Neulova lehmä :: Knitting Cow :: La vache qui tricote

Neljä vuotta :: Four years :: Quatre ans

2009-07-06T20:55:00.003+03:00

Blogini täyttää tänään neljä vuotta! Juuri sopivasti pääsinkin noutamaan illalla postista Utunan paketin. Nam! Vadelmaista Uhtu-villasilkkiä, väri Loitsu, tuhtia nailonvahvisteista sukkalankaa, mahtavan täyteläiset värit Tyyne & Aatos sekä Lahja & Aarre, ja vielä sorbetinhedelmäinen kotimainen kampalanka, joka kantaa nimeä Maria-neiti. Eikä mikään näistä edes lihota. Ellei näistä neulo vaakaraitoja. Kaikille muille on käyttötarkoitus jo mietittynä, mutta Maria-neitiä pitää vielä miettiä. Se sopisi loistavasti harmaanvihertävän takkini väriin, joten päätynee huiviksi.

Kun aloitin bloggaamisen, Suomessa oli satakunta neuleblogia. Nyt käsityöblogeja on ties kuinka paljon, ainakin useampi tuhat. Muistan kuinka Mielitty ja Lankakomero aloittivat bloggaamisen suurin piirtein samoihin aikoihin kuin minä. Olen aina tuntenut erityistä sisarrakkautta juuri noihin kahteen blogiin, vaikka en ole heidän edesottamuksiaan kovin usein jaksanut kommentoida. Edellisellä näyttää olevan blogilistalla tällä hetkellä 723 tilaajaa, jälkimmäisellä 372 tilaajaa ja Neulovalla lehmällä 129. Well, kaikki eivät voi olla supersuosittuja. Yllätyin, että minulla on noinkin monta lukijaa, sillä en ole blogilistaa käyttänyt tai edes sen tilastoja kurkkinut moneen kuukauteen. Tervehdys vain teille kaikille ja kiitos mielenkiinnosta ja kommenteista vuosien varrella.

Olen koko päivän miettinyt, mitä hienoa kirjoittaisin tänne näiden neljän vuoden tapahtumista. En keksi mitään muuta kuin sen, että maailmani olisi varmaan erilainen, jos en olisi alkanut blogata neljä vuotta sitten. En olisi mennyt neuletapaamisiin ja tutustunut paikallisiin neulojiin, emme olisi perustaneet Kipakat -vertaistukiryhmää emmekä olisi järjestäneet kaikkia niitä tempauksia, joihin on tullut osallistuttua. Tai olisihan joku voinut perustaa ryhmän, mutta olisinko tullut liittyneeksi siihen? Moni mukava ja tärkeä ihminen olisi jäänyt tuntematta. Ilman ranskan ja englannin kielillä kirjoitettua blogia en olisi tutustunut muunmaalaisiin virtuaaliystäviini enkä oppinut niin paljon kehräämisestä kuin olen neljässä vuodessa oppinut. En olisi ehkä järjestänyt kuituvaihtoa enkä saanut kokeilla kehrätä kaiken maailman eksoottisia kuituja. Muiden blogien seuraaminen ja varsinkin oma bloggaaminen on tehnyt minusta rohkeamman ilmaisemaan itseäni. Ilman blogin kautta saamaani myönteistä palautetta kehruustani ja värjäyksistäni en varmaankaan olisi uskaltautunut antamaan kehruunäytöksiä erilaisissa tilaisuuksissa ja tarjoamaan tuotteitani myyntiin asti. Taitaapa olla myös niin, että ilman blogiani moni muu suomalainen bloggaaja ei olisi aloittanut kehräämistä eikä ainakaan kehdannut kirjoittaa siitä blogissaan.

Ja täytyy kai tunnustaa sekin, että ilman Neulovan lehmän blogia jotkut sukulaiset ja työkaverit eivät pitäisi minua höyrähtäneenä höppänänä.

Four years of blogging already! As if to celebrate the day, these beautiful skeins of wool came from Utuna today. Such gorgeous, fruity-coloured treats and absolutely non-fattening, too. Except when knitted stripey.

When I started this blog, there were about one hundred knitting blogs in Finland. Today they count in thousands. I guess nobody knows how many there are actually. I was one of the first in Finland to write about spinning in my blog in 2005. Since then, many knitters have taken up this hobby which I think was considered very old-fashioned in the 21st century.

I've been thinking the whole day what to say about these four years. Blogging has certainly changed my life. Without this blog, I would probably never had joined the local knitters' group and we wouldn't have organised the many nice happenings we've enjoyed so much. Or someone else might have founded the group but would I have joined it? I wouldn't have met many a nice and important person through this blog. Without my trilingual blog I wouldn't have come to know many of my virtual foreign friends and wouldn't have learnt so much about spinning and dyeing and wouldn't have been able to try all those exotic spinning fibres. Without the kind advice and encouragement from my readers I wouldn't have had the courage to go demonstrate spinning on craft fairs and even sell my handmade products to others. Thank you so much for just being there.

And, let's face it, without this blog, many of my relatives and collegues wouldn't think of me as a geek/weirdo with my fibre addiction and a blog named Knitting Cow!

Quatre ans déjà que je blogue ! Les écheveaux magnifiques d'Utuna qui m'attendaient à la poste après la visite à Mikkeli et le marché de l'artisanat de la semaine dernière tombent bien pour célebrer la fête aujourd'hui.

Quand j'ai débuté en 2005, il y avait une centaine de blogs de tricot en Finlande. Je ne suis pas sûre mais je crois qu'il doit en avoir maintenant deux ou trois milles ou même plus. J'étais la seule Finlandaise à "parler filage" dans mon blog en 2005, maintenant il y a des dixaines de blogueses finlandaises qui filent.

Je tiens à remercier vous tous qui êtes venus lire mon blog et avez laissé vos commentaires et encouragements durant ces quatre ans et qui m'avez aidé à me développer comme fileuse, teinturière et tricoteuse.

Je dois beaucoup à ce blog car sans il nous n'avions pas pu faire la connaissance. Sans ce blog, je n'aurais pas joint les autres tricoteuses de la région et nous n'aurions pas organisé des événements inoubliables. Sans l'aide et l'encouragement de mes lecteurs je n'aurais pas osé aller filer aux foires et marchés et mettre mes produits en vente publiquement. Ma vie serait différente, le fameux cercle métro-boulot-dodo, quoi. Ou bus, au fait, car pas de métro ici, mais soyons poétiques. Tandis que maintenant c'est plutôt métro-tricot-boulot-fuseau-dodo ;D

Et, il faut le reconnaître, quelques membres de famille ou collègues de travail ne me considéraient pas comme complètement dingue avec mon obsession de fibres et un blog qui s'appelle La Vache qui tricote !

Mikkelin kuvia

2009-07-05T22:21:00.001+03:00

Kotona taas. Olihan reissu. Jos olisin oikea yrittäjä, voisin olla aika pettynyt taloudelliseen tulokseen. Mutta turistina Kenkäveron käsityömarkkinat menettelivät. Varsinkin torstaipäivä oli kaunis ja aurinkoinen, kävijöitä vaikutti olevan todella paljon ja uusia tuttavuuksia tuli solmittua. Aika moni markkinakävijä sai kokeella kehruuta ensi kertaa ja minä sain kuulla monenlaisia muisteluksia lapsuusajan kehruista ja työvälineistä.

