Lintukeisarin hovissa

Puolen matkan juhlat

2007-07-20T00:17:00.000+03:00

Vajaa viikko on vierähtänyt noista puolen matkan juhlista. Kuvia täällä myöhemmin, ovat vielä, köh, henkilökohtaisella paparazzillani. Vieraita oli varsin mukavasti, paljon Finnconin mukanaan tuomaa väkeä. Ns. vakioporukasta suuri osa lienee ollut lomailemassa. Melkein kuin olisi vieraassa kaupungissa avajaisia pitänyt. Palaute oli kaikin puolin hyvää (sekä kummallekin meille että yleensä ja yhteensä), ellei peräti ylitsevuotavaista. Tattis kaikille paikalla olleille. Yllättäen juhliin Finnconin imussa aineellistui myös ala-asteen aikainen kaverini Pauli, jonka luona käytiin aina koulun jälkeen katsomassa Safiiri ja Teräs viideoilta (Liekö olleet VHSsät vai Betat?). Nähtiin viimeksi noin vuonna 85, silloinkin ohimennen. Tunnistus tapahtui kuitenkin lähes välittömästi. Kumma juttu.

[Päivi on kirjottanut myös pari sanaa aiheeseen liittyen. Laitankin tästä lähtien vain linkin Choleghiin, kun aihe natsaa. Se on taloudellista. Olen laiska ja saamaton.]

Itse Finnconin tiimoilla pyöriminen jäi kohdaltani häpeällisen vähäiseksi, senkin vähän mitä varsinaisella tapahtuma-alueella la-su aikana pyörähdin, oli special quest -lätkä paidan alla piilossa. Ettei vain kukaan tule erakkotaiteilijaa häiritsemään...

Piristävän näköistä sakkia oli kampus täynnä. Eikä siitäkään ole valokuvia, kun en jostain syystä muistanut/kehdannut niitä ottaa.

Kirjoittelen taas lisää tässä kohta puoleen. Hyvää yötä.

Mitä minä todella sanoin, osa mones.

2007-07-10T11:41:00.000+03:00

Musta Laatikko.

Tämän päivän Keskisuomalaisen juttuun yritin eilen ehdottaa pari muutosta, mutten kerennyt ajoissa, kun en ollut internetin tuntumassa ennenkuin illalla. Oikaisen sitten vaikka tässä. Siltä varalta, että joku näitä sattuisi lukemaan.

1) En luonnehtinut kuvieni hahmoja "pahalle haiseviksi haaskalinnuiksi". Kerroin vain huomanneeni että jostain syystä kaikki nuo linnut joista joko otan mallia tai olen muuten vain saanut vaikutteita luodessani hahmojen visuaalista ilmettä (lähinnä siis päitä) näyttävät olevan peto- ja haaskalintuja. Korppikotkia, marabuhaikaroita, isokihuja sun muita. Lausahdus tuli siitä kun luonnehdin yhtä visuaaliseen ilmeeseen vaikuttaneista linnuista (lähinnä nokkansa puolesta), Isomyrskyliitäjää (Macronectes giganteus). En ole tosin täysin varma tuon pahanhajuisuuden paikkansapitävyydestä. Jotain tuonsuuntaista muistelen kuitenkin netistä lukeneeni. Eivät kuitenkaan käyttäne Bvlgarin tuotteita...

Haaskalintuhomma liittyi synkkyysaiheeseen. Samalla tavalla kuin synkistä aineksista syntyy jotain, joka ei sitä ole, petolinnuista on syntynyt hahmoja, jotka eivät ole petoja. Sen enempää kuin ihmisetkään...

Tällä(kin) kertaa lintuhahmoihin vaikutti kuitenkin lintuja enemmän Bruegelin "Misantrooppi". Etenkin yhtä hahmoa maalatessani minulla oli koko ajan toisessa kädessä kirja, josta oli esillä tuon maalauksen kuva. Ei mallina niinkään kuin tunnelman tuojana. Hain tuota apatiaa ja kyyryä. Vaikka onhan sitä omastakin takaa.

