tag:blogger.com,1999:blog-1303336391033614592.post-17238309815653992002008-05-08T00:48:00.002+03:002008-05-08T00:59:45.149+03:00Jonakin päivänä vielä löydän sinut, oi syy siihen miksi jotkut ihmiset eivät kestä hiljaisuutta. En minäkään kestä yli viidentoista sekunnin vaivaantunutta hiljaisuutta, nuorempana en kestänyt kymmentäkään, mutta ei minusta se vielä ole vaivaannuttavaa, jos kesken teatterinäytännön näyttelijät ovat kolme sekuntia vaiti. Ehkäpä olen jotenkin poikkeuksellisen onnekas ihminen.<br /><br />Joten onnea vain sinullekin, setä joka saavuit <a href="http://www.ttt-teatteri.fi/etusivu/">TTT</a>:n <a href="http://www.ttt-teatteri.fi/seitseman_veljesta/etu/"><span style="font-style: italic;">Seitsemän veljeksen</span></a> esitykseen väliajan jälkeen ja huokailit, ähkit, yskit, kähähtelit ja kuiskuttelit rouvallesi lakkaamatta, sitä äänekkäämmin, mitä hiljaisemmalle näytelmä oli väännetty. Paljon onnea!<br /><br />Setää lukuun ottamatta teatteri-ilta oli viihdyttävä, virkistävä, vauhdikas ja koskettavakin. Aleksis Kiven tekstiin sitoutuneesta mutta kuvastoltaan nykyaikais-parodis-populaarikulttuuriviittauksellisesta dramatisoinnista oivaltui ainakin se, miten paljon nykyaikainen maajoukkueurheilu ja toisaalta rockmusiikin uhokliseet ammentavat samasta äijäenergian* suonsilmäkkeestä kuin Kivi.<br /><br /><span style="font-size:78%;">*Anteeksi. Pahoittelen sanavalintaa. Syvästi.</span>Tosikkohttp://www.blogger.com/profile/14571556805771000036noreply@blogger.com