JaME Suomi

Ohjeita Miyavin jonotukseen

2008-06-26T16:13:00.014+03:00

Kaikki ohjeet pätevät molempiin Miyavin Suomen-keikkoihin,

2. heinäkuuta sekä 3. heinäkuuta 2008.

-----

Jonotuslipun haluavat saapuvat 3,5 tuntia ennen sisäänpääsyä Kampin pääsisäänkäynnin edustalle, eli Kampin aukiolle eli Narinkkatorille.

Jonotusnumeron haluavat ihmiset järjestetään viiteen jonoon. Viisi JaME Suomi-tiimin jäsentä seisoo rivissä jonojen edessä ja ihmiset kulkevat jamelaisten ohi saaden heiltä satunnaisesti arvotun jonotusnumeron.

Jonotuslappu voi olla yhteinen maksimissaan 4 henkilölle.
Kaikkien, jotka käyttävät samaa jonotuslappua, on tultava yhdessä hakemaan se.

Emme jaa jonotuslappuja kuitenkaan kaikille, vaan vain kello 14:30-14:50 Kampin aukiolle saapuneille. Ayabien keikasta poiketen jonotusnumeroiden jako lopetetaan jo klo 14:50.
Ne ihmiset, jotka saapuvat tämän kellonajan jälkeen eivät saa jonotuslappua, vaan joutuvat jonon perälle, kun jono on järjestetty numeroiden mukaan.

Muutamia sääntöjä & selvennyksiä:

- Jos haluat jonotusnumeron, saavu paikalle (Narinkkatorille) Kampin aukiolle klo 14:30.
- Jokaisen jonotuslippuhakijan tulee esittää keikkalippunsa. Näin vältymme hupihakijoilta. Ota siis lippusi esille tarpeeksi ajoissa, niin pitkiä odotteluaikoja ei pääse syntymään.
- Kuuntele ja noudata ohjeita.
- Jos yrität palata takaisin hakemaan parempaa jonotuslappua, otamme sinut sivummalle ja joudut jonon perälle.
- Jonotuslappujen myyminen ja ostaminen on kiellettyä ja yrityksistä rangaistaan.
- Jonotuslapun saa jakaa maksimissaan neljän hengen kesken, ja kaikkien ryhmäläisten on oltava paikalla lappua haettaessa.
- Kun jonotuslappujen jakaminen ja jonon järjestäminen numeroiden mukaan on suoritettu, astuvat kaikki vanhat käytännöt voimaan.
- Jonotusnumeroiden jonottaminen on turhaa, sillä numerot ovat täysin sattumanvaraisia.
- Paikkoja kavereille ei varata. Toivoisimme, että jonottajat pitäisivät osittain itsekin huolta ns. "selustastaan", niin JaME-tiimiläisten työ helpottuu.
- Jos kaverisi saapuu myöhässä ja haluat olla hänen kanssaan, menkää molemmat jonon perälle, kun hän saapuu paikalle.
- Jonoa tullaan tarkastamaan. Pidä siis jonotusnumerosi tallessa koko jonotuksen ajan. Mikäli saman jonotusnumeron jakavista osa poistuu vessaan tai hakemaan ruokaa, tulee numerolappu jättää jonoon jääville ryhmän jäsenille.

Vielä yksityiskohtaisemmat säännöt löytyvät "ayabien jonotus" -merkinnästä:
http://blog.jame-suomi.com/2008/05/ayabien-jonotus.html
(Huomaa kuitenkin muutokset kellonajoissa sekä keikkalipun esittämisessä.)

----

Nähdään keikalla! Kysymyksiä voi lähettää sivujemme palautelinkin tai tämän merkinnän kommenttien kautta.

Lähetä kuva keikkamemorabilioistasi

2008-06-18T21:03:00.012+03:00

Artisteilla on usein varsinkin keikkojen lopulla taipumusta hankkiutua eroon kaikenlaisesta pikkuroinasta, kuten plektroista ja rumpukapuloista. Muusikolle turhaksi käynyt kapine lentää yleisöön, ja onnelliselle kaappaajalleen siitä tulee arvokas konkreettinen muisto keikasta.

Onko Sinua joskus onnistanut tässä "ota kiinni jos saat" -pelissä? JaME Suomi pyytää kaikkia keikoilta kopattujen kamojen onnellisia omistajia lähettämään kuvia aarteistaan mukaan konserttimuistoesinekoosteeseen.

Osallistuaksesi lataa kuvasi johonkin tiedostopalveluun tai muulle palvelimelle ja lähetä meille linkki sivustomme palautelomakkeen kautta. Kerro samalla kuka olet, miltä keikalta esine on peräisin (bändi, päivämäärä ja paikka) ja kuka jäsenistä sen yleisöön nakkasi.

Kuvia voi lähettää 11.7.2008 saakka, minkä jälkeen julkaisemme niistä koosteen tässä samaisessa blogissa.

Esimerkkikuvassa the GazettEn Uruhan plektra:

Matron: 30-10-2007 - Tavastia, Helsinki - Uruha (the GazettE)

Lähetelkää kuvia ja muistakaa seurata blogia!

LM.C-kuvakilpailu

2008-06-10T17:56:00.004+03:00

Haluatko koko maailman tietävän LM.C-faniudestasi? Jos vastasit kyllä, saattaa toiveesi pian toteutua, sillä Soundlicious ja JaME järjestävät aiheeseen liittyvän nopean valokuvakilpailun.

Kilpailu:

Tehtäväsi on väsätä kyltti tai paperi, jossa lukee "WE LOVE LM.C" ja kuvata sitten itsesi ja kaverisi sen kanssa. Toimithan nopeasti, sillä kilpailu sulkeutuu jo torstai-iltana 12.6.

Palkinto:

Voittajan kuva saa kunnian päästä mukaan japanilaisessa musiikkilehdessä julkaistavaan LM.C-mainokseen. Huomaathan, ettei huonolaatuisia kuvia voi painaa lehteen, joten kamerakännykän sijaan kannattaa käyttää varsinaista kameraa ja lisäksi lähettää kuva suuressa koossa.

Osallistuminen:

Lataa kuva ensin johonkin tiedostopalveluun (esim. sendspace.com) tai muulle palvelimelle ja lähetä meille sitten linkki sivustomme lomakkeen kautta. Osallistumalla kilpailuun annat kilpailunjärjestäjille halutessaan luvan käyttää kuvaasi yllämainitussa mainoksessa.

Onnea kilpailuun!

Jonotuskäytäntö

2008-05-29T21:40:00.005+03:00

Uusi jonotuskäytäntö aiotaa toteuttaa myös Miyavin heinäkuun keikoilla. ayabien keskiviikkoinen jonotus sujui muutamista väärinkäsityksistä ja sekasorrosta huolimatta sangen hyvin, mutta nyt haluamme antaa teidän vaikuttaa.

Jos olit ayabien keikalla ja koit uuden jonotuksen: mitä muutoksia haluaisit uuteen jonotuskäytäntöön? Olisiko joissakin seikoissa parannettavaa ja miten parantaisit niitä? Vai toimiko kaikki mielestäsi niin hyvin kuin vain on mahdollista?

Muutos- ja parannusehdotuksia kuten myös kommentteja otetaan vastaan. Kommentoikaa tähän blogitekstiin. Muistakaa kuitenkin, että asiallisuutta kaivataan kaikenlaisissa kommenteissa. Perustelkaa myös antamanne ehdotukset, kehut tai moitteet, sillä se auttaa meitä tekemään käytännöstä miellyttävämmän juuri teille!

Ystävällisin terveisin JaME-tiimi

Kiitokset vielä kaikille ayabien jonotusnumerokäytäntöön osallistuneille yhteistyöhalukkuudesta! Nähdään heinäkuussa!

ayabien jonotus

2008-05-22T14:41:00.019+03:00

Vuosi sitten ayabiessa ensimmäiset jonottivat päiväkausia. Jonotus voi joskus olla ystävien kesken hauskaakin, mutta pitkäaikaisessa jonotuksessa oli myös monia huonoja puolia, jotka ovat toivottavasti nykyään kaikilla tiedossa.

Tänä vuonna siirryttiin uuteen käytäntöön: jonottaa saa vain kolme tuntia. Tämä aiheuttikin monien pelkäämän tapahtuman: ryntäys parhaille paikoille. Niin vanhemmat kuin keikoillakävijätkin ovat valittaneet uuden ryntäyksen vaarallisuudesta, eivätkä kaikki fanit halua osallistua vaaratilanteeseen.

Tavastian edustaa tai Urho Kekkosen katua emme voi sulkea, sillä kyseessä on julkinen tila, joten jonottajien vaarana ovat mm. kadulla kulkevat autot, jotka eivät välttämättä ehdi nähdä juoksevaa fanilaumaa. Ryntäyksestä ollaan vielä selvitty enimmillään mustelmilla, mutta entä jos jollekin käy oikeasti huonosti? Kyyneliä vierähtää monilla muutoinkin, sillä ryntäys on sangen epäreilu, ja suuren massan juoksemisen ansiosta monet joutuvat aivan eri kohtaan jonoa kuin mihin aluksi juoksivat.

Siksi ayabien tämän vuoden konsertin jonotus tulee muuttumaan. Tunnemme ideamme toimivan teoriassa, ja saamme nyt myös nähdä, miten se toimii käytännössä. Toivomme kaikkien levittävän sanaa uudesta jonotuskäytännöstä, jota jatketaan mahdollisesti myös miyavissa, jos systeemi toimii paremmin kuin ryntäys.

Jonotusaika säilyy kolmituntisena ja sitä ei voida pidentää. ayabien konsertissa koetammekin jonotusnumeroita.

Idea on seuraava:

Jonotuslipun haluavat saapuvat 3,5 tuntia ennen sisäänpääsyä Kampin pääsisäänkäynnin edustalle, eli Kampin aukiolle eli Narinkkatorille.

http://www.iv-tiihonen.fi/kuvat/kamppi00.jpg
(kuvassa Kampin pääovet. Jos näet nuo olet oikealla aukiolla.)

Jonotusnumeron haluavat ihmiset järjestetään kolmeen jonoon. Kolme JaME-tiimin jäsentä seisoo rivissä jonojen edessä ja ihmiset kulkevat jamelaisten ohi saaden heiltä satunnaisesti arvotun jonotusnumeron. Jamelaisilla on käsissään pussit, joihin on kaikkiin jaettu satunnaisesti numerolappuja.

Onneensa ei voi vaikuttaa, sillä emme suosi ketään. Jonotusnumeroita jakavat jamelaiset jakavat jonottajille lapun. Jonottajat eivät itse ota lappua pussista. Jamelaiset itsekään eivät jakaessaan näe jonotuslapun numeroa, sillä ne ovat suljettuja. Ihmiset ilmoittavat numerolapun jakajan kohdalle tultuaan, kuinka monelle hengelle kyseinen jonotuslappu on. Lippuja jakava jamelainen merkkaa ryhmän/parin/yksittäisen jonottajan lukumäärän jonotuslapun näkyvälle puolelle. Jonotuslappu voi olla yhteinen maksimissaan 4 henkilölle, jotta keikalle tulijat pääsisivät ainakin ystävänsä viereen, jos sellaisen kanssa keikalle tulevat. Kaikkien, jotka käyttävät samaa jonotuslappua, on tultava yhdessä hakemaan se.