2) "Graafikon tausta näkyy maalauksissa." Oli puhetta, että olen maalannut vasta vuosituhannen alusta ja aiemmin tehnyt kuvia sekatekniikalla sekä vuoden parin ajan metalligrafiikkaa ja että etenkin mezzotinto tekniikkana on vaikuttanut esteettiseen näkemykseen ja maalaustekniikkaan. En tullut alleviivanneeksi sitä, ettei välttämättä ole graafikko jos on tehnyt grafiikkaa. Itse asiassa en saanut montaakaan kunnon teosta aikaiseksi grafiikan pajalla, homma oli semmoista hakemista, kokeilua ja räpellystä. Missään tapauksessa en halua tässäkin kaupungissa vaikuttavien oikeiden graafikoiden luulevan, että pasteerailen ympäriinsä kuvitellen olevani oikein graafikko. Pahoittelen sekaannusta.

Muuten oli aika hyvä juttu. Kuvittelin kyllä ulkomaan vieraan saavan suuremman teoskuvan, mutta ehkä tekevät viikonloppuna hänestä kunnon jutun. Mene tiedä.

Aurinko paistaa. Pitää mennä ulos.

Becker 7.7.-25.7.2007

2007-07-08T22:20:00.000+03:00

Jyväskylän Galleria Beckerillä pystyssä yhteisnäyttely Judith Cluten kanssa. Tämä kutsunäyttely on initiaattoritaho Finnconin ja Jyväskylän Taiteilijaseuran yhteisprojektiluontoinen pläjäys, jonka avajaiset tai pikemminkin puolen matkan juhlat ovat Finncon -tapahtuman aikana, perjantaina 13.7. klo 18-. Sinne. Mutta näyttely siis auki nyt (eli seur. kerran ti 10.7. klo 12 lähtien) 25. päivään asti. Ajattelin vain ilmoitella. Näyttely kun käynnistyi ikäänkuin varkain, kun ei ollut avajaisiakaan, lehtijututkin tulleevat puolen viikon tienoilla. Enkä ole jaksanut blogimainostaa ennenkuin nyt.

Kutsukortit suvulle ja tutuille ovat vieläkin tuolla, sohvan käsinojalla. Iski nimittäin uupumus ja väsy kun sain näyttelyn pystyyn, ja vähän ennenkin jo. Onneksi Päivi oli mukana tauluille paikkoja katsomassa, ei siitä muuten olisi paljon mitään tullut. Judithin osuus vaikutti ensialkuun ylivoimaiselta toteuttaa, kun tuntui että töitä on ihan hirveästi (päätin käyttää kaikkia töitä kun ne kerran on Englannista asti tänne kalliilla lähetetty) ja eri kokoisia, mutta lopultahan siitä tuli varsin seesteinen kokonaisuus.

Maalaushommat venähtivät hieman viime tinkaan, kuten näköjään aina. Kuuden maalauksen setistäni (Beckerin pieni huone) viisi valmistui viime viikolla. Kuudes on "vanha", viime vuoden satoa ja jo kertaalleen Beckerissäkin esillä ollut, mutta tämänkertaiseen kokonaisuuteen se kyllä kuuluu ihan toisella tavalla kuin siihen edelliseen.

Tekeillä oli seitsemän työn sarja, mutta ne kaksi jäivät auttamattomasti vaiheeseen. Minulla on kuitenkin tunne, että lopulta olisin kaikesta huolimatta päätynyt juuri tuohon kattaukseen, joka siellä nyt on.

