Outi Alanko-Kahiluoto

Nähdään Vapaaehtoistyön messuilla!

2009-12-01T07:00:00.002+04:00

Tänään järjestetään Vapaaehtoistoiminnan messut Vanhalla ylioppilastalolla klo 14-19.

Siellä on mahdollisuus etsiä itselleen sopiva vapaaehtoistyöpaikka ensi vuodelle. Messuilla vapaaehtoistyön mahdollisuuksia esittelevät lukemattomat kolmannen sektorin järjestöt.

Itseäni kiinnostaisi nähdä, mitä Aseman Lapset tekee. Huolisivatkohan he minut vapaaehtoiseksi? Täytyypä käydä messuilla kysymässä.

Tobinin verolle kannatusta

2009-11-29T17:35:00.002+04:00

Finanssikeinottelusta on tehtävä loppu. Talousnobelisti Paul Krugman ehdottaa ratkaisuksi finanssituotteiden varainsiirtoveroa.

Tein itse viime keväänä eduskunnassa toimenpidealoitteen siitä, että Suomen hallitus edistäisi kansainvälisissä neuvotteluissa valuutanvaihtoveron käyttöönottoa. Aloitteen allekirjoitti 69 kansanedustajaa kuudesta eri puolueesta.

Krugmani ehdotus laajennetusta Tobinin verosta toimisi Krugmanin mukaan merkittävänä jarruna nopeaan rahantekoon tähtäävälle keinottelulle. Uusi vero ei olisi merkittävä kustannus pitkäaikaiselle sijoittajalle. Sen sijaan se voisi hillitä nykyistä hyperaktiivista finanssimarkkinaa.

Tobinin vero on Nobel-voittaja, Yalen yliopiston professorin James Tobinin lanseeraama vero, joka alun perin tähtäsi valuuttavirtojen verotukseen. Elokuussa Britannian rahoitusvalvonnan päällikkö Adair Turner ehdotti veron laajentamista kaikkien finanssituotteiden siirtoihin. Ajatusta on tukenut myös Britannian pääministeri Gordon Brown.

Myös Suomen hallitusohjelmassa luvataan selvittää innovatiivisia kehitysrahoituksen muotoja. Valuutanvaihtovero voisi olla sellainen.

Turvapaikkapolitiikasta ja ulkomaalaislaista

2009-11-28T15:47:00.002+04:00

Puhuin Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa tänään Suomen turvapaikkapolitiikasta ja ulkomaalaislaista. Puhe on tässä kokonaisuudessaan.

***

Kokoomuksen eduskuntaryhmä julkisti tällä viikolla maahanmuuttopoliittisen raporttinsa "Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen”. On hyvä, että vihreiden lisäksi muutkin puolueet valmistelevat omat selkeät linjaukset turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikasta. Se lisää maahanmuuttopoliittisen keskustelun tasoa.

Kokoomuksen raportin keskeinen huoli on suomalaisen turvapaikkapolitiikan niin sanotut vetotekijät eli suomalainen lainsäädäntö, jonka ajatellaan houkuttelevan turvapaikanhakijoita Suomeen jopa muista Pohjoismaista. Kokoomus määrittää vetäviksi tekijöiksi esimerkiksi pitkät turvapaikkahakemusten käsittelyajat ja käsittelyn aikana maksettavan toimeentulotuen.

Kansanedustaja Arto Satonen kiteyttää raportin viestin: ”Vetotekijöitä poistamalla voimme karsia perusteettomien hakijoiden määrää, jotta resursseja vapautuu suojelua aidosti tarvitsevien turvapaikkaprosessin ja kotoutumisen tehostamiseen.”

Puhe vetotekijöistä on usein tarkoitushakuista. On kyseenalaista, kuinka hyvin niissä maissa, joista suurin osa turvapaikanhakijoista tulee - Somaliassa, Afganistanissa tai Irakissa - tunnetaan Suomen ulkomaalaislainsäädännön yksityiskohtia. Kaikissa näissä maissa on myös varsin painavia työntötekijöitä eli syitä, miksi ihmiset lähtevät etsimään parempaa elämää. Esimerkiksi Somaliasta tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut sitä mukaan, kun alue on uudelleen ajautunut pahempaan kriisiin. Tällä on kovin vähän tekemistä Suomen lainsäädännön kanssa.

Suomen turvapaikkamenettelyn ja vastaanoton hyviä käytäntöjä ei pitäisi leimata ”vetotekijöiksi”, joista pitää päästä nopeasti eroon. Houkutteleviksi tekijöiksi ei pitäisi tulkita sitä, että Suomessa toimitaan kuten pitääkin – turvapaikan hakijoilla on katto päänsä päällä ja oikeus elättää itsensä työtä tekemällä.

****

Entä puhe "räjähdysmäisesti kasvaneista" turvapaikanhakijoiden määristä? Suomi on edelleen niukan maahanmuuton maa, myös muihin Pohjoismaihin verrattuna. Vuonna 2008 turvapaikkahakemuksia jätettiin Norjassa 14 431, Ruotsissa 24 353 ja Suomessa 4035. Tänä vuonna hakijoiden määrän arvioidaan olevan 6000.

Todellisuudessa Suomessa pitäisi puhua enemmän EU:n vastuunjakojärjestelmän uudistamisesta sekä yhteisen turvapaikkajärjestelmän luomisesta.

"Perusteettomista" turvapaikanhakijoista puhutaan usein juuri Dublin-tapausten yhteydessä, eli silloin kun on kyse ihmisistä, jotka ovat jo hakeneet turvapaikkaa jostain toisesta EU-maasta. Perusteettomuudesta puhutaan siitäkin huolimatta, että usein kyse on ihmisistä, jotka eivät ole saaneet hakemustaan käsiteltyä ensimmäisessä EU-maassa tai heille ei ole tarjottu siellä mitään vastaanottopalveluja.

Dublin-järjestelmän tarkoitus oli varmistaa, että hakemus käsitellään aina jossakin maassa. Todellisuudessa tilanne on usein se, ettei hakija saa hakemustaan käsiteltyä kunnolla missään. Järjestelmä vaatii tekemään hakemuksen ensimmäisessä maassa, muttei huomioi sitä, että mahdollisuudet saada suojelua vaihtelevat paljon EU-maiden välillä. Seuraukset ovat erityisen kohtuuttomia niille ihmisille, jotka päätyvät ensiksi maihin, joiden turvapaikkamenettelyssä on puutteita.

Dublinin sopimuksen tärkeä tavoite oli vastuun jakaminen turvapaikanhakijoista EU:n jäsenmaiden kesken. Nykyinen Dublin-järjestelmä on kuitenkin tehoton, eikä se edistä vastuunjakoa EU-maiden välillä, vaan sysää taakan Itä- ja Etelä-Euroopan uudemmille jäsenmaille.

Maasta toiseen liikkuvien turvapaikanhakijoiden ongelmaan ei auta se, että jäsenmaat virittävät kilpaa ulkomaalaislakeja toinen toistaan tiukemmiksi. Sen sijaan EU:n vastuunjakojärjestelmä on uudistettava, ja Suomen tulee EU:ssa toimia reilun uudistuksen puolesta.

****

Hallitus esittää ulkomaalaislakiin muutoksia, jotka perustuvat turvapaikkapolitiikasta tehtyyn selvitykseen. Olennaisimmat muutokset ovat iän määrittelyn kirjaaminen lakiin sekä turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeuden ja perheen yhdistämisen kiristäminen.

On hyvä, että käytännöt iän selvittämisestä oikeuslääketieteellisellä tutkimuksella kirjataan lakiin. Iän määrittelyn käytäntöjen kirjaaminen lakiin parantaa turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa, sillä asiasta ei ole aiemmin ollut selkeää lainsäädäntöä.

Esityksiin turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeuden ja perheen yhdistämisen kiristämisestä suhtauduimme kriittisesti.

Alun perin esitettiin, että maahan ilman passia tai muuta henkilöllisyystodistusta tulleilta turvapaikanhakijoilta evättäisiin työlupa kokonaan tai että työnteko-oikeutta saisi odottaa vuoden.Hallitus päätyi esittämään, että puutteellisin paperein maahan tulleet saisivat aloittaa työnteon nykyisen kolmen kuukauden sijaan kuuden kuukauden odotusajan jälkeen, mikä on EU-komission suositusten mukainen aika. Tämä oli ehdoton maksimi, jonka Vihreät pystyivät hyväksymään. Liian pitkä odotusaika tai työnteon kieltäminen lisää riskiä, että turvapaikanhakijoita siirtyy harmaan talouden piiriin.

Asia on tärkeä, sillä turvapaikanhakijoiden enemmistö tulee maahan puutteellisin asiakirjoin. Usein syynä on hakijoiden lähtömaan sekasortoinen sisäinen tilanne. Passia ei yksinkertaisesti ole mahdollista saada. Turvapaikanhakijoita tulee kohdella mahdollisimman tasavertaisesti matkustusasiakirjoista riippumatta. On perusteltua pitää karenssi kohtuullisena, sillä turvapaikanhakijoiden työnteko hyödyttää paitsi heitä itseään, myös Suomea.

Hankalin esityksistä on perheen yhdistämisen rajoittaminen. Saimme estettyä esityksen siitä, että perheen yhdistämistä olisi voinut hakea vasta Suomessa asutun vuoden jälkeen. Sen sijaan hallitus päätyi esittämään, ettei oleskelulupaa perhesiteen perusteella myönnetä, mikäli alaikäinen perheenkokoaja on tullut prosessin aikana täysi-ikäiseksi. Päätös sisältää riskin siitä, että pitkäksi venyvät käsittelyajat saattavat estää perheenyhdistämisen hakijasta riippumattomista syistä.

