fotomik

Vinkkivinkki

2009-02-26T00:40:00.003+02:00

Ajoittain Asiallisenakin Asianosainen

Hahhaa, Erittäin Hyvä Ystäväni Andreikin on aloittanut bloginsa. On se sekin maailman ihme kuulkaa.

Ja heti ekassa postauksessaan osuu sattumoisin allekirjailleellekin läheiseen aiheeseen.
Nimittäin elämä ilman televisiota.
A&M:hän luopuivat kohtapuoleen tasan vuosi sitten digipoksistaan, eli jättivät telkun lähinnä lasten viihdykkeeksi, DVD:t siellä pyörii.
Tilannehan on sama meillä, eli itse varsinaista telkkaria meillä katsoo oikeastaan vain Mikael, tuota lasten kanavaa, eli Playhouse Disneyä. Kaikki meidän aikuisten telkkaritarpeet hoituu tuon internetin kautta.

Kun se TV-lupa on oikeasti kyllä ihan sairaan kallis. Samalla rahalla saa kivan pinon DVD-leffoja tai TV-sarjojen kausibokseja. Laittaa miettimään.

Nyt ainoa ongelma digipoksin poisannosta olisi se, että tuota Playhousea olis saatava nauhoitettua about viikon verran hätätapauksia varten. Ja sit pois.
Ei kukaan omistais esim. nauhottavaa DVD-soitinta tai digipoksia josta sais siirrettyä nauhotukset ulos? Ja lainais vielä mulle? Tai voishan sen ostaakin, ei ne kai kalliita enää ole, käytettykin menis ihan hyvin, kunhan kuukauden toimis, tai ees sen viikon...

Tästähän on oikein makoisia sivuseurauksia potentiaalisesti, nimittäin irrottelin tuossa aikaa sitten antiikkiset videot (no ei ne o antiikkiset, jokusen vuoden vanhat Sonyt, ihan asiallinen käyttöpeli...) töpselistä (katkaisimellisesta tottakai, yöksi kokonaan standbyt hittoon), kun ahisti turha sähkönkulutus. Nyt sitten viimein sain pölynpyyhintäpuuskassani irrotettua koko höskän ja siirrettyä pois tuosta olkkaria rumentamasta. Ja samalla irtosi melkoinen määrä johtojakin, aika hassua miten kaiutin- ja sähköjohdon lisäksi tuolla on scartit DVDstä ja Boksista telkkuun, ja optinen audiopiuha vahvistimeen. Kaiken muun raivasin pois.

Ja siinä samalla sitten tajusin ettei sen vahvistimenkaan tarvitse enää olla tuossa olkkarissa, vaan senkin voisi siirtää jonnekin missä musiikkia voi edes kuunnella. Niinkuin vaikka keittiöön. DVD-soitin, joka CD-pyörittimenkin virkaa meillä toimittaa, ei tosin kyllä voi tietenkään muuttaa telkun vierestä mihinkään, mutta toisaalta tuon iPodin saisi tuohon vahvariin sit kiinni ja sehän taas on... Ihan ookoo. Mutta kyllä siihen olis kiva sit ostaa kunnollinen CD-soitin, ja kyllä se tuo vahvistinkin päivitystä kaipaa. Ja iPodille se telakka sit niin helpottuu sekin. Onneksi kaiuttimet ja johdot on ihan asialliset.

Ja sitten kun telkkaria ei enää tarvita tuossa paraatipaikalla olkkarissa, sen voi työntää tuonne takanurkkaan, kyllä se poika mikkihiirtä sielläkin kahtelee. Siihen toinen sohva tilalle ja vaikka nojatuolipari ja sohvapöytä isompi väliin ja ja ja...

Ja siinä vaiheessa tajutaankin että on se digiboksin omistaminen kuitenkin vaan niin ihanan halpaa.

Muita viime aikojen kohokohtia:

Yle Puhe. Jyväskylään viimeksi ajaessani sain viimein kuunnellakseni tätä ihanuutta, ja ah, sekä voi miten ihana asia on tuo. Tulee asiallista puheohjelmaa, eikä siitä tarvitse maksaa hintana sitä että joutuu kuuntelemaan virsiä ja iskelmää.
Tosin kyllä ei niitä humppia nyt NIIN paljoa tule tuolta vakioradiokanavankaan puolelta. Nimittäin meillä kuunnellaan autossa nykyään Yle Radio 1:ä. Kun ei aamuisin Mikaelin kanssa voi kuunnella edes YleXääkään, kun kiroilevat aamuisinkin. Siinä sitten kaveri toistelee paskat ja perkeleet vieressä. Ei näin.
Harmi tuossa Puheessa on se että eihän sekään täällä paskakorvessa kuulu. Nii.

Joutsi ry. No se sai meikäläinenkin viimein aloitettua sen jousiammuntaharrastuksen. Eipähän tuota kuin mitä, 14 vuotta ole suunniteltu ja aiottu...
Ihanaa on, siitä pitänee kirjoittaa myöhemmin lisää.

Mutta nyt nukkumaan, työpäivä edessä. Muutama päivä tiukkaa rutistusta, sitten ensin viikoksi Ranskaan Nantesiin EU-projektin mukana, sit viikoks töihin ja piiitkä viikonloppu Berliinissä. Taas sinne, tällä kertaa Irinjan 30-vuotisjuhlille...
Ei malttais odottaa, ei. On se vaan kyllä niin hieno paikka.

Terveiset

2009-02-08T20:11:00.004+02:00

Otsikon mukaan terveisiä Superkuvan tarkkasilmäiselle henkilökunnalle

Menneen viikon tapahtumien johdosta innostuin tutkailemaan hieman blogini liikennettä tuolta Analyticsiltä, olihan komea piikki kävijämäärissä, 339% kasvua reilussa viikossa! Kiitos Tampere, Kuopio ja Pori.

Mikäli tästä nyt on joku ns. ulkopuolinen vetänyt palkokasveja hengityselimiinsä niin voin sanoa ettei kannata.

Olen pahoillani paikasta jossa otin asian esille.
En ole pahoillani siitä että otin asian esille.
Olen pahoillani siitä että asiat on näin.

Tämä asia on tämän osalta käsitelty.

Hupaisana yksityiskohtana huomasin että joku oli osunut blogiini Googlesta hakusanalla "Sängyssä kontioissa"... Onhan tuolla yksi postaus viime syksyltä kun Suhalle muutettaessa etsiskelin niitä oikeita Nokialaisia, että kyllä se "kontio" sieltä löytyykin. Olen tainnut kuitenkin tuottaa tuon etsijälle pettymyksen, elämäni ei nimittäin sisällä kumisaapasfetissiä.

Tosin nyt se kyllä sitten tuottaa lisää osumia tästä kumi-asiasta varmaan tämä. Ei se mitään.

P.S. Kuten kuvasta näkyy, Leica palasi Tohtorilta, Kamerahuolto Mustonen & Laineella oli vuodenvaihteen yli. Kaikki ookoo nyt, on putsattu ja rasvattu ja säädetty. Filmiäkin mennyt suht reilusti koneesta jo. Kovasti kiittelen Mustonen & Lainetta, erittäin asiallista palvelua, ripeääkin kun ottaa huomioon sen loma-pätkimisen mikä siinä oli välissä.

Huomioita työkaluista.

2009-01-06T15:09:00.002+02:00

Say hello to my little frieeennnd. Or goodbye, se on nyt tohtorilla katsottavana.

On se ihmeellistä että valokuvaus voi olla pienistä asioista kiinni. Leican rikkoutumisen jälkeen tuntuu että ei ole ollut minkäänlaista riemua tehdä mitään. Ihmeellistä.

Testiä

2009-01-06T13:15:00.000+02:00

Google teki miehen työn ja julkaisi Picasan Macille, viimein, melkein (Betahan tuo vasta on). No, nyt on sitten niin että näiden kuvien kanssa touhuaminen vähän järkeistyy, en nimittäin voi sietää tuota Bloggerin omaa kuvienuploadaus-kökkylää.

Ja jos on jotain mitä en voi sietää, niin vapaa-ajallani sitä en sitten vain tee. Minun hetkeni on liian kallisarvoisia ala-arvoisten asioiden kanssa painimiseen.

Mutta Picasasta voi valita kuvia ja painaa suoraan "Blog This", ja jos tämänkin joku lukee niin kyllä, sitten se toimii.

Ylläolevat on taidesarjasta "Mikael + Nokia E51", eli harhautusmielessä otatettuja kuvia kännykkäkameralla.

Elämme näitä aikoja.

2008-04-23T20:39:00.003+03:00

No niin. Ensin pieni päivitys siitä missä Tänään mennään. Eli näin.

Siinähän sitä on, Lääkettä Perheelle. Jo toista (2.!) kertaa elämässäni on minulla kädessä lääkärin kirjoittama sairaslomalappu. Näin sitä vanhetaan. Verikokeeseenkin jouduin taas, eli nyt jo kolme (3!) kertaa on tikattu minnuu, ja nielusta ottivat näytteen semmoisella tikulla, se olikin taas uusi kokemus.

Ja kas vain, siellähän se Streptokokki A luurasi, joten penisilliiniä koneeseen (eka kerta 20 vuoteen tämäkin!) ja kotiin pötköttämään. 800mg ibuprofeenia ja 1000mg parasetamolia tuntui purevan kuumeeseen ja kipuun. Kyllä minäkin niitä lääkkeitä näköjään osaan syödä kun sille tarvis on.

Seuraavana aamuna Armas Vaimo valitti kurkkuaan, ja samantien tohtorille. Samat kuviot, samat lääkkeet, tosin Arvauskeskuksesta ei kirjoitettu kipulääkereseptiä, miulle Suinuusta (paikallinen yksityinen terveyasema) kirjoitettiin.

Ja tänä aamuna, eli vielä seuraavana aamuna käytiin Mikaelin kanssa tohtorilla ja kappasvaan miten yllättävää että siellähän se Kokki luurasi kanssa. Onneksi ei tuo poika mitenkään erityisen kipeä ole, mutta parempi se pöpö sieltä on tappaa.

Hauskasti sama V-Pen on koko jengillä, tosin Mikaelilla tuommosen nestemäisenä. Ei muuten haise samalta kuin pikkupoikana tää muistaakseni löyhkäsi. Urea sen sijaan haiskahtaa just tasan samalta. Ihme homma.

Eli Angiinahan tässä on kyseessä. No, huomenna kai töihin kokeilemaan että miten jaksaa olla. Luultavasti ihan normaalisti. Eipä siellä riemusta hypellä tavallisinakaan päivinä.

Mutta sitten mukavempiin juttuihin, eli lisäystä allekirjoittaneen leluhyllyyn, kas näin:

Siis Olympuksen OM-2n ja 50mm, reilun neljäkymppiä eBaystä. Tarkoitus olla tän kesän "goanywhere"-kamera, eli siis semmonen mikä on pieni ja halpa, ja kokonaan ikioma. ja ihan kivasti Möykky sen jo kirjahyllystä onnistuikin pudottamaan, eipähän tarvii enää miettiä että laittaako siihen sen UV-suojan tai linssinsuojuksen takaisin, sen verran meni suodinkierre lommolle... Mutta tuntuu se vielä toimivan. Töissä on myynnissä sopivasti päiväyksen menettänyttä Agfaa viiden rullan paketeissa, niitä ehkä jokusen kotiin kaveriksi tuolle. Siinähän saa roikkua mukana, varsinkin kunhan saan ainehdittua sen uuden hihnan tuohon. Joku mamselli siihen on CANONIN hihnan vaihtanut, hittovie, ihmettelin kun ihottumaa oli niskassa. Sitähän se vaan olikin.

Toi toinen hirviöhän sitten ei varsinaisesti kai oma-OMA ole, eli Firmalta alaspäin periytynyt D200nen ja 17-55mm f:2.8.
Tämähän luonnollisesti tarkoittaa sitä että vanha kunnon D70S ja 18-70mm jää lomalle. Jos joku tuommoista tarvitsee niin myytävänä on. Kai.

Ja tässähän se syy tuohon toiseen onkin, eli:

Petter ja Nikon D3 ja miun Gitzo ja Riitta Rönkkö-näyttely Joensuun Taidemuseossa. Kamerassa kiinni tuossa tosin myös miun 35nen, kun kameran kanssa tilattu 14-24mm f:2.8N on huollossa (kyllä, tarkennus uupui muutaman kymmenen kuvan jälkeen!) ja uus 60mm Micro-Nikkori ei ole vielä tullut.
Mutta on siinä melkoinen laite. Eikä se laajiskaan mitenkään kamalan huonolta tuntunut, sen hetken kun toimi...

Tai eihän tossa rajatussa versiossa muuten sitä Gitzoa näykään, pelkästään toi hervoton Manfroton Kuula.

Noni, nyt meen lukemaan Pojalle iltasadun ja päästän Vaimon tähän koneelle Skypeilemään Martta-serkun kanssa Ranskaan, Pariisiin. Lucky bastard, sanon mie. Terveisiä tätäkin kautta siulle Masa-Makkara!

Feel Berlin.

2008-04-08T09:49:00.004+03:00

Joo. Maailmassa on harvoja paikkoja, joissa ihminen on onnellisimmillaan. Helsinki-Vantaan lentokenttä ON yksi niistä. Tässä lähdössä Berliiniin kuun vaihteessa.

Laitetaan näitä turistirytyytyksiä väliin, on se Hieno Paikka, on.

Siellä niitä Kontrasteja ois piisannut. Mutta ei sitä aina älyä.

Pakko on myöntää että menetin Itseni tuolle kaupungille aivan täysin. Jos ei olisi Möykky odottamassa kotona, en ole ihan varma, olisinko vielä varatulla paluulennolla istunut... Muutaman viikon mennyt eestaas tuolla, ja vasta sitten alkanut ihmetellä että miten siitä selvitään.

On se hemmetti, että kepappi maksaa 2 euroa tai alle, Weihenstepaneri 1.30€ (Alkossa sopivasti 3.10€), kirsikankukat kukkii puistoissa ja mustarastaat laulaa lällättää (?) puunlatvoissa. Vitun epäreilua sanon minä.

Täällä muutenkin ankeuttaa elämä. Kaikki on muuten ookoo ja erittäinkin ookoo, mutta se tuo työ-asia... Huoh.

Aijuu. Currywursti. Oi hemmetti mikä keksintö, makkaraa, tomaattisosetta/ketsuppia, hitosti curryjauhetta siihen sekaan ja sitten päälle vielä vähän... curryjauhetta. Tarjoillaan (kuulemma) leivän tai ranujen kera. Tosin en mie sitä leipää muuten varsinaisesti nähnyt ikinä, listalla vain luki että bröt, eikös se leipee meinaa. Ranuja kylläkin.
Tulin, näin, söin.

Toimii myös kotosuomessa, hienonsin reseptiä hieman ja laitoin ihan bratwurstia pannulle. Armas Vaimo teki arvatenkin 50/50-suhteella tomaattipyrettä ja ketsuppia.

Menee myös dippisoosina näköjään, chiliä joukkoon niin avot.

Mikähän siinä Berliinissä nyt osui niin hyvin?
En tiedä.
Muuri jotenkin vaikutti muhun, en oikein ollut TAJUNNUT asiaa ennenkuin siinä rajalla seistessä, että "Eihän se nyt vain historiaa olekaan", tai jotain. Mulla vähän nää "tärkeät tapahtumat" on heikoilla. Ei siellä ylä-asteella se historia ihan kamalasti kiinnostanut.

Oudon turvallisen tuntuinen kaupunki myöskin, ainakin tämä Mitten alue. Ainoatakaan uhkaavaa tilannetta ei osunut, vaikka allekirjoittanut tuli pitkälti puolen yön jälkeen useampana iltana kotiin, yksin, kun muut oli jo luovuttaneet.
Melko toista kuin esim. Joensuussa, heti ekana päivänä oli kännihirmut olleet oksentamassa Anttilan kulmalla, ja mie kun kävin ysin aikaan Gloriassa kaljalla niin ihan eri meininki oli kaduilla. En tajua, Berliinissä kuitenkin oli ihan normaalia nähdä nuoria ihmisiä (siis 25-35v.) iltaisin se puolen litran olutleka kädessä kävelemässä johonkin. Siis ne joi mennessään sitä kaljaa. Muttei reuhanneet. Eikä niillä koskaan mitään pussia ollut, se oli se yksi kalja, oisko ollut matkakalja sit.
Otinhan sen miekin, kun tulin Bettina Rheimsin näyttelyä katsomasta, hirmuinen jano iski. Pikkukauppa siinä sit oli, missä oli kaljaa vaan lämpösessä. Oli sit kysyttävä että "kylymää kalajaa?" (täydellisellä saksallani siis tietenkin), johon ukko sano että "Tässä kassan vieressä, ole hyvä." Ja tokihan kassakoneen vieressä oli avaaja ja purkki korkeille. En lie sit ainoa joka sen yhden kaljan osti matkalleen. Berlinen Pilsner, puoli litraa ja yksi euro. Kiitti ja näkemiin, tätä ja Jeveriä jos sais kotosalta niin hyvä ois.

No onhan se semmonen "taiteilijakaupunki", missä voi kuvitella itekin olevansa vaikka mitä. Ehkä se on se.

Saksalaisia on pakko rakastaa kyllä yhden asian takia.
Kaikki on SELKEÄÄ. Metrokartat ja bussikartat on samoilla fonteilla ja väreillä ja painoilla piirretty, kerran kun älyää että "Ahaa, harmaa linja metrokartalla tarkoittaa yövuoroa", on helppo älytä bussiaikataulusta että "Jaa, nää ajat tähän taulukkoon on merkattu samalla harmaalla, on siis yöbussi toi".
Ja kertaakaan ei tullut semmosta fiilistä joka esim. Kreikassa tulee usein, että "Saakohan tänne mennä?", kun jos oli se paikka mihin ei saanut mennä niin siinä kyllä tuli selväksi että tuonne EI mennä.
Kylttejä ja viittoja, värikoodeja ja muita, kaikki toimi. Yksinkertaisesti vain toimi. Kas, vähän niinkuin nää Applet ja Leicatkin.

Leicastapa tulikin mieleen, olipas sentään hassua lähteä LOMAmatkalle kokonaan ilman kameralaukkua. Leica ja 35-millinen olalle, pakaasiin kymmenkunta filkkarullaa ja Ixus vaimolle käteen. Melko kevyt olo oli, ja aika vahvat epäilykset lähtiessä.
Vaan kaikki meni niin hyvin kuin voi. Kamera viihtyi takin alla olkapäällä roikkumassa miltei koko reissun, hyvästi on piilossa siellä alla ja ei tarvii kuin ottaa esille niin kuvat naps ja raps ja sitten vaan päästää takaisin.
Jälkikäteen ajateltuna parempi satsi ehkä kuitenkin olis ollu joku 24mm + 50mm, vaikka se ei tietenkään tätä mun eettosta nyt oikein vastaakaan.
Tässä kattelen muuten kesäkameraksi tänä vuonna Olympuksen OM-2sta, mustana ja viiskytmillisellä varustettuna. Tai sillä nelikymppisellä pannarilla, oi se olis hienoa. Mutta ajatus on se että olis tommonen halpa, helppo ja pieni mukana KOKO KESÄN, semmonen mitä ei tarvi pelätä että menee rikki. Rientokamera, katsokaas. Vaikkei taida ihmeempiä rientoja olla luvassa, 14 vuorokautta lomaa vain kertynyt ilmeisesti.

Hitsisti sanottavaa vielä, mutta töihin on rynnättävä NYT heti. Hiphip.

Nyt on mies.

2008-02-16T08:40:00.004+02:00

Kyllä, se päivittää sittenkin. Ja mitäs sitä on touhuttu? No näitähän.

Eli töitä. Tässä Joensuun Taidemuseolla, grafiikan kimpussa.

Ja siinä se ulkoilumuodin huipentuma Pohjois-Karjalalalalaisittain, eli ne Pilkkihaalarit. Jo vain kelpaa kuule Pojan kanssa pulkkamäessä olla. Nyt on jopa ollut pari päivää niin viileää että on ihan tarpeeseen nämä.

Tästä puuttuu se Karvareuhka jonka sain, ihan ei vielä kantti kestä kaupunki-alueella sen kanssa ulkosalla liikkua.

Ja jos asuis Lieksassa tai Ilomantsissa niin ilman muuta kävisin kaupassa haalareissa. Täällä ollaan niin "isoakaupunkia" että ihmettelisivät. Pah.

Mikaelkin elää Miehen Elämää, telkkaria, kalsarit ja Lauantaimakkaraa suoraan paketista. Isänsä poika, selkeästi.

Välillä käyty pariinkin kertaan Helsingissäkin, töitä tekemässä, kuinkas muuten. Tällä kertaa asianajotoimistossa tauluja sihtailemassa.

Kauppatorilla ne kahvit juotiin, mukava sumukeli oli. Ipi valitti että ihan kauheeta kun sataa vettä. No hädintuskin.

My name is Earl, jälleen kerran.

"Teltassa +18C" luki ovessa. No kuka hullu sitä nyt niin lämpimässä talvella kahvia juo? Ei me, ulosulos.

Tosiaan viime viikonloppuna Helsingissä melko vehreää. Olispa täälläkin. Mie kyllä vaihtaisin tämmösen loskapaska- (tai pakkas-)talven ilomielin tämmöseen nollakeli keski-eurooppatalveen. Jo oli masentavaa tulla tänne pohojoiseen takaisin.

Eli melkolailla kiire on ollut jos voitte uskoa.

Projekteja on puoliksi tehty, eli siis suunniteltu. Isoa kokoa ja vielä vähän isompaakin kokoa käy mieli nyt. Ja vanhoja valokuva-albumeita.

Vähän vielä lisää leluja niin sit alkaa. Lelut siis on jo tilattu, ei tarvii kun postin sedän piipahtaa.

Viimeinkin

2008-02-07T18:41:00.000+02:00

Ahaa. Nyt lähti Manfrotto kaapin perukoille pölyttymään. Kiltti Itellan setä kantoi tänään odotetun paketin töihin: uusi jalusta Mikolle.

Eikä ihan mikä tahansa, vaan viikkokausien ähmyilyn jälkeen valitun Gitzon klassisen G1320n. 3.31kg alumiinia, kantokykyä 13kg:n verran ja lakikorkeutta (yllättävän tukevana vielä siellä asti) 191cm, plus päästä tulevat reilu kymmenen senttiä. Ei lopu mitta kesken jalutasta nyt.

Joo-o, olishan niillä ollu ne hiilarit ja basaltit, mutta jos olis halunnu vastaavan ni tuplasti kalliimpi, ja ne ei perkeleet enää näytä Gitzoilta. En tajua. Tää on kyllä ihan niin perintein kitso kun vaan voi olla. Ihana kapistus.

Mikael kirjoittaa nyt teille viestin:
dfytrddhjuopå¨äå'äölkkkffffffffffffffffffffffffffffffghjlöÄ'
hgyyfrfffffffddbhhnh38p0+å´´´¨1222266666uubnmnhfghk.-irrtyuioohh
Noin.

Siinä se oli. Huomenna Helsinkiin, Nan Goldinin vois ehkä ehtiä vilkaisemaan. Ja Hannes Heikuran. Ehkä. Jos töiltä ehtii.

Varoitus

2007-12-31T20:01:00.000+02:00

Ihan sanon vaan että jos ei minusta tai lähikavereistani kuulu mitään uudenvuoden jälkeen vähään aikaan, niin se VOI johtua siitä että viettelemme uudenvuoden juhlia tässä nyt justiinsa, ja joku lainasi Saran vanhemmilta karaokelaitteiston.

Voi HY-VÄ-JU-MA-LA.

Apua.

Hyvää Joulua

2007-12-22T23:22:00.001+02:00

Sieltähän se taas tulee... Joulu. Koristeltiin naapurissa kuusi, kun ei omaa ole tänä vuonna. Kun ei olla kotosalla jouluna.

Hiljaisuus täälläpäin selittyy ihan vaan sillä että mulla on NIIN paljon kuvia mitä tänne pitäisi änkeä, ja tää paska antaa laittaa viisi kuvaa kerralla, niin mulla meni hermot. Isosti.

Jos keksis jonkun edes puolijärkevän systeemin miten niitä kuvatuksia saisi JÄRJESTYKSESSÄ tähän laitettua niin mielelläni laittaisin, ja kirjoittelisin. Muttamutta... Noh.

Kuitenkin, viettäkää nyt rauhallinen ja kaunis perhejuhla, ne keillä semmoinen on. Ne jotka ei perhejuhlaa syystä tai toisesta vietä, niin ottakaa nyt tekin rennosti. Jooko?

Sit mentiin

2007-12-01T09:30:00.000+02:00

Noni. Laukut pakattu, vielä skannaan tämän passin että on tallessa sitten sähköpostissa jos häviää.

Lento lähtee Helsinkiin puolentoistatunnin päästä, klo 12.05. Siellä sit verkkokauppa.comin myymälässä vierailen (läppärilaukkua vielä viime hetkellä), ja kuuden jälkeen Sally Mannia kattomaan museoon (ennen kuin poliisit repii ne alas), ja sit syömään ja sikarille.

Sunnuntaina sit ysin aikoihin hurahtaa airfrance taivaalle. Mutta siitä myöhemmin, nyt blogaan jos ransmannilla vaan on tarjota nettiyhteyttä, ja mikolla aikaa. Mutta eiköhän. Ja kameroitakin on mukana, pikkudigi ja Leica. Ja filkkaakin.

Puspus, nyt menen.

Paluu

2007-11-14T20:34:00.000+02:00

No joojjoo.

Kai tätä sitten jotkut edes lukisi, kun nyt alkaa tulla jo hieman kärsimättömiä tiedusteluita että koskas se latvakakkonen sieltä raukoilta rajoilta taas alkaa höperehtimään.

Kuulkaas. Se on nyt niin että just... NYT.

Tääkin on tietty vaan lupailua ja aiemman toistoa, mutta luvassa on ainakin

Baarissa istumista. Tämä on Palaveri, paikallinen olutbaari. Ja ihan onkin. Klubikortti oli jo ekalla viikolla taskussa.

Luonnosta nautiskelua. Suha ja piippu. Jos haluatte tietää, siellä palaa Sikaritalon oma sekoitus (vai onko Petersonia uudelleen nimettynä? Jaa-a.), "Vanha Havanna". Ei hassumpaa.

Ruokaa ja syömistä. Helsingissä käytiin työskentelemässä ja syömässä, tämä on raa'ahkon lihan illalta, alkupalat oli vielä vähemmän kypsät. Terveisiä Ernalle vaan.

Ja tietenkin Sikareita. Tässä Toimitusjohtajan mallinäyte Helsingin reissulta, RyJ:n SC. Ei kuulema hullumpi. Huonosti leikattu vaan näköjään.

Ja maisemia reissuilta. Joskus kannattaa pysähtyä Lahdentiellä. Oli nättiä, vaikka kuva onkin vaan tuommonen.

Taas on muuten tosta pikkudigistä kaikki. Filmit on kehittämättä vieläkin, ja isolla digillä ei o kuvattu kuin työjuttuja. Holga on jossain kassissa ja Leicaakaan en ole viitsinyt verrytellä. Enskuussa sit pääsee Leicakin uusia maisemia näkemään.

Nythän on tilanne se, että töissä ei enää voi blogia kirjoitella, toisin kuin ennen, mikä on varmasti näkynytkin tässä päivitystiheydessä, ja kotosalla on melko haipakkaa kanssa.

Mitä kuuluu? No, vaimolta leikattiin tuossa viikonloppuna tarpeettomia osia sisuskaluista poies, se se vasta jännittävää olikin.
Kodinpyhitys ja tuparit on vietelty jo ihan melkein huomaamatta, rakkaan vaimonserkun kanssa käytiin hieman baariloissa, tai siis tasan yhdessä, eli Wanhassa Jokelassa. On se muuten hieno paikka sekin.
Videopätkääkin voi kattella jos lystää, kiitti Andrei. Luojan kiitos minua ei siinä näy.

http://www.youtube.com/watch?v=ulyyz2jKrxU
(eli en jaksa miettiä miten sen saa upotettua tähän.)

Joulukuuta odotan riemulla (ja kauhulla), se on nimittäin nyt sitten tupattu töitä ja reissaamista päivätöiden lisäksi melko täyteen, pitäisi saada mahtumaan pari Helsinki, yksi Kuopio ja kaiken huippuna Nantes, Ranska. Nantesin reissu on (onneksi) la-ke, joten se ei vie IHAN koko viikonloppua, mutta noi muut on koko viikonlopun kestäviä pyräyksiä aina, perjantaina duunin jälkeen lähtö ja sunnuntaina yöllä paluut todennäköisesti. JA sitten kotona viikoilla tietty Photoshoppi ja Lightruumi vaan pärisee. Mutta onneksi tästä lystistä maksetaan. Kohta alkaa olla velat makseltu pois, että ehkä ne talvikengät saa ostettua jo tämän talven aikana.

Ranskan reissusta muuten tuli just lentoliput, Joensuu-Helsinki, Helsinki-Charles De Gaulle, CDG - Nantes. Ja sitten takasin, NTE-CDG, CDG-HEL, HEL-JNS.

Ja ei, emme ota muuta matkatavaraa kuin carryonit, nimenomaan tuon CDG-vaihdon takia. Mitä niitä antaa hukattavaksi.
Alunperin oli suunitelmana mennä CDG-Nantes väli TGV:llä, eli sillä melkonopeallajunalla, mutta nythän en jo perkeleet nekin lakossa, ja ransmannit tuntien niillä voi hyvinkin kestää se lakko joulukuun alulle asti. Eli mennään lentämällä. Airbussit A318, A320 ja A321 sekä ATR-72nen JNS-HEL-välillä lennättelee meitä, Finncomin, Finnairin ja Air Francen värien alla. Jo vain jänskättää jo nyt!

Nantesissa muuten kasvatetaan Ostereita. Että niitä vissiin joutuupi syömään, isännät kun tarjoaa niin Mikollahan ei ole vaihtoehtoja kuin syödä. Ja luulisin että jos noita mereneläviä nyt on sitten kerta syötävä, niin rannikkoranskalainen ne varmaan osaa tehdä, suhteellisen hyvin.

Noni, nyt on alettava kattomaan Greyn Anatomiaa, tai Heroesia. DVD:ltä tottakai, meillähän ei telkkaria ole katottu juurikaan muuton jälkeen. Paitsi Boston Legal on nauhotettava. Mut ei sitäkään ole suorana katottu kertaakaan vissiin.

Kaikki on siis suhteellisen hyvin täällä kaukana. Lopetetaan postikorttimaisesti, eli

Kelit on mitä parhaimmat, ja olut kylmää.
Olisittepa täällä,
terveisin
Perhe Kalavainen

Teaseri

2007-10-19T01:24:00.000+03:00

Tulossa likiaikoina:

Maisemia
Helsinki
Jyväskylä
Suruaika
Jälleennäkemisen Riemua
Puurivejä

Kunhan vaan työnteolta ehtii omia kuviaan katselemaan. Ja ajatuksiaan jäsentelemään.
Mutta älkää nyt ihan kokonaan luovuttako miun kanssa.

Lissää!

2007-10-07T18:39:00.002+03:00

Joo, jatketaan tätä jo kohta liki Haloefektimäistä kuvatulvaa, mutta kun tää on niin hauskaa, kun tuo pikkuräpsy koko ajan käsillä. Kyl tää tästä sit rauhottuu.

Laitetaan nyt nää serkkutytöt ja kummitädit tähän että Kissamau uskoo että täällä Idässä syö muutkin kuin minä. Ainakin Möykylle maistuu, tuossa ylempänä siis Mammukummi, ja lapsensa, Verikovin Anna ja Liisa, tässä järjestyksessä.

Sunnuntai-aamun ihmettelyä kaivinkoneen (kaikkone, kuten hän itse asian ilmaisee. "Kaunis kaikkone.") kanssa.

Saatiin tyyppi huijattua kylpysessioille, yllättävän iisisti meni. Paitsi sit poistulo, aiemmin meno ollut se kamalin osa. Outoa.

Anna osaa poseerata, isänsä ottaa kuvia aika paljon kanssa. Isoa kameraa se on pelännyt, mutta tämmösellä pikkukameralla näköjään on helpompi.

Apinamies sunnuntai-aamuna.

Taas näitä "Mummokuvia", että muistaa minkä näkönen on ipana.

Joo, sit siis se varsinainen asia, olin tänään kuvaamassa, ajatelkaa. Kolme tuntia menin eestaas, kävin Kuoringan rannalla, lentokentällä, Junkers-korsulla, syväsatamassa, vierassatamassa, uimarannalla ja Laulurinteen takaisella rannalla. Jo vain oli menoa.

Päivän aseet, eli Pentax 67 ja kolme kakkulaa, courtesy of P&M Image Oy. Iiihana. Oivoi, on siinä taianomainen tunnelma kun mennään ja hakataan suljinta. Peili vaan ylös ja valoa.

No siinähän se on kuvaaja ja kamera.

Kuoringan ranta on siis tämä. Se on siinä ennen Joensuuta, kun tullaan Kuopio-Varkaus-tietä. Oikealla puolella.

Muutama rulla tuli ammuttua, huomenna sit kehitys värifilkoille (mustavalkovehkeet on vielä Ilomantsissa) ja illalla skannailua, nyt on työpiste kotona jokseenkin kunnossa.

Kaikki muuttolaatikot on muuten nyt tyhjennetty, huomenna kuulemma käyvät ukot hakemassa pois ne. Hyvä, saa imuroida ja laittaa matot lattialle. Sit otetaan kämppäkuvat, ja tuupataan tähän esille.

Ensi viikosta tulee kiireinen kanssa, maanantai ja tiistai mennään normaalipainolla, keskiviikkona sitten Joensuun Taidemuseo ja näyttelyn avajaiset, torstaina Olympuksen koulutus, ja perjantaina kahden jälkeen kokka kohti Helsinkiä. Sinne on aina hauska ajella tuolla firman autolla kun se näyttää muille autoilijoille peilistä äkkiseltään katsottua ihan kyttäautolta, niin jarruvalot senkun vilkkuvat vaan. Pääsee helposti ohi.

Ja sit seuraavalla viikolla keskiviikkona Jyväskylään, Suruajan keikalle. Tulee jokseenkin pitkä päivä. Mutta kun on mentävä niin on mentävä, viimeinen mahdollisuus nähdä orkesteri se.

Nyt on se ruoka valmista, joten... adiös.

Elämätä

2007-10-06T00:55:00.000+03:00

Kuvathan puhuu enemmän kuin tuhat sanaa? Pannaan muutama kuva ja muutama sana.

Ei toimi netti, kiitti Elisa. Nyt surffaan jonkun naapurin langattomalla verkolla, joka on hauskasti nimetty "ICheatAtQuake". No käyhän se niinkin.

Bloggeri lisää kuvat ihan tyhmässä järjestyksessä, joten nää ei nyt oo aikajärkässä, sori.

Canonin koulutusillan jälkkäri, mokkabrúlee. Aika namia.

Sama jälkkäri tuli tänkin jälkeen, tämä on Sonyn koulutusillan ruoka, chevrekanaa. Sony korruptoi meitä hienoilla Sony-Nike-pyyhkeillä ja kolmella Sony-BMG-levyllä, Christina Aguilera, Evanescence ja Jani Wickholm. Arvatkaa mitä ei ole vielä kuunneltu?

Väliaikainen työhuone, eli keittiö. Kellon ON jotain yli yhden.

Möykkykin on kuvannut. Kielimiehiä.
Mika porailee APK:lle reikiä kaapin seinään. Oisin mie itekin, mut.

Näkymä parvekkeelta. Ihan rauhaisaa, siellä on kirkko takana.

Möykky ja Mummi vastamaalatussa keittiössä. Se on kyl kiva.

Canonilaiset ruokapöydässä.

Canonin illallisen alkuruoka, valkosipuli-etanoita. Namia. Pääkkärinä oli härän sisäfilettä kermapekonikastikkeella. Erittäin namia.

Nimpparijuhlien jälkipyykkiä, perinteinen P&M-taskulampputemppu.

Muuttopäivän edellisillan ruokailua, Rosson pannupizzaa. Mikolle maistui.

Viimeinen kuva Jyväskylästä, aamulla piti ajella vielä K-Rautaan ostamaan tarvikkeita.

Kaikki kamat isossa autossa, arvotavara pikkuautossa. Väsyneet mutta onnelliset.

Möykky Dollyssa lounaalla, kokis maistui pitkän tauon jälkeen arvatenkin melko hyvältä. Dolly on paikallinen mäkin korvike, ja hitto miten hyvä sellainen onkin.

Appivanhemmilla on takka kerrostalokämpässään. Oi miten tunnelmallista.

Stolly ja Bolly, dahling. Niin ja tiramisua.

Nää on siis Mikon ja Mikan nimpparikesteiltä. Skumppa oli Nastin lahja pojille. Hyvää sekin.

Ai ne loppu jo. No mut tälleesti täällä, nää on yhtä lukuunottamatta otettu Kanuunalla. Hauska kapistus.

Hyvää Nimipäivää

2007-09-29T09:25:00.000+03:00

... Mikko, Mikael ja Mika.

No oikeestihan Möykyllä ei ole tänään nimpparit, mutta Miulla ja Mikalla on. Mitähän sitä keksitään? Jääkapissa on ainakin lihaa ja juustoja kauheet kasat, että ehkä ainakin syyään.

Yllä mie uuden kaverini kanssa. Joo-o, on se Canoni... Kaikkeen sitä sortuukin immeinen.

Hassua miten on kameraan ängetty kauhean paljon kaikennäköistä miltei-dokumentoimatonta härpäkettä. AF-, AE- ja FE-lockit on ihan piilossa mutta käytettävissä, eikä missään spekseissä ole mainittu noista mitään. Ei oo muuten Nikoneissa tai Pentaxeissa vastaavaa toimintoa. Outoa mutta totta.
Ja tässähän on pistemittaukset ja kaikki. Ja pitkät valotukset. Ja intervallikuvaus. En tajua. On nää aika hitsisti kehittynyt sitten viime katsauksen.

No kuvanlaatu nyt ei tietenkään mikään maailmaakaatava ole, yllättäen kun on kompakti kyseessä, mutta eipä mulla kyllä mitään kovin epärealistisia odotuksiakaan ole. Reissu- ja iltakuvaukseen ajateltu, ja menee kivasti pikkukameralaukkuun kun ottaa Leican tai Holgan tai Yösian tai minkävaan mustavalkovehkeen mukaan.

Lähinnähän tässä oli idea se että kun nyt ei enää saa työsuhde-etuina niin mukavasti kuvattua värinegaa Pikkumyyllä niin perheen arjen dokumentointi on vaarassa loppua kokonaan. No nyt saa Vaimokin otettua kuvia taas.

Jaa-a, nyt menen herättelemään Pojan Äitiä, onhan tuo jo puoltoistatuntia saanut nukkua ylimääräistä.

Tai pannaan taidetta eiliseltä, tääkin on tällä rigiräpsyllä. Pahoittelen.

Melkein Ilmaista.

2007-09-27T00:08:00.000+03:00

Kiirettä kannatta varmaan pitää, mutta äsken vielä irtosi iTunesista Nightwishin uusin "Dark passion Play"-albumi järisyttävään kokonaishintaan 1.98€! Vieressä oli sama levy 15.99€ tai jotain, mutta kukas sen nyt sitten ostaa?

En tajua. Mutta onpahan tuokin sitten, voi testailla.

Huomenissa, mikäli Luoja suo, naputellaan tuosta iPodista ja sen ihanuudesta jonkin verran, mutta nyt nukkumaan. Kauniita unia ystäväiseni. Huomenna pääsee katsomaan uutta kämppää, jännittävä päivä edessä.

Valoisan Huoneen Korkea Veisu

2007-09-23T22:54:00.000+03:00

Jos joskus on joku käyttänyt aikaa ja rahaa valokuvien ottamiseen työkseen tai vakavasti huvikseen, suosittelen mitä painokkaimmin sijoittamaan seuraavat kolmisen sataa euroa Adoben Lightroomiin.
Voi Pyhä Jysäys mikä Ohjelma.

Aamu(ja ilta-)päivästä käytiin P&M Image Oy:n puitteissa kuvaamassa Joensuun Ortodoksi-seurakunnan Pyhän Nikolaoksen Kirkon 120-vuotis juhlallisuuksia, palvelus aamulla (kaks ja puol tuntii), ruokailu ja juhlaohjelma (reilu tunti). Kaksi miestä, kaksi Nikonia. Paaljon muistikortteja.
Tulos? 759 raw-kuvaa.
Niistä sitten valkkailemaan ihan eka Seurakuntalehteen 3-6 kuvaa. Huhhuh.
Olisi muuten tullut itku jos toinenkin pelkällä Finderilla ja Photoshopilla. Tai edes Bridgellä.

Mutta tää hemmetin Valohuone. En tajua miten kävi noin kätsästi. Ensin selataan kuvat läpi, sitten mennään toisen kerran ja valkataan P-näppäintä painamalla hyvät kuvat (421 kpl), sitten mietitään että mistä aiheista tarvitaan lehteen, ja valkataan uudella kiekalla kyseisistä aiheista parhaat kuvat. Sitten painetaan ctrl-komento-2 ja väännellään sävyjä hetken aikaa ja katotaan terävöinti ja lyödään isoa "Export"-nappulaa. Kerrotaan minkä nimisinä kuvat halutaan, minne ja minkä kokoisina. Painetaan ookoo. Omppu raksuttaa hetken ja avaa kansion jossa kyseiset kuvat majailevat.
Siitä sitten sähköpostiohjelmaan raahaamalla ja huismaailmalle.

Ei VOI toimia näin nätisti. Ei vaan voi.

Muttakun toimii.

En valita.

Tästä aiheesta voisin hoilata vaikka kuinka pitkään, mutten tässä vaiheessa jaksa enää. En voi kuin suositella.

Ainiin, iPodi oli mennyt paikalliselle UPSille perjantaina kuljetettavaksi. Eli siis se on nyt maannut jonkun toimiston pöydällä tyhjänpanttina koko viikonlopun. Jepjep. No huomenna onneksi/toivottavasti sitten kai.

Hei Äiti, vapaapäivää viettelen.

2007-09-20T14:49:00.000+03:00

Nyt kun on Äitilläkin netti kotona että pääsee taas tätä lukemaan, niin laitetaas oikein mummomatskua tähän alkuun, kas näin.

Tyyppi on ollut pari päivää kipeenä, perus nuhayskäkuume-settiä vaan. Kattelee ikkunasta autoja siihen malliin että kohta pitäis kai ulos päästä. No mennäänhän me kohta.

Tosiaan, vappaapäivä (täkäläisittäin kahella Peellä) on tänään, pohjustettiin sitä eilen siikatartarilla ja lampaan ulkofileellä ja uuniperunoilla ja sipuli-papu-balsamicosalaatilla ja punaviinillä ja oluella, ja sitten vielä yksille Gloriaan, ja siitähän se Iso Pyörä vasta käyntiin lähtikin ja kotona oltiinkin jo puoli kolmen jälkeen. Bepoppi on nyt sitten tarkastettu paikallisista yökkäreistä. Sanotaan nyt että jos Raatikellaria olis ollut ikävä niin ei olisi enää. Tosin täällä oli parempi musiikki. Ajoittain.

Aamusesta siis työn ääreen rauhallisesti istumaan, vappaapäivä kun on niin voi tehdä koko päivän duunia. Jepjep.

Metallicaa (!) (no vain ne Oleelliset Levyt, eli ne viisi ekaa) luureihin ja ikoninrassaukseen. Mikael piti seuraa ja viihdytti, Isi huomasi silloin kun huomasi.

Ihanan sotkuista.

Möykky näköjään löysi Isin kameran jossain välissä aamua, oli tämmönen kuva tuolla seassa. Pullukat jalat on pojalla kuitenkin.

Niin ja tuli löydettyä kohde kameran myynnistä ilmaantuneille rahoille, eli nyt loppui Sandiskin paskan mp3-soittimen kanssa taistelu. Tietenkin GF:ltä tuli just minuutti sitten linkkiä sähköpostiin naurettavan halpaan Kiev60seen eBayssa, mutta nyt on jo hieman myöhäistä.

iPod Nano 8G Pers 3rd Gen Black

(Edittiä illalla) Hii, tajusin vasta äsken että nythän sen tosissaan sitten tilasin, vuosikausien jahkailun jälkeen. Jännittää oikein, että onko se viisaampi kuin tuo Sandiskin romu mikä taskussa nyt pyörii. Että jos voisi biisit tulla siinä järjestyksessä kun tietoihin on laitettu, eikä AINA aakkos järjestyksessä levyn sisällä. Ja soitto jatkuisi siitä mihin on lopetettu eikä aina biisin alusta, vaikka jos laittaisi virratkin pois välillä.

Ja kaiverruksenkin otin, piti oikein useampi neuvoa-antava olut nauttia ennenkuin keksittiin mitä laitetaan. Kuvaa siitä sitten kun kone saapuu.

8gigatavua saa riittää minulle, nyt on tässä vajavaisessa mp3-satsissa (kolmannes levyistä ehkä?) tavaraa pois lukien äänikirjat, kausimusiikit ja klassinen 7.8gigaa. Siihen melko hyvät greatesthitsit kasaillaan kuulkaa. Joo, kuuskymppiä enempi ois maksanu 80giganen soitin, mutta koko kasvaa samalla ja ei ole enää flässipohjanen soitin ja muutenkin, emmä tiiä oikeen. Ehkä seuraavaksi sitten Iso iPodi. Sitäpaitsi toi 8 gigaa on kuustoistakertaa enempi tilaa kuin nyt, joten hyvä on, sanoisin.

Aamulla laitoin tilauksen, silloin vielä varoittelivat että "2-5 päivää menee ennenkuin saadaan läheteltyä", mutta kuitenkin tuossa kuuden aikoihin tuli sähköpostia että "Ny on lähteny, UPSin sedät soitteloo parin päivän päästä kai". Hihei, kyl miulle passaa.

Ai mistä kakssataa euroa? Myin viimein sen Canonin rungon ja vein kasan ylimääräisiä sarjiksia ja muuta roinaa divariin, siitä se. Viiskymppiä annoin vaimollekin kun se halus parturiin. Kyllä kelpaa.

Näin tällä kertaa. Nyt menen herättelemään perhettä että pääsen makuuhuoneeseen tulostelemaan Firman tarroja lähteviin levyihin. Ah tätä arkea. Ehkä avaan oluen samalla... ;D Vappaapäivä kuitenkin. Ja illalla kenties sikarille Appiukon/Toimitusjohtajan kanssa?

Traileri

2007-09-14T09:24:00.000+03:00

Kas niin.

Uusi skanneri tuli. On muuten aikas pähee kapistus, nyt voi näitä omiakin juttuja tehdä kun ehtii. Eli ennen töihin lähtöä kauhealla kiireellä näköjään aamuisin.

Neulanreikiä tuli kuvattua hieman, tässä yksi.

Kävin kirjastossakin, ja sielläpä vasta kaikkea olikin.

Musiikkiakin on osteltu,
ja töitä tehty.

Aijuu ja PanF-testiä, paperikehitteellä 3 minuuttia olkaapa hyvät.

Mie tätä jatkan myöhemmin, nyt on lähdettävä työhön, hiphei.

Pikapika

2007-09-05T23:09:00.000+03:00

Möykky heräilee ylläripäikkäreiltä. Jäi oikein poseeraamaan kun otin kameran esille.

Pikainen täytepostaus vain, pakko kertoa miten eilen lämmitettiin Pojan kanssa saunaa kun naurattaa vieläkin.

Vaimo sanoi että "Kyllähän sä sen voit ottaa mukaan sinne saunalle", ja niinhän minä sitten otin. Aika iisisti meni, tyyppi löysi ison saavin vettä, pienen ämpärin ja kauhan, joilla sitten siirteli vettä paikasta toiseen, ja melkoisen osan päälleenkin.
Siinä sain rauhassa taistella kahta tulisijaa lämpimäksi (pata syttyi nätisti, mutta kiukaan kanssa hölmöilin, ja se perkele ei meinannut lähteä kunnolla), eestaas kurkin ja kattelin ja lisäilin puita ja niin edes päin. Silleen niinkuin Kaupunkilaispojat tulia tekee, hötkyillen ja sähläämällä.

Kunnes tein sen klassisen virheen että käänsin selkäni hetkeksi, nanosekunniksi ehkä enintään Pojalle. En oikeasti pidemmäksi aikaa.
*Tsuuuhh* vaan kuului, ja käännyttyäni tapaan Rakkaan Lapseni padan avonaisen luukun äärestä, tyhjä vesikauha kädessä ja erittäin tehokkaasti sammutettu padan tuli edessään.

Kiitos Mikael, kiitos.

No joo, olisihan se pitänyt ennakoida ja arvata, siinähän se aiemmin kyykki ja puhalsi kuula punaisena, yritti raukka sammuttaa sitä tulta puhaltamalla...

Sytysnestelasin (Laphroaigia toki) täydennyksen jälkeen molemmat lähti ihan kiltisti. Kyllä mie oon hyvä. Joskus edes.

Nyt Joensuussa, pari ja puoli työpäivää vielä ja sitten lauantaina Lappeen Rantaan kuvauskeikalle duunin jälkeen, yö ollaan siellä. Lauantaina ehditään just laittaa setupit kohdilleen, sitten ruokaa ja Saimaan rantasauna ja sikarit. Sunnuntaina sitten heti aamusesta (tai iltapäivästä) työn touhuun, ja illaksi takaisin. On tämä elämätä.

Ainiin.
Irinja on Kaunis ja Ihana.

Ihmeellinen Luonto

2007-09-04T08:44:00.001+03:00

No on tämä melkoista tämä maalla asuminen. En ole tosissaan tajunnutkaan kuinka paljon Suomen luonnossa on elikoita.

Hirvivaarahan on kaikille tuttu, tänään ukko sanoi metsäradiossa (kyllä, töissä kuunnellaan Radio Suomea, mikä on kyllä oikeasti mukavaa), että "mustikassa kävin, ja kattelin että aika kirkkaaksi on hangattu puun rungot, että kannattaa niitä kiimaisia hirviä varoa siellä teillä", ja tänne Ilomantsiinhan kun ajaa Joensuusta, siinä taitaa olla muunmuassa yksi kyltti missä lukee "Hirvivaara, 23km", ja se EI ole paikan nimi, kiitos vaan. Melko jännittävä oli äsken ajaa tänne Suhalle, kun kahdeksan jälkeen lähdettiin hämärtyvään iltaan ajamaan. Tunnin verranhan tänne ajaa tuolta kaupungista, ja sumuakin oli paikoitellen enemmän kuin reilusti.

Muitakin havaintoja toki on tehty, äskenkin kävin ulkosalla pissillä (kuusen juurelle lorottelemisessa on kuulkaa jotain niin terapeuttista kyllä), ja lepakoita lenteli niin että tuntui että kyykkyyn saa vetää ettei osu päähän. Kai mun kuulo on ihan ookoo vielä kun kuulee kun ne kitisee?

Villisikoja tässä pyörii, lauantai-iltana pari vinkui tuossa lähellä, ja nyt taas. Jos olisi pyssy niin saattaisi saada tuvan ikkunasta tujautettua reiluhkon paistin itelleen siitä.

Karhuja on tottakai, ei ole kuulemma montaa vuotta kun pihalta löytyi kontion jälkiä, ja perjantaina tänne tullessa tuossa oli semmoinen tusinan autokunnan porukka odottelemassa lisää jäseniä tienposkessa. Tuskin niin isolla jengillä niitä sorsia lähdetään possauttelemaan? Ja eikös ne karhuluvat alkaneet perjantaina?

Sudet on myöskin jokatalvisia vieraita täällä, niin tässä Suhalla kuin tuolla Ilomantsin kirkonkylälläkin, ihmisten pihoissa. Radiossa (josta on tullut tärkein informaatiokanava kivasti, telkkaria en ole katsonut sitten viime torstai-illan Teho-osaston) sanottiin jotta jossain oli marjastajan päälle käynyt sus, tosin kai pohjoisemmassa, Kajaanissa vai missähän se oli.

Myyriä täällä on ihan silmittömästi, ainakin pihalle joka aamu ilmestyneiden reikien määrästä päätellen. Semmoisen minä haluaisin kyllä nähdä, pitäisi kai mennä tuonne ulos taskulampun kanssa väijymään.

Niin ja ne jänikset. Niitähän nyt on Joensuun keskustassakin, jokohan minä siitä kerroin? Appivanhempien kerrostalon pihassa, keskustassa olen monesti nähnyt ison rusakon. Eilen kun tultiin tuolta kylältä niin tuossa tiellä loikki yksi kanssa, yritettiin Mikaelin kanssa ajaa sen päälle, muttei ehditty, on ne perhanat sen verran liukkaita kavereita Mutta hauskan näköisiä. Möykky saa "ajaa" Isin sylissä tuon Suhan pikkutien aina, tykkää hirmuisesti.

Sammakoita ja sisiliskoja ja kaikkia noita lentäviä inhakkeita ei varmaan sen enempää tarvitse mainitakaan?

Ja lintuja. Jos olisi lainkaan bongariverta niin kyllä olisi mukavaa ulkona kykkiä. Yhtä tikkaa tai palokärkeä tai mikälie olikaan piti oikein kattella kiikareilla kun tuohon yhteen puuhun lehahti. En mie tiedä mikä se siis oikeasti oli, mutta punaista siinä oli ja kovasti paukutteli nokallaan puuta. Autoillessa aina huomaa semmoisia kertaluokkaa isompia lintuja, niistä sentään tunnistaa että "Tuo oli kyllä joku haukka", ja niin edelleen. Joskohan netistä löytäisi jostain jonkin pienen kuvakirjan noista lintusista?

Sorsista ja kyyhkysistä (vai onko täälläpäin kyyhkysiä?) selkein merkki oli tuossa taannoin alkaneen metsästyskauden(?) myötä seurannut Kolmas Maailmansota läheisellä lammella.

Kurkia, joita kuulimme ennen metsästäjiä useinkin, ajattelin mennä katsomaan siihen lammelle, mutta sitten alkoivat siihen malliin ampumaan siellä suunnalla että luulen etten olisi mahtunut siellä haulien välissä kulkemaan oikein kunnolla. Jäipä nekin näkemättä. Ensi vuonna sitten, sen jakkararepun kanssa kenties.

Kummallista miten noista, mistä aina lehdistä ja kirjoista ja telkkarista ihmettelee, tulee kovin... läheinen osa, tai todellinen ainakin, elämää täällä luonnon helmassa. Ei ne kaupungissa näin todellisilta tunnu.

Uskomattoman komeilta näyttää kyllä illan pilvet avarassa maisemassa. Ajaessa ajattelin että pitäisi pysähtyä ottamaan kuvia, muttei ollut kameraa kyydissä, eikä niistä kyllä semmoisia kuvia saisikaan mikä vastaisi edes vähäsen todellisuutta.

Töitäkin tottakai pitäisi tehdä, mutta kovin on hankalaa kuvia käsitellä tällä läppärin trackpadillä, kun jäi hiirulainen kotiin. No ihan paskahan se onkin, joten nyt on uusi hiiri tulossa, Applen omaan Mighty Mousen langattomaan versioon päädyin. Samaan satsiin firman tulostimen kanssa menee, jos ei paikallisesta saa niin sitten suoraan Ompun Storesta tilailen sen, ei edes postikuluja peri ne pojat. Kummallista.

Katastrofiviikonloppu oli muuten, lauantai-aamuna kun laitoin herätessäni silmälasit päähän, niin eikös vaan jäänyt toinen sanka käteen. Höh. Sen onneksi sai paikattua Tatalta lainatulla epoksiliimalla.
Aamukakilla (pardonnez moi) käytyäni kokeilin tahtomattani miltä tuntuu laskea persmäkeä huussin portaita alas kahvikuppi kädessä. Jonkinnäköiset mustelmat kai tuolla selässä on siitäkin huvista.
Iltapäivästä sitten Möykky herätti Äitinsä kivasti päikkäreiltä astumalla Äidin silmälasit keskeltä poikki.
Oli kuulkaa varmaan komean näköistä kun käytiin kaupoilla mökkivaatteissa, molemmilla lasit teipillä paikattuna.

No tuossa tänään sitten käytiin paikallisella SilmäAseman sääliosastolla (kaikki pokat ja linssit yhteensä 79€, ja tupla-S-bonukset kanssa), josta molemmille yllättäen löytyi kakkulat.
Minä kun en ole näköäni tarkistuttanut hetkeen, ja tarvitsen oikeasti hyvät lasit, jo työnkin takia, varasin tarkastukseen ajan perjantai-aamulle, ja ihan mäihällä löytämäni hyvät kehykset kanssa varasin. Joten sitten saapi uudet näkimet, ja voin kuulkaa kertoa että naarmuuntumattomia en ota enää, enkä halvimpia linssejä muutenkaan. Maksakoon sitten ylimääräistä, mutta värivirheellisten linssien aika on ohi. Nämä nykyisethän on kellastuneet ihan silmin nähden kellertäviksi, ja kameran etsin on syönyt toisesta linssistä pinnan melkein mataksi.

Kuvailin viikonloppuna neulanreikiä taas, mökkimaisemia dokumentoin, ja itseäni. Kehittelin ne tuossa pimiössä, ja pakko on todeta, että vaikka pimiössä joka on mallia "ei juoksevaa vettä" onkin omat hankaluutensa, niin on aivan mahdotonta luksusta että se sijaitsee tuossa pihan toisella puolella. Kas onhan siitä kuva tai parikin minulla, tässä näin:

Neulanrei´istä tuli muuten komeita, mutta Gitzon ikivanha kuulapää joka ajoi korvaavan pään paikkaa, ei näemmä pysty pitämään itseään kohdallaan puolta minuuttiakaan. Kaikki yli 30sek. valotukset on siis hieman "valahtaneita". No, ne voi kuvata aina uusiksi, tällä kertaa. Kyseinen kuulapää saa kyllä palata takaisin museon hyllylle.

Ongelma nyt on siinä että miten nuo saa skannattua. Duunissakaan kun ei enää oikein omiaan voi skannailla, pitäisi siitä ilosta maksaa. Ja paskat, sanon minä. Ehkä ghettoskannailen ne Holgarocksin Sir Niepin (olikohan se Nieppi vai Poopy, ei kykene tarkistamaan nyt, kun ei ole nettiä) tapaan, täällä kun on oikeasti Neuvostovalmisteisiä pöytälamppujakin.
Tai sitten odottelen kunnes Firma ostaa sen oman skannerin, sekin on kohta ajankohtainen yhden kirjaprojektin tiimoilta (sormet ristissä ja puuta koputtaen).

Ainakin pinnakkaisvedoksia niistä saa nyt tehtyä, postikorttipaperille, kunhan Appiukko muistaa tuoda töistään ne hienot pinnakkaiskehikot. Terveisiä vaan sinne Valamoon kaikille tutuille.

Kuuntelen tässä Frankie Goes to Hollywoodia, käsi ylös joka muistaa edes yhden biisin SEN hittikappaleen lisäksi? On kyllä loistavuutta.

Yhdeksän sanaa vielä niin tulee tasan tuhat täyteen. Näin.

Piis ja silleen. Taikka turpiin.

2007-09-01T18:18:00.001+03:00

Suhalla. Viimeinkin, ekan työviikon jälkeen. On tätä odotettukin.
Pakko sanoa että vaikka kuinka ankeaa on ollut tää viikko tuolla uudessa duunissa (lukeekohan tätä joku sieltä? Jos lukee, niin terve vaan, voidaan näistä alkaa keskustelemaan sielläkin, kunhan kysytte.), niin on tämä tämän muuttoasian arvoista.
Tosiaan, töiden jälkeen tänään vähän ruokaa ja kamat kasaan lainakodissa, ja Prisman kautta 40 minuuttia autoilua, ja tämä autuus odotti. Aurinko vähän paistelee, ukkonen paukkuu jossain lähellä, muttei nouse päälle.

Olutpullo auki, *tsup* vaan HolgaRocksilaisille, ja metsään seisomaan. Sitten pianpian pienet puut hakkaamaan ja nuotio tulille, aurajuustopekoniherkkusieniä, valkosipuliöljyllä siveltyjä perunoita, samaan soosiin kesäkurpitsaviipaleet ja tokihan makkaraa, Campingia tietenkin.
Alkoi vähän siinä vettäkin sataa, ei haittaa, sadetakkia niskaan ja kyyköttämään rillin äärelle.

Savua silmissä, savua lasissa (no Laphroaiggia tietysti), ja hiljaista. Ei tarvitse miettiä mitään, mutta saa ajatella kaikkea, jos huvittaa. Joku kanalintu vieraili siinä selän takana, ei näkynyt kyllä. Appiukko arveli että saattoi olla Pyy. Parempi pivossa kuin jne. Venäjälle ja kauas Itään lentäviä lentokoneita kohisee pään yli, pitääkin hommata joku Jane´s Guide to Cargo-planes ja kiikarit niin voi bongailla noitakin. Isoja vehkeitä, ja usein.

No ne kunpparitkin sain, Prismassa oli nyt hyllyt väärällään Kontioita. Oi miten hyvät ja hienot ne on, ja toimii Teppohousujen ja villasukkien (lahkeet sukissa luonnollisesti) kanssa kuin taika, sen kuin hyppää saappaisiin sisälle ja ulos.

Tuossa kuvassa vielä Kaupunkilaishousut, siis farmarihousut. Jotka on pannassa täällä Pohjois-Karjalan metsissä, niin kuin laulukin sanoi.

Hankintalistalla on vielä se emalimuki, josta voi juoda aamukahvit ja iltaviskit. Ja se halpismora, ettei tarvi toisten puukkoja häpeillä sytykkeitä vuollessaan. Niin ja se jakkarareppu, Tokmannilla oli hemmetin hieno teddykarvapäällysteisellä jakkaralla varustettu yksilö, mutta kakskytyhdeksän euroa oli sillä kertaa liikaa.

Jotenkin olen ottanut avosylin tämän mökkielämän vastaan, kenties jopa liioitellenkin. en jaksa vaan ottaa tästäkin stressiä, haluan vain nauttia. Hassua tämä vanheneminen.

Huomenna luvassa reissua kirkonkylälle (en tiedä miksi, mutta Mammaa kai käydään ainakin katsomassa), josta tämänkin aikoinaan maailmalle paukautan, ja sitten pimiöintiä. Kävin äsken laittamassa patterin lämpiämään, ehtii vedet ja kemiatkin lämmetä käyttötiloihin kun edellisenä iltana laittaa lämmöt päälle.
Joku hetki sitten (tai kuukausi, tai jotain) tilatut filkatkin löysivät tiensä eilen perille, joten nyt on mitä Fotomik PH-1selle syöttää. Hihuu, sanon minä.

Ainiin, tänäänhän voi jo sanoa että "Ensi kuun jälkeen on jo marraskuu, että se on talvi niinku ihan nyt." Hmm, ei toimi ihan samalla tavalla kuin maaliskuun eka päivänä...

Täytyy myöntää että ainakin täällä on huomattavasti kivempi olla näin myöhään loppu"kesästä", tai ihan alkukesästä. On noita hemmetin itikoita ja paarmoja ja muita perkeleen pörriäisiä (tosin paarmoja en ole tänä vuonna nähnyt yhtä ainoatakaan, hmm...) nimittäin sen verran legendaarisen paljon täällä (terveisiä vaan häissä olleille!), että ei oikein ole hauskaa kesähelteillä olla tässä pihassa. Ennemmin silloin kaupungissa ja rannalla vaikka jos ei muuta keksi. Mutta nyt, kun ei surise korvissa koko aikaa niin oi hemmetti miten on mukavaa rapsutella tuolla ulkosalla. Joo, ei o lämmintä enää, mutta sehän on vain pukeutumiskysymys.

Alkaa uni painaa silmää sen verran että savettelen tämän ja mene tuonne askisohvaan unille. On muuten sekin niin mukava unipaikka että, jotenkin turvallisemman tuntuista kun on pienet reunat sängyssä. Tuo sohvahan kuulemma saadaan meille kunhan muutellaan, ei tarvi ostaa rumaa ja huonosti tehtyä kallista sohvan rotkaletta Askosta tai muualtakaan sitten. Tästä pitää kai tehdä ihan oma postinsa, eli "Sohvan ostamisen sietämätön keveys", tai jotain sen suuntaista.
Mutta nyt sinnepäin, vettä pulloon mukaan niin ei oo aamulla paha olo sitten.

Ja sikaritkin tuossa polteltiin, miulla viimeinen (!) Trinidad Reyes, moitteeton yksilö tällä kertaa. On ne nuo Extraptikät Sampotikut kätevät ja miellyttävät sikarin sytyttämiseen.

No nyt lörpöttely sikseen, ja näkemiin. Good night, and good luck.

Pohtimointia.

2007-08-29T23:55:00.001+03:00

Suhalla on hieno käsienpesuautomaatti huussin seinässä. Tai no, puoli-automaatti ehkä. Seinäkin on hieno.

Tässä sängyllä pötköttelen ja kaikenlaista putkahtelee mieleen. Katotaas jos sais jotain kirjotettuakin. On se tämä langattomuus vaan herkkua. Onneksi oma langaton modeemikökkylä odottelee tuossa laatikossa omaa töpseliään, tuonne uuteen kämppään.

Huomenna töihin vasta kello yhteentoista. Hassuja on kyllä nämä heittelevät tunnit. Hauskaa, ja P&M:n asioita katsellen hyödyllistä, jopa ehkä tarpeellista. Kiireinen syksy näyttäisi siltä saralta tulevan, ja onhan sitä työprojektia sitten vielä näiden kahden lisäksi hieman muutakin.

Tuossa netskuja selailin pitkästä aikaa, foorumia jos toistakin, ja silmille nousi taas tämä Digi vs. Filmi-maaottelu. Että ihmiset jaksaakin vääntää.
Miksei vaan voi myöntää että joo, digi on tositosi näpsä ammattilaisille ja kiireisille, ja niille ketä huolettaa että tulikohan siitä nyt terävä ja onkohan siinä valot kohdillaan.
Ja se filkka on hemmetin hyvä juttu meille muille. On tekemisen tuntua, vaaraa ja jännitystä. Hajuja ja tunteita. Meditaatiota purkkia vatkatessa ja tekemistä Rodinaalia mitatessa. Lomaa tietokoneista.
Ja miten hemmetin hyvältä se tuntuu kun se kuva onnistuu. Ei ole samaa fiilistä kuitenkaan kun digillä kuvaa ja kattoo kuvatessa ruudulta että "Jes, se on siinä!". Onhan sekin hauskaa, mutta se nyrkkien huitominen ja Rocky-fiilistely sitten silloin myöhemmin, että "Voi Hyvä Hemmetti miten kovia kuvia, ja tuokin yksi, oivoi miten hyvä mie olen!". Tai monestihan tuon Leican kanssa (kun se ei pimene kuvatessa) jo ottaessa näkee, tai tietää, tai ainakin toivoo, se tuntuu persuksissa että nyt pamahti, tää on tässä.
Eikä sen kuvan tarvitse kovin kummoinen edes olla, jos totta puhutaan.

Onko se se Tekemisen Riemu mitä tässä haetaan? On se kai sitten. Onkos sille mitään hienoa sanaa?

Hienoista sanoista puheen ollen, tässä ajankohtainen minulle:

en·nui [ahn-wee, ahn-wee; Fr. ahn-nwee] –noun
a feeling of utter weariness and discontent resulting from satiety or lack of interest; boredom: The endless lecture produced an unbearable ennui.

Että tällä lailla. Pää on ihan jossain muualla. Aamulla töissä söi miestä niin että hampaat kirskui, kun on kaikki niin erilailla. No enkö minä vittu just sitä ole itkenytkin sitten jo aikoja?

Kuinka paljon tähän mielialaan vaikuttaa kotoa kaukana olo, äkillinen syksyn tulo, perustavanlaatuiset muutokset elämässä, ja muut jutut?
Herranjestas, minähän olen yhtä 7 kuukauden periodia lukuunottamatta asunut koko elämäni kahden korttelin sisällä. Ja senkin seittemän kuukautta olin keskustassa vähintään puolet öistä. Ja sitten heivataan mies Pohjois-Karjalaan. Eipä ihme, ei.

Niinpä sitten päätin, että ei se haittaa vaikka en tiedä mitään töistäni, tai ainakin niistä tavoista miten ne tuolla tehdään. Duunariahan tässä nyt ollaan, eikä mitään helvetin asiantuntijaa ja pikkupäällikköä, kuten aiemmin. (Pikkupäällikköä siis siinä mielessä että käskettävänä oli itseni lisäksi useasti joku toinenkin.) Ollaan sitten vaan sitä duunaria mahdollisimman hyvin. Ei mun tartte nyt kilpailla kenenkään kanssa, varsinkaan itteni.

Kun ei varsinaisesti kuitenkaan nyt kiinnosta. Jotenkin. Tekis mieli vaan mennä takas Suhalle ja laittaa Kontiot jalkaan (yritin muuten ostaa omia kumppareita, ei ollutkaan helppo homma se, perjantaina uusi yritys!) ja istua ulos kattomaan kun lehdet tippuu. No viikonloppuna sit.

Siellä se suurten puiden katveessa kököttää. Tuvan valo paloi lämpimästi.

Oho, kuka ailahtelee? En minä ainakaan.

PH-1nenkin majailee siellä 70km:n päässä, Suhan yläkerrassa. Tekisi mieli ottaa kuvia ja kehitellä niitä. Katotaan ny, jos tässä Joensuussa nyt enempikin aikaa sitten vietellään niin pitää varmaan tuoda kehityspurkit tänne, on viikollakin sitten touhuttavaa.

En tiedä laitoinko jo tämän, mutta nyt ollaan taas näiden äärellä:
Seuraavat kamera-aiheiset ostokset, jompi kumpi ensin:

ARAX-60/MLU Standard Kit

tai

Voigtländer Nokton 40mm f:1.4

Hmm. Jaa-a. Molempi kiva, kumpaakaan ei varsinaisesti tarvitse. Molemmat haluaa. Molemmat tulee, mutta missä järjestyksessä?

Koivuissa on jotain, positiivista.

Eihän tuo Superkuva nyt mikään Foto Saarinen ole, niin hyvässä kuin pahassakaan, kuten jo sanoin ystävälleni. Ja kuten sanoin teillekin, rakkaat ystäväni, jos tämä kaupunki ja sen ihmiset ja työpaikat antavat minulle edes puolet siitä mitä Jyväskylä, on sekin jo ihan helvetin paljon.

No rönsyillään niihin kumppareihin vielä, kun tuota akkuakin on hetki vielä jäljellä.
Siis kumikengät, mustat ja korkeat varret ja vedenpitävät, ja mielellään Nokian Kontiot, perinteisesti. Ei ole Sokoksella. Ei ole Citymarketissa. Ei ole Tokmannilla (tai oli, mutta kalliit, eikä oikean kokoisena). Ei ole Prismassa. Prismassa kysyin myyjältä jonka satuin löytämään työnteosta, Ljudmila tai Jekaterina, mikälie (täällä tuntuu olevan noita itäisiä naisia Prismoissa ja muissa isoissa aika paljon), että koskas näitä tulis lisää. "Tjoorshtai tai perijandai voi olla lišää. Tule šilloin." Haisaappaita ja 80euron lämpösaappaita ja herratiesmitä kiinankopioita oli kyllä vaikka muille jaella, mutta ei oikeita mökkisaappaita. Höh.

Onneksi sentään Tokmannilta löytyi mökkihousut, oli pakko ostaa, kun niiden nimi, tai siis malli oli "Teppo". Teppo-kolitsihousut, voi hemmetti. Mukavat on kyllä, ei kovin tyylikkäät, voitte uskoa. Niinkuin vanha sananlasku sanoo, "Ainoa asia mikä on parempaa kuin mökkiverkkarit, on Tokmannilta ostetut mökkiverkkarit"

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, uneton Joensuusta, signing off.
(Knoppi: Ketkä henkilöt tuossa oli? Ei saa Googlettaa tai miettiä!)

Itä-Suomi, Pohjois-Karjala, Joensuu

2007-08-27T22:37:00.000+03:00

Koivurastin jokseenkin vanha jahvamainos. Ja ei, kuvan väreissä ei ole vikaa, tarra on tuommoinen.

No niin, täällä ollaan. Joensuussa.
Eka työpäivä selän takana, ja kaikki ookoo. Työkaverit tuntuu kivoilta, pomo on asiallinen (joka Tausan jälkeen tuntuu oudolta, jopa jäykältä...) ja koneet ja hommat on tuttuja.
Kassakone on pelottava, tietokonepohjainen ja monimutkainen. Onneksi myyjäkoodi on helpohkosti muistettava, 69. Hih, sitä hetken naureskelin siinä.
Melkoinen akkavalta on kyllä, tässä työvuorolistaa katselen, ja seitsemästä henkilöstä on viisi naisia. Tai tyttöjähän nuo kai on enempi, nuoria plikkoja. Mutta ihan pätevän tuntuisia.

Eniten häiritsee muuten se, että kun on tottunut siihen että on täysin suvereeni, siis tietää missä mennään mitä kukin tekee ja miten ne tehdään, niin nytpä sitä tunnetta ei olekaan, ja se on kuulkaa hanurista. Mutta kai se korjaantuu ajan mittaan.

Eipä siitä sen enempää vielä tässä vaiheessa, käydään vähän läpi tuota edellisviikkoa.

Täällä Joensuussahan on yksi umpihieno baari (sen Palaverin lisäksi, siitäkin joskus lisää), nimittäin Koivurasti.

Kyseessä on vuodesta 1971 lähtien samassa paikassa toiminut baari/grilliravintola(!), joskin grilli ei ole kai lämmennyt aikoihin.
Parasta paikassa on siis se että sitä ei ole oikeasti remontoitu tai uusittu LAINKAAN sitten kultaisen seiskytluvun. Kaikki on alkuperäisasussaan, paitsi omistajatar, joka on vanhentunut normaalisti. Eli näin:

Paikka on niin tunkkaisen, vanhan baarin hajuinen kuin voi olla. Keskiolutpullo maksaa 3 euroa. Kahvi 1.00-1.30€, vaihtoehtoina musta, sokerilla, punaisella maidolla tai yhdistelmä näistä. Täti keittää kahvin vedenkeittimestä nostamallaan vedellä, irtosuodattimen läpi kannuun ja siitä kuppeihin. Kysyi ennen kuin alkoi että "Saikos olla vahvaa?".
Paikasta sai postikortin, Kuultokuva OY:n painama kortti sieltä 70-luvulta, siinä on kuva siitä Grilli-Kellarista, sinapinkeltaiset seinät ja kaikki, hymyileviä ihmisiä kesäpaidoissaan ja Horst-viiksissään. Uskomatonta.
Tehtiin suvun kanssa sopimus että jos sanotaan että "Tavataan kello 18.00", se tarkoittaa, mikäli paikkaa ei ole spesifioitu, aina Koivurastia.

Huhupuheiden mukaan Elsa ei myy alle kakskymppisille kuin yhden oluen, yli kakskymppisille kaksi, ja kanta-asiakkaat saattaa saada kolmekin olutta illassa. Ja naisille ei ilman herraseuraa tarjoilla lainkaan... Voi herranen aika sentään. Ja on se Kotiteollisuuden video kuvattu tässä. Eli tää: Vieraan Sanomaa. Mitä en kyllä tiennyt, piti oikein kooklettaa.

Ajomatkalla Kuopioon torstaina, sattui ohi hujahtamaan Tuusniemen kohdalla tällainen helmi:

Viihdekeskus Hojo Hojo. Aivan kuin paikan nimi ei olisi riittänyt, on päärakennus (?) varustettu aika metkalla sloganilla:

Oikeasti, "Olvia tukkaan ja mukkaan"? Ei ole todellista. Kuinkahan moni tuonne yrittää päästä ilmaiseksi sisään kaatamalla kaljapullon lippuluukulla päähänsä?

Tänne kai järjestetään retkiäkin, tansseihin. Kuulemma hyvä paikka. Kenties ensi kesänä ehtisi tarkistaa.

Nämähän on monille vaikka kuinka tuttuja, minä en näitä ole aiemmin nähnyt kyllä. Hauskoja juttuja. Noni, nyt nukkumaan, aamulla työpäivä. Laitanpa tuon Lagavulinin kiinni nyt.
No ehkä hörppy vielä.