Numerolappujen saajat jatkavat numeronsa saatuaan hieman eteenpäin, ja jäävät sitten muutaman metrin päähän odottamaan lisäohjeita ja saavat vasta sitten avata jonotusnumerolappunsa. Jamelaiset valvovat jonotusnumeron saajia ja takaisin palaamisesta (eli uuden jonotuslipun hankintayrityksestä) rangaistaan. Kun kaikille on jaettu jonotusnumerot, jamelaiset ohjaavat jonottajat kohti Tavastiaa ja ihmiset asettuvat omille paikoilleen (luonnollisesti numeron 1 saava yksilö/pari/kaveriporukka on jonon ensimmäinen, 2 saava toinen jne).

Emme jaa jonotuslappuja kuitenkaan aivan kaikille, vaan vain yli kolme tuntia ennen Kampin aukiolle saapuneille. Ne ihmiset, jotka saapuvat kello kolmen jälkeen eivät saa jonotuslappua, vaan joutuvat jonon perälle, kun jono on järjestetty numeroiden mukaan.

Muutamia sääntöjä & selvennystä:

- Jos haluat jonotusnumeron, saavu paikalle (Narinkkatorille) Kampin aukiolle 14:30.

- Käyttäydy hyvin. Kuuntele ja noudata jamelaisten ohjeita.

- Jos yrität palata takaisin hakemaan parempaa jonotuslappua, otamme sinut sivummalle ja joudut jonon perälle.

- Jonotuslappujen myynti on kiellettyä.

- Jonotuslapun saa jakaa maksimissaan neljän hengen kesken, ja kaikkien ryhmäläisten on oltava paikalla lappua haettaessa. Emme kuuntele asiasta vastaväitteitä. Jos keikalle on menossa viiden hengen ryhmä, olkoot he esimerkiksi kahden ja kolmen hengen ryhmissä.

- Kun jonotuslappujen jakaminen ja jonon järjestäminen numeroiden mukaan on suoritettu, astuvat kaikki vanhat käytännöt voimaan. Jonosta saa poistua ainoastaan vessaan ja lyhyelle ruoan noutoretkelle. Ei ramppausta jonosta pois 5 min välein tai kaksi tuntia kestäviä shoppausretkiä. Kyseessä on sentään jonotus keikalle. Jos olet jonossa niin mielellään siinä pysyt. Ongelmien ratkomiseen voi pyytää jamelaisia (meidät tunnistaa kaulassamme roikkuvista jamepasseista).

- Jonossa ei saa juoda alkoholia. Julkinen juopottelu on Suomessa lailla kielletty.

- Jonotusnumeroiden jonottaminen on turhaa, sillä ne ovat sattumanvaraisia. Saavu siis paikalle 14:30, mutta paikalla hengailu aikasemmin on järjetöntä ja kiellettyä. Se ei auta saamaan parempaa numeroa.

- Paikkoja kavereille ei varata! Piste. Kenenkään kaveri ei tunge jonoon toisten kavereidensa viereen mistään syystä. Kun jono on järjestetty, niillä paikoilla pysytään. Jonon perälle voi kuitenkin aina siirtyä, jos huvittaa.

Jos kaverisi saapuu myöhässä ja haluat olla hänen kanssaan, mene jonon perälle, kun hän saapuu paikalle. Jonkun tunkiessa jonoon kavereidensa paikalle voimme passittaa näin ollen sääntöjä rikkoneen kaverin kuin koko porukankin jonon perälle.

Voimme vaihtaa uuden käytännön yksityiskohtia vielä tiistaihin mennessä, mutta ilmoitamme mahdollisista muutoksista. Muistakaa, että JaME-tiimin jäsenillä on oikeus heittää huonosti käyttäytyvä tai sääntöjä rikkova ihminen jonon perälle. Harvoin olemme joutuneet turvautumaan näin rajuihin toimiin, ja toivotaan, ettei tälläkään kertaa tilanne muutu huonompaan suuntaan.

Valituksia ja kommentteja otetaan vastaan. Kuten myös ehdotuksiakin. Kyseiseen blogitekstiin voi kommentoida (asiallisesti kuitenkin). Asiasta voi mailata myös jonotuksen päävalvojalle osoitteeseen katrin@jame-suomi.com.

Toivottavasti uusi järjestelmä toimii myös käytännössä ja tuottaa mielipahan sijasta mielihyvää. Nähdään keikalla!

-

Lisäys 1: jonotuslappujen myyntikielto.

Jonotuksen kehittäminen

2008-04-27T22:21:00.001+03:00

JaME Suomen tiimiläiset ovat vastaanottaneet monenlaista palautetta keikkajonotuksen toimivuudesta. Kolmeen tuntiin lyhennetty aika valitettavasti kärjensi jononmuodostuksen ryntäystyyppiseksi, johon osallistuvien turvallisuudesta olemme olleet huolissamme. Hankalaa asiaa on pohdittu monelta kantilta ratkaisua löytämättä, jonka vuoksi annammekin teille suoran mahdollisuuden vaikuttaa. Kerro jonotukseen liittyvä kehitysideasi joko vastaamalla tähän postaukseen tai lähettämällä se yksityisesti palautelomakkeemme kautta.

Pidäthän kuitenkin muutaman faktan mielessäsi:

- Jonotusaika on kolme tuntia eikä sitä näillä näkymin voi pidentää. Syynä on suurten massojen paikalla roikkumisen aiheuttama häiriö.

- Lippujen numerointi hidastaisi sisäänpääsyä huomattavasti. Jonotuksen erityisjärjestelyt eivät voi pidentää tai muutoin haitata Tavastian henkilökunnan työpäivää.

Kiitämme kaikkia ongelman pohtimiseen aikaansa käyttäviä - toivon mukaan voimme tulevaisuudessa nauttia keikoista huolettomin mielin.

The Candy Spooky Theater 23.03.2008

2008-04-11T19:10:00.001+03:00

23. maaliskuuta kolme vaikuttavan näköistä herrasmiestä saapui jo ani varhain isänmaahamme esiintyäkseen samana iltana Helsingin Gloriassa. Konsertti sujui paremmin kuin hyvin, ja väsyneinä, mutta tyytyväisinä The Candy Spooky Theater piti keikkansa jälkeen vielä nimikirjoitustenjakotilaisuudenkin. Hieman myöhästynyt haastattelu oli määrä pitää puoli yhdentoista tienoilla, ja saapuessamme Glorian backstagelle kohtasimme kolme kuin suoraan Tim Burtonin The Nightmare before Christmas -elokuvasta tupsahtanutta väsynyttä miestä, basisti Peggyn, kitaristi Kiddy Skeletonin sekä laulaja Jack Spookyn.

”Hei, hauska tavata teidät kaikki”, aloitimme haastattelun. ”Esittelisittekö itsenne lukijoillemme?” “Olen Jack Spooky”, kuului salaperäisen ja pelottavannäköisen vokalistin suusta, ja tämä tervehti meitä kumartaen pienesti. ”Kiddy Skeleton”, kitaristi vuorostaan vastasi nyökäten. ”Olen Peggy”, sanoi saparopäinen basisti.

”Minkälaiset asiat Suomessa ovat mielestänne niin outoja, että ne saavat teidät nauramaan?” kuului seuraava kysymys. Bändiläiset pohtivat asiaa pienen hetken, kunnes Jack vastasi kysymykseen erittäin poliittisesti: ”Mikään ei sinänsä naurata, mutta olen todella vaikuttunut Suomen maisemista ja tästä kaupungista. Tyyli jolla kaupunki on rakennettu on mahtava.” Itse olin varsin tyytyväinen vastaukseen. On mukavaa, että ulkomaalaisille jää hyvä kuva Suomesta. ”Oli myös todella hienoa nähdä, kuinka innoissaan fanit olivat tänä iltana. Se oli suuri yllätys!” täydensi Kiddy silminnähden innostuneena.

Seuraavaksi tiedustelimme jäseniltä, mitä asiaa he kenties kaipaavat Japanissa. Vastausta ei täytynyt kauaa odottaa: ”Japanilaista ruokaa”, sanoi Jack kuin tykin suusta.

The Candy Spooky Theaterin pukeutumis- ja esiintymistyyli on tunnetusti todella vaikuttavaa ja tuo väistämättä mieleen kuin mieleen halloweenin. Siksipä kysyimmekin, jahka maailmassa on jokin muu juhlapäivä, jota bändi voisi edustaa. Jäsenet tuumivat asiaa hetken, kunnes Peggy avasi suunsa: ”Varmaankin Aho-matsuria, japanilaista kesäfestivaalia”, tämä vastasi virnuillen. ”Siinä ihmiset pukeutuvat yukataan, joka on kimonon tyylinen puku”. Bändin jäsenet remahtivat nauruun, eli kaikki mitä ilmeisimmin olivat samaa mieltä basistin kanssa.

Seuraavaksi tiedustelimme bändin kantoja fanien lahjoihin. ”Kaikki lahjat ovat aina todella mieluisia, ja tulen niistä iloiseksi”, Jack Spooky vastasi nypläillen paitansa hihaa. ”On mukavaa, että fanit ajattelevat meitä ja muistavat meitä lahjoilla.”

”Nyt on aika siirtyä hieman erilaisiin kysymyksiin”, sanoimme. ”Oletteko valmiita?” Kaikki nyökkäilivät hyväksyvästi.

”Kävellessäsi tiellä huomaat maassa täynnä seteleitä olevan lompakon. Viettekö sen poliisille vai pidättekö itsellänne?” kuului kysymys. Jäsenet virnistelivät ja Jack Spooky vastasi ensimmäisenä kieltävästi. ”En välittäisi siitä, kävelisin vain ohi”, hän mumisi. ”Minä laittaisin sen taskuuni”, Kiddy Skeleton sanoi nauraen. ”Ottaisin sen mukaani, mutten laittaisi sitä housuihini… vaan pantsuihini”, vastasi Peggy hihittäen. Nauru tarttui oitis muihinkin bändin jäseniin.

Kaikki tahtovat jotain asioita pois maailmasta, ja uusia tilalle. Kysyimme The Candy Spooky Theaterilta, mitä asioita he tahtoisivat muuttaa maailmassa. ”Olisi mukavaa, jos siniset meret muuttaisivat värinsä verenpunaiseksi”, vastasi Jack imagonsa mukaisesti. ”Minä pidän juomisesta”, sanoi Kiddy, ”joten olisi mahtavaa, jos kykenisin ottamaan meristä veden pois, ja laittamaan olutta ja sakea tilalle. Silloin menisin uimaan joka päivä.” Bändin jäsenet nauroivat taas, ja vastaus nauratti meitäkin. ”Mikä on Suomen suosituin vihannes?” kysyi Peggy. Vastasimme, että porkkana. ”Ottaisin kaikki muut vihannekset pois maailmasta, ja istuttaisin porkkanan siemeniä tilalle”, hän sanoi nauraen.