Some pictures from the craft market at Kenkävero. The weather was great, especially on Thursday, and the lake scenery from behind my spinning wheel was not bad, either. I met a lot of new people, taught many people to spin but sold very little. Why is it that the Finns don't buy woollen things in the middle of summer? They must be a very optimistic lot since already Saturday the temperature dropped dramatically. I spun yarns made of (mostly) domestic sheep and Finnish alpaca. I was very happy to be able to buy some interesting old books on Finnish crafts and some beautiful pieces of fabric that were once woven to make Finnish national costumes. On Saturday I bought a pair of Louët wool combs from Villa Laurila. I want to learn to use them this summer because I have some very fine and long grey Finn and French alpaca fibres at home. Oh, the good news last: I got rid of the turquoise yarn I didn't like and my mother-in-law's pretty cardigan found a new home, too.

Kenkäveron pitsipappila Kojuja, markkinaväkeä

Meidän myyntipöytää valmistellaan. Eila oli harrastanut aurinkovärjäystä, ja värjätyt liinat menivät kaupaksi ensimmäisinä. Miksikähän villavaatteet ja -langat eivät kelpaa kesähelteessä kärvisteleville lomalaisille? Viikonloppunahan keli oli jo taas mitä otollisin villashaaleille. Suomalaiset ovat optimisteja, ei kai siihen muuta selitystä ole.

Rukin takaa oli kivat järvimaisemat. Hevonen kuljetteli markkinaväkeä ahkerasti, kulki noin vartin välein rukin edestä.

Tällaista lankaa kehräsin torstaina. Itsevärjättyjen suomalaisten lammasrotujen villoja (ahvenanmaanlammasta, suomenlammasta ja kainuunharmasta) kotimaisella alpakalla vahvistettuna. Kertauslanka on kirppikseltä ostettua yksisäikeistä Vuorelman perinnelankaa.

Perjantaina minulla ei ollut muuta kehrättävää kuin seitikillä aikoinaan värjäämiäni kuituja, joissa oli suomalaisten villojen seassa alpakkaa ja mohairia. En ehtinyt karstata kuituja ennen kehruuta, vaan nypin ja sekoittelin ne kevyesti käsin ennen kehruuta. Kikkarainen vyyhti suoraan rukin rullalta, ennen pesua.

Markkinatuliaisina itselle muutama käsityökirja: Eeva Haaviston Ristipistomallejamme (mallit näyttäisivät sopivan hyvin myös kirjovirkkaukseen), Maija Märsylän Fransut ja lautaraanut (keskipohjalaisena fransut miellyttävät minua erityisesti) ja Viivi Merisalon Nauhoja (jospa näillä ohjeilla saisin kokeiltua Marjalta lainattua nauhapirtaa ja lautanauhan tekoa). Nämä maksoivat kirppiksellä 12 euroa.

Sitten aarre: kansallispukukankaiden paloja ja muutama pätkä nauhaa. Alimmainen kangas riittäisi hameeseen, sininen kangas liiviin, muut ovat pienempiä paloja vaikkapa kännykkäpussiin tai pikkulaukkuun. En viitsi sanoa, kuinka halvalla nämä sain, ettei lukijalle tule paha mieli.

Kankaiden päällä olevat villakammat puolestaan maksoivat maltaita, mutta niidenkin käytön olen päättänyt tänä kesänä opetella. Kammat Villa Laurilasta. Siellä näin muuten uuden Louët Elite -karstamyllyn, joka vaikutti tehopeliltä. En kuitenkaan ostanut.

Niin ja kalsarilanka meni kaupaksi. Jippii. Anopin hieno villatakki löysi myös uuden onnellisen omistajan.

Kenkäveroon

2009-06-29T21:45:00.003+03:00

Täytyy saman tien "upottaa" tuo lankahirvitys uudelle postauksella.

Mikkelin Kenkäverossa on käsityömarkkinat to-pe 2. ja 3. heinäkuuta klo 10-18. Anoppi oli ilmoittautunut ja ilmoittanut minutkin mukaan kehräämään. Siellä siis voi tavata sekä Eilan, minut että Majacraft Suzie Pro -rukkini, josta en ole ollenkaan mustasukkainen, vaan annan kaikkien halukkaiden koepolkea sitä mielin määrin. Suomessa kun on aika harvoin tilaisuus päästä kokeilemaan erimerkkisiä rukkeja. Mistä tulikin mieleeni Tampereen lammasmarkkinat ja Teijan uhkaus (vai lupaus?) kutsua suomalaiset kehrääjät Särkänniemeen kimppakehräämään. Milloin, Teija?

Anoppini on innokas käsityöihminen, taitava neuloja ja ahkera kutoja. Täällä blogissakin on vilahtanut ainakin Eilan tekemä rekipeitto. Lisää Eilan töitä voi nähdä hänen paikallisen tuki- ja inspiraatioryhmänsä, Kudontapiiri Ukkolan Akkojen, nettisivuilta. Vieressä pikaisesti juhannuksena nappaamani kuva shaalipinosta, joka odotti matkaa markkinoille. Meillä sukulaisilla lämpöisiä torkkupeittoja on jo varmaan joka huoneeseen omansa. Osa langoista on anopin värjäämiäkin, joko luonnonväreillä tai Emo-tuotannon väreillä. Ja tämä on vain yksi pieni osa Eilan ylijäämätuotannosta, muitakin hänen kudonnaisiaan ja kirjontatöitään on myynnissä. Ja niitä perinteisiä saapassukkia.

On mukavaa, kun meillä on anopin kanssa samat harrastukset. Visiitti Mikkelissä alkaa yleensä pienellä käsityönäyttelyllä, jossa katsastetaan Eilan viimeisimmät aikaansaannokset. Helposti siinä tuntee itsensä tumpeloksi ja täysin patalaiskaksi vätykseksi, jos alkaa tuotoksia vertailla. Parempi kun ei ala. Ajattelin viedä Mikkeliin muutamat villatöppöset ja muutamat käsinkehrätyt lankavyyhteni ja yritän mahduttaa ne jonnekin myyntipöydän nurkalle. Ja sitten kehrään rukilla ja värttinällä näytösluontoisesti, kuten luvattu on.

Tällaisen upean luonnonväreillä (muistaakseni lupiinilla ja kokenillilla) värjätyn intarsianeuleenkin Eila sanoi haluavansa myydä, koskapa ei kuulemma pidäkään takista. Jos ikinä olisin saanut jotain tuollaista aikaan, olisin varmaan kehystyttänyt sen ja pannut vitriiniin! Mutta kun uutta pukkaa puikoilta ja kangaspuilta koko ajan, niin ne uudet varmaankin syrjäyttävät mielenkiinnossa aikaisemmat luomukset.

Tervetuloa siis markkinoille katselemaan ja ostamaan! (Ja pelastakaa samalla meidät ylituotannolta, krhm)

This post is about my mother-in-law Eila. She's a terrific person and a very talented knitter and weaver. I've shown here some of her work before, like the beautiful piece of Finnish wool embroidery. The woven blankets and the gorgeous knitted cardigan, dyed with natural dyes, are some of her more recent products.

As we share the same hobbies, we never have a dull moment together. Now she's signed us up for the crafts fair in Kenkävero, Mikkeli, for 2nd and 3rd July (Thursday and Friday). If you happen to be around, you're most welcome to meet us there. I'll be demonstrating spinning on my Majacraft wheel and a spindle and Eila will bring along her woven articles, wool embroidery and knitwear for sale. Authentic Finnish handcrafts at affordable prices. (And please save me from overproduction; we already have warm woollen blankets in every room and our walls are covered with handmade rugs, wallhangings and embroidery - there's no stopping her ;D)

Doh!