Muutosten vaikutuksia onkin seurattava tarkasti, jotta voidaan varmistua siitä, ettei turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa olla vaarannettu.

****

Maahanmuuttovastaisten tahojen järjestäytyminen ja niin sanotusti maahanmuuttokriittisten ehdokkaiden vaalimenestys ovat näyttävät selkeästi vaikuttaneen siihen, miten turvapaikanhakijoiden määrän kasvuun Suomessa reagoidaan. Hakijamäärät ovat edelleen niin vaatimattomia, etteivät ne yksin riitä selittämään kiirettä, jolla turvapaikkapolitiikkaan on haettu tiukennusta.

Pikemminkin Kokoomuksen ja Keskustan halu ajaa läpi tällaisia, onneksi vielä melko pieniä muutoksia turvapaikkalainsäädäntöön, kuvastaa ylipäätänsä kiristynyttä ilmapiiriä, josta muutkin kuin perussuomalaiset näyttävät haluavan osille.

Lähikirjastoja ei saa karsia

2009-11-25T18:29:00.003+04:00

Helsingin Sanomat uutisoi tänään Helsingin kaupungin mahdollisesta aikeesta lakkauttaa lähikirjastoja. Ajatus on todella huono.

Lähikirjastot ovat tärkeitä nimenomaan pienille koululaisille, jotka eivät enää ole oikeutettuja iltapäivätoimintaan. Pienille koululaisille lähikirjasto on turvallinen paikka yksinäisinä iltapäivinä, kun vanhemmat ovat vielä töissä.

Kirjastot rakentavat yhteisöllisyyttä. Harvalla työttömällä tai pienituloisella on varaa tilata tai ostaa lehtiä, jotka kirjastossa voi lukea maksutta. Kirjastot ovat myös kohtaamispaikkoja, jotka ovat tärkeitä myös vanhuksille ja yksinasuville. Lähiössä ei välttämättä kirjaston lisäksi ole minkäänlaista maksutonta kohtaamistilaa.

Lähikirjaston kuuluu olla lähellä. Pieni koululainen ei voi lähteä
yksin kirjastoon vieraaseen kaupunginosaan. Jos lakkautetaan lähikirjasto tietyllä alueella, tehdään päätös, ettei tietyn alueen lapsilla tarvitse olla lukuharrastusta eikä lähikirjastoa. Näin ei voida tehdä.

Lähikirjastot takaavat sen, että kaupunkilaisilla varallisuudesta riippumatta on oikeus kulttuuriin ja sivistykseen. Julkisuudessa on puhuttu paljon asuinalueiden eriytymisestä ja epätasa-arvosta. Lähikirjastojen lakkauttaminen on omiaan lisäämään alueellista epätasa-arvoa.

Kirjasto on peruspalvelu, josta etenkin vaikeina aikoina on pidettävä kiinni.

Suullisella kyselytunnilla työsuhdetekijänoikeudesta

2009-11-20T11:43:00.003+04:00

Kysyin eilen eduskunnan suullisella kyselytunnilla ministeri Wallinilta tekijänoikeuslakiin ehdotetusta ns. työsuhdeolettamasta. Alla kysymykseni ja Wallinin vastaukset.

Outi Alanko-Kahiluoto/vihr: Arvoisa puhemies! Opetusministeriössä on valmisteltu tekijänoikeuslakiin muutosta, joka koskisi työ- ja virkasuhteessa luotuja teoksia. Ministeriön ehdotuksen mukaan tekijänoikeus syntyisi jatkossakin tekijälle, mutta työntekijällä ja työnantajalla olisi rinnakkainen oikeus käyttää teosta. Sivistysvaltion lainsäädännössä keskeinen periaate on, että lailla suojataan heikompaa osapuolta. Työsuhdetekijänoikeusolettamasäännös muodostaisi lainsäädäntöömme vaarallisen ennakkotapauksen, jossa tätä periaatetta rikottaisiin. Siinä lainsäädäntö suojaisi vahvaa viestintä- ja teknologiateollisuutta yksittäisen tekijän asemasta. Oudoksi esityksen tekee myös se, että sitä ei tarvita, tähän päätyi myös selvitysmies Tulokas. Ei ole olemassa oikeusriitoja, joiden vuoksi lainsäädäntöä pitäisi muuttaa. Oikeuksien siirrosta on tähän saakka voitu tekijän ja työnantajan kesken sopia ja näin voitaisiin menetellä jatkossakin. Kysynkin teiltä, ministeri Wallin:

Mikä teidän kantanne on työryhmän esittämään muutokseen työsuhdetekijänoikeuslaissa?

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin: Arvoisa puhemies! Edustaja kuvasi varsin hyvällä tavalla tämän kokonaisuuden, jossa on hyvinkin pitkälti kysymys tiettyjen työoikeuksien, perusasioitten mahdollisesta yhteensovittamisesta tekijänoikeuksien kanssa, ovatko nämä yhteensovitettavissa ja miten.

Tästä on valmistunut jo yksi lakiesitys, joka kävi aika laajalla lausuntokierroksella. Sen jälkeen minä sen torppasin, asetin uuden työryhmän, joka jatkoi työtään. Nyt on tullut siis työryhmän esitys esille, joka ei ole vielä ministeriön esitys. Ja tämä on nyt lähtenyt hyvinkin laajalle lausuntokierrokselle sekin. Palaute tulee takaisin ministeriöön kuukauden sisällä, se käydään lävitse ja siitä tehdään poliittiset johtopäätökset todennäköisesti tammi-helmikuun puolella. Mitään ennakkoon päätettyjä asioita ei tässä yhteydessä ole mukana, vaan katsotaan puhtaalta pöydältä ja sen jälkeen on poliittisten johtopäätöksien vuoro. Haluan luoda myöskin tämmöisen rauhallisen ilmapiirin tälle lausuntokierrokselle. En ota tässä nyt vielä kantaa siihen esitykseen, koska se katsotaan sitten, kun lausuntokierros on loppu.

Outi Alanko-Kahiluoto/vihr: Arvoisa puhemies! Ministeri Wallin, tätä viime viikolla julkistettua ehdotusta on kuitenkin ehditty jo kritisoida yksipuoliseksi. Viimeksi tänään ilmestyneessä uudessa Journalisti-lehdessä Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen toteaa, että tämä ehdotus työsuhdetekijänoikeusolettamasta toteuttaa nimenomaan elinkeinoelämän edustajien vaatimuksia ja jättää tekijäpuolen näkemykset huomiotta. Arvoisa ministeri, kysyn:

Tuletteko te nyt kuulemaan tekijätahojen edustajia ja huomioimaan nimenomaan heidän näkemyksensä tässä lain valmistelussa?

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin: Arvoisa puhemies! Tämä lausuntokierros on hyvinkin laaja, siihen tulevat ottamaan kantaa taatusti kaikki ne keskeisimmät tahot, jotka myöskin aikaisemmin ovat olleet aktiivisia tässä asiassa, myöskin ikään kuin kulttuurityöntekijöiden puolella. Tulemme, kuten tähänkin saakka, kuuntelemaan kaikkia osapuolia, ennen kuin johtopäätökset vedetään.

Politiikka ammattina

2009-11-15T20:57:00.001+04:00

Tervetuloa alla olevaan tilaisuuteen!

CONCEPTUAL HISTORY AND RELATED ITEMS
A series of one-day seminars, organised by Kari Palonen & Henrik Stenius

POLITIIKKA KUTSUMUKSENA JA AMMATTINA
20. marraskuuta 2009, klo 14-18, Helsingin yliopiston päärakennus (Unioninkatu 34), aud. II

JOHDANTO

Max Weber julkaisi kesällä 1919 kaksi esitelmiin nojaavaa kirjasta, “Wissenschaft als Beruf” ja “Politik als Beruf”. Nämä on nyt julkaistu suomeksi, Tapani Hietaniemen toimittamana ja Vastapainon kustantamana teoksena “Tiede ja politiikka. Kutsumus ja ammatti”.

Teos jäi Tapani Hietaniemen ansiokkaan Weber-käännösten projektin viimeiseksi. Tilaisuuden alussa Vastapainon johtokunnan jäsen Jouko Nurmiainen esittäää muistosanat Hietaniemestä ja hänen Weber-käännöksistään.

Cohiri-tilaisuus keskittyy “Politiikka ammattina ja kutsumuksena”-kirjaseen, Lutherin Beruf-käsitteen kaksoismerkitystä käyttävän tarkastelun mukaisesti. Teos on kirjoitettu aikana, jolloin politiikasta oli, aluksi Yhdysvalloissa, Weberin aikana myös Euroopassa tullut päätoiminen ammatti. Tämän tuottamaa uutta tilannetta kuvaa Weberin (James Bryceltä omaksuttu) erottelu “politiikasta elävän” ja “politiikalle elävän” poliitikon välillä. Weberin teosta voidaan lukea sekä tämän päivän poliitiikkaa ja poliitikkoa historiallistavana esityksenä että puheenvuorona oman aikansa akateemisessa ja poliittisessa kamppailussa.

Tilaisuuden tarkoituksena on havainnollistaa eri näkökulmia ja tapoja lukea Weberin kirjasta tänään. Outi Alanko-Kahiluoto tuo esiin akateemisen parlamentaarikon lukutavan, Risto Eräsaari teoriaorientoituneen sosiaalitieteilijän näkökulman ja Kari Palonen poliittisen retoriikan tutkijan perspektiivin.

OHJELMA

Jouko Nurmiainen, Tapani Hietaniemi (1958-2009) Weber-tutkijana ja -suomentajana
Outi Alanko-Kahiluoto, Politiikka ammattina?
Risto Eräsaari, Politiikkaa omalakisena alueena tai systeeminä
Kari Palonen, Max Weberin parlamentaarinen teoria "objektiivisuudesta"

PUHUJISTA

Jouko Nurmiainen on filosofian maisteri (väit.) ja tutkija Helsingin yliopistossa.
Outi Alanko-Kahiluoto on filosofian tohtori ja kansanedustaja.
Risto Eräsaari on sosiaalipolitiikan professori Helsingin yliopistossa.
Kari Palonen on akatemiaprofessori Jyväskylän yliopistossa.

Turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta huolehdittava

2009-11-14T19:32:00.002+04:00

Hallitus esittää ulkomaalaislakiin muutoksia, jotka perustuvat turvapaikkapolitiikasta tehtyyn selvitykseen. Esityksen olennaisimmat muutokset ovat iän määrittelyn kirjaaminen lakiin sekä turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeuden ja perheen yhdistämisen kiristäminen.

On hyvä, että käytännöt iän selvittämisestä oikeuslääketieteellisellä tutkimuksella kirjataan lakiin. Iän määrittelyyn liittyy paljon epävarmuuksia, eikä asiasta ole aiemmin ollut selkeää lainsäädäntöä. Iän määrittelyn käytäntöjen kirjaaminen lakiin parantaa turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa.

Vihreät suhtautuivat sen sijaan kriittisesti esityksiin turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeuden ja perheen yhdistämisen kiristämisestä. Lue koko teksti.

Laki Suomen Akatemiasta

2009-11-10T19:01:00.003+04:00

Eduskunnassa äänestetään huomenna Suomen Akatemiaa koskevasta laista. Aion äänestää hallituksen esitystä vastaan. Laki on paitsi huono, myös turha. Se ei paranna tieteenteon mahdollisuuksia eikä ole millään lailla välttämätön - tämä siitä huolimatta, että opetusministeriö on lain perusteluissaan kytkenyt sen viime keväänä hyväksyttyyn uuteen yliopistolakiin.

Kyseenalaisinta lakiesityksessä on Akatemian virkojen lakkauttaminen ja siirtäminen määrärahoina yliopiston tai tutkimuslaitoksen palvelussuhteiksi. Akatemiatutkijan työnantajan vaihtuminen Suomen Akatemiasta yliopistoksi tulee mitä todennäköisimmin kaventamaan Akatemian rahoituksella työskentelevien tutkijoiden mahdollisuutta edistää tieteen monialaisuutta. Väitettä voi olla ensi kuulemalta vaikea hyväksyä, ellei ole omaa kokemusta tutkimuksenteon reunaehdoista. Siksi perustelen sitä seuraavassa.

Se, että yliopistoon työsuhteessa oleva tutkija on tähän saakka tehnyt tutkimustaan työsuhteessa Suomen Akatemiaan, on taannut tutkijalle tietyn työrauhan. Tutkija on huomattavasti vapaampi valitsemaan tutkimuskohteensa, valloittamaan kokonaan uusia tutkimusalueita tai yhdistämään tutkimusalueita luovasti, jos hän tekee tutkimustaan Suomen Akatemian eikä yliopiston alaisuudessa. Akatemian rahoituksella työskentelevän tutkijan vapaus yliopisto- ja oppiaineorganisaatiosta takaa sen, että tutkijalla on edes teoriassa mahdollisuus tehdä tutkimusta tavalla, joka ei ole synkroniassa laitoksen virallisen tutkimusparadigman tai dominoivan tutkimusalueen kanssa.

Tämä ei ole syytös yliopistoja kohtaan. Tunnettu tosiasia on, että yliopistolaitoksilla tehty tutkimus on luonteeltaan konservatiivisempaa ja rajoittuneempaa kuin vapaana perusopetuksen ja laitoksen profiloitumisen paineista tehty akateeminen tutkimus.

Yliopistollisilla oppiaineille on tyypillistä kannustaa opettajiaan ja tutkijoitaan valitsemaan tutkimuskohteensa siten, että tutkimus palvelee samalla perusopetusta ja tutkimustulokset hyödyttävät sitä tutkimusta, jossa laitos on ansioitunut tai jolla se haluaa profiloitua. Tämä heikentää laitokseen palvelussuhteessa olevien opettajien ja tutkimjoiden mahdollisuuksia keskittyä omaan tutkimukseensa siten, että myös uusien, yllättävien tieteellisten avausten tekeminen on mahdollista.

Sanoessani näin en moiti yliopistoja. Tieteellisessä keskittymisessä, syventymisessä, historiatietoisuudessa ja konservatiivisuudessa on omat hyvät puolensa. Harvemmin on kuitenkaan niin, että sama laitos onnistuu sekä profiloitumaan tietyn tutkimussuunnan kansainvälisenä suunnannäyttäjänä että tekemään uusia innovatiivisia avauksia eli kasvattamaan laitoksen monialaisuutta.

Koska yliopistollisilla laitoksilla on omat tehtävänsä, mm. opetustehtävä, on ymmärrettävää, että meillä tähän saakka on ollut erikseen yliopisto ja tutkimuslaitokset, ja niiden lisäksi vielä riippumaton Suomen Akatemia, jonka tehtävänä on ollut korkeimmasta tieteellisestä tutkimuksesta vastaaminen. Suomen Akatemioiden tutkijoiden riippumattomuus yliopiston organisaatiosta on taannut tutkijoille edes teoreettisen mahdollisuuden esittää uusia tieteellisiä avauksia ja tulkintoja silloinkin, kun ne ovat olleet ristiriidassa yliopistossa tai kyseessä olevalla tutkimuslaitoksella vakiintuneiden näkemysten kanssa.

Suomen Akatemian itsenäisyyttä on tähän saakka arvostettu. Yliopistotutkijoiden keskuudessa akatemiavirat ovat olleet tavoiteltuja juuri niiden suoman työrauhan vuoksi. Suomen Akatemia –lain uudistusta kohtaan esitetty kritiikki on näin ollen lähtenyt siitä, miten tiedeorganisaatiot meillä toimivat ja millaiset olosuhteet ovat otollisimmat uutta luovan tieteen syntymiselle. Yliopistoilla on ollut oma tehtävänsä ja Akatemialla omansa.

On odotettavissa, että yliopistot ja tutkimuslaitokset tulevat jatkossa, uuden yliopistolain myötä, profiloitumaan entistä tiukemmin. Pärjätäkseen rahanjaossa yliopistojen on erottauduttava, siis profiloituva ja keskityttävä omille alueilleen entistä selkeämmin. Näin voidaan tehdä läpimurtoja ja syventää ymmärrystä valitulla tutkimusalueella, mutta on selvää, että myös yksittäisiin tutkijoihin kohdistuvat paineet keskittää tutkimuksensa nimenomaan taustaorganisaationsa valitsemalle alueelle tulevat samalla kasvamaan. Keskittymisen ja syventymisen varjopuoli on se, ettei yksilöille ja toisinajattelijoille ole järjestelmässä riittävästi tilaa.

Viimeisimmässä Helsingin Sanomien viikkoliitteessä on haastateltu erästä ansioituneimmista suomalaisista tutkijoista, taloustieteilijä ja Nobel-ehdokas Bengt Holmströmiä. Holmströmin tarina on esimerkki siitä, miten pitkälle visionäärinen ja tottelematon tutkija voi tieteellisellä uralla päästä; uusista yllättävistä näkökulmista asioita ajatteleva voi edetä aina Nobel-palkintoon saakka. Kyse on siitä, onko tutkijalla mahdollisuutta - tai rohkeutta - tarttua aiheisiin, jotka eivät ole kyseessä olevan laitoksen tai oppiaineen vallitsevan paradigman mukaisia. Jos tutkimuksen edellytyksiä halutaan tiedepoliittisesti edistää, luovan tieteen ehtoja ei pitäisi tietoisesti kaventaa.

Nyt uudistettavan Suomen Akatemia -lain sisältämien epäkohtien vuoksi on välttämätöntä, että lain vaikutuksia seurataan ja sitä ollaan valmiita muuttamaan, mikäli asiantuntijoiden ennakoimat riskit, kuten tieteen monialaisuuden kapeneminen, realisoituvat – mitä kukaan ei tietenkään toivo. Tämän lain kohdalla olisin hyvin mielelläni väärässä. Tulkintani vastaa kuitenkin sitä kritiikkiä, jota akateemikot, Suomen Akatemian tutkijat ja professorit, samoin kuin Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto ovat julkisuudessa laajasti tuoneet esiin. Tiedän taustaltani tutkijana hyvin sen, että tutkijat ovat väistämättä itse työnsä edellytysten, tiedeyhteisön sisäisen organisoitumisen ja tieteen kehittymisen parhaita asiantuntijoita.

Lopuksi. Vaikka olinkin viime keväänä tyytymätön yliopistolain käsittelyn lopputulokseen, äänestin lain puolesta. Tämä siitä syystä, että lain valiokuntakäsittelyssä lakiin tehtiin monia vihreän eduskuntaryhmän vaatimia merkittäviä muutoksia, jotka olivat yhtäläisiä yliopistolaisten, mm. Tieteentekijöiden liiton, esittämille vaatimuksille. Laki muuttui ratkaisevasti parempaan etenkin perustuslakivaliokunnan, mutta myös sivistysvaliokunnan käsittelyssä. Olin näiden molempien valiokuntien jäsen, ja siten vastuussa lakiin tehdyistä muutoksista. Suomen Akatemia -lain kohdalla tilanne on tyystin erilainen. Opetusministeri(ö) ei tällä kertaa ole ollut halukas tekemään lakiin asiantuntijoiden esittämiä muutoksia. Mikä olennaisinta, ministeri ei pitänyt mahdollisena luopua lain ongelmallisimmasta pykälästä, jonka myötä akatemiavirat todellisuudessa lakkautetaan. Näistä syistä en näe itselläni sivistysvaliokunnan jäsenenä - ja taustaltani tutkijana - mitään muuta vaihtoehtoa kuin äänestää hallituksen esitystä vastaan.

Yliopistokadusta viimein kävelykatu!

2009-11-10T17:16:00.003+04:00

Aloitteeni Yliopistokadun muuttamisesta kävelykaduksi hyväksyttiin tällä viikolla kaupunginhallituksessa. Loistavaa!

Helsingin keskustan muuttaminen kävelykeskustaksi sisältyy vuoden 2002 yleiskaavaan, mutta sen toteuttamiseksi on toistaiseksi tehty vähän. Kävelykeskustoja löytyy jokaisesta itseään kunniottavasta eurooppalaisesta kaupungista ja on häpeä, ettei meillä ole edelleenkään sellaista.

Yliopistokatu on kuitenkin hyvä alku. Sijainti yliopiston keskustakampuksella tekee erityisen tarkoituksenmukaiseksi aloittaa juuri siitä. Opiskelijat, tutkijat ja kansalaiset tarvitsevat yhdistävän agoran, jolla voi hengailla ja vaihtaa ajatuksia. On myös kampuksen yhtenäisyyden kannalta hyvä, että rakennuksesta toiseen voi kulkea helposti, ilman häiritsevää liikennettä.

Helsingin kaupunkisuunnittelua on liian kauan tehty insinööri- ja byrokraattivetoisesti: on aika kiinnittää huomiota siihen, miltä kaupunki asukkaistaan tuntuu!

Monimuotoisuutta metsänhoitoon

2009-11-07T11:41:00.002+04:00

Kävimme eduskunnassa torstain suullisen kyselytunnilla keskustelua metsänhoidosta. Kysyin maa- ja metsätalousministeri Anttilalta, miten hän aikoo edistää metsänhoidon kehittymistä monimuotoisempaan ja ekologisempaan suuntaan.

Sirkka-Liisa Anttila toi syyskuun lopun Helsingin Sanomissa esille muuttuneita ajatuksiaan Suomen metsien hoidosta. Ministerin ajatukset kuulostivat luonnonsuojelun näkökulmasta jopa hämmästyttävän hyviltä.

Anttila esitti, että metsänhoidon keinovalikoimaa pitää laajentaa ja omistajille antaa enemmän mahdollisuuksia valita itse, miten haluavat metsiään hoitaa.

Vielä viime kesänä maa- ja metsätalousministeriö oli ollut esittämässä metsälain uudistusta, jossa olisi jatkettu perinteisellä linjalla. Lakiesitys sai kuitenkin lausuntokierroksella niin murskaavan vastaanoton – jopa metsäteollisuuden vahvat toimijat Metla ja MTK kritisoivat esitystä – että ministeri pisti sen uudelleenvalmisteluun.

Ministeri on luvannut, että uudistukset metsälakiin tehdään viimeisimmän ekologisen tiedon pohjalta ja uudistusta valmistelemaan kutsutaan myös "toisinajattelijat" – mikä toivottavasti tarkoittaa luonnonsuojeluväkeä.

Mielipidepittaukset osoittavat, ettei nykyisillä metsänhoitotavoilla ole enää laajaa yhteiskunnallista hyväksyntää. Kansalaiset haluavat metsänhoitoon ekologisempaa näkemystä, ja syystä: tehometsätalous on suurin syy metsälajien katoamiseen ja monimuotoisuuden vähenemiseen.

Myös metsien käytön yhteiskunnallinen tehtävä on muuttunut. Tästäkin syystä metsäteollisuuden on jatkossa syytä panostaa määrän sijasta laatuun. Jatkuvan kasvatuksen periaatteilla hoidettu metsä tuottaa hyvälaatuista puutavaraa pitkälle jalostettujen puutuotteiden raaka-aineeksi. Uusimman tutkimustiedon valossa jatkuva metsänhoito on avohakkuita jopa taloudellisesti kannattavampaa.

Ensi vuosi on luonnon monimuotoisuuden teemavuosi. Olisi hienoa, jos Suomessa päästäisiin jo ensi vuonna hoitamaan metsiä monimuotoisuutta ja luonnollista uusiutumista varjelevalla tavalla.

Katseet kohdistuvat ministeri Anttilaan – on aika siirtyä sanoista tekoihin.

Hätämajoitus myös romaneille

2009-11-04T23:29:00.005+04:00

Tein tänään alla olevan valtuustoaloitteen.
Kylmä yö on kylmä kaikille.

Valtuustoaloite hätämajoituksen järjestämiseksi

Kerjäävien Romanian romanien oleskelu Helsingissä on muodostunut ilmeisen pysyväksi ilmiöksi. Heidän tulonsa tänne on laillista, koska EU-maiden kansalaisina heillä on vapaa liikkumisoikeus. Romanit elättävät itsensä kerjäämällä eivätkä ole hakeneet apua sosiaalitoimesta tai muilta viranomaisilta. Romanien luottamus viranomaisiin on heikko, koska kotimaassaan he ovat usein kohdanneet syrjintää ja suoranaista vainoa myös viranomaisten taholta.

Suomessa romanit eivät halua hakea apua viranomaisilta myöskään siksi, että siitä voisi seurata lasten huostaanotto tai käännyttämispäätös. Käännyttäminen olisi heidän kannaltaan katastrofaalista, koska olot ovat kotimaassa vieläkin heikommat kuin täällä.

Romanit elävät leireissä itse kyhäämissään asumuksissa tai asuntovaunuissa. Joukossa on lapsia, vanhuksia, vammaisia ihmisiä ja raskaana olevia naisia. Olosuhteet ovat erittäin heikot: peseytymis- ja wc-mahdollisuudet voivat puuttua eikä kunnollista lämmitystä ole.

Toistaiseksi Helsingin kaupunki ei ole kyennyt tai halunnut auttaa romaneita mitenkään. Eri hallinnonalojen välillä on ollut ristiriitaisia näkemyksiä siitä, kenelle asia kuuluu. Perusteena on käytetty myös sitä, että romanit itse eivät ole apua hakeneet.

Lokakuun lopussa kaupunki jopa hajotti romanien leirin Kalasataman metroaseman liepeillä. Leirin purkaminen ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa edes kaupungin näkökulmasta, vaan siirtää sen ainoastaan paikasta toiseen. On epärealistista kuvitella, että tekemällä olot romaneille mahdollisimman vaikeaksi romanit saadaan palautettua takaisin kotimaihinsa. Romanien ongelmien syihin pitää tietysti puuttua lähtömaissa ja tätä työtä pitää tehdä EU-tasolla. Jo Helsinkiin saapuneiden romanien auttamiseksi tarvitaan kuitenkin kiireellisiä toimia juuri täällä.

Helsingin kaupungin tulisi viipymättä, yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, järjestää romaneille hätämajoitustilat. Jos viranomaisapu ei romanien tilanteeseen sovi, tulisi kaupungin kantaa vastuunsa valtuuttamalla kolmannen sektorin järjestöt hätämajoituksen järjestäjiksi. Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämmekin, että kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin järjestääkseen romaneille hätämajoituksen. Hätämajoitus ei olisi tarkoitettu pysyvään oleskeluun, vaan siinä viipymisen vuorokausimäärä voisi olla rajoitettu. Esimerkiksi Diakonissalaitoksella on Rom po Drom-projektin myötä jo käsitys siitä, millaista apua romanit tarvitsevat ja keskusteluyhteys heidän kanssaan. Muita yhteistyötahoja voisivat olla esimerkiksi Vailla vakinaista asuntoa ry, Sininauhaliitto, Amnesty sekä Romaniasiain neuvottelukunta.

Helsingissä 4.11. 2009
Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto

Helsinki kannattaa ruuhkamaksuja

2009-11-03T17:09:00.003+04:00

Onnea Helsinki!

Kaupunginhallitus hyväksyi eilen ruuhkamaksulausunnon, jossa toivotaan ruuhkamaksujen käyttöönottoa Helsingin seudulla. Puolesta äänestivät Vihreät, Vasemmistoliitto, Keskusta ja osa Demareista.

Tervetuloa siis raikkaampi hengitysilma, lisää joukkoliikennettä ja vähemmän ruuhkia - tätä kaikkea ruuhkamaksuista liikenne- ja viestintäministeriön selvityksen perusteella seuraa.

"Järkivihreä" Kokoomusryhmä äänesti lausuntoa vastaan. Kokoomuslaiset pelkäävät, että maksut aiheuttavat haittaa elinkeinoelämälle.

Elinkeinoelämän ja sen talutusnuorassa kulkevan Kokoomuksen soisi tutustuvan paremmin saatavilla olevaan tutkimustietoon. Britanniassa paikallinen "EK", Confederation of British Industry (CBI) on todennut omien tutkimustensa perusteella, että oikien toteutetuista ruuhkamaksuista nettovaikutus on elinkeinoelämälle positiivinen.

Pävätkää perässä

2009-10-23T12:50:00.003+05:00

Uusista työsuhteista yhä useampi jää palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastoon. Tätä monenkirjavaa joukkoa ei lainsäädäntö, edunvalvonnasta puhumattakaan, juuri lainkaan tunnusta eikä tunnista. Työelämän kenttä on moninainen, mutta lainsäädäntö on jämähtänyt 70-luvulle.

Lisäksi työntekijän lailliset oikeudet on sidottu työsuhteen laatuun. Se ei enää ole millään lailla perusteltua, kun työsuhteet ovat niin monenkirjavia.

Ajatellaan vaikka pätkätyöntekijän lomaoikeutta. Epätyypillisestä työstä seuraa epätyypillinen loma tai ei lomaa ollenkaan.

Kaverini Mikko on esimerkki työlainsäädännön väliinputoajasta. Hän oli viime kesänä uusi työntekijä eikä siksi viettänyt yhtään lomapäivää. Myös edellisenä kesänä hän oli uusi työntekijä, joten - ei yhtään lomaa. Sitä edeltävänä kesänä Mikko suoritti loppuun rästiin jääneitä opintoja: ei lomaa. Koska Mikon nykyinen työsuhde loppuu vuodenvaihteessa, on jo tiedossa, että hänen mahdollisuutensa viettää palkallista kesälomaa lipuu vuoteen 2011. Ainakin sinne.

Onko oikein, että työsuhteen ensimmäisenä vuotena lomaa kertyy vähemmän kuin seuraavina vuosina? Kun tiedetään, että vuotta pitempiä työsuhteita ei yksinkertaisesti ole tarjolla läheskään kaikille? Tai että pätkätyöstä kertynyt loma on seuraavan työpaikan tarjoutuessa vain jätettävä pitämättä?

Koko lainsäädäntö pitää päivittää vastaamaan nykyisen työelämän todellisuutta. Tunnemme jo sukupuolivaikutusten arvioinnin ja ympäristövaikutusten arvioinnin. Lisäksi tarvitaan pätkätyövaikutusten arviointi, päväys, jota työelämätutkija Anu Suoranta on ehdottanut.

Aloitetaan vuosilomalaista: muutetaan lakia siten, että lomaa alkaa kertyä myös pätkistä. Ja että pätkätyöstä lomaa kertyy samassa suhteessa kuin vakityösuhteesta.

Elinkeinoelämän Keskusliitto on tyrmännyt pätkätyöläisten lomaoikeuksien parantamisen liian kalliina työnantajalle. Samaan aikaan pätkätyöt lisääntyvät juuri siksi, että ne ovat työnantajalle edullisia.

Vuosilomalakia uudistetaan paraikaa vihreän työministerin alaisuudessa. Vihreä puolue on kuitenkin jo nyt pävännyt työntekijöidensa lomaedut: kaikki puoluestoimiston työtekijät pääsevät jatkossa nauttimaan samoista lomaeduista.

Tässäpä haaste muille puolueille, samoin kuin ay-liikkeen työpaikoille. Pävätkää perässä.

Vihreä Lanka 24.10. 2009

Mitä yhteistä on omistajapolitiikalla ja ilmastopolitiikalla?

2009-10-21T14:25:00.004+05:00

Vastaus on: ei juuri mitään, vaikka pitäisi olla. Selitän alla, miksi.

Eduskunnassa on tänään lähetekeskustelussa valtioneuvoston tulevaisuusselonteko. Tulevaisuuspolittisen selonteon (tuttavien kesken "Tusun") tarkoitus on luodata ilmasto- ja energiapolitiikan haasteita pitkällä aikavälillä, aina vuoteen 2050 saakka. Samoin siinä linjataan hallituksen kantoja sekä kansalliseen että kansainväliseen ilmasto- ja energiapolitiikkaan.

Kansainvälisen ilmastopolitiikan kannalta on harvoin eletty yhtä merkityksellisiä hetkiä kuin nyt. On seuraavista parista kuukaudesta kiinni, saadaanko Kööpenhaminassa joulukuussa aikaan kattava ja hyvä uusi ilmastosopimus.

Tuskin kukaan on eri mieltä siitä, että sopimus olisi aikaan saatava, erimielisyyksiä on kuitenkin vielä paljon liittyen sopimuksen sisältöön. Keskeinen kysymys on esimerkiksi se, miten paljon kehitysmaille luvataan rahallista apua ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siihen sopeutumiseen ja miten sitovia rahoituslupaukset ovat.

Suomen kannalta tärkeä kysymys on, millaiseen hiilinielujen laskentajärjestelmään sopimuksessa päädytään. Laskentajärjestelmä vaikuttaa nimittäin siihen, kuinka paljon Suomen metsistä lasketaan niin kutsutuiksi hiilinieluiksi – jotka alentavat Suomen päästötasetta.

Ilmastopolitiikassa ei kansallista ja kansainvälistä tasoa voi oikein erottaa toisistaan. Ilmastopolitiikka myös kuuluu oikeastaan kaikille politiikan osa-alueille. Esimerkiksi kauppa- ja teollisuuspolitiikassa on mitä suurimmassa määrin kyse myös ilmastopolitiikasta.

Ajatellaanpa vaikka metsäkatoa ja suomalaisia suuryrityksiä. Tulevaisuusselonteossa todetaan, että vajaa viidennes maailman päästöistä tulee metsäkadosta ja metsien hiilivarastojen heikkenemisestä erityisesti kehitysmaissa.

Miksi metsiä hakataan? Esimerkiksi: jotta niiden paikalle voitaisiin istuttaa palmuöljy- tai eukalyptuspuuplantaaseja, joista valmistetaan polttoainetta ja paperia – suureksi osaksi edelleen kehittyneiden maiden markkinoille.

Helsingin Sanomat uutisoi taannoin laajasti Stora Enson toimista Brasiliassa. Jutussa todettiin, että Brasilian puuplantaaseista on tullut Storalle oikea kultakaivos. Puu kasvaa nopeasti, hakataan ja rahaa sataa.

Stora Enson suurin yksittäinen omistaja on Suomen valtio. Siis se sama valtio, joka hiki otsassa neuvottelee ilmastosopimuksesta Kööpenhaminassa, laatii ilmasto- ja energiastrategian sekä tulevaisuuselonteon ja yrittää muutenkin kaikin mahdollisin keinoin ehkäistä ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen, mikä on väistämätöntä.

Vaikuttaakin siltä, että valtion omistajapolitiikalle olisi syytä tehdä oma ilmasto- ja energiastrategiansa!

Aina prosentti kulttuurille!

2009-10-11T18:25:00.001+05:00

Vihreiden saavutuksia viime kevään budjettineuvotteluissa oli muun muassa niin sanotun kulttuuriprosentin kirjaaminen kaupungin strategiaohjelmaan vuosille 2009-2012. Periaatteen mukaan kaikissa kaupungin julkisissa rakennushankkeissa prosentti kustannuksista käytetään kulttuuriin ja taidehankintoihin. Prosenttiperiaatteen ansiosta atkossa taideteoksia näkyy entistä enemmän yhteispihoilla, leikkipuistoissa, rappukäytävissä ja muissa julkisissa tiloissa.

Ehdotin prosenttiperiaatteen kirjaamista strategiaohjelmaan, koska halusin varmistaa, ettei kulttuuriin ja taiteeseen satsaaminen laman aikana unohdu. Prosentti kaikista rakennus- ja investointihankkeista on merkittävä satsaus kulttuuriin ja taiteentekijöiden tukemiseen. Kirjauksen ansiosta Jätkäsaaren, Kalasataman, Kruunuvuorenrannan, Länsisataman ja Töölönlahden rannan projektialueet tietävät työtä paitsi rakennusalalle, myös taiteilijoille.

Prosenttiperiaatetta noudatetaan tilaamalla taiteilijoilta taideteoksia ja ympäristötaidetta. Periaate takaa, että esteettiset arvot huomioidaan jo uuden asuinalueen rakentamisvaiheessa. Julkisiin tiloihin kuten kirjastoihin, kouluihin tai terveysasemille voidaan taulujen ja veistosten lisäksi sijoittaa väliaikaisia ja liikuteltavia valo-, ääni tai videotaiteellisia teoksia, kuten videoteos sosiaalitoimiston aulassa, nuorten performanssi Tallinnanaukiolla, poikkitaiteellinen musiikkiteos Opintoputkessa tai valoteos Kaisaniemenpuistossa. Taideteoksella voi olla ympäristössä myös käytännöllinen merkitys. Veistos voi olla lasten kiipeilyteline tai valoteos lisätä puiston turvallisuutta.

Strategiaohjelman kirjauksen mukaan prosenttiperiaatetta sovelletaan paitsi taidehankintoihin, myös kulttuuriprojektien rahoittamiseen. Esimerkiksi Kalasataman alueella kaupunki rahoittaa ympäristötaiteellisia, rakennusprojektin myötä vaihtuvia projekteja. Kulttuuriprosentilla on siis mahdollista rahoittaa paitsi pysyviä teoksia, myös väliaikaisia ja vaihtuvia teoksia, kuten ympäristötaidetta, liikuteltavia graffittiseiniä tai hetkellisiä performansseja.

Taide kuuluu kaikille. Prosenttiperiaate tuon tämän Helsingin Juhlaviikkojen sloganin todemmaksi kuin koskaan. Kaikilla helsinkiläisillä pitää olla arjessaan mahdollisuus esteettisiin elämyksiin. On tärkeää, että jokapäiväinen ympäristö on paitsi toimiva, myös merkityksellinen ja kaunis.

Pallas-Ylläs-tunturia pitää suojella

2009-10-08T15:10:00.002+05:00

Hallitus antoi viimein esityksensä Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta annetun lain muuttamiseksi. Vihreät eivät olleet tyytyväisiä esitykseen, ja esittivät valtioneuvostossa esityksen hylkäämistä/muuttamista. Vihreiden ministerit äänestivät esitystä vastaan.

Hallituksen esityksessä ehdotettiin lakia muutettavaksi siten, että Pallashotellin majoituskapasiteettia voitaisiin laajentaa 320 paikkaan.

Vihreät suhtautuvat kielteisesti kansallispuistoihin rakentamiseen ylipäänsä. Kansallispuisto on perustettu luonnon suojelemiseksi, ja muun toiminnan siellä tulee tapahtua tätä periaatetta kunnioittaen.

Hotellin peruskorjaaminen ja pienimuotoinen majoituskapasiteetin kasvattaminen olisi ollut mielestämme joten kuten hyväksyttävissä, mutta hallituksen esittämä paikkamäärä merkitsee liian suurta lisäkuormaa luonnolle.

Kuinka suurta lisäkuormaa tarkalleen, ei kukaan tiedä. Esityksestä ei nimittäin ole tehty Natura-arviointia, jolla olisi kartoitettu perusteellisesti mahdolliset haitat. Arvionti on suunniteltu tehtäväksi kaavoitusvaiheessa mutta on mielestäni kyseenalaista, onnistuisivatko siinä vaiheessa mahdollisesti esiin tulevat haitat enää torppaamaan hankkeen etenemistä? Tuskin.

Pallas-Ylläksen alueen luontoarvot ovat sen suurin vetovoimatekijä. Jos luontoarvot heikkenevät, kärsii matkailukin.

Matkailua on alueella täysin mahdollista kehittää niin, ettei kansallispuiston luonto kärsi. Majoituskapasiteettia voidaan lisätä puiston sijasta sitä ympäröivän alueen lomakyliin. Niistä voidaan järjestää päiväretkiä kansallispuistoon. Matkailun kehittäminen tällä tavalla olisi alueen elinkeinonharjoittajien kannalta huomattavasti tasapuolisempaa kuin yhden yrittäjän tukeminen sallimalla Palla-hotellin laajentaminen.

AY-LIIKKEEN HUOLEHDITTAVA MYÖS PÄTKÄTYÖLÄISTEN EDUNVALVONNASTA

2009-10-08T13:19:00.000+05:00

Ammattiyhdistysliikkeen pitää päivittää itsensä 2000-luvulle. Sen on toden teolla ryhdyttävä ajamaan myös pätkä- ja silpputyötä tekevien etuja, vaatii Vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto.

- Pätkä- ja silpputöitä tekevät ovat heikoimmassa asemassa myös ay-liikkeen sisällä. Heidän asemansa parantaminen vaatii ay-liikkeen sisäisen demokratian parantamista, Alanko-Kahiluoto toteaa. Hän puhui tänään SAK:n järjestämässä, prekariaatin ja ay-liikkeen yhteistyötä käsitelleessä seminaarissa.

Esimerkki ay-liikkeen sisäisestä epäsolidaarisuudesta on ay-liikkeen puolustama ansio- ja perusturvan välinen kytkös. Kytköksen vuoksi työttömien perusturvaa ei käytännössä voida korottaa ellei myös ansioturvaa koroteta. Tämä tekee perusturvan korottamisesta erittäin kallista ja käytännössä estää sen.

- Perus- ja ansioturvan yhtaikainen korottaminen sementoi pysyviksi myös tuloerot, jotka ovat pysyneet samoina paitsi liittojen sisällä, myös nais- ja miesvaltaisten alojen välillä vuosikymmenestä toiseen.

- Sosiaaliturvaa uudistavan Sata-komitean on purettava ansiosidonnaisen ja perusturvan kytkös edes väliaikaisesti ja korotettava perusturvaa. Myös ay-liikkeellä on komiteassa edustus. Sen on nyt syytä lopettaa kytköksellä kikkailu ja keskittyä todelliseen pienituloisten ja pätkätyöläisten edunvalvontaan.

- Ay-liikkeen on tarkistettava omia arvojaan ja kysyttävä, onko sen tehtävä ainoastaan paremmin toimeentulevien puolustaminen vai myös heikompiosaisten aseman parantaminen, Alanko-Kahiluoto vaatii.

Lisätiedot:

Outi Alanko-Kahiluoto
GSM 050 512 1727.

Outi Alanko-Kahiluoto Vihreiden ryhmäpuheessa välikysymyskeskustelussa: Vanhustenhoidossa täyskäännös kohti ennaltaehkäisyä ja kuntoutusta

2009-09-29T17:47:00.002+05:00

Vihreät haluavat, että sosiaali- ja terveydenhuollossa tehdään kokonaiskäännös kohti perustason vahvistamista ja ennaltaehkäisyä. Ministeri Risikon esittämä vanhuspalvelulaki olisi oikea väline vanhuspalveluiden laadun parantamiseen. Sillä vahvistettaisiin perustason normiohjausta ja estettäisiin rahan valuminen erikoissairaanhoitoon.

- Nykyinen tilanne on johtanut siihen, että vanhuksia hoidetaan aina ikään kuin väärissä paikoissa. Hyväkuntoiset vanhukset makaavat terveyskeskusten vuodeosastoilla, jolloin heidän toimintakykynsä heikkenee, ja pian heidän paikkansa on sairaalassa, eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto sanoi Vihreiden ryhmäpuheessa välikysymyskeskustelussa. – Perustason vahvistamisella ja kuntoutuksella tämä voidaan välttää.

Vihreiden mielestä Kelan kuntoutuksen yläikärajaa pitää nostaa nykyisestä 65 vuodesta ainakin 68 ikävuoteen. On tutkimuksellista näyttöä siitä, että oikea-aikaisella kuntoutuksella voidaan parantaa ja ylläpitää ikäihmisten toimintakykyä sekä pidentää mahdollisuutta asua omassa kodissa.

- Vanhuus ei ole sairaus, vaan osa elämää. Haluamme yhteiskunnan, jossa vanhuuden voi kohdata yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä, ei laitokseen eristettynä hoidokkina. Tämä edellyttää sitä, että poliittisin päätöksin tuetaan vanhusväestön toimintakykyä, vireyttä ja mahdollisuutta viettää täyttä elämää osana muuta yhteisöä. Ikääntyneiden tulee päästä vaikuttamaan heitä itseään koskeviin päätöksiin, Alanko-Kahiluoto vaati.

Ryhmäpuhe kokonaisuudessaan Vihreiden nettisivuilla.

Kulttuuri-%

2009-09-18T20:38:00.002+05:00

Vihreiden pensselin jälkiä viime keväänä neuvotellussa Helsingin kaupungin strategiaohjelmassa on ns. kulttuuriprosentin käyttö kaupungin investointi- ja rakennushankkeissa. Periaatetta on sovellettu kaupunkisuunnittelussa joskus aikaisemminkin, mutta halusin sen kirjattavaksi itse strategiaohjelmaan, ettei kulttuuriin panostaminen laman aikana unohdu.

Tein seuraavaan ensi keskiviikkona olevaan valtuustokokoukseen alla olevan kysymyksen. Haluaisin keskustelua siitä, millaisten periaatteiden ja käytäntöjen mukaan kulttuuriprosenttia toteutetaan ja ovatko käytännöt toimnivia ja olisiko jossain parantamisen varaa.

Kyselytuntikysymys 23.9.2009

Kulttuuriprosentin toteuttaminen kaupunkisuunnittelussa

Helsingin kaupungin strategiaohjelman 2009-2012 mukaan kaupunkirakentamisen tavoitteena on toteuttaa "mielenkiintoisia, kauniita, toimivia ja urbaaneja asuinalueita ja ympäristöjä". Eräänä toimenpiteenä tämän saavuttamiseksi mainitaan kulttuurin ja taidehankintojen huomioiminen uusien asuinalueiden rakentamisessa. Strategiassa linjataan, että strategiakaudella "Uusien alueiden
ja merkittävien yksittäisten rakennushankkeiden investointikuluista yksi
prosentti ohjataan taidehankintoihin ja muihin kulttuuriprojekteihin."

Miten kaupunki toteuttaa kulttuuriprosentin huomioimista
kaupunkisuunnittelusssa? Keiden yhteistyökumppaneiden kanssa suunnittelua tehdään? Kuten strategiaohjelmassa annetaan ymmärtää, toteuttaessaa kulttuuripriosenttia kaupunki ei tee vain taideostoja hankkimalla omistukseensa esimerkiksi patsaita ja julkista veistotaidetta, vaan julkista taidettaedistetään toteuttamalla myös erilaisia kulttuuriprojekteja. Kysynkin, mitenkulttuuriprojektien toteuttaminen käytännössä tapahtuu: kuullaanko kulttuuriprosentin toteuttamisessa asukkaita, ja onko mukaan suunnitteluunotettu kaupungissa asuvia taiteilijoita, taidealan opiskelijoita sekä alueella sijaitsevia taidealan oppilaitoksia?

Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.)

Työterveyshuolto myös apurahatutkijoille

2009-09-16T17:37:00.002+05:00

Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö YTHS on päättänyt rajata jatko-opiskelijat palvelujensa ulkopuolelle. Päätös tehtiin samassa yhteydessä, kun YTHS neuvotteli uuden sopimuksen yliopistojen sijaintipaikkakuntien kanssa.

YTHS:n mukaan päätös ei ole ongelmallinen, koska suurin osa jatko-opiskelijoista kuuluu työterveyshuollon piiriin.

Päätös asettaa jatko-opiskelijat keskenään eriarvoiseen asemaan. Väliinputoajia ovat apurahatutkijat, jotka eivät ole työsuhteessa yliopistoihin. Heitä on jatko-opiskelijoista 16 prosenttia.

Yliopisto hyötyy myös ei-työsuhteessa olevien apurahatutkijoiden työpanoksesta. Myös he tuottavat työllään yliopistoille tulosrahaa. Eikö siis olisi reilua, että yliopistotyönantaja kantaisi vastuun myös apurahatutkijoiden hyvinvoinnista? Yliopisto voisi ottaa apurahatutkijat työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä työterveyshuoltonsa piiriin, kuten Tieteentekijöiden liittokin on vaatinut. Tämä olisi eräs tapa ratkaista eriarvoinen tilanne, johon apurahatutkijat ovat joutuneet.

Olen tehnyt aiheesta ministeri Risikolle myös kirjallisen kysymyksen. Kysymyksen vastauksineen voi lukea eduskunnan sivuilta.

A-studio valuutanvaihtoverosta

2009-09-11T00:59:00.002+05:00

Olin A-studion haastattelussa aiheesta valuutanvaihtovero. Ohjelman voi viikon verran katsoa Yle-Areenan sivuilta: http://areena.yle.fi/ohjelma/A-studio.

Ohjelmassa haastatellaan myös Ville-Pekka Sorsaa, joka on taloustieteen tutkija Oxfordista. Sanoisin, että ohjelmassa tulee melko selkeästi esitetyksi se, mistä valuutanvaihtoverossa tai Tobinin verossa on kyse. Suosittelen.

Kävin tänään julkistamistilaisuudessa Kaapelitehtaalla. Sanni Sepon ja Ritva Kovalaisen Metsänhoidollisia toimenpiteitä on järisyttävä kirja suomalaisesta metsänhoidosta. Kirja kysyy, kuinka monta puuta tarvitaan, että muodostuu metsä. Tai kuinka monta minuuttia menee metsän läpi kävelemiseen.

"Sana ”metsä” tarkoitti joskus rajaa, reunaa, äärtä, jonka takaa alkoi suunnaton toinen valtakunta. Montako puuta nykyisessä kielessämme ja maisemassamme muodostaa metsän?"

Tarhalaisten ruokailu on päivähoitoa

2009-09-10T17:13:00.002+05:00

Helsingin kaupunginvaltuustossa äänestettiin eilen yöllä (kyllä, kokous loppui vasta puolen yön aikaan) päiväkotien ruokahuollon siirtämisestä Palmian hoidettavaksi. Esitys hyväksyttiinluvuin 50-35. Äänestin itse vastaan.

Kaupunginhallitus perusteli esitystä halulla keskittää kaupungin ns. tukipalvelut kaupungin oman liikelaitoksen hoidettavaksi. Tällä tavoin Palmian liikevaihto kasvaa ja päivähoidossa säästetään noin 2Me. Säästö tehdään tehostamalla työntekijöiden työpanosta niin, ettei keittäjä jatkossa enää valmista ruokaa alusta alkaen, vaan tarhalaisten ruoka tulee keskuskeittiöltä lämmittämistä vaille valmiina. Tarkoitus on myös,että jatkossa keittäjät ovat nykyistä vähemmän läsnä päiväkodin arjessa, ja tämähän toki säästää päivähoidon kuluja.

Vaan onko sittenkään niin? Eikö keittiöhenkilöstön vähentäminen lisää hoitohenkilöstön kuormaa, kun keittäjä ei enää ehdi auttaa sadesäällä lasten pukemisessa, ei ehdi mukaan saattamaan lapsia tien yli läheiseen puistoon, ei ole iltapäivällä paikalla kun välipalaa katetaan, eikä ole paikalla kattamassa eväitä metsäretkelle. Nämä nimittäin ovat asioita, joita olen nähnyt keittäjän tekevän omien lasteni päiväkodeissa.

Helsinkiläiset vanhemmat tietävät senkin, että henkilökuntaa on päiväkodeissa jo nyt liian vähän. Henkilökuntaa ei voi vähentää mistään kohdasta ilman, että koko orkesteri menee epävireeseen.

En tarkoita, että heittäjien pitäisi työnsä ohella hoitaa lastentrarhan opettajientehtäviäkin. Mutta käytännössä, etenkin pienissä päiväkodeissa, on niin, että kaikki päiväkodissa olevat henkilöt ovat aikuisia, joihin lapset voivat päivän aikana turvautua. Meille luvataan, että näin on jatkossakin. Mutta mistä säästöt silloin tulevat? Säästöjä on ymmärtääkseni mahdotonta tehdä, ellei päivähoidon laadusta tingitä.

Kaupunki voi toki tehdä Palmian kanssa työsopimukset, joissa sovitaan, että keittiöhenkilöstö tekee samoja tehtäviä kuin ennenkin. Mutta tällöin on varauduttava siihen, ettei hintalappu työlle ole enää sama kuin se on tällä hetkellä. Ja mistä silloin tulevat säästöt? Tästä kaupunginhallituksella ei ollut esittää minkäänlaisia lukuja.

Päiväkotiruokailusta puhuttiin valtuustossa viisi ja puoli tuntia. Käsittely olisi varmasti ollut lyhyempi, jos asia olisi ollut paremmin valmisteltu. Kaupunginhallitus teki esityksensä kuulematta kaupungin omia työntekijöitä eli päiväkotien keittäjiä ja hoitohenkilöstöä. Omien työntekijöiden kuuluminen pitäisi olla itsestäänselvyys, ja on harmillista, että Helsinki tahraa maineensa työnantajana näin ikävällä tavalla. Viesti on, ettei kaupungille kannata töihin tulla, ellei halua tulla ylikävellyksi.

Minusta on ikävää, että valtuuston enemmistö antoi hyväksyntänsä kaupunginhallituksen huonosti valmistelemalle esitykselle. Kritiikki salissa kuitenkin oli kovaa, ja huonosta valmistelusta kertoo sekin, että sekä vihreiden että demareiden ryhmät hajosivat kaupunginhallituksen hyväksymässä asiassa. Vihreiden äänestysluvut menivät 11-10, mikä luonnollisesti harmittaa meitä kaikkia.

Toisaalta voi sanoa, jos tämä yhtään lohduttaa, että erimieliset päätökset tuottavat joskus paremman lopputuloksen kuin hiljaisella yksimielisyydellä tehty päätös. Eilen valtuustossa tehtiin hyviä ponsia päivähoidon ja ruoan laadun varmistamiseksi myös jatkossa, säästötavoitteista huolimatta, ja voi vain toivoa, että ponsilla on merkitystä myös käytännössä.

Pätkätyöläisellekin oikeus täyteen lomaan

2009-09-08T08:00:00.005+05:00

Tiedote 8.9.2009

Vihreiden kansanedustaja, eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto:

PÄTKÄTYÖLÄISELLEKIN OIKEUS TÄYTEEN LOMAAN

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto vaatii tänään eduskunnassa jättämässään toimenpidealoitteessa myös epätyypillistä työtä tekeville oikeutta täyteen vuosilomaan.

- Nykyinen malli, jossa lomaa kertyy ensimmäisen vuoden aikana vähemmän, on aikansa elänyt. Se perustuu ajatukselle pitkäkestoisesta työsuhteesta. Pätkätyötä tekevä on käytännössä aina ensimmäisen vuoden työntekijä. Lomaa pitäisikin kertyä kaikille 2,5 päivää kuussa heti työsuhteen alusta alkaen, jotta pätkätyöläinen saisi nauttia samoista lomaoikeuksista kuin muutkin, vaatii Alanko-Kahiluoto.

Vuonna 2005 uudistetulla vuosilomalailla on parannettu epätyypillisissä työsuhteissa olevien asemaa siten, että lyhyetkin työsuhteet kerryttävät oikeutta vuosilomaan. Lain vaikutukset ovat kuitenkin jääneet olemattomiksi, koska pätkien väliin putoavalla ei käytännössä ole mahdollisuutta tarttua lomaoikeuteensa.

- Pätkätyöläisen on jo taloudellisista syistä pakko ottaa uusi työ vastaan heti kun sellainen löytyy. Myös sosiaaliturvan ja työn yhteensovittaminen tökkii pätkätyöntekijän kohdalla pahasti. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että työstä ansaittu lomakorvaus - siis pitämättömän loman rahallinen korvaus - syö työttömyysturvaa työsuhdetta välittömästi seuraavalta ajalta. Tällöin lomaoikeus ei toteudu lainkaan, toteaa Alanko-Kahiluoto.

- Ammattiyhdistysliike on perinteisesti keskittynyt normaalityösuhteessa olevien etujen ajamiseen. Olikin ilahduttavaa lukea pienen toimihenkilöliitto ERTO:n heinäkuinen kannanotto pätkätyöläisten lomaoikeuden puolesta. Valitettavasti työnantajajärjestö EK tyrmäsi ERTO:n avauksen heti sanomalla, että pätkätyöläisten lomaoikeuden parantaminen maksaisi liikaa työnantajalle. Työnantajalta tämä on käsittämätön asenne. Pätkätyön teettäminen on työnantajalle edullista, mutta pätkätyön tekijän loma ei saisi maksaa mitään, ihmettelee Alanko-Kahiluoto.

Alanko-Kahiluoto peräänkuuluttaa niin työmarkkinaosapuolilta kuin sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmistelevalta Sata-komitealta yhteistä tahtoa pätkätyöläisten aseman parantamiseksi.

- Sata-komiteasta on tultava esityksiä, joilla aukkoja pätkätyöläisten sosiaaliturvassa parannetaan. Tässä vaaditaan nyt niin työnantajilta kuin ammattiliitoiltakin näyttöä solidaarisuudesta, toteaa Alanko-Kahiluoto.

Lisätiedot:
Outi Alanko-Kahiluoto, p. 050 512 17 27
Toimenpidealoite verkossa

Valuutanvaihtoveron edistämiselle nyt tilaisuus

2009-09-05T15:49:00.006+05:00

Tein viime keväänä eduskunnassa toimenpidealoitteen siitä, että Suomen hallitus edistäisi kansainvälisissä neuvotteluissa valuutanvaihtoveron käyttöönottoa. Aloitteen on allekirjoittanut 69 kansanedustajaa kuudesta eri puolueesta.

Kun keräsin kansanedustajilta allekirjoituksia aloitteeseeni, sain allekirjoituksen vain osalta demariedustajia. Osa demareiden kansanedustajista ilmoitti, etteivät ole riittävästi perehtyneet asiaan. Jotkut sanoivat olevansa veroa vastaan. Toissapäivän Demari-lehdessä ihmetellään, miksi koko demariryhmä ei ole allekirjoittanut aloitetta ja miksi demarit eivät ole itse aloitteellisesti edistäneet valuutanvaihtoveroa, johon demareiden oma puolueohjelma on ottanut myönteisen kannan.

Demarit ovat ylipäätään pysyneet kummallisen hiljaa kansainvälisen verotuksen suhteen. Metsäalan työpaikat pakenevat halvan tuotannon maihin, globaalit ympäristöongelmat kiristävät teollisuuden verotusta, globaali finanssikriisi syö työpaikkoja alalla kuin alalla. Demareiden (ja niin myös vasemmistoliiton) poliittiset avaukset liikkuvat kansallisella tasolla, vaikka talous- ja ympäristöpolitiikka edellyttäisiväöt välttämättä kansalliset rajat ylittävää ajattelua. Kansainvälinen talouspolitiikka on aihe, josta olisi odottanut demareilta avauksia viimeistään viime EU-vaalikapanjassa. Mutta ei.

Rahamarkkinoiden vakauttamiseen tarvitaan kättä pidempää.Käsilläoleva finanssikriisi osoittaa, että talouden kriisit ovat helposti globaaleja. Talous kaipaa yhteisiä pelisääntöjä. Valuutanvaihtovero ei ole ainoa mahdollisuus, mutta se on eräs pisimmälle kehitetyistä malleista. Sen käyttöön otto ei olisi myöskään niin mahdotonta kuin sen kriitikot usein haluavat antaa ymmärtäää.

Kaikkien maailman maiden ei tarvitsisi olla verossa mukana. Veron ensisijainen päämäärä on täydentävien rahoituslähteiden luominen, kansainvälisten rahavirtojen läpinäkyvyyden parantaminen ja valtioiden valuuttareservien tarpeen vähentäminen. Tarvittaessa vero voidaan toteuttaa myös yhdellä valuutta-alueella ja se onkin ollut käytössä kansallisesti esimerkiksi Perussa ja Brasiliassa. Tiedonvaihdon kannalta useamman maan mukanaolo on kuitenkin toivottavaa. Kaikki veron keräämiseen osallistuvat valuutta-alueet ja valtiot hyötyisivät valuuttakurssien vakauden lisääntymisestä ja veron tuotoista.

Euro-alueella Ranskassa ja Belgiassa on jo säädetty laki, joka mahdollistaa veron toteuttamisen heti, kun se unionin puitteissa muuten on mahdollista. Itävalta ehdotti puheenjohtajuuskaudellaan veron käyttöönottoa Euroopan unionin toiminnan rahoittamiseksi. Suomessa voitaisiinsäätää samankaltainen laki kuin Ranskassa ja Belgiassa.

Suomi on mukana 58 maan ryhmässä, jossa tutkitaan uusia mahdollisia kehitysrahoituksen muotoja. Työryhmältä tuli toukokuussa esitys - Ranskan ollessa työryhmän puheenjohtajana - että maat ottaisivat käyttöön 0,0005 % valuutanvaihtoveron yhtenä innovatiivisten kehitysrahoitusten muodoista. Ensi kuussa pidetään Pittsbourghissa G20-maiden kokous. Nicholas Sarkozy on esittänyt, että kokouksen pitäisi harkita "globaalin veron" esittämistä.

Poliitista momentumia siis löytyy. Suomella olisi nyt hyvä tilaisuus edistää hallitusohjelmassakin mainittua valuutanvaihtoveron käyttöönottoa.

Viimeinen opetuslautakunnan kokoukseni - toistaiseksi

2009-09-02T13:51:00.006+05:00

Osallistuin eilen toistaiseksi viimeiseen opetuslautakunnan kokoukseeni. Joudun jättämään opetuslautakunnan muuttuneen perhetilanteen vuoksi. Mies tekee teatteriohjaajana paljon töitä toisella paikkakunnalla ja käytännössä olen maanantaista perjantaihin yksinhuoltaja.

Elämä on tätä nykyisin monessa perheessä. En valita, vaan totean, että lapsiperheessä on tällaisessa tilanteessa pysähdyttävä ankarasti miettimään, miten homma ylipäätään pysyy kuosissa. Meillä on kouluikäiset 10- ja 13-vuotiaat lapset, joille edes toisen vanhemman läsnäolo arki-iltaisin on korvaamaton asia. Työhöni kuuluu paljon ilta- ja viikonlopputöitä. Iltaisin lähinnä kokouksia, viikonloppuisin kirjoitustöitä ja jonkin verran seminaareja. Aloittaessani kunnallispolitiikassa viisi vuotta sitten näin ei ollut. Silloin olin päivätöissä yliopistolla, ja kunnallispolitiikasta tuli kaiken vapaa-ajan vievä harrastus. Eduskuntavaaleissa 2007kunnallispolitiikka muuttui yllätten työksi, kun tulin valituksi eduskuntaan.

Perheelliselle työn ja perheen tasapainon säilyttäminen on ikuisuuskysymys. Nykyisillä työmarkkinoilla voi työtilanne muuttua yhtäkkiä ja viedä toisen vanhemman ei vain toiselle paikkakunnalle, vaan myös toiseen maahan. Puolison työtilanteen muutos on jotain, mihin itse ei voi vaikuttaa, mutta joka vaikuttaa koko perheen elämään.

Aikuisena on ajateltava, että hyvä, kun on töitä. Lapsille vanhempien poissaolo voi olla raskasta. Kerroin tyttärelleni, että kun jätän opetuslautakunnan, olen vuodessa noin 15 iltaa enemmän kotona. Lapsen mielestä tein viisaasti. Eivät ne kokoukset sitä paitsi siihen lopu. Yritän korvata luopumistani vierailemalla kouluissa ja oppilaitoksissa niin paljon kuin mahdollista. Valiokuntakokoukseni alkavat arkisin klo 9.30 tai 10, joten aamuvierailut ovat käytännössä mahdollisia ilman, että aika olisi lapsilta pois.

Opetuslautakunta on ollut minulle tärkeä. Olen ollut sen jäsen viisi vuotta ja oppinut opetuslautakunnan kautta tuntemaan paitsi politiikan, mikä tärkeintä - tämän kaupungin. Olen käynyt monessa kymmenessä koulussa ja tutustunut uusiin asuinalueisiin ja kaupunginosiin. Olen opetuslautakunnassa oppinut arvostamaan kunnallispolitiikassa tehtävää konkreettista työtä kuntalaisten hyväksi. Lautakunnissa tapaa sellaisiakin harvinaisuuksia kuin vilpittömiä, asiaansa ajavia poliitikkoja, joille lasten ja nuorten hyvinvointi tai tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat asioita, joille kannattaa uhrata oma vapaa-aika ja vähän perhe-elämääkin.

Vaikken enää opetuslautakunnassa voikaan jatkaa, teen luonnollisesti edelleen töitä helsinkiläisten lasten ja nuorten eteen paitsi sivistysvaliokunnan myös kaupunginvaltuuston jäsenenä.

Sain viimeisessä opetuslautakunnan kokouksessa läpi ponnen (äänin 11-0), joka velvoittaa opetusviraston selvittämään, miten oppilashuollon resussit voidaan kohdentaa nykyistä paremmin. Helsinki myöntää kouluilleen ylimääräistä rahaa sen mukaan, miten paljon niiden oppilaissa on työttömien, toimeentulotukea saavien, alhaisesti koulutettujen ja maahanmuuttajien lapsia. Tätä tarpeen mukaan kohdennettua rahaa kutsutaan positiivisen diskriminaation määrärahaksi. On älytöntä, ettei samaa periaatetta ole käytetty oppilashuollon määrärahojen kohdentamiseen. Kuitenkin kuraattoreja, psykologeja ja terveydenhoitajia tarvitaan enemmän yhtäällä kuin toisaalla. Tämän olen totisesti Helsingin kouluja kiertäessäni saanut oppia. Ponteni ansiosta määräraha toivottavasti kohdentuu jatkossa paremmin tarpeen mukaan sinne, missä hätä on suurin.

Alueellinen eriarvoisuus on Helsingissä fakta. Koulut tekevät tärkeää työtä eriarvoisuuden vähentämiseksi. Siksi on tärkeää resurssoida kunnolla ne koulut, joiden alueella pienituloisuus on suurinta.