Nyt en luonnostellut etukäteen lainkaan, mutta eivät nuo silti varsinaisia improvisaatioita ole, jokseenkin samat vanhat kuva-aiheet niissä kummittelevat. Sarjassa on muuten taulu, jonka harmaa pohja on itse asiassa yhtä toista, viime hetkellä hylkäyspäätöksen saanutta kuvaa varten maalattu taivas pilvimuodostelmineen ylösalaisin käännettynä. Ei sitä kyllä kaiken mustan maalin seasta erota, mainitsinpahan vain.

Muutaman päivän tässä lomailen ja Finnconin jälkeen jatkan "värikkäämpien" töiden parissa. Työhuoneella on seitsemän taulua hyvässä vaiheessa, tuskin maltan odottaa niiden äärelle pääsemistä, vaikka luomisen tuska onkin välillä kohtuuton. Seuraava deadline 7.11., joten on tässä vielä ihan mukavasti aikaa.

Särö

2007-03-12T22:14:00.000+02:00

Kannessa Nomadit. Taivasta on kätevästi jatkettu.

Porvoossa päämajaansa pitävä kirjallisuuslehti Särö haastatteli loppuvuodesta. Olin sekunti aikaisemmin palautunut edestakaiselta Joensuun päiväreissulta (Muuntajamajakka pääsi kotiinsa), enkä väsymykseltäni oikein saanut otetta mihinkään muuhun kuin nettisurffailuun ja löhöilyyn... Ensimmäinen kysymys oli "miksi teet kuvataidetta?" (tai jotain siihen suuntaan) Eikä esimerkiksi miksi maalaat lintuhahmoja? Niinkuin yleensä. Änkytykseksihän se meni. Silti ihan onnistunut juttu (en kyllä kuollaksenikaan muista käytinkö tosiaan nimen omaan "nokkahärpäke" -sanaa...). Vitkalla otin lehteen hieman hämyisän omakuvan. Aviisi on aikamoinen lukupaukku, noin 140 sivua. Tilatkaa sieltä pois.

* * *

Neurosikselta tuppaa levyä. Kaunista kuin varis.

Huomio

2007-03-11T22:48:00.000+02:00

Ei muuten kannata mennä jäälle seisomaan. Joku antaa riemunkirjavan leijan narun käteen ja sanoo "pidä tätä". Kohta tulevatkin jo lehtimiehet. Seuraavan päivän Keskisuomalaisessa on sitten kuva ja nimi.

Teitä on varoitettu.

Lentävät esineet

2007-03-10T22:44:00.000+02:00

"Minä en jaksa enää", sanoi todellisuus Hotelli Alban edustalla kello 13:14.

Keuruu

2006-11-08T12:30:00.000+02:00

Keuruun museon näyttely on vielä tämän viikon pystyssä. Hoksasin vasta tänään sivuiltaan tämän esittelyn.

NIN

2006-11-06T13:01:00.000+02:00

Isä Korppinokan kartano Pluton Siperiassa.

Aamulla perinteinen jännitysnäytelmä eli konserttilippujen hankinta netitse NIN:niin ensi huhtikuussa periaatteella permantopaikka tai ei mitään. Onnistui... No eipähän tuo ole loppuunmyyty vieläkään. Liekö permantopaikkojakin vielä. Onkohan siellä edes ketään muita?

Olen joutunut taas eräänlaiseen luuppiin. Viimeksi (viikko pari sitten) Minimanissa käydessäni hälytin kassan jälkeisessä portissa. Syyksi paljastui leipälaukussani ollut kirjaston dvd, (The Machinist). Myyjä tiedusteli, josko kuulutettaisiin että hälytys oli aiheeton. Sanoin että mitä turhia, pääasia että itse tietää ettei ole rosvo.

Tänään kävin siellä taas, ja lapettuani ostokset hihnalle tajusin, että tämä on se sama kassa ja kaiken lisäksi sama kassaneiti, ja taas minulla on kirjaston dvd (thx 1138) leipälaukussa. Tokko edes uskoo enää jos taas hälyttää. En kuitenkaan tullut etukäteen ottaneeksi asiaa puheeksi, tyyliin " näinköhän taas pirisee, mulla on nytkin kirjaston levy kassissa". Portista kun menin, niin johan kvääkkäsi hälytys. Samat kokeilut että "tämäkö se hälyttää" no ei hälyttänyt. Menin itse portin läpi, en hälyttänyt minäkään, uudestaan dvd:llä, "no tämä se sittenkin on". Perhana. Myyjä muisti vielä edellisenkin tapauksen.