”Mitä eläintä vieressäsi oleva henkilö muistuttaa?” kysyimme seuraavaksi. Kysymys aiheutti virnistyksiä bändin jäsenten kasvoilla, ja Peggy aloitti vastauskierroksen: ”Kiddy muistuttaa kameleonttia”. Kiddy vilkaisi Peggyä, eikä vastaus selvästikään miellyttänyt häntä. Sitten hän kohdisti katseensa Jack Spookyyn ja mittasi tätä hetken silmillään. ”Jack muistuttaa laiskiaista”, hän sanoo viimein räjähtäen nauruun. Myös Jackin suupielet nykivät. Hän katsoi hetken Peggyä ja kertoi vastauksensa. Tässä kohtaan kielimuuri tuli vastaan, sillä tulkki ei tiennyt kyseisen eläimen nimeä englanniksi. Oliko peli menetetty? Saimmeko koskaan tietää, mitä eläintä Peggy muistuttaa? Onneksenne voin kertoa, että Peggyllä oli ässä hihassaan, nimittäin piirtotaito. Hän piirsi kyseisen eläimen tulkin muistiinpanopaperille ja nähdessämme vastauksen, emme voineet kuin nauraa. Jack Spookyn mielestä Peggy muistuttaa tavalla tai toiselle vyötiäistä.

Seuraavaksi otimme selvää, tahtoisivatko Peggy ja Kiddy Skeleton syrjäyttää Jack Spookyn ja ryhtyä itse The Candy Spooky Theaterin laulajaksi. Juuri kun Kiddy oli avaamassa suunsa vastatakseen, sammuvat huoneen valot mystisesti. Alkuhämmingistä huolimatta emme antaneet asian häiritä enempää, vaan jatkoimme haastattelua entiseen malliin. Nyt Kiddy sai tilaisuuden vastata: ”Jos syrjäyttäisimme Jackin, ei The Candy Spooky Theater olisi enää The Candy Spooky Theater”, hän vastasi asiallisesti. ”Tyyli, jolla musiikkimme olisi silloin tehty, ei olisi enää samanlaista. Me tarvitsemme Jackia.”

Pyysimme bändin jäseniä kuvittelemaan aivan tuiki tavallisen maanantaiaamun. Kaikki on kuten ennenkin, lukuun ottamatta pikkuseikkaa, että he ovat vaihtaneet vartaloita vieressään istuvan henkilön kanssa. ”Miten reagoitte?” kysyimme. Jäsenet pohtivat asiaa tovin, kunnes Kiddy avasi suunsa: ”Ai miten me reagoisimme, vai miltä meistä tuntuisi, vai…?” Selvennämme, että sekä että. Jack virnisti ja vastasi: ”Jos muuttuisin Peggyksi, varmistaisin ensin että se on varmasti Peggyn vartalo”, hän sanoi. ”Sen jälkeen tekisin kaikkea ilkeää.” Kaikki naurahtavat ja Peggy mulkaisee vokalistia. ”Jos minusta tulisi Kiddy, olisin ensin todella yllättynyt”, vastasi vuorostaan Peggy. ”Shokista toivuttuani joisin todella paljon alkoholia, sillä Kiddy pystyy juomaan, minä en.”

”Jos ette olisi japanilainen, minkä maan kansalainen tahtoisitte olla?” tiedustelemme jäseniltä. Jack mutristi suutaan ja sanoi lopulta: ”Tahtoisin olla suomalainen.” Imarteleva vastaus! Pian Peggykin vastasi: ”Minäkin tahtoisin olla suomalainen!” Kaksin verroin imarreltu olo. ”Minä tahtoisin olla italialainen”, Kiddy mutisi. ”Siellä on mafia”, hän täsmensi ja sai kaikki nauramaan.

Seuraavaksi kysyimme, minkä supervoiman Jack Spooky, Peggy ja Kiddy Skeleton mahdollisesti tahtoisivat itselleen yhden päivän ajaksi. ”Olisi hienoa pystyä kontrolloimaan maailmaa”, vastasi Jack. ”Minä tahtoisin osata lentää”, kertoo Peggy hieman vaatimattomamman toiveensa. Kiddy virnistää ja vastaa: ”Haluaisin kyetä kontrolloimaan kaikkia maailman naisia!” Taas kyseisen kitaristin vastaus sai kaikki läsnäolijat nauramaan.

Sopien Jack Spookyn edellisen kysymyksen vastaukseen, kysyimmekin seuraavaksi miten he hallitsisivat maailmaa, tajutessaan eräänä kauniina päivänä olevansa maailmanhallitsijoita. ”Todella itsekkäällä tavalla”, vastaa Jack. ”Minäkin hallitsisin maailmaa itsekkäästi”, Kiddy sanoo. ”Jos joku tulisi tielleni, niin…” tämä mumisee vielä nyrkkiään puiden. ”Minä myös”, vastaa Peggy taas kovin vaatimattomasti.

”Onko teillä viestiä suomalaisille faneillenne?” esitimme viimeisen kysymyksemme. ”Kiitos todella paljon tästä mahtavasta kokemuksesta”, Jack sanoo nyökäten. ”Olimme todella yllättyneitä fanien energisyydestä tänä iltana. Pidimme paljon Suomesta ja ilman konserttiamme olisimme jääneet paitsi monesta asiasta”, hän lopetti. Kaikki oli siis mennyt paremmin kuin hyvin, mikä oli helpotus kuulla.

”Kiitos paljon ajastanne, ja hyvää loppukiertuetta!” toivotimme väsyneille bändin jäsenille. Kello oli jo reilusti yli 11 lopetettuamme haastattelun ja päästimme bändin jäsenet maistelemaan juuritulleita McDonald’s aterioitaan. ”Kiitos!” bändi vastasi vielä hymyillen nauliten katseensa sitten ranskalaisiinsa. He maistoivat yhdet ja heidän kasvonsa levisivät hymyyn, joka ulottui melko pitkälti korvasta korvaan. ”Hyvää!!” he huudahtivat kuin yhdestä suusta. En ihmettele lainkaan, että The Candy Spooky Theaterin jäsenten vatsat murisivat varmasti lujempaa kuin kymmenen karhua, sillä päivä oli ollut hyvin pitkä.

Haastattelijoina toimi Ake ja Katrin, kuvista kiitos Heikki Mitikalle.

-

Keikan jälkeen nimmaritilaisuusjonon saadessa muotoaan kyselimme satunnaisilta yleisön jäseniltä jälkifiiliksiä.

Keitä olette?
Antti, Jessie, Johannes ja Tessa.

Kerropas Antti. Millainen keikka oli?
- Mielenkiintoinen.. ja yllättävä. Tosin vähän jotain tollaista odotinkin sen perusteella mitä mä olin aikasemmin kuullut näiden keikoista.

Oletko kuunnellut The Candy Spooky Theateria kauan Jessie? Tai fanittanut?
- No en mä kauheen kauaa. Mutta ennen kun tuli tieto et ne tulee Suomeen, niin olin jo sitä ennen ollut fani.

Jonotitteko kauan?
Johannes: Joo, mä tulin yhdeksältä aamulla jonoon ja mun kaverit tuli jo seitsemältä.

Eli olet ollut eturivissä? Oliko kivaa?
- Joo olin eturivissä ja oli kivaa.

Entäs Tessa, millanen oli keikka?
- Aivan mahtava, eturivistä koettuna.

Vastasiko se kaikkia odotuksiasi?
- Joo, paitsi, että olin vähän pettynyt siihen että ne soitti samoja kappaleita uudelleen.

Mitä lisää olisit sitten odottanut?
- Olisin halunnut, että ne olis soittanut Exosistin, mutta Zull teki sen..joten..

Ymmärrettävää. Kiitos teille!

------

Kuka olet?
- Emmi

Millainen konsertti mielestäsi oli?
- Sanoinkuvaamattoman..seksikäs!

Ai että oikein seksikäs? Mikä siitä sitten teki seksikkään?
- Kaikki! Mm. Peggyn putoilevat alushousut.

Odotitko keikan olevan tällainen?
- En odottanut näin paljoa!

Kauanko jonotit ja oliko jonottaminen sen arvoista?
- Aamuyhdeksästä. Ja oi kyllä, se oli sen arvoista.

Ja viimeinen kysymys: kuka on lempijäsenesi ja miksi?
- Peggy. Hänen persoonallisuutensa on vain niin täydellinen. (nauraa)

Dio - distraught overlordin haastattelu

2008-04-05T00:14:00.007+03:00

Saimme mahdollisuuden viettää aikaa ja haastatella Dio - distraught overlordia bändin Nosturin keikan jälkeen.

Yhtyeen jäsenet suuntasivat konsertin jälkeen nimmaritilaisuuteen, jolloin singahdimme backstagelle valmistelemaan haastattelua. Olimme yhteisvoimin päättäneet tämänkertaisen haastattelun eroavan normaaleista ja tehtävänämme olikin järjestää Diolle levyraati ja esittää heille muutama musiikkiaiheinen kysymys.

Asetuimme Nosturin backstagen sohville odottamaan Dion paluuta. Pian jäsenet saapuivatkin paikalle yksi kerrallaan ja asettuivat aloilleen polttaen savukkeita tai syöden tarjolla olevaa ruokaa tai karkkia. Osa jäsenistä esitteli toisilleen faneilta saamiaan lahjoja ja he kyselivät meiltä tulimmeko haastattelemaan. Jouduimme istuskelemaan tovin ennen kuin viimeinen jäsen, kitaristi Kei saapui paikalle ja haastattelu pystyttiin aloittamaan.

Bändin manageri kyykistyi oheemme Denkan istuutuessa lattialle hänen viereensä, jolloin he ilmoittivat tulkkaavansa yhdessä japanista englantiin ja päinvastoin. Selitimme laittavamme Dion jäsenet suomalaisten asemaan; kuunnellessaan Dion musiikkia suurin osa suomalaisista ei ymmärrä sanoituksista sanakaan, joten he arvioivat musiikkia laulajan lauluäänen sekä musiikin laadun perusteella.

