisen Henkivartija. Tällä kertaa Lehtolainen ei kirjoittanut Maria Kalliosta vaan henkivartija Hilja Ilveskerosta, joka on hahmona jonkinlainen Lisbet Salanderin kevytversio (androgyyni, yksinviihtyvä nuori nainen, taustalla traumaattinen lapsuus ja väkivaltainen isä, vaikeus luottaa ihmisiin, omana erityispiirteenään pakkomielteinen suhde ilveksiin). Tarinan taustalla on hieman epämääräistä poliittista kähmintää, ja mukana on huumoria ja romantiikkaa, kuten Janet Evanovichin Stephanie Plum -kirjoissa, joita tuli ennen joulua lueskeltua. Lehtolaisen kirjaa ei ollut selvästikään tarkoitettu vakavasti otettavaksi jännäriksi, mutta toisaalta se ei ollut aivan samalla tavalla hauska kuten Varekset tai Evanovichin palkkiometsästäjäkirjat. En esimerkiksi aivan ymmärtänyt Hiljan valehahmo Reiskan huumoriarvoa, ja Hiljan sydäntä lähellä olevat ilvekset mainittiin niin usein, ettei kysymys ollut enää pelkästään hauskasta yksityiskohdasta. Kirjan tyylilaji jäi siis itselleni epäselväksi, mutta aatto sujui sen parissa varsin viihtyisästi.

Uuden vuoden päiväksi löysin itselleni mielenkiintoisen kirjan luettavaksi. Se ei ole uutuus, mutta jostain käsittämättömästä syystä olen aina hypännyt sen yli luettavaa valitessani. Mietin, kirjoittaisinko tämän alkavan vuoden kirjajutut Wordpressin blogipohjaan, jonka perustin ja teknisten ongelmien vuoksi hylkäsin noin vuosi sitten. Kivaa blogipohjaa on harmi jättää käyttämättä nyt kun olen viimeinkin saanut ratkaistua fonttikokoon yms liittyvät ongelmat. Toisaalta, löytääkö sinne kukaan? Osasyy bloggaamattomuuteeni on ollut nimenomaan se, etten saa blogia ulkoisesti näyttämään siltä kuin toivoisin. Olisiko kellään mielipidettä asiaan?

2009-12-30T03:52:00.000-08:00

Ennen vuoden vaihtumista mainitsen vielä tämän vuoden keittokirjasuosikkini. Tarkoitukseni oli mainita kirja jo aiemmin (kuvissa näkyvä valonpilkahdus on kuvattu jokunen viikko sitten), mutta jostain syystä asia unohtui. Kirja on Anna ja Fanny Bergenströmin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla. Olin kovasti odotellut kirjasta suomennosta, ja olen jo kokeillut monia ohjeita ja havainnut ne hyviksi. Kuulin, että kirjan ohjeet ovat pitkälti samoja kuin tekijöiden aiemmissa kirjoissa, mikä on vähän hassua. Itselläni ei kuitenkaan ole aiempia kirjoja, joten tämä asia ei harmittanut.

Kirjassa on hieman epätavallinen rakenne. Ohjeet ovat raaka-aineiden mukaan, ja mukana on muutama suursuosikkini, kuten avokado, sitrushedelmät, pähkinät ja siemenet. Suklaa, tee ja vadelmat. Mukana on monia sellaisia ohjeita, joita usein kaipaan, esimerkiksi salaatteja, piirakoita, leipiä, pataruokia, noutopöytään sopivia herkkuja. Olen testaillut jo useita piirakoita ja paria lämmintä ruokaa, ja lähes kaikki kokeillut ohjeet ovat päässeet uusintalistalle helppoina ja toimivina ohjeina. No, kirjan kasvislasagnea meidän perheessä tosin inhottiin, ja teen jatkossakin lasagnen joko Jamien pikalasagneohjeella tai perinteisellä versiolla (lasten suosikki).

Kuluneena vuonna luin paljon kirjoja, etenkin romaaneja. Monet kirjailijat olivat kivoja uusia tuttavuuksia, ja pikkuisen harmitti etten tullut kirjanneeksi kirjoja muistiin, kun bloggailukin oli niin satunnaista. Jatkossa aion ainakin mainita kirjoja Kirjakahvilassa, ja toivon, että sivuille poikkeavat lukijat jaksaisivat jättää vinkkejä kommentteihin. Hyvää ja ihanaa Uutta Vuotta kaikille!!

2009-12-29T04:55:00.000-08:00

Tämän syksyn suosikkisisustuskirjani on ollut Simple Home Mark ja Sally Baileysilta. Pariskunnalta on ilmestynyt aiempikin kirja, mutta sitä minulla ei ole itsellä. Tästä kirjasta tykkäsin ensi selaamisesta alkaen, ja olenkin lueskellut sitä useaan otteeseen. Monille tuttu Baileys Home & Garden -nettikauppa on täällä. Itse käyn kyseisessä kaupassa vain kuvia ihastelemassa, enkä ole koskaan tilannut, joten en osaa sanoa kuinka toimittavat Suomeen. Tuotteet ovat kuitenkin kauniita, ja samaa tyylimaailmaa löytyy tästä uusimmasta kirjastakin. Lämpimästi suosittelen niille, jotka pitävät luonnollisesta, yksinkertaisesta ja vähän kuluneesta sisustustyylistä.

2009-12-27T06:27:00.000-08:00

Sain joululahjaksi suomenkielisen version Line Dammenin ja Hanne Buxrudin kirjasta Joulukuun päiviä. Kotona laitoin perinteisen punavalkoisen joulun, joulupöydän kattaus oli melko samanlainen kuin kirjan kuvassa (alla).

Viimeisetkin jouluruuat on nyt syöty. Tänään paistoin blinejä, jotta joulukalat olisi mukavampi nauttia. Blineistä tuli ihan kelvollisen makuisia, mutta jaksoin syödä vain kolme.

Blinien ohjeen otin Mads Moen kirjasta Ihana joulunaika. Kirja on jo muutaman vuoden vanha, ja tänä vuonna tein sen ohjeilla myös pekaanipähkinäpiirakan, josta tuli herkullinen. Tykkään lämpimästä ja yksinkertaisesta joulusisustuksesta (alla kuva kirjasta Ihana joulunaika).

Joulu olikin ihana ja lapset tuntuivat nauttivan. Itse olen helpottunut, kun pyhät ovat ohi, ja uudenvuodenaattoon mennessä siivoan kaikki joulukoristeet pois. Uuden vuoden alkaminen on mielestäni ehdottomasti yksi vuoden kohokohtia! Otamme uuden vuoden vastaan perinteisesti maalla, luistellen ja ulkoillen. Lapset ampuvat jousella tähtisadetikkuja ja valavat tinaa. Joulukirjat laitan nyt kaappiin odottamaan ensi kesän tunnelmointia!

2009-12-23T20:12:00.000-08:00

Tänä vuonna olen lukenut vain kahta uutta joulukirjaa, Bonnierin vuosittaista joulukirjaa (yläkuva) ja Oi ihana joulukuu -kirjaa, jota kuvattiin meilläkin lähes tasan vuosi sitten. Koiruli pääsi poseeraamaan kirjassa, ja kuvauspäivä 22. joulukuuta jäi meille merkkipäiväksi, sillä saman iltana haimme Maggie-koiran kotiin lentokentältä.

En ole jouluihminen ihan samalla tavalla kuin monet sanovat olevansa. Luen mielellään joulukirjoja etenkin kesällä. En kuitenkaan välitä runsaista joulukoristeista, en oikein jaksa kuunnella joululauluja, juoda glögiä pitkin syksyä tai askarrella joulukortteja. En hirveästi innostu joululahjoista enkä välitä monista jouluruuista.

Tykkään kuitenkin valmistella joulua lasten kanssa. Lapset saavat leipoa pipareista ja joulutortuista ihan omanäköisiä ja koristella kuusen sellaiseksi kuin haluavat. Nautin siitä, että kotona on puhdasta ja siistiä. Nautin myös jouluaaton tunnelmasta. Aattoaamuna on kivaa herätä aamuyöllä kinkun tuoksuun ja juoda hämärässä kahvia ja maistella pähkinäpiirakkaa. On myös kivaa sytytellä kynttilät punaiseen kynttelikköön pöydällä ja odotella miehen kanssa lasten heräämistä. Kaikkein hauskinta jouluna on lueskella yhdessä kirjoja ja katsella elokuvia.

Rauhallista ja ihanaa joulua!!

2009-07-17T08:10:00.000-07:00

Jamie Oliverilla on nykyisin oma lehtikin. Olen nähnyt vasta tämän kuvassa olevan numeron, en tiedä montako on jo ilmestynyt. Laadukkaan oloinen lehti, jonka taustalla varmasti pätevä tiimi. Itse tykkäsin. Lehti on nopeasti summattuna yhdistelmä Jamien keittokirjaa, Coastia ja Toastin kuvastoa. Lehdessä on melko paljon luettavaa, ja ajattelin sujauttaa sen kassiin mökkilukemiseksi. Myös toiselta julkkiskokilta on tullut uusi lehti. Löysin viime viikolla lähikaupasta Leila's Country Livingin ja pitihän se testata. Olin hieman hämmentynyt nähtyäni lehden, sillä vähän tuntui olevan homma hakusessa. Katsotaan millainen on seuraava numero. Tässä numerossa Leila kurkisteli mustikkametsästä ja oli kasvimaalla pinkeissä saappaissa.

Tässä nopea lehtikatsaus. Kirjakahvila lomailee ensi viikon sukuloiden. Toivotaan edelleen kaunista kesäsäätä!

2009-07-12T01:38:00.000-07:00

Kirjakahvilassa otetaan aika rennosti. Olen ottanut mallia Koirulista. Se nauttii kesästä. Syö mansikoita. Koiruli on aina rakastanut mansikoita, vaikka poimii toki myös mustikoita. Vadelmat ovat sille vähän hankalia poimittavia. Maggie ei jaa Koirulin ihastusta mansikoihin, puhumattakaan muista ällöttävistä rehuista kuten kurkusta tai tomaatista. Kuivamuonan kalamainen hajukin on Maggiesta inhottavaa. Maggie tykkää lihasta. Maggie syö kuitenkin omenaa, jos sen saa vaarilta. Vaarin omenat ovat parempia kuin muiden. Itse olen lukenut kirjojakin, mutta lähinnä syönyt mansikoita. Torilta saatavat mansikatkin ovat tänä vuonna makeita ja hyviä, mutta eivät tietenkään mitään verrattuna metsämansikoihin.

Paris

2009-06-17T06:45:00.000-07:00

Seuraava postaus suosikkikirjoista on kirjoitettu, mutta en oikein jaksa keskittyä nyt postauksen tarkistamiseen. Julkaisen sen kesäloman jälkeen. Tässä vielä muutama väläys Pariisin matkalta (Outi, siinä on nyt se heppa-kuva!). Käytän kaiken tahdonvoimani enkä laita yhtään kuvaa Mika-konserteista, niitä taisi jo tulla Nuttulan puolella. Mukavia kesälomapäiviä, palaan parin viikon kuluttua!

My favorite books, part 1 : Vintage inspired books

2009-05-26T23:32:00.000-07:00

Kirjat ovat vähän kuin ihmisetkin. Niitä tulee ja menee. Monet uudet tuttavuudet ovat sinänsä miellyttäviä tavata, mutta vain harvoista tulee todella läheisiä. Oikein hyvän ystävän kanssa on mukava viettää aikaa oli päivä millainen hyvänsä. Yhdessäolo on mutkatonta. En pidä kertakäyttökulttuurista missään muodossa, ja olen ystävyyssuhteissa uskollinen. Vaikka ystävyyssuhteet muuttavat muotoaan elämän varrella, parhaissa niistä säilyy aina sama lämpö. Joskus voi mennä pitkä aika ettei nähdä, mutta juttu jatkuu aina siitä mihin se edellisellä kerralla jäi.

Lempikirjojen kanssa käy usein samalla tavalla. Silloin kun lukee paljon, kirjojakin tulee ja menee. Niitä saa kierrossa kavereilta ja lainailee sukulaisten hyllyistä tai kirjastosta. Kaikkein tärkeimmät kirjat haluan säilyttää omassa hyllyssä, jotta voin halutessani lukea ne uudelleen. Sisustuskirjat ovat usein niin kalliita, että tuntuu tyhmältä ja turhalta ostaa niitä itselle kertalukua varten ja jättää sitten pölyttymään. Yritänkin hankkia sisustuskirjat (kuten keittokirjat, puutarhakirjat tai askartelukirjatkin) sillä tavoin harkiten, että voin lukea niitä useaan kertaan vuosien varrella. Monien hyvien kirjojen joukosta voi vielä erotella ne, jotka ovat itselle todella merkityksellisiä. Parhaimmat sisustuskirjat tuntuvat kymmenen vuoden kuluttua ilmestymisestään edelleen yhtä hyviltä kuin uusina. Maku kehittyy ja muuttuu, mutta jos kirja on tarpeeksi ajaton ja omaan tyyliin sopiva, siitä löytää aina uutta inspiraatiota.

Kesäprojektina ajattelin listata suosikkikirjojani muutamassa erässä. Puhun kirjoista, joita luen aina uudestaan ja uudestaan. Nämä kirjat ovat kaikille jo entuudestaan tuttuja, joten tarkoituksena on lähinnä kertoa, miksi juuri ne ovat päässeet listalle.

Ensimmäisenä vintage-aiheisista kirjoista tule mieleen Cath Kidstonin Vintage Style ja Susan Cropperin Vintage Crochet. Ensimmäinen ei ole tietenkään yllätys, koska olen aina ollut suuri Kidston-fani. Vintage Style on jo vuosia vanha, mutta mielestäni edelleen Kidstonin kirjoista paras, ja toivon kovasti, että hänen seuraava kirjansa olisi yhtä inspiroiva kuin tämä ensimmäinen. Kidston suunnittelee nykyisin sisustuskuosien ja -tuotteiden lisäksi vaatteita ja korujakin, ja näkisin mielelläni häneltä jatkossa vintage-aiheisen lifestyle-kirjan. Susan Cropperin Vintage Crochet on virkkauskirja, mutta se onnistuu esittelemään kokonaista elämäntapaa, ja luen sitä ilolla monesta eri näkökulmasta, vaikka virkkaustaitoni ovatkin alkeelliset. Cropperin kirja (josta yläpuolella oleva kuva) saattoi olla yllätys tällä listalla.

Vintage-tyyliin liittyvät tietysti kirppislöydöt, erilaiset vanhat tavarat ja perintökalleudet. Herätyskello on ainoa muistoni isän puoleisesta isoäidistäni, jota en ole koskaan tuntenut. Kirjan alla olevan jaloilla seisovan ompelurasian olen löytänyt kirppikseltä, ja se on varsinainen säilytysihme. Jane Cassinin ja Ann Brownfieldin Vintage Treasures on ehdottomasti suosikkikirjojeni listalla. Sen tuomia ideoita käytän useimmiten makuuhuoneessa, jossa on kotimme ainoat romanttiset pilkahdukset (tarkoittaen lähinnä valaisinta, tapettia ja erilaisia peittoja).

Käydessäni kirppiksillä katselen vanhoja kahvikuppeja ja tarjoiluastioita, vanhoja kirjoja, kortteja ja valokuvia tai säilytykseen sopivia esineitä (vanhat matkalaukut, rasiat jne). Alapuolella oleva kuva vanhoista valokuvista on edellä mainitusta Vintage Treasures -kirjasta. Vanhoja valokuvia on kiva pitää esillä monella eri tavalla. Sen sijaan oikeanlaisia kehyksiä on hirmuisen vaikea löytää, joten usein laitan valokuvia peilin tai kaapin reunoihin, ja vaihtelen niitä mieleni mukaan.

Lastenhuoneisiin liittyen on kaksi ikisuosikkia. Toinen on Caroline Zoobin Childhood Treasures ja toinen Barri Leinerin ja Marie Mossin Flea Market Baby. Kirppiksiltä yritän niiden innoittamana löytää vanhoja lastenkirjoja, karttoja sekä erilaisia kassakoneita ja leimasimia, joista vanhin poikani on kiinnostunut. Haussa on uusi suosikkikirja, josta löytyisi ideoita koululaisten huoneisiin. Olisiko kellään ehdotuksia?

Poikien äitinä saan pitää nukkekotiharrastuksen itselläni, ja tällä hetkellä projekti edistyy todella hitaasti. Olen löytänyt muutaman sopivan huonekalun, mutta muita sisätöitä en ole tehnyt. Otin nukkekodistani kuitenkin vilauksen kuvaan, koska siinä sattui olemaan samanvärinen katto kuin Leinerin ja Mossin kirjan nukkekodissa! Samat tekijät ovat tehneet myös kirjan koira-aiheisista kirppislöydöistä, ja koirien ystävänä laitan ehdottomasti myös tuon kirjan tälle listalle, vaikkei kyseinen kirja olekaan nyt kuvissa. Kirjan nimi on Flea Market Fidos.

Hm, huomaan, että kaikki listan alkupään kirjat ovat jo vanhoja! Ei vielä yhtään uutuuskirjaa mukana. Olen tullut hyvin valikoivaksi sisustuskirjojen suhteen. Blogimaailmasta löytyy niin hienoja blogeja, että harva kirja päihittää ne sisällöltään (tietysti kirjoissa on aina oma viehätyksensä, mitä netin kautta ei voi saavuttaa). Tämän postauksen aihepiiriin sopii parhaiten ehkä Tanjan hurjan kaunis blogi? Seuraavaksi listalla on lapsiperheaiheisia kirjoja ja sitten muutama sellainen sisustuskirja, joista olen saanut eniten ideoita ja vinkkejä omaan kotiin.

As my summer project I am going to list my favorite books. Most of these books are years old, and I read them over and over again. I have a special relationship with some books. I know them so well, but I never get bored of them. In this post I mentioned a few vintage-inspired books, like Vintage Style by Cath Kidston, Vintage Crochet by Susan Cropper, Vintage Treasures by Jane Cassini and Ann Brownfield, Childhood Treasures by Caroline Zoob and Flea Market Baby and Flea Market Fidos by Barri Leiner and Marie Moss. Next time my favorite books about kids and family life!

2009-05-05T02:59:00.000-07:00

Ihastuin kovasti tuohon kirjan kuvassa näkyvään tilkkupeittoon. Sen värit ovat ihan tismalleen sellaisia, joista pidän yleensä ja etenkin juuri tällä hetkellä. Kirja on Ros Badgerin ja Elspeth Thompsonin Homemade, Gorgeous things to make with love. Löysin Elspeth Thompsonin sivut joskus Pure Blogin kautta, ja hänen bloginsa on täällä. Ros Badgerin blogista löytyy lisää kuvia tästä uudesta kirjasta.

Jostain syystä kirjasta tulee mieleen Strömsö-sarjan tekijöiden kirja, mutta ideat ovat paljon yksinkertaisempia ja helpompia. Tyyliin leivän leipominen aloitetaan taikinan teosta eikä siitä, että pihan perälle rakennetaan perinneuuni. Ja kotitekoiselle juomalle ei tarvitse välttämättä itse puhaltaa laseja, mikä sinänsä olisi aika coolia (mutta ei onnistu esimerkiksi minulta).

Valitettavasti tässä kirjassa ei ole juurikaan uusia ideoita, vaan useimmat ovat sellaisia, joita on tullut vastaan jo monessakin eri kirjassa, lehdessä tai blogissa. Kirja on kuitenkin hyvin kauniisti kuvitettu (jostain syystä en osannut odottaa sitä), ja siinä kiva ja miellyttävä tunnelma. Tekee mieli alkaa heti paikalla tekemään monia asioita itse. Kirjan tarkoitus onkin varmasti enemmänkin kannustaa tiettyyn elämäntapaan kuin tarjota jotain täysin uutta. Siinä mielessä kirja onnistuu oikein hyvin. Tykkäänkin kirjassa eniten siitä, että siinä on kivan lämminhenkinen ote. Samanlaista otetta löytyy kyllä monista hienoista blogeistakin, joten ei tämä olisi mikään välttämätön hankinta ollut. On nimittäin ollut hyvin vilkas kirjakevät, ja koko vuoden kirjabudjetti on jo melkein käytetty. Mutta kesällä onkin niin paljon puuhaa ulkona, ettei tule paljoakaan uusia kirjoja luettua. Nyt alan miettiä, mistä astioista/ämpäreistä tekaisisin ruukkuja pihalle!

2009-04-29T04:52:00.000-07:00

Edessä on vajaan 10 tunnin automatka, joten matkavirikettä tarvitaan. Lapsilla on laukut täynnä Aku Ankkoja ja kannettava elokuvineen, ja itse seurustelen miehen kanssa (jotta kuski pysyy virkeänä ajaessa), ja etsin inspiraatiota sisustuskirjoista.

Atlanta Bartlettin uusin kirja Easy Elegance on hurjan kiva. Odotin siltä aika paljon edellisen kirjan jälkeen, eikä se ainakaan minulle ole pettymys (mitä mieltä muut ovat?). Värikästä ja runsasta, mutta samalla raikasta. Uutta ja vanhaa rennolla kädellä yhdistellen. Kirjassa on iloinen ilme, ja se kertoo että kodista ja sen rakentamisesta (rakentumisesta?) voi nauttia. Peruspalikat ovat hyvät: mukavuus, yksinkertaisuus, toiminnallisuus ja yksilöllisyys. Niiden avulla voi yhdistellä omaan kotiin sitä tyyliä mistä itse pitää. Ideoita on moneen makuun, ja tuntuu hyvältä huomata, kuinka ajatuksissa alkaa hahmottua omilta tuntuvat asiat. Samoja mietteitä olen pyöritellyt mielessäni jo edellisen postauksen kirjaa lukiessani. Onkin sitten eri juttu, toteutanko näitä lukiessa kehittyviä ajatuksia koskaan käytännössä. Kyllä moni idea on ajan myötä tullut käyttöönkin. Itse en edes halua kaiken toteutuvan. Sisustuskirjojen lukemisella, suunnittelulla ja haaveilulla on ihan oma arvonsa sinälläänkin, kuten on monesti ennenkin tullut esille.

Jo Denburyn Huts, Havens and Hideaways on oivaa suunnittelu-ja haaveilumateriaalia! Sen kanssa voi suunnitella kesälomaa kotona, lomamatkaa, kesämökkiä, loma-asuntoa ulkomailla (todella realistinen haave, vai mitä?!) tai vaikkapa eläkepäiviään. Jos ei aio hankkia koskaan kesämökkiä, voi suunnitella vaikka sisustavansa miniaitan takapihalle tai nurkkauksen parvekkeelle tai rakentavansa kierrätyskamoista asuntovaunun (tai jotain!). Kuvissa alempi kirja on aina Bartlettin kirja, päällimmäinen Denburyn.