Kolmatta kertaa tuskin uskoo. Minimanissa on vaikka kuinka monta kassaa. Näin käy kun antaa hajamieliselle harhailulle ynnä muulle viheltelylle vallan. Miksei niitä säilytyslokeroita voi käyttää kun semmoisiakin on? Ei tietenkään. Mitä harhailua ja viheltelyä se sitten olisi.

Ja lisäksi eilisiä otoksia uimahallin nurkilta.

Tämä kohta Jyväskylästä on muuten tieliikenteellinen taideteos. Käsittämätön ja ehkä jopa kaunis.

Apuviivasto.

Puhumisesta Keuruulla, sun muuta

2006-10-24T22:28:00.000+03:00

Taas raportoin pienellä viiveellä.

Reilu viikko sitten, kohta kaksi, Keuruun Kamanan näyttely pystyttyi museon henkilökunnan toimesta, minä vain katselin päältä ja sanoin minne taulut laitetaan, noin suurin piirtein. Aluksi tolkun löytäminen 26:n taulun kasasta ja n. 150 neliön tilasta uhkasi lannistaa, mutta jotenkin järjestys sitten lopulta löytyi. Vaikka kuvittelin "kasvitaulujen" ja "vanhojen" töiden sotkevan koko homman, lopputulos on aika seesteinen sittenkin.

Kamanassa oli hienot ripustusketjut. Joita ei tällä kertaa käytetty.

Kun lähdin takaisin Jyväskylään tiistai-iltapäivällä (11.10.), näyttely oli hädintuskin puolivalmis, taulujen paikat ja korkeudet suurinpiirtein määritelty. Kun menin takaisin torstaina, pressiä ja avajaisia varten, homma oli tehty valmiiksi. Jotain lamppua piti vähän säätää, siinä kaikki.

Kamanan tila on hieno, osa tauluista leijuu hauskasti irti rosoisesta kiviseinästä. Valaistus on myös onnistunut. Ei liian kirkas.

Piilo, Ikkuna & Perhe. Kolmatta ja viimeistä kertaa vieretysten.

Mukavat avajaiset, vaikkei tungosta juuri ollutkaan. Pidin sitä paitsi elämäni ensimmäisen puheen (jos ei koulun äidinkielen "suullisen ilmaisun" tunteja lasketa). Kirjoitin puheesta edellisenä päivänä luonnoksen, jonka luin pari kertaa matkalla Keuruulle. Kävelin edellisen puhujan lopetettua puhujanpaikalle saamani kukkapuska kädessä päättäneenä sanoa ainoastaan "kiitos" ja painua hiiteen.

Artisti horisee ihmisille, jotka yrittävät epätoivoisesti suoriutua kaikesta tästä viihteestä.

Sen sijaan huomasinkin pitäväni sujuvasti puheluonnoksesta huomattavasti pidennetyn, ja asiajärjestykseltään uusiksilaitetun puheen noin ulkomuistista. Paperista lukeminen ei ollut koskaan mikään vaihtoehto. Sehän se vasta persiilleen olisi mennyt.
Ei tuossa muuten mitään, mutta olen aina kammonnut julkista esiintymistä, piru tietää miksi. Luulen että auttaa kun puheen aiheena on vain ja ainoastaan omat tekemiset. Kenelläkään muulla ei ole parempaa tietoa aiheesta.

Näyttelyn päätyttyä lähdenkin kuljettelemaan paria taulua uusille omistajilleen, kiitos vain heille teosten lainasta vielä tähän näyttelyyn.

