Finnsanity blog

Elämä idiootin kanssa - teatterivierailu Espoossa Radu Stanca

2009-11-30T11:12:00.014+02:00

Teatrul National Radu Stanca, Romania
Viata cu un idiot
(Elämä idiootin kanssa)

Artaudin teatteriopin mukaista teatteria. Kouraisevaa ja kokonaisvaltaista. Elämä ihmisen aikomuksia, toiveita ja kulttuuria suurempaa. 1. - 4.12.

Artaud’n teatterikäsitys

Häpeä hävisi länsimaista - HS

Filosofi Žižek valtaa Helsingin maanantaina

2009-11-29T06:01:00.008+02:00

Kulttuuriteorian slovenialainen Elvis, Slavoj Žižek luennoi Helsingissä 30.11 ja 1.12.

"On paljon helpompaa kuvitella ekologinen katastrofi tai maapalloon osuva meteori ja koko ihmiskunnan tuhoutuminen kuin kuvitella vaihtoehtoa kapitalismille. "

- Slavoj Žižek
I
Maanantaina 30.11, klo 15, Porthanian salissa I: "What does it mean to be a communist today?"

Tiistaina 1.12. Kiasma-teatterissa kaksi elokuvaa ja luento.
Kello 12 Žižek! –elokuva. 71 min. Elokuvaesitys.

Luento II Tiistai
Kiasma klo 14–17 Cinema and ideology: report from battleground, Slavoj Žižek esitelmöi.

Kello 17.30–20 Perverts guide to cinema –elokuva. 150 min. Elokuvaesitys. Vapaa.

Torr rentit omalla vastuulla - Slavoj Zizek dokumentti
THE PERVERT'S GUIDE TO CINEMA

"Minulta kysytään aina välillä, tiedänkö hyvää vasemmistolaista elokuvaa. Oletteko nähneet amerikkalaisen sotilaallis-historiallisen spektaakkelin 300-elokuvan? Kertoo Spartasta.
Väitän, että on totaalisen väärin sanoa sitä oikeistolaiseksi elokuvaksi. Se on vasemmistolainen. Teesi kuuluu: vanha Persia esitetään vähän kuin Yhdysvaltoina. Persia on suuri, imperialistinen, suvaitsevainen ja hedonistinen imperiumi. Spartalaiset ovat taas pieni fundamentalistinen heimo, jota tullaan vapauttamaan. Minusta elokuva kertoo tavallaan Yhdysvaltojen ja Afganistanin suhteesta, Afganistanin menestyksekkäästä vastarinnasta."

Maanantain luennon tiedot täällä:

http://www.facebook.com/event.php?eid=174388561977

Maanantaina myös Žižek-jatkot:

http://www.facebook.com/event.php?eid=110424099996

Mukana Gaudeamus, Into Kustannus, Kiasma-teatteri, KSL, Taiteiden tutkimuksen laitos ja Yleisen valtio-opin laitos Helsingin yliopisto, Vasemmistofoorumi, Voima. Tämä teksti Voimalehden Facebook-tiedotuksesta.

Uusi Mac-selain Camino 2 ja ilmainen Lightroom RAW

2009-11-28T13:51:00.030+02:00

Camino.

Jos puhutaan tietoturvallisuudesta, aina kun tulee uusi, hyvin suunniteltu selain, sitä turvallisempi on surffailla, koska troijalaisia puskevat tahot eivät tunne uuden selaimen käyttäytymistä.

"Firefox on kehittynyt huomattavasti viime aikoina, mutta Caminon etuna on edelleen parempi liittäminen Mac OS X:ään. Camino tallentaa salasanat OS X:n avainnippuun, ja selaimen kirjanmerkit ja historia näkyvät Spotlight-hakutuloksissa. Camino 2:ssa on lisäksi parannettu selaimen Applescript-tukea... " - http://www.tietokone.fi

Camino osaa blokata raskaasti animoidut flash-mainokset videoineen.

Firefoxistakin on 3.64 versio, joten ainakin se kannattaisi ladata, jotta sivut, jotka eivät näy Safarissa, näkyisivät. Firefoxissa suosittelen ehdottomasti NoScript-laajennusta tietoturvan ja keveyden takia - oikealta alakulmasta valitset, mitä extraa shittiä sallit webbisivulla näkyvän.

Myös Macille: inkscape
- vektorigrafiikkaa piirtämiseen

Adobe Photoshop Lightroom 3 Beta

on ilmaiseksi ladattavissa/käytettävissä 2009 4 saakka Mac/win. Macillä tod näk vaatii intel Macin ja 10.5-käyttiksen jotta ei nikottele. En muutenkaan suosittele vielä 10.6-käyttistä!

Huom. tämä Lightroom-versio on vain beta (vaikkakin hyvin vakaa sellainen), joten älä tee tärkeitä ja laajoja kuva-arkistoja tällä ohjelmalla, sillä lopullinen versio ei välttämättä osaa avata tämän tekemiä arkistotietokantoja - osta 2-versio (tai odottaessa käytä ensin kuukauden testiversiota).

Erikseen käsitellyt kuvat tallennettuna FILE/EXPORT esim. TIF:finä kyllä avautuvat millä tahansa ohjelmalla.

RAW

Tämä on kuva-arkistointi-, kuvien esittely/slideshow- ja kuvankäsittelyohjelma. Pitää erityisesti RAW-kuvista. RAW-kuvat ovat digitaalijärjestelmäkamerassa tallennusasetuksena huimasti laadukkaampia kuin jpg-kuvat. Valotuksenkorjailu sujuu paljon paremmin RAW:lta mutta kaikki ohjelmat eivät osaa avata kaikkien kameroiden RAW-tiedostoja - testaa.

Kun tuot originaalia kuvaa tai oikeastaan kuvakansiota ohjelmaan, Valitse IMPORT-toiminnossa jokin kansio, älä kuvaa. Kerää ensin importtia varten haluamasi kuvat yhteen kansioon siirtämällä tai kopioimalla (ALT-näppäin alhaalla) macin omassa normaalissa kansio/tiedostosysteemissä.

Kun avaat ja valitset kuvan vasemmalta, oikealla ylhäällä napauta sitten
DEVELOP-sivuvalikkoa
ja siirryt kuvankäsittelytilaan kyseisen kuvan kanssa:

mm.
FILL LIGHT-Säätimellä voit palauttaa tummista alueista sävyjä vaaleammiksi (vaatii oikeastaan siis RAW-tiedoston). CONTRASTilla voit palauttaa jyrkintä tummaa.

BASIC- säätimien vieressä on slideri, jolla saat sen alla olevat muut kuvankäsittelysäätimet esille tai klikkaa Basic kiinni

Kokeile eri säätimiä edestakaisin niin alat hahmottamat valotuksen säätöä, peruskuvankäsittelyä. Tallenna eri kokeiluja tiffiksi ja vertaile sitten kokeiluja samasta originaalikuvasta.

Jos säädettävästä kuvaustilanteesta on muita samanlaisia kuvia, jotka on otettu samassa valaistuksessa, tallenna säädöt PRESETEIKSI vasemmalta - PRESETS ja Paina + symbolia. Voit sitten presetin kautta hetessä säätää tuhansia kuvia samasta kuvaus- eli valotustilanteesta.

Kun tallennat eli exporttaat kuvan kaikille ohjelmille ymmärrettäväksi TIF-kuvaksi, kuva tallentuu Untitled Export-kansioon työpöydälle, ellet määrittele Export-ikkunassa eriksen kansion nimeä ja sijaintia. DNG on Adoben oma RAW-tiedostomuoto - jota muut ohjelmat eivät osaa avata.Vain JPG-kuvia nettisivuille.

Kun kuvaat RAW-kuvia, alivalota kuvatessa kuvaa ainakin puolen aukon verran "hämärämmäksi", jos valonlähde on pistemäinen kuten aurinko. Jos kuvaustilanne on hektinen, alivalota mielummin, RAW-sallii hyvinkin yhden aukon alivalottamisen. Saat RAW-kuvankäsittelyssä sitten paljon enemmän irti kuvan sävyistä. Hajavalossa (pilvinen sää tms) ei tarvitse alivalottaa. Alivalottamalla ja valotuksen palauttaminen käsittelemällä hajauttaa hyvin kontrastia RAW-kuvasta sävykkäästi. RAW sietää ylivalotustakin selvästi paremmin kuin jpg-tiedostot. Enemmän bittejä kaivettavissa takaisin.

Suosittelen Nikonin D5000-kameraa tai parempaa. D700 on vakavan valokuvaajan kamera kokokennokamerana (35mm kenno) - parempaa et vuosiin tarvitse. Käytä Nikonin tai Tamronin objektiiveja - ei DX-objektiiveja (D5000 käyttää niitäkin). Laajan polttovälin zoom-objektiivit huonontavat laajakuvan laatua. Canonin kokokennokameratkin (n.2000 €) ovat ihan toimivia, ihonvärit enemmän mainoskuvien sävyihin korostuneina.

Lightroom-ohjelmalla voi tehdä myös kuvaesityksen eli slideshown eri tavoin, jopa videoksi.

Ohjelma tekee myös valmiin html-nettisivun valituista kuvista.

Kuvakansiot ohjelman kautta tarkoittaa tapaa, jolla voit järjestellä, katsella ja luoda avainsanoilla erilaisia kuvakansioita/kokoelmia/slideshowta/nettisivuja kuvista.

Kun valikoit sadoista kuvista parhaita kuvia, tee se vaiheittain. Ensin valikoi esim 30 parasta ja anna niille PHOTO /SET RATING ja yksi tähti. Katsele sitten vain yhden tähden kuvia. Valikoi ja vertaile nyt parhaat antamalla niille kaksi tähteä. Jne. Sitten kuvakäsittele.

Some of the new features included for you
to play with in the Lightroom 3 beta are:
Brand new performance architecture, building for the future of growing image libraries
State-of-the-art noise reduction to help you perfect your high grain ISO shots
Watermarking tool that helps you customize and protect your images with ease
Portable sharable slideshows with audio—designed to give you more flexibility and impact on how you choose to share your images, you can now save and export your slideshows as videos and include audio
Flexible customizable print package creation so your print package layouts are all your own
Film grain simulation tool for enhancing your images to look as gritty as you want
New import handling designed to make importing streamlined and easy
More flexible online publishing options so you can post your images online to certain online photo sharing sites directly from inside Lightroom 3 beta (may require third-party plug-ins)*

For more details on the new functionality in the Lightroom 3 beta:
Watch 3 short videos about what’s new in the beta
Read the blog post from the Lightroom team to learn about the vision behind the features included in the beta.
Find helpful resources on the new NAPP Lightroom 3 beta Resource Center.
Read the release notes (PDF) for detailed information.

Mediakouluttaja Arhi Kuittinen Graafisten ohjelmien koulutus, ATK Tietokonekoulutus, Do Not Copy Or Publish.

Jumala vastaan Darwin FST

2009-11-26T17:46:00.001+02:00

Jumala vastaan Darwin

FST5 tiistaina

Uskonnolliset piirit ympäri maailmaa ovat tehneet paljon työtä taistellakseen yhtä miestä ja hänen elämäntyötään vastaan. Kyseessä on Charles Darwin ja hänen teoksensa Lajien synty. Ja:

Darwinin puutarha 1-3
YLE Areena

Tytöt ja väkivaltakulttuuri

2009-11-24T10:11:00.034+02:00

Keskustelu HS.fi sivuilla mm. 70-luvun kasvatuksesta

Ensikotiin tulevista vauvoista
joka neljättä on kohdeltu kaltoin

Lapsen kehitystä vaurioittaa yleensä laiminlyönti, kuten
nälässä pitäminen tai yksin jättäminen liian pitkäksi aikaa.

Julkisuudessa on taas keskusteltu lasten kasvatuksesta ja päivitelty lasten huonosta käytöksestä. Tyttöjen väkivallastakin on tehty ensimmäinen todellisuushakuinen kenttäkartoitus ilman feminististä filtteriä.

Suomalaistytöistä lähes puolet turvautuu väkivaltaan

Melkein puolet suomalaisista tytöistä käyttää väkivaltaa, kertoo erityisnuorisokasvatustyötä tekevän Non Fighting Generation -järjestön nuorille tekemä kysely. Vastaajista 48 prosenttia kertoi käyttäneensä väkivaltaa kuluneen vuoden aikana. Yleisin tyttöjen käyttämä väkivallan muoto on haukkuminen, jota kaksi viidestä kyselyyn vastanneesta käyttää kuukausittain. Vastaajista noin joka kolmas myös pilkkaa toisia vähintään kerran kuukaudessa. - Helsingin Sanomat

Kysymys tyttöjen väkivaltaisuudesta ei ole tyttöjen väkivaltaisuudessa vaan kulttuurimme väkivaltaisuudessa. Häpeästä ja uhmasta.

Tyttöjen vapautuminen repressoivista moraliteeteista päästää nyt väkivaltaiset suvun perinteet ja traumat nyt yhtä suoraan tyttöjen käytäntöihin kuin on ollut poikien suorassa häpeäkulttuurin konfliktissa.

Tyttöjen kasvatus on vähitellen päässyt irti tekopyhästä kirkkokulttuurin synti- ja naiskäsityksestä, jossa tyttöjä kohtaan on tuotettu valtavaa häpäisyn ja hylkäämisen uhkaa, jos tytöt ovat käyttäytyneet epäkiltisti, seksuaalisesti tai fyysisen väkivaltaisesti. Seksuaalisesti hallinnoitu neitsytäiti-naiskuva on kirkon moraaliprojektina ollut pönkittämässä patriarkaalista johtajaisä-hierarkiaa, aktiivinen mies ihanteena ja aktiivinen nainen paheena. Nainen on miehen omistuksessa ja sitä ihailtavampi ja haluttu nainen, mitä yksioikeisemmin miehestä riippuvainen ja siis tietysti suurinta ikonia, isä-Jumalaa pelkäävä.

Väkivalta ja ahdistus pääsee nyt vain esille avoimesti, aikaisemmin se on painottunut naisilla neuroottisen ihanneroolin sekä itsesäälin tavoitteluun ja jaloon, itsetuhoisaan, uskonnolliseen syntihäpeään.

Tyttöjen väkivalta pelottaa psykoterapeuttia

Mediassa tyttöjen henkisen kasvun pahimpana uhkana ja väkivaltaan yllyttäjänä ei kuitenkaan ole yleinen viihdeväkivalta vaan pseudofeministinen kuva naisesta, jolla on kaikenlaisia uusinnettuja patriarkaalisen ajan etuoikeuksia naisellisuutensa tähden - vapauden lisäksi. Tähän feminismin ja sovinismin äpärähegemoniaan liittyy usein esiintyvä tilannekuva naisesta, joka saa läppäistä miestä, ihan vain emotionaalisesta inspiraatiosta "naisen luonnollisena tunneilmaisun keinona".

Feminismin ylilyönti kulttuurihegemoniana, mielikuvien uusiohegemoniana, nähdään nyt erityisesti patriarkaaliseenkin mielenlaatuun vetoavassa huumorissa, jossa väkivaltaa käyttävä nainen on huumoria. Viehättävän huvittava, kutkuttava ilmestys. Melkeinpä siis kiihottava kuin se ylivoimainen, kaikkea hallitseva lapsuuden julma Madonna-äiti.

Naisen väkivalta esitetään naisen herkkyytenä, "tunteellisena purskahduksena", "suorana" tunneilmaisuina, joille nainen ei voi mitään ja jota miehen täytyy vain kestää (jos on oikea mies). Naisen väkivalta on kuin vain elämän itsestäänselvä koettelemus miehelle - kuten lapsuuden äidin väkivaltakin oli. Jo suomalaiseen perinnehistoriaan kuuluu laaja ilmiö, jossa kunnan nimismies antaa miehensä murhanneelle naiselle anteeksi "perheolojen" vuoksi.

Miehen väkivalta taas esitetään mediamielikuvissa harkittuna ja siten vastuullisena väkivaltana. Nainen on vastuuton "aktiiviseksi vapautuvan" naisen "emotionaalisen alkuvoimaisessa" mediakuvassa. Naisen viattomuus on "laskelmoimattomuudessa".

Taustalla on tyttöjen opittu katkeruus äidiltä ja äidin äidiltä. Aina seitsämännestä sukupolvesta seuraaviin sukupolviin saakka.

Vaikka tytöllä olisikin nykyisin mainio lapsuus ja kohtuullisen ymmärtävä isä, tytöt oppivat äidiltään roolin, että intensiivisimmät tunteet täytyy naisella olla katkeruudessa ja marttyyriudessa. Siinä on äidin valta ja traumakeskeisen minäkuvan voima. Siinä jaetaan naisten vuosisatainen kohtalo. Samaistutaan esi-äitien uhri- ja uhmaperinteeseen.

Tyttöjen opittu uhrirooli menee usein niin pitkälle että tyttö voikin kiihottua vain miehen seurassa, joka kohtelee naisia psykoottisesti, halveksivasti ja häpäisevästi. Kestämällä pahimman painajaisen voi saavuttaa pyhimyksenkaltaisen marttyyriyden ja olle esi-äitiensä kaltainen. Vain siten äidin non-verbalisesti ilmaisema, ihailema, opettama ja korostama uhrirooli voi toteutua. Voiko tytöllä olla suurempaa unelmaa kuin olla äitinsä vertainen - tai jopa suurempi?

Asiaa ei auta myöskään lapsuuden halveksiminen Suomessa. Aikuisten kehittämässä harrastushulluudessa näkyy vielä Ruotsin kuninkaallinen näkemys tuottavista alaisista, joiden on todistettava kristillinen kelpaavuutensa työllä, myös lasten. Perhe oli valtiolle tuotantoyksikkö eikä yksikään kristitty saanut valtakunassa olla tuottamatta veroja. Lasten hankkiminen oli kristityn velvollisuus ja naisten hedelmättömyyden synti oli hyvä aihe pappien saarnoille.

On täysin harhauttavaa puhua luterilaisesta työmoraalista kun sitä ennen Suomessa on katolinen verohallinto laittanut köyhät suurperheet tarkasti verokannusteilla (rankalla verotusella) kaikki kävelemään oppineet töihin. Jokainen perhe maksoi kuninkaan verojen lisäksi jopa 10% kaikesta lähimmälle papille, joka tietysti rikastui huikeasti viemällä Tukholmaan "ylimääräisiä" elintarvikkeita.

Yksi suuri kysymys leijuu suomalaisen jälkeenjääneen kulttuuritutkimuksen yllä.

Miksi STAKES esti aktiivisesti koko olemassaolonsa ajan suomalaisen tutkimuksen naisen väkivaltaisuudesta?

Suomalainen väkivaltatutkimus on siksi ollut aivan puhtaasti ideologinen projekti feministisen naiskuvan ja yhteiskuntamartyrismin luomisessa. Tähän liittyy suoraan myös feministien eltaantuneen tuore diskurssi naisen vapaudesta, "oikeudesta", humaltua tuntemattomien seurassa ja altistaa itsensä raiskaamiselle ilman omaa vastuuta.

Väkivalta on ollut oleellinen osa valtion ja kirkon kasvatusoperaatiota pakkokäännytyksestä lähtien. Häpeäkulttuurissa luodaan uskomattoman jäykkä, hierarkinen maailmanjärjestys.

Kuninkaan valta ilmeni ensimmäiseksi aidon suomalaisen, omaehtoisen kulttuurin lähes täydellisessä tuhomaisessa ja helvettiuhan määrittelyssä, itsehäpeässä. Kinkereillä ihmisiä lyötiin ja sidottiin jalkapuuhun, jos he eivät oppineet papin käskyjen tahdissa pyhiä ja käsittämättömiä oppeja kirkon omistamasta, epäseksuaalisesta Jumalasta. Nälkään näännyttäneet nälkävuodet ja sadistiseen väkivaltaan miehet turruttaneet kolmikymmenvuotiset sodat ovat ampuneet rivit suoriksi. Silloin isät toivat tuliaisina kotiin uuden harrastuksen Euroopan hurmekemuilta, lasten raiskaamisen.

Ole aina valmis väkivaltaan, jotta voit toistaa olevasi muiden pelkäämä, kunnioittama, kuten isäsi oli. Vain häpeäkulttuuri valitsee sisällissodassa pyövelinä toimineen ihmisen koko kansan presidentikseen ( - siis Kekkosen).

Kulttuurimme on häpeäkulttuuri. Jos kärsit hiljaa ja itseesi käpertyen, osoitat olevasi syyllinen, muiden halveksunnan arvoinen ja voimaton uhri. Sinun täytyy hakea muiden kunnioitusta kuin olisit hengenhädässä. Naiset ovat saaneet nyt siis tilaa vapauden kautta osallistua miesten fyysiseen tilan ja uhon kulttuuriin sietämätöntä häpeää ja avuttomuutta vastaan. Avuttomin keinoin.

Lyö tytärtäsi, hän aikuistuu nopeammin

Spotlight: Kun opettaja kiusaa

"Olet idioottiblondi", "mistä kannibaalimaasta sinä tulet?", "pienet tiukkapeppuiset varpuseni". Kuinka ilkeitä sanoja oppilaiden on kestettävä opettajan suusta? Kuka puolustaa lasten oikeusturvaa kun todistajia ei ole?

FST5 Klo 21 25.11.2009 sekä YLE Areena

En ole tilastopoikkeus
2 % tytöistä kokenut väkivaltaa seurustelussa, pojista 10 %

Mieluummin kuollut Santa Lucia kuin narttu

Sukupuolten välinen väkivalta: Tutkimukset
ihmissuhteet.blogspot.com

Väkivaltaiset tytöt : selvitys tyttöjen
fyysisestä väkivallasta (pdf) Janne Olsen 2009

Mielenterveysongelmat yleisiä nuorilla aikuisilla

"Meidän kulttuurissa tunteita työpaikalla pidetään kuitenkin niin kiusallisena asiana, että niiden esille tuomista ei siksi kannusteta", Mikael Saarinen sanoo. - Kauppalehti

50 Cent: ‘Pain is more monumental than joy’

Paavi ruoski itseään säännöllisesti

Aggressio

Liian vähän väkivaltaa Peter Jacksonin uutuuselokuvassa

Feminismin aatteen tulee näkyä teoissa.
Eikä sitten fuskata, hyvät naiset? - Reetta Rönkä

YLE Audio Kaapin paikka:
Parisuhdeväkivalta on vaiettu salaisuus

kirjailija Sofi Oksanen käyttää rajua kieltä arvostellessaan suomalaisia

Linkkilista
www.vakivalta-apua.fi

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä 25.11. YK

Päihteidenkäyttö lisää keskeisesti naisten väkivaltaisuutta

Naisten väkivaltaisuus on pitkään ollut tabu ja naisten on ajateltu käyttäytyvän aggressiivisesti ainoastaan tilanteissa, joissa he ovat pyrkineet puolustautumaan. Kuva väkivaltaisesta naisesta on kuitenkin muuttunut mutta suurelta osin vaijettu. Päihteidenkäyttö on keskeinen naisten väkivaltaista käyttäytymistä lisäävä tekijä. - Ghitta Weizmann-Henelius

AGGRESSIO
- linkkikokoelma

Pasi Malmin mielestä Sofi Oksanen levittää vanhaa, "Kahdeksan surmanluotia-tyyppistä" Suomi-kuvaa. Malmin mukaan tilanne on kuitenkin muuttunut. - Sodilla ja sotatraumoilla on ollut merkittävä perheväkivaltaa lisäävä vaikutus Suomessa. Nykyään tämä vaikutus näyttää kuitenkin jo haihtuneen. - UusiSuomi

Itään päin katsellessa:

Surmattuja naisia väestön 100 000 naista kohden. Maailman terveysjärjestön kuolemansyytilasto, viiden viimeisen vuoden keskiarvo. Laskettu WHO:n luvuista

Suomi 1,22
Viro 3,73
Liettua 4,46
Latvia 5,86
Valko-venäjä 6,97
Venäjä 12,2

* Uskontotiede 2009 Nuorisotutkimus nuorisokulttuuri ego libido sadismi masokismi sadomasokismi sublimointi psykoanalyysi psykoterapia tutkimus .