Vei hetken ennen kuin manageri ja jäsenet ymmärsivät mitä aioimme tehdä, ja he innostuivat saadessaan mahdollisuuden arvostella suomalaista musiikkia. Jokaiselle jäsenelle jaettiin eriväriset numeroidut kortit (Mikarulle siniset, Ivylle keltaiset, Erinalle vihreät, Denkalle oranssit ja Keille vaaleanpunaiset), joilla he äänestivät kappaleille pisteitä. Pisteitä annettiin yhdestä viiteen, yksi oli huonoin pistemäärä, viisi paras. Myös manageri päätti osallistua näyttämällä pistemääränsä sormillaan, ja pian asetimme mukanamme tuodun pienen kauttimen pöydälle ja annoimme palaa:

Apulannan Reunallat -kappaleen tunnettu intro lähti soimaan ja Dion jäsenet keskittyivät kuuntelemiseen. Apulanta sai keskinkertaiset pisteet jäsenten ja managerin kuunneltua keskittyneesti valitsemamme pätkä loppuun. Seuraavaksi soitettu Diablon kappale Read my scars sen sijaan sai paremman vastaanoton, ja kolmosten ja nelosten seasta kysyimme Ivylta miksi hän piti kappaleesta peräti viiden pisteen verran.
- Pidän usein koskettimien äänestä, siksi pidän tästä kappaleesta.

Diablon jälkeen siirryimme jälleen suomenkieliseen musiikkiin ja soitimme pojille Kotiteollisuutta. Jo lähes alusta saakka jäsenet etsivät nopeasti lappujensa seasta kakkosia nyrpeiden ilmeiden kera. Erina kuitenkin hymyili iloisesti ja antoi kappaleelle neljä pistettä. Jäsenet sanoivat antaneensa huonot pisteet, koska kappale oli heidän mielestään ”yksinkertaisesti vain tylsä”.

Kwanin microphoneayen intron aluettua manageri ja Denka luulivat toisen meistä, JaMEn haastattelijoista, puhuvan kappaleella. Korjasimme väitteen, ja pian taustabiitin ja Marikon räppäämisen alettua näyttivät kaikki muut paitsi Mikaru saman tien kortteja, joista jokaista koristi numero 1. Nauraen keräsimme pisteet paperille managerin sanottua kappaleen halvan kuuloiseksi ja kysyimme Dion jäseniltä: ”Ettekö te pidä hiphopista?”
Mikaru: (englanniksi) Pidän hiphopista, mutta sen suhteen pidän miesäänestä, en naisen.

Nightwishin kappale Sleeping Sun sai osakseen paljon paremman vastaanoton Kwanin ja Kotiteollisuuden jälkeen ja kaappasi itsellensä jopa kaksi vitosta.
Erina: Se oli kuin fantasiamusiikkia.
Manageri: Hän pitää fantasiamusiikista. Kappale oli erittäin hyvä!

Nousevan suomalaisyhtyeen Northerin death unlimited -kappale sai suhteellisen hyvän vastaanoton ja laulun edettyä osioon, jossa kuuluu huuto ”Fuck you and die!”, Denka ja Mikaru virnistelivät leveästi - kappaleen loputtua osa jäsenistä antoi sille jopa aplodit. Päätimme soittaa heti perään jotain hieman rauhallisempaa, ja Poets of the fallin Illusion and dream -kappaleen alkusoinnut saivat jokaisen jäsenen ilmeen heltymään. Laulu sai parin kolmosen lisäksi osakseen jopa neljä vitosta, joita jäsenet esittelivät innoissaan. Erina piti kappaleen melodisuudesta ja Denka sanoi lauluosuuksien ja laulajan äänen olleen vain ”niin siistejä”.

Jatkoimme hieman paremmin tunnetulla musiikilla: seuraavana soi The Rasmuksen In the Shadows. Yllätyimme suunnattomasti sen saadessa myös lukuisia vitosia hymyileviltä ja innoissaan olevilta jäseniltä. Kappaletta sanottiin ”nerokkaaksi” ja Laurin ääntä kehuttiin mielenkiintoiseksi ja hienoksi.

Lopetimme levyraatimme hieman raskaammalla raidalla, Turmion Kätilöiden Pirun nyrkillä. Jo alkuhetkistä lähtien jäsenet naurahtelivat vauhdikkaan intron vuoksi ja osa heistä keinutteli päätään laulun mukana. Tasaisten kakkosten ja nelosten sarjan jälkeen Mikaru selitti kappaleen olleen mukiinmenevä, mutta laulajan äänen olleen epämieluisa, manageri sanoi sen olleen liian nopeatempoinen alusta asti ja valitti lauluosuuden puutteesta, ja Denka puolestaan totesi Turmion Kätilöiden olleen liian meluisaa.

Kiitimme heitä levyraatiin osallistumisesta ja kyselimme heiltä vielä muutaman musiikkiaiheisen kysymyksen.

Vaikka Dion soundi onkin sangen raskas, ilmoittivat Ivy ja Mikaru suureksi yllätykseksemme kuuntelevansa vapaa-ajallaan poppia. Mikaru kertoi kuuntelevansa r&b:tä, siinä missä Erina innokkaana ilmoitti kuuntelevansa heviä ja "fantasiamusiikkia", joka sai muut nauramaan. Denka sanoi pitävänsä hevistä ja loud rockista, ja Kei julisti ylpeänä pitävänsä "extreme musiikista".

Eurooppalaisista bändeistä Mikaru sanoi ihailevansa the Beatlesia ja ilmoitti myös halunneensa ryhtyä laulajaksi alun perin juuri John Lennonin vuoksi. "Halusin kuulostaa John Lennonilta", selitti Dion laulaja kysyessämme lisää asiasta. Ivy tunnusti häpeilevästi, ettei hän edes tiennyt mitään eurooppalaisia yhtyeitä tai artisteja. Kei tunnusti pitävänsä englantilaisesta Cradle of Filthistä. Denka kyseli paikalla olevilta suomalaisilta Sonata Arcticasta ja kuultuaan yhtyeen olevan suomalainen hän julisti pitävänsä heidän musiikistaan kovasti!

Erina tunnusti saksalaisen Helloweenin olleen syy muusikoksi ryhtymisen takana ja että etenkin Kai Hansen on inspiroinut häntä.

Tästä keskustelu siirtyikin luontevasti jäsenten idoleihin ja vaikuttajiin. Denka kertoi ihailleensa japanilaisia visual kei -bändejä kuten X Japania ja Luna Seata, johon myös Kei yhtyi. Ivy taasen ihailee hieman muista poiketen T.M.Revolutionia.

Muistellessaan idoleitaan bändin jäsenet kertoivat meille miksi kukin on valinnut instrumenttinsa aikoinaan. Erinan aloittaessa vastauksensa, joku tokaisi "Kai Hansen", mikä sai kaikki jälleen nauramaan. Hymyillen, Erina jatkoi: "Ihailen metallimusiikin nopeita kitarasooloja ja hienoja melodioita, minkä johdosta minäkin halusin ryhtyä soittamaan kitaraa." Hetken hiljaisuuden jälkeen Kei kertoi meille ihailleensa X Japanin hideä suunnattomasti ja sen vaikuttaneen kitaransoiton valintaan. "Basso sopii mielelleni," julisti Ivy sanomatta muuta.

Mikaruun kääntyessämme hän vastasi mietteliäänä kitaransoittoa elehtien: "Kitaran soittaminen on vaikeaa. Rumpujen soittaminen on vaikeaa. Ja bassonkin. Joten... Minä laulan!" Jälkeenpäin kuulimme tätä seuranneen jäsenten ja muiden paikallaolijoiden naurunremakan kuuluneen alempiin kerroksiin asti.

"I just love drums! (Minä vain rakastan rumpuja)," sanoi Denka meille englanniksi lattianrajasta.

Lopuksi pyysimme bändiä sanomaan muutaman sanan suomalaisille faneilleen. "Viesti faneille?" huudahti Erina japaniksi hymyillen leveästi.

Ivy tuntui hieman ujostelevan aluksi, mutta hetken päästä hän totesi pieni hymy huulillaan, että "Suomessa on hyvin kylmä, joten olkaa varovaisia ettette sairastu."

Ivyn vieressä istuva Erina kulutti eniten aikaansa viestiinsä ja mietti jokaisen sanan huolellisesti: "Koska Suomessa oli todella hauskaa tällä Euroopan-kiertueella, haluan ehdottomasti tulla Suomeen myös ensi kerralla, joten odottakaa meitä innolla."

Mikaru ilmoitti sormi huulikorullaan haluavansa lisää miettimisaikaa ja vuoro siirtyy Keille, joka kertoi kiertueen olleen hauska ja nauttineensa siitä. Denka kertoi Kein myös sanoneen muistavansa kiertueen jokaisen keikan ja nauttivansa olostaan myös ensi kerralla.

Katsottuamme Denkaa odottavasti tämä antoi oman viestinsä englanniksi: "Thank you for listening to our musics... I love Finland! (Kiitos, että kuuntelette musiikkiamme. Rakastan Suomea!)". Vastaus sai aikaan lisää hyväntahtoista naurua.

Mikaru, joka koko haastattelun ajan vastaili meille englanniksi, sanoi: "Tämä oli viimeinen kiertuepäivämme ja olin erittäin onnellinen. Ja... tulen takaisin!" Noustuamme sohvalta ja kiittäessämme jäseniä ja manageria haastattelusta Mikaru huutaa vielä: "And more crazy next time! (ja ensi kerralla vielä hullumpaa!)", joka saa jälleen kerran kaikki nauramaan. Kiitimme ja kumarsimme jokaiselle jäsenelle. Päästyämme Erinan kohdalle yritti hän antaa meille takaisin värikkäät äänestyskorttinsa, joten sanoimme jäsenten voivan pitää ne, mikä sai Erinan hihkumaan onnellisena.

Dion jäsenten aplodien ja omien kiitostemme jälkeen poistuimme Nosturin bäkkäritiloista heiluttaen vielä viimeisen kerran jäsenille, jotka vastasivat huutaen meille hyvästejä ja heilutellen peräämme.

Klikkaamalla kuvaa näet levyraadin tulokset eriteltynä:

Haastattelijoina toimi karmik & Katrin, kuvista kiitos Heikki Mitikalle.

An Cafe 15.03.2008

2008-04-02T16:43:00.001+03:00

Suuresti odotettu, jo aikaisessa vaiheessa loppuunmyyty An Cafen ensimmäinen Suomen-keikka herätti ajatuksia myös JaME-tiimin keskuudessa.

Anu

Iloinen An Cafe rikkoi kansan aamuaskareita luomalla kontrastia Helsingin keskustaan - siinä missä jokunen fani tuhersi onnensekaista itkua kamerakännykkään taltioituja muistoja ja käsissä ritisevää nimikirjoituspaperia vaalien, päätyivät tavalliset pulliaiset lykkäämään ostosreissujaan. Selitettyäni uteliaalle, joskin hyväntuuliselle vanhukselle jonotuksen syyn, vastasi tämä olleensa juuri viemässä valokuviaan kehitettäväksi... Parempi onni ensi kerralla.