Johonkin tässä on ryhdyttävä. Nämä kirjat ajattelin tässä ensin lukea vapun aikoina. Osa Burroughseistakin on vielä lukematta. Oikein säästelen niitä, ja hykertelen jo ajatusta, että saan lukea ne. Mukava tunne. Edellisen postauksen kirjasta lupasin kirjoitella vielä lisääkin. Kirjoitankin, kunhan saan aikaiseksi kirjahyllypostauksen. Vappu on ensin välissä. Ottakaa lasilliset simaa ja tuore sokerinen munkki. Ajatelkaa kivoja asioita ja nauttikaa kevätsäästä. Hauskaa vappua vielä tätäkin kautta!

2009-04-23T11:04:00.000-07:00

Viikonlopun kunniaksi pieni kurkistus Shannon Fricken kirjaan Sense of Style, Colour + Space. Olen vasta pikkuisen selannut kirjaa, siinä todella paljon luettavaa. Kirja on värikäs ja perustuu ajatukseen, että kodin tyyli kehittyy ajan myötä ja edustaa asukkaitaan. Poimin muutaman itseäni eniten kiinnostavan väläyksen kirjasta, mutta uskon, että siitä löytyy ideoita moneen makuun. Shannon Frycken kotisivu on täällä ja hänen bloginsa täällä. Kirjoittelen kirjan herättämistä ajatuksista lisää, kun olen lukenut sen kunnolla. Oikein hyvää viikonloppua!

2009-04-21T10:51:00.000-07:00

Taas on luettavaa pinossa odottamassa, joten eipä jää ylimääräistä luppoaikaa. Luettavaa on riittänyt muutenkin ihan hyvin, olen lukenut etenkin dekkareita. Mies innostui Stieg Larssoneista, ja niitäkin taitaa olla jo useampi odottamassa.

Katselin vähän sisustuskirjojakin sillä silmällä. Oli jo hyvin lähellä, ettei tämä kirja tarttunut mukaan Akateemisesta. Vaikutti aika kivalta, mutta toistaiseksi vastustin kiusausta. Sen sijaan jos tämä olisi löytynyt normaalikokoisena minipainoksen sijasta, olisin hankkinut sen heti! Kaikkein kivoimmat sisustuskirjat kannattaa kuitenkin mielestäni hankkia normaalikokoisena painoksena, jolloin niistä on iloa vuosiksi eteenpäin. Tuo kyseinen kirja ei ole uusi, mutta en ollut sitä aiemmin selannut. Huomasin kirjakaupassa käydessäni, että monia melko vastakin ilmestyneitä kirjoja oli jo ehditty julkaista suomennettuinakin. Englanninkielisistä odottelen eniten Atlanta Barttletin uusimman kirjan saapumista. En edes tiennyt sen olevan tulossa ennen kuin luin siitä Sanctuaryn blogista. Onko kukaan vielä tutustunut kirjaan?

2009-04-09T02:25:00.000-07:00

Luin eilen mainitsemani Juoksee saksien kanssa ahmimalla loppuun. Kirja on hauskasti ja sujuvasti kirjoitettu, ja suomennos toimii hyvin. Aloitin jatko-osan samantien, ja aion lukea kaikki miehen kirjat. Jostain syystä tuli eilen lukiessa hetkittäin tunne, että on väärin sanoa viihtyvänsä, kun taustalla on teemana heitteillä kasvettu lapsuus ja hyväksikäyttö. Kirja on omaelämänkerrallinen, en tiedä kuinka paljon mukana on fiktiota. Tosiasiahan on kuitenkin se, että maailmassa (ja ehkä Suomessakin) on lapsia, jotka elävät lapsuuttaan vähintään arveluttavissa ja julmissakin olosuhteissa. Jotkut selviävät siitä hyvin, jotkut huonommin. Onko väärin nauttia tekstistä ja viihtyä noin ankarien teemojen äärellä? Kirjoittajalla on tietenkin oikeus kirjoittaa mihin sävyyn haluaa, aivan kuten ihmisillä, joilla on jokin vamma tai sairaus, on oikeus puhua asiasta hurjaakin huumoria käyttäen, ikään kuin selviytymiskeinona. Vieraiden ihmisten on sitten eri asia laskea aiheesta leikkiä.

Pidän Burroghsin tyylistä joka tapauksessa todella paljon! Harmittaa ainoastaan, etten ole aiemmin lukenut hänen kirjojaan, vaikka olen usein niistä kuullut. Parempi tietysti myöhään kuin ei milloinkaan. Hänen kotisivunsa on täällä, ja mielenkiinnokseni huomasin, että hänen veljensä on kirjoittanut kirjan Look Me in the Eye: My Life with Asperger's, joka on nyt myös lukulistalla. En ole sitäkään lukenut, vaikka mielelläni luen aiheesta. Niin paljon kirjoja, niin vähän aikaa! Löysin muuten Ikeasta eilen luomumustikkateetä. Se on oikein hyvää.

2009-04-06T12:28:00.000-07:00

Koska pidän niin paljon enemmän Bloggerista kuin Wordpressistä, päätin jatkaa kirja-aiheisia postauksia täällä vanhassa Kirjakahvila-blogissani. Jokapäiväiset jaaritteluni ovat Nuttulassa, mutta kirja-aiheet siis edelleen täällä Kirjakahvilan puolella. Jotta tämä ei olisi liian sekavaa, poistan vanhan Wordpress-blogin kokonaan. Kuvissa oleva Liz Bauwensin ja Alexandra Campbellin Thrifty Chic on ollut esillä muissakin blogeissa, mutta esittelen siitä muutaman jutun, jotka olivat omasta mielestäni mielenkiintoiset, ja joista sain itse inspiraatiota. Tykkäsin kirjasta kovasti. Se oli aika tavalla sellainen kuin etukäteen oletinkin. Osaltaan aika runsas sekä tavaroiden osalta että värimaailmaltaan, mutta kuitenkin jollain tavalla selkeä eikä liian romanttinen, ja kirjaa on kiva tutkia.

Vanhat vihreät ja siniset lasipullot ovat kauniita. Kirjan kuvassa niitä on kokelma ikkunalaudalla. Aika sattuma, että kuva osui juuri nyt silmääni, sillä löysin itse kauniin petrolin värisen pullon viime viikolla kirpparilta. Se on keittiössä sinkkitarjottimella, johon keräsin valmiiksi erilaisia sinkki-ja saviruukkuja yrttejä varten. Suunnittelin aiemmin keittiöön suurta valkoista yrttiruukkua, mutta muistin sitten, että kellarin ruukkuvarastossa on moniakin yrteille sopivia pieniä ruukkuja. Koska tavoitteenani on hankkia mahdollisimman vähän uusia tavaroita, niin käytän toki noita vanhoja. Osaan ruukuista hankin tänään jo yrttejä, ja lisää kasvatan siemenistä. Pulloa ajattelin säilyttää tarjottimella kukkia varten. Olen aiemmin säästänyt muutaman muunkin vanhan kauniin pullon, mutta toistaiseksi en ole keksinyt, minne voisin ne kaikki laittaa esille.

Thrifty Chicin kirjoista kertova osio oli kutsuva, ja sainkin siitä innostusta työhuoneen järjestelyyn. On tietenkin monia tapoja järjestellä kirjat hyllyyn. Itse olen aina suosinut aiheen mukaista järjestystä, jotta kirjat löytyvät helposti. Aakkosjärjestely vie niin paljon aikaa, ja tuollainen kuvassa näkyvä ja sisustuksellinen värien mukainen järjestely on tuntunut jotenkin hassulta. Se näyttää tietenkin kivalta, mutta olen ajatellut, että oikeaa kirjaa on ihan mahdotonta löytää, jos ei muista kirjan väriä. Nyt päätin kuitenkin kokeilla tällaista uutta järjestystä! Aika radikaalia. Kirjahylly on meillä tupaten täynnä, ja kaikilla niillä hyllyillä, joissa on pokkareita, on kirjoja kahdessa rivissä. Takarivin kirjoja ei tietystikään näe, jos ne eivät ole korokkeella. Toin viime viikonloppuna mökiltä sopivia korokkeita, joten kirjahyllyn uudelleenjärjestely on edessä lähipäivinä. Kirjat tulevat nyt ihan uuteen järjestykseen.

Monet Thrifty Chic -kirjan ideat ja sisustukset olivat kauniita ja sellaisia, joista luen mielelläni. Aika harvat olivat kuitenkaan sellaista tyyliä, mitä haluaisin oikeasti omaan kotiin. Kuvan keittiön ottaisin kuitenkin enemmän kuin mielelläni itsellekin! Tuollainen uuni on uloittumattomissa, mutta värimaailmaa voi tietysti käyttää kotonakin. Ja perusjutut omassa keittiössämmekin ovat valkoisia. Yksityiskohtien värityksiä vaihtelen välillä.

Tänään on pienen pääsiäissiivouksen aika. En ole varma miten se onnistuu, sillä olen puolivälissä todella koukuttavaa kirjaa, Juoksee saksien kanssa (Augusten burroghsia), jota en ole jostain syystä aiemmin lukenut, vaikka kirja on mainittu monessa yhteydessä. Kirja on todella viihdyttävällä tavalla kirjoitettu, vaikka tietysti on hieman karmivaa ajatella, että kirjalla on jotain totuuspohjaa. Millainen mahtaa olla kirjasta tehty elokuva? Mutta siivoan kyllä, varmasti siivoan!

2008-12-06T09:36:00.000-08:00

Poistin muutaman postauksen, olivat niin kummallisista aiheista! Palaan taas asiaan erilaisin aihein. Joulunodotuskuvan jätän muistuttamaan tekemättömistä valmisteluista...

Edit: Koiran ohje löytyy täältä. Se olikin jo aiemmin esillä, mutta unohdin sen tästä uudesta postauksesta.

2008-10-25T07:00:00.000-07:00

En ole unohtanut avanneeni Kirjakahvilaa! On vain ollut perushässäkkää ja yleistä väsymystä. Kokosin tähän postaukseen asioita, jotka ovat viime aikoina olleet mielestäni mielenkiintoisia ja tutkimisen arvoisia. Pidän mm. yllä olevista shinzi Katoh -mukeista. Ne viehättävät silmää raikkaudellaan ja tykkään teksteistä. Ensimmäinen kertoo, että "I love four seasons in our forest". Kyllä, vuodenajat ovat yksi elämän suurimmista rikkauksista. Tänään on ollut erikoisen ihana syksyinen sää! Pidän kaikkein eniten syksystä ja jopa sen sateista ja myrskyistä. Keskimmäisessä kauniin turkoosissa shampoo-mukissa kylpee kissa, ja kolmas kuvaa sisäistä pikkutyttöäni ja koirulia ("a girl and a dog, they are good friends"). Japanilaisissa nettikaupoissa on helppo tehdä kokeiluostoksia, sillä palvelu on ystävällistä, ja tuotteet hyvälaatuisia ja silti kohtuuhintaisia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hintaa lisää Suomen tullipostissa maksettava arvonlisävero, jota maksetaan paitsi tuotteiden hinnasta myös postikuluista, sekä mahdollinen tullausmaksu (riippuu ostosten suuruudesta ja jota omista pikkuostoksistani ei onneksi peritty). Nämä ylimääräiset maksut harmittivat, mutta tulipahan kokeiltua.

Lehtiä ja kirjoja selaillessa kiinnitän huomioni jatkuvasti kauniiseen turkoosin ja ruskean yhdistelmään. Alimmaisessa lehtileikkeessä ihastuin tekstiä sisältävään mattoon (kuva on ruotsalaisen Carouschka Streijffertin kodista ja matto hänen itsensä suunnittelema). Vasemmalla oleva kuva on vanhasta Domino-lehden artikkelista, joka kertoo erään laulajapariskunnan huikean kauniista ja persoonallisesta asunnosta. Otin jutun talteen jo muutama vuosi sitten, ja palaan siihen säännöllisin väliajoin. Kolmas kuva on Paumesin ranskalaisia keittiöitä esittelevästä kirjasta. Tuo nimenomainen keittiö on jäänyt värimaailmansa takia kummittelemaan mieleeni.

Kirjoista olen lukenut uudelleen ja uudelleen Amy Butlerin Midwest Modern -kirjaa. Olen keräillyt muutamia turkoosi-ruskeita Amy Butler -kankaita olohuoneen tyynyjä varten, mutta kaikkein kauneimman turkoosivihreän kuviokankaan aion säästää kevääksi hametta varten (turkoosit kuviot ovat tismalleen samaa värisävyä erään vanhan neuletakkini kanssa). Kirjan Body as canvas -osion innoittamana olen myös hyvin ihastunut tatuointeihin. Amy ei tainnut tarkoittaa otsikollaan juuri tatuointeja vaan vaatteita ja koruja, mutta olen hyvin mieltynyt uusiin perhostatuointeihini. Toinen, pienempi, on ranteessa, ja toinen (hieman suurempi) olkavarressa. Nämä kaksi perhosta saavat vielä joskus seurakseen kolme pikkuperhosta, jotta kokonaisuus on valmis.

Amy Butlerin lisäksi on olen lukenut viime aikoina myös muutaman romaanin. Autismi-lehdessä ollut Anssi Kelan haastattelu sai minut lukemaan hänen ensimmäisen romaaninsa Kesä Kalevi Sorsan kanssa. Olin itsekin tästä valinnastani yllättynyt, sillä jokin miehen veltossa olemuksessa ja musiikkityylissä on saanut ajattelemaan, että hän ei ole ehkä ihan minun juttuni. Kelan (tarkoituksellisen) töksähtelevä kirjoitustyyli vei hieman aikaa tottua, mutta kun lukemisessa pääsi vauhtiin alkoi juoni kiinnostaa kovasti. Kirjan tarinassa oudot henkilöhahmot vetävät puoleensa yhä oudompia hahmoja. Tykkäsin tarinasta. Anssi Kela on oikeasti hauska ja nokkela mies. Miksi ihmeessä olin kuvitellut etten pitäisi miehen kirjasta?

Tänään ajattelin aloitella Paul Austerin uutta kirjaa Sattumuksia Brooklynissä. Tämän kirjan valitsin puhtaasti nimen perustella, sillä pidän teoriasta, jonka mukaan elämä on täynnä sattumia, jotka on tarkoitettu tapahtuvaksi. Kaikki pienet tapahtumat muodostavat kokonaisuuden, ja nyt merkityksettömältä tuntuvan kohtaamisen tärkeys saattaa paljastua vasta vuosia myöhemmin. Jännittävää ajatella niin. Oikeasti en kunnolla tiedä, mistä Austerin kirja kertoo enkä osaa arvata tulenko siitä pitämään. Tänä iltana aion kuitenkin olla kuin kissa Shinzi Katohin mukissa ("The bath is ready. I wash my face, shampoo and read the book in the bathtub"). Huolimatta odottamassa olevasta kirjasta ja ulkona riehuvasta myrskystä aion toki myös suorittaa kansalaisvelvollisuuteni. Helsingin Sanomien vaalikoneen minulle tarjoamalla ehdokkaalla oli vaalikuvassa sylissään pieni ruskea koira. Arvatkaapa aionko äänestää häntä?

2008-10-04T12:12:00.001-07:00

Blogitauolla en ole lukenut sisustuslehtiä tai -kirjoja lainkaan enkä sisustanut mitenkään! Sen sijaan olen lukenut monenlaisia muita kirjoja ja katsellut yhdessä miehen kanssa iltaisin elokuvia, tehnyt töitä, ollut kotona lasten kanssa ja hoivannut selkävaivaista koirulia, tavannut ystäviä ja viettänyt jopa hieman sosiaalista elämää. Kaikenlaista. Tuntui, että aika ei riitä bloggailuun, mutta suurin syy blogitaukoon on ollut kuitenkin se, ettei ole mitään asiaa. Ei kerta kaikkiaan mitään sanottavaa. Ei ole tullut vastaan oikein mitään kiinnostavia kirjoja tai lehtiä. Yksi asia, joka kiinnostaa aina, on koirat. Koira-aiheinen kirja on Barri Leinerin ja Marie Mossin Flea Market Fidos: The Dish on Dog Junk and Canine Collectibles. Kirja on jo muutaman vuoden vanha, ja se esittelee kaikenlaisia koira-aiheisia keräilyjuttuja, joita voi hyvällä onnella löytää kirppiksiltä. Itselläni ei valitettavasti ole koskaan niin hyvä onni, että löytäisin tuollaisia koiratauluja, vanhoja leluja, kortteja tai kirjoja. No, kirjoja ehkä joskus. Noin hauskojen juttujen löytämiseen voisi tietysti käyttää aikaa ja vaivaakin.

Toinen kirja, josta olen viime aikoina pitänyt paljon, on French Generalin Kaari Mengin French-Inspired Jewelry: Creating with Vintage Beads, Buttons And Baubles. Innostuin jopa niin paljon, että hankin jo hieman helmiä kokeillakseni amuletti-rintakorujen tekemistä. Kirjan esimerkit on tarkoitettu edistyneille harrastajille, tai ainakaan perustaitoja ei tässä kirjassa juuri opeteta. Kuvista saa kuitenkin paljon ideoita värien käytöstä. Tällä hetkellä olen muuten erityisen ihastunut vihreään väriin turkoosin ja ruskean lisäksi. Etenkin sellaiseen rohkeaan vihreään, mitä on tänä syksynä paljon tarjolla vaatteissa ja asusteissa. Turkoosi kahvikuppi on varhainen synttärilahja äidiltä. Vanha Arabian kahvikuppipari on ihan kokonaan turkoosi. Saattaapi olla jopa täydellisin koskaan näkemäni kahvikuppi. Yksiväriset asiat näyttävät nyt silmään erityisen kauniilta.

Sisustusasiat tulivat taas ajankohtaisiksi, kun Kotiliesi julkaisi kodistamme jo keväällä tehdyn jutun. Kuvat ja teksti olivat kivoja, kiitos tekijöille! Kiitos myös kaikille mukavasta palautteesta koskien juttua! Olin hitusen järkyttynyt, kun näin kuvia kodistamme lehdessä. Onko meillä tosiaan noin värikästä ja noin paljon tavaraa? Yleensä tykkään siitä, että on vähän tavaraa ja värejä (helpompi siivota ja enemmän tilaa ajatella). Olenkohan ollut hieman sokerihumalassa... Taitaa olla aika tehdä kunnollinen syyssiivous. Ehkä aika lopettaa sokerinsyöntikin. Lienee turha sanoa, että nursery blue -värinen keinutuoli on saanut häädön olohuoneestamme jo aikaa sitten.

Aivan kuin olisin ollut muutaman kuukauden jonkinasteisessa horroksessa. Nyt tekee jo vähitellen mieli tarttua muutamaan ajatusasteella olevaan ideaan. Ainakin kolmelle pienelle projektille olisi tarvetta ja tilausta. Ensinnäkin, eteiseemme on aivan mahdotonta löytää sopivaa huonekalua. Löysin kuitenkin erään idean, jota voisi kehitellä eteisen seinälle. Katsotaan mitä siitä tulee. Yläkerran suuren komeron ajattelin muuttaa lapsille sarjakuvavarastoksi. Sopivat kohtuuhintaiset hyllyt ovat edelleen hakusessa. Kolmantena pikkuprojektina on löytää ruokailutilaan sopiva simppeli lamppu ennen pimeintä talvea. Ideoita otetaan kiitollisena vastaan. Hm, hassua mutta ihan kivaa kokeilla taas bloggaamista. Ajattelin myös bloggailla kirjoista ja elokuvista, joita blogitauolla olen lukenut ja katsellut. Ne eivät liity sisustamiseen, mutta ehkä se ei haittaa. Ihanaa muuten, että on syksy! Syksy on ihan paras vuodenaika.

I have been on a blog break for a couple of months. I have read novels and watched movies, but I have not read any decorating books or magazines. Very refreshing. I just bought two books, Flea Market Fidos and French-Inspired Jewelry. I love dogs and would love to find treasures like that from flea markets. Usually I am not that lucky. And I can't find vintage beads either.

You can see the magazine in a picture above? Yes, it is our house! I was very pleased to see the photos they choose for the article. The first one with my boys is my favorite one. But why does our house look so cluttered? And there are too much colours and prints and everything! I think I really need to do some major cleaning and decluttering.

2008-07-22T06:13:00.000-07:00

Kuvassa auki oleva kirja on Joanne Harrisin Karamellikengät. Lueskelin sitä mökillä itselleni iltasaduksi, ja oli hauska sattuma, että sen tapahtumapaikka on Pariisissa parin kadun päässä paikasta, jossa asuimme lomalla. Asialla on tuskin sen syvempää merkitystä, mutta se oli mukava yksityiskohta, joka sai jatkamaan kirjan lukemista. Kirja on jatkoa Pienelle suklaapuodille, joten on ihan hyvä pitää suklaata käden ulottuvilla lukiessa. Mieli tekee kuitenkin. Kirjakahvilassa on viime aikoina luettu aivan liian vähän kirjoja. Kahvia on kyllä juotu yli oman tarpeen. Muutenkin on tullut tehtyä liian vähän uusia ajatuksia herättäviä asioita.

Sen vuoksi ajattelin sulkea Kirjakahvilan toistaiseksi. Jatkan sitten jossakin vaiheessa, jos siltä tuntuu ja inspiraatio iskee. Ehtiihän tuota, eihän tässä jäniksen selässä olla. Ajattelin viettää enemmän aikaa makoilemalla sängyllä lukien lapsille kirjoja. Tai istuskelemalla sohvalla katsellen pienen koiran käpäliä, joissa tiivistyy ehkä koko maailman kauneus. Olen kirjoitellut Kirjakahvilaa vajaan parin vuoden ajan, ja monta uutta asiaa on tapahtunut. Olen saanut blogimaailmasta myös monta uutta ystävää ja tuttavaa, ja haluaisinkin kiittää lämpimästi kaikkia teitä, jotka olette Kirjakahvilaan poikenneet ja jättäneet mukavia ja kannustavia kommentteja. Kiitos.

I am closing my Book Café, at least for a while. I just need to spend more time with my family doing simple things, reading books and playing with my kids. I will come back if it feels right and I have more inspiration, we'll see. I want to say thank you for visiting my blog and being kind and leaving beautiful words. Thank you!

2008-07-12T23:55:00.000-07:00

On kiva olla taas kotona, omalla sohvalla koiruli kainalossa. Pariisissa oli kaunista. Se ei ole kaupunki, jota varsinaisesti olisin kaivannut tai jäisin kaipaamaan, mutta siellä ollessa oli taas todettava sen olevan erittäin kaunis. Tällä kertaa se oli kolea, ja sesongista johtuen myös täynnä turisteja, mutta kaunis yhtä kaikki. Pariisissa tykkään vanhoista rakennuksista, puistoista ja kahvikupillisista, jotka näyttävät paremmilta kuin missään muualla. Ei ehkä juuri tuo kuvassa oleva kupillinen, mutta keskimäärin.

Yllä kulmakuppila. Asuimme hauskassa pariisilaisasunnossa, joka sijaitsi rauhallisella kujalla puiston lähellä. Talo oli sopivasti rähjäinen ja tunnelmallinen, ja asunto siisti ja tilava. Hauska ja käytännöllinen ratkaisu lasten kanssa matkustaessa. Perhelomalla on helppoa, kun käytössä on esimerkiksi pesukone, jolloin voi matkustaa pienelläkin vaatevarastolla. Talon alakerrassa asui myös oma "kotilohikäärme", jonka oven ohi kuljettiin asunnon omistajien pyynnöstä hiljaa hiipien. Seikka, joka toi lapsille lomaan omaa jännittävää hohtoaan. Tällaisia yksityiskohtia saa harvoin hotellilomilta. Kotilohikäärme oli oikeasti varsin ystävällinen joskin pikkutarkka täti.

Mika-konsertti oli taas aivan täydellinen, tietysti. Se olisi ollut sitä varmasti missä tahansa kaupungissa, mutta oli silti hienoa nähdä laulajan esiintyvän juuri lapsuutensa kotikaupungissa. Mika on Ranskassa supersuosittu. Kysymyksessä oli hänen ensimmäinen stadion-kokoinen konserttinsa, ja hän näytti ilahtuneelta ja jopa ujon häkeltyneeltä suosiostaan. Loistava ja energinen live-esiintyminen! Olin erityisen ilahtunut siitä, että konsertissa saatiin esimakua tulevasta levystä kauniin balladin muodossa. En malta odottaa uutta levyä!

Maailmassa ei ole suloisempaa autoa kuin vaaleansininen rätti-sitikka. Pariisi on varmaankin myös yksi vespojen luvattuista kaupungeista. Tällä kertaa jätän kuvakokoelman näyttämättä, mutta vespoja kuvasimme lasten kanssa kaikissa mahdollisissa sinisen sävyissä. On kiva toistaa asioita, joten maistoin suklaavaahtoa ainakin viidessä eri ravintolassa. Tapa on opittu pojaltani, joka testaa jokaisella lomalla jokaisessa eri ravintolassa paikan banana splitin. Itse tilaan useimmiten saman jälkiruuan kuin mieheni siitä yksinkertaisesta syystä, että hänen annoksensa näyttää aina paremmalta kuin omani, oli se mitä hyvänsä. Niin tälläkin kertaa. Söin miten hyvää suklaavaahtoa tahansa, miehen creme bruleen rapea taivaallinen sokerikuori näytti paremmalta.

It is good to be back at home. I missed my dear dog so much. Paris was beautiful as always. Mika concert was perfect as always. He is such a wonderful artist, and he is very popular in France. It was great to see how much Paris loved him, he so deserved it. I fell in love with his new ballad and cannot wait his new album. It was also cold in Paris, and the city was full of tourists, but I enjoyed all those old buildings and parks, and every single coffee I had. It is Monday tomorrow. I have tons of work to do, and I hope you all have a nice and sunny week!

2008-07-01T09:28:00.000-07:00

En oikein malttanut olla bloggaamatta vielä ennen lomia, sillä kaksi todella kaunista kirjaa löysivät tiensä kotiini (ihan Akateemisesta kirjakaupasta tarttuivat mukaan). Kuulun niihin ihmisiin, joille voi myydä mitä tahansa coast- tai coastal-etuliitteellä. Meri on ihana asia. Pidän meren väreistä, viihdyn meren äärellä ja voisin todellakin hyvin helposti asua meren rannalla. Sen vuoksi Sally Haydenin ja Alice Whatelyn Coastal Style tuntui heti kiinnostavalta kirjalta. Kirjasta löytyy luonnollisesti paljon valkoista, vaaleansinistä ja turkoosia väriä. Hieman vintagea mutta myös vähän modernimpaa merenrantatyyliä ja nojatuolimatkailuun kannustavasti myös rakennuksia ja merenrantamaisemia. Mukavaa lomaluettavaa. Tai tämän kirjan kohdalla ehkä katseltavaa, ihan miten vaan. Alapuolella esimerkki kirjasta. (Huom! Sininen jääkaappi!)

Toinen kuvien kirjoista on Tessa Kirosin Piri Piri Starfish. Olin toki kuullut kirjasta, mutta en ollut juuri lukenut siihen liittyviä blogikirjoituksia. Viime aikoina olen ehtinyt lukea lempiblogejanikin hävettävän vähän. Lapset ovat kesälomalla, ja teen töitä kaiken arkihulinan keskellä. Ja sitä rataa. Tessa Kiros on tehnyt TAAS yhden maailman kauneimmista keittokirjoista. Jopa niin kauniin, että kun kerran sain sen käteeni, oli vaikeaa luovuttaa sitä myyjälle hintakoodin lukemista varten. Tiesin kirjan ostohetkellä ihan tasan tarkkaan, että a) Portugali ei ole mielestäni kovinkaan kiinnostava maa ja b) teen kotona hyvin vähän kala- ja äyriäisruokia, joiden reseptejä löytyy kirjasta paljon. Siitä huolimatta en epäröinyt hetkeäkään. Kirja on ehkä jopa kauniimpi kuin mikään Kirosin aiemmista kirjoista, ja nyt siitä on kokeiltava ainakin kymmentä ohjetta, jotta kirjan ostaminen saa oikeutuksensa.

Jo pikaisen selaamisen jälkeen olen myös sitä mieltä, että voisin matkustaa Portugaliin. Matkustaisin vaikka siellä ei edes olisi Mika-konserttia (mikä siellä tosin on, onnelliset portugalilaiset). Join muuten tuosta yllä olevasta kupista kahvia myös viime vuoden kesäloman kynnyksellä. Voisiko se olla perinne? Perinteet ovat kivoja. Tätäkin Tessa Kirosin kirjaa tulen lukemaan monen kahvikupillisen äärellä, sillä Kirosin keittokirjoja voi aina lukea myös muutenkin kuin kokatessa. On mukavaa, että joihinkin asioihin voi aina luottaa.

Kuvissa vilahtaa pari esimerkkiä kirjojen samanlaisesta tyylistä. Kirosin kirjan tyyli on (tapansa mukaan) asteen verran eletympää, mikä on tietysti hyvin viehättävää. Alla olevat talo ja vene ovat varmaankin jokaisen merellisestä tyylistä tykkäävän unelmalistalla. Juuri tuollainen talo ja juuri tuollainen vene. Jotta ei näyttäisi siltä että katselen vain kuvia, kerron että olen jo valinnut muutaman reseptin kokeiltavaksi. Kai meillä tehdään joskus muutakin kuin makaronilaatikkoa! Oikeasti tehdään. Aion kokeilla aluksi paria keittoa, salaattia pavuista ja pihviä, jonka päällä on paistettua kananmunaa. Sopivaa yksinkertaista ruokaa.

Koiruli löysi erittäin mukavan nukkumapaikan. Se on ehkä maailman ihanin nukkumapaikka. Normaalisti se on minun paikkani, mutta ottakoon nyt siinä päivätorkut kun näyttää niin onnelliselta. Yönsä koiruli nukkuu minun tai miehen jaloissa. Päivätorkut se ottaa mieluiten jonkun kainalossa, pyykkikasassa tai lattialle unohtuneessa kassissa. Mitä ahtaampi kolo sitä parempi. Epätodellisten nukkuma-asentojensa vuoksi sitä kutsutaan myös hassujen asentojen koiraksi. Ja nyt tulee viimeinkin se luvattu lomatauko.

2008-06-24T08:49:00.000-07:00

Blogipostaukset ovat hieman rästissä. Kuvassa kukkii nimittäin juhannusruusu. Se kukki kauniisti nimensä edellyttämällä tavalla kun mökkeilimme juhannuksena. Juhannuksen sää oli sateinen ja hillitsi kaikenlaista ulkoaktiviteettia. Pidimme ikävää mökissä pelaten vanhalla fortuna-pelillä (lasten suosikki) ja lukien opettavaisia vanhoja lastenromaaneja. Ikävän pitäminen on pelkkä sanonta. Lapsilla oli pelatessa kivaa. Lisäksi mökiltä löytyy sekä televisio että tietokoneyhteys, joten mukavuuksien ulkopuolella emme suinkaan olleet. On hieman pelottavaa, että mukana oli mm. kolme kannettavaa tietokonetta, vaikka vaarillakin on oma tietokone. Onko nykyajan ihmisen jotenkin vaikea kestää pientä tylsyyttä ja ikävyyttä?

Meidän perheessä on viime aikoina myös eletty jalkapallon ehdoilla. Keskimmäinen on valtavan innostunut pelaamisesta, ja koirulihan on ollut sitä aina. Televisiostakin on pallon pelaamista seurattu yötä myöten. Se ilo on kohta ohitse kun Espanja huomenna voittaa finaaliottelun. Koiruli rakastaa palloleikkejä! Olin hieman huolestunut, että onko noin iäkkäälle koiralle tervettä kirmata tunteja pallon kanssa kuten pikku pennut. Mutta pallon kanssa sen sydän on niin täynnä puhdasta onnea, että ei sitä voinut juuri estää. Lempeästi siltä vietiin pallo varastoon vasta kun se oli niin väsy, että lähes kaatui sohvalle nukkumaan.

Tänään olin ensimmäistä kertaa kirpputorilla myymässä tarpeetonta tavaraa. On ihanaa siivota ja päästä eroon ylimääräisestä. Tosin väistämätön tosiseikka oli se, että osan tavaroista vaihdoin Outin kanssa, ja sain hoiviini mm. kauniin vanhan metallipurnukan. Ostin myös eräältä vanhojen kirjojen kauppiaalta kirjan, jossa käsiteltiin ihmisen sielunelämää. Sen mukaan "kyllästymisestä ja ikävystymisestä on sanottu, että ne ovat koi ja ruoste, jotka tuhoavat jalompiakin henkisiä arvoja". On siis varmaankin aivan luonnollista, että ihminen kaipaa tuttuja ärsykkeitä. Kesällä ja loma-aikana kannattaa ehkä kuitenkin rauhoittua ja opetella sietämään tylsyyttäkin? Viikon päästä en aio kokea hetkenkään tylsyyttä. Lähden lomalle Pariisiin. Siellä kuuntelen hyvää musiikkia ja katselen kaikkea kaunista. Kirjakahvila on avoinna taas lomien jälkeen. Aurinkoisia ja mukavia kesäpäiviä!

Edit: Laitoinpa näköjään kuvat tuollaisina jättikokoisina? En jaksa muuttaa niitä enää, menkööt.

Last weeks I have been very busy with the shop and blogging has been suffering. During midsummer we were we on country side. The weather was rainy and we had to spend time inside. The time was well spent with good old books and games. The kids were enjoying.

The other favorite lately has been football. One of my boys is very keen on football just now and the dog has always been. Also the UEFA Championships have kept us awake late at night. Tomorrow that ends as Spain will win the championship. Next week I am going to Paris for vacation and the blog will be back after vacations!

2008-06-10T13:40:00.000-07:00

Koirulista on tullut etusivun poika. Ihana Livingin uudistuneet sivut on avattu, ja ne löytyvät täältä. Uudet tunnelmakuvat on ottanut valokuvaaja Marjo Koivumäki JMG Studioilta. Koirulin kuvista aion teettää suurennoksia, ja laittaa ne seinälle sopiville paikoille. Se on rakas ja ihana koira! Ihanan sivujen taustalla on "ihanan sinistä", sekä Outin että minun lempiväriä. Toivottavasti tykkäätte siitä. Lisää bloggausta tulossa kun pahimmat kiireet ovat asettuneet.

2008-06-06T06:24:00.000-07:00

On totta, että sopiva annos värikkyyttä tekee elämästä iloisempaa. Kauniin väriset kukat on valinnut kesätorilta Outin tytär Anna. Kiitos, ne ilahduttivat kovasti! Kesäkassiin on pakattu pöydälle kertynyt lehtipino, jonka tutkiminen on kovin kesken. Kesälehtiä onkin mukava lueskella vaikkapa laiturilla istuskellen. Nappaan nimittäin mukaani kupillisen kahvia, ja lähden mökkimatkalle. Ihanaa, että on kesä, aurinkoista ja lämminta. Ensi viikolla sitten ihan uudet kujeet. Oikein hyvää viikonloppua!

2008-06-01T14:25:00.000-07:00

Otan tähän välipalaksi pienen pakollisen syreenipostauksen. Piinaan itseäni syreeneillä joka vuosi. Ne ovat yksi kauneimmista asioista, joita tiedän. Niiden väri on kauniin siniliila. Se muuttuu nupun tummasta violetista kukan heleän siniliilaksi, joka haalenee lopulta auringossa ihan vaalean liilaksi. Tuoksukin on huumaavan ihana, lämmin, kesäinen ja aurinkoinen. Ja joka vuosi syreenit tuovat saman haikeuden. Joko taas on niiden aika? Äsken katselin, nuuhkin ja ihastelin viime vuoden syreenejä. Aivan kuin siitä olisi vain hetkinen, mutta lapset ovat kasvaneet taas vuodella, itse olen vanhentunut vuodella ja elämä on edennyt vuodella. Vähän kuin elämä muodostuisi nopeasti kiitävistä syreenihetkistä.

Yhdeksän syreenihetkeä sitten esikoinen oli vauvana rintaani vasten. Viisi syreenihetkeä sitten keskimmäinen sanoi ensimmäisen sanansa. Hän oli myöhäinen puhuja, ja hänen ensimmäinen sanansa oli volvo. Volvo? Olen kuullut, että joillakin lapsilla ensimmäinen sana on ollut äiti tai isä. Vielä viime vuoden syreenihetken aikaan kuopus tarrasi jalkaani kuin pieni apina. Nyt hän tekee asioita itse ja omatoimisesti, pyytää äitiä menemään kauemmas ja "antamaan leikkirauhaa". Joka vuosi aika edellisestä syreenihetkestä seuraavaan tuntuu mystisesti lyhyemmältä kuin vuotta aiemmin.

Ja joka vuosi hämmästelen, miten katovaista niiden kauneus on. Syreenihetki on pieni ja nopeasti ohi. Katselen kukkia, yritän tallentaa muistiin niiden värin ja tuoksun. Mietin, osaanko nauttia hetkestä tarpeeksi. Osaanko nauttia kaikista pienistä ihanista hetkistä tarpeeksi. Ne ovat ohi niin nopeasti!

Ihan hirveää, miten noin kaunis kasvi voi saada aikaan näin haikean postauksen. Oikeasti nyt on iloinen aika. Kesäloma on alkanut! Ja perhosmerkkien mukaanhan siitä tulee sopivasti hauska ja sopivasti rauhallinen. Itse teen toki töitä, ja yritän sovittaa työnteon lasten päivärytmin mukaan. En tiedä miten se tulee sujumaan, mutta halusin että etenkin keskimmäinen saa viettää viimeisen kesälomansa ennen koulun aloittamista leppoisasti kotona. Viime päivät olen lueskellut muuten kirjaa, josta Inka bloggasi täällä. Halusin lukea kyseisen kirjan heti kun olin nähnyt Inkan postauksen, ja sain sen onneksi pikaisesti lainaan Outilta. Kirja on avoinna yläpuolen kuvassa. Tanskalainen tyyli on niin paljon muutakin kuin kesämökkejä. Se on mm. valoa, selkeyttä ja sopivaa sekoitusta designia ja kirpparitavaroita. Kuva kolmesta sinipukuisesta pojasta kulkee aina muistikirjani välissä. Se on otettu Tanskan matkalla neljä syreenihetkeä sitten.