Lasten oikeuksien kuvavirtaa

2009-11-20T18:22:00.005+02:00

Globaalia tietoisuutta

Uutiskuvat lasten oikeuksien päivästä
SK:n kuvaseinällä

" Tänään vietetään kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää. YK:n yleiskokous hyväksyi Unicefin Lapsen oikeuksien sopimuksen tasan kaksikymmentä vuotta sitten. Jokainen jäsenmaa on ratifioinut sopimuksen Yhdysvaltoja ja Somaliaa lukuunottamatta."

- Suomen Kuvalehti

Suomalaistytöistä lähes puolet turvautuu väkivaltaan

Melkein puolet suomalaisista tytöistä käyttää väkivaltaa, kertoo erityisnuorisokasvatustyötä tekevän Non Fighting Generation -järjestön nuorille tekemä kysely. Vastaajista 48 prosenttia kertoi käyttäneensä väkivaltaa kuluneen vuoden aikana.Yleisin tyttöjen käyttämä väkivallan muoto on haukkuminen, jota kaksi viidestä kyselyyn vastanneesta käyttää kuukausittain. Vastaajista noin joka kolmas myös pilkkaa toisia vähintään kerran kuukaudessa. - Helsingin Sanomat

Stakesin kouluterveyskyselyn mukaan lukiolaisista tytöistä joka kahdeskymmenes ja ammattiin opiskelevista joka kymmenes on ollut vastentahtoisesti yhdynnässä. - IS

Jumalaton usko

2009-11-16T11:44:00.021+02:00

Muutama viikko sitten kirkon suljetussa seminaarissa Helsingin messuhallissa kolme uranosteessa olevaa teologia kieltäytyi kirkon työntekijöistä muodostuvan yleisön edessä määrittelemästä omaa Jumala-kuvaansa. Jumalan merkityksen määrittelyä välttelevä kolminaisuus, kuin metafyysinen metafora kirkon kriisistä ja hahmottomuudesta.Varsinkaan uraputkessa olevan teologin on vaarallista kirkossa puhua omasta Jumala-kuvastaan kirkon oppien ohi.

Institutionaalinen usko, oppiusko, yksilön uskon sijasta.

On turhaa määritelläkään mitään omaa jumalakuvaa, jos on dogmien määrittelyn kautta käsitetty usko.

Jumaluusoppi, dogmatiikka, on kirkkoinstituutioissa uskomusten korvike, määrittelevä komponentti, kaava uskomiseen. Yksilön havaintojen ohittaja, havaintotapojen "ohjaaja". Metauskoa, epäinhimillistä ja jumalallista. Apologia antaa kirkolle tarkoituksen. Apologia eli tarkkaan määritelty uskon puolustaminen on hyvä motiivi tuottaa teologiaa. Kun oppi on ykkösenä, uskolla ei ole niin väliä. Kunhan ei vastusta kirkon puhdistamaa oppia.

Dogmatiikasta puhutaan puhdasoppisuutena ja se perustuu yksilön käsitysten ohittamiseen. Uskoa oppilauselmiin, uskoa hyväätekevään uskoon; uskoa, joka tekee itse itsensä mahdolliseksi, itsetoteutuva ennustus uskon muodossa. Jumalatonta uskoa. Kirkko uskoo puolestasi.

Niin kuin vast'ikään vainajan statuksen saanut uskontotieteilijä/etnologi Levi-Strauss on todennut, että oikeastaan rituaaleissa yhteisö palvoo itse itseään.

Uskoa, joka tekee uskomisesta ylevää, ylevyyden aktin ja itseisarvoa sinänsä. Tärkeintä on toiminta, ei päämäärä. Jumalaa ei uskontoon tarvita, kun kaikki on määritettyä, luokiteltua ja perinteisiin nojautuvaa. Kirkkorakenus on pyhän kassakaappi, kansalaisjäsenet voivat sitten uskoa mitä lystäävät.

Dogmatiikka (tiivistelmänä ns. tunnustuskirjat) on kirkon korvaamattomin aarre, historiallinen oppi: sen takia on tapettu ja karkoitettu asuinsijoiltaan miljoonia ihmisiä niin itäisessä kuin läntisessä kirkkoperinteessä. Aarre on ollut etupäässä ase; Dogmatiikka on ollut korvaamaton ase kirkkopolitiikalle. Oikeaoppisuus arvona, kirkon "puolustautumisen" syynä, intiaanien alistamisen motivaattorina, imperialismin ytimenä, Prima causana.

Pakenemista vapaasti universumissa hilluvasta Jumala-agentista ja yksilöiden Jumala-kokemuksesta, joka on nyt sidottu, säilötty ja määritelty dogmioppikirjan sisälle. Näin voidaan yhtä aikaa usko Vanhan testamentin raivoavan sodanjumalaan, profeettojen katkeraan, rankaisevaan ja pettyneeseen isähahmoon sekä Uuden testamentin katuvaan, sivistyneeseen sivustatarkkailijaan ja uusitun pelastussuunnitelman älykköarkkitehtiin.

Pyhä kolminaisuus on oikeastaan näiden kolmen jumalakuvan kolminaisuuskombinaatio, jos tarkemmin tarkastelleen kirkkojen uskonopin kerrostuneisuutta - ja halutaan edes jonkinlainen semanttinen selitys kolminaisuusopin metaforiselle tarpeellisuudelle.

Paavali keksi systeemiteologian.

"Teille on uskossa annettu kaikki".

Kaikki on jo määritelty Paavalin systeemiä luovassa vastaanottavassa uskossa. "Uskokaa tähän viimeiseen muutokseen (jonka minä teille julistan) ja unohtakaa muutos." Voit vain omaksua valmiin uskon tai hylätä sen. Tässä on sitten kirkon kaikki laki ja tuomio.

Luodaan systeemi eli oppirakennelma, joka on itsekantava, itsegeneroituva, itse itseensä viittaava, omalakinen ja itse itsensä tärkeäksi tekevä. Korostetaan uuden uskonnon erilaisuutta - mutta silti kaikkien uskontojen huipentumana, uskontojen evoluution itsestäänselvänä huipentumana. Käänteentekevä, muut uskonnot peittoava systemaattisessa määrittelyn tarpeessaan. Muita uskontoja huoletta lainaileva ja samalla niiden keinoilla syrjäyttävä. Paavalin uskonto ei voi enää muuttua viimeisten oppimuutosten jälkeen: muutosten seurauksena muuttumattomuus.

Paavalin paradoksi. Paavali kieltämällä kielsi, etei halua tuntea historiallista Jeesusta - kuten Pietari. Paavalille Jeesuksen opetukset olivat kärpäsen surinaa sen rinnalla mitä fantasioita ristiinnaulittu pääsiäislammas hänelle toi juutalaisten vanhoja tekstejä uudelleen tulkittuna.

Tärkeintä ei ole enää ensimmäisten kristittyjen tapaan henkilökohtainen ja kokemukseen perustuva usko ja jonkinlainen "Hengen" kosketus, totuuden leikkaus todellisuudessa vaan yhteisen uskon totaalisuus ja määriteltävyys kirkon omalla logialla. Yhteisen yhteyden määriteltävä ja rajattava totaliteetti. Tärkeintä on näin yhteisesti määriteltävä usko, systeemin määrittelemä, organisoiva usko. Uskonto uskontona, rituaalilaitos palvonnan kohteena, armolahjojen toimittajana. Sinetöity usko.

Tunnustat systeemin ja systeemi lahjoittaa sinulle uskon ilman määrittelyn ongelmia. Avaimet käteen -periaatteella, franchasing-tuotepaketti. Kapitalistisen brändikulttuurin alkukoti.

Luterilaisen kirkon mukaan usko lahjoitetaan kasteessa. Simsalabim. Perintönä. Mitään kilvoittelua, etsintää ja kokemusta ei siis enää tarvita. Jäsenkirja avaa ovet tuonpuoleiseen ja vapauttaa huolesta.Paroni von Münchausenin uskoa usko, sillä usko on ainoa, joka pitää sinut pinnalla.

Opetuslapsen eettistä pohdintaa ei enää tarvita. Kaikki on valmiina. Kunhan vain uskot ilman ymmärrystä. Kirkkolaiva on symboli mukaan astumisesta. Astut systeemin kannelle etkä voi enää kyseenalaistaa systeemiä, joka kannattelee sinua. Antaudut ja vapaudut vastuusta.

Jaakobin ja Juudaksen kirjeissä on alkuperäinen Jeesuksen seuraajien oppi. Puu hedelmistään tunnetaan - eikä opistaan.

Maailmaa on muutettava Jeesuksen opetuksia seuraamalla, ei uskomalla Paavalin keksimään sovitusoppiin. Opetuksena on Jeesuksen opetus eikä Jeesus amulettina tai krusifiksitoteemina. Tärkeintä oli Jeesuksen seuraajan teko eikä sana. Jeesuksen palvonta on epäjumalanpalvelusta Jeesuksen biologisten veljien, Jaakobin ja Juudaksen kirjeissä, alkuperäisen opetuksen unohtamista.

Kirkon luomassa uskontokulttuurissa Jumala on instrumentti hyvin rakennetussa uskon arkkitehtuurissa. Ei enää toimiva ja luova aktantti profeettojen toiminnassa vaan arkeologisen määrittelyn ja puhdistamisen kohde.

Luodaan uskonnollisten käsitteiden universumi, joka on kaksitasoinen.

On määrittelyn kohteena olevat tekstit, joita ei saa suoraan uskoa eli epämääräinen ja monitulkintainen Raamattu. Sitten on kirkon ilmatiivis dogmatiikka eli uskomusjärjestelmä, johon voi helpotuksesta huokaisten tukeutua ilman omaa tulkintaa.

Kirkon oppi ei vaadi eikä lainkaan kehoita kierkegaardilaiseen yksilön uskon ja löytämisen hyppyyn vaan uskomaan virkamiesten luomaan ilmatiiviiseen unelmauskontoon, jossa kirkko tulee ennen arvaamatonta Jumalaa.

Ilmoituksen aika on ohi, enää ei tarvita etsintää vaan kirkkolaki riittää.Kirkon maailmankuva on kirkko itse, kaikki muu elämä on häiriötä, syntiä.

Jumalan määrittely tulee oikeastaan turhaksi, koska uskon määrittely on uskontoinstituution määrittelyä. Vastaanottaminen onkin miellyttävämpi, armollisempi ja pehmeämpi sana pappien suussa.

Vastaanottamisen armoa yksilöllisen etsinnän sijaan.

Usko tiivistyy jäsenkirjaksi, kirkon jäsenyydeksi. Kun perinteistä jalostetut uudet uskonkappaleet on muodostettu, usko on helpompi määritellä organisaation luonteen kautta kuin yksilön kokemusten ja kaipausten kautta.

Samanmielisyydestä ja harmonisuudesta tulee tarkoin säänöstltyä Pyhän kokemista. Poikkeavasta kokemisesta yhteisen Pyhän pilkkaa. Kirkon usko ei voi olla mystistä vaan luokiteltavaa, peritiden kunnioittamista. Mystinen ja selittämätön on myrkkyä kirkolliselle teologialle, joten julkinen oma Jumala-määrittely olisi teologin kirkollinen itsemurha.

Kirkon ja teologian tärkein tehtävä on määritellä Jumalaa yksilön puolesta, muutenhan... kirkkoa ei tarvittaisi.

Uskosta tulee tunnussana, samankaltaisuuden määreiden toistettavuutta. Pelastuksesta palkinto oganisaation tunnustamisesta. "Te olette Kristuksen ruumiinjäseniä". Me olemme Kristus oikean uskon liimalla. Voimme heittäytyä monikäyttöisen armon varaan, sillä armon ideasta tulee uskon aarre. Uskon ja mystisen kokemuksia ei tarvita, koska on oppi hyvästä, joka lisää hyvää ja varmuutta ilman epävarmuutta lisääviä uskonnollisia kokemuksia. Varmuudesta tulee kokemuksen korvike.

Australialaisilla alkuasukkailla on viittausten kohtena myyttinen uniaika, jonka aikana heidän esi-isilleen paljastettiin luomisen salat, pyhät voimalähteet ja eläinten salaisuudet. Nyt uniaikaa voi vain mietiskellä. Uniaikaan uskominen ja siihen rituaalisesti palaamalla voidaan luoda perinteinen käsitys maailmankaikkeudesta ja maailmanjärjestyksestä.

Kirkkomme opettaa samoin mm apostolisesta ajasta, jolloin tapahtui uskon kokemuksia ja uskon tulkintaa, johon ei saa enää koskea. Tämä uniaika on uskonnollisen fantasioinnin kohde yksilöiden oman kokemisen sijaan. "Apostoliseen aikaan" luotiin mytologia ja samalla huoletta muokattiin sekä kierrätettiin vanha mytologia, vanha uskonto käyttöaineistona.

Jumala tai ihminen ei ole enää aktantti, vaan toimija on "toimiva" usko, velvoittava usko. Mahdollisimman selkeästi määritelty, epäuskosta ja varsinkin epävarmuudesta eristetty usko. Virastoaikausko. Otetaan annos Jumalaa rituaalisesti rituaalin tarjoajalta ekonomisen tarkkaan kellonaikaan ja kiitetään sivistyneesti.

Kirkossa kirkon tehtävä on kirkon perinnössä. Kirkko, joka tuottaa kirkollista tietoisuutta. Perintö, ajattelutavat ja tottumukset oikeuttavat kertomaan uniajan, siis apostolisen ajan, ihmisten kokemuksista - ja torjumaan ihmisten uudet kokemukset ja käsittämistavat. Kirkon postmoderni olemus näkyy oikeastaan vain poissulkemisen illuusiossa: helvetistä ei puhuta, puhutaan vain pelastuksesta.

Helvetistä tulee antimateriaa, näkymätön vastapaino, kirkon aarteen väistelty perusmassa vaikka se yhä opillisesti säilytetään sakastin kaapissa ja piispainkokouksen linjanvedoissa.

Uskon vastaanottaminen on Paavalin uskontokonstruktion funktio.

Nasaretilaisen eettinen kilvoittelu ja sitoutuvien seuraajien pieni yhteisö raivattiin uskon megalomaanisen yhteisen kokemisen ja tuotteistetun uskontunnustuksen tieltä. Mahdollisimman moni oli mahdollisimman helposti saatava kirkon laajentumisen todisteeksi.

Olemme kirkkouskossa ikään kuin muinaisten pyhien (opettajien, kirkkoisien) uskon varassa, kun uskomme uskontunnustuksiin ja tunnustuskirjoihin. He ovat kokeneet meidän puolestamme Jumalan suoran kosketuksen ja voimme vain uskossa ottaa vastaan silloin tämän kokemuksen uskonopiksi muuntuneiden ihmisten perinnössä.

Opin tulkitsija on opin vartija. Systeemin olemassaolosta tulee uskon käytäntöjen eli rituaalien tärkein funktio. Rituaalista tulee ainoa sallittu, kontrolloitu uskonnollisen kokemisen ja havaitsemisen tapa. Epäsuora, salainen mutta tärkein dogma onkin: "Usko säilyy, jos kirkko säilyy".

Papit ovat Jumalan sijaisia ja kirkkojärjestyksen perusta "armotaloudessa". He jakavat Jumalan armolahjoja jopa valtion säädösten alaisen kirkkolain virkamiehina. Valtion määrittelemiä armolahjoja? Mitä? Kyllä.

Luther hylkäsi jo tämän pappiskastijärjestelmän (Jeesuksen instituutioista vapaan opetusten yleisellä pappeudella) mutta luterilaiset piispat hilasivat protestanttista uudistusta nopeasti takaisin katolilaisen kastijärjestelmän.

Näkyvin katolisen kirkon symbolinen palauttaminen luterilaisen kirkon käytännöissä on piispojen koristeelliset hiipat.

Suomalaiset piispat halusivat 90-luvulla takaisin katolisen piispan tunnusmerkit korkeaa myssyhiippaa myöten. Tämä on erittäin selkeä ja vahva symbolisignaali korkeakirkollisille siitä, mihin päin ns. "luterilaisen" kirkon tuulet puhaltavat. Puhe "pyhästä avioliitosta" on myös vakavasti epäluterilaista pyhittymispuhetta, paavillisen kirkon helman alle purjeiden alasreivaamista.

Usko on nyt kirkon jäsenyyttä sunnuntaiaamun uneliaissa ja rauhoittavissa saarnoissa.

Mutta mikään merkki ei enää kuitenkaan viittaa meditatiivista ja polarisoituvaa henkisyyden kokemusta kaipaavan nykyihmisen odottavan kokemustensa tulkiksi jotakin kirkkoa, joka määrittelee ja annostelee ihmisen uskon.

Kirkko ei ymmärrä etsivän ja pohtivan vesimiehen aikaa. Kirkko on avara vain sille, joka suostuu istumaan ja jämähtämään kirkon penkkiin. Omaksumaan ymmärtämättä.

Kirkko on toki luopunut jäsentensä kinkerikuulusteluista, kinkeriruoskinnasta ja rippikoulunjälkeisistä "uskontunnustuksista" mutta silti kirkko ei myönnä jäsentensä tarvitsevan avoimesti liberaalin elämäntarkoitussysteemin tukea. Kirkko säilyttää holveissaan katolisia dogmeja, joita vain harva luterilainen kaipaa tai mitenkään käsittää. Ihmisten etsintää ja arvojen peruskysymyksiä ei tueta.

Kirkolla on vastauksia ilman kysymyksiä.

Olisi aika avoimen uskonpuhdistuksen, jossa ei kuvitella kirkon enää omistavan Jumalan määritelmää. Kirkko on hyvinvoivien instituutio, jossa pahoinvoivat joutuvat alipalkattujen ja stressattujen diakonien käsittelyyn eivätkä häiritse hyvinvivien hartautta.

Kirkon diskurssissa "hyvä kristitty" kaipaa kirkon rituaalipalveluksia ja saa siten mielenrauhan parhaiten/helpoiten kirkon suoman hyväksynnän kautta. Tämä on institutionaalista "armon" tuotteistamista eikä mitään seurakuntayhteyttä. Kun jäsenyys on pohjimmiltaan määritelty veron maksuksi ei kristittyjen yhteyteen tarvita kirkon jäsenten kohtaamista. Ei hätää, kirkko laitoksena hoitaa kaiken kehdosta hautaan.

Valtiokirkko on instituutioiden tukija ja valtiojärjestyksen lainsäädännöllinen osa. Kirkon näkemys omasta tärkeydestä ei perustu yksilöiden tarpeisiin vaan instituutioiden vaatimuksiin hyvästä kansalaisesta, joka keskittyy taloudelliseen menestymiseen ja kontrollin suomaan armoon.

Kirkko nojautuu näennäisesti eksistentiaaliseen uskon muodostumisen mytologiaan mutta kieltää ihmisten omehtoisen ja eksistentialistisen uskonkokemuksen määrittelyn. Tästä nousee tärkeä kysymys, jota iski Lutheria munkkinakin takaraivoon:

Onko kirkko ihmisiä varten vai ihmiset kirkkoa varten?

Bonhoeffer kirjoitti ”uskonnottomasta kristinuskosta” instituution tarjoamaa turtumusta vastaan. Usko olisi vain yksilön valinnoissa, eksistentiaalisessa yksinäisyydessä yksilön oman elämän eettisten valintojen linjassa. Kehenkään ei voisi tukeutua eikä kenenkään siunaukseen vedota yksilön etsiessä itseyttään ja olemisen tapaansa. Pelastus ei olisikaan poistamassa jokaisen päivän vastuuta jumallallisen inhimillisyyden toteutumisessa.

Bonhoeffer jatkoi mestari Eckhartin perintöä, jossa Jumalaa ei voinut palvoa ihmisen ulkopuolisena entiteettinä tai ihmistä pyhempänä olentona. Mikään instituutio ja neuroottinen varmuuden palo ei voisi koskaan määritellä tai omistaa määritelmää Jumalasta tai jumaluudesta. Jumalan voi nähdä vain ihmisen teoista, inhimillisyydestä, ei lapsellisista uskontofantasian tuonpuoleisista toiveista.

Ihmiskunnan täysi-ikäisyys näyttäytyy Bonhoefferille toivomusautomaatin, joulupukkijumalan ja ikuisten, fundamentaalien vastausten hylkäämisenä, jolloin nähtäisiin että ihmiskunnan tulevaisuus on täysin poliittisesti ihmisten omissa käsissä eikä ilmestyskirjan toivottoman uskonnollisuuden kliimaksin varaan hylättynä.

Jumalan seksuaalisen miehisyyden ja kaikkivaltiuden, isä-Jumalan korostaminen on hyvin kyseenalaista toteemiuskonnollisuuden jatkamista. Mestari Eckhartin mystisen jumaluusopin mukaan Jumala ei ole kaikkivaltias, koska jumaluus syntyy tai on syntymättä ihmisten ajatuksissa ja teoissa.

Hän sanoi heille: "Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi. Niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan."

Kirkon torjuvan passiivisessa ja itse itseään onnittelevassa sisäpiiri-uskossa ei uskota eksistentiaaliseen, yksilökeskeisen vastuuseen ja jatkuvaan valaistumiseen. Valmiiksi määritelty usko on loistava tuote, jonka turrutava voima on taivaslupaus, fantasia-armo ilman koettelemuksia.

Kirkon identeetti menneisyyteen on skitsofreeninen: Apostolinen aika saa olla adoraation ja uskonnollisen fantasioinnin kohde mutta ei toiminnallinen esimerkki. Elämme kirkon opetusten mukaan siis aktiivisen Jumalan jälkeistä aikaa, joilloin voimme iloita aikaisemmin aktiivisen Jumalan ajatuksesta mutta emme saa odottaa jumalallista uudelleenmäärittelyä Mooseksen, Johannes Kastajan tai Jeesuksen tavoin.

Korkeakirkolliset piirit halveksivat alkuseurakuntaa jäljitteleviä lahkoja mutta todellakin, kaikki kirkon opit ovat syntyneet apostolisen ajan hurmoksellisessa sekoilussa.

Jumalanpalvelussaarnoissa palvonnan painopiste on aika selkeä: semanttisesti tarkasteltuna seurakunnan idean ihailu on useimman saarnan merkitysten avain. Kuinka kaikki metafyysisten ongelmien ratkaisun keinot ihmisille ovatkin kirkon tarjoamissa rituaaleissa, seurakuntaideassa - ja hyvin helposti pappien kautta. Kontrolloidusti, tarkkaillusti.

Bonhoefferille ei ollut uskoa hyvään ilman valtavaa epävarmuutta. Oikea ihmisyys oli mihinkään valmiisiin ratkaisuihin nojautumattomuutta. Armotonta armoa.Yksilön jumalallista kasvamista eettiseen vastuuseen.

Bonhoefferille Jeesuksen hylätyksitulemisen tunteet ristillä olivat merkki Jeesuksen aitoudesta ihmisenä. Jumalallista ihmisyyttä ilman huureisia jumalallisuusfantasioita. Jeesus valitsi ristin estääkseen sen poliittisen tilanteen uskonnollisesti kihahtaneen kansannousun ja verilöylyn. Jeesuksen uhri oli juuri siinä historiallisessa tilanteessa eläviin ihmisiin, ei missään ylihistoriallisessa pelastussuunnitelmassa.

"Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."

Jumalperheen palvonnassa joulun aikaan palataan hyvin primitiiviseen hedelmällisyysrituaalien idolipalvontaan, joka karsittuna kaikesta "epäkristillisestä" seksuaalisuudesta. Paradoksaalisin hedelmällisyyskultti, mitä on tuotettu.Epäinhimillinen idolisaatio, jonka tarkoitus on vieraannuttaa ihminen oman onnen määrittelystä ja ehdollistaa uskonnolliseen riittämättömyyden tunteeseen. Jos ihmisyys ja seksuaalisuus tehdään inhimillisimmän uskonnon opettajan lapsuuden kohdalla kyseenalaiseksi ja saastaiseksi kirkkoisien toimesta, on kysymys kavalasta uskontopropagandasta.

Hääkulttuurissammekin näkyy ritualinen avioparin palvonta ja korottaminen muiden kuolevaisten joukosta ylempään, Jumalan erityisen siunauksen karsinaan. Ydinperheoppi palvoo Pyhän Perheen kuvaelmassa itseään.

Samalla kun Jeesuksen opetuksiin liittymättömässä joulukuvaelmassa korostetaan naisen/äitihahmon luonnotonta epäseksuaalisuutta, hyväillään myös naisten fantasioita ihmeellisen miehen rakkaudesta, joka ei ole seksuaalista mutta joka keskittyy juuri naisen, lapsen ja perheidyllin huolehdintaan.

Epäseksuaalinen puolijumal-perheidylli onkin kirkon ja seksuaalivihamielisten kirkkoisien voimallisin menestystuote. Jokaisen perheen toiviokuva. Hallitun sekä tuottavuuteen keskittyvän parisuhteen hillitty ylistys - ja seksuaalisen vaistoimpulssin tuomio.

Pyhäkoulumoralismi on myös yksi vestenmielisimpiä ilmiöitä kirkossa. Aikuiset opettavat lapsille satuja totena, joihin he itse eivt usko. Miksi? "Lapsenuskon takia". Ei, vaan etä lapset uskoisivat mahdollisiman kritiikittömästi, mitä Raamatussa kerrotaan. Jotta lapsille muodostuisi vahva usko Raamatun auktoriteettiin. Ja sitten sillä ei ole mitään väliä, että opetuksesta päättävät aikuiset eivät okein kaikkea ihan usko?

Jäykkä ja järkähtämätön dogmiopetus eli oppijärjestys on ollut kirkon ylpeys ja komea kurkihirsi, massiivinen perustus mutta nyt siitä on muodostumassa kirkollisten ikioma hirsipuu raskaan, institutionaalisen systeemin omahyväiseen ylipainoon johtavassa romahduksessa. Itsetyytyväisyys ja muuttumattomuuteen uskominen on loistava elämän korvike. Jumalaa panttivankinä pitävät luottavat aina kaihoten perinteeseen.

Opettiko Jeesus oppien ja tulkinnan muuttumattomuutta?

Kirkon syvin eksistentiaalinen ongelma on siinä että perustajaksi ylennetty Jeesus oli instituutioiden vastustaja ja kohtaamattomuuden purkaja, uskonnon suvereeni uudelleentulkitsija ja harmonisen, lakipykäliä matkivan uskonmäärittelyn pilkkaaja.

Seurakunta on virsissä ja toistuvissa saarna-aihelmissa taivaan metafora. Laimea versio siitä, mitä yhdessä toivotaan ja odotetaan. Katse on siis luvatussa ja paratiisillisessa olemassaolossa - ja siksi toisia siedetään seurakunnassa yhteisen odotuksen tähden. Ja puhutaan "rakkaudesta" kun luodaan vain sietokykyä ja hienotunteisuutta yhteisen uskon kuvaelmassa. Ennakkoluuloihin ei suinkaan kosketa (vrt homoseksuaalisuus ongelmana kirkossa).

Vihreiden tuore poliittinen kuohunta on nyt kuin kirkon ja jonkinlaisen uuden alkuseurakunnan metafora. Vanhan liiton vihreät ovat loukkaantuneen ja säikähtäneen ironisia uudesta Vihreästä puolueesta mutta unohtavat samalla autuaasti, minkälainen originaali Vihreä liitto aikoinaan oli.

"Tervetuloa, vihreä hörhöpuolue"
http://vesahack.blogit.uusisuomi.fi

Kirkkoa voisi verrata myös nykyiseen mediassa säihkyvään terveydenhuoltosysteemiimme, jonka poliittiset johtajat vakuuttelevat systeemin perimmäisestä maineesta ja toimintakyvystä, vaikka rokotusshow, jonotuskulttuurin ja sairaiden kyykyttämisen kaivaminen 50-luvulta on naurattanut ja suututtanut kansalaisia monta viikkoa.

Luterilaisen kirkon laitosmaisuus, joustamattomuus ja uskonnollisuuden tunnusmerkkien maaginen itseisarvo on johtanut siihen, että liberaalisti käyttäytyvät "kansankirkon" kirkkoherrat tukevat nyt hyvin radikaaleja ja fundamentalistisia ryhmiä kirkon sisällä - jotta kirkon sisällä olisi edes jotakin "toimintaa" ja intoa.

Rituaalikirkko luottaa massaansa ja perinteiseen arvovaltaansa. Jos kirkon johdon ainoa reaktio dialogiin jäsentensä muuttuvaan hengellisyten on paheksunta ja loukkaantuminen, on kirkko samalla tiellä kuin dinosaurukset. Protestanttisen kirkon täytyisi olla aina protestanttinen ja uudistumiskykyinen, jos se haluaa olla paavin vallan ja amerikkalaisen fundamentalismin edellää ihmisten elävä organisaatio.

Tällä hetkellä piispojen ainoa reaktio on taantuminen ja valtion lakisäädöksiin vetoaminen, koska kirkollisen maailmankuvan tärkein fantasia on muuttumattomuus ja varmuus "ikuisten arvojen" edustajana.

Suurta yleisöä tuuditetaan yleispätevillä uskontorituaaleilla mutta samalla valtiokirkon kehdossa uinuu hehkuvasilmäinen viidesläisyys ja kalvinismi, joka huulet vapisten odottaa tuomion sanoja ylhäältä ilmestyskirja kainalossa.

Mihin enää tarvitaan pelastuksen dualismia, jos kirkonmiehet eivät uskalla puhua enää julkisesti helvetistä? Mihin helvettiä tarvitaan sakastin kassakaappiin piilotettuna, jos sitä ei edes tarvitse enää julistaa kylläisile porvareille? Kirkon on rehellisesti hylättävä seksuaalikielteinen maailmanloppufundamentelismi ja homehtuneet tunnustuskirjat keskiajan maailmankuvasta sekä katolisen kirkon harhaopit. Puhtaasti ja selkeästi.

Luterilaisen kirkon ainoa pelastus merkityksellisenä organisaationa olisi rehellisessä humanismissa, jossa jokainen kirkon jäsen saa määritellä uskonsa eikä kirkon painopiste olisi historiaan upotetuissa ja sangen hämärtyneiden ja sekavan historiallisen prosessin tuottamien uskontunnustusten mukana raahaamisessa.

Kirkon tulisi lähteä avautuvasta ja kehittyvästä ihmiskuvasta kuten protestanttisen uudistuksen: ihmisten tarpeista, ei organisaation ehdoista.

Agendana tulisi olla Jeesuksen opetukset, ei Jeesus. Jeesuksen palvonta on juuri sitä epäjumalanpalvelusta, jota historiallinen Jeesus halveksi.

Avoimesti aukollinen jumaluusoppi, inhimillisesti vajaa, nöyrä ja etsivä. Yhtä valmis kumoamaan rasittavia perinteitä ja valtarakenteita kuin opettajansa Jeesus.

Tuore BBC:n keskustelu katolisen kirkon merkityksestä

Intelligence Squared Debate:
The Catholic Church is a force for good in the world?
Stephen Fry, Christopher Hitchens
BBC Video

Lévi-Straussin huoli
maailman tilasta heijastuu myös tässä kirjassa. Hän kirjoittaa: ”Maailma alkoi ilman ihmistä, ja se loppuu ilman häntä.”
Yksi Lévi-Straussin viimeisistä kirjoista käsittelee suomalaisille rakasta aihetta eli joulupukkimyyttiä. Hauskassa, pienessä kirjassa - jota ei tosin ole suomennettu - Lévi-Strauss kerii auki joulupukkimyytin alkuperää Rooman ajoilta ja keskiajan hullujen juhlasta. YLE.fi

Eero Tarasti: Strukturalismin isä
toi villin ajattelun tieteeseen

Jo väitöskirjassaan Lévi-Strauss puhui arkaaisuuden illuusiosta, eli siitä harhasta, että vertaamme alkuasukkaita oman kulttuurimme lasten infantiilin ajatteluun. Länsimainen tiede oli pikemminkin kesyä ajattelua, joka oli kesytetty tuottamaan voittoa.

Radikaalisti uutta oli tapa lähestyä todellisuutta kylmän objektiivisesti rakenteina, systeemeinä, ja pitää ihmistä vain tietyn hetken tiedon hahmona, kuten toinen kauden strukturalisti Michel Foucault totesi teoksessaan Les mots et les choses (Sanat ja asiat, 1966).

Strukturalismi oli antihumanistinen oppi siirtäessään ihmisen pois keskipisteestä. Mutta asian voi nähdä toisinkin. Kyseessä oli laajempi ihmisnäkemys, joka otti huomioon maapallon kaikki kulttuuriset variaatiot. Ne olivat kaikki yhtä arvokkaita ja oikeutettuja olemassaoloon.

Ihmishengen toiminta oli samanlaista intiaanien jaguaarimyytissä ja Ravelin Bolerossa. HS

Luukkaan evankeliumi Jeesuksen opetusmetodeista ja ihmiskuvasta:

" Jeesus oli sitten aterialla Leevin kodissa. Monia rahanvaihtajia ja muita syntisiä aterioi Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa, sillä heitä oli paljon hänen seuraajiensa joukossa. Kun synagoogaan (juutalaisten kirkkoon) kuuluvat lainopettajat näkivät Jeesuksen syövän syntisten ja publikaanien seurassa, he sanoivat hänen opetuslapsilleen: "Kuinka hän syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" Jeesus kuuli sen ja sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä."

Suomalaiset tekivät kyseenalaisen ennätyksen viime vuonna, kun alkoholin kulutus nousi huippulukemiin - IL

YLE: Italian hevimunkki lopettaa uransa;
"Paholainen ajoi julkisuuteen"

(siis piinalliseen erilaisuuteen kirkon sallimista rooleista)

Sotilaspappien valvomaa rauhantyötä ja värväystä:

http://www.rauhanturvaajaksi.fi/html/fi/140.html

Kirja:
Bonhoeffer - Kirjeitä vankilasta

Kirja:
Mestari Eckhartin tekstikokoelmaan Sielun syvyys
Millaista oli keskiajan mystiikka ja mitä nykyihminen voisi siitä oppia? Suom. Kai Pihlajamaa. Jaakko Heinimäki kirjoittanut esipuheen. Basam Books

Blogi-kirjoitus. Kirkon perinne ja protestanttisen udistuksen hämärtyminen, joulu Katolinen perinne pyhimykset, jouluperinne Santa Lucia. Jouluperinteet 2009, joulujuhla pyhimys Santa Claus Joulupukki, syntiset kiltit vai pahat lapset. Joulu joulupyhät. kirjoittaja Arhi Kuittinen

Mac 400 eurolla pöytään

2009-11-13T17:01:00.023+02:00

Mac Mini
400 e poistomyynnissä

ja 27.11. päivän alennusmyynnistä:
Applen ensi viikon perjantaille sijoitettu alennuspäivä kannattaa muistaa vuorokauden ajan. Silloin yleensä poistuvat mallit 15-25% halvemmalla sekä uusiohuolletut laitteet hiukka halvemmalla täydellä takuulla. Kannattaa tähyillä iPodeja aamusta - rajoitetusti kamaa.

Applen mp3-soittimet eli iPodit ovat hyviä, hyvä vahvistin mutta kuulokkeet kannattaa vaihtaa Sonyn 40 - 120 € kuulokkeisiin (mm. Sony MDR-XB40EX) - tai Applen uusiin 80€ in-ear huippukuulokkeisiin, jotka ovat superhyvät kuulokkeet (toimivat vain uusissa iPodeissa). Vihdoinkin Applella valikoimassa korvissa pehmeästi pysyvät HiFi-pluginappikuulokkeet. Suosittelen. Ilman tämäntasoisia kuulokkeita ei oikeastaan kannata omistaa iPodia. Korvia siunaava joululahjavinkki iPodaajille.

MAC MINI
- mainio OSX peruskone.

USB ja Firewire. VGA, DVI.
Wlan Airport Extreme. Bluetooth.

Toimii myös Wlan asemana - voit toistaa muiden maccien musiikkia stereoihin tämän kautta. Älä aseta tämän koneen päälle tai sivuille kiinni koskaan mitään ylimääräistä jäähdytystä estämään. Kovalevyn voit toki vaihtaa heti vaikka 500 Gt 2,5 tuuman kovalevyyn, laajentaa helpommin isolla usb-kovalevyllä (suosittelen USB-asemaa tuulettimen kanssa Samsungin kovalevyjä), hypernopeaa Firewirekovalevyä (turhankin nopea) - tai tee isompi SATA modaus

Ei kuitenkaan pyöritä tarkimpia HD-videotiedostoja, isot flash-videotkin voivat nykiä, ei polta DVD:tä. Photoshoppailu ja taitto-ohjelmat kuitenkin pyörivät. Mukana mm iPhoto, video iMovie, Garageband-sävellys- ja soitto-ohjelma yms

+ ilmaisia freeware-ohjelmia Macille

Älä asenna tähänkään vielä Snow Leopardia, koska se on keskeneräinen systeemipäivitys. Tilaa kuitenkin Snown ilmainen päivityslevy nyt ostetuille laitteille ja odota n 4 kk että uus Snow systeemi lisäpäivityksineen on toimintakykyinen.

Ollin linkkivarastosta:

Snow Leopard, Linux ja Windows 7 samaan Macbookiin

Ohjeet Googlen inline-mp3-soittimen käyttämiseen blogipostauksissa ja muualla - siis musiikki- tai puhetoisto mille tahansa webbisivulle audiotiedostostasi ilman häslinkiä

Aika surkee uutinen Applen patentista

Apple patent forces ads
on Mac users

Mutta on vieläkin surkeempaa Windowsillakin

Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuusvirasto NSA on kertonut virallisesti olleensa mukana Windows 7:n kehityksessä

Herää

16 päivää viestintäsalaisuutta jäljellä
– Taloussanomat heräsi, Lindén kirjaimellisesti neuvoton

.Tarjoukset tietokoneet Apple vertailu pöytätietokoneet

Jurot nuorisojulkkikset tiskillä - Hassisen Kone kokoelma

2009-11-12T11:30:00.005+02:00

HASSISEN KONE
Jurot nuorisojulkkikset
koko tuotanto, koko tarina
Collection 1980-1982 julkaistu

- YLE video live tallenteet -

Mukana livekeikkaa ja häkellyttävän voimallinen demo, suomalaisen rock-historian taitekohta. Kokoelma ei sitten sisällä Tuuliajolla/Saimaa ilmiö live-keikkaa. Sen löytää mm. Spotifystä tai CD:nä.

Ei meistä kukaan osaa lentää
taikka Ruotsiin sukeltaa
ilman pimeyden ruhtinasta hohtavaa

Ei meistä kukaan osaa lyödä
taikka sylkeä heikompaa
Ilman tuskaa kuumaa ilmassa vaanivaa

Vedä auto ranteeseen, ole iloinen
Peitä kasvosi harson taa
ja olet salaperäinen
Sä voit itkeä litran samppanjaa
tai suklaata oksentaa
kunhan et vain loukkaa jumalia

Kun sun aivosi pysähtyy
jäät yksin sydämesi kanssa
joko pelottaa, hei joko pelottaa?
Et pysty mitään salaamaan
Kun sun aivosi pysähtyy
jäät yksin sydämesi kanssa
Tunnetko tuskan hiipivän
selkäsi taa?
Et pysty mitään salaamaan
nyt iskee pelko...

Ei meistä kukaan saisi leikkiä
suurta tuomitsijaa
Ei meistä kukaan voi lunastaaa toisen elämää
sillä rikos jo itse on rangaistus
synneistä koko maan
Kuka vielä tahtoo leikkiä saarnaajaa?
Saarnat on kirjoitettu järviin, metsän uumeniin
jylhiin vuorten rinteisiin
Saarnat on painautuneet kelta-valko-mustiin
ihmiskasvoihin kärsineisiin

Kun sun aivosi pysähtyy
jäät yksin sydämesi kanssa
joko pelottaa, hei joko pelottaa?
Et pysty mitään salaamaan
Kun sun aivosi pysähtyy
jäät yksin sydämesi kanssa
Tunnetko tuskan hiipivän
selkäsi taa?
Et pysty mitään salaamaan

Kun sun aivosi pysähtyy
jäät yksin sydämesi kanssa
joko pelottaa, hei joko pelottaa?
Et pysty mitään salaamaan
Kun sun aivosi pysähtyy
jäät yksin sydämesi kanssa
Tunnetko tuskan hiipivän
selkäsi taa?
Se kaikki valheet paljastaa
nyt iskee pelko...

Kysymyksiä lääketeollisuuden pörssikurssien noususta sikainfluenssahysterian seurauksena

2009-11-11T12:33:00.001+02:00

WHO:n ”asiantuntijat”
lääketehtaiden palkkalistoilla

Swine flu: How safe is the vaccine?

The vaccination against swine flu has begun in France. Many people say they won’t get vaccinated because they are worried of side effects. - video interview France24

Rokotusuutisia maailmalta

Professori Heikki Peltola Helsingin yliopistosta
pitää sikainfluenssan vaaroja liioiteltuina.

- Useampi tuntemani ihminen on sairastunut rokotteesta kuin itse taudista, sanoo Lorna Patterson, yksi sairaanhoitajista The Raw Story -verkkolehdessä. - MTV3

Saksassa on noussut viimeisen viikon aikana suuri kohu, kun maan mediat kertoivat aluksi armeijan henkilöstön ja myöhemmin myös Saksan virkamiesten ja ministerien saavan eri sikainfluenssarokotetta kuin valtaväestö. Kansan Pandemrix –rokote sisältää elohopeaa (jota myös Suomeen on tilattu GlaxoSmithKline:ltä)sekä adjuvanttia eli ainetta, joka vahvistaa toisen aineen (tässä tapauksessa viruksen) vaikutusta. Sen sijaan Celvapan ei sitä sisällä, mikä on entisestään kuohuttanut ihmisiä. - tohtori.fi

Rokotteita on nyt tulossa suomalaisille niin pirusti, terveydelle testaamattomia ja ranskalaisen lääkefirman kurssi rajussa nousussa. Miksi rokotetta ei edes tilattu suomalaisilta tutkijoilta, jotka nyt tutkivat muille europpalaisille - ja luotu suomalaista organisaatiota?

TS: Bioalan rahapotti valuu Suomesta ulkomaille

Ja suurin kysymys: mitä hyötyjä ja kenelle on kauhukuvien esittämisestä massiivisella mediapommituksella ilman tieteellisiä perusteita?

Tilanne on vaarallinen, kun valtaisalle teollisuuden alalle on hyödyllistä, jos kansakunnat sairastuvat ja yleensäkin lääkkeiden terveysvaikutukset ovat mahdollisimman lyhyet ja epämääräiset. Sokeat poliitikot pitävät myös tämänkaltaisesta hysteriasta, joka luo tarvetta "vahvoille" johtajille.

Sotateollisuus ja lääketeollisuus elävät kumpikin hysteriasta ja hahmottomuudesta. Tärkeintä on mediatemppu, suuri Uhka.

Ovatko vain fobiat enää toimivinta ja tehokkainta viihdettä kansalaisille? Tulee mieleen Saksa 1930-luvulla.

Pandemia on kiilannut sodan ohi uhkakuvien listalla - Iltalehti.fi

Sikainfluenssa kalpenee lukuisille vuosittain esiintyville epidemioille

Elämänkauppiaa

Asiantuntija syyttää WHO:ta sikainfluenssalla pelottelusta - MTV3.fi

Suomalaisprofessori: Sikainfluenssan massarokotukset kannattaa unohtaa - yle.fi

Vähän perspektiiviä: Näin ”vaarallinen” on sikainfluenssa

Se on varmaa, että joskus paha mutta viaton virus taas pyyhkii mustana surmana, mutta nyt ei ole ollut mitään merkkejä aidosta pandemiaviruksesta ja silti media otti tavallisen a-flunssan hysterian lähteeksi. Teollisuus voitti taas "kriisitilanteessa". Viruspelko herätti ennen maailmanlopun pelkoa. Nyt pelko herättää maailmanlopun odotuksen.

infosota.fi

Turvallisuus?

Liikesalaisuudet

Väkevämpää viiniä ehtoollisella Ruotsissa – syynä H1N1

Krusifiksi ja yhteiskunta

2009-11-09T14:59:00.053+02:00

Helsingin Sanomien näsäviisasta uskontotiedettä 12.11.: Krusifiksit eivät edusta Italiassa pelkästään uskonnollisuutta

Uskonnollinen lukutaito
on tärkeä tässäkin ajassa

Helsingin Sanomissakin pohditaan nyt krusifiksin merkitystä. Kiva. Mutta Hesarin toimittajan kommentti uskonnontutkijoiden oletetusta reaktiosta on asiaton ja outo. Puhuessan kulttuurin arvoista voi vain ihmetellä, mitä arvoja toimittaja itse liittää krusifiksiin?

Kulttuurikeskustelu on edennyt melkein semioottiselle tasolle. Jonkinlaista edistystä. Iltalehdessä oli kuitenkin (torstaina) pilapiirros, jossa naureskeltiin krusifiksin uudelleenarvioinnille. Miksi ihmeessä krusifiksi olisi itsestäänselvyys? Se ei ole edes alkuperäinen kristittyjen visuaalinen ilmaus tai symboli opettajastaan.

Krusifiksi oli ja on ase. Pelotteluväline. Krusifiksissa kiteytyy valta. Historian vaihe, keisarin palvontakultin ja kirkon sulauttaminen yhdeksi kontrollikoneistoksi.

"Katsokaa, Jumalankin täytyi nöyrtyä esivallan edessä ja joutua kidutetuksi. Ette tekään muutakaan voi tehdä".

Krusifiksi on fasistisen uskon kirkkain ilmenemismuoto. Sillä kumotaan täydellisesti kapinallisen Jeesuksen todellinen elämäntehtävä ja identiteetti. Käytännöllisen elämän kapinallisesta tehdään uskonnollisesti hurmioituva uhrautuja, ennalta määrätty alistuja.

Olen monta kertaa nuorempana katsellut lasten ilmeitä, jotka tuijottavat kirkossa kidutettua krusifiksia ja sillä hyvin riiputettua lihaa kun samalla pappi saarnaa siitä, kuinka Jeesus on lasten ystävä. Lasten hämmennyksen syvyyttä ei voi oikeastaan kuvailla.

"Jumala kuoli teidän syntienne tähden, lapset. Hävetkää."

Yhteiskunnan täytyy olla uskontoneutraali. Niin kauan kuin uskonto on yhteisön jäsenyyden ehto, voidaan puhua fasistisesta sosiaalistamisesta ja suvaitsemattomasta ehdollistamisesta. Ilman totalitaarista uskontokonstruktiota ei fasismi olisi noussut valtaan Italiassa, Espanjassa, Chilessä eikä Saksassa.

Totalitarismi perustuu aina yhden ainoan todellisuustulkinnan ja pakotetun identiteetin jyräävään voimaan, niin on ollut heettiläisten sotilaskulttuurissa, viikingeillä kuin myös Stalinin pakastetussa nukkekodissa.

Käytettyään kirkkojen arvovaltaa "järjestyksen", uuden messiaan statusaseman tuottamiseen Hitler käynnisti uuden valtiouskonnon projektin monella tasolla, suorana esikuvana Rooman keisarijumalien palvonta. Ilman sitä natsikulttuuri ei olisi voinut jatkua - ja se olisi jatkunutkin ilman johtajiensa itsetuhoista kompulsiivisuutta. Katolisen kirkon esikuvaksi tuli roomalainen keisarikultti monella tasolla.

Suomalainen kirkko voi romahtaa milloin tahansa sisällissodan aikaiseksi fasistiseksi uskontokoneeksi taloudellisen yhteiskuntatilanteen huonontuessa, jos kirkon valtakäsitystä ei muuteta ja historiallisia valheita kohdata. Kirkko on epädemokraattista ja hämärrettyä valtaa rakentavalle valtiolle korvaamaton kumileimasin, jolla tuotetaan siunausta kulloiselle valtaapitävälle. 1989 laman aikana kirkko keskitti voimansa kansalaisten poliittisen muutostahdon ja tyytymättömyyden kuohitsemiseen. Epäpolitsoimisen. Kirkko pyysi jumalallista siunausta laman aiheuttaneille poliitikoille ja virkamiehille. Ja isänmaalle työrauhaa.

Poliittinen valta ei saa olla armon kohde vaan kansalaisten valinnan ja järjen kohde.

Kuvainpalvonta on ollut tärkeä osa muinaisia kuningas/keisarikultteja - siinä juutalaisten kuvanpalvontakielto on alunperin ollut hyvin viisas ajatus abstraktista uskonnollisuudesta. Paitsi että Israelissa uskonto on nyt politiikkaa ja politiikka uskontoa - kuten on ollut Italiassakin.

Luther myös nousi kapinaan visuaalista pyhimysmagia-kuvabisnestä ja monokulttuuria vastaan juutalaisten profeettojen tapaan.

Nykyisin romanttisesti katolilaisesta magiasta ja goottikoristelusta puhuvat eivät ymmärrä sitä foobisen taikauskon määrää, mikä katolilaisilla liittyy kuviin ja pyhimyksiin (en puhu nyt Suomen luterilaisen kulttuurin "luterilaistuneista" katolilaisista). Uskonpuhdistus vapautti Euroopan inkvisitiosta (vaikkakaan ei heti katolisesta taikauskon perinteestä).

Jos Italia olisi nyt halunnut pysyä insestisenä ja uskontokeskeisenä kansallisvaltiona, olisivat sitten vaan jääneet EU:n ulkopuolelle. EU:n uskonnollista monokulttuuria ja nationalismia purkava päämärä on ollut alusta saakka selkeä (ainoa EU:n positiivinen puoli mielestäni.)

Kouluopetus on säädösten mukaan Suomessa ideologisesti neutraalia - mutta ei se sitä ole uskonnonopetuksen kohdalla. Vakaumukselliset ihmiset kouluttavat uskonnonopettajia kirkon ja kirkkolain ohjeistuksessa ja uskonnon oppikirjat ovat selkeästi painottuneita. Uskonnonopettajia ei kontrolloida lainkaan ja kolmasosa uskonnonopettajista tekee käytännössä kirkollista käännytystyötä vanhan hyvän ajan mallin mukaan.

Opetusvirasto sallii varsinkin vähemmistöjen kouluopetuksessa mustavalkoisen fundamentalismin räikeän vapaasti ja rikkoo siis tietentahtoen koulutuslakeja ja oppilaiden oikeuksia. Uskonnollisesti kasvattavat päiväkodit Suomessa - video.

Uskonnollinen lukutaito olisi tärkeää.

Uskonnonopetuksessa vuosilukujen pänttääminen ja knoppitietoihin hukkuva historiakeskeisyys on aivan turhaa höpinää nuorille, jos halutaan lisätä kulttuurista ymmärrystä eri uskontojen periaatteista ja kokemistavoista.

Sosiodraama olisi avainsana uuteen uskontopedagogiikkaan, ns uskontokasvatukseen. Uteliaisuus olisi yksinkertaisin lähtökohta mutta sitä on vältetty lahjakkaasti.

Suvaitsematonta aivopesua ja suggestiivista kulttuurin uskonnollistamista lasten kohdalla ei tule koskaan hyväksyä.

Seksuaalisen toiseuden korostaminen kirkollisesti epäpuhtaiden eli vaikkapa homojen ja naisten kohdalla on tärkeä osa hierarkista kontrollia ja oman ylemmyydentunteen nostatusta, tavallaan juutalaisten (epä)puhtausoppien soveltamista. Rituaalinen puhtaus ja jumalan sksualisoiminen mieheksi luo valtaa tarkkojen rajojen vetämisellä.

Toiseuden leimaaminen on tärkeää epävarmuuden poistamiselle: kun tiedetään "kelpaamattomat", voidaan olla varmoja omasta "kelpaavuudesta" ja rituaalisesta puhtaudesta.

Puhtausmielikuvilla määritellään oikeaoppisten arvo ja itsetunto, käänteispuolena eli epäpuhtauden määritelmillä on sitten ikävä sivuoire toiseuden korostamisena. Heterot julistavat itsensä Jumalan kuviksi, Jumalan siunaamiksi ja tämän itsensäkorottamisen takia on pakosti erilaisia alennettava, leimattava. Me, ne. Kuinka kelpaan Jumalalle, ja kuka määrittelee, kuinka kelpaan. Se määrittelee, jolla on valta määritellä maan päällä ja taivaissa.

Uskontojen alkuproblematiikka on juuri kelpaamiskysymyksessä: kuinka kelpaamme esi-isien hengille.

Ovatko onnettomuudet ja kuolema hengille kelpaamattoman käyttäytymisen syytä. Kaikki uhrikulttuuri ja rituaalit lähtevät tästä alkukysymyksestä.

Kun heimolle on luotu jämäkkä hierarkia niin kuolema tuo ongelman: häviääkö hierarkia, kun hierarkian johtaja kuolee? Ei. Hän ohjaa ja delegoi hierarkiaa toteemin kautta. Uskonto on alunperin hierarkian venyttämistä rajan yli. Tai shamaanin venyttämistä rajan yli etsimään vastauksia hengiltä tuonpuoleisesta.

Krusifiksi on uskontotieteellisesti tarkasteltuna vain yksi uusi toteemi.

Toteemi tarkoittaa esi-isien ja henkieläinten asuinpuuta, jota on lepyteltävä uhrein (vrt. syntien tunnustaminen, veren juominen ja toistuva katumus jumalanpalvelusrituaalissa). Esi-isämme omaksuivat ugreilta tuimat, puiset Juma-toteemit, joita pidettiin kylän tai uunin laidalla. Niiden kanssa nautittiin myös muistoehtoollista katumukseksi ja puhdistautumiseksi.

Kristinuskokin instituutiona, kirkkouskontona on aika alkeellista uhrikulttuuria: katso, Jumalan Karitsa, tehokkain talismaaniuhri maan päällä. Verenhimoisen uhrikulttuurin huipentuma. Joku on uhrattava, jotta meillä olisi parempi fiilis.

Teurastettu jumala krusifiksina on fasistiselle uskontomielenlaadulle hyvin mieluinen visio.

"Voimme tappaa jopa Jumalan joten teillä on vain toivoa paremmasta kuoleman jälkeisestä elämästä".

Kirkko Italiassa on julkisesti tukenut italialaisia mafiosoja. Ilman sitä siunausta ei olisi italialaista mafiaa ja kansan epäpolitisoimista. Jumala on ikäänkuin mafioson esikuva Italiassa - ja ristiinnaulittu poika alamaisten idoli.

"Antakaa anteeksi murhaajille sillä he eivät voi mitään ahneudelleen. Valmistautukaa kuolemaan, ajatelkaa vain taivasta ja luopukaa maallisesta elämän parantamisesta."

"Alkuseurakuntien" aikana suurin osa kristityistä oli gnostilaisia kristittyjä, jotka pitivät tiedostamattomien ja valintakyvyttömien lasten pakkokastamista automaattiseen jäsenyysuskoon ja pelastukseen jumalanpilkkana. Olemme nyt tässä katolilais-luterilaisessa kirkkokulttuurissa toisten uskontojen kopioijien, lapsenkastajien ja muiden kristittyjen vainoajien ideologisia jälkeläisiä. Rauhanomaiset kristilliset seurakunnat vainottiin ja tapettiin pois kartalta nykyisten valtakirkkojen oppi-isien toimesta.

Vaikka valtiokirkko on joutunut Skandinaviassa purkamaan omaa syntioppiaan ja uhkakuvilla toimivaa valta-asemaansa, se ei ole tehnyt sitä kertaakaan vapaaehtoisesti - ja siksi patriarkaalisen katolisia uskontunnustuksia, hierarkista keisarikulttia simuloivaa piispakirkko-järjestystä, helvetinkatkuisia virsiä ja suuruudenhullua, maailmanloppua odottavaa Kristus Pantokrator-jumalakuvaa ei ole muutettu "perinteiden tähden".

"Nöyrtykää avuttomuuden ja väkivallan edessä, Jumalannekin vain uhrautui, ettekä tekään muuta voi tehdä."

Krusifiksi on monessa eteläeurooppalaisessa kodissa talismaanina juuri demoneja ja sairauksia poistamassa. Krusifiksi ei ole kulttuuria. Jos puhutaan aidosta kulttuuriperimästä ja identiteetistä, niin silloinhan pitäisi palata todella originaaleihin hedelmällisyysrituaaleihin ja tapoihin täällä Suomessakin.

Uskonto olkoon vapaa myös valtiosta ja kirkkolaki siis purettava kokonaan.

Naurettava jumalanpilkkalaki on yhtä inkvisitiokomediaa suvaitsemattoman Jumalan kuvasta. Ihan kuin joku kaikkivaltias tarvitsisi tuomitsevaa puolustajaa.

Ruotsin kuninkaan valtiokirkon uskontoon pakottamisen aika on ohi. Ja pakkoruotsin myös.

Määrittääkö luontoäiti moraalikäsityksemme?

–Ihmisellä on biologinen moraalikoodisto, joka tuottaa intuitiivisia päätöksiä oikeasta ja väärästä. Harvardin yliopistossa Marc Hauserin väitteet perustuvat tutkimukseen, johon osallistui noin 250 000 henkilöä, 120 eri maasta. Moraalisia valintoja testannut kysely osoitti, etteivät uskonto, laki tai yhteisön koko vaikuta ihmisen moraalisiin valintoihin.

- Yliopistolehti

PS. linkki tuoreeseen MOT-ilmastonmuuttumattomuusohjelmaan liittyen:

MOT – länsimaisen elämänmuodon asialla

MOT:n 9.11.2009 ilmastodokkarin valheet

Kylmää vettä MOT:n niskaan

Uskontotiede Arhi Kuittinen.

Tunnepisteitä - Walking Truth Simulator

2009-11-07T17:04:00.013+02:00

Surullista liikkumista.
Iloista liikkumista.
Katso itse pisteitä. Mitä ihmiset näkivät tähdissä?

www.biomotionlab.ca/Demos/BMLwalker.html

Mitä ihminen näkee, kun hän katsoo?

Nisäkkäät luokittelevat. Ei ole näkemistä ilman luokittelua. Ihminen ahdistuu, jos hän ei voi luokitella. Ihminen luolkittelee jopa liikkuvia pisteitä. Nisäkkäät näkevät liikkeen kanssa kaiken eri tavalla. Liike on melkein tärkein nähtävän määre. Liike on luonnetta. Liike on tulkintaa. Toisen olemusta ei ole ilman sen luokittelua.

Määrittääkö luontoäiti moraalikäsityksemme?
- Yliopistolehti

Moraalipisteitä - Moraalitesti

http://moral.wjh.harvard.edu/

Science Daily - The Human Brain
Is On The Edge Of Chaos

Kun peli on Zen

Konami Says Let's Walk It Out

Software Listens for Hints of Depression

Poikien kognitiiviset rajoitteet ja sukupuolineutraali epätasa-arvo

2009-11-04T09:42:00.021+02:00

- päivitetty ii -

Pisa-tutkimukset osoittavat, että sukupuolten välinen ero koulumenestyksessä ja oppimistuloksissa on poikkeuksellisen suuri Suomessa. Valtaosa koulupudokkaista on poikia ja monella pojalla syrjäytymiskierre alkaa juuri kouluiässä. - Juuso Erno, Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Nuoret hakevat miehen
mallia "Poikien puhelimesta"

Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon miehen mentäviä reikiä. Isä on poissa, eikä miestä näy koulussakaan.- Iltalehti

Estääkö naisvalta isäksi oppimisen?

– Nykyisessä yhteiskunnassa naisten ja miesten tasa-arvo toteutuu huonoimmin perheessä, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapsiperhe-projektin isätyöntekijä Jari Smedberg tokaisee yllättäen.

Onko ala-asteella pojilla oikeus saada miesopettaja opettajaksi ja kieltäytyä pojista ymmärtämättömästä opettajasta? Ja kuinka opetus sopeutuu siihen, että poikien kehityskaari pomppii aivan eri ehdoilla ja tavoilla kuin tyttöjen suhteellisen tasainen ikäkausikehitys.

Onko standardisoitu koulumaailma opettajia vai oppilaita varten? Aikuisten pätemistä, virkamiesten suunnitelmien mukaan runnomista vai oppilaiden mahdollisuuksien huomaamiseksi ja potentiaalin toteuttamiseksi? Onko "erilainen oppilas" aina uhka ja harmi systeemin rajaamalle opettajalle?

Pojilla on selvästi kehitysvaiheita, joissa abstraktilla oppimisella ei ole mitään merkitystä kun taas tytöille se on varsin luonnollista. Pojat ovat hormonaalisesti havaintomaailmassaan omaehtoisen "dramaattisempia"; tytöillä hormonien kapinoiva ja itsenäistävä vaikutus potkaisee vasta paljon myöhemmin.

Poikien ehdoton tarve hyvin konkreettisen interaktion kokemiseen ja impulsiiviseen elämykseen on "pakottavaa". Pojilla ei ole lainkaan samoja psyykkisiä valmiuksia omaksua suoraan hyllyltä aikuisten valmiita tietomalleja ja toiminnallista mukautumista aikuisten havaintotapaan.

Tyttöjen kehityksen olennainen osa on samaistuen omaksua oma identiteetti hoivaajahahmon mielenliikkeistä. Pojan turvalliseen kehitysprosessiin kuuluu taas aikainen, koetteleva ja välillä aggressiivinenkin irtiotto kontrolloivasta äitihahmosta. Nämä ovat aika selkeitä psykologisia kehitysprosesseja enemmistölle.

Useimmat tytöt eivät akuutisti niin kärsi koulumaailman vuorovaikutuksettomasta repressiosta kuten pojat. Ala- ja ylä-asteella pojat eivät yksinkertaisesti millään pärjää sosiaalisessa sodassa naisopettajan suosiosta opettajan rajaamilla kriteereillä.

On selkeästi tiedossa, että useimmat pojat kehittävät tyttöjä vastaavan abstraktin kognition vasta 17-20-vuotiaana ja pystyvät silloin ottamaan kehityksessä tyttöjä huikealla vauhdilla kiinni. Tätä erilaista kehitysprosessia ei hyväksytä sokean koulutuksemme ihmiskuvassa.

Tytöt oppivat helpommin nauttimaan tottelevaisuuden suomista eduista ja käyttämään niitä hyväkseen toteuttaessaan aikuisten fantasiaa pikkuaikuisista - kun taas pojat huomattavissa määrin vain kärsivät suosikkikulttuurista, koska heillä ei ole tyttöjen kognitioarsenaalia tässä "koulupelissä". Surullisesti kulttuurimme perhekasvatusmallissa tytöt kasvatetaan jo ennen koulua liian neuroottiseen elämänhallintaan ja passiiviseen sopeutumisen ihanteeseen vanhempien unelmalapsi- ja siveysunelmien takia.

Suorituskeskeisen opettajan ja ihanneoppilaan luonnoton, toisiaan ruokkiva korruptoiva suhde ja passiivisen tottelevaisuuden epäinhimillinen sykli on yhteiskuntapoliittisesti vaarallinen - ja huomaamaton prosessi.

Tyttöjen sopeutumiskyky on antanut aikuisille armottomat ja tunnottomat aseet opetussuunnitelmien jyrääviin malleihin. Tutkimuksia lasten kognitiivisesta kehityksestä ja sukupuolten erilaisuudesta ei ole otettu paljoakaan huomioon satavuotisen koululaitoksen autoratiivisten standardisointiperiaatteiden ylläpitämisessä.

Lasten täytyy joustaa vaikka murtuen, koska systeemi ei jousta. Jokaisen lapsen jäykkä lokerointi ikäkausimäärittelyynsä ja ikäryhmän kykyjen vaativa luokittelu oppilasihanteen eli "toimintakykyisen ja kiltin tytön" kognitiivisen kehityksen mukaan on totaalisen väärin poikia ja turvattoman kasvatuksen kokeneita kantavia lapsia kohtaan.

Tämä kulttuurinen harha "poikia helpommista" ihannetytöistä on sovinistisesti alistavan kulttuurin feministinen jatkumo, jota feministitkin ylläpitävät edellyttäessään, että kaikki koulutuksessa suoritettaisiin naispuolisten oppilaiden ominaisuuksien ja joustamiskykyjen mukaan. Tytötkään eivät opi tasavertaisuuden aakkosia koulussa, kun heidän varhaiskypsyyttään ja aikuisten imitoimista lahjotaan aikuisten mukavuudenhalun takeeksi.

YLE
"Hallitseva yksilö määrää
mihin katse kohdistuu"
- Ihmiset katsovat samaan suuntaan kuin hallitsevaksi tulkittu, maskuliininen henkilö katsoo. Tässä olemme samanlaisia kuin vähän kaukaisemmat apinaserkkumme, reesusapinat, joten ominaisuus voi olla peräisin reesusapinoihin ulottuvan yhteisen esivanhemman aikaan. Kyky seurata toisen katseen suuntaa on tärkeää yhteistyölle, muilta oppimiselle, uhkien havaitsemiselle ja toisten yksilöiden aikeiden ja asenteiden ymmärtämiselle. Ne ovat sosiaalisten eläinten elämässä oleellisia asioita.

Luokkatilanteessa mukavuudenhaluinen opettaja, oli mies tai nainen, usein vaistomaisesti nojautuu tyttöihin samalla heitä korottaen, koska tyttöjen kyvyt sosiaaliseen adaptoitumiseen ovat poikia jopa kymmenenkin vuotta edellä. Koulumaailma tukee ihanteissaan kieroa tyttöjen alistuvan feminiinisyyden korostamista, ja siksi feministien tulisi korottaa äänensä nimenomaan alan naisia kohtaan, jotka tätä koulutuskulttuuria Suomessa hallinnoivat.

Kouluvirastot ja varsinkaan opetuministeri Virkkunen eivät lainkaan tarkkaile oppilaiden henkistä hyvinvointia ja psyykkistä kehitystä itsenäisiksi yksilöiksi stressattujen opettajien paineen alla - eikä varsinkaan ole käytössä arviointia pitkän aikavälin oppimistuloksista. Kouluprojekti on pelkästään lyhytjänteisten ja merkityksettömien muistitestien varassa.

Resurssien alasajon koulupolitiikka on vain ongelmien kieltämistä ja opettajien mahdollisuuksien vähentämistä mutta silti myös OAJ:kin on aivan hiljaa.

"Joonas Kekkonen Poikien puhelimesta kertoo, että toisena toimintavuonna väkivalta ja riippuvuudet ovat nousseet keskeisiksi soiton aiheiksi. Seksuaalista hyväksikäyttöä, fyysistä väkivaltaa, koulukiusaamista sekä itsemurhaa käsitellään sadoissa puheluissa.
- Nuoret puhuvat, kuinka heille tai kavereille on tehty seksuaalista väkivaltaa. Meille kuuluu myös se, että naiset ovat tehneet jätkille seksuaalista väkivaltaa. Sitten myös nuoret pakottavat nuoria tekemään väkivaltaa." - IL

II

PS.

Suomalainen koulutuspolitiikka on nöyrästi pyrkinyt kopioimaan ruotsalaisen kulttuurin menestystarinaa mutta on tehnyt kokonaiskuvassa, ihmiskuvassa, vakavan virheen. Kulttuurimme on syvästi traumatisoitunut ja väkivaltainen. Käytöshäiriöihin on suhtauduttu halveksien, julmasti ja vaativasti eikä ymmärtäen ja kuunnellen.

Pienet pojat kantavat kansamme kolmen viime verisen sodan raskasta taakkaa pienessä koulurepussaan. Häpeä ja vaikeneminen ovat johdattaneet kasvavia ihmisiä suoraan turruttavan depression syliin vanhempien umpimielisen käyttäytymien takia.

Irja Wendisch on kirjassa "Me sotilaiden lapset" kuvannut hyvin sukupolvien taakkaa ja julmaa näytelmää, kun aikuiset sitovat ja altistavat lapsensa sisäisen väkivallan psykodraamaansa mukaan mitä omituisimpien acting out- ilmiöiden kautta.

Opetussuunnitelmissa suomalaisten traumatisoitunutta perusluonnetta ei vieläkään oteta huomioon vaan mieluummin yhä ammutaan rivit suoraksi opettajahahmon "auktoriteetilla".

Poliitikot ja OAJ ovat vain suostuneet aiempaa kireämpään ihmiskuvaan, jossa systeemissä pärjäämätön kipataan roskakoriin. Opettajan suosiosta taistellaan monessa luokassa sydän kurkussa ja opettajat käyttävät kuvailemalla tulevaisuuden uhkakuvia pelolla toimivan järjestyksenpidon kidutusvälineinä.

Poikien vuorovaikutustaitojen kehittämiseksi tarvitaan erityisiä erityistoimenpiteitä.

Miesten osuus yhteiskunnan syrjäytyneistä on liian huikea. Miksi miehet tekevät 8 kertaa enemmän itsemurhia Suomessa? Siihen on aivan selkeitä selityksiä. Jos alkoholikuolemat yms luetaan myös itsemurhiksi, miehet tekevät 16 kertaa enemmän itsemurhia kuin naiset. Joka 20:s suomalainen tekee käytännössä itsemurhan.

Opetusministeriö ei tunnusta henkisen pahoinvoinnin määrää kouluissa vaan yrittää käsittämättömillä tempuilla ja tavoitteilla vain lisätä oppimistavoitteita - korjaan: opetustavoitteita.

Ylipäätänsä opetuksessa rohkaistaan turhautumaan, passivoitumaan ja opetetaan kertakäyttöoppimista: opi vain koetta varten ja voit heti sen jälkeen pyyhkiä mielesi ilman mitään mielenkiintoa ja omaa motivaatiota. Vyörytystaktiikkaa, lumeoppimista. Opettaja on tärkeä numerorumban ohjaaja, oppilas ei. Oppilaan ulosanti on vain opettajan matkimista mahdollisimman prosessoimattomasti.

Koulukriittiset mielipiteet esim. (9.10 HS) ovat koulumaailmaa haastavia mutta varsinaisia poikia koskevia huomioitani (HS 6.10) ei ole edes huomattu kommentoida.

Poikien tarpeiden huomioonottaminen ei tarkoita tyttöjen syrjimistä. Poikia ei voi vain kohdella tyttöjen sietokyvyn ja sosiaalisten taitojen mukaan. Se, mitä tytöt sietävät sangen sujuvasti koulusysteemin puutuneisuuden, aiheuttaa taas pojille vakavia elämänhallinan ongelmia.

Poikien kehtys ihmiseksi on erilaista kuin tyttöjen, jopa mm. "fysiologisista syistä" käsialan tuottoon ei ole valmiuksia. Tätä eivät nuoret heräävät feministipedagogit oikein millään tajua - tai edes yritä ymmärtää, opiskella aihetta. Kauhua herättää vain erilaisuuden hegemonia "Pojat jyrää tytöt!" Mutta tytöt ovat vain uhreja?

Feministisen kulttuurin ilkein sivuilmiöt alkaa olla nykyään se, että poikatytöt saavat naisopettajan silmät kostumaan ilosta mutta yhtä energiset pojat saavat opettajalta taas kylmää kurmotusta.

Mm. "Kaunis" käsiala koulutaitona on mitättömin asia nuoren pojan psyyken kehitykselle 9-vuotiaana - mutta opettajalle taas autoratiivisen nujertamisen keino tuhota oma-aloitteisen pojan ylpeys elämänhallinnasta, jos poika ei halua miellyttää opettajaa opettajan valitsemalla näytetaidolla. Jos ihmisyyden arvoksi laitetaan käsialan selkeys silloin kun lapsen täytyisi oppia vuorovaikutusta ja oman verbaalisen, kehollisen ja suullisen panoksen arvoa, niin kuinka voidaan odottaa lapsen tästä lähtökohdasta kehittyvän moderniksi kansalaiseksi?

Virkkunen yms virkafeministit ovat huolissaan poikien puheessa tytöistä sukupuolikontrollina. Mutta entäs tytöt ja tyttöjen puheet pojista? Kummatkohan enemmän esimerkiksi ala-asteella puhuvat nykyään paheksuen tai moralisoiden toisen sukupuolen puuhista alentavan sävyn? Tyttöjen aikuisia matkiva ja omaa aikuismaista statustaan nostattava moraalidiskurssi on aikamoinen ongelma itsetunto-ongelmaisille pojille. Feministinen tutkimus on sokea eri vallankäytön tavoille sukupuolisidonnaisesti.

Jos poika joutuu häpeämään uteliaisuuttaan ja erilaisia motiivejaan verrattuna tyttöihin, hän oppii häpeämään itseään lopun elämäänsä. Ja ehkä sitten myöhemmin lisäksi kompensoimaan sitä olemattomuuden tunnettaan uhmalla ja kaikella sovinistisella öykkäröinnillä. Persoonallisuushäiriöisillä machoilla ei ole itsetuntoa ja siksi heidän täytyy päteä rahalla.

Siksi yhteiskuntaamme ajetaan tunnottomaksi kilpailuyhteiskunaksi. Poliitikot seuraavat lapsuuden tunnotonta kasvatuskelpaamattomuutta kompensoivia miehiä.

Sigur Ros Glósóli

Ulkoilupäiväkodin lapset
ovat metsässä kotonaan

Vuonna 2002 perustettu 15 lapsen Salamaja on yksi Suomen viidestä Luonnossa kotonaan -pedagogiikan päiväkodeista.

–Luonnossa kotonaan -päiväkodit eroavat muista siinä, että meillä on oma pedagogiikka, joka lähtee tietystä lapsikäsityksestä. Näemme, että lapsi on luonnostaan utelias, tiedonhaluinen ja sosiaalinen. Lapsella on lisäksi luontainen halu liikkua ja tutustua asioihin kokeilemalla, hän kertoo. Lapsen kuunteleminen ja kiireetön ilmapiiri ovat myös olennainen osa toimintaa. Suutarlan mukaan luonto on lapsille erinomainen ympäristö, sillä se tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa kaikkia näitä asioita.

Suomi ei ole vieläkään saanut lasten palveluja kuntoon

Palvelujen laatu riippuu liiaksi kotikunnasta, ja tästä eriarvoisuudesta on ollut huolestunut myös YK:n lapsen oikeuksien komitea. Eriarvoisuus näkyy esimerkiksi kouluissa kouluterveydenhoitajien puuttumisena tai lasten psykiatristen palvelujen jonoina. Komitea on ollut huolissaan myös sijaishuollossa elävien lasten määrän jatkuvasta kasvusta. UUSI SUOMI

Lasten peruspalvelut on romutettu - Lastensuojelujärjestöt: Kasvava pahoinvointi on pysäytettävä

Pisa-tutkimuksen mukaan Suomen koululaiset ovat oppineita, mutta lapset eivät viihdy koulussa. Kymmenen vuotta sitten lastensuojelun avohuollon asiakkaita oli vähän päälle kolmekymmentä tuhatta. Nyt heitä on 60 000.

Negatiiviset odotukset vaikuttavat teini-iän kapinointiin
Teini-ikäiset käyttäytyvät huonosti, jos heidän vanhempansa odottavat sitä, yhdysvaltalaistutkimuksessa todetaan.

Yli neljännes lapsista kokee, etteivät
vanhemmat tue ja rakasta heitä riittävästi.

Erilaiset oppijat samassa luokassa
lapsiasiavaltuutetun mieleen

Oppiminen YLE

Aika katteetonta fantasiointia:

Väkivallan vähentäminen Suomessa - Kansallisen väkivallan vähentämisohjelman 2007-2008 toimeenpanon seurantaraportti

Yhteiskunta eriarvoistui Yli-Kierikissä
yli 5000 vuotta sitten

Hirttoköydet hämärässä huomataan,
Käy nuoret kuumat kurjenkaulat kuohuksissaan silmukkaan,

Vain puitten serkut turkistaan saa valaistua murhaajaan,
Kun uskottomat pimeydessä ovat kilpaa kauhuissaan.

Puitten serkut, siskot, lapset, sielun veljet
Horisontin haihduttaneet, sielun veljet

Ja tätä mä maistan,
tämän mä tunnen,
Ja yhä mä uskon, tätä mä aistin, kuulen, haistan

Mä olen alkanut maatua,
ohimoilta versovat villiruusut,
Vuoren päältä laulukin kaikuu läpi harmaan Frederikin,
Jalat multa hajoaa, isä lasta rakastaa

Vuorten lapset, muovin syöjät,
sielun veljet
Teräksessä, asfaltissa,
sielun veljet

Ja tätä mä maistan

ja tämän mä tunnen

ja yhä mä uskon

ja tätä mä aistin, kuulen, maistan

Puitten serkut, siskot lapset, sielun veljet
Kohta lyödään yhtä kaikki, sielun veljet

- Sielun Veljet Kansan parissa CD -

Cannes winner
The Class (Entre les Murs)
Mielipidekirjoitus pedagogiikka yliopisto peruskoulu mielipide sijaisopettaja psykologia soisologia kehityspsykologia kehitysvaiheet lapsuus oppimisvaikeudet erityisopetus, opetussuunnitelma didaktiikka feminismi tasa-arvo mielen teoria sosiaalistaminen oppiisvaikeudet.

* kuva : valokuvaaja Arhi Kuittinen

Royn visio Ruotsista

2009-11-01T13:43:00.000+02:00

Onneks voi koleassa Hesassa herttaisesti naureskella lämpimikseen tänään viileän meren äärellä meren ylitse ruotsalaiselle kulttuurille ja ilmaiseksi:

Eräs rakkaustarina

– Roy Anderssonin ohjaama palkittu elokuva vuodelta 1970 Café Carusellissa klo 19.
Erittäin hieno, herkkä ja humoristinen elokuva. Paljastaa ruotsalaisen sielun ytimeltään oikeastaan hyvin suomalaiseksi. Kannattaa tsekata muutkin Roy Anderssonin vinksahtaneet elokuvat vaikkapa kirjastosta. Royn -87 tekemää ensimmäistä rohkeaa tyylikokeilua "Någonting har hänt", purevaa ja tehokkaan häiriintynyttä, kafkamaista AIDS-kampanjaelokuvaa saakin nyt DVD:nä jotakin kautta tilaamalla (tai torrenttina). The Museum of Modern Art in New York City presented a retrospective of Andersson's work in September 2009.

Myös Helsingissä voi naureskella maailman tuholle ja saastumiselle irvailevalle iskuryhmälle, "The Yes men fix the world" -dokumenttielokuva Bo Rexissä sunnuntaina tai sitten kovan rahan Finnkinossa. SurvivaBall vyöryy.

Kokoomusyhteistyön seurauksena uusi
Vihreä puolue

- maailmanlopun viivästyttäjien beta-ohjelmajulistus

Kuolleiden kirkko ja päivä - Hall o ween

2009-11-01T10:36:00.009+02:00

Vainajien päivä.

Paavi: Halloween on vaarallinen

No johan nyt huttua taas lykkäs.

Tämä on äärimmäisen tietämätön, hätäinen ja itsepetoksellinen lausuma pyhimyskulttuurin johtajalta; pelon ilmaisu, jolla fundamentalisti tekee oman uskonsa ikään kuin jopa mitättömäksi.

Paavin mielestä kuolleiden karnevaali on vaarallista kristitylle mielelle. Paavi tuomitsee taas "vieraita" uskomuksia, koska tietää, että kristinuskon vaiheet ovat täynnä vieraita uskomuksia. Kirkko on pystynyt levittäytymään vain omaksumalla "pakanallisia" juhlia ja uskomuksia todentaakseen omaa kaikenkattavuuttaan.

Kristinusko eli ensin vaatimatonta ja hiljaista alkuseurakuntavaihetta, hyvin monimuotoista. Oli gnostilaisia ja sitten oli lastenkastajia ulkopuolisilta kiellettyjen ehtoollismenojen kera.

Sitten tulivat vainot. Lastenkastajista tuli aluksi marttyyrejä verenjuontihuhujen aiheuttamien vainojen takia. Valtakunnan vihollisia valtiouskonnon vastustajina. Nyt tuntemamme kirkkokuntien edeltäjien lastenkastajien lahkosta tuli marttyyrien lahko.

Katolista kirkkoa edeltävä kristinusko levisi hehkutettujen ja herkullisten marttyyritarinoiden avulla.

Kiihkomielinen marttyyrien ekstaattinen ja oudon rohkea kuolema taivaan valo silmissä välkkyen oli ilmiö, ainakin tarinoissa ja legendoissa. Marttyyrit olivat superihmisiä, yli-ihmisiä, jotka saivat kokea jumalallisia lisävoimia joutuessaan kidutetuksi ja revityksi. Mieltä kiihottavia uuden uskonnon myyntimiehiä ja uuden maailmanjärjestyksen uhrjea.

Thanatos-vietistä ja ruumiin halveksunnasta tuli taivaallisen ilon lähde.

Kirkkokristinuskon kehitys on ollut täysin kuolleiden ihmisten kultin varassa. Martyrismi oli jopa sitä, että ihmiset toivoivat pääsevänsä marttyyreiksi - koska se takasi varman taivaspaikan ja julkisuutta, televisioversiota tuimemman Big Brother The Martyrs- tyyliin. Kristinusko oli absoluuttinen kuolleiden kulttuuri, jossa samaistuttiin ensisijassa kuolleisiin; Jumalan valtakunta oli kuolemalla vihittyjen uhrautujien.

Tämän marttyyrien veren varassa kasvaneen lahkon pahin seuraamus oli se, että vainotuista tuli vainoajia. Taivaallinen, ruumista ja elämää halveksiva uhrautujien hybris vaihtui suuruudenhulluudeksi, fasistiseksi kirkoksi, joka halusi tuhota muut uskonnot. Kirjaimellisesti mutta vain pelkästään sanaan turvautumatta. Lopussa ei ollut sana vaan veri. Vain avuttomaksi heittäytynyt uhrautuva Jumala kelpasi marttyyrien verestä humaltuneille käännynnäisille. Uusi uhrikulttuuri kumosi vanhat uhrikulttuurit.

Kun Jeesuksen uhriveren juojien uhrikulttuuri ei voinut enää tukeutua omiin marttyyreihinsä todistaakseen ainutlaatuisuuttaan nyt monopolina, keisarin hovin virallisena propagandakeskuksena ja ainoana oikeana uskontona, se etsi uusia marttyyrejä eriuskoisten pyhän vainon kautta. Todisteiksi ja varoituksiksi.

Vainajien päivänä portit toiseen maailmaan ja toiseen historian vaiheeseen ovat auki.

Luterilainen semimarttyyri protestanttisen humanismin puolesta ja kirkon johdon linjattoman vastuuttomuuden ja toiseuden kauhun takia:

Kirkko jakaa tiedotteita, jossa ilmoitetaan, että trans-sukupuolisesta Marja-Sisko Aallosta ei puhuta julkisesti - Aamulehti

Marja-Sisko Aallon paluusta seurakuntaan mediatapahtuma

Homoliittoja siunataan salassa

Minusta tuntuu, että paavin mielesta kuolleiden ihmisten muistokarnevaali on vaarallinen sen vuoksi, että se muistuttaa todellisesta mutta torjutusta historian vaiheesta, kristinuskon omasta, opillisesti hyvin vaarallisesta kuoleman kulttuurin ja maailmanlopun toiveen vaiheesta.

Ilman pyhimysjärjestelmää katolinen kirkko romahtaisi välittömästi, ilman pyhiä rakennuspalikoita. Pyhimykset ja marttyyryit antavat kirkolle arvon uhrautuessaan kirkon puolesta - ja ollessaan kirkon esikuvallisia protokristityjä, syyllistäviä kiiltokuvia rivijäsenille. Luther olikin hyvin lähellä onnistumista, kun hän kumosi kapinallaan Rooman sotilasaatelisten pyhimysrumban ja anekaupan.

Martyrs

Suomalaisten muinaisuskonto oli hyvin vainajakeskeinen. Vainaja oli perheen jäsen vielä 12 vuotta kuolemansa jälkeen ja häntä saatettiin pihapiiristä ulos vuosi vuodelta kauemmas metsään manalan majoille - ruualla houkuttelemalla. Suomalaiset uskoivat myös uudestisyntymiseen antamalla vaarin nimi pojalle, saatiin pojalle vaarin taitoja. Vieläkin 23 % suomalaisista uskoo jälleensntymiseen - vaikka kuuluisikin kirkkkoon.

Kun suomalaisilta gallupkyseilyissä kysytään, mikä on tärkein syy kuulua kirkkoon, niin vastauksena on kunnon hautajaiset.

Mynämäen pölyttyneen kirkkoklikin emämunaus

BBC Video Intelligence Squared Debate - The Catholic Church is a force for good in the world

Henkien talo naapurissa - Ruotsin kaikennäkevä silmä

"Halloween-yönä suomalaisten sähköistä viestintäsalaisuutta enää kuukausi jäljellä"

" Lauantaina, lokakuun päättyessä vietetään pyhäinpäivää ja Halloweenia. Samalla kuun vaihtuminen merkitsee sitä, että suomalaisilla on enää kuukausi jäljellä sähköistä viestintäsalaisuutta. Joulukuun 1. päivänä Ruotsin puolustusvoimien tiedustelupalvelu FRA kytkee valokaapelinsa kaikkiin Ruotsin kansainvälisen dataliikenteen solmupisteisiin ja kopioi sieltä jatkossa omaan käyttöönsä joka ainoan kaapeleissa kulkevan bitin. Tämä tarkoittaa käytännössä lähes kaikkea Suomesta ulkomaille suuntautuvaa pikaviestinliikennettä, vertaisverkkokäyttöä, surfaamista, sähköpostiliikennettä, puheluliikennettä ja fax-liikennettä. " - Piraattiliitto-org

* Toinen kuva: http://massiveattack.com/

Digi now

2009-10-28T20:40:00.022+02:00

Googlen vauhtiselain
Mac Chrome Preview 0.9

New Apple Mac OSX Browser
Camino 2
- Gets A Release Candidate

(Do you remember Netscape?)

Miksi Mac OSX kasvattaa käyttäjämäärää?

Nokia elää (vain) tulevaisuudessa

Nikon D3s

Superkamera ISO samples:
IS0 100 to 102400 ASA
(linkki digikamera.net)

GazoPa

Another New Search Tool For Finding Matching Images

Mikropc.net
Photoshop CS3 - Digikuvan terävöinti
Photoshop CS3 Valokuvaus ja Digikuvan terävöinti Photoshop-makroilla osa 2.

+ Haluatko digikuviin huippujälkeä?
video 1

Sony Walkman - Hear Now

NWZ-S544

nwz-x1050

Sony MDR-NC22/BLK
- Noise canceling earbud headphone

Creative Zen Aurvana

vauhdikasta 64 bittistä kuvankäsittelyä
Snow Leopardiin: Mac Acorn

(en suosittele vielä Snow järjestelmän päivitystä - ongelmia!)

Elohopeapommi kotiisi hehkulampun sijaan

2009-10-27T16:34:00.002+02:00

Areena video

MOT: Hehkulampun hautajaiset

EU:n lamppuasetus pakottaa tavalliset hehkulamput markkinoilta. Huonosti valmisteltu asetus suosii monin tavoin ongelmallisia pienloistelamppuja. Toimittaja Simo Sipola.

Elohopeaa hajotessaan lasten hengitysilmaan levittävä ja sähköverkkoa rasittava, ilman häiriönpoistoa myytävät pienloistelamput ovat hyvin kyseenalainen EU:n suositus lampuiksi - merkitsee myös silmälle miellyttävien perinteisten vastuslamppujen kielto. Energiasäästö on aivan mitätön tällekin EU:n pakkosäädökselle.

Käytä halogeeni- ja LED-valoja
- varo energialamppu-hypeä

Arkkipiispalla oli kiire hätkähtää - ekumeniakortti välähtää

2009-10-25T10:37:00.012+02:00

Paarma ei usko Suomen kirkon
seuraavan Ruotsia homovihkimisissä

Onko tämä vain tiedottava toteamus "tilanteesta"?

Tämä ei ole toteamus.

Kun päättäjä sanoo jonkin mielipiteen, se on päätös, kehotus ja poliittinen linjanveto.

Miksi arkkipiispa Jukka P haluaa antaa jyrkän seksuaalipoliittisen lausunnon, vaikka kirkon oma komiteamietintö aiheesta on pahasti kesken ja seksuaalipoliittinen asenne tasavertaisuuteen harakoiden nokittavana?

Tämä on sitä todellista kirkkopolitiikkaa, fundamentalistien rauhoittelua. Kirkkopolitiiikan keskus. Torjuntataistelua.

Ekumenia tuntuu olevan kirkollisten fundamentalistien pyhin uskonkappale tällä hetkellä - matkalla takaisin katoliseen kirkkoon, katolisen kirkon ehdoilla. Ekumenia tarkoittaa sitä, että muutama protestanttinen kirkkokunta on polvillaan katolisen äitikirkon edessä soperrellen sekavia yhteisestä taustasta ja opillisista yhteneväisyyksistä. Takaisin patriarkaattien heterokirkkoon, jossa miehen avioliitossa on itse siitettävä ylpeästi omat lapsensa ja osoitettava raamatullinen miehuutensa.

Miksi ekumeniaan vetoaminen Paarman tärkeimpänä syynä?
Miksi ihmeessä uskonnollisen kirkkojärjestön täytyisi määritellä ihmisarvonsa ja oppinsa jonkin toisen uskonnon ja kulttuurin arvojen mukaan? "Ekumenialla" kun on hyvä peitellä fundamentalistisia fobioita, mieskeskeistä miesjumaluuden magiaa ja taikauskoa.

Ehkä nyt taas osa kirkon jäsenistä ymmärtää, mikä on kirkon todellinen nimi ja suvaitsemattomuuden tavoite. Paarma ei kuuntele kirkon jäsenten valtaenemmistöä vaan keskittyy rauhoittelemaan piskuista, puhisevaa vähemmistöä. Ja katolisen "äitikirkon" uhittelua:

Katolinen piispa varoittaa
luterilaisia homoliittojen siunaamisesta:

Siinä voi tulla ongelmia käytännön ekumeniassa, niin kuin Ruotsissa näyttää tapahtuvan. "Katolinen kirkko on tullut tunnetuksi varsin vanhoillisista näkemyksistään. Ei siis ihme, että uusi suomalaispiispakin kammoksuu Helsingin kaupungin ja monien järjestöjen tapaa jakaa kondomeja ilmaiseksi nuorille.

- Kondomien jaon myötä ikäänkuin kehotetaan, että käyttäkää nyt, kun ette muutakaan voi. Minusta pitäisi pikemminkin valistaa nuoria pidättyväisyyteen seksuaalisuudessa. "

Piispa Teemu Sippo pelkää pahinta.

Kirkkoinstituutio ideologiana ei ole vain siunailua vaan aina myös kiroilua.

Pelastusta jostakin saastaisesta. Ja saastainen on aina arvokasta kirkkopolitiikkaa, pelastuksen aihe ja hyväksyntää kaipaavan ihmisen aja-arvo.

Mitä selkeämpi vihollinen, mitä erilaisempi tuomion elementti, mitä uhkaavampi toiseus, sitä tärkeämmäksi ideologian voi esittää.

Minkälainen heimouskonto kokee Jumala-uskon riippuvan ihmisen seksuaalisesta suuntautuneisuudesta - ja minkätyyppinen ihmiskuva määrittelee uskonnon "hygieensen" seksuaalisuuden kautta ja kokee vähemmistön uhkana.

Liettuasta on kovaa kyytiä tulossa yksi
Euroopan homofobisimmista maista.

Democracy is not for everyone

2009-10-18T22:26:00.009+03:00

Voiko olla demokratiaa ilman prosessia? Obama ainakin uskoo tähän Bushien doktriitiiniin.

Onko Vietnamin perillisten, Irakin ja Afganistanin rauhaanpakottamispolitiikka mistään kotoisin? Ei ainakaan demokratiaa. Vaalit olivat täydellinen garssi.

Demokratian eteenpäinviemistä invaasiolla? Kuinka Obama voi yhä nähdä demokratisoinnin yhä Bushin kalvinistisen uskontosuunnan mukaisella evankelisoinnilla, pakkosyötöllä, jyräyksellä?

Sukupuolineutraali opetus kouluissa mahdotonta - Feministinen terrori jatkuu Virkkusen työryhmäjulistuksessa

2009-10-18T06:46:00.002+03:00

" Opetusministeri Henna Virkkunen (kokoomus) asetti keskiviikkona työryhmän pohtimaan, miten opetuksen ja koulutuksen avulla voitaisiin vähentää sukupuolten välistä erottelua kouluissa ja työelämässä." - Verkkouutiset

Tämä on jälleen uusi sokea kauhukertomus naisten hallinnoimasta opetuskulttuurista. Virkkusen sodanjulistus poikia vastaan

Opetusministeri Virkkusen esitys "sukupuolten välistä erottelua vastaan" on valitettavaa jatkumoa feministiselle koulukulttuurin hallinnoimiselle.

Virkkusen visiona on feministeille tyypillinen huoli vain tyttöjen sijoittumisesta työelämään. Poikien ja miesten hurjasta syrjäytymisongelmista ei ole merkkiäkään tässä julkilausumassa. Todellisuudessa naisten ihmiskuva on kaapanneet koulutussysteemin määrittelemisen, joka on muokattu vain tyttöjen kognitiivisen kehitysprosessin mukaiseksi. Pojat on hylätty jo heti alkuun pohdinnoissa ja muutosehdotuksissa.

Nuoret hakevat miehen mallia Poikien puhelimesta
Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon miehen mentäviä reikiä. Isä on poissa, eikä miestä näy koulussakaan.

Virkkunen kaipaa "sukupuolineutraalia koulua". Mahdotonta. Feministiseen ihmiskuvaan perustuva haave on olla välittämättä kymmenistä sosiologisista käyttäytymistieteen tutkimuksista, joiden mukaan pojat ja tytöt tavitsisivat ehdottomasti erilaista opetusta.

Pojat kaipaavat toimintakeskeistä, ongelmakeskeistä, rehtiä konfliktikerrontaa - tarinakeskeistä, roolikeskeistä ja monitahoisesti kisailevaa opetusta.

Miesten ohjaamana.

Elämyksellinen pedagogiikka pojille ei tarkoita suomalaisten koulukiusaaja-urheiluopettajien idoottimaista kilpailuterroria ja vahvuuskeskeistä ihmiskuvaa vaan että pojilla olisi leikinomaisia, dramaattisia, sosiodraamanomaisia, osallistuvia ja seikkailullisia ongelmia ja tehtäviä ratkaistavina, joissa myös yhteistyön merkitys korostuisi. Ja yksilöiden erilaiset kyvyt eri tehtävissä.

Aivan kuin oppilaiden ei haluttaisi ymmärtävän motivaation merkitystä.

" Odotankin ehdotuksia segregaation vähentämistoimista, Virkkunen totesi keskiviikkona pidetyssä sosiaali- ja terveysministeriön samapalkkaisuusohjelman seminaarissa"

Pojat ovat varsinkin ala-asteella biologisesti ja psykodynaamisesti hyvin erilaisia ja eri vaiheessa kuin tytöt. Tytöt tuntevat tyydytystä alistuessaan hiljaa äitimäisen naisopettajan ohjaksiin, pojat taas haluavat kehityksessään itse toimia, koetella ja kokea. Poikien tasa-arvo hyvään oppimisympäristöön on tässä unohdettu ja kasvatustieteellisessä opettajankoulutussysteemissä valitaankin juuri näitä mielipiteettömiä tyttöhikkareista naisopettajiksi - vastoin poikien perustarpeita.

Toisen sukupuolen kunnioittaminen on aivan eri asia kuin lasten samankaltaistaminen naisten feminiinisen sivistyskäsityksen ehdoilla.

Pojista saisi niin paljon sivistyneempiä kansalaisia, jos he oppisivat dramaturgisesti eettisiä ratkaisuja ja soveltavien valintojen seuraamuksia. Sosiaalinen tiedostaminen ja avartuminen on jopa halveksuttua kouluelämässä. Kouluissa korostetaan yksilön ainoaksi arvoksi mitattavaa koulumenestystä; selkeän statussysteemin taustalla on vankka kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen näkemys. Pysy lestissäsi, rikkaat rikkaitten ja köyhät köyhien jengissä.

Moni poika on elämässään käytännössä ilman isä-esikuvaa ja koulu on ainoa mahdollisuus sellainen saada. Ala-asteen aikana mahdollisuus kokea merkittävää miehistä turvaa olisi vain lyhyen aikaa mahdollista.

Opetusministerin mielestä koulu ei ole Suomessa sukupuolineutraali. Hs.fi

Kouluopetuksen painopiste on vääristynyt. Elämänhallinta on jätetty täysin sivuun.

Mitäänsanomaton ja nopeasti unohdettava "tieto", opettajille helppo ja pakkomielteisen jatkuva testisysteemi, systeemi itse on tärkeintä "kouluna". Pedagogisesti täysin testaamaton ja salainen PISA-testi on vain kaupallisen järjestön kallis pseudotesti hyväuskoisille virkamiehille, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa nuorison tarpeille.

Voi poikia. Voi voitettuja. Itsemurhaan ja itseinhoon valmistettavaa karjaa kilttien tyttöjen rinnalla.

Kaikki meni hyvin 8-luokalle asti, olin hikipinko nörtti. Sitten huomasin että pojat, jotka saivat huonoja numeroita ja olivat hyviä urheilemaan, saivat tyttöjä. - Kjell Westö IS Plus 2.10.

Pedagogiikka on Suomessa aivan hukassa, nyt varsinkin korostetusti poliittisen säästömanian takia. Jos ideologinen segregaatiopelko on suurempi uhka kuin suuret luokat, oppilaat ovat suuressa vaarassa.

Poikien ja tyttöjen ei tarvitse kehittyä samassa tahdissa.

Lahjakkaiden ja lahjattomien ei tarvitse oppia samassa tahdissa.

Silti samaa ikäryhmää tai tarkemmin ajateltuna kehitysvaihetta elävät lapset voivat kasvaa sosiaalisesti yhdessä ja yhteen.

Tämä olisi tärkeä ymmärtää. Mutta ei.

Miesten koulutustaso paranee hitaammin kuin naisten

OECD:n tuoreen ennusteen mukaan naisten ja miesten koulutustaso uhkaa eriytyä edelleen: suomalaisnaisten joukossa korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuuden ennakoidaan nousevan 61 prosenttiin, mutta miesten joukossa vain 36 prosenttiin. Naisten ja miesten ero on Suomessa OECD-maiden suurimpia

Miesten koulutustaso paranee hitaammin kuin naisten

20-30-vuotiaat naiset opiskelivat yleisemmin kuin samanikäiset miehet. Suurimmillaan opiskelevien naisten osuus on 21. ja 22. ikävuoden vaiheilla: lähes kaksi kolmesta oli opiskelemassa, ja noin 45 prosenttia oli korkeakouluissa. Miesten "opintopiikki" tulee muun muassa varusmiespalveluksen aiheuttamasta viivästyksestä johtuen hieman myöhemmin, 22-23 vuoden vaiheilla. 23-vuotiaista miehistä noin kolmannes on korkeakouluissa.

II

Kysymys on resursseja omaavissa kouluissa vain opettajien heikosta itsetunnosta ja perinteisestä saksalaisen kulttuurin roolifiksaatiosta olla kiinteän lauman ja massan ehdoton ohjailija.

    Oppilaiden "tasa-arvoisuudesta" ja pakotetusta samankaltaisuudesta on tullut vain opettajien auktoriteettihalujen panttivanki. Oppimiskyvyttömien opettajien muutoshauluttomat olot on tehty hepoksi, kun opettaja voi ärtyneen ylimielisesti kohdella oppilaita massana ja kutsua sitä tasa-arvoisuudeksi. Vaatia oppilailta samaa tasoa ja samoja tylsimpiä oppimisen havaintokeinoja matkimisen kautta. Taattua tylsistyttämistä.

    Määrä ei opetuksessa korvaa ikinä laatua. Paitsi rehtorien opetussuunnitelmissa.

    Minkälaisia kansalaisia haluttaisiin nuorista? Kysytäänkö sitä ollenkaan?

    Nykyinen runnova volyymiopetus tuhoaa, stressaa, kaventaa ja korruptoi ihmisten omakuvaa itsestään subjektiivisina toimijoina. Tuottaa alistuvia ja väisteleviä kansalaisia.

Lapsista ja nuorista säästäminen
"velan ottamista erittäin korkealla korolla"

Virkkusen muodikkaan feministisen ideologinen puhe on nyt kuitenkin lopulta vain poliittinen harhautus.

Puhutaan muodikkaan korkealentoisia ja suuria suunnitelmia, jotta koulujen taloudellinen alasajo ei herättäisi poliittista puhetta. Ryhmäkoot vain kasvavat sietämättömiksi Virkkusen siunauksella.

Virkkunen keskittää huomiota hyvin epäolennaisiin kysymyksiin samalla kun opettajien opetuksen laatua ei tarkkailla lainkaan. Oppilaiden oikeusturva on olematon oppimisen laadun suhteen.

Poliitikot kiusaavat opettajia alibudjetoinnilla - ja opettajat kiusaavat oppilaitaan luomalla vaikeista oppilaista uhkakuvia. Ei ole mikään ihme, että opettajat yrittävät nyt stressipaineessa luoda itselleen mahdollisiman hyvät oltavat ja jakavat mielessään (poliitikoiden tavoin) luokan lapset kiltteihin kannattajiin ja hankaliin vastustajiin.

Nurkkaan ajettu opettaja on se opettaja joka työkalujen loppuessa ottaa käyttöönsä vaihtoehtoiset keinot. Nopein tapa saada ongelmallinen lapsi ruotuun liian isossa luokassa on nöyryyttäminen luokan edessä. Pedagogiikkaa sekin, olkoonkin huonoa.
- Eino Nitti

Minkälaisia kansalaisia opetushallituksen ideologian mukainen karmea koulujen stressiopetuksen taso oikein tuottaa?

Mitä kouluissa halutaan opettaa?

Missä on oppilaiden havaintokyky ja oma päättelykyky?

Missä toimintakykyiset kansalaiset, jotka eivät enää odota ikuisia valtion virkaputkia ja urahissiä kuten Virkkuset ja muut poliittiseen satumaailmaan eksyneet? Virkkunen voisi yllättyä ja järkyttyä, jos saisi nähdä, kuinka tämän päivän uusilla opetuskeinoilla voisi luoda jotakin käsittämätöntä, oppilaille mielenkiintoisen koulun.

Opetus on nykyisin järjettömän tietokeskeistä. Hukkakauraa. Aivan turhaa ja ylikuormittavaa yksitoiskohtien kuonakasaa yritetään kaataa lapsien taakaksi, kuin nämä olisivat pikku aikuisia pikkuyliopistossa. Tietoähkyä tunnottomasti.

Oppilaiden ehdoilla, ei opettajien statusvaltatoiveiden ja ihanneoppilaskuvien mukaan. Nykyinen opettajien fantasia omasta roolistaan on yhä "armollinen" ja erehtymätön tiedon jakaja, jonka ympärillä oppilaat ovat passiivisesti hiljaa, paitsi toistaessaan opettajan suusta pudonneita kultakimpaleita, kiitollisia oikeasta ja järkkymättömästä tiedosta.

Opetusviraston ja opetusministeriön virkamiehillä on paha asenneongelma: he eivät usko uusiin pedagogisiin tapoihin ja taktiikoihin, vaan siihen vanhaan runnovaan perusolettamukseen: mitä enemmän lasten päähän pakotetaan ei-kokemuksellista"Tietoa", sitä parempi.

Ei. Se on toisinpäin. Mitä vähemmän ja mitä laadullisemmin, sitä parempi. Lapset oppivat nykyisessä runnovassa opetuksessa aktiivisen unohtamisen ja torjunnan taidon.

Tietysti "kisailuun", elämykselliseen oppimiseen motivoituneet tytöt (osa tytöistä n.15%) saisivat myös samankaltaista opetusta, jos haluaisivat. Teatteri ja sosiodraama on jostain syystä myös itseensä tyytyväisen ja tapoihinsa uppoutuneen virkaopettajan kauhukuva: oppilaat voisivat luoda ja hahmottaa erilaisia tietoteoreettisia asetelmia itse oikeaksi kokemukseksi. Oppilaat voisivat valita ja muokata itse. Havaita ja tuottaa.

Naisopettajien fantasia kiltistä ja hiljaisesta, epäimpulsiivisesta neutrioppilaasta on poikien sielunelämää raiskaavaa toimintaa, henkistä väkivaltaa. Opettajat kuvailevat huokailen aloitekyvyttömiä tyttöjä "kypsiksi"ja poikia riesaksi.

Kuitenkin mm. Virkkunen ja muut piilofeministit koettavat tyttöjen sopeutuvalla biologialla ja naisten silmin katsotulla tasa-arvolla runtata ja kastroida taas poikaoppilaita yhä syvemmälle masennuksen ja mieskuvan itsehalveksunnan suohon tyttökeskeisellä opetuksella, joka vallitseekin jo maassamme varsin ekstensiivisesti.

Jos opettajien käytännön koulutus on ideologista eli "tytöt ovat ihanneoppilaita", ei tälläisessä systeemissä voi olla itsekorjaavuutta. Vain opettajakeskeinen opetusfantasia. Ei oppilaan kehitys, sisäiset ja sosiaaliset rakenteet kehittymiselle.

Jos Virkkunen on huolestunut siitä, että tytöt haluavat opettajiksi ja sairaanhoitajiksi, se on aivan eri ongelma kuin oppilaiden tasapäistäminen tyttöjen ehdoilla - se ongelma on nimenomaan naisopettajien asenneongelma: naisten fantasiat "viattomien" ja "epäseksuaalisten" naistyttöjen feminiinisistä roolitehtävistä ja perinteisistä uhrautuvista naisihanteista; feministien "naisen olemusta ihanteellisesti ylistäviä" ihannemielikuvia, joiden ideologisiksi kantajiksi halutaan muokata tyttöjä itsekeskeisiksi toimijoiksi, siihen samaan kiltin tytön traumaan, jossa nainen asettautuu maailman merkityksen keskipisteeksi unohtamalla yksilöllisen valinnan merkityksen.

Useimmat tytöt (evät kaikki) ovat peruspsykologiansa ja - biologiansa (ja myös pirullisen feminiinin kasvatuksen) puolesta piuhoitettu olemaan hiljaa ja absoluuttisen kiltti miellyttääkseen ihailemaansa äitihahmoa. Tämä ei ole poikien kehityskaari, poikien biologiaa tai psykologiaa. Useimmat tytöt samaistuvat mielellään ja kopioivat lapsuuden kehityksessään 100 % äitiään, poikien terveessä kehitysprosessissa taas torjuminen, itsenäistyminen, uhma, koetteleminen ja irtaantuminen kasvaa koko ajan, jotta poika ei jäisi tahdottomaksi naisaddiktiksi ja imetettäväksi mammanpojaksi lopuksi ikäänsä naisen remmissä. Vai onko tämä joidenkin naisten unelma miehestä?

Kimi Räikkönen on hyvä esimerkki koulusysteemin seuraamuksista ja aukoista.

Kimillä ei ole lainkaan sosiaalisia taitoja, koska koulussa ja amiksessa sosiaaliset taidot oppimisen kohteena ovat olleet vain ylimääräinen rasite kouluvelvollisuuden kahlaajalle, suorittajalle, joka ei niitä taitoja kotoa ole koskaan saanut. Hiljaisia puurtajia kunnioitetaan, jotka eivät vaadi opettajalta mitään "ylimääräistä" - varsinkaan amiksessa. Kimin kaltaiset emotionaalisesti vihamieliset ja vain kilpailuhenkisesti itseään tarkkailevat pojat ovat olleet eräänlainen suomalaisen miehen ihannemalli kovasta, lujatahtoisesta ja epäherkästä. Voittaja voi tuntea tyytyväisyyttä ollessaan massan yläpuolella ja todistaessaan erilaisuutensa vain kapealla erinomaisuudella.

" Iso osa suomalaisista nuorista voi hyvin. He kokevat elämänsä arvokkaana ja näkevät tulevaisuuden valoisana. Samaan aikaan kuitenkin yli kymmenes yhdeksäsluokkalaisista kärsii vuosittain keskivaikeasta tai vaikeasta masentuneisuudesta ja lähes saman verran on ajautunut hyvinkin aktiiviseen rikekäyttäytymiseen. Nämä ongelmat jäävät kuitenkin usein hoitamatta: Nuorten mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä ja vain harva nuorten tekemistä rikoksista päätyy poliisin tietoon. " - Noora Ellonen

Ellosen väitöskirja- Kasvuyhteisö nuorten turvana. Sosiaalisen pääoman yhteys nuorten masentuneisuuteen ja rikekäyttäytymiseen (Community as a safety net. Adolescent’s social capital and its relations to depressiveness and delinquency)

Kysymys kompromisseista koulujärjestelmässä:

a)

Tasapäistäminen välttämättömyytenä

b)

Opettajien mieltymysten mukaan oppilaiden kokemus psykologisesta lahjonnasta, opettajien mielikkisysteemistä. Kilttysfaktori oppilaille opettajien tärkeimpänä motivaattorina. "Kuka onnistuu tekemään opettajan iloiseksi tänään". Sekä Hiljaisuusfaktori, "antakaa opettajan vaan puhua niin se saa olla tyytyväinen itseensä".

Nämä näkemykset ainoina ratkaisuina halpana koulusysteeminä on pelkkää opettajien ja opetushallituksen propagandaa.

Koulujärjestelmä on tehty opettajien ehdoilla. Keskipisteessä on opettajien valta, opettajan opetustapahtuma ja auktoriteetti. Ei oppimistapahtuma ja oppilaan tarpeet.

Opettajan hallinnantunne, opettajan onni opettajan ja sanelijan statuksesta.

Keinotekoinen hallinnan illuusio koulunumeroiden muodossa, kaikki oppilaat samalle viivalle ruoskittuna. Opettajat rakastavat numeroita enemmän kuin oppilaan kehitysmahdollisuuksia. Opettajilla on numeroihin valtaa ja opettaja voi "vertailla" niiden kautta oppilaita aneemisella tavalla. Numerot tulevat oppimisen esteeksi.

Pelätään myös, että jos lahjakkaimmille annetaan etuoikeuksia vapaaseen itsopiskeluun ja varsinkin lahjakkaiden itsenäiseen ja soveltavaan ryhmäopiskeluun, syntyy oppilaiden vanhempien vihaa.

Tämä blogikirjoitukseni ei siis keskity lahjakkaimpien etuoikeuksiin vaan poikien psykodynaamiikan luonnolliseen hyväksymiseen ja sen käyttämiseen luonnollisen oppimisen toteuttamiseksi. Sekä lapselle tärkeiden asioiden fokusoimiseen. Lapsen kehitysvaiheet ovat terveen ja toimintakykyisen ihmisen ehtoja.

Ja vielä poliittista kritiikkiä.

    Opetusministeriö ja opetushallitus suosii tätä massaideologiaa suoltamalla joka toinen vuosi järjettömiä näennäismuutoksia ja opetuksen näennäiskehityssuunnitelmia ja -tavoitteita. Niiden ainoa päämäärä on pitää virassa ja leivässä satoja hyödyttömiä virkamiehiä opetusministeriössä ja varsinkin opetushallituksessa. Euroopassa on tuskin mitään niin merkityksettömämpää jättivirastoa kuin opetushallitus. YYA-ajan kommunistisen virkamiesaateliston ihailua yhä voimissaan.

    Pakkoruotsi kertoo kaiken poliittisesta pedagogiasta. Myöskin pakkomatematiikka on tätä samaa järjettömyyttä. Useimpen oppilaiden resursseja tuhlataan heille täysin merkityksettömään vellomiseen.

    Opetushallituksesta on tullut virallinen voivottelija ja propagandistisen empatian sirottelija suojelemaan poliitikkojen brutaalia koulujen alasajotoimintaa. Eli se, mitä opetushallituksessä höpötetään toiviokuvana ja suunnitelmina on käänteinen, propagandistinen ideaalikuva siitä koulutodellisuudesta, minkä poliittista toteutusta opetushallitus massallaan peittää.

    Jos opetushallitus lakkautettaisiin ja sen budjettirahat annettaisiin suoraan kouluille, jotakin onnellista ja hyvää voisi tapahtua. Kukaan ei huomaisi, että joku opetushallitus joskus oli olemassa.

- kuva Arhi Kuittinen all copyrights -

HYVÄ, PAHA OPETTAJA,
ELI (POST)MODERNIN NUORISON
KOULUTTAMISEN ONGELMA
ERITYISKASVATUKSEN VALOSSA

OPETTAJAN TYÖTODELLISUUS HAASTEENA OPETTAJANKOULUTUKSELLE - PDF

TUHTI-SEMINAARIJULKAISUT NUORTEN SYRJÄYTYMISESTÄ

Joka seitsemännellä nuorella on mielenterveysongelmia. Itsemurha-ajatuksia on 10-20 prosentilla nuorista. Nuorten ongelmien yleisyyttä selvitettiin Mielenterveysseuran seminaarissa. - IS

LAPSET JA NUORET
VÄKIVALLAN UHREINA

2009 "Sukupuolineutraali opetus kouluissa mahdotonta" Mielipidepalsta Mielipide

Inglourious Basterds ja Forrest Gump - elokuva-analyysi suomalaisten nuorten viihderyntäyksestä

2009-10-17T02:48:00.000+03:00

Kristalliyö 1938

AREENA VIDEO

Kristalliyöllä tarkoitetaan Saksassa v. 1938 marraskuun 9 yötä, jonka aikana tuhottiin satoja juutalaisten liikkeitä ja synagogia. Ohjelmassa valotetaan juutalaisvainon taustaa. Spiegel TV, Saksa.

Suomalaiset nuoret katsovat nyt viikosta toiseen Inglourious Basterds (Kunniatomat Paskiaiset) -elokuvaa sankoin joukoin. Finnkinon yllätykseksi elokuva täytyi palauttaa ykkössaleihin.

Onko nuorilla jokin sisäinen tarve tähän elokuvaan? Pakottava tyydytyksen tarve?

Inglourious Basterds on elokuva, jossa kiteytyy amerikkalaisen sankarimytologian ja viihde-elokuvan ydinajatukset. Elokuvassa tapporyhmä, hyvän sankarit, saavat tappaa ja metsästää ihmisiä ilman mitään moraalisia rajoitteita, koska tapettavat ovat pahoja. Turvallisen mustavalkoinen maailma ilman eettisesti rasittavaa epävarmuutta tai epäselvyyttä.

Suloista väkivaltaviihdettä ilman mitään eettisiä estoja, ilman eettisiä rasitteita.

Katsojat saavat samaistua sankareihin, jotka ovat vapaita moraalisesta kontemplaatiosta ja traumaattisista komplikaatioista. Sankarit saavat päästää katsojien kanssa aggressionsa toteutumaan ilman estoja - jotain päinvastaista kuin normaalielämässä. Sota vapauttaa estoja.

Elokuva olisi ollut sotaviihteen esteettisten tavoitteiden mukaisesti natsien propagandaministeri Goebbelsinkin mieleen, dramaturgisesti täydellinen asennemuokkauselokuva armeijan tarpeisiin. Elokuva rankaisujoukoista olisi soveltunut hyvin ennen Puolan ja Ranskan valloitusta. Tuskin Afganistanin Suomen sotajoukkojen komentajakaan Puheloinen panee pahakseen tästä fasistisen estetiikan huipputuotteesta. Sota tai viihdeväkivalta vapauttaa turhautumia. Tulossa on ensi vuonna myös suomalaisten natsisympatioita elokuvana.

Inglourious Basterds -elokuva ei ole kovin etäällä tai vieras ilmiö suomalaisesta sankarieetoshistoriasta - elokuvassa toteutuu lähes yksi yhteen sisällissodan ajan valkoisten suojeluskuntalaisurhojen hurmos punikkisyöpäläisten tuhoamisesta.

Sisällissodassa rauhallisista suomalaisista
tuli verenhimoisia murhaajia

Väkivaltaviihde ei sinänsä lisää normaalin ihmisen aggressioita normaalin elämän aikajaksolla vaan psykodynaamisesti jopa päinvastoin sublimaatioluonteensa takia (ihminen voi kokea torjuttua vihaa sijaiskohteisiin helpottavasti) - mutta asenteita se muokkaa varmasti mm. Afganistanin seikkailua, "kriisinhallintaa" ymmärtävämmäksi ja hämärtää todellisuudentajua "rauhanturvaamisen" keinoista valkoisen miehen taakkana.

Entä jos juuri kriisinhallinta tuottaakin kriisejä? Mitä tapahtuu, jos valloitussotaa nimitetään rauhanturvaamiseksi? Toimittajat eivät ainakaan saa suoria vastauksia.

Alexander Stubb:
"Nyt on tärkeintä suomalaisten sotilaiden tukeminen"

Ykkösaamu Areena

Mielestäni tehokkaimpia propagandaelokuvagenren ideologiaa mukaisia elokuvasaavutuksia on Forrest Gump. Eli Neuvostoliittolaisen "työn sankarin" propagandaskeeman mukainen rooliprojektio transitionaaliobjektina - amerikkalaisessa elokuvassa.

Eihän elokuva idiootista voi olla vaarallinen?
Vaan jos se onkin vaarallisin?

"Työn sankari" -mediastrategian periaate onkin nimenomaan siinä, että luodaan ylisaturoitunut "kansan" ideaalihahmo, superesikuva, projisoitava superego, Teräsmies, joka toteuttaa ylhäältä hahmoteltua ihannekansalaisen sankaritekoja - tottelemalla ja uhrautumalla. Subjekti, joka on täydellinen ideologian objekti. Rohkea mutta tottelevainen kunnon kansalaisen aatteelle.

Kuinka analysoida Forrest Gump propagandaelokuvana?

Forrestin tehtävä on olla kansalaiskristus, totella ja alistua ja tulla yksioikoisimpien amerikkalaisten ideaalimallien kautta autuaaksi pyhimykseksi, toteuttaa suuria arvoja ilman subjektiivista valintaa. Forrestin ei tarvitse oivaltaa mitään, vaan ottaa vain rooliasenne, amerikkalaisiin "arvoihin" sokeasti uskovan rooli. Autuas pyhimys Forrest G, joka ei tahdo mitään pahaa ja jolle riittää naapurintytön pusu loppuelämäksi.

Loppukohtauksessahan Forrest Gump on huipentumana jopa perinteisen pyhimyksen näköinen arkkityyppi, parrakas erämään profeetta, joka tuotteistaa neuroosistaan kansallisen neuroosin kansakunnalle, lenkkeilyvälineiden kulutuskulttuuria erämaasta. Paradoksien paradoksina, always on the run.

Forrest Gump amerikkalaisuuden ihannearvojen toteutumana on järkyttävä saavutus viihdepropagandan saralla.

Amerikkalaisuutta voi siis toteuttaa täydellinen idiootti ja roolin sokea toteuttaminen tekee hänestä pyhimyksen. Vietnamissakin miljoonan poliittisesti murhatun ihmisen keskellä Forrestin uhrautuva soturilegenda on tärkeintä, ei invaasion osana oleminen. Katsojan samaistuminen ohjataan yksilöön, joka on vain historian pyörteissä.

Amerikkalainen politiikka esitetään historian vääjäämättömänä voimana; mitä tahansa mitä tapahtuu, on tapahduttava. Tämän "rauhoittavan" kohtaloajattelun alku on kalvinismissa, amerikkalaisen uskonnollisuuden ytimessä. "Jumalan haltuun". "The way of life".

Forrest antaa katsojalle protoamerikkalaisena, siunattuna Aatami-hahmona, automaattiohjauksella luvan olla amerikkalainen täysin ilman poliittista vastuuta, tietoisuutta ja analyyttisyyttä - ja vain oikeastaan siten voit tämän ilosanoman mallin mukaan toteuttaa ihanneamerikkalaisuutta, sokeaa rakkautta naiseen ja Amerikan yhdysvaltoihin. Ja suklaalaatikkoon.

Presidentti Urho Kekkonen uskoi vanhoilla päivillään
sivilisaatioiden tuhoon ydinsodassa. - IS

Lions for Lambs
on yksi hämmentävimpiä uusia propagandaelokuvia amerikkalaisuudesta ja poliittisuudesta: kriittisesti ajattelevista ihmisistä amerikkalaisuuden lamauttavana uhkana. Käänteistävää antikritiikkiä näennäiskritiikin kyseenalaistamisen kautta. Kritiikki ei tee amerikkalaista amerikkalaista vaan kritiikki korruptoi amerikkalaista ihannetta.

Elokuvan pääskeemana on, että kriittisyys kalpenee suuren "rohkeuden" rinnalla. Sama kantoaalto kuin Forrestissa. Go with the flow.

Elokuvassa esitettävä kritiikki Irakin ja Afganistanin sotaa vastaan on sinänsä asiallista ja demokraattien suusta lainattua mutta kritiikki on dramaturgisesti tarkkaan asemoitu siten, että sotilaallisesta rohkeudesta ja tottelevaisuudesta tulee spartalainen itseisarvo ja kritiikin esittäjät kalpenevat ja häpeävät kuolemaan valmistautuneiden rohkeiden, spartalaisten sotilaiden rinnalla.

Tanskan puolustusvoimien komentaja eroaa

Ihanteita toteuttavat yksilöt tekevät uhrautumisellaan yhteisön ihanteista toteuttamisen arvoisia - oli päämäärä mikä tahansa.

Sotapolitiikka tuottaa siis monomaanisessakin ihannehegemoniassa automaattisesti rohkeutta, sankareita ja idoleita kuin Saarioisten tehdas pikaruokapakkauksia.

Kriitikot ja epäilijät joutuvat häpeään, koska eivät ole valmiita uhraaman sokeasti itseään suurempien arvojen puolesta.

”Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä

urhona kaadut, taistellen puolesta maas”

Pimeän viihdekulttuurin
kirkas hurma

Leni Riefenstahl directs filming of a Reich Party Day

Myöhemmin elokuvatetterissa:

Fasistinen lapsuus, Cannesin voittaja

The White Ribbon

http://en.wikipedia.org/wiki/Doublethink

Nietzschen havainto poliittisen maailman toimintaperiaateesta

"The truth is just as important as the untruth"

Kirjamessukirjat 2009 tärppejä

2009-10-16T11:03:00.000+03:00

Siltala Juha
Sisällissodan psykohistoria
Juha Siltala luennoi Suomen historian suuresta kipupisteestä tuoreella tavalla. Tutkimus tarkastelee sotaa sarjana epäselviä päätöksentekotilanteita, joissa ratkaisuja pikemminkin vältettiin kuin tehtiin.
Otava

Apunen Osmo, Wolff Corinna
Pettureita ja patriootteja
Pettureita ja patriootteja kuvaa taistelua Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta vuosina 1938-1948 pohtien suomalaisten vastuuta sotavuosien tapahtumista, sotaan syyllisyyttä ja hyökkäyssotaan ryhtymistä. SKS

Lappalainen Mirkka
Susimessu
1590-luvun kriisiaika Suomessa. Mirkka Lappalainen purkaa Susimessu-kirjassaan kansallishenkisen nuijasotamyytin. Haastattelijana Aleksi Siltala. Siltala
Vihavainen Timo

Eskola Antti
Mikä henki meitä kantaa?
Henki josta työt nousevat. Mitä on kylvetty ja niitetty suomalaisen sosiologian, sosiaalipsykologian ja julkisen keskustelun historiassa. Professori Antti Eskolan teos Mikä henki meitä kantaa? tarjoaa rohkeaa pohdiskelua ja ankaraa humanismia.
Tammi

Lauerma Hannu
Paha, hullu - vai vain poikkeava?
Hannu Lauerma pohtii teoksessaan Pahuuden anatomia pahuuden kiehtovuutta ja kammotusta. Mikä leimaa psykopaatin käyttäytymistä? Miten selittää uskonnon tai ideologioiden nimissä harjoitettavaa väkivaltaa? Mistä sarjamurhaaja saa nautintonsa? Haastattelijana Arno Kotro.
Edita

Holmén Tom
Rationaalisesti Jeesuksesta
Mitä tiedämme varmasti Jeesuksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista? A.D. 30 -kirjan toimittaja, dosentti Tom Holmén on Outi Lehtipuun haastateltavana. Mitä tutkijat voivat varmuudella sanoa kahdentuhannen vuoden takaisista historiallisista tapahtumista?
Art House

Wendisch Irja
Me sotilaiden lapset
Miten suomalaisten, sodassa olleiden miesten saamat vammat ovat vaikuttaneet heidän lastensa elämään? Millaisen perinnön kokemuksistaan jättävät jälkeensä ne ihmiset, jotka syntyivät sodan myllerryksen keskelle? Irja Wendisch perehtyy sodankäyneiden miesten tarinoihin heidän lastensa ja omien kokemustensa kautta.
Ajatus

Mestari Eckhartin tekstikokoelmaan Sielun syvyys.
Millaista oli keskiajan mystiikka ja mitä nykyihminen voisi siitä oppia? Jaakko Heinimäki on kirjoittanut esipuheen Mestari Eckhartin tekstikokoelmaan Sielun syvyys. Jaakko Hämeen-Anttila on suomentanut mm. Jalaladdin Rumin kirjoituksia. Basam Books

http://www.finnexpo.fi/kirja/

Dokumentti TÄYNNÄ TARMOA - koominen farssidokumentti TV 21.10.

2009-10-16T08:00:00.000+03:00

TÄYNNÄ TARMOA

Dokumentti TV2 21.10.2009 klo 22.50 ja
25.10.2009 n. klo 16.00

ja vähitellen DVD:ltä

Sensuuri on aina kulttuurin itsepetoksen todentamista.

Dokumentarismi on tyyliltään Suomessa yleensä kuin narkoottinen unipilleri tai pinkin ruusunpunainen iltahartaus veisattuna. YLE maksaa yleensä määrästä, ei laadusta - minuuteista ja sympatiasta - ja siksi dokumentit ovat tuottajien käskystä masentavan pitkitettyjä ja epätodellisen toiveikkaita tuottajien lypsykoneita.

Koripallodokumentti Täynnä Tarmoa on toki harvinainen poikkeus ja tekijöiden kokeilu dokumettisarjaksi, joka viisaasti tiivistettiin yhdeksi iskeväksi dokumentiksi laajasta aineiston määrästä. Kulttuurin muutosta tiedossa?

Tarmotuubi Bascet Case - Youtube

Täynnä Tarmoa teaser

www.taynnatarmoa.fi

Suomalaiset dokumentit ovat surkeita raakileita melkeinpä vain yhdestä syystä: ohjaaja/tuottajat sensuroivat rankasti materiaaliaan, kohdetta valikoivan softaavasti - "ymmärtävää", meikkaavaa ja maskeeraavaa editointia. Moraalista itsesensuuria, lähes valistuspropagandaa elämänhallinnasta ja ihmisen hyvistä puolista. Kaaos pyritään työntämään syrjään mahdollisimman draamaa matkivasta "käsikirjoituksesta".

Tai tuotannossa ei yksinkertaiseti pidä kameraa käynnissä silloin kun tapahtuu jotain ennalta suunnitellun skenaarion ja käsikirjoituksen vastaista. Kun tapahtuisi jotakin mielenkiintoista. Jotakin amoraalista, määrittelemätöntä, kuvitellun ihanneroolihahmon vastaista.

Kaverini yritti Radio Ykkösellä tehdä radiofeaturea työttömien kokemuksista eri luukuilla, niin se torpattiin kommentilla "Tämä ei nyt auta maamme toipumisessa lamasta, tee sen sijaan sellainen elämänhallintaan rohkaiseva ohjelma".

Dokumenttia ei voi käsikirjoittaa, vaatii joku elokuvasäätiö tai YLE mitä tahansa. Jos noudatetaan "käsikirjoitusta", tulos on todellisuuspakoista haihattelua ja antidikotomista esittelyä. Moraliteettisirkusta hyvän tahdon ja "elämänmyönteisten" tuotantoperiaatteiden suojissa.

Skemaattinen hahmottelu on eri asia. Silloin luodaan ennakolta ulottuvuuksia ja mahdollsuuksia, joita kamera voi seurata. Mahdollisuuksia lisätään tietysti lähestymällä tilanteita joissa eri komponentit kohtaavat reaktiivisesti.

Oli kohteena tuttu, oma itse tai vieras, suomalaisia dokumentteja tehdään "sympaattisella" otteella ja leikkauspöydälle jätetään kaikki henkilöhahmon varjoisat puolet. Aivan jumalattoman aneemista. Moni viime aikojen kehuttu dokumentti on tälläinen ennalta sensuroitu raakile, vaikka dokumenttia kehutaan kovin rehelliseksi, aiheelliseksi ja "inhimilliseksi", kliinisen kiinnostavaksi. Elämänmyönteiseksi. Itsesensurointia kutsutaan suomalaisessa tuotantokulttuurin käytännössä ns. inhimillisyydeksi. "Objektiivisuus" -tavotteilla tarkoitetaan näemmä hyvän olon sovinnaisuustavoitteita kohdehahmon esittelyn rajauksessa, jotta voitaisiin tehdä sympaattista, ahdistusvapaata ja harmitonta viihdettä.

Pseudokristillisen armomoralismin ei tule kuulua dokumentaristin keinogalleriaan yksilönsuojaa suojelevana kiiltokuvamoralismina. Dokumenttiin suostunut henkilö ei saa toimia editorina. Sievistellystä todellisuudesta tulee käyttökelvotonta ja eltaantunutta fiktiota. Ilman todellisuuden moukaria ei dokumentti ole dokumentti. Jos dokmenttituotannon periaatteet muistuttvat enemmän propagandaelokuvan ihanteita, voisi sellaisen dokumentin jättää hyvin tekemättä.

Suomalaista dokumentti-dramaturgiaa sammutetuin valoin, katsojaa aliarvioiden ja kohdetta jalustalle depiilisti nostaen. Todellisuutta torjuvan tylsyyden tympeyttä.

Muistaakseni toissa vuonna myös Suomen oikeuslaitos osoitti uusimman sensuurikulttuurin pohjanoteerauksen 50-luvun hengessä.

Dokumentin tekijä oli tehnyt omasta suvustaan henkilökohtaista ja rehellistä dokumenttia julkisten arkistotietojen ja dokumenttien sekä avointen haastattelujen avulla, mutta oikeuslaitos kielsi dokumenttivideon julkaisun. Suvun patriarkka oli heitellyt siementä sivukyliin ja suvun nykyinen, hysteerisen ylpeä matriarkka oli laittanut oikeuslaitoksen kontakteja tuntevat asianajajat asialle, jotta innokas jälkeläinen saadaan vuosisataisen patriarkalismin mukaisesti kuriin - ja suvun huolella rakennettu, "moraalinen" "kunnia" pelastettua.

Valvottua ilmaisuvapautta suomalaiseen yleisradiotapaan, perustuslain sananvapauden rikkomista pyhän perheinstituutiofantasman suojelemiseksi tosiasioilta. Lain voimalla kulttuurin konventioiden puolesta.

Lars von Trierille Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinto

BBC favourite news:

Finland's passion for crazy contests

Panasonic HD-videokamera
HDC-HS300

Indiemanifesti

"Objektiivinen" dokumentti-ihanne

Oliko Luther hullu?

2009-10-15T21:52:00.017+03:00

" Paavi on yksi lämmin ja haiseva paskaläjä."

Martti Lutherin pöytäpuheista saa selvän kuvan Lutherista. Oidipus-Luther.

Luterilaisen kirkon nykyisistä sunnuntaisaarnoista taas ei saa mitään kuvaa mistään ajattelun päämäärästä. Ei ole mitään tehokkaampaa kirkosta eroamisen mekanismia kuin kehottaa ihmisiä menemään lähimpään kirkkoon sunnuntaina. Menkää.

Luther?
Mikä kaljaa kittaava ja opiskelijoita liehittelevä vallankumouksellinen oikein oli?

Lutherin teologiassa ei ollut mitään homogeenistä oppia vaan poleemista hahmottelua, hän puhuu ajassaan, retorisesti ja vain miehenä, kuten saksalaisessa kulttuurissa silloin miehen oletettiin puhuvan.

Luther vihasi uskonnollista monimutkaisuutta, neuroottista syntikeskeisyyttä ja uskonnollisia fantasioita; sitä turhaa teologiaa ilman elämänhallinnan ja arjen näkemystä, siis kaikkea katolista.

Luther inhosi vahvaa kirkkoa, uskonnollista teatteria. Totaalista instituutiota.

Usko voi olla vain yksilön uskoa. Instituutio voi vain tuhota.

Lutherilla oli Buddhan ja Jeesuksen kanssa sama käsitys ontologiasta: ihmisen täytyy avata silmänsä todellisuudelle eikä ruinata instituutiolta kiiltokuvia.

Tästä käynnistyi moderni maailma.

Vapautta ajatella ja tulkita, hyvässä ja pahassa. Luther ei yrittänyt kumota "paratiisin lankeemusta" ajatusmallina ihmisen hämmentyneisyydestä - kuten katolilainen kirkko yritti halveksimalla ja demonisoimalla aktiivisesti painaa mutaan seksuaalisuutta ja ruumiillisuutta.

Katolinen häpeä tarkoittaa häpeävää ihmistä, joka haluaa muiden määrittävän oman ruumiinsa toiminnot ja valinnat. Suomalainen ev.lut kirkko on toteuttanut tätä epäluterilaista, katolista ruumisoppia ja häpeän kaksoissidosta. Puhutaan armosta mutta armottomasti.

Luther vastusti kahtiajakoa ihmisen omassa elämässä, elämänhallinnassa.

Katolinen piispa varoittaa luterilaisia homoliittojen siunaamisesta

Ei ollut syntistä ruumista ja erikseen "Jeesuksen verellä" puhdistettua sielua. Oli vain ihminen armossa, itsehyväksynnässä. ( Tietysti Luther oli monen aikakautensa asenteen vanki mutta puhunkin nyt Lutherin kapinan peruslinjoista ).

Jotta ihminen ei olisi dualistinen, oli yhteiskunnan oltava dualistinen: siihen tarvittiin Kahden regimentin oppi.

Yhteiskunta ja elämisen muodot eivät saaneet olla kirkon hallitsema totaliteetti, monoliitti, jossa uskonto ja magia kahlitsivat elämän organisoitumisen lahledituksi yhteiskunnaksi. Uskonnonvapaus oli Lutherin toive - josta hän valitettavasti luopui omaa vakaumustaan vastaan.

Kahden regimentin oppi on siis alunperin totaalista olemuksen kahtiajakoa vastaan.

Ihminen sai Lutherille olla ihminen ja systeemi systeemi.

"Luterilaisen Suomen loppu?"

Vasta vanhuudenhöperönä Luther kehitti fasistisen uskollisuuden uskontoa verojen kerääjää kohtaan unohtaen omat oppinsa täysin.

Katolinen ihmisen olemuksen kahtiajako monokulttuurissa oli pitkälle suunniteltu systeemi ihmisen subjektiivisen itsellisyyden tuhoamiseen, sanelun totalitarismia, tahdon valinnan kieltämistä ja masokismin glorifiointia, riittämättömyyden ja ilottomuuden ritualisointia.

Kahden regimentin oppi taas salli subjektin olemassaolon takaisin kreikkalaisten yksilön vapauteen. Valtio ei saisi puuttua yksilön uskomuksiin ja valtion sääntöjen tuli olla kaikille samanlaiset vain organisaation toimivuuten liittyen.

Katoliset olivat protestantismin kapinallisille sielun vihollinen, koska dualisti-katolilaiset demonisoivat kaiken ruumiillisen ja armoton systeemi hengitti vain yksilön häpeän kautta. Luther otti elämän tosi rennosti oluen vaahtoa puhallellen. Elämä on vain elämää. Idolit ja pyhimykset demoneja, vääriä kuvia.

Armo edellytti suostumuksen hyväksyvälle jumalalliselle ideaalille, armolle mutta ei (katolista) kieltäymystä.

Tämä on luterilaisuuden timanttiluoti. Elämä on Lutherille valintoja, tahto jumalallinen ihmisen ominaisuus mitä ei käskystä pomppivilla "enkeleillä" ole.

Systeemi on ihmistä varten, ihminen ei ole systeemiä varten.

Mutta katolilaisuuden perusvisio on aloittaa viimeinen tuomio jo täällä ja tänään.

Kondomi on heille vieläkin jumalanpilkkaa, koska Jumalan tulisi päättää ihmisen puolesta, milloin nainen tulee raskaaksi. Aids rangaistus ja pikatuomio huvittelijoille, seksin "väärinkäyttäjille". Subjekti ei saisi kapinoida edes yhdynnässä maagista maailmanjärjestystä, kohtaloa kohtaan - eikä ennenkaikkea sillä saisi olla vapaata tahtoa valtakoneistoa kohtaan. Paavi on katolisessa opissa vieläkin Jumala, "erehtymätön" Paavi.

Hitler vetosi ideologiassaan nimenomaan katoliseen "Viimeinen tuomio"-skenaarioon ja ritualistiseen puhtausmalliin sekä excommunikaatioon, "rituaalista erotettavien joukkoon".

Hitler kehitti satoja puhtauteen liittyviä syntisäännöksiä katolisen kirkon malliin natsien sisäpiirille ja kansalle. Kansan puhdistus oli katolisen ja kalvinistisen kulttuurin toiviokuva. Luther itsekin sortui tähän malliin takaisin puuttuessan poliittiseen sisällissotaan.

Hitler halveksi tuimasti kahden regimentin oppia, se esti totaalisen kontrollin; ihmisten täytyi rituaalisesti pyhittäytyä johtajan ideologiaan, antautua henkilökohtaisesti systeemin valtaan kaiken muun yli. Hitler oli lukenut inkvisition historiaa tarkkaan ja ihasteli organisaation voimaa ihmisten mielen yli.

Lutherin alkuperäisen, terveen ajattelun idea, yksilöllisyyden vallankumous, edellytti jatkuvaa vallankumousta ja yksilön systeemivapaata ajattelua, sillä muuten seuraamuksena olisi katolinen kirkko, jatkuva taantuminen.

Sakramentaalisuus on kahle, jota vastaan Buddha, Jeesus ja Luther valistuneesti taistelivat. Hurskauttamisoppi armossa tai perinteen katkaisevassa nirvanassa on itsensä kohtaamista, riisuuntumista jäykistä ja mahdottomista täydellisyysvatimuksista. Inhimillisyyden hyväksymistä, suhteellisuudentajua.

Nykyinen paavi, Jumalan rottweiler, todistaa toimenpiteillään pitkälle sen, että katolinen kirkko ei voi muuttua. Valta ja korporaatioidea on uskon ainoa liima katolisessa systeemiajattelussa. Katolinen oppi hajoaa, jos armorealismi voittaa ja korporaatio hajoaa - ja suloinen valta Jumalan edustajana häviää.

Lutherille oli tärkeää kieltää avioliiton sakramentti ihmisten naurettavana tärkeilynä. On uskomatonta, että näennäisen luterilaisessa kirkossa hautajaiset ja häät ovat "kansan sakramentteja", rituaaleja, joilla ihmiset jäsentävät itsensä instituution hyväksymiksi olennoiksi. (Ne eivät ole Lutherin mukaan sakramentteja vaan harhaoppia).

Suomalaisia häärituaaleja ja hääpuheita pidetään niin katolilaisella otteella että ei mitään rajaa. Häät tavoittavat eniten aikuisia suomalaisia ja tärkein julistus juuri silloin on hyvin epäluterilaista ja katolilaista puhetta: pyhästä avioliitosta, tarkkailevasta ja palkitsevasta Jumalasta, avioliitosta seurakunnan esikuvana ja onnellisuuden ehtona, avioliitosta elämän itsestäänselvänä täyttymyksenä, maagisesta kohtalosta, sielunystävästä ja muusta harhaoppisuudesta.

Katolisen sakramentalismin röyhkeimmän äpärän, avioliiton ylpeyden sakramentin, mahdottomaksi julistaminen, on avain kirkollisen vallan kuristusotteesta irti pääsemiseen. Kirkko, instituutio tai suku ei saa olla yksilön elämänhallinnan totaliteetti, keskus.

Avioliitto on vain kahden yksilön sopimus ja halu. Siihen ei saa sotkea tuonpuoleisia tai jumalia. Millekään Pyhälle Hengellekään ei voi jättää vastuun taakkaa ihmisen valinnoista ja elämänhallinnasta.

Ihminen on itse valinnoistaan vastuussa ja nimenomaan puolison valinnassa; joku Pyhä Henki ei voi vaikuttaa ihmisen mieltymyksissä, tarpeissa ja sitoumuksissa. Eikä suku. Pakottaa voi vain ulkokohtaisuuden vankilaan ja omistussuhteeseen.

Jokaisen on elettävä omaa elämää, Luther julistaa kumoten valtavan häpeäinstituution. Ihminen kelpaa itsenään.

Lutherin mukaan kirkolla ei saanut olla mitään valtaa, mikään ei saanut orjuuttaa ihmistä - ei koronkiskurit, ei taikauskoiset maagikot, kansan viholliset, pelot.

Viimeinen Tuomio ei ollut Lutherille uskon vapauttamiseen lainkaan tarpeellinen kuten paaville.

Ihmisen tuli lähestyä totuutta oman kasvamisen, "sielun kohtaamisen", tähden. Ei pelastuakseen rituaalien tai alistumisen kautta vaan kohdatakseen itsensä. Todellisuuden näkemisessä on jo tuomiota tarpeeksi.

Jumala sai vaikka pelastaa kaikki, jos halusi, sillä ei olisi mitään merkitystä ihmisen uskoon luterilaisittain. Tuomio ei ole vastuullisen ihmisen predikaatti tai puhdistavaa armoa luova entiteetti.

Lutherille Jumalan erityisen läsnäolon ja ihmeiden todisteleminen oli pahinta Jumalanpilkkaa.

Ihmeiden metsästäminen ja verifioiminen oli saatananpalvontaa - kielilläpuhuminen ja ihmeparantumiset, kaikki tyynni Jumalan antaman elämän halveksuntaa. Luther oli hyvin lähellä Bonhoefferin Jumala-kuvaa. Tunnetusti Jeesuskin kutsuu Markuksen evankeliumissa ihmeparantumista toivovia ihmisiä vähäuskoisiksi.

Lutherille Jumalan määrittelyhalu oli pahinta nihilismiä. Jumalalle ei ole nimeä eikä määrittelyä, vain ihmisen kaipausta ja hyvän etsintää. Hengellinen satumaailma tappaa henkisen - vain luterilainen uskontokäsitys on voinut vapauttaa Jumalan katolisesta talutusremmistä.

Jumalan kaikkivaltius merkitsi Lutherille aivan jotain muuta kuin kyyläävä kohtaloiden shakkimestari. Jumala ei tarvitse ihmisen sakramentalistista voitelua. Jumalaa ei voi palvella.

Hiljainen Jumala on lempeä Jumala, jotain muuta kuin katolisten helposti loukkaantuva maailmankaikkeuden shakinpelaaja. Mestari Eckhart oli selkeästi Lutherin edelläkävijä - suosittelen tututumista (vieläkin paavin kirouksessa).

Katolinen kirkko lähestyi 50 vuotta huimasti Lutherin reformaatiota - kunnes nyt rottweiler-piispa huomasi, että päätepisteenä olisi todellakin sama kuin Lutherin uskonpuhdistus ja niinpä pyhimysten kelloa väännettiin hartiavoimin taaksepäin paavin diktatuuriin ja sokeaan magia-fundamentalismiin.

Kalvinistien Calvin kehitti suoritushulluuden ja työhulluuden Jumalan näin ollessa superkyttä.

Calvinin mukaan lepo oli jumalanpilkkaa, Lutherille taas työn tulosten kunnioittamista ja oikea paratiisi.

Kalvinistit karkoitettiin amerikkaan julman syntisten teloitusinnon takia - ja niin Euroopan ulosteesta tuli koko maailman syöpä. Amerikkalainen politiikka perustuu kalvinistiselle kirkkovaltioajattelulle ja ennaltamääräämisoppiin. "Tehkäämme kaikista samankaltaisia, saman brändin alle sillä samankaltaisten on maa ja taivas". Our way of life. Ansaitse olemassaolosi korkeimman kriteerin ja menestyksen mukaan, kelpaat vain ulkoisen määrittelyn kautta. Jumalasta puhumalla voi olla autuaan välinpitämätön jumalallisille ideoille.

Elämän onnelliset osatekijät, yksilön omassa hallinnassa, olivat Lutherille kuitenkin aika tärkeä osa ihmiskuvaa. Arkea pakeneva ihminen oli hänelle katolilainen tai juutalainen koroilla eläjä, joka halveksi kansaa, "Jumalan todellisia lapsia".

Mitä vahvempi kirkko, sitä heikompi usko, oli Lutherin iskusääntö alkuseurakunnan hengessä.

Lutherille yhteys Jumalaan, hyvään, oli kirkkaasti yksilökeskeinen juttu ja ikuinen arvoitus ilman magiaa. Luther etsi luostarissa mystistä Jumalaa, joka on hylännyt tämän maailman. Vain ekstaattisella kokemuksella kirkkaassa pimeydessä voisi kohdata Jumalan maallisen rakastajan sijaan. Siksi maailman hylkäävä munkkirooli ja maaninen puhtausneuroosi sekä työhullu uupuminen tuntui aluksi mainiolta ajatukselta. Sitten Luther ymmärsi, että pyhittäytyminen oli vain pakoa, näennäistä oman ihmisyyden kieltämistä.

Luterilainen asenne muutosvoimana (kuten Lutherin omassa kapinassa suurta kirkkoa kohtaan ja Jeesuksen kapinassa synagoogasysteemiä kohtaan) on loputonta kapinaa, etsimistä, oivalluksia ja jatkuvan muutoksen kohtaamista ja sen sallimista.

Muutos, elämä - elämänmakuinen armo, suhteellinen kypsyys hyväksyä oma kehitysvaihe ja kaiken muuttuvuus.

Siksi avioliittokaan ei voi olla koskaan katolisen harhaopin mukaisesti jotakin ikuista, "jumalallista" ja peruuttamatonta, vaan vain ihmisten väliaikainen sopimus ihmisten taitojen ja voimien mukaan. Elämän hengellistäminen oli Lutherille sielun korruptiota.

Kun puhutaan eurooppalaisen luterilaisuuden järjellisyydestä ja yksilön vastuusta (oman uskonkin määrittelyssä), puhutaan subjektiivisuuden ehdottomuudesta - ja objektiluonteen mielettömydestä. Pyhimyksen kautta ei voi elää omaa elämäänsä, pyhimyksen palvominen ei pyhitä elämää. Katolilaisuuteen kuuluu absoluuttinen objektiominaisuus, kuten viihdekulttuuriissa. Idolit määrittävät puhtaan ihailun ja siten uskon todellisia objekteja, kuluttajia.

Lutherille katolinen kirkko pyhimyksineen on samanlainen karja-aitaus kuin nykyinen kuluttajien idoleita kuolaava viihdeteollisuus.

Kirkko ei voi määrittää ihmisen uskoa. Kirkko on seurakuntana vain kokoontumispaikka ihimisille, jotka nyt sattuvat haluamaan uskonsa ja toiveittensa jakamista.

Lutherin protestanttisen protestin tosi ydin oli se, että yksilön usko määrittelee uskonnon tärkeyden eikä instituution tarpeet ja perinteet. Ei tarvitse olla yhtä ainoaa tarkkaa lakimaista uskoa, jonka kirkko muuttumattomasti määrittää, koska kirkko ei pysty olemaan muuttumaton tai pyhittämään kenenkään ihmisen uskoa tai pyrkimyksiä.

Lutherin mukaan kirkkoa ei oikeastaan tarvita mihinkään, sillä Jeesuksen seuraajat ovat toinen toisilleen pappi (yleinen pappeus) ja seurakunta, missä tahansa valitussa muodossa - ilman paavillisten hierarkioiden taakkaa.

Vanhurskauttamisopissa Luther ei oikein lukenut Markuksen evankeliumia, historiallisen Jeesuksen lähintä kuvausta. Luther uskoi automatisoituun Pyhään Henkeen ja aggressiivisten, seksuaalivammaisten kirkkoisien lanseeraamaan lasten pakkokasteeseen. Jeesuksen masokismi Johanneksen evankeliumin romanttisena, uhrautuvana poikana kiihotti Lutheria, sillä hän ei halunnut kokea omaa munkkiaikaansa turhaksi vaan jonkinlaiseksi tarkoitukselliseksi imitatio Christi-vaiheeksi.

Protestanttinen uskonpuhdistus jäi pahasti kesken, koska uudistusprosessi jäädytettiin katolilaiseen tyyliin teologien palvomiin Tunnustuskirjoihin.Teologit alkoivat kiihkeästi etsimään yhteneväisyyksiä katoliseen uskoon, "damage controlliin". Protestantismi on itse itselleen ollut ongelma sen perinnekapinan takia. Luther ei voinut lopulta olla varma kaaoksen jälkeen, oliko hän ollut Jumalan asialla vai Jumalan kirkon repijänä. Hän pystyi olemaan varma vain vastustajistaan.

Luther ei käynyt elämässään omaa isäkapinaansa oikeaa isäänsä kohtaan rehellisesti vaan suuntasi kaiken prosessoinnin keinotekoisesti saatanaan, sitten paaviin ja omaan uhrautuvaan kapinanjohtajarooliinsa. Lutherille isäsuhteen alistumissuhteesta jäi psyykkinen pakkomielle, käsittelemätön mielenmalli, jota uhraava Jumala puhdisti rankaisemalla.

Siksi Luther nautti Hitlerin lailla juutalaisten ja talonpoikien vainosta. Luther jätti kapinoimatta biologista isäänsä vastaan eli psyykkisesti aitoa kapinaa ei tapahtunut eikä persoonallista erillistymistä. Luther ei onnistunut toteuttamaan haavettaan juutalaisten käännyttämisestä ja tunsi tulleensa Jumalan pettämäksi - Menestys ei jatkunutkaan raamatullisen suurena suunnitelmana. Siksi Luther lopulta samaistui vain vahvoihin auktoriteetteihin, jotka "puhdistavat" isällisesti uhkaavia vastustajiaan.

Lutherin sortuminen ja hänen uskonpuhdistuksensa ovat hieman eri tarina.

Luther vapautti Jumalan ihmisen määrittelystä vaikka itse ottikin lopulta Jumalan aseeksi paavilliseen tyyliin. Moderni hyppy oli kuitenkin liian huikea Lutherille, Luther ei voinut hyväksyä inhimillistä, kärsivää Jumalaa vaan palasi takaisin katoliseen viimeisen tuomion ekstaattiseen odotukseen ja draamaan.

Lutherin dikotomia uskonnon eristämiseksi valtiosti oli kuitenkin aluksi täydellisen erilaista kuin nyt käsitämme fundamentalismin tai vaikkapa katolilaisuuden kaksijakoisuuden, demonisen dualismin.

Uskonto ja valtio oli pidettävä erillään.
Usko ja elämä erillään.
Aikomus ja teko.

Ihan modernia. Mutta.

Luther oli juntti. Luther ei suostunut kasvamaan oppiensa mittaiseksi.

" Juutalaiset ansaitsevat tulla hirtetyiksi seitsemän kertaa korkeammalle kuin tavalliset varkaat"

Demagogi, joka näki kansan viholliset, katolilaiset ja koronkiskurit, "juutalaiset", rappeuttajina. Luther tunsi velkavankeudessa olevia ihmisiä, jotka oli houkuteltu ottamaan suuria lainoja, jotta olisivat lopun elämäänsä koronkiskurien elättäjinä.

Vapaan tahdon sekasotku liittyi Lutherin omaan uranhallintaan. Hän oli halkaissut maailmankaikkeuden mutta silti ikääntyessään tarrautui vanhan maailman konventioihin. Luther oli modernisti, vaikka ei lopulta toteuttanut omia uskomuksiaan.

Augustinus teki häpeästä ja itsesäälistä taiteen lajin - mitä yksityiskohtaisemmin hän dissasi itseään, sitä selkeämmän tuomion hän pystyi julistamaan jumalattomille ja vääräoppisille. Luther sai taas uhmasta voimaa, häpeän neutralisoimisesta. Luther ei osannut lopettaa vihaansa, jota ilman hän ei olisi vapautunut alkuperäisestä paavin inkvisitiosta.

Lutherin kompastuskivi oli suuruudenhulluus. Hän kuvitteli saavuttaneensa profeetallisen ja vastustamattoman aseman protestanttisessa utopiassa ja maallisessa vallassa - ja ryhtyi protestanttisten sotaruhtinaiden paaviksi. Lutherille tapahtui aivan sama fanaattinen turvallisen maailmankuvan transmutaatio vihaksi ja tuhovimmaksi järjestystä uhkaavia kohtaan kuin Suomen oikeistolaisille papeille, jotka kannustivat ja siunasivat suojeluskuntalaisia teloittamaan aseettomia ihmisiä ilman oikeudenkäyntejä, "puhdistamaan kansakuntaa syöpäläisistä".

Hän oli kumonnut elinpiirissään maailmankaikkeuden mahtavimman maallisen voiman - siinä voi pipo pyörähtää pahalla tavalla.

Hän ei pystynyt suhteellistamaan omaa rooliaan vaan ryhtyi poliitikoksi. Hänen kokemusmaailmassaan katolilaisen mitättömyyden häpeän jättämän tyhjiön korvasi yksinkertainen narsistinen suuruudenhulluus, Jumalan tuomarin rooli, viimeinen tuomion maistiaiset sormenpäittensä kautta. Juutalaisviha ja talonpoikaiskapinan tuomitseminen poliittisesti herkullisena jännitelähteenä ja jumalallisena arvovaltana sai ruhtinaiden huomion ja kiitoksen.

Luther suoritti isänmurhansa paavin kautta ja jäi sen oidipaalisen hybriksen vangiksi.

Jumalan armo ei sitten loppujen lopuksi narsistisesti riittänytkään Lutherille vaikka kuinka siitä oli saarnannut. Luther ei toiminut opetustensa mukaan vaan etsi isää poliittisesta vallasta ja perheen koossapitävää paavia ruhtinaista. Luther ei voinut käsitellä sitä modernismin ja kapinan tulikettua jatkuvuuden ohi, jonka hän oli vapauttanut.

Kuten niin moni narsistiprofeetta, joka palvookin Jumalassa "Jumalan edustajana" lopulta vain omaa jumalisuuttaan ja vaikutusvaltaansa. Ahneudessaan.

Luther toimi kuin profeetta mutta ei hyväksynyt profeetan kohtaloa. Tästä seurasi tragedia.

Aivan kuten Polanskin pahuutta tarkastelevia elokuvia ei kannata, hylätä vaikka hänet tuomittaisiinkin nyt härsinä raiskaajana, niin Lutheria ei voi ohittaa mitättömänä ilmiönä vanhan Lutherin protofasismiin lankeamisen takia. Lutherin harteilla oli koko maailmanjärjestyksen muuttaminen. Raukka ei kestänyt kaaoksen varjoa luullessaan kaiken järjestyvän uskonnollisen vallankumouksen myötä.

" Jos paholainen tahtoo kiusata minua yöllä, annan sille tällaisen vastauksen: Paholainen, minun pitää nyt nukkua. Se on Jumalan käsky ja järjestys. Päivällä tehdään työtä ja yöllä nukutaan. Mutta jos se yhä itsepäisesti ahdistaa minua ja syyttää minua syntisenä ja riittämättömänä, silloin minä pilkkaan sitä sanoen: ’Sancte Satan, ora pro me.’ - ’Rakas paholainen, rukoile puolestani, sillä sinä et ole milloinkaan toiminut huonosti’. Sinä yksin olet pyhä, syntymätön. Mene siis Jumalan luokse ja hanki itsellesi armo (äläkä kiusaa perfektionismilla vajavaisia ihmisiä). "

Lutherin käsitykset ja määritykset muuttuivat koko ajan, Luther oli ennakkoluuloinen tärkeilijä. Kukaan ei voi "totella" ja palvoa Lutheria, ei ole yhtä Lutheria vaan voidaan vain tulkita, kuten Luther suhtautui Raamatun teksteihin. Modernisti. Aineistona.

Hyvän jakaminen, ihmisyyden toteutuminen, ei synnin tarkkailu.

- Teologia, evankelis-luterilainen kirkko.

Harkittua säteilyä taskuun - turvallisimmat mediapuhelimet

2009-10-15T10:27:00.000+03:00

Pelikonsolin säteily yllätti käyttäjän

Säteilyturvakeskuksen mukaan kodin sähkölaitteiden säteily ei ole vaarallista. - IL

Radiation threats:
The 10 most hazardous and "safest" smartphones

Kännykän, wlan-aseman ja bluetoothin säteily ei ole radioaktiivista säteilyä mutta se on säteilyä, joten solukalvojen toiminta muuttuu säteilyn aikana. Seuraamuksia ei ole tutkittu. Se voi estää solujen normaalia energiatoimintaa ja turvottaa kudoksia. Tietokonetta kannattaa käyttää LAN-piuhan päässä mieluummin kuin langattomassa Wlan-tilassa.

Lapsella kannattaa olla kännykkä, jossa on hyvä speaker-kaijutin toiminto, niin että voi pitää kännykkää 40 cm etäisyydellä päästä. Jos kännykkä on taskussa, se on oltava aina näppäimistö ruumiin puolella. Mieluiten känny repun tai laukun ulkotaskuun tai sitten lonkan sivulle, ei etutaskuun.

Bluetooth-näppis voi todellakin laittaa ihokarvasi värisemään ja kutiamaan. Koko näppis on yhtä antennia ja säteilyalustaa.

Lapset altistuvat aikuisia enemmän säteilylle

”Dna ei välttämättä vaurioidu suoraan, mutta vauriot voivat tapahtua siinä, miten solut korjaavat itseään”, sanoo Ronald Herberman Pittsburghin syöpäinstituutista.

How To Cook an Egg
with GSM Mobile Phones

Sikainfluenssa
pelättyä vaarattomampi

Säädeltävää viihdesäteilyä aivoille, myös jopa kulttuuria, eurooppalaista elokuvaa (Silver) ja tiededokumentteja:

Welho tuo tiistaina 15.9. myyntiin täysin uudenlaisen kanavapaketin, aidosti räätälöitävän Welho Mixin. Welhon asiakas voi valita omaan Mix-pakettiinsa kahdeksan kanavaa täysin vapaasti kaikkiaan yli 60 eri kanavan joukosta. Welho Mix on Suomen ensimmäinen aidosti räätälöitävä kanavapaketti.

Welho Mixin tilaushinta on 24,90 €/kk. Lanseerauksen kunniaksi Welho tarjoaa Mixin loppuvuodeksi veloituksetta sekä Welhon uusille laajakaista-asiakkaille että nykyisille laajakaistatilaajille, jotka nostavat liittymänsä nopeutta.
Oman Welho Mixin voi sekoitella tiistaista alkaen osoitteessa www.welho.fi. Kanavat näkyvät ohjelmakortilla saman päivän aikana. Kaikki Welhon nykyiset kanavapaketit jatkuvat entisellään.

Kännykkäsäteily turvallisuus sähköihottuma yliherkkyys lämpösäteily.