Bändin musiikkiin en koskaan sen lähemmin tykästynyt, eikä sitä siksi ole muutamaa kappaletta enempää tullut kuunneltua. Itse keikka kuitenkin todistautui odotusteni mukaiseksi viihdyttäväksi iltamaksi, vaikkakin omasta mielestäni kappaleista vain muutama erottui tasaisesta melodiamassasta edukseen. Esiintymistä ympäröinyt piristävä tunnelma sen sijaan, eritoten useiden synkempien rock-keikkojen jälkeen koettuna, oli jo sinällänsä paikalle saapumisen väärti ihmisten hyppiessä, tanssiessa ja toistaessa fureja Mikun perässä, ainaisen adrenaliinipitoisen moshaamisen sijasta. Mikun pirteyden lisäksi huomiota keräsi Yu-ki, joka toimi keikan valopilkkuna ylivuotavan svengaavine liikkeineen, sekä Terukin kommentti lumisesta Helsingistä, josta hän kirjoitti myös bändin blogiin jo lauantaiaamuna.

Välillä positiivista tunnelmaa täysillä hehkunut meno tosin uhkasi yltyä ällösöpöksi asti, esimerkistä riittänee jo levyltäkin kuunneltuna sekavia ajatuksia nostattava Nyappy in the World 3... Kaikeksi onneksi aidosti koskettaneet balladit tasoittivat tilannetta varsin onnistuneesti ja keskimääräisesti konsertista jäi pikemminkin hauskan rento fiilis kuin lutuisten asioiden ja tunteiden yliannostus... joskin oman suosikkini Ryusei Rocketin puuttuminen jäi hieman kaivelemaan.

Miru

Kuullessani, että Ancafe on tulossa Suomeen, innostuin hirvittävästi, koska olen fanittanut bändiä hyvin paljon aina siitä lähtien, kun kuulin heistä. Mielestäni bändi on vain mennyt parempaan suuntaan ja tullut suositummaksi, ja oli jo aikakin, että he löysivät tiensä myös tänne. Ainoa asia, mikä tietenkin harmitti hieman, oli se, etten koskaan päässyt näkemään bändiä silloin, kun Bou oli vielä osa kokoonpanoa, mutta myös bändin uudet jäsenet oli kiva nähdä.

Mielestäni koko keikka oli mahtava ja sen energisyys oli aivan toista luokkaa kuin aikaisemmilla jrock-keikoilla, joilla olen ollut. En tietenkään muuta odottanutkaan, koska kyseessähän oli yksi jrockin ”nyappyimmista” bändeistä. En ollut keikalle mennessäni vielä ehtinyt tutustua Ancafen uusimpaan levyyn, ja oli positiivista huomata, että bändi oli antanut tilaa myös vanhemmalle tuotannolle. Erityisesti fanien suosikeille.

Koko keikan alkaessa Maple Gunmanilla, tiesin, ettei pettymyksiä voisi tulla. Myös Antikkun uusi tuotanto kuulosti erittäin hyvältä, ja uusin levy onkin soinut hyvin ahkerasti kotona keikan jälkeen. Erityisesti Nyappy in the World 3 tempaisi mukaansa keikan aikana hauskan kuuloisella kertosäkeellä, jota oli helppo laulaa hetkessä mukana, vaikka biisi ei ennestään tuttu ollutkaan. Mikun vibraava ääni tosin sai minulta hyvät naurut muutamaan kertaan keikan aikana. Riemun kiljahduksen sai puolestaan Snow Scene heti, kun sen kaunis intro kajahti soimaan.

Pojat olivat juuri niin suloisia kuin voi odottaakin ja tuntuivat olevan hyvin innoissaan tulevasta Euroopan kiertueesta. Heidän lavaesiintymisensä oli mielestäni hyvin luonnollista (söpöjä hyppelyitä myöten!), ja uudet jäsenet olivat kuin kotonaan siellä myös. Erityisen sydäntä lämmittävää oli se, kuinka hyvin pojat ottivat fanit huomioon puhuessaan meille sekä englantia että jonkin verran suomea. Ja puhetta riitti! Jokainen heistä sai oman kommenttinsa. Myös yleisö oli hyvin mukana, mikä varmasti antoi bändille vain lisäpontta seuraavia keikkoja varten, mutta kukapa ei lähtisi mukaan näin energiseen menoon. Bändin esittely-hetki oli myös erittäin mieleen jäävä ja hauska täyte biisien välillä. Puhumattakaan Mikun cheerleader-huiskista! ^o^

Itse olin erityisen innoissani Takuyan ja Kanonin näkemisestä, ja Terukin puhe lumisesta Helsingistä liikutti tämän fanitytön melkein kyyneliin asti ollessaan jotakin niin herttaista. Ainoa asia, mikä jäi harmittamaan, oli keikan lyhyys, tai ehkä se vain tuntui lyhyeltä, koska aikahan lentää juuri silloin, kun on hauskinta. Koko keikasta jäi ihanan haikea fiilis Smile Ichiban II Onnan ollessa viimeinen esitetty biisi – kyseinen kappale on yksi ehdottomista Antikku-suosikeistani.

Kaiken kaikkiaan koko keikka oli mahtava elämys, ja ainakin Miku lupasi, että he tulevat tänne uudestaan, ja toivon todella, että niin myös tapahtuu.

Matron

En sanoisi, että ennen An Cafen Suomen-keikkaa olisin pahemmin arvostanut bändiä – aikaisemmat ällösöpöt keikkakokemukset ja Boun ylistäminen monien fanien keskuudessa saivat aikaan pelkkiä kylmiä väreitä ja mielestäni yhtye oli vähintäänkin yliarvostettu. Tämän myötä lähdin Tavastialle ns. ”puoliläpällä” ja odotukseni olivat niin alhaalla kuin mahdollista; mielenkiinnolla odotin ainoastaan kosketinsoittaja Yuukin näkemistä, sillä hänellä on mielestäni ollut asenne kohdallaan alusta saakka.

Sainkin yllättyä keikasta, ja pahasti.

Pirteä tunnelma loi täysin erilaisen fiiliksen kuin aikaisemmat Suomen jrock-keikat, jotka ovat vahvasti edustaneet synkkää ja rankempaa tyyliä. Yllätyksekseni Mikun ääni ei kuulostanutkaan enää niin lapsellisen ärsyttävältä kimitykseltä, vaan laulutekniikassa oli tapahtunut huima kehitys. Salissa olin basisti Kanonin puolella, mutta valitettavasti söpön basistin hermostuneisuus oli käsinkosketeltavissa ja näkyi mm. putoamisena lavalta sekä yleisenä kömpelyytenä. Kaikesta huolimatta pidin juuri hänestä kaikkein eniten heti Yuukin jälkeen. Yuuki olikin aivan omaa luokkaansa lavalla; hän tanssi villisti ja heitti biiseihin niin upeat tilutukset kosketinsoittimillaan, että pystyin seuraamaan afromiehen esiintymistä pelkästään suu auki.

Uudessa kitaristissa Takuyassa oli riittävästi hellyttävyyttä, mutta onneksi hän ei sortunut ällösöpöyteen ja tämän myötä An Cafen kokonaiskuva olikin paljon raikkaampi aikaisempaan verrattuna. Rumpali Terukia en hirveästi huomioinut, mutta kaiken kaikkiaan hän suoriutui soitossaan hyvin.

Kappaleista erityisen hyvin jäi mieleen Nyappy In The World 3, jonka aikana Miku heilutteli hassuja cheerleader-huiskiaan ja yleisö näytti olevan täysin mukana kappaleen yksinkertaisten furien sekä tarttuvan kertosäkeistön ansiosta. Myös bändin kokoonpano esiteltiin ennennäkemättömällä tavalla ja yleisö sai taputtaa yksinkertaista rytmiä ja huutaa jokaisen jäsenen nimen ilmoille vuorotellen – käytäntö toi mieleen keikat Japanissa.

Konsertti jätti hyvän mielen ja suurin osa (minä mukaanluettuna) yleisöstä lähtikin Tavastialta hymy korvissa.

Usein kysytyt kysymykset

2008-03-21T14:16:00.001+02:00

Kansaa eniten askarruttaneet kysymykset niin keikkoihin kuin tiimimme toimintaankin liittyen on nyt koottu yhdeksi nipuksi. Jos mielessäsi on vielä jokin vastausta vaille jäänyt ajatus, voit jättää kommentin tähän tai ottaa yhteyttä vaikkapa sivustomme kautta.

Sivusto & tiimi

Sivuillanne on virhe.

JaME pyörii pienen vapaaehtoistiimin voimin, emmekä voi tarkoin tuntea kaikkia esittelemiämme artisteja. Lähetä tieto virheestä palautelomakkeen kautta ja korjaamme asian pikimmiten.

Miten pääsen mukaan tiimiin?

Tiimin pääasiallinen tarkoitus on pyörittää nettimediaa ja aikamme kuluukin tekstien kirjoittamisessa, kääntämisessä ja muussa vastaavassa puuhassa, eikä esimerkiksi artistien kanssa hengaamisessa. Joukkomme on tiivis yhteisö, johon otamme uusia jäseniä vain tietyin väliajoin - voit kuitenkin lähettää vapaamuotoisen hakemuksesi milloin haluat ja tarvittaessa otamme sinuun yhteyttä paikan avautuessa. Koko JaME toimii täysin harrastuspohjalta ilman palkkaa, joten aito motivaatio on tärkeässä asemassa.

Voinko auttaa vain silloin tällöin?

Kaikki apu on tarpeen. Voit lähettää tekemäsi arvostelun/biografian/muun tekstin palautelomakkeemme kautta tai antaa sen jollekulle tiimiläisistä ja lisäämme sen sivuille nimimerkkisi kera. Samoin voit ilmoittaa tiimiläisille jos haluat aloittaa esimerkiksi haastattelun kääntämisen, jottei joku muu tee sitä samanaikaisesti.

Ovatko kaikki tiimiläiset aikuisia?

Tiimimme koostuu vapaaehtoisista faneista ja siksi olemmekin varsin kirjava sakki niin iän kuin muidenkin seikkojen suhteen - yhdistävinä tekijöinä toimii asiallisuus ja kiinnostus japanilaiseen musiikkiin. Näin ollen osa JaME Suomen tiimiläisistä on alaikäisiä. Jos epäilet henkilön tiimiin kuulumista esimerkiksi tapahtumien yhdeydessä, pyydä häntä näyttämään omalla kuvalla ja nimellä varustettua JaME-tiimikorttiaan.

Keikat & tapahtumat

Onko JaME ja JrockSuomi sama asia?

Jmusiikin rantautuessa Suomeen JaME-tiimin varhaisjäsenet perustivat maamme ensimmäisen jrock-yhdistyksen JrockSuomen. Vuosien aikana tiet kuitenkin hiljalleen erkanivat kunkin osapuolen keskittyessä parhaiten hallitsemiinsa osa-alueisiin ja nykyään JaME ja JrockSuomi ovat täysin erillisiä yhdistyksiä, joista ensimmäinen panostaa mediapuoleen ja jälkimmäinen puolestaan tapahtumien järjestämiseen.

Järjestääkö JaME keikkoja?

JaME ei yksinään järjestä keikkoja, vaan toimii avustavana kätenä esimerkiksi promootion ja pienempien yksityiskohtien suunnittelussa ja toteutuksessa, sekä kansainvälisten kontaktiemme kautta toisinaan myös linkkinä Suomen ja muun maailman välillä. Tiimillämme on läheinen kosketus fanikantaan ja siten pystymme viestimään järjestäjille yleisön toiveista ja tarpeista. Tähän liittyen emme myöskään aktiivisesti mainosta katukuvassa, sillä meillä on mahdollisuus levittää flyereita ja julisteita vain järjestäjän niitä meille antaessa.

Miksi keikoilla on jonotuskielto?

Jonotuskielto on asetettu fanien aiheuttaman yleisen häiriön ja likaamisen vuoksi. Tulevien konserttien järjestämisen kannalta on tärkeää tutustua sääntöihin, jotka löytyvät esimerkiksi jokaisesta keikka-artikkelistamme.

Pitääkö suosikkibändini nimikirjoitustilaisuuden?

Yhtyeet jakavat nimikirjoituksia aikataulun niin salliessa. Uutisoimme kaikista keikkoihin liittyvistä erikoistilaisuuksista heti kun vain mahdollista, joten seuraa aktiivisesti sivujamme. Uutisia voit lukea varsinaisen uutisosion lisäksi myös etusivulta löytyvistä keikkateemoista, sekä artistitiedoston kautta, jolloin esillä ovat vain kyseiseen artistiin/bändiin liittyvät uutiset.

Voinko antaa lahjoja bändille keikkojen yhteydessä?

Kyllä. Voit esimerkiksi antaa lahjasi mahdollisen nimikirjoitustilaisuuden yhteydessä. Kaikilla keikoilla on myös erillinen lahjalaatikko, jonne voit viedä lahjasi/terveisesi bändille. Tavastian keikoilla löydät laatikon backstage-oven edessä olevan valvojan lähettyviltä.

girugämesh Euroopassa

2008-02-01T21:04:00.007+02:00

Ulkoiselta anniltaan tummanpuhuvan girugämeshin kuuden konsertin Euroopan-kiertue huipentui 2. helmikuuta Helsingin Tavastialle. Vaikka yhtyettä odotettiin innolla kotimaassamme, ja keikalle oltaisiin epäilemättä menty jonottamaan jo päiviä aikaisemmin, sääntönä oli, että Tavastian nurkille oli luvallista leiriytyä vasta saman päivän aikana, puoli tuntia keskipäivän jälkeen. Me JaME-tiimiläiset olimme paikan päällä jo hyvissä ajoin seuraamassa, ettei kukaan luistaisi tästä säännöstä. Huolimatta siitä, että selkeästi osa faneista olisi hyvin mielellään siirtynyt keikkapaikan lähistölle hieman aikaisemmin kuin oli luvallista, jonotuskieltoa noudatettiin kaiken kaikkiaan varsin kuuliaisesti. Noin 20 yli 12 alkoi näköpiiriin ilmaantua yhä vain enemmän innokkaita keikalletulijoita, jotka halusivat varmistaa itselleen hyvät paikat jonossa. Lopulta, vain muutama minuutti ennen h-hetkeä, tien toiselle puolelle kerääntyneet fanit olivat "asemissaan". Katseet olivat tiukasti Kampin kellossa, jonka minuuttiviisari tuntui matelevan.
Sinä silmänräpäyksenä, kun viisari lopulta raksahti kuutosen kohdalle jalkakäytävällä odottaneet ihmiset lähtivät juoksemaan Tavastian ovia kohti. Näky oli oikeastaan varsin huvittava - innokkaimmat juoksivat kuin henkensä hädässä - vaikka kestikin vain muutaman hetken. Lopulta Tavastian seinustalle oli kerääntynyt etäisesti jonoa muistuttava ihmismassa, joka ensin näytti aiheuttavan ongelmia, mutta josta pian kuitenkin muodostui siisti jono - maalaisjärkeä ja diplomaattisuutta ei selvästikään oltu unohdettu kotiin, kiitos siitä! Edessä oli kolmen tunnin odotus hieman hyisessä, mutta ei onneksi sietämättömän kylmässä säässä.

Myöhemmin tunnelma Tavastian edessä on jännittynyt: ovien aukeamiseen ei ole enää pitkä aika. Päätämme kysellä satunnaisilta jonottajilta, mitä mieltä he ovat uudesta jonotussäännöstä sekä itse bändistä - joten tuumasta toimeen.

Hei, kertoisitko nimesi ja ikäsi?
- Ida ja 16.

Oletko tulossa girugämeshin keikalle?
- Olen tulossa.

Mitä mieltä olet kyseisestä bändistä, kuuluuko se lemppareihin?
- Ei ole ehkä lempibändejäni, mutta hyvä on!

Missä päin jonotat?
- En ole jonossa, menen sisään viimeisenä!

Kuka on lempijäsenesi ja miksi?
- Ryo, emmä tiedä... Se nyt vaan on niin hyvännäköinen!

Mitä mieltä olet uudesta jonotussäännöstä?
- Ei se kyllä toimi, sanoisin niin. Kuitenkin kaikki tulee jonottamaan tänne aikaisemmin, niin on se vähän huono... Ja kaikki ryntää ja tappaa toisensa tuossa matkalla.

--

Nimenne ja ikänne?
- Pia, 18.
- Inka, 16.
- Saana, 17.

Onko giru lempibändinne?
- Ei oikeastaan, mutta silti bändin musiikki kuulostaa oikein hyvältä.

Mitä mieltä olette jonotussäännöstä?
- Oli kyllä aika huvittava näky aamulla. Se on kuitenkin hyvä, ettei tarvitse jonottaa itseään puolikuoliaaksi aamulla ja mennä sitten keikalle. Faneilla ei ole enää stressiä tuosta, mutta toisaalta juoksukilpailu tuo lisää paineita.
- Kyllä se ihan okei toimi, mutta se oli aika huvittavan näköistä.
- Vähän ehkä voisi parantaa tätä rynnimistä tänne, mutta en sitten tiedä miten sitä voisi parantaa... Vaikea sanoa.

Onko teillä lempijäseniä?
- Ehkä Satoshi, koska se on niin komea.

--

Nimenne ja ikänne?
- Noora, 22.
- Mira, 17.
- Jutta, 20.
- Mia, 14.

Onko girugämesh lempibändejänne?
- Joo, ollaan kuunneltu jo pidemmän aikaa.

Mitä mieltä olette tästä jonotussäännöstä?
- Siis ihan loistava, koska en tajua sitä, kun jotkut tulevat kaksi viikkoa aikaisemmin jonottamaan.

Mitä biisejä toivotte kuulevanne illalla?
- Owari to mirai.

Ketkä ovat lempijäsenenne ja miksi?
- Satoshi, koska hän on niin erilainen lavalla, kuin henkilökohtaisesti.
- Satoshi, ja myös Ryo.

Onko jotain, mitä olette aina halunneet kysyä girugämeshiltä?
- Apua.. Nyt ei tule mitään mieleen, mutta keksin varmasti heti jotain, kun te olette menneet!

-------------

Itse konsertti alkoi jo viiden maissa, joskin aikaisesta ajankohdasta huolimatta girugämesh esiintyi varsin vakuuttavasti ja jätti ajatuksia myös tiimimme jäseniin.

Matron:

En ollut tutustunut girugämeshin musiikkiin hirveästi ennen varsinaista konserttia, joten minulla ei ollut pahemmin minkäänlaisia odotuksia tai mielikuvia bändistä. Sain kokea positiivisen yllätyksen, vaikka pitkäpintaisesta sairaudestani huolimatta en päässytkään täysin keikkariehumistunnelmiin – kappaleet olivat meneviä ja mielestäni yhtye edusti todellista rockia parhaimmillaan. Ja vaikka tunnistinkin vain noin kourallisen kappaleita, nelikko onnistui pitämään mielenkiintoni yllä aina loppuun saakka.

Erityisen paljon tykästyin rumpali Яyoon, joka nousi yllättävänkin paljon esille tilanteessa kuin tilanteessa; yleensä kun olen tottunut bändeihin, joissa rumpalin rooli on jäänyt aina hieman taka-alalle muiden jäsenten varastaessa show’n. Яyo oli erilainen – hän nousi välillä seisomaan, viittoi innoissaan yleisölle ja tarkkaili ympäristöään aktiivisena, mutta ei kuitenkaan missannut yhtäkään tahtia missään kappaleessa. Lisäksi sain jälkeenpäin kuulla, että juuri tämä mies muuten säveltää suurimman osan girugämeshin tuotannosta. Ammattimaista meininkiä, täytyy sanoa.

karaiju:

Olin girugämeshia kuunnellut jo kauan aikaa, ja olin innolla odottanut näkeväni bändin jonain päivänä. Uutiset keikasta olivatkin erittäin mieluisat, ja itse keikkapäivä kului nopeasti tulevaa jännitellessä.

Heti alusta lähtien bändi sai yleisön mukaansa vauhdikkailla ja aggressiivisilla kappaleillaan. Kuten odottaa saattaa, enimmäkseen soitettiin uusimman albumin ja minialbumin kappaleita, mutta settilistaan mahtui muutama helmikin, jotka saivat koko yleisön, kuten minutkin, entistäkin innostuneemmaksi. Keikan aikana kiinnitin enimmäkseen huomiota Niihin, sillä olin hänen edessään, mutta Яyon satunnaiset kurkistelut rumpujen takaa eivät jääneet minulta huomaamatta. On hienoa nähdä rumpalinkin osallistuvan yhtä suurella tarmolla esiintymiseen kuin näkyvämmät jäsenet.

Miinuspuolena oli Satoshin mikki, sillä se oli liian hiljaisella, ja kappaleissa, joiden aikana yleisö karjui, haihtui girugämeshin laulajan upea ääni lähes olemattomiin.. Petyin myös hieman kun Satoshin pyydettyä yleisöä muodostamaan circle pit lähes mitään ei tapahtunut.

Bändi sai kuitenkin pidettyä upean tunnelman loppuun saakka ja muut tulevat bändit saavat tehdä aikamoisen vaikutuksen, jotta päihittävät tämän vuoden ensimmäisen ja ehkäpä parhaan Suomessa järjestetyn j-rock -keikan.

Pavla:

Eräs rohkea uskalsi jopa sanoa nauttineensa keikasta enemmän kuin viimesyksyisestä Dirusta, ja vaikka näitä kahta onkin monesta syystä paha verrata, en voi kuin olla samaa mieltä. Tunnelma kesti alusta loppuun, ja kerrankin sain nauttia keikasta siedettävissä olosuhteissa- ts. näin, mitä lavalla tapahtuu. Uutta levyä olin kuunnellut säälittävän vähän, mutta tarpeeksi tunnistaakseni kappaleet ja huutaakseni mukana satunnaisissa kohdissa satunnaista siansaksaa (nimim. opiskelen japania neljättä viikkoa.) Vanhemmat lempparit kuultiin myös, enkä erityisemmin jäänyt kaipaamaan mitään, ainakaan haitaksi asti.

Olin odottanut keikkaa jo varsin innoissani, sillä Girun edellisellä vierailulla kaikki saksalaiset tuttuni ylistivät yhtyettä maasta taivaaseen. Tiesin jo, että odotettavissa olisi jotakin todella nautinnollista, mutta keikan laatu ylitti silti kaikki ennakkokäsitykset. Pojat itsekin valittelivat teknisiä vaikeuksia jälkikäteen blogissaan, mutta en antanut pikkuasioiden häiritä- ja unohdin korvatulpat narikkaan, joten minulle pikkufiboilla ei ollut niin väliä. Yhtä ja samaa kuuroutumista.

Jokainen kappale rokkasi edellistä enemmän, ja kaikki jäsenet todistivat esiintymistaitonsa. Яyo pysyi ihailtavan aktiivisena läpi keikan hypäten pystyyn kappaleitten välillä (ja joka kerta hän kohtasi huutomyrskyn), Satoshin julmatjulmatjulmatJULMAT ilmeet hyydyttivät veren, Nii piti otteensa, ja ShuU yllätti minut- tai no, toisaalta osasin jo etukäteen aavistaa, että ShuU tulisi lopulta viemään kaiken huomioni. En olisi kyllä arvannut, minkätasoinen showmies ShuU onkaan. Moshausta, kiipeilyä korokkeille, paljon kieltä, tukkaa ja julmia katseita. Ja loppuhuipennuksena kielten repiminen bassosta --- Hurr. ShuU, varastit sydämeni.

Kowarete iku sekai ansaitsee erikoismaininnan. Kappale oli livenä aivan yhtä hyytävän kaunis kuin levyltäkin, ja etenkin Satoshin selitys biisin sanoituksille ja videolle oli koskettava (sanotte mitä sanotte. En hyväksy sarkasmia. Traaginen biisi, on!) Yksi ainokainen encore jäi tavallaan harmittamaan, mutta kappaleita oli varsinaisessa setissä niin paljon, ettei keikka mitenkään lyhyeksi jäänyt. Haluan lisää. Pian, kiitos. Saattaa vain toivoa, että Giru ehtii myös Suomeen saapuessaan loppukesästä Wacken-festivaalille. Ja ihan omalle keikalle eikä festareille, kiitos ja hei.

PS. Eivät ne oikeasti ole niin julmia kuin antavat ymmärtää.

GOTHIKAn tunnelmat ennen Helsingin-konserttia Kulttuuriareena Glorialla 21.12.2007

2008-01-20T21:22:00.000+02:00

Vain hyvin pikaisesti Helsingin keskustassa käyneellä GOTHIKAlla ei ollut paljoakaan aikaa muuhun ylimääräiseen vapaa-ajanviettoon, mutta hektisistä tunnelmista huolimatta saimme lopulta istutettua niin Yoshikin, andron kuin uuden sessiojäsenen DeeLeen samaan päivällispöytään. Suomalaishenkisyydellä varustettu ravintola Zetor aiheutti heti paikalla japanilaisissa artisteissamme vaikuttuneen reaktion ”ooh”-huudahduksineen, ja mitä ilmeisemmin sai myös hermostuneet ajatukset illan keikasta toistaiseksi unohtumaan. Eikä mikään ihme, sillä onhan pirttipöydillä sisustettu sekä tunnelmallisen hämärästi valaistettu ruokapaikka aivan omaa luokkaansa jopa suomalaiselle maantallaajalle.

Ateriat tilattuaan melko hyväntuuliset, mutta silminnähtävästi lentomatkasta uupuneet jäsenet pohtivat muutaman sanan japaniksi ennenkuin puhe siirtyy selkeästi poikien lempiaiheeseen eli bändin ensimmäiseen kokopitkään albumiin.

”Olen toki työskennellyt aikaisemmin studioilla, mutta en olisi millään uskonut levynnauhoittamisen olevan niin rankkaa”, GOTHIKAn johtajajäsen ja kosketinsoittaja Yoshiki aloittaa viitaten sekä omaan yleiseen väsymykseensä että uunituoreeseen albumiin.

”Kaikesta huolimatta olemme hyvin ylpeitä siitä, mitä olemme saaneet aikaan. Pelkästään kymmenen kappaleen äänittäminen oli niin suuri prosessi, että en välttämättä ryhdy siihen samaan ainakaan nyt vähään aikaan”, mies toteaa mietteliäänä, mutta silti naurahtaa kevyesti:”Aivan kuin pystyisin pitämään lupaukseni kuitenkaan. Rakastan musiikintekoa.”

GOTHIKAn 120 Days of Sodom ilmestyi syyskuun 9. päivä 2007 ja oli myynnissä myös Suomen-keikkapaikalla 15 euron hintaan.

Yhtye on joutunut näkemään paljon vaivaa päästäkseen pisteeseen, jossa se on nykyään. Myös ikävät takaiskut ovat olleet osa GOTHIKAn historiaa, mutta edes ex-kitaristi n@on eroaminen bändistä ei ole onnistunut lannistamaan Yoshikia ja androa.

”Emme tietenkään olleet varautuneita kitaristimme menettämiseen, joten luonnollisestikin se pisti meidät kaksi muuta miettimään uudestaan GOTHIKAn mahdollista tulevaisuutta”, Yoshiki muistelee.

”Tietenkin olin surullinen asiasta, mutta elämällä on tapana jatkua niin vastoinkäymisessä kuin vastoinkäymisessä”, vokalisti andro mainitsee rentoutuneesti. ”Nyt meillä on sessiojäsenemme DeeLee ja hän on antanut meille aivan uudenlaista potkua, jollaista en olisi välttämättä uskonut meistä edes löytyvän”, mies jatkaa.

Entäpä DeeLeen liittyminen bändiin viralliseksi jäseneksi? GOTHIKA pohtii asiaa jonkin aikaa ennenkuin vastaa.

”Mikään ei ole mahdotonta, mutta se ei oikeastaan tunnu tällä hetkellä kaikista järkevimmältä vaihtoehdolta. Meillä on kyllä aina suunnitelmia”, Yoshiki nyökyttelee.

Ensin hieman hiljaiselta vaikuttava DeeLee hymyilee ujosti kaksikon puhuessa, mutta ottaa osaa pian itsekin keskusteluun, kun puhe kääntyy – mihin muuhunkaan kuin Suomeen.

”Tämä on toinen kertamme Suomessa. Viime huhtikuussa kävimme täällä Helsingissä ja pienessä kaupungissa... mikä se olikaan nimeltään? Lahtiko? Aivan. Olen kovin yllättynyt, miten vihreää ja kaunista täällä on!”, Yoshiki julistaa ensimmäisenä kysyttyämme jonkinlaisia mietteitä Suomesta ja kuulostaa enemmän kuin innostuneelta, vaikka joulukuinen maisema Helsingistä ei meille suomalaisille tuokaan heti mieleen kyseisiä adjektiiveja.

”Oma bändini ei ole koskaan aikaisemmin käynyt edes Euroopassa, joten olin hyvin jännittynyt tänne tulosta”, DeeLee myöntää hitaasti omista kokemuksistaan ja maistelee tilaamaansa poronkäristystä puolukoitten kera.

Myös androlle on kommentoitavaa maastamme:”Suomi on eksoottinen paikka ja pidän todella paljon täällä olosta. Haluaisin vain, että meillä olisi enemmän vapaa-aikaa, jotta voisimme tutustua paremmin maan anteihin. Eurooppalaisten ihmisten arjessa on jotakin niin erilaista verrattuna japanilaiseen ja haluaisin kokea sen entistä syvemmin.”

Mustatukkainen vokalisti näyttää ensin epäluuloiselta lohiannostaan kohtaan, mutta pian kala onkin kadonnut lautaselta nahkoineen päivineen. ”Lempiosani kalassa”, andro virnistää ja siemaisee sahtioluttaan.

Yoshiki puolestaan syö suomalaista läskisoossiaan intensiivisen keskittyneenä, mutta tyhjentää lautasensa andron tavoin. Ainoastaan punajuuret aiheuttavat japanilaisen joukon keskellä hieman kummastusta.

”Onko tämä porkkanaa?” pieni kosketinsoittaja kysäisee kiinnostuneena, mutta ei vaikuta erityisen rakastuneelta kyseiseen vihannekseen.

GOTHIKA uskoo asioiden menevän omalla painollaan eteenpäin, mutta toki heillä on myös suunnitelmia seuraaville kuukausille, kun bändi on palannut taas takaisin Japaniin työn pariin.

”Aiomme kuvata ensimmäisen oikean kunnon musiikkivideon”, he paljastavat salaperäisinä ja ovat silminnähden ylpeitä saavutuksestaan – me suomalaiset voimme jäädä vain uteliaisuudella ja innostuksella odottamaan ahkeran bändin tulevia tuotoksia.

Nälkäisinä paikalle saapuneet bändiläiset ovat sanomansa mukaan pian täynnä ruokaa, mutta kaikesta huolimatta androlle maistuu vielä hienostunut vadelmainen sorbetti jälkiruoaksi. Vokalistin ja sessiojäsenen kadottua tupakkatauolle ennen jälkiruoan saapumista, Yoshiki alkaa tutkia paikan ruokalistaa, joka on kekseliäällä tavalla modailtu vanhanaikaiseksi sanomalehdeksi. Kosketinsoittaja bongaa sanan ”öljyjättejä” ja alkaa kysellä sen ääntämistavasta, mikä aiheuttaakin yleistä hilpeyttä seurueessamme ja puheenaiheet siirtyvät itse GOTHIKA -bändin sijasta analysoivaan keskusteluun japanin sekä suomen kielen yhtäläisyyksistä.

”Teillä on omituisia kirjaimia”, Yoshiki nauraa, mutta myöntää japaninkin kielen aiheuttavan päänvaivaa jopa sitä äidinkielellä puhuville. ”Kanjit ovat erittäin vaikeita. Sen takia olen aina ihmeissäni, kun törmään ulkomaalaisiin, jotka osaavat lukea japania. Uskomatonta!” hän lisää.

Mies on vakuuttunut suomen kielen kauneudesta ja muistelumme siirtyvät maailman kauneimmaksi lauseeksi äänestettyä ”aja hiljaa sillalla” –lausahdukseen ja sen laulavuuteen. Huomautamme, miten toisaalta taas suomi on täynnä yhtä lailla rumia sanoja kuten ”perheterapia” ja lopulta sorautamme esimerkin r-kirjaimet niin, että Yoshiki purskahtaa jälleen kerran suureen nauruun. Hän pyytää meitä toistamaan muutamia mainitsemiamme suomalaisia sanoja andron ja DeeLeen palattua.

andro alkaa tiedustella suomalaisia sanontoja, joita hän voisi käyttää illan esiintymisen yhteydessä ja opastaminen jatkuu suomenkielen monimutkaisiin saloihin. Ääntämisohjeet saamme yksinkertaisen helposti hiraganoilla.

-----

Aika on kulunut kuin siivillä ja joudumme kiirehtimään takaisin Glorialle. Päivä on alkanut jo viilentyä pikkuhiljaa illaksi ja Helsingin keskustan valot syttyvät. Huumorintajuinen GOTHIKA keksii ilahduttavia kommentteja jopa lyhyellä kävelymatkalla ja kaikki nauravat huvittuneina, kun andro spottaa Stockmannin edessä olevan Kolmen sepän patsaan.

”Miksi he ovat alasti?” Yoshiki hihittelee ja matka jatkuu kunnes tiemme lopulta eroavat bändistä.

----------------

Haastattelun tekivät Matron & karmik. Kuvista kiitos Heikki Mitikalle.

HALCALIn videoterveiset

2008-01-18T11:17:00.000+02:00

JaME tapasi HALCALIn viime kesänä Ranskan Japan Expossa ja tukee myös kaksikon paluuta Eurooppaan tammikuun lopussa. Erikoiseen parivaljakkoon voi tutustua heidän virallisilla kotisivuillaan osoitteessa http://www.halcali.com/.

Tsukicon 09.12.2007

2007-12-16T15:38:00.000+02:00

Päivä, jona JrockSuomen järjestämä Tsukicon pidettiin, alkoi sateisena. Kuitenkaan edes kissojen ja koirien sataminen ei estänyt innostuneen joukon jonottamista Glorian edessä illan kruunaavan MOON ~Kana~:n keikalle. Ensimmäisille, jo aamuyöstä tulleille, jonottajille jaettiinkin jonotusnumerot, jotta kaikki pääsivät varmasti nauttimaan conin annista.

Tsukicon oli ensimmäinen laatuaan, mutta jo muutaman minuutin päästä ovien avaamisesta menestys oli taattu. Innostunut ihmismassa vyöryi sisään ja nopeasti Gloria täyttyi niin puheensorinasta kuin erilaisista tyyleistäkin – tunnelma oli jälleen kerran conimaisen kotoisa cosplayaajien, lolitojen ja japanilaisen katumsuodin mukaan itsensä vaatettaneiden hiippaillessa tavallisesti pukeutuneiden joukossa. Tapahtumapaikka oli pieni yleisömääräänsä nähden, mutta erinäiset kojut ja myyntipisteet oli taktisesti sijoiteltu niin, että vapaata tilaa jäi kuljeskeluun niin paljon kuin mahdollista.

Aula oli pyhitetty narikan lisäksi infopisteelle, JrockSuomen edustus-ja kirpputoripöydälle, Petit Alicen toimipisteelle sekä Suomen Tanssipelaajat RY:n tanssipaikalle. Pääsali puolestaan toimi yhteistyökumppaneiden myyntipöytäpaikkana ja paikalla nähtiin niin mangaa myyviä liikkeitä kuten Fennica Comics sekä Fantasiapelit, erinäisi kustantajia, lehtipisteitä, j-rock-levyjä tarjoava Mirri Music kuin japanilaisiin katumuotiin suuntautuvia vaatekauppoja kuten Backstreet ja Pretty Pretty Clothing.

Tsukiconiin kuului muiden conien tavoin tietenkin cosplay-kilpailu, jonka esikarsinnat alkoivat yläkerrassa kello 11:30. Ei kulunut puolta tuntiakaan, kun päälavalla starttasi päivän ensimmäinen virallinen ohjelma: JrockSuomi RY:n edustajien paneelikeskustelun aiheena oli "Kun MUCC ja Dir en grey on Suomessa nähty - mitä seuraavaksi?" Kyseisen ohjelman päätteeksi puhujat paljastivat kaikkien yllätykseksi (ja iloksi) tunnetun The Candy Spooky Theater –yhtyeen saapumisen Suomeen ensi helmikuussa. Bändi esiintyy tutulla Helsingin Glorialla helmikuun 10. päivä 2008.

Paneelikeskustelun loputtua JrockSuomen puheenjohtaja Nicklas ”Niksu” Nyman astui toistamiseen lavalle ja pahoitteli ohjelmanmuutosta: Petit Alicen muotinäytös oli joutunut vaihtamaan paikkaa lolitapaneelikeskustelun kanssa. Yleisöä ei tämä onneksi haitannut, joten ääneen pääsivät pian Enfant Terrible -foorumin aktiivijäsenet Viivi Myllylä, Lotta Salomies, Elina Heilanen ja Reetta Mikkola. Tytöt raottivat onnistuneesti käsitettä ’lolita’ ja sitä, mitä kyseiseen vaatetyyliin oikeasti kuuluu. Samoihin aikoihin lista cosplay-kilpailun finalisteista ilmestyi pääsalin ovelle, mikä luonnollisesti iloisten riemunkiljahdusten lisäksi aiheutti myös hieman pettyneempiä ilmeitä.

Kauppa kävi ja erilaisia ihmisiä rynni sisään ja ulos. Tiukasta aikataulusta huolimatta yleinen ilmapiiri oli varsin leppoisa – yhteiset kiinnostuksenkohteet ajoivat toisilleen ennestä tuntemattomia joukkoja yhteen ja onnellinen nauru raikui Glorian käytävillä. Kello 14 Petit Alicen muotinäytös oli valmis alkamaan ja näytöstä vastanneen Liisa Paakkasen kuulutuksen jälkeen erilaiset tyylit esiteltiin ammattimaisesti menevän musiikin tahdissa.

Kolmen aikoihin alkaneen "Suomennetun mangan tulevaisuus englanninkielisen tuontimangan tulvassa" -paneelikeskustelun aikana yläkerrassa alkoi myös illan artistin MOON ~Kana~:n nimikirjoitustilaisuus, jonne vain keikkalipun ostaneilla oli mahdollisuus ottaa osaa. Järjestelystä huolimatta tilaisuus venyi venymistään, mikä johti cosplay-kisan finaalin lykkäämiseen puolella tunnilla.

Päivän ehdoton yleisösaalis saatiin päivän kohokohdan eli cosplay-finaalin yhteydessä. Juontaja Kristiina Lund energisesti esitteli suurelle yleisölle kisan kolme tuomaria: Annika Vellonen JrockSuomen edustajana, Liisa Paakkanen alan tunnettuna ja monta kertaa palkittuna harrastajana sekä Mauno Joukamaa CosplayFinlandista. Lyhyen esittelyn jälkeen kisaajat astuivat lavalle yksi kerrallaan. Eri medioiden salamavalot räiskyivät ja ihmisjoukko kannusti suosikkejaan villisti hurjilla taputuksillaan ja korkeilla vihellyksillään. Lopulta kolme parasta palkittiin: kolmanneksi ja toiseksi selviytyivät Shuichi Shindoun sekä Drain Away Kyon cossaajat, Jenni Hyvärinen ja Katja Sjöström, mutta ehdoton voittaja oli lopulta yksimielisesti Noora Poikolaisen versio illan artistin, MOON ~Kana~:n, Niku-asusta.

Cosplay-kisan päätyttyä yleisöllä oli vielä mahdollisuus viimehetken ostoksiin, kunnes joukko jouduttiin ajamaan ulos seuraavia järjestelyjä eli illan konserttia varten. Myyntipöydät purettiin ja Gloria tyhjeni, mutta hymy oli nähtävissä yhden jos toisenkin suupielessä. Päivä oli ollut kaikenkaikkiaan onnistunut ja tämän myötä voi olla melko varma, että Tsukicon järjestetään uudestaan vielä tulevaisuudessakin.

Kiertelimme myös kyselemässä con-yleisöltä tunnelmia tapahtumasta:

Nimi:
Joonas Kärpänen
Mikä sinua erityisesti kiinnostaa täällä conissa?
Muotinäytös on kiinnostava. Petit Alice -lehtikin kiinnosti minua, ja tulin myös tapaamaan tuttuja.
Mistä kuulit tapahtumasta?
IRC-galleriasta ja kavereilta.
Onko kivaa? On, parempaa kuin dataus. "Tsukicon: parempaa kuin dataus."

Nimi:
Nora Ouahi
Mikä erityisesti kiinnostaa täällä?
Muotinäytös ja laittautuneet ihmiset yleisesti.
Mitä mieltä olet tällaisista tapahtumista?
On hyvä että asian harrastajilla on oma tapahtuma.

Nimet:
Iines ja Ina
Mikä teitä erityisesti kiinnostaa tässä tapahtumassa?
Cosplaytapahtuma. Cossaamme itsekin nyt Tokio Hotelin Billiä ja Tomia, ja toinen meistä on cossannut ennenkin.
Miksi juuri Tokio Hotel, vaikkei se liity Japaniin?
Se oli jotain erilaista, pidämme bändistä ja olimme katsomassa heitä Saksassa ja myös Elämä Lapselle -konsertissa.
Mistä kuulitte Tsukiconista? Netistä.

Nimi:
Miia Mattila
Mikä sinua erityisesti kiinnostaa tässä tapahtumassa?
Manga ja jrock. Käyn tällaisissa tapahtumissa melkein aina kun niitä on.
Missä kuulit tästä?
The GazettE:n keikalla Tavastialla.
Cosplayaat ilmeisesti the GazettE:n Reitaa, osallistuitko cosplay-kisaan? En osallistunut.

Nimi:
Mimmu
Mikä sinua kiinnostaa täällä?
Tulin koska minulla oli tylsää, tulin tsekkaamaan paikan. Käyn aika usein tällaisissa tapahtumissa.
Mistä kuulit tästä?
Kaverit kertoivat. Taisi lukea myös JrockSuomen sivuilla.

Nimi:
Tiia
Mikä sinua kiinnostaa tässä tapahtumassa?
Pidän mangasta ja pukeutumisesta. (On pukeutunut lolita-tyyliin.)
Mistä kuulit tapahtumasta?
Netistä, JrockSuomen sivuilta.
Onko kivaa?
Joo! (hymyilee pirteästi)

Nimi:
Whiskey
Miksi päätit tulla tänne?
Tulin katsomaan kavereita ja sitä, miten tapahtuma onnistuu.
Mistä kuulit tästä?
Kämppikseltäni, joka on mukana järjestämässä conia.
Onko kivaa?
Totta munassa! Mutta tulin vasta.

Kokusyoku Sumiren videoterveiset

2007-12-07T00:06:00.000+02:00

Klassisesta musiikista inspiroituneen Kokusyoku Sumiren jäsenet saattavat näyttää tutuilta: he ovat toimineet malleina mm. Gothic & Lolita Bible -lehden ja Angelic Pretty -vaatemerkin parissa. Kaksikko kiersi tänä vuonna Ranskaa, jossa JaME sai mahdollisuuden kuvata Yukan ja Sachin tervehdyksen videolle.