2009-06-29T21:07:00.000+03:00

Teinpä tällaista lankaa rukilla. Työläs kaapelikierre, käsin nypittyä, pestyä, karstattua, värjättyä suomalaista villaa turkoosina ja harmaana, mukana ohutta tummansinistä italialaista nailonvillaa (kirpparilöytö). Olin oikein tyytyväinen aikaansaannokseeni, sen hienostuneeseen väriin erityisesti. Kunnes näytin lankaa eilen meidän takapihalla kokoontuneille Kipakoille. Katja, tämä lankakauppias, totesi että hänelle langasta tulee mieleen 70-luvun miesten pitkät kalsarit. Ja totta tosiaan, sama vähemmän viehättävä väriyhdistelmähän se siinä. Nyt se ajatus ei lähde päästä millään. Ja inhoan tuota lankaa. Tiedän että Katja ei tarkoittanut sitä millään pahalla, mistäs toinen voi arvata minkälaiset antipatiat toisella voi 70-luvun pitkiin alushousuihin liittyä ;) "Hyvon yllä hyv' on olla." Tai en minä muista, oliko ne siihen aikaan jo nansot vai blackhorset. Yäk kumminkin.

Onneksi - onneksi! - tapaaminen oli muuten oikein onnistunut ja virkistävä. Meillä Kipakoilla on taas kaikkea kivaa tulossa syksyllä *hykertelee*

It's funny how one word can change everything. I spun this cable yarn last week and spent quite some time on it, starting from raw wool and dyeing the turquoise fibres myself. Our knitters' group Kipakat was meeting at our house yesterday, and I showed the yarn to them. Quite proud, since I was particularly happy with the subtle colour which I thought was very chic. And then Katja remarked that the colour reminded her of men's long underwear of the seventies. And she was right! Those horrible, ugly things that my dad and elder brothers used to wear, totally disgusting! Now I can't think of anything else when I look at the yarn. Yack. BUT. Meeting the Kipakat knitters is always most fun. We're cooking up some really cool projects for the autumn.

Muodin huipulla :: Project Runway

2009-06-09T19:30:00.002+03:00

-ko? Uusi aluevaltaus: ihan itse suunniteltu huivi! Neiti N esittää Twiggyä. Tarkka havainnoitsija voi erottaa villalangan seassa oranssin puuvillalangan. Se on niin sanottu elämänlanka. Laitoin sen sitä varten, että reunaosuuteen voi tulla joku virhe. Ja tulihan siihen. Neuloin sen nimittäin väärin päin. Mutta ei se mitään, kyseessä on vasta testiversio. Kerron myöhemmin lisää, kunhan saan reunuksen purettua ja neulottua uudelleen ja huivin speksit muutenkin kohdalleen. Olen ihan innoissani, jeee!

Miss N. posing with a new lace shawl. It's my own creation. Can you believe it, I actually designed a lace shawl! If you look carefully, you may detect a thin orange thread amidst the wool yarn. It's the lifeline which I left there in case I make a mistake with the border. And I did - I knitted the border the wrong side up. But this was only a test version, it's easy to frog and redo. I will write more about this project as soon as I get the border redone and the specs for the shawl ready. I'm so excited!!!

La nuit, tous les chats sont gris

2009-05-27T12:55:00.000+03:00

Yöllä kaikki kissat ovat harmaita, sanovat ranskalaiset. Se tarkoittaa että huonossa valossa (järjen tai luonnon-) on vaikea erottaa asioita toisistaan. Ja sillähän ei ole mitään tekemistä tämän bloggauksen kanssa. Tuli vain mieleen kissoista. Sillä Marjut on nyt saanut kissankarvalankansa ja blogannut siitä oikein kauniiden kuvien kanssa. Tai liittyy tuo ranskalainen sanonta tähän lankaan sen verran, että hämärässä lanka näytti minusta harmaalta. Ihan hiireltä tai myyrältä, hih. (Anteeksi, Takku).

Laitoin kehruukokemuksistani pitkät muistiinpanot Wool Notes-blogiini, joka on ollut päivittämättä tosi pitkään.

By night, all cats are grey, say the Frenchmen. Meaning that if viewed unilluminated (either by light or intelligence), it is hard to see the differences. The saying has nothing what so ever to do with this posting, I just remembered it when thinking of cats and fur yarn. For Marjut has received the yarn I spun for her and blogged about it with very nice pics. Or, actually, the saying got me thinking that, in poor light, the yarn did look grey - like mice or moles, hehee.

What I really came here to tell you is that I have blogged about my spinning experience with cat fur in my other blog, dedicated to my spinning notes.

Kattia kanssa

2009-05-20T15:50:00.001+03:00

Hei Marjut,
Näitä kuvia sinä olet varmaan odottanut. Takkua eli "ehtaa kymiläistä jokikissaa eli jaloa ummeljokelaista puolipitkäkarvaista maatiaista" on muokkautumassa ohueksi huivilangaksi. Hidasta touhua, ehkä puolet, reilut 30 grammaa, kehrätty tähän mennessä. Ei ehdi tällä viikolla postiin.

Today I've been mostly spinning cat hair. You may know him already, it's Marjut's Takku. Spinning cat hair is slow, especially if you try to spin laceweight yarn.

Neulontaretriitti

2009-05-15T22:21:00.002+03:00

Raporttia Kipakoiden neulontaretriitistä. Paikka Röykkälän tila sekä ympäröivä Leivonmäen kansallispuisto, osallistujat Tiina E, Tiina O, Marja, Mervi, Mette ja minä sekä Villasukka-Heli sunnuntain huovutuskurssilla.

Mervi, Mette ja Villasukka ehtivät jo julkaisemaan oman raporttinsa. Itse nousin tänään ylös vasta kahdelta iltapäivällä ja olen hengaillut pyjama päällä ever since. Mutta olenkin sairaslomalla. Pitää antaa itselleen aikaa toipua näinkin ihanasta kokemuksesta.

Yhteenvetona niitä varten, jotka eivät jaksa lukea loppuun asti: hyvä idea kokoontua neulomaan tutussa porukassa pitemmäksi ajaksi, loistava paikka, erinomainen ajoitus, tarpeeksi ohjelmaa, joustava ja vieraanvarainen isäntäperhe. Jos jotain haluaisin muuttaa, niin ruoan voisi nauttia ravintolassa tai tilalla tai ostaa valmiina, niin ei tarvitsisi huolehtia ruokalistan laadinnasta, ruoanlaitosta ja tiskauksesta. Reissussa tuli taas uusia ideoita, jopa liikesellaisia, joita voikin sitten kehitellä eteenpäin loppuvuoden. Ja ehdottomasti tästä pitää tehdä perinne! Kiitos, Viola! Kiitos, kipakat kaverit!

Yövyimme Kielo-mökissä, joka on ihan Röykkälän tilan läheisyydessä. Siitä on hyviä kuvia toisten blogeissa ja huvila.netin sivuilla. Markkinointikuvat eivät valehtele yhtään, mökki on viihtyisä, kauniisti sisustettu ja erittäin hyvin varusteltu.

Olo- ja makuuhuoneen ikkunoista näkyy lampaita ja tilan päärakennus.

Pässipojat kevätlaitumella aamuseitsemältä.

Mökki oli kovin siisti. Mutta Kipakoiden kotiuduttua lauantaina puoliltapäivin, karjalanpiirakoiden paistumista odotellessa siellä näytti jo tältä.

Lounaan jälkeen ja sitten kun puikoista malttoi irtautua, kohti kansallispuistoa ja pitkospuille!

Jotkut vähän innostuivat ottamaan jalkahoitoja turvesuolla.

Apua, karhu! Huomatkaa, että pitkospuillakin voi neuloa. Yksi pariskunta meni ohi. Mahtoi heitä ihmetyttää meidän touhut.

Tulentekopaikka löytyi järven rannasta.

Kasvissyöjä-Mervi kuljetti tunnollisesti grillimakkaroita pitkin pitkospuita. Joku vaan oli unohtanut tulitikut.
Tulessa ei ollut tuijoteltavaa, mutta neuloahan voi missä vain (Tiinalta taisi unohtua neule mökille)

Järvimaisemat olivat myös aika hulppeat.

Yhdenlaista ajanvietettä tämäkin.

Illalla saunan ja herkullisen chilisuklaakakun jälkeen päästiin asiaan. Euroviisut katsottiin siinä sivussa. Huonot minusta. Oh well, kaikkea ei voi saada.

Sunnuntaina Viola kertoi Röykkälän tilan historiasta ja maaseutuyrittäjän arjesta. Mielenkiintoista. Sitten katseltiin lampaita ja kamerat surisivat.

Suomenlammasemo ja risteytyskaritsa. Muut lampaat ovat pääosin rodultaan rygjia.

Mervin pannumyssy työn alla.

Marjan pannumyssy
Komeat myssyt kuivumassa.

Oma istuinalusta työn alla. Tuuli-tyttönen avusti sekä kuvioinnissa että käärimisessä. Viola neuvoi huovuttamaan aluksi pienillä kädenliikkeillä. Kun Tuuli oli otteissaan rivakanpuoleinen, muistutin hänelle vanhasta sanonnasta "Hitaasti hyvää tulee". Mihin Tuuli: "Nopeasti nappiin menee!" Niinpä.

Violan nopea kokeilu puhtailla rygjavilloilla on todella kaunis ja herkkä.

Laura sai varmaan tämän Tiinan tekemän haltiatar/keijualustan.

Huovutukset kuivumassa kivellä. Oma ruskea työni kaipaisi kovasti tasapainottavia toimenpiteitä: neulahuovutusta tai ompelua; en ole päättänyt vielä mitä.

Vahtikoira-Tessua on jo ikävä.

Briefly in English: Six members of our local S&B spent a gorgeous weekend at the Röykkälä farm in Leivonmäki (Joutsa). The cottage, located only a hundred metres from the farm, was a perfect spot for a knitting retreat.

On Saturday, we took a long hike in the surrounding Leivonmäki national park (where some girls tried the peat bath treatment), pausing occasionally to knit on the duckboards, to great astonishment of the passers-by. In the evening, it was time for sauna and dinner, topped off by a delicious chili chololate cake and some wine. And we watched the Eurovision Song Contest, of course. The show was not great, but you cannot have it all, can you?

On Sunday, Viola, the owner of the farm, showed us around the farm and taught us how to felt wool. Most of the sheep were Rygja, originally from Norway, and have lovely fleeces. More pictures from the retreat in Mervi's, Villasukka's and Mette's blogs.

Laski laulellen vesiä

2009-05-08T12:14:00.001+03:00

Kevät edistyy. Pihalle on ilmestynyt sinisiä ja valkoisia kukkia. Ja petroliläikkä. Upouusi kansallisromanttinen asusteeni, Hertta-liivi Kalevalaneuleet-kirjasta. Koivuissakaan ei ole vielä kovin isot lehdet.

Noissa palmikoissa oli vääntämistä, varsinkin kun ohje on aika mystinen. Pikkuneuleen tekemiseen tuhrautui useampi päivä, kun ohjeeseen on merkitty vain etukappaleen etureuna ja takakappaleen keskikohta, ja piti laskeskella sydämien sijainnit L-koossa. Virheitä tuli, mutta eipä niitä valmiista työstä kukaan huomaa.

Tein liivin Garnstudion Silke-Tweed -langasta, jolla sain oikean neuletiheyden kolmen millin puikoilla. Lanka vain ei jousta yhtään, joten lopputulos on aika erinäköinen kuin villalangasta tehdyssä originaalissa.

Sävyn numero on 18, mutta lopputulos on muutaman asteen vaaleampi, mistä pääsemmekin postauksen otsikkoon, sillä langasta lähti aivan kamalasti väriä. Kastelin valmiit osat ennen yhteenompelemista ja siinä vaiheessa piti pestä koko neule. Ja huuhdella sen seitsemällä vedellä ennen kuin värinlähtö lakkasi. Koska virkkasin reunukset vasta osien yhdistämisen jälkeen, piti neule pestä taas kerran. Eipä paljon laulattanut, muutama ärräpää tuli lasketeltua paremminkin. Lankaa meni neljä kerää, vaikka olin ostanut varalta viisi. Vyyhditin viidennenkin kerän ja pesin sen jo valmiiksi, jos vaikka tekisin siitä jatkossa jotain.

Ihan kiva liivi kuitenkin, tulee varmaan jopa käytettyä. Jospa laittaisin sen päälle Kipakoiden Mäki-Matin lankalauantaihin huomenna. Toimintakauden viimeisen tapaamisen kunniaksi tein juustokakun, työkaverilta saamallani maailman parhaalla ohjeella. Hmmm...mitähän tarjoaisi laktoosi-intoleranteille?

A romantic vest from the Kalevalaneuleet book by Marja Ulvo and Elise Rajamäki. The pattern is called Hertta (Heart). The way they have written the patterns is not the clearest imaginable; you definitely need some knitting experience and some skills in maths to be able to carry out the projects in the book. I made the vest in Garnstudio Silke-Tweed, which bled terribly when I soaked it in water (very quickly first, as instructed on the label). I think the finished piece is a lot paler than the original yarn. But it suits me fine, actually.

Terapeuttista

2009-05-02T21:46:00.002+03:00

Lämmin kevätpäivä. Ihana. Vaajakosken vanhalla asemalla oli ~~Hyvän~~Myötätuulen päivä, tapahtuma joka olisi jäänyt täysin huomaamatta, ellei alpakankasvattajaystäväni Sanna olisi edellisenä päivänä soittanut ja muistuttanut. Vein askelmittarin reippaalle kävelylle ja kävin moikkaamassa Sannaa ja kolmea nuorta, söpöä alpakkaa. Kiersin paluumatkalla vielä Naissaaren kautta ja totesin, että kahvila sopisi erittäin hyvin kehruutreffipaikaksi, jos niitä nyt tässä osassa maata joskus järjestettäisiin. Se on Keitele-Päijänne kanavan sulun vieressä, oikein idyllinen ja soma, ja omistajapariskunta tuntui suhtautuvan käsityöihmisiin kiinnostuneen ystävällisesti. Kahvilan yhteydessä olevassa antiikkiliikkeessä Gladys Thompsonin kirja Patterns for Guernseys, Jerseys, and Arans: Fishermen's Sweaters from the British Isles houkutteli niin, etteihän sitä voinut olla ostamatta. Aika tavaran kaupitsee, sanotaan, joten toivottavasti malleja tulee joskus käytettyä neuleissa.