Tyyny

2006-10-20T00:21:00.000+03:00

Meinasi unohtua. Sain tämän Päiviltä (noin 1 kk sitten) synttärilahjaksi. Vähän hieno tyyny.

04.10.06 Jyväskylä - Joensuu (meno-paluu)

2006-10-15T23:40:00.000+03:00

Joensuun näyttelynpurkureissu.

150

2006-10-06T00:44:00.000+03:00

Näyttely Joensuun Ahjossa loppui tiistaina. Muuntajamajakka vaihtoi omistajaa (Lainasin sen vielä itselleni Keuruuta varten), ja palautetta oli tullut vieraskirjaan yllättävän paljon. Onko Pohjois-Karjalassa näyttelykävijäin kynä herkemmällä kuin yleensä immeisillä? Joka tapauksessa mieltä lämmittävää kommentointia. Hyvä. Ja kiitos.

Keskiviikkoaamuna seitsemältä menin Päivin vanhempien kanssa purkamaan näyttelyä. Räpsin aikani kuluksi mennen tullen maisemakuvia vauhdissa synttärilahjadigipokkarilla. Ihmettelen että sateella satasen vauhdissa sivuikkunan läpi otetusta maisemaotoksesta saa yleensä mitään tolkkua. Alunperin kaavailin laittavani tähän kaikki 205 otosta, mutta olkoon nyt.

Pakkaaminen kävi ennätysajassa, vaikka en ole vieläkään saanut tehdyksi kunnon laatikoita töille. Aina on muka kiire tai ei rahat riitä tai ei ole oikeita materiaaleja. Tähän ja seuraavaan näyttelyyn olen kuitenkin panostanut ostamalla 150 metriä kuplamuovia. Luulisi riittävän ainakin vuoden loppuun. Tietääkö joku muuten mistä saa pahvia? Siis kovaa pahvia, vaikkapa sellaista, mistä televisioiden ja tietokoneiden pakkauslaatikot on tehty, muussa kuin laatikkoformaatissa? Laatikoita on kaikkialla, mutta kukaan ei tunnu tietävän mistä sitä pahvia saa ostaa.

Ensi viikon tiistaina Keuruun Kamanassa ripustus. Sinne tullee kolmattakymmenettä kappaletta töitä. Kamanan isossa näyttelytilassa on varsin hienot kiviseinät. Mielenkiintoista nähdä, miten nuo taulut sinne soveltuvat.

siis 13.10. - 13.11., ti-su 11-18, Keuruun museo, Kamana, Kangasmannilantie 4.
Avajaiset 12.10.06 klo 18. Tervetuloa sinne.

Korvissa soi.
Red Sparowes: Every red heart shines toward the red sun

(Lisään tähän postaukseen kuvia ehkä huomenna , nyt en jaksa. Pitää mennä nukkumaan.)

Koksi

2006-09-15T20:59:00.000+03:00

Valois.

Keskiviikon Karjalaisessa oli juttu. Siinä mainittiin lopussa että "tauluistaan ja tekemisistään hän pitää netissä blogia". Kai sitä olisi sitten pidettävä kanssa.

Maanantaina käytiin riipaisemassa näyttely Joensuun Taidekeskus Ahjon Koksi-salin seinälle. Kokoonpano on yhtä muutosta lukuunottamatta sama kuin Beckerin näyttelyssäkin, Suku:n tilalla Nomadit, järjestys eri. Valtuutin jälleen Päivin pakansekoittajaksi eikä veto-oikeutta tarvinnut käyttää vaikka meinasin pari kertaa. Hyvä tuli. Pari tuntia pystytettiin, siihen päälle lamppujen säätämiset. En muista mitä höpisin pressissä, ne tavalliset, arvatenkin. Siihen nähden juttu on varsin onnistunut. Jutun loppuosa on tempaistu pressitiedotteestani. eikä ihme kun en paikanpäällä tainnut sanoