Kulinaarimuruja

Törkyistä jatsiriisiä

2009-07-18T16:19:00.025+03:00

Jazzista tulee mieleen New Orleans (koskaan en ole pitäjässä vieraillut, mutta mieli sinne kovasti halajaa). New Orleansista puolestaan pullahtavat mieleen syvässä etelässä syntyneet kokkaustyylit.

"Miksi se tuommoisia miettii", saatat ajatella? No siksi miettii, koska kesä-heinäkuun ruokahaasteen aiheena on jazz.

Aitoamerikkalaiset mielikuvat auttoivat löytämään ajatusten narikkaan unohtuneen ohjeen, josta innostuin aikoja sitten. Dirty Rice saattaa kuulostaa epäilyttävältä, mutta se maistuu törkeän hyvältä.

Likaisen riisin tekee sottaisen näköiseksi broilerin maksa, joka on kuitenkin melko miedon makuista. Jos lihakauppiaasi tyrkyttää sinulle kivipiiroja, niin osta ihmeessä ja käytä niitä maksan ohella riisin sotkemiseen.

Haasteruokaan lykätään mukaan aimo annos cajun- ja kreolikeittiöiden taivaallista pyhää kolminaisuutta.

Paprikan, sipulin ja sellerin loistavaa kombinaatiota ei turhaan ole nimellä siunattu, sillä niiden muodostama kokonaisuus on todellakin enemmän kuin osiensa summa. Ja tämä ei ole uskon asia :-)

Riisireseptini on likimain Bayou Dirty Rice-ohjeen suora kopio. Ainoastaan pöperön koristeeksi tarkoitettu ruohosipuli unohtui kauppaan, mutta ilmankin pärjättiin.

Tarvitset:
4 pekoniviipaletta
100 g kivipiiroja
200 g jauhettua sianlihaa
tilkan öljyä
sipulin
2 sorjaa sellerinvartta
puolikkaan punaisen paprikan
puolikkaan vihreän paprikan
2 valkosipulinkynttä
1 tl cayennepippuria
1 tl jeeraa
1 tl kuivattua oreganoa
suolaa
mustapippuria
2½ dl pitkäjyväistä riisiä
5 dl kanalientä
100 g broilerin maksaa

Tee näin:
Pilko pekoni pienemmiksi paloiksi ja paista biitit rapsakoiksi omassa rasvassaan. Ota pekonit pois pannulta.

Kuutioi kivipiirat ja kypsennä ne yhdessä jauhelihan kanssa pekonista pannulle jääneessä rasvasssa. Siirrä kypsät lihat pekonien kavereiksi odottelemaan.

Pilko sipuli, selleri ja paprikat pieniksi kuutioiksi. Murskaa valkosipulinkynnet atomeiksi.

Hauduttele vihannessilppua öljytilkassa miedolla lämmöllä viiden minuutin ajan. Mausta cayennella, jeeralla, oreganolla, suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita riisit vihnesten joukkoon. Lisää mukaan kanaliemi sekä pekonit, kivipiirat ja jauheliha. Anna nesteiden kiehahtaa, vähennä sen jälkeen hönkää ja anna evään hautua kannen alla noin kymmenen minuutin ajan.

Lisää mukaan maksa ja sekoita hyvin. Hauduta ruokaa vielä viitisen minuuttia ja sapuska on valmista.

Taustamusaksi voit tarjoilla neworleansilaista sekasalaattia.

Lokkien laulua ja louffia

2009-07-16T09:59:00.018+03:00

Eilen pakattiin jälleen eväitä ja matkattiin Korkeasaareen piknikille. Tällä kertaa kylmälaukusta löytyi juustolouffia, jota olen tehnyt itse pari kertaa aiemminkin ja nauttinut osana mielenterveysmenua Muulinkolossa.

Ohjeen bongasin aikoinaan Patalinnun blogista ja ensimmäisen louffini tein heidän ohjeensa mukaan. Siitä tuli niin suolainen, että sisäinen pekkapuskani meinasi pökrätä.

Käyttämäni tomaatit olivat stydiä kuivatavaraa. Uskoisin, että öljyisiä tomskuja voi käyttää reippaammin. Sen lisäksi oliivini olivat isoja vihreitä kreikkalaisia, joten niitäkin tuntui riittävän pienempi määrä.

Seuraavaan versioon laitoin sekä tomaatteja että oliiveja tosi paljon vähemmän ja sain maut asettumaan suuhuni sopiviksi. Pohja tosin juuttuu vuokaan joka kerta, ilmeisesti jauhotus pelkän voitelun lisäksi auttaisi?

Eläimellisellä piknikillä louffin kanssa oli tarjolla lehtisalaattia, villirucolaa ja kirsikkatomaatteja. Salladin soossin sekoitin tryffelillä maustetusta viinirypäleensiemenöljystä, sitruunan mehusta, suolasta ja mustapippurista.

Retkiseurana oli maailman paras kummityttö perheineen. Neiti Tuleva Musiikkiluokkalainen ei louffin kaltaisista kotkotusista perusta, joten kummitustäti askartelipaskarteli tinttarellalle tonnikalakulmioita.

Täysjyväpaahtisviipaleiden väliin laitoin salaattia ja tonnikalamöhnää (purkkitunaa vedessä, majoneesia, ruohosipulia, tuoretta kurkkua pikku kuutioina, suolaa ja mustapippuria). Kalaleivät maistuivat muullekin retkueelle (paitsi isosiskolle, joka natusteli voisarvia).

Tarvitset:
3 munaa
9 rkl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
3 rkl maitoa
100 g voita
100 g Gruyere-juustoa
4 siivua pekonia
3 aurinkokuivattua tomaattia
10 vihreää oliivia

Tee näin:
Sulata voi ja anna sen jäähtyä hieman. Raasta juusto.

Sekoita munat, jauhot, leivinjauhe, maito, voi ja juustoraaste keskenään. Anna taikinan levätä huoneenlämmössä tunnin ajan.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Paista pekoniviipaleet pannulla omassa rasvassaan. Leikkaa hieman jäähtyneet pekonit pienemmiksi palasiksi. Kuutioi myös aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit.

Sekoita pekonimurut sekä tomaatti- ja oliivikuutiot taikinaan. Voitele suorakaiteen muotoinen vuoka ja kaada taikina siihen.

Paista louffia uunissa noin puolen tunnin ajan tai kunnes se on pinnalta kauniin ruskea. Kumoa paistos vuoasta ja anna sen jäähtyä puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Eväsretken makeaa osastoa edustivat mansikat ja kirsikat. Mansikkarasiasta löytyi viehko sydämen muotoinen marja, jota ei melkein tohtinut syödä.

Kirsikat kakussa

2009-07-10T17:42:00.005+03:00

Meikämandoliinolla alkoi tänään kesäloma! Seuraavat kolme viikkoa aion elellä ilman aikatauluja ja neljännellä viikolla lennähdän jälleennäkemistapaamiseen Puolaan.

Lomapullavuoron pukatessa päälle pääsin vihdoin tekemään mahtikakkua. Ihastuin siihen viimekesäisissä häissä, joissa toimin ruokahuoltovastaavana.

Kakkureseptin sain ihanuuden tuottaneelta vegaanivieraalta. Tuunasin ohjetta vähäsen vaihtamalla täytteen tummat viinirypäleet kirsikoihin.

Kakusta tykättiin duunissakin. Kaura- ja soijatuotteiden ansiosta myös laktoosiprobleemista kärsivät työkaverit pystyivat nakertelemaan samaa herkkua kuin muutkin.

Kakkupohjaan tarvitset:
2½ dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
½ dl kaakaojauhetta
½ tl suolaa
1 tl soodaa
1 rkl vaniljasokeria
½ dl GoGreen-vaniljasoijajuomaa
½ dl vettä
½ dl (sitruuna)öljyä
2 banaania

Lisäksi tarvitset:
noin 1½ dl GoGreen-vaniljasoijajuomaa
desin kirsikkahilloa
400 g kirsikoita
1 prk GoGreen Vispiä
1 tl vaniljasokeria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 170-asteiseksi.

Aloita kakkupohjan tekeminen yhdistämällä kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon nesteet, öljy sekä muussatut banaanit. Sekoita hyvin.

Kaada taikina leivinpaperoituun irtopohjavuokaan ja paista uunissa noin tunnin ajan.

Poista kirsikoista kivet. Säästä jonkin verran kokonaisia kirsikoita koristeeksi.

Puolita jäähtynyt kakkupohja. Kostuta alempi puolisko soijajuomalla ja levitä sille kirsikkahillo sekä kivettömät kirsikanpuolikkaat.

Laita kakkupohjan yläosa täytteiden päälle. Kostuta myös yläosaa soijajuomalla.

Vispaa kaurakerma vaahdoksi ja mausta se vaniljasokerilla. Kuorruta kakku vaahdolla ja koristele lopuilla kirsikoilla.

Sokerina pohjalla kakkuteemaan sopiva ilmoitusluontoinen asia eli vielä muutaman päivän ajan voit käydä äänestämässä suosikkiasi Hesarin mansikkakakkukilpailussa.

Dillfest i Borgå

2009-07-08T20:56:00.086+03:00

Viime viikonloppuna tuli piipahdettua kyläreissulla Porvoossa. Menomatka taittui m/s J.L.Runebergilla, jonka ravintolassa kahvi oli hyvää, mutta maukkaan näköinen voileipäkakku mautonta. Taustamusiikki oli hanurista.

Porvoon vanha kaupunki on sitten viehättävä! Siellä olevat kaupat sen sijaan ovat kovin turmiollisia kukkarolle...

Sorruin ostamaan Porvoon Uniikista pitkään himoitsemani Risto Hämäläisen keramiikkavadin ja siirtomaatavarakauppa Skafferista tuli niin ikään hankittua kassillinen kaikkea ihanaa.

Design Delistä mukaan tarttui hassu runebergintorttukuvioitu tarjotin. Ensin luulin kyllä torttuja makirulliksi ja myyjätär kertoi naureskellen, etten ole ensimmäinen erehtynyt.

Satunnaisille ostosmatkailijoille tarjoili tervetullutta virkistystä Tee- ja kahvihuone Helmi, jonka kekseliäs juomamestari on kehitellyt matchasta ja Beefeaterista emähyvää jääteetä. Prinsessakakun kanssa se maistui kerrassaan kuninkaalliselta.

Isäntäväen lisäksi oli mukavaa treffata pitkästä aikaa myös heidän jälkikasvuaan, jonka kanssa teimme apinajäätelöä, pelasimme Disney Trivial Pursuitia (vaikeaa) ja mietimme, voivatko prinsessat käyttää kumppareita (kyllä voivat).

Tulevana syksynä koulunkäynnin aloittavalla neitokaisella (jota voidaan erehtyä luulemaan lyhyeksi lukiolaiseksi) on muuten maailman suloisin leikkimökki...

...jossa on universumin magein keittiö! Leikkikyökki on kuulema kovassa käytössä. Watch out Nigella!

Aikuisten oikeassakin keittiössä touhuttiin vierailumme aikana melkoisesti ja pihagrilli kävi kuumana. Meille väsättiin Porvoon Maupon parempaa kuupalaispajellaa sekä paisteltiin pihvejä, joiden kypsyysaste oli täydellinen.

Ruoka-aikoina Sulo-koiruus päivysti pöydän alla kärsivällisesti ja toivoi hartaasti lihapalojen putoilevan lautasiltamme hänen suuhunsa. Sulomies on kaikin puolin hurmaava herra, jonka rapsutuskiintiö ei tuntunut vähästä täyttyvän.

Lehmän sisäfileköntsien kanssa söimme halloumisalaattia, uusia pottuja sekä mykistävän herkullista tillipestoa, jota voi helposti kuvailla kahdella sanalla: loistava keksintö!

Syvänvihreä ja hyvänmakuinen soossi toimii satasella erityisesti uusien perunoiden kaverina, mutta se puoltaa paikkansa myös salaatin, grillatun tai savustetun kalan kastikkeena sekä ruisleivän päällä.

Ohjeen bloggausta varten auliisti luovuttanut keittiöhengetär painotti, että pestoon ei pidä käyttää marketeista saatavia ruukkutillejä, vaan tuuheammissa puskissa esmes toreilla myytävää jämäkämpivartista tavaraa. Kruunutilli ei myöskään tähän tahdakseen sovi.

Tillipestoon tarvitset:
ranteeenpaksuisen nipun tilliä
80 g pinjansiemeniä
1½ dl raastettua Parmesania
1½ dl oliiviöljyä
1-2 sitruunaa
2 tl sokeria
mustapippuria
suolaa

Tee näin:
Surauta tillit, pinjansiemenet, juustoraaste ja öljy blenderissä muhjuksi. Peston ei tarvitse olla täysin sileää.

Purista joukkoon sitruunan mehua makusi mukaan. Mausta sokerilla, pippurilla ja suolalla.

Anna ässehtiä lasipurkissa jääkaapissa yön yli. Tillipesto säilyy viikon verran (ellei se lopu ennen sitä).

Lainahöyhenissä

2009-06-29T20:47:00.036+03:00

Nyt on aika nostaa muulin häntää eli luukuttaa Apinakeittiön kautta tutuiksi tulleita innovaatioita. Niiden ehdotonta parhautta edustavat laktoosirajoitteisillekin mainiosti sopiva banaanijäätelö sekä raakasuklaakonvehdit.

Pakastetuista banaaneista blenderillä soseeksi surautettava "jäätelö" on yksinkertaisuudessaan loistava keksintö. Jäden tekeminen perusreseptin mukaan on helppoa kuin heinänteko, eikä siinä tule edes hiki.

Makuvariaatioille asettaa rajat vain oma mielikuvituksesi. Itse olen maustanut hedelmämössöä ainakin vaniljalla, kanelilla, kaakaojauheella, banaaniliköörillä (suosittelen) ja Digestive-muruilla.

Viimeksi tekemääni satsiin laitoin MakroBiosin maanmainiota cashewpähkinätahnaa (jeps, tämäkin tuote on räjähtänyt tajuntaani muulikullan välityksellä). Koristeeksi ripottelin hasselpähkinärouhetta ja voi luoja että olikin ehanaa!

Tuorein tuttavuus ovat söpöt raakasuklaakonvehdit, joiden tuunausmahdollisuudet ovat banaanijätskin lailla moninaiset. Perusaineksia eli raakakaakaojauhetta ja kookosöljyä saa esmes Keho.netin verkkokaupasta.

Konvehtiaddiktioni alkoi ilmaisesta annoksesta, joka tarjoiltiin ovelasti Espoossa. Porttiteorian tyylipuhtaana edustajana olin alta aikayksikön tilaamassa tykötarpeita Kulinaarimurulaan.

Ihan ensimmäisen omatekemän namuerän sekoitin annettua ohjeistusta mukaillen: reilu puoli desiä kookosöljyä, desi kaakaojauhetta, puoli desiä cocoa nibsejä, vajaat 2 rkl makeutusainetta ja plöräys Jallua*. Oo-la-laa mitä suklaata aikaansainkaan...

Vaikka helle pehmittää aivoja ja loman alkuunkin on vielä pari viikkoa, pitäisi pikkuhiljaa kehrätä inspistä kesä-heinäkuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena on jazz. Merkkaa sinäkin osallistumisdedis 23.7.2009 sisäiseen almanaakkaasi.

Puistoruokailua

2009-06-27T14:56:00.070+03:00

Vietimme männä viikolla pre-FNM-piknikiä, jonka syömät tulivat Kulinaarimurulasta ja juomista vastasivat kollegat. Kaisaniemen puisto ja upea sää loivat eväsretkelle oivat puitteet eikä seurassakaan ollut valittamista.

Tarjolla oli kana- ja muna-kulmioleipiä, raparperipiirakkaa sekä paria laatua kuohuviiniä. Nestevastaavat muistanevat kuplajuomien tarkemmat merkit, cavaa rekisteröin ainakin siemailleeni? Pussikaljaa joimme myös :-)

Leipien täytteet bongasin Liv-kanavalla esitettävästä Fresh with Anna Olson-ohjelmasta. Daami itse on superärsyttävä, mutta hänen tekemänsä pöperöt kiinnostavat.

Näkemässäni jaksossa tehtiin kolmattakin tahdasta pestosta ja tuorejuustosta. Näistä täytteistä rakenneltiin täytekakun näköinen voileipäkakku, josta tuli kieltämättä aika vinkeä.

Tällä kertaa en ryhtynyt askartelemaan pseudotätskäriä, vaan lapioin möhnät brutaalisti täysjyväpaahtoleipäviipaleiden väleihin. Ja hyviltä maistuivat, erityisesti kanatäyte kivasti narskuvine unikonsiemenineen oli herkkua.

Kanatäytteeseen tarvitset:
300 g maustamattomia broilerisuikaleita
rasian maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa
noin desin majoneesia
pari sipulinvartta
1-2 rkl unikonsiemeniä
mustapippuria
suolaa

Munatäytteeseen tarvitset:
4 munaa
½ dl majoneesia
pari kesäsipulia (mielellään puna-)
8 vihreää oliivia
mustapippuria
(suolaa)

Lisäksi tarvitset:
28 viipaletta paahtoleipää

Tee näin:
Aloita kanatäytteen tekeminen paistamalla broiskusuikaleet öljyssä pannulla. Mausta ne mustapippurilla ja suolalla. Anna jäähtyä ja pilko hakkelukseksi.

Sekoita huoneenlämpöinen tuorejuusto, majo, silputut sipulinvarret sekä unikonsiemenet tasaiseksi tahnaksi. Lisää joukkoon broiskuhakkelus ja tarkista maku.

Keitä toista täytettä varten munia 10 minuuttia. Muussaa hieman jäähtyneet munat haarukalla.

Sekoita muniin majo sekä pienenpieniksi pilkotut sipulit ja oliivit. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Anna molempien täytteiden ässehtiä jääkaapissa noin tunnin verran.

Jaa ja levitä kanatäyte kahdeksalle ja munatäyte kuudelle paahtoleivälle. Paina täytteiden päälle toiset viipaleet ja leikkaa leipäneliöistä kolmioita.

Mahat täysinä ja päät poreillen olikin sitten kiva aikamatkailla nuoruusvuosien musiikkimaailmoihin. Mäen päällä olevalta anniskelualueelta oli ärinomaiset näkymät lavalle ja screenille, joilta tulvi silmän- ja sielunruokaa ihan koko rahan edestä!

Mittumaarimurkinaa

2009-06-20T16:22:00.024+03:00

Alkuviikosta ehdin vihdoin tutustumaan Eat& Joy Maatilatoriin, jonka ideana on kaupata mahdollisimman prosessoimattomia tuotteita. He mottoavat, että "puhdas ruoka on perusoikeus."

Konsepti on kannatettava ja putiikista löytyikin monenlaista kivaa. Plussaa Maatilatori saa minulta pienpanimoiden siideri- ja olutvalikoimasta, joka on ilahduttavan kattava.

Sen sijaan juustoja oli tarjolla yllättävän niukalti, ilmeisesti vain parilta tuottajalta. Niitä lisää, kiitoskaunis!

Kylmähyllystä mukaan lähti Virroilla toimivan Ahon Jogurtin raparperijugua. Aivan käsittämättömän maukas keksintö, tästä tuli kertalaakista vakio-ostos!

Vastapäiseltä seinustalta noukin ostoskoriin Åbyn Kartanon Näkkileipää, joka on oiva näkkäri kaltaiselleni kuminafanille. Tämän porvoolaisen herkun ovat hyväksi havainneet myös kokkaavat siskot ja sitä rouskutellaan Savoyssakin.

Maatilatorin paras löytö oli Roinilan Aromilihan hurmaava savujuustochorizo. Makkarassa maistuivat mukavasti sekä savu että juusto ja kipakkuuttakin oli sopivasti.

Kyrsä toimi loistavasti kolmen tomaatin salaatin kanssa ja se oli hyvää myös mittumaarispydärissä.

Makkaran lisäksi pyttipannulla paistui uusia perunoita, sipulia. kevätsipulia ja tomaattia. Ohjeen mukaisesta satsista riitti huikopalaa parille juhannusjuhlijalle.

Tarvitset:
tusinan uusia perunoita
vettä pottujen keittämiseen
2 savujuustochorizoa
puolikkaan sipulin
nokareen voita
10 kirsikkatomaattia
kevätsipulin
suolaa

Tee näin:
Pese perunat ja keitä ne viittä vaille kypsiksi.

Viipaloi makkarat ja silppua sipuli. Sulata voinokare pannulla ja paista makkaroihin rapsakka pinta. Lisää joukkoon sipulit ja vähennä lämpöä.

Halkaise perunat ja lisää puolikkaat pannulle. Sekoita potut muiden ainesten joukkoon imemään makuja itseensä.

Puolita tomaatit ja pilko kevätsipuli. Nakkaa vihnekset muiden tykötarpeiden sekaan. Sekoita ja mausta tarvitaessa suolalla. Syö ja nauti.

Yy-kaa-koo!

2009-06-20T15:10:00.017+03:00

Taannoisella kokkikoulukeikalla työkaverini valmisti meikäläisen suuhun optimaalisesti sopivaa kolmen tomaatin salaattia.

Keskikesän kunniaksi salaattia kokattiin Kulinaarimurulassakin. Evään juju on siinä, että tomaateista työstetään kolmenlaista lopputuotosta, jotka yhdistyessään ovat paljon enemmän kuin osiensa summa.

Kirsikkatomaatit grillataan ja maustetaan lopuksi reiluhkolla tukolla basilikaa.

Marinoitu versio muistuttaa melkoisesti perinteistä tomaatti-sipulisalaattia. Tämän ruoan kannalta tarpeettomaksi jäävän liemen voit pakastaa ja hyötykäyttää vaikkapa gazpachoon.

Tomaateista, valkosipulista ja voista kokoonkeittyvä confit toimisi ihan itsekseenkin loistavasti pastan kastikkeena tai jonkin lihaköntsän (esmes lampaan sisäfileen) kaverina.

Kolmen tomaatin salaattia voit tarjoilla alkupalana leivän kanssa ja tapasteluunkin se sopii kuin perunanpesuhanska käteen. Sallad on myös hyvä lisäke grillatuille sapuskoille.

Grillattuihin tomaatteihin tarvitset:
10 kirsikkatomaattia
lorauksen oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
basilikaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 250-asteiseksi.

Lorauta kulhoon reilu ruokalusikallinen oliiviöljyä ja rouhaise myllyistä joukkoon suolaa sekä mustapippuria.

Halkaise kirsikkatomaatit ja lisää puolikkaat öljykulhoon. Sekoita hyvin.

Tee foliosta kaukalo ja laita se uunipellille. Kaada tomaatit öljyineen kaukaloon ja nuketa ne uunissa grillivastusten alla hieman ruskettuneiksi.

Silppua tomaattien päälle reilu kourallinen tuoretta basilikaa ja anna jäähtyä.

Marinoituihin tomaatteihin tarvitset:
5 tomaattia
pienen sipulin
puolikkaan limen mehun
½ dl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa

Tee näin:
Sekoita marinadi limen mehusta, oliiviöljystä ja hunajasta. Lisää joukkoon viipaloidut tomaatit ja suikaloidut sipulit.

Anna ässehtiä vähintään puoli tuntia, mieluusti pidempäänkin. Itse annoin tykötarpeiden lillua liemessä liki puolitoista tuntia ja hyvää tuli!

Tomaatticonfitiin tarvitset:
5 tomaattia
30 g voita
2 valkosipulinkynttä
laakerinlehden
basilikaa
salviaa
ruohosipulia
suolaa
tryffeliöljyä

Tee näin:
Kalttaa tomaatit. Leikkaa kuorettomat tomaatit neljään osaan ja poista siemenet.

Pilppua valkosipulinkynnet atomeiksi. Sulata voi kattilassa. Freesaa valkosipulisilppua voissa hetkinen ja lisää tomaatit sekä laakerinlehti.

Anna pöhistä miedolla höngällä, kunnes tomaateista on tullut muhjua. Lisää lopuksi reilusti tuoretta basilikaa, salviaa ja ruohosipulia. Mausta ripauksella suolaa sekä parilla lirauksella tryffeliöljyä. Anna jäähtyä.

Salaatin kokoaminen:
Levitä siivilöidyt (muista hyötykäyttää liemi!) marinoidut tomaatit isolle lautaselle tai vastaavaan tarjoiluastiaan.

Lusikoi tomaatti-sipuliseoksen päälle jäähtynyt confit.

Asettele päällimmäiseksi grillitomaatit. Lorottele salaattiin myös foliokaukaloon kertyneet nesteet.

Rusinat pois pullasta!

2009-06-15T13:03:00.031+03:00

Silläsipulit heittivät Kulinaarimurulaan todella haasteellisen inhokkimeemin. Miten ihmeessä kaikkiruokainen ja ruoka-aineallergioista vapaa yksilö voi listata ne sapuskat, joista ei tykkää?

Tämän toimeksiannon tiimoilla piti siis harjoittaa harrasta pohdintaa, kunnes lopulta hokasin että inhoan rusinoita.

Täysin varauksetonta antirusinismini ei ole, sillä pidän kovasti suklaarusinoista ja rusinasopasta. Myös rusinat rusinoina ovat hyviä. Mutta juuresraasteissa, pullassa, maksalaatikossa tai simassa nämä ruttuiset kaverit ovat meikäläiselle totaalinen turn-off.

Syynä ei voi olla suutuntuma, sillä vaikkapa rusinasopasta kitaan lapioidun inhokin koostumus on lähestulkoon identtinen maksalaatikosta löytyvän rusinan kanssa. Silti toinen on syömäkelpoinen ja toinen ällöttää.

Pääsääntöisesti välttelen myös eineksiä lukuunottamatta maksalaatikkoa, johon tulee säännöllisin väliajoin himo. Ja kyllä, tykkään syödä leverlådaa kylmänä suoraan rasiasta. Moinen toiminta lienee aika monen inhokkilistalla :-)

Tällä kertaa laitan vahingon kiertämään ja toivon sekä Sutta ja sekundaa-blogin valtiattaren, Kurpitsamoskan Marin sekä Soppakellarin Tuslan kertovan, mitä elintarvikkeita heidän lautasillaan ei hevillä nähdä.

Chillin i Esbo

2009-06-12T20:03:00.054+03:00

Kommentti-Emma kutsui joku tovi sitten allekirjoittaneen ja Ylimuulin natustelemaan grilliherkkuja uuteen residenssiinsä. Matkasimme siis Mukkeliksen kanssa Espoon metsien keskelle laukuissa leipää, suolaa, juustoa ja suklaata vaan.

Tämänkertaisella syömäkyläreissulla pääsin luikahtamaan apukokin hommista kuin koira veräjästä, kun Mjuuli nappasi salaatintekonakinkin nenäni edestä nopeammin kuin ehdin kissakalaa sanoa. Raskaaksi, mutta mieluisaksi tehtäväkseni jäi kuohuviinipullon avaaminen. Huoh.

Emma oli pyytänyt loistavan valikoiman Ahdin antimia ja uuttanut niihin ihania makuja. Scampien marinadissa oli ainakin valkosipulia, chiliä ja korianteria...

...lohet ja tonnikalat likosivat liemessä, jossa oli Teriyaki-soossia ja wasabia. Kampasimpukat puolestaan köllivät valkosipulisessa kylvyssä. Olikohan siinä myös inkivääriä? Apuja, oi ehtoinen emäntämme?

Järjestävä seura nuketti mereneläviä ammattilaisen ottein, vaikka normaalitilanteessa grillausriitit ovatkin ruokakunnan herrahenkilön ydinosaamisaluetta. Kaikki tarjoillut suupalat olivat erinomaisia. Ihan eniten tykkäsin ehkä lohijudeemeista tai kampasimpukkatsydeemeistä.

Mukkelismakkeliksen näin pilkkovan makoisaan kirahvisalaattiin ainakin tomaattia, parsaa, melonia ja avocadoa. Mitä muuta sä siihen laitoit?

Muulin hellä kavionjälki näkyi myös tupaantuliaisiksi tuoduissa raakasuklaakonvehdeissa, joiden syöminen on terveellisempää kuin niiden syömättä jättäminen.

Erityisesti namusten suolaiset versiot olivat emähyviä! Valitan tuon suklaakuvatuksen hähmyisyyttä, se on otettu kännykän kameralla kun varsinaisesta taltiointivälineestä väsähti akku.

Isot kiitokset vielä molemmille daameille eri kivasta illasta ja tervetuloa Kulinaarimurulaan jahka lomat on lusittu!

Työperäistä kokkuuta

2009-06-09T20:24:00.064+03:00

Että on riittänyt viime aikoina tekemistä! Työelämässä on nyt se aika, kun maailma pitäisi saada valmiimmaksi juhannukseen mennessä. Tai ainakin puoliksi tehtyä.

Pari viikkoa sitten kuitenkin karkasimme duunista isolla sakilla tyyten kesken päivän. Matkasimme Vallilasta Lauttasaareen, missä valmistimme loistavan tapasmenun Chilliclubin kokkien ohjeiden mukaan.

Meidän tiimimme pyöräytti maistuvan lohitartarin. Kalapalaset kypsyivät mausteliemessä, johon hämmensin mehua ja kuorta limestä ja sitruunasta, oliiviöljyä, kevät- ja valkosipulia, chiliä sekä mustapippuria ja suolaa.

Kokkuukollegani skalpeerasi jättiläisfileen kuin vanha tekijä, mutta sentti-kertaa-sentti-kuutioiden tuottamisessa oli pieniä haasteita. Laadunvarmistaja minussa palautti selkeimmät maanantaikappaleet tylysti takaisin leikkuulaudelle, mutta en kuitenkaan päästänyt suustani yhtään gordonia.

Onneksi kalankäsittelijäkaveri on hyväluontoinen tapaus, joka pilkkoi bumerangibiitit kiltisti pienemmiksi. Tuli kuulema erittäin kotoinen olo kun komennettiin :-)

Muiden kokkijoukkueiden tuotoksista minun suuhuni parhaiten sopivat bruschettat, jotka kruunattiin Portobello-sienillä ja Manchego-juustolla. Äärimmäistä parhautta!

Kolmen tomaatin salaatti oli i-ha-naa. Osa tomaateista marinoitiin sipulien kanssa ja osa grillattiin. Lopuista keiteltiin voin ja mausteiden kanssa jumalainen confit. Luulenpa, että eräskin jauhajatar menisi tästä salladista banaaneiksi!

Myös limemarinoidut scampivartaat olivat nannaa.

Työstämissämme eväissä ei muuten säästelty valkosipulia, joten session jälkeen ryhmähenkemme saattoi tuoksahtaa vienosti.

Lisäksi herkuttelimme perunasalaatilla aiolin kera, salvia-sitruunalammaspullilla, kesäkurpitsa-pinjansiemensalaatilla, tapenadeleivillä, lammasvartailla, valkosipulipaahdetulla tomaateilla sekä vihannescouscousilla.

Ja jätkät hoi, tekemänne couscous oli aikuisten oikeesti hyvää, vaikka sitä jäikin jäljelle! Ei niitä kaikkia muitakaan kippoja ihan tyhjiksi kaavittu.

Jälkkäreiksi nautimme mango- ja suklaamoussea. Keltainen mussukka ei ehtinyt hyytyä kunnolla, mutta sepä ei tahtia haitannut. Keltuais-kerma-mango-sokeriseoksesta ei taida pahaa saada edes vahingossa?

Itä-Lontoon etniset eväät

2009-05-31T13:31:00.050+03:00

Kerta kiellon päälle eli vielä yksi reissurapo Lontoosta.

Sunnuntaisin Old Truman Breweryn (91 Brick Lane, London E1) tiloissa järjestetään Sunday (Up)Market, joka on paljon rennompi ja edullisempi vastine naapurikorttelin Spitalfields Marketille.

Sunnuntaimarkkinoiden myyjät kauppaavat joko vintagea tai kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita. Hyviä kotoisia verrokkeja ovat Plan-B ja Globe Hope. Panimoalue muistuttaa meiningiltään Kaapelitehdasta.

Sunday (Up)Marketilta saa myös ruokaa. Erilaisten etnisten keittiöiden edustus on kiitettävän kattava.

Harmi vaan, että vierailin markkinoilla juuri ennen Boxwood Cafen brunssia. Jouduin siis tällä kertaa syömään silmilläni.

Etiopialaisen ruoan kojulla iski ihan hirmuinen injera-himo ja ajatukset palasivat vierailuuni Addis Abebassa.

Lähi-Idän kioskilla kiinnostivat eniten etualalla olevassa kipossa keimailevat punajuuret.

Japanilaisella osastolla oli tarjolla muiden muassa edamame-kroketteja...

...sekä hurmaavia sormiruokaratkaisuja.

Espanjalaisten tiskillä iskin silmäni muhkeisiin tortilloihin ja mehevän näköisiin empanada-piiraisiin.

Aasia-sektorilla oli tyrkyllä friteerattuja rullia joka lähtöön...

...ja sama runsauden pula toistui soossirintamalla.

Eniten himoitsin kiinalaisia jiaozi-nyyttejä. Jo pelkkä tuoksu sai meikäläisen kuolaamaan kuin Pavlovin koira.

Brick Lanen varrelta bongasin myös jännän matkatoimiston. Lähtisitkö sinä Surma Travelsin järjestämille retkille?

Herkkuja ja Henry Hamptonissa

2009-05-30T19:47:00.145+03:00

Taannoinen reissuni sattui mukavaan saumaan, sillä samoihin aikoihin lähistöllä järjestettiin Foodies Festival.

Ruokafestareiden pitopaikkana oli Hampton Court, jonne itsensä junaili Lontoon ytimestä kätsysti puolessa tunnissa.

Hampton Courtin asemalta oli helppo navigoida kohti Henry VIII:n entistä kotikartanoa. Piti vain seurata muiden ruokaan höpsähtäneiden muodostamaa kiemuraista jonoa.

Alueella oli kymmeniä yrittäjiä, jotka esittelivät ja maistattivat upeita tuotteitaan. Pikavilkaisulla näyttäisi siltä, että palatsia vartioivalta leijonaltakin valuisi kielen kärjestä kuolavana. Tarkemmin katsottuna sylki onkin jotain nöyhtää.

Paljon ihanuuksia oli myytävänäkin, mutta aika harvassa paikassa hyväksyttiin kortti maksuvälineeksi. Käteisen lisäksi myös shekit(!) olisivat olleet tervetulleita.

Juustoloilla oli loistava edustus festivaaleilla. Kentistä paikalle olivat saapuneet The Cheesemakers of Canterbury, joiden savujuusto oli aivan käsittämättömän hyvää.

Gothi Valley Goats tuottaa pääsääntöisesti vuohenjuustoja. Ja millaisia vuohenjuustoja! Vienosti homeinen Talley Las suli suuhun ja kypsymisen aikana siiderillä penslattu Drunken Dragon meinasi viedä kielen mennessään.

La Fromageriella on Lontoossa kaksi juustopuotia, joiden yhteydessä olevissa kahviloissa voi maistella juustoja. Tällä matkalla kumpikaan La Fromagerie ei sattunut reittieni varrelle, mutta seuraavalla kerralla sitten...

...koska heillä myydään tryffelimöhnällä täytettyä brietä! Tätä järkkyihanaa juustoa voisi ehkä yrittää tehdä itsekin?

Hieman harmitti, kun ei voinut ostaa kaikkea himoitsemaansa. Toisaalta juustojen säilyttäminen syömäkelpoisina Suomeen saakka olisi vaatinut niin paljon kikkailua, että tyydyin tällä kertaa lähinnä maistelemaan ilmaisnäytteitä.

(Totuuden nimissä myönnettäköön, että aivan viime töikseni Lontoossa piipahdin Harrodsin Food Hallissa juusto-ostoksilla. Guilty as charged.)

The Little Sauce Companyn kastikearsenaali sai kaltaiseni soossiaddiktin ai-van sekaisin! Varsinkin Truffle-infused Asparagus Pesto veti hiljaiseksi. Miten kukaan voi tehdä jotain noin hyvää?

Isle of Wightiltä kotoisin oleva The Garlic Farm kauppasi parsaa..

...sekä kiitettävää valikoimaa valkosipulisia chutneyta. Tykästyin todella paljon banaaniseen Cheeky Monkey-merkkiseen tuotteeseen, jota myös lunastin purkillisen mukaani.

Apinaparka ei tosin ikinä päässyt kotiin saakka, sillä hänen kohtalokseen koituivat Heathrow'n turvatarkastajat. Reissasin pelkillä käsimatkatavaroilla, joten ajattelin kyllä jo etukäteen chutneyn hipovan nesteen ja kiinteämmän elintarvikkeen rajapyykkejä. Ja nesteeksihän se laskettiin.

Yritin kyllä anella tullikavereilta, että "Pleeeease don't take my Cheeky Monkey", mutta miehet olivat taipumattomia (joskin hieman hämmentyneitä). He olisivat kyllä antaneet minun maistaa apinaani ennen kun poistun maasta, mutta kerroin tietäväni sen olevan excellenttiä, koska olin sitä jo kokeillut.

Purkkini jäi siis näille pakistanilaisen oloisille tyypeille. Epäilen vahvasti heidän nauttineen chutneyta currynsa lisukkeena tuona päivänä. Toivottavasti tykkäsitte!

Ruokakarkeloissa paikkansa lunasti myös luomutuotteiden nimeen vannova Flour Power City Bakery. Heillä ei ole kiinteitä myyntipisteitä, vaan tuotteita voi ostaa lähinnä Farmers Market-konseptin puitteissa toimivilta toreilta. Erittäin kannatettavaa toimintaa!

Flour Power City Bakeryn juustotikut olivat herkkua.

Ostereitakin oli tarjolla. Vanhan uskomuksen mukaan niitä ei saisi syödä kuukausina, joiden englanninkielisessä nimessä ei ole r-kirjainta. Eli meikäläisittäin touko-kesä-heinä-elokuussa.

Rossmore Oystersin heppu kuitenkin kertoi, että ostereista voi huoletta nauttia ympäri vuoden. Kesäkuukausina ne eivät vain maistu niin hyviltä kuin kylmempien vesien aikaan.

Minä söin kaksi ja ne maistuivat ihan ostereilta :-)

Harvey Nicholsilla oli erilliset ruoka- ja shampanjateltat. Ruokapuolelta sorruin ostamaan kaviaaria, kun konsulentit väittivät ettei sampia tapeta mädin saamiseksi, vaan se ikään kuin lypsetään kaloista. Shampanjateltassa oli koko ajan niin kova tungos, että kävin hakemassa sieltä maistiaisia kolmesti.

Maksuttomien annosten lisäksi piti haukata ostoruokaakin. Kohtuullisen toimiva kokonaisuus syntyi, kun halkaistun ciabattan pätkille siveltiin omenaista kastiketta ja väliin topattiin vartaassa paistuneesta siasta vuoltuja siivuja, ritisevän rapeaa pekonia sekä kourallinen rucolaa.

Roast Hogin kaveriksi kävin naapuritiskiltä pullollisen Ridgeway Oxfordshire Blueta. Erinomaisen yhteensopiva kombinaatio!

Sateenkaaren värisen Happy Kitchenin tuotteet ovat sokerittomia ja luomua. Sekä kaupan päälle vielä reilua meininkiä.

Jälkiruoka ei voi puddingia brittiläisemmäksi tulla! The Pudding Compartmentin valikoimasta Sticky Toffee Cheesecake osui ja upposi meikäläiseen.

Viehättävän Global Fusionin-vegaanileipomon punajuurella ja kurpitsansiemenillä maustettu leipä oli ylimaallinen kokemus.

Polvet notkahtivat myös Jim Garrahy's Fudge Kitchenin vitriinin edessä. Oli ihan pakko ostaa mötkäle Belgian Chocolate Swirliä ja se oli juuri niin suklaisen pehmeää kuin miltä kuulostaakin.

Lisää houkutuksia käveli vastaan Outsider Tartin kohdalla. Yrityksen, joka on "devoted to all things sweet and yummy", ovat perustaneet kaksi Yhdysvalloista Lontooseen muihin töihin muuttanutta kaveria. Heidän suklaasta, riisimuroista, maapähkinöistä ja maapähkinävoista rakentamansa Monster Brownie on ihan killerikamaa.

En voinut poistua paikalta poikkeamatta Choc Starin pakulla. Sieltä tarttui mukaan säädyllisen kokoinen pallero äkkimakeaa suklaajätskiä.

Varsinaisten syömien ja juomien ohella festareiden ohjelmassa oli eri teemoihin keskittyneitä luentoja sekä mestarikokkien näytösluontoisia esiintymisiä. Pääsylippuja tilaisuuksiin jaettiin "first-come, first-served"-periaatteella.

Minulla kävi tsägä ja sain piletin Chefs Theatren näytökseen, jonka tähtenä loisti ylistetyn Tom's Kitchenin perustaja Tom Aikens. Kyseiseen ravintolaan en nyt ehtinyt, mutta sitten ensi reissulla sinne(kin) täytyy päästä.

Lisäksi kävin Food Masterclassissa vaikuttumassa Momma Cherrin amerikkalaisesta Soul Foodista. Eloisa Momma on kyllä melkoinen persoona ja tuttu Ramsay's Kitchen Nightmares-sarjasta.

"The man who can dominate a London dinner-table can dominate the world" *

2009-05-30T15:29:00.036+03:00

Visiteerasin viime viikolla Lontoossa. Reissun alkupuoli sujui työperäisen seminaarin ja loppupuoli paikallisten ruokatuulien haistelun merkeissä.

Uusien kokemusten lisäksi taisin saada mukaani myös jonkin sortin pöpöviruksen, sillä muutama päivä on nyt mennyt vällyjen välissä niiskuttaen. Toivottavasti tämä ei ole sitä possunuhaa.

Vanhan Hyacinth Bucket-fanin mieltä lämmittivät kovasti majapaikkani vakiovarusteisiin kuuluneet Royal Doulton-mukit. Hyacinthin parempi kahvikalusto ("Royal Doulton with the hand-painted periwinkles") kun on saman porsliinivalmistajan tekosia.

Hotellissa tarjolla ollut englantilainen aamiainen oli kelvollista kamaa. Pekoni oli kevyesti savuisaa ja pikku sianlihamakkarat maukkaita. Ainoastaan black puddingia jäin kaipaamaan.

Sen sijaan tyrkyllä olleet paistetut perunat, herkkusienet ja grillitomaatit jätin kaukaloihinsa. Yhtenä aamuna kokeilin paistetun munan tilalla kokkelia, mutta se oli vetistä ja ällöä.

Retkellä tuli muisteltua kesäduuniaikoja Irlannissa ja hankittua lounaan korvikkeeksi silloin suosimani vakiosetti. Pussillinen etikkaisia perunalastuja ja muna-pekonikulmio toimivat yhä kuin junan vessa!

Vaihtelun vuoksi korvasin eräänä päivänä lounasleivän pastylla, jonka sisään Cornish Bakehousen näppärät leipurit olivat kätkeneet lanttua, naudanlihaa ja Stiltonia. Ylihyvää!

Kornin lihiksen kera rouskuttelin ehkä maailman parhaita sipsejä. Tällä Lontoon keikalla tuli myös juotua toinenkin pullollinen monikansallisen virvoitusjuomateollisuuden lahjaa minulle ja maailmalle, Diet Cherry Cokea.

Törmäsin useassa käänteessä Wasabi-ketjun sushikioskeihin. Victoria-asemalta sorruin ostamaan muutaman nökäreen. Maultaan nigirit olivat kohtuullisia, mutta auta armias sitä jätteen määrää, mitä näistä yksittäispakatuista kavereista syntyikään!

Keittokirjarintamalla onnistuin pysymään kaidalla tiellä ja hommasin ainoastaan yhden uuden opuksen (Gastropub Classics - 150 Defining Recipes), vaikka kävinkin menemässä sekaisin Books for Cooks-nimisessä puodissa.

Siellä myydään pelkästään keittokirjoja *pökr* ja putiikissa toimii myös testikeittiö, jossa koeponnistetaan päivittäin jotain reseptiä tai reseptejä valikoimassa olevista opuksista.

Tuotoksia myydään niin kauan kuin niitä riittää. Valitettavasti vierailuajankohtanani kaikki sen päivän quichet oli jo syöty.

Kaupassa järjestetään myös kokkaussessioita, joiden vetäjät ovat kokkeja ja keittokirjailijoita. Tilaisuudet ovat suosittuja eli niihin kannattaa ilmoittautua etukäteen. Tämän laitan korvan taakse seuraavaa Lontoon matkaani varten.

Kun kävin viimeksi Lontoossa noin 15 vuotta sitten, joistakin pubeista sai kotiruoan tyyppistä mättöä ja pikkusuolaista evästä. Silloin termiä gastropub ei oltu vielä keksitty.

Illastimme kollegani kanssa monessa lähteessä kehutussa gastropubissa nimeltä Anchor & Hope (36 The Cut, London SE1). Varauksia ei oteta etukäteen, joten ilmoittauduimme syömähaluisiksi paikan päällä ja jonotimme pöytää parin lagerin verran.

Olutta särpiessä oli hyvin aikaa googeltaa kuvia seinämenulta löytyneistä oudommista tykötarpeista. Nyt English lop, onglet ja skate ovat tuttuja juttuja.

Odotuksemme palkittiin, sillä ruoka oli superhyvää. Työkaveri tykkäsi alkuun ottamastaan rapudipistä ja oma bresaolani vuohenjuustokastikkeella oli niin ikään herkullista. Seuralaisen pääruokapupu tarjoiltiin piccalillyn kera, oma seitsemän tuntia haudutettu loistava lampaani kikherneiden kanssa.

Anchor & Hope oli ehdottomasti kokemisen väärti. Ruoka on reilua, punkkua juodaan sinappilasin tyyppisistä kipoista ja tunnelma on välitön. Myös hinta-laatu-suhde on kohdallaan.

Lontoon vierailun ehdottomaksi kohokohdaksi aiottu dinnerini tähdellisessä Gordon Ramsay at Claridge's-ravintolassa (Brook Street, London W1K) oli kyllä pienoinen pettymys.

Paikka toimii viiden tähden hotellin yhteydessä, joten puitteet ovat oikein viehättävät. Ruokien puolestakin alkutaival sujui suotuisissa merkeissä.

Tryffelitahnan ja tyylitellyn taramasalatan kylkiäisinä pöytään tuodut leipätikut sekä amuse-bouche parmesanvaahdolla ja hernepyreellä maustettu salaatti uusista perunoista olivat nannaa. Myös oliivileipä oli oivallista.

Mutta. Alkupalakampasimpukoiden paahdetut mantelit olivat palaneita! Jos paahtaminen on vaikeaa Kulinaarimurulassa, niin ei sitä kerpeles osata gordonilassakaan! Huomautin asiasta edeskäyvälle, joka välitti minulle paluupostissa kokin pahoittelut laadunvarmistuksen pettämisestä.

Pääruokavasikkani olikin sitten suussa sulavaa ja savustettu perunamuusi kertakaikkisen taivaallista. Jälkkäriksi valitsin kärryistä kahta sinihomejuustoa sekä vakavanhaa cheddaria. Juustot olivat jumalaisia.

Keittiön makeana tervehdyksenä pöytään saapui hurmaavaa mantelivanukasta vadelmamoussella ja shampanjavaahdolla. Mutta sitten tuli taas takapakkia.

Odotin tuloksetta espressoani saapuvaksi 20 minuuttia, jonka jälkeen viittilöin itselleni laskun. Sen maksettuani olin huonolla tuulella, mutta tilanteen pelasti Restaurant Director, joka jutteli kanssani mukavia melkoisen tovin.

Talo tarjosi myös hyvittelykahvit ja konvehteja. Lisäksi Mr. Malkov järjesti minulle audienssin manteleidenpolttajan tykö, joka pahoitteli tapahtunutta tällä kertaa henkilökohtaisesti. Siinä vaiheessa alkoi olla jo parempi mieli.

Läksiäisiksi sain vielä Malkovilta käyntikortin ja kehoituksen olla jatkossa yhteydessä suoraan häneen, mikäli tarvitsen pöytää jostain gordonilasta. Kiitos, näin tulen toimimaan :-)

Matkani viimeisenä päivänä menin sitten hieman ristiriitaisin odotuksin toiseen Ramsayn paikkaan, josta olin kyllä kuullut ennakkoon paljon hyvää. Boxwood Cafe (The Berkeley, Wilton Place, Knightsbridge, London SW1X) osoittautuikin huhujen veroiseksi ravintolaksi.

Aikataulusyistä minulla oli Boxwoodiin brunssivaraus puolilta päivin. Skippasin alkupalat ja kävin suoraan hanhenmaksa-vasikkahampurilaisen kimppuun, joka oli ehkä paras koskaan syömäni burgeri.

Hampparin kanssa oli tarjolla friteerattuja sipulirenkaita, savustetulla valkosipulilla maustettua majoneesia, salaattia sekä punasipulihilloketta, joka oli melkein yhtä hyvää kuin itse tehty. Ja tietty ranskalaisia perunoita.

Jälkiruoaksi nautiskelin erinomaista vanilja-pipari-juustokakkua ja tuoreita mansikoita. Laskussa ei ollut yhden tähden lisää, vaan syömät ja juomat kustansivat ihan järjellisen summan. Boxwoodista jäi siis hyvä maku suuhun.

* Otsikon lainaus on irkkuklassikko Oscar Wilden viisauksia. Jos minulta kysytään, niin Ramsaylla on vielä matkaa maailmanvaltiaaksi.

Niin hyvää ettei sanotuksi saa

2009-05-18T22:43:00.014+03:00

Räyhäkkään pörköltin lempeämmäksi peräruoaksi (termi on lainattu Raumalla vaikuttaneen isotätivainaan sanaisesta arkusta) tuunasin europannukakkujen tyyppisiä lättyjä.

Iki-ihanien suklaa-pistaasilettusten täytteeksi sivelin DeliDelin maahantuomaa mahtitahnaa. Suklaalevitteen voit tarvittaessa korvata Nutellalla tai muilla sen tyyppisillä ratkaisuilla.

Koska lähestyvä Lontoon reissuni (jep, pöytävaraukset ovat voimassa kahteen eri gordonilaan) aiheuttaa aikamoisia paineita ruokahaasteaikataulun suhteen, taidankin osallistua toukokuun kisaan näillä letuilla.

Hyväkkäät voit mainiosti esivalmistella (paisto ynnä suklaalla sively) ennen eväsretkeä kotikeittiössäsi. Ja jos vielä pakkaat koriin pursokerman ja pilkotut pistaasit, onnistuu annosten viimeistely viltin kulmalla käden käänteessä.

Piknikolosuhteissa tomusokerista voi tinkiä.

Lettutaikinaan tarvitset:
2 munaa
1½ dl maitoa
½ dl kivennäisvettä
2 dl vehnäjauhoja
ripauksen suolaa
1 tl vaniljaesanssia
voita paistamiseen

Lisäksi tarvitset:
suklaa-pistaasilevitettä
tomusokeria
pistaasimanteleita
kermavaahtoa

Tee näin:
Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita joukkoon maito sekä kivennäisvesi. Ripottele mukaan jauhot ja hämmennä ainekset tasaiseksi taikinaksi. Mausta suolalla ja vaniljaesanssilla.

Anna taikinan turvota vähintään tunnin ajan ja paista siitä kohtuullisen ohkaisia ohukaisia.

Voitele lämpimät lätyt suklaa-pistaasilevitteellä. Taita letut kahtia ja viikkaa syntyneet puolikuut kolmioiksi.

Koristele tomusokerilla, rouhituilla pistaasimanteleilla ja kermavaahdolla. Nam.

Köszönöm

2009-05-18T21:17:00.010+03:00

Toveri R visiteerasi Budapestissa, osti sieltä kaksi hametta ja loppurahoilla matkalaukullisen paprikaa eri muodoissa. Meitsi sai saalista pussillisen makeaa jauhetta ja pari tuubia stydiä tahnaa.

Vaihtarina maustoin tuomisilla muhevaa pörköltiä, jota tarjoilin matkaajaystävälleni eilen. Jälkkäriksi tein tuunattuja lettuja.

Pörköltin ja unkarilaisten toisen kansallisherkun, gulassin, selkein ero lienee nesteen määrässä. Pee on enemmänkin muhennosmaista, kun taas gee on soppaa tai soossia.

Molemmissa keskeisenä tykötarpeena on kuitenkin paprika. Tuliaistuubin kipakalle paprikatahdakselle on vaikea keksiä toimivaa korviketta, tomaattipyreella ja chilillä pääsee vähän sinne päin.

Tarvitset:
voita
ison sipulin
2 valkosipulinkynttä
2 rkl paprikajauhetta
800 g possun niskaa
puoli tuubia paprikatahnaa
purkillisen tomaattimurskaa
2 vihreää paprikaa
suolaa

Tee näin:
Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Sulata nokare voita korkeareunaisessa paistinpannussa tai kasarissa ja freesaa sipulit kuulaiksi.

Kauho sipulit pois kasarista ja sulata toinen kikkare voita. Ripottele paprikajauhe rasvan joukkoon ja anna sen kihistä hetkinen.

Lisää joukkoon kuutioidut possunpalat. Kääntele kuutioita voi-paprikaseoksessa siten, että lihat punastuvat joka kantilta. Kaada sipulit takaisin kasariin, purista mukaan paprikatahna ja sekoita hyvin.

Kumoa pannulle purkillinen tomaattimurskaa ja hämmentele ainekset sekaisin. Anna ruoan kiehahtaa ja vähennä sitten lämpöä reippaasti.

Leikkaa paprikat suikaleiksi ja kasaa ne muiden tykötarpeiden päälle. Laita kansi päälle ja anna ässehtiä ainakin pari tuntia.

Kääntele paprikat muiden ainesten sekaan ja jatka evään kypsyttelyä toiset pari tuntia, mieluusti pidempäänkin. Pörkölt on valmista, kun lihat hajoavat siekaleiksi ajatuksen voimalla.

Mausta liha-tomaatti-paprikamuhju kevyesti suolalla ja nauti siitä kuoriperunoiden tai pastan kanssa.

Lääkitys kohdallaan

2009-05-17T12:29:00.063+03:00

Eilen Kulinaarimurulassa(kin) valvottiin Euroviisuja. Mukana oli lahjomattomia asiantuntijoita Erlândiasta, People's Republic of Oulusta, Höntöntönstanista (F.Y.I. Kouvostoliitto) sekä United States of Savosta.

Varjoraatimme ylivoimainen voittaja oli Bosnia-Hertsegovinan jylhä esitys, Suomi ja Portugali jakoivat kakkossijan, Kreikka rankattiin neljänneksi. "Oikea" voittaja Norja jätettiin tylysti kahdeksanneksi.

Raatilainen, jonka oma suosikki sijoittui virallisessa rankingissä korkeimmalle, palkittiin dagen efter-suolakurkulla. Kompaktisti yksittäispakatun keksinnön lunasti itselleen P.R. Oulun ylpeä edustaja, joka antoi parhaat pisteensä Kreikan imellokselle.

Itse pidin eniten Portugalin ihanasta rallatuksesta, josta ei voi olla tulematta hyvälle tuulelle. Söpöä biisia tukivat hurmaavat My Little Pony meets Gay Pride-henkiset lavasteet sekä kestohymyilevä bändi. Tahtoo samat lääkkeet!

Koska viisut järjestettiin tänä vuonna Moskovassa, kokkasin valvojille venäläisvivahteista huikopalaa. Hapankaalipiiraan ja hapankurkkujen lisäksi tarjolla oli sipulilla ja valkosipulilla maustettuja ruisnappeja herkkusienisalaatilla.

Olin varannut palanpainikkeeksi myös vodkaa, jota tosin kului vähänlaisesti. Tarkoitus oli nimittäin ottaa ryyppy aina kun Suomi saa 12 pistettä, mutta näissä kisoissa kävi niin kuin kävi. No, eipähän ole tänään tukka tämän enempää kipeä.

Herkkusienisalaattiin tarvitset:
8 herkkusientä
pienen punasipulin
2 valkosipulisuolakurkkua
120 g smetanaa
muutaman tipan Tabascoa
ripauksen maustepippuria
(suolaa)

Tee näin:
Pilko sienet, sipuli sekä suolakurkut pieniksi kuutioiksi. Sekoita kuutioiden joukkoon smetana. Mausta Tabascolla ja pippurilla.

Anna salladin tykötarpeiden totutella toisiinsa jääkaapissa ainakin parin tunnin ajan. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Syö ruisnappien tai -leivän kanssa.

Ime parsaa!

2009-05-13T20:51:00.032+03:00

Parsa on ihanaa ja vihreämpi versio maistuu minun suussani valkoista paremmalta. Ihan vähän käy kateeksi Soppakellarin sakkia, he kun ovat yhyttäytyneet niin lähelle parsataivasta kuin elävän ruokabloggaajan on mahdollista päästä.

Onneksi säällistä tavaraa saa Kulinaarimurulan kulmiltakin. Tänään ostin nipullisen ja natustelin niistä puolet iltapalaksi Hollandaise-kastikkeen kanssa.

Hollantilaiskastike kuuluu soossien kantaäitien klaaniin ja sen valmistaminen ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin väitetään. Jumalaisen emulsion pitkästä historiasta kertoo myös Raholan setä.

Oheisen ohjeen mukaisesta satsista riittää reippaasti kastia puolikkaalle parsakimpulle.

Hollandaise-kastikkeeseen tarvitset:
keltuaisen
vajaan teelusikallisen sitruunan mehua
ripauksen cayennepippuria
50 g voita

Tee näin:
Leikkaa huoneenlämpöinen voi pienemmiksi kuutioiksi. Sekoita keltuainen, sitruunan mehu ja cayennepippuri teräs- tai lasikulhossa.

Kiehauta vettä sellaisessa kattilassa, johon kulho sopii ilman pohjakosketusta. Kun vesi pulpahtelee, vähennä lämpöä radikaalisti ja nosta kulho kattilaan. Myös veden ja kulhon väliin tulee jäädä hajurako.

Kypsennä munaseosta vesihauteessa ja vispaa mukaan voita kuutio kerrallaan. Muista vatkata soossia koko ajan, muuten munasta voi tulla kokkelia. Jatka hämmennystä kunnes kastike sakenee reilusti ja vaalenee hiukan.

Tarjoile keitetyn parsan kera suhteellisen välittömästi. Soossi menettää muotonsa, jos sitä seisottaa hellan kulmalla turhan panttina.

Parsaherkun jälkeen maistuu palanen tummaa suklaata. Sitä riittääkin taas toviksi, sillä kävin hamstraamassa Stockan taannoisilta ranskalaispäiviltä levytolkulla Valrhonaa.

Ananasakäämä

2009-05-11T21:48:00.054+03:00

Viime viikolla minua pitkään kiinnostanut härpäke käveli yllättäen vastaan Clas Ohlsonilla, jossa liikuin ihan muilla kuin ananasleikkuriasioilla. Pitihän se ostaa kun halavalla (2,90 €) sai.

Isolla rahalla keksinnöstä olisi tarjolla paljon räyhäkkäämpiä versioita, jotka jopa suorittavat siivutuksen automaagisesti. Minun hankintani on än äs riisuttu malli, jonka käytössä raaka voima on poikaa.

Homma toimii niin, että ensin ananakselta leikataan hattu ja pohja pois, jonka jälkeen mopomallini ohjeessa kehoitetaan vielä puolittamaan hedelmä. Leikkuri asetetaan terävät reunat kohti hedelmälihaa siten, että ananaksen puumainen ydin jää kätsysti hilavitkuttimen keskiöön.

Sitten väännetään niin maan perusteellisesti. Vaatii kyllä jonkin verran habaa, että muovisen leikkurin saa pyöritettyä ananaksen läpi. Ehkä noilla kalliimmilla malleilla homma hoituisi ananasta himoavilta & vanhuuden heikentämiltä mummuiltakin kuin valssi kesällä?

Keittiöpyyhkeen suosiollisella avustuksella sain leikkurista pitävän otteen ja hetken ähräyksen jälkeen ananas antautui eteeni kolmena kappaleena. Siitä oli lapsellisen helppoa leikata säilykepurkkimaisia viipaleita.

Koeponnistin vehkeen Reilun kaupan ananaksella, joka oli Okén mehevä yksilö. Sille Del Monte-mieskin sanoisi "kyllä".

Monta leipää ja kahta kalaa

2009-05-07T23:26:00.023+03:00

Silloin on paras aika muistella lähimenneisyyden kokkailuja, kun vaihtoehtona on tenttikirjan lukeminen. Edellisessä työpaikassani alulle laitettu vakuutustutkinnon suorittaminen on paria tenttiä vaille valmis, mutta aihe jotenkin tahmoo...

Kaappien siivouksen ja kirjojen aakkosjärjestelemisen ohella jo syötyjen eväiden kuvien tonkiminen läppärin uumenista on siis mitä mainiointa sijaistoimintaa!

Edellistä haastepostausta turatessa jäi yli maailman parasta guacamolea, jolle piti keksiä hyötykäyttöä. Voitelin möhnällä yrttisiä & valkosipulisia lättysiä, revin sekaan jääsalaattia sekä katkarapuja ja pyöräytin tykötarpeet tötterölle. Tällaista rullaruokaa tulee varmasti tehtyä toistekin.

Noin pääsiäisen aikoihin valmistin savusiiasta, keitetyistä kananmunista, ruohosipulista ja majoneesista tahnaa, jonka maustoin limen mehulla ja sitruunasuolalla. Se oli herkullista vakuumipatonkien täytteenä kera vehreän salaatin ynnä suolakurkkusiivujen.

Tonnikalakulmiot ovat Kulinaarimurulassa klassikko. Viimeksi sotkin tahdakseen öljyistä purkkitunaa, sipulia, kapriksia, majoneesia ja luirauksen Tabasco Chipotlea. Tekele maistui ylihyvältä rehupedillä paahdettujen leipäviipaleiden välissä.

Kaikki edellä kuvatut keksinnöt olisivat erittäin potentiaalisia ehdokkaita Rosmiksen ja Pepan organiseeraamaan toukokuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena on paras piknikeväs. Mutta osallistumisaikaa on vielä ruhtinaallisesti jäljellä, joten pitää miettiä josko sitä keksisi jotain ihan muuta.

Uppopaistolaisjuhla

2009-05-02T14:51:00.043+03:00

Onnistuin viimevuotiseen tapaan välttämään tungokset tänäkin vappuna. Näköjään edelleen on hyvä miettiä kenen joukoissa seisoo, sillä joissakin joukoissa tyhmyys tiivistyy käsittämättömillä tavoilla.

Kotivappu sujui aaton osalta kuin mikä tahansa torstaipäivä, mutta eilen tuotin kämppään tunnelmallista käryä paistamalla kolmen sortin munkkeja. Perinteisten sokeristen lisäksi kattilassa tirisi myös Aura- ja pekonimunkkeja.

Suolaisten munkkien keksimisestä on kiittäminen Ylimuuli Mukkelista, tuota hurjaa Uppopaistopäällikköä Hakaniemestä. Överimunkit ovat keskeinen osa taikinaterapeutti Mukkeliksen lanseeraamaa mielenterveysmenua.

Monkeymunkkitaikinana tosin toimi rahkainen versio, jota Kulinaarimurulassakin on kokeiltu ja hyväksi havaittu. Nyt halusin koeponnistaa tuunattuja munkkeja perinteisemmällä taikinalla, joka sekin soveltui tarkoitukseen mainiosti.

Kolmen sortin pallerot maistuivat shampanjan kylkiäisinä, kun valmistauduimme ystävättäreni kanssa rauhallisen vapun riehakkaaseen päätökseen: Helsingin Matin ja Tepon Nosturin keikka oli kerrassaan loistava!

Perustaikinaan tarvitset:
5 dl maitoa
50 g hiivaa
munan
100g voita
noin 12 dl vehnäjauhoja

Auramunkkeihin tarvitset:
noin kolmasosan Aura-juustokolmiosta

Pekonimunkkeihin tarvitset:
5 siivua pekonia

Makeisiin munkkeihin tarvitset:
½ tl suolaa
½ dl sokeria (+ toinen mokoma sokeroimiseen)
1 tl vaniljasokeria
½ rkl kardemummaa

Kypsentämiseen tarvitset:
7 dl auringonkukkaöljyä

Tee näin:
Leikkaa pekonisiivut pienemmiksi palasiksi ja paista ne pannulla omassa rasvassaan rapsakoiksi. Silppua rapeat pekonibiitit rouheeksi.

Kuumenna maito kädenlämpöiseksi ja liuota joukkoon hiiva. Lisää muna ja sekoita hyvin.

Sulata voi. Lisää maito-hiiva-munaseokseen noin puolet jauhoista ja alusta velli taikinaksi. Hämmennä mukaan voisula. Lisää jauhoja, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista.

Jaa taikina kolmeen osaa. Mausta yksi osa pekonirouheella, toinen osa murustellulla Auralla ja kolmas suolalla, sokerilla, vaniljasokerilla sekä kardemummalla.

Kelmuta taikina-astiat ja laita ne lämpöiseen paikkaan, kunnes taikinamöykyt ovat tuplanneet kokonsa.

Vaivaa kohonneista taikinoista ilmat pihalle jauhotetulla alustalla. Muotoile taikinoista tankoja ja jaa kukin tanko 20 osaan. Pyörittele paloista palleroita, peitä ne ja kohota kaksinkertaisiksi.

Kuumenna öljy teräskattilassa mediumhöngällä. Testaa öljyn kuumuus pienellä taikinakikkareella: jos kikkare pullahtaa nopsasti pintaan ja alkaa ruskettua, niin öljy on tarpeeksi kuumaa.

Saata kohonneet taikinapallerot reikäkauhalla öljykylpyyn ja kypsennä ne kauttaaltaan kauniin ruskeiksi. Makeat munkit kannattaa paistaa ennen suolaisia. Älä laita kattilaan liikaa munkkeja kerrallaan, ettei öljy jäähdy.

Reikäkauho kypsät munkit talouspaperin päälle valuttamaan siihen ylimääräiset öljynsä. Kierittele makeat munkit sokerissa.

Jäätelökevät

2009-04-26T21:50:00.052+03:00

Hyvinvarusteltujen kauppojen sekä leffavuokraamojen pakastekaappeihin on ilmestynyt kaksi uutta Ben & Jerry's-jätskiä, Baked Alaska ja Chocolate Macadamia.

Arvoin aikani ensimmäistä testimakua ja voittajaksi valikoitui Baked Alaska, jonka tykötarpeina on käytetty vaniljajäätelöä, vaahtokarkkiraitoja ja valkosuklaajääkarhuja. Voiko mikään olla herttaisempaa kuin purkillinen valkosuklaajääkarhuja!

Jäde oli imelää kuin Julio Iglesias, mutta silti rohkenin lääkitä sillä eilistä itseaiheutettua oloani (käsieni vienohko vapina selittänee myös tärähtäneen kuvan). Ja kas kummaa, elämä alkoi voittaa jo kolmannella lusikallisella.

Vaikka Baked Alaska oli hyvää, taitaa lajitoverien sosiaalinen painostus kyllä pakottaa minutkin hankkimaan pöntöllisen suklaauutuutta...

Katkeamaton kylmäketju jatkukoon sulavasti karkkijätskeistä haastemuistutukseen: sinulla on vielä pari päivää aikaa käydä äänestämässä suosikkiasi huhtikuun kisassa. Anna äänesi ja vaikuta!

Myös Ben & Jerry kaipaavat apuasi. Osallistu Do The World A Flavour-skabaan ja hyvällä tsägällä pääset jäppisten kanssa palkintomatkalle Reilun kaupan kaakaotilalle Dominikaaniseen tasavaltaan. Ja mikä parasta, voit saada ideoimasi jäätelön maailmanlaajuiseen jakeluun!

Kaksi kärpästä ja klassikkovoikkari

2009-04-26T16:48:00.053+03:00

Päiväkävelin äsken Kaapelin Kierrätystehdas-tapahtumaan, jonka tavaratorilta mukaan tarttui pari mukavaa keittokirjaa: All Colour Salads & Starters ja The Classic 1000 Chicken Recipes. Ilmaisia kirjoja on niin vaikea vastustaa...

Samalla reissulla sain vihdoin ja viimein vierailtua Hotelli- ja ravintolamuseossa, joka osoittautui tosi mielenkiintoiseksi paikaksi! Perusnäyttelyn puolella jumituin ravintolakeittiöön, jossa äimistelin voinappikonetta ja 18-reikäistä valurautaista lettupannua. Alkon vuoden 1934 vähittäismyyntihinnaston selailu oli myös antoisaa puuhaa.

Lisäksi opin, että kieltolain alkamiseen saakka niin sanottujen parempien ravintoloiden lounaspakettiin kuului vierailuoikeus viinakannulla, josta kukin sai laskea moraalilleen sopivan määrän jäähdytettyjä ruokaryyppyjä.

Ravintola Gambrinin viinakannun kuva on lainattu Hotelli- ja ravintolamuseon sivuilta.

Museon Matkaevästä-teemanäyttelyssä kerrotaan, kuinka ruoan myynti on vuosien saatossa muuttunut erilaisissa kulkuvälineissä sekä niiden pysähdyspaikoilla. Tarjolla on muiden muassa hykerryttäviä kuvia Teboilin baareista :-)

Teemanäyttely on ihasteltavissa syyskuun loppuun saakka, suosittelen! Lysti on halpaa, sillä sisäänpääsymaksu on kaksi euroa.

Museossa pyöriessä mieleen muistuivat lapsuuden sukujuhlat, joihin ravintolassa työskentelevä isotätini valmisti aina tarjotintolkulla voileipiä. Sellaisia hienoja, joissa leikkeleet oli aseteltu ruusunnupuiksi, kurkkuviipaleet leikattu daideellisesti ja koristeeksi tökätty tupsu persiljaa. Hirmu nättejä, mutta vaikeita syödä.

Museovierailun ja lapsuusmuistojen inspiroimana olin aivan pakotettu väsäämään iltapäiväkahvin särpimeksi klassisen muna-anjovisvoileivän.

Tarvitset:
munan
viipaleen ruisleipää
noin teelusikallisen majoneesia
salaattia
2 anjovisfileetä

Tee näin:
Keitä munaa kymmenen minuuttia ja anna sen jäähtyä.

Paahda leipäviipale ja "voitele" se majoneesilla. Peitä majo parilla-kolmella salaatinlehdellä.

Leikkaa muna viipaleiksi ja anjovisfileet kapeammiksi suikaleiksi. Asettele viipaleet ja suikaleet salaattipedille.

Syö itsellesi nostalginen olo.

Haastekakkarat

2009-04-20T21:16:00.037+03:00

Osallistumiseni kolmen värin kisaan jäi viime tinkaan (mikä se tinka muuten on, etymologit hoi?), mutta ehdin kuin ehdinkin mukaan.

Ensin ajattelin mennä sieltä mistä aita on matalin ja toistaa itseäni, mutta sitten sisäinen innovaattorini vei voiton ja päätin vähän pläänäillä.

Tovin tuumailtuani valitsin haasteruoan väripalettiin keltaista maissia, vihreitä avocadoja ja punaisia kirsikkatomaatteja. Näistä heleistä aineksista maalailin maissikakkaroita sekä maailman parasta guacamolea.

Maissikakkusten resepti on eksynyt essun taskuun aikoja sitten mistä lie. En tajua, miksen ole tehnyt heitä kuin kerran, pari - tämän helpommaksi ei herkkujen kokkailu nimittäin tule!

Ohjeen satsista paistui kymmenen kakkaraa, joiden seuraksi fleivörsheikkasin avokadomöhnää Jamien tapaan. Tulipa aivan sairaan hyvää!

Maissikakkaroihin tarvitset:
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria
4 dl maissinjyviä
2 munanvalkuaista
auringonkukkaöljyä

Tee näin:
Sekoita jauhot, leivinjauhe, suola ja pippuri. Lisää joukkoon maissinjyvät. Myllää seosta sen verran reippaasti, että kaikki jyvät saavat osansa jauhoista.

Vatkaa valkuaiset jämäkänkuohkeaksi vaahdoksi. Homma helpottuu, jos ripsautat valkuaisiin hieman suolaa ennen vatkuun aloittamista. Kääntele valkuaisvaahto varovasti jauhoisten maissien sekaan.

Kuumenna öljyä paistinpannulla. Kauho pannulle reilun ruokalusikallisen verran maissi-jauho-valkuaisvaahtoseosta per kakkara. Paista kakkaroita viitisen minuuttia puolin ja toisin.

Tarjoile haaleina kera guacamolen.

Pacman de Peruna

2009-04-19T14:52:00.007+03:00

Yleensä tortilloilla tarkoitetaan lettutyyppisiä asioita, joihin on kiva rullailla muita mukavia tykötarpeita. Tortilla de patatas puolestaan on yksi espanjalaisten lahjoista herkuttelevalle kansanosalle.

Perunamunakas on kaikessa yksinkertaisuudessaan erinomaista huikopalaa. Sitä voi vapaasti varioida omien mieltymysten ja kaapeista löytyvien ainesten mukaan. Itse veistelen joskus sekaan pata negraa, jonka korvikkeena peruspekoni toimii ongelmitta.

Tortillan voi valmistaa joko raaoista tai keitetyistä perunoista. Kypsien pottujen kanssa valmista tulee sukkelammin. Myös munakkaan paksuuden suhteen on olemassa koulukuntaeroja, henkilökohtaisesti pidän enemmän ohukaisemmista tortilloista.

Viimeksi tätä suhteellisen heviä evästä tuli tehtyä läskisoosin kaveriksi keitetyistä ylijäämäpotuista. Hyvää tuli ja jämät maistuivat kylmänäkin.

Tarvitset:
2 pientä sipulia
5 pienehköä keitettyä perunaa
oliiviöljyä
4 munaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Kuori sipulit ja perunat. Pilko sipuli silpuksi ja viipaloi potut siivuiksi.

Kuumenna öljyä paistinpannussa ja freesaa sipuleita viitisen minuuttia. Sekoita joukkoon perunaviipaleet.

Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa munien rakenne rikki. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää pannulle hieman öljyä ja kaada munat peruna-sipuliseoksen päälle.

Kypsennä perunamunakasta miedolla lämmöllä kunnes se on hyytynyt. Käännä munakas lautasen avulla ja kypsennä toinenkin puoli kauniin väriseksi.