Iltapäivällä kehräsin pitkästä aikaa alpakkaa. Aivan jumalaisen pehmeää ja todella hyvin puhdistettua ja karstattua kuitua, jonka sain Sannalta. Ihana istua ulkona ja kehrätä. Kehräsin koko sata gramman satsin yhdeltä istumalta, aika paksuksi langaksi (120 m/100 g), kun siitä pitäisi tulla Sannan tytölle lapaset. Issikat avustivat. Ja oli kuuma. Ja ih....., no niin, te ehkä arvaattekin. Ja huomenna tiedossa väriterapiaa Tiinan luona :)

Le printemps est arrivé! Une journée chaude, magnifique, et la rencontre d'une amie qui élève des alpagas. J'ai filé cent grammes de ses fibres très fines et soigneusement préparées. Un vrai plaisir et très thérapeutique. Et demain je vais faire des teintures avec une autre amie. C'est beau la vie, parfois.

Nice, warm, sunny day. Spring is definitely here although it's not very green yet, as you can see by the pictures. I got some beautiful, well prepared alpaca fibres from a friend who was showing her alpacas at a local fair near my home, and spun the fibres right away. A pleasure, I tell you. I'm not charging her anything although I have to send the yarn back to her so she can knit mittens for her daughter. I'm secretly hoping that the yarn I made is too thick for mittens, I would be so glad to spin some more of that same stuff.

On the way home from the fair, I stopped at a local coffee house by the canal, in Naissaari, to see if it would be suitable for a spinning café. It would, the owners were pretty excited by the idea actually. To my great surprise, I found a copy of Gladys Thompson's book in the shop, and couldn't help buying it. I've been intrigued by traditional guernsey patterns for some time now but not willing to order any books from abroad.

A most therapeutic day, I must say. And more therapy to come tomorrow. I'm going to see a friend in town and we'll dye some yarn.

Kurttu täällä taas

2009-04-20T19:25:00.000+03:00

Soft boxing gloves - with thumbs!

Peukalot! Molemmissa! Kurtuista tuli kivat, sellaiset pehmonyrkkeilyhanskat. Noita kurttuja ei ihan heti kyllästy katselemaan.

Luovuuden ylistystä

2009-04-20T19:22:00.001+03:00

Dementia vaivaa. Tällaisen tunnustuksen sain jo aikaa sitten Villa Lankalasta. Olen otettu, varsinkin kun olen varmaan jo puoli vuotta ollut jokseenkin saamaton kaikkien blogieni suhteen. Tämä tunnustus tuli erityisesti opista ja innostamisesta kehruuseen ja värjäykseen. Omatunto kolkuttaa; pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa taas työstää varastossa lojuvia villasäkkejä värikkäiksi langoiksi. Mutta kun tuo työn peijooni tahtoo viedä kaiken ilon ja innostuksen *huoh*.

En edes yritä listata tässä kaikkia niitä blogeja, jotka ovat itseäni innoittaneet keksiliäisyydellään. Niitä löytyy joka päivä lisää. Jos et ole tätä vielä saanut, tämä on sinun.

Hanurista vai kurttu?

2009-04-18T19:16:00.002+03:00

Tässäpä uusi projekti, jolla voin upottaa rumat villatakkikuvat alemmaksi. Tämä lapanen näki päivänvalon tänään Kipakoiden neuletapaamisessa Mäki-Matissa. Työnimenä oli ensin pyykkilauta, mutta Mervi keksi paremman ja kuvaavan nimen: Kurttu. Idea laskoksiin neuleessa on muhinut mielessä jo pitkään, aina siitä asti kun tein Kalevalaneuleet-kirjan Ruuturekkopaidan. Kahdella sävyllä neulotuissa laskoksissa on valon ja varjon leikkiä, illuusioneulefiilistä.

Langat ostin käsityömuseon rompetorilta edullisesti (nippanappa kilo kympillä). Tummansininen kampalanka on teollisesti värjättyä, muut luonnonväreillä värjättyjä sataprosenttisia villalankoja, Pirtin Kehräämöstä, veikkaisin. Suunnittelin jo tekeväni samaan tyyliin vaikka laukun. Pidän erityisesti noista väreistä, jotka tuovat mieleen kansallispuvut.

Olen varmaan viettänyt viime aikoina aivan liian paljon aikaa käsityömuseossa, kun kansallispuvut pyörivät koko ajan mielessä. Tässä keskeneräinen hattuviritelmä etu- ja takapuolelta.

Inspiraatiota mielenkiintoisiin väri- ja raitayhdistelmiin saa vaikka U. T. Sireliuksen toimittamista Suomen kansallispukuja -vihkosista.

Two new projects, heavily inspired by Finnish national costumes (two many visits to the Craft Museum, perhaps?): Accordion mittens and a striped hat in woven stitch.

Deux nouveaux projets inspirés de costumes folkloriques finlandais : mouffles "Accordéon" et un bibi à rayures.

Mustikkametsä

2009-04-05T14:24:00.006+03:00

Jotain on täällä neulottukin eikä vain humputeltu tempauksissa, toreilla ja markkinoilla.

Tammikuussa oli Anttilassa tarjouksessa Novitan Florica-lankaa ja ostaa tempaisin villatakkilangat. Olin nähnyt Vöyrin villatakin ohjeen jossakin vanhassa Novita-lehdessä (1/98) , ja minua halutti kovasti yrittää tehdä se. Matkalla Anttilaan tapasin yhden kaverin Kipakoista. Kun kerroin aikeistani, hän heti tokaisi että "Pirkko ostaa Novitaa?! Onko nyt varmasti kaikki kunnossa?" Terävä havainto, minulla oli ollut jo pitkään jokin vakava käsityö-blääh-olo, ja tein kai siksi tuollaisen epätoivoisen teon. Vakaa aikomukseni oli kehrätä langat villatakkiin ihanaisista kainuunharmasten villoista, mutta eihän siitä siinä mielentilassa mitään tullut. Siispä tarjouslankaa Anttilasta. Florica-lanka oli aikamoinen pettymys. Minulla oli mielessä vanha Florica, sellainen aidolta villalta tuntuva lanka. En kaupassa hoksannut edes katsoa, että se on nykyään superwashia. Ihmeellistä liukasta höttöä, joka ei todellakaan tunnu villalta. Eikä se oikein sopinut villatakkiin, jonka toteutin kokonaan pyörönä ja leikkasin hiha-aukot, etuhalkion ja pääntien jälkikäteen. Superwash-lanka ei huovutu yhtään, joten kaikki saumat ovat suurimmaksi osaksi ompelukoneen siksakin varassa. Mutta sisulla tikuttelin takin valmiiksi kolmosen ja kakkosen puikoilla. Kolme kuukautta siinä meni. Virheitä on vaikka hurumykky, käsiala epätasaista ja senkin huomasin vasta kantapään kautta että leveät kirjoneuleraidat hihoissa eivät todellakaan sovi näin lyhytkätiselle. Napituslistan raidat tulivat tarkkaan ottaen väärin päin, kun en siinä vaiheessa enää viitsinyt ottaa lehteä esille. Mutta yritetään nyt olla positiivinen: värit ja perinteiset kuviot miellyttävät silmää ja takki on mukavan väljä päällä. Väreistä minulle tulee mieleen mustikkametsä, siitä takin nimi: vaaleaa koivun tuohta, kanervaa, varvunvihreää ja mustikansinistä.

My very first big project in stranded knitting: a cardigan with traditional Finnish motifs. Took me three months to knit this one on three- and two-mm circular needles. Learnt a lot when making this: do not use a superwash yarn if you are going to make steeks, avoid horizontal stripes on the sleeves if you have short arms, follow the instructions carefully all the time so that you do not knit the stripes the wrong way as I did for the front borders. But to end on a positive note: the cardi is warm and comfortable and I really like the colours which remind me of forest in the summer: birch bark, heather and blueberries.

Kehruutreffit lammasmarkkinoilla

2009-04-04T20:47:00.001+03:00

Käytihin Miehen ja Dorothyn alias Töröttimen alias Klumzy Suzien (alias Majacraft Suzie Pro -rukin, jos joku ei ole sattunut lukemaan aikaisempia rukkipostauksia) kanssa pyörähtämässä kehruutreffeillä Tampereella.

Pää on vieläkin ihan pyörällä, pitää sulatella kaikkea tapahtunutta pikkuhiljaa. Kaipa se kuuluu markkinatunnelmaan, että yhtä aikaa opettaa kehruun alkeita ensikertalaiselle, kuuntelee ja myötäilee jonkun höyrähtäneen jääkiekkofanin juttuja (Kärpät vs. JYP!), yrittää huomioida viime markkinoilta lankaa ostaneen/saaneen palautetta (kovin positiivista, onneksi) ja samalla vaivihkaa tarkkailee kun paikalle saapuu naisia rukkien ja värttinöiden kera ja yrittää arvailla kuka naisista on kukin Ravelryn Suomalaiset kehrääjät -forumilla.

Siellä oli Zeska ja Pia ja Sanna ja Rina ja Karoliina Helsingistä ja Teija ja Minna ja Anni ja uusi tuttavuus Jamie ja monta muuta Pirkanmaalta. Oli todella virkistävää tavata livenä ihmisiä, jotka on tuntenut vain netin kautta. Ja sitten oli tietysti tapahtuman puuhanaiset ja -miehet eli Pirkanmaan lammaskerhon ihmiset, joilta sain kivan lammaspaidan. Lounaaksi oli erinomaisen hyvää lammaskaalia (Mies käski mainostaa ja kiittää, kiitos!) sekä kotiinviemisiksi lammasmakkaroita ja kyljyksiä. Ne eivät taida säilyä pääsiäiseen, Mies näkyy grillailevan jo ensimmäisiä makkaroita. Saa grillata, oli niin kiltti kun kuskasi minut Tampereelle ja vielä takaisin.

Näitä treffejä pitää saada lisää. Helsingissähän on kehruukahviloita harrastettukin, mutta tällaiset valtakunnalliset tapaamiset ovat aivan loistava juttu. Teija lupailikin järjestää seuraavat treffit kesällä Särkänniemeen. Teija kehräilee muuten huomennakin Tallipihalla. Sinne siis, jos kehruu ja kaikki lammasaiheinen kiinnostaa!

Kuviakin otin, mutta kameran säädöt olivat ihan poskellaan, joten en kiusaa teitä epäonnistuneilla kuvilla. Laitetaan tähän vain kuva Rinalta ostetusta yläpainoisesta värttinästä. Heti kotiin päästyä testasin sitä ja totesin, että osaan kuin osaankin vielä kehrätä värttinällä. Hyvin pyörii!

Rompetori

2009-03-25T10:24:00.006+02:00

Perjantaina 27.3. klo 11-18 Käsityön museo järjestää taas rompetorin Jyväskylässä. Myynnissä kaikenlaista käsityörompetta todella edulliseen hintaan, jopa ilmaiseksi, Kipakoilla oma pöytä.

Ystävänpäivänä tehdyt sydämet myydään rompetorilla ja tuotto lahjoitetaan Monimessin käsityötoimintaan. Eri tekniikoilla tehtyjä sydämiä on viitisenkymmentä.

Tervetuloa tekemään löytöjä!

Ystävänpäivä :: Valentine's Day

2009-02-14T22:26:00.014+02:00

Hyvinhän se meni. Sydän-pajassa riitti kävijöitä koko päivän ja kaikille riitti istumapaikat. Innokasta puikotusta, koukutusta, tökötystä, tikkausta ja rautalangasta vääntöä koko päivä.

Whew! Relieved! Everything went well. There were quite a lot of participants in the Valentine's Day event at the Crafts Museum, and we did get a lot of hearts for charity. I forgot to take a photo before leaving at 3 p.m., but at noon there were already many products on display. As I always enjoy learning things, I remember best the things that were new to me: crochet jewelry with metal yarn and learning to pronounce two difficult Portuguese words: coração (heart) and João. There were two visitors from Portugal who tried needle felting in the workshop. The little crocheted pouch/bag means a lot to me: it's made of handspun wool that I got from France when we did a skein swap. The colour is perfect for Valentine's Day, I think. My special thanks to babacool who spun the yarn.

Soulagement, tout s'est si bien passé. Il y avait beaucoup de participants pour l'Atelier Coeur du Musée de l'artisanat, mais pas trop. J'ai oublié de prendre une photo des coeurs réalisés avant de partir, mais à midi il y avait déjà une bonne collection. Pour cette occasion j'ai appris deux choses: faire des bijoux de fil en métal et prononcer deux mot difficiles en portugais, coração et João (deux jeunes étudiants portugais sont venus visiter le musée et ils sont restés pour essayer l'aiguilletage). Un merci spécial à babacool. Vous vous souvenez l'échange inter-fileur "Le feu couve sous la glace"? Du fil de babacool j'ai crocheté une petite pochette coeur.

Sydämiä syntyi paljon. En ehtinyt laskea enkä ottaa kuvaa ennen lähtöä, kun tuli kiire bussille. Tässä kuva aamupäivältä. Iltapäivään mennessä teline oli täynnä etenkin huovutettuja sydämiä. Sydämet myydään Käsityön museon rompetorilla perjantaina 27.3. Siihen asti niitä voi ihailla museokaupan ikkunassa (näin on ainakin luvattu). Museo tiedottanee asiasta jatkossa tarkemmin.

Nuoremmat opettivat vanhempia.

Katjan Smitten-lapaset ovat kyllä ihanat.

Opin tätä tempausta varten taas yhden uuden asian: metallilangan virkkauksen. Lisäksi opin parilta portugalilaiselta opiskelijalta ääntämään oikein portugalin sanan coração eli sydän ja nimen João :) Rannekoru hopeoidusta langasta:

Neiti N ja virkattu kaulakoru (ainoa kuva jonka muistin ottaa kotona ennen tempausta):

Tällä pikkulaukulla on minulle aivan erityinen merkitys. Se on virkattu ranskalaisen babacoolin kehräämästä langasta.

Kiitoksia museolle ja kaikille mukana olleille!

P.S. Seinillä näkyvät taideteokset ovat Eeva-Liisa Salmelinin pellavaisia ryijyjä. Upeita!

Kukkuluuruu

2009-02-11T22:42:00.006+02:00

Uskallanko? Enkä uskalla. Uskallan! Aamun ja Valon päivä meni jo, talvenselkä on taittunut ja lehmä täällä venyttelee talviunesta jäykistyneitä jäseniään.

Takana on pitkä luova tauko käsitöissä, mutta paljon aktiviteetteja ja suunnitelmia mielessä: neuletapaamisten järjestelyä, lammasmarkkinat Tampereella huhtikuussa (ja kehrääjien yhteistapaaminen, johon toivon oikein paljon kehrääjiä), seudun neulojien eli Kipakoiden neulontaretriitti lammastilalla Leivonmäellä toukokuussa ja mahdollisia kehruutempauksia siellä täällä.

Nyt teen jotain, mitä en yleensä tee eli nappaan netistä kuvan tänne blogiini. En edes tiedä kuka sen on ottanut, joten kreditit puuttuu, sori. Mutta eikö ole söpö tuo sonnimullikka sydämenmuotoisine otsamerkkeineen? Japanista kuulema ja nimeltään Ha-chan eli Sydän.

Sydämet on mielessä muutenkin. Ideoimme ystävänpäiväksi sydäntempauksen Käsityön museoon. Siellä tehdään porukalla sydämiä eri tekniikoilla. Sydämet laitetaan näytille museokaupan ikkunaan kuukaudeksi. Sydämet myydään tarjousten perusteella museon järjestämällä rompetorilla 27. 3. Varat menevät lyhentämättöminä hyväntekeväisyyteen eli monikulttuurikeskuksen käsityötarpeiden ostoon. Keskus joutui muuttamaan hometiloista uusiin tiloihin, ja tarvitsee uusia tarvikkeita.

Käsityön museoon voi tulla tekemään sydämiä ihan kuka vain lauantaina 14.2. kello 11 ja 16 välillä. Tule sinäkin ja tuo ystäväsi!

Hibernation is over, time to wake up little by little. Not many crafty things have progressed on these dark winter days, but I have a lot of plans for the spring, both for our knitters' group Kipakat and myself: the second sheep festival in Tampere in April (there will be a spinners' get-together if everything goes well!), a 2-day knitting retreat on a sheep farm in May, occasional spinning demonstrations here and there.

I simply had to post the photo of the cutest baby bull ever, with a heart-shaped birthmark on the forehead. The calf was born in Japan, and his name is Ha-chan, Heart.

Hearts is what I'm thinking of right now. Our knitters' group will be organising a charity event at the Finnish Craft Museum on Valentine's Day. We will be making hearts using every possible technique. The hearts will be displayed at the museum for a month and then sold to the public based on offers. The funds will go to the local multicultural centre so they can buy craft supplies. The event is open to the public, you are heartily welcome to participate on Saturday between 11 a.m. and 4 p.m.

Finie l'hibernation, j'espère, dans ce blog. Pas beaucoup de tricot et presque pas de filage pendant le mois de janvier, mais beacoup d'idées pour le printemps et pour moi et pour notre groupe de tricoteuses Kipakat: une nouvelle foire aux moutons à Tampere en avril (et une rencontre de fileurs finlandais, j'espère), un weekend entier chez une éleveuse de moutons pour notre groupe en mai, des démos de filage, et peut-être une visite des fileurs français en juin (y a-t-il des nouvelles?).

Le thème du jour c'est le coeur. On a eu l'idée d'organiser un petit événement au musée de l'artisanat à l'occasion de la St Valentin. Nous allons fabriquer des coeurs - tricotés, crochetés, cousus, feutrés, de toute sorte - avec le public. Les produits seront exposés pour un mois, puis vendus au public, et les euros ainsi obtenus seront donnés au centre multiculturel local, pour des activités artisanales. Vivement samedi, j'ai hâte de voir comment cela va se passer!

D'ailleurs, le petit veau adorable de la photo s'appelle Ha-chan en japonais ou Coeur. Ce n'est pas mon genre de publier des photos des autres dans mon blog, mais aujourd'hui je n'ai pas pu résister au charme de cette petite créature. Que le ou la photographe me pardonne.

Happy Holidays !

2008-12-23T09:05:00.001+02:00

:: Kotikaupunki tänä aamuna :: My home town this morning ::

:: La ville de Jyväskylä ce matin ::

Ajatuksissa jo tämä :: But in my mind :: Vivement l'été ! ::

http://neokoo.net/28-hours-in-jyvaskyla/

Post party

2008-12-03T23:48:00.000+02:00

Joulumarkkinat tuli, oli ja meni. Lyhyesti: tapasin paljon tuttuja, loin uusia kontakteja, sain taas runsaasti kokemusta, vähän rahaa, kuumetaudin ja viikon sairasloman. Siksi vain lyhyt postaus. Mutta sunnuntai-iltaan asti oli kivaa. Kaunis kiitos kaikille kävijöille ja kannustajille!

Kuvaan pääsivät Kipakoista "Pinwheel Sisters" ja yksi innokas uusi kehrääjä, joka polki Suzie Pro:tani (tunnetaan myös nimillä Klumzie Suzie ja Dorothy eli "Törötin). Toinen Kipakka onkin jo postannut viimeviikonloppuisesta kehruukokemuksestaan täällä. (Taustalla näkyvä sateenkaarikangas EI ollut meidän rekvisiittaa, vaan naapurikojun. Aina jotain pientä yllätystä näköjään.)

The Christmas Fair went well. I met a lot of friends, made new contacts, got a lot of experience, a little money, a very bad flu and a week's sick leave. That's why this very short message. The most memorable moments were surely the meeting of the Pinwheel Sisters (both members of our knitters' group Kipakat) and the two ladies who learnt to spin on my Suzie Pro (aka Klumzie Suzie aka Dorothy). Let me just say that the cheerful rainbow fabric was part of the neighbour's booth, not ours ;)

Le bilan du marché de noël: j'ai rencontré beacoup d'amies, établi de nouveaux contacts, obtenu beaucoup d'expérience, un peu d'argent, une grippe et cinq jours de congé de maladie. C'est pourquoi juste un petit billet. Dans les photos, the Pinwheel Sisters (membres de notre groupe de tricoteuses Kipakat) et l'une des deux amies tricoteuses qui ont appris à filer sur ma Suzie Pro (appelée désormais Dorothy).

Markkinat mielessä

2008-11-24T21:06:00.000+02:00

Ensi viikonloppuna on joulumarkkinat Paviljongissa. Sinne (D-halliin) suunnataan taas anopin kanssa kättemme töitä kaupittelemaan ja ennen kaikkea laatuaikaa viettämään. Minulta on tarjolla tietenkin värjäyksiä ja kehruuksia, anoppi on luultavasti ollut taas huomattavasti tuotteliaampi.

Aivan viime aikoina rukilla on pyörinyt mustaa ja hopeista lurexia ja alpakkaa. Huivilanka-ainesta, yli 400 metriä per vyyhti (70 ja 100 grammaa).

Maalausinnostuksen kohteeksi joutui viime viikonloppuna Aholan lammastilan kainuunharmaslanka. Värit ovat hallitun (sopii toivoa) epätasaisia, tavoitteena läikehtivä neulepinta.

Tämä lanka on todella kivaa neulottavaa. Se sai minunkin mielikuvitukseni lentämään ja suunnittelemaan (ihan ruutupaperille piirsin ensin nuo kuviot - tunnistaakohan joku muu niistä neiti- ja herralampaan?) ja neulomaan bääpariskuntalapaset. Oranssi lanka on muuten seitikeillä värjättyä. Ihan samanväristä kuin uusi untuvatakkini.

Des préparations pour le marché de noël qui aura lieu le weekend prochain...

Getting ready for the Christmas Fair next weekend...

Lunta! Snow! Neige!

2008-11-16T22:08:00.001+02:00

Vihdoinkin vähän lunta! Sen kunniaksi tumput tottijärveläisen lampaan villasta ja pirtinkehräämöläisestä hahtuvasta. Alta pehmeät

Finally we got some snow! To celebrate real winter I made these mittens of the wool of my friend's Finnish landrace sheep and some white preyarn. They are warm inside

Finalement on a vu un peu de neige! Pour célébrer l'hiver j'ai tricoté une paire de mouffles de la laine des moutons finlandais de ma copine chez laquelle j'ai passé la nuit pendant la foire aux moutons. J'ai joué avec du preyarn pour l'intérieur

- tässä vielä karstaamatta -
- here uncarded -
- ici je ne l'ai pas encore cardé -

ja päältä yksinkertaiset. Peukalot näyttävät vähän hassuilta, mutta tämä on vasta prototyyppi - taas yksi. Teini tykkää.

and very traditional and simple outside. The thumbs are not perfect but this is only a prototype. As most of my knits. Unique is the word. These are our teenager's favourites.

tandis que l'extérieur est bien traditionnel et simple. Les pouces paraissent drôles sur cette photo mais ce n'est qu'un prototype. Comme la plupart de mes tricots. Mais la fille les adore.

Islantilaiskoira ei ole oikein synkassa Suomen luonnon kanssa. Kahden viikon sisällä on irronnut kasoittain pohjavillaa eikä loppua näy. Poika pienenee silmissä. Mittasin tämänsyksyiseksi saaliiksi 62 grammaa (14-kiloisesta koirasta), mutta suuri osa lienee joutunut keskuspölynimurin kitaan tai piilee sohvissa, matoissa, tyynyissä, vaatteissa, huonekalujen alla. Suosikaa pohjoismaisia rotuja ;)

Our Icelandic dog is not quite in synch with the Finnish seasons. In two weeks, he has been shedding awfully. But this only means more fluffy yarns in the future.

Voilà la preuve que l'hiver en Islande doit être bien différent de l'hiver finlandais. Monsieur B a commencé à perdre ces poils il y a deux semaines et ça continue. S'il fait aussi froid, je devrai lui mettre un manteau. Mais tant mieux pour moi, je pourrai transformer cette "récolte" en fils doux et duveteux.

Huivi :: Shawl :: Châle

2008-11-09T13:25:00.003+02:00

Sarjassamme Unelmaneuleita, epäonnistuneita kuvia: uusin luomukseni, joka syntyi suurilta osin eilisessä neuletapaamisessa. Lanka omaa tuotantoa, pehmoista blue faced leicester-villaa yksisäikeiseksi ja aika paksuksi, möykkyiseksi slubilangaksi kehrättynä. Mallikuviot Swallowtail-huivista omin sovelluksin 8 millin puikoilla neulottuina. 100 grammasta lankaa tuli 165 cm leveä ja 85 cm korkea huivi.

In our series Nice Knits, Crappy Photos, let me introduce to you my latest creation. A shawl made of my own homespun BFL yarn, a single slub yarn. The shawl became soft, light, and big (165 x 85 cm), knit on 8 mm needles. I took the patterns from my favourite Swallowtail Shawl but had to modify them slightly to make this shawl with the 100 grams I had of the yarn.

Dans la série Tricots de rêve, photos chiantes, je vous présente ma dernière création. C'est un châle grand, doux, léger et chaud, inspiré par Swallowtail Shawl et fait d'un célibataire flammé (Blue-Faced Leicester). Je l'ai commencé dans l'autobus en allant à notre café tricot mensuel et presque fini en trois heures! Aiguilles de 8 mm, largeur 165 cm, hauteur 85 cm, poids 100 gr.

Onni on ... :: Happiness is ...

2008-11-02T17:58:00.004+02:00

Melkein kuin Strömsössä

2008-10-29T21:50:00.000+02:00

Erikoinen kokemus tänään. Työmatkalla Vaasassa. Mitzknitz (linkkien tekeminen ei onnistu, hmph) pyysi minua paikalliseen neuletapaamiseen Loftetissa. Paikka ei ole hassumpi, vanha puutalo hotellini vieressä. Neulojat istuivat tunnelmallisessa peräkamarissa. Toistakymmentä naista, ikähaarukka paljon laveampi kuin Kipakoilla. Suuri osa oli ruotsinkielisiä, mutta suhtautuivat suomea puhuvaan neuleaddiktiin hyvin ymmärtäväisesti. Korsnäsin lähistöllä kun oltiin, niin vieressäni istuva rouva oli tekemässä Korsnäsin villapaitaa! Tvåändsstickning oli esillä myös, kahden kirjan muodossa.

Jossakin vaiheessa iltaa, omaa vihreää pitsineuletta kutoessa ja ruotsinkielisen puheen suristessa ympärillä, tuli yhtäkkiä olo, että oli kotona sunnuntai-iltapäivänä ja puhe tuli tv:stä. Ihan kuin olisi ollut Strömsössä.

Tonight I was in Vaasa. My friend mitzknitz (Blogger does not let me make links today, sorry) asked me to join the local knitting café meeting and I went. It was interesting, with a mixture of Swedish, Finnish and English spoken at the table. Loftet is a very nice place for knitting (and having a glass of wine with the dinner). Vaasa is close to Korsnäs, famous for the fabulous tapestry crochet artwork, and there was actually one lady who was making a Korsnäs sweater! Two end knitting was also on the menu, in the form of two books, at least.

A summary of the previous posts that I have not translated yet: I went to Tampere for a sheep market event some ten days ago. A friend of mine who keeps sheep, asked me to go there and spin in public. I was spinning in a very exotic setting, in an old stable, with some sheep in the same space, and there were shearing demonstrations many times a day. I spent the night at my friend's farm, in a room full of wool and roving that had just arrived from a local spinning mill. A fibre addict's heaven! I tried to convince the sheepkeepers and the organiser of the event to put up a real wool festival next spring in the same place. We could have a spinners' meeting in the stable. It would be great to have the Finnish spinners and producers of spinning fibres finally to meet and to learn from each other. The socks in the other post are made of Rygja sheep wool that I got from another sheep farmer. The yarn is pretty harsh compared to Finnwool, for example, but it would probably make great fisherman's sweaters or similar outer garments. I only had one hundred grams of it, so I made a pair of socks. The decorations are sewn in the Sami style.

Un petit résumé des billets précédents: Foire aux moutons à Tampere il y a dix jours. J'y suis allée pour une démonstration de filage. Deux journées de filage dans une étable (!) bien pittoresque, avec des moutons à côté et la chance de voir des tontes plusieures fois par jour. Ca a été pas mal. J'ai passé la nuit dans la maison d'une copine, une éleveuse de moutons. Elle venait de recevoir un envoi de laines d'une filature. La chambre où je dormais était remplie de laine sous différentes formes: nappes cardées pour le feutrage, des mèches de laines (pre-yarn) pour le tricot, des écheveaux de laine. C'était le septième ciel pour une addictée comme moi. Je n'ai pas pu passer les sacs de laines sans les papoter. J'essaie de convaincre les éleveurs de moutons de là-bas d'organiser une vraie fête de laine l'année prochaine, avec une rencontre des fileurs dans l'étable. Puis, j'ai testé la laine rygja que j'avais recue d'une autre éleveuse. C'est une laine assez rèche, des moutons d'origine norvégienne, qui fera sans doute des pulls de pêcheurs (quasi) imperméables et très solides. Des cent grammes que j'ai eu comme cadeau, j'ai tricoté une paire de chaussettes. Les décorations sont cousues à la facon laponne.

Ce soir je viens de participer au café tricot à Vaasa. C'est une ville bilingue (finnois-suédois). Comme la plupart des fileuses parlaient suédois, j'ai eu l'impression d'être dans un programme de télé suédois très populaire en Finlande qui s'appelle Strömsö. Sans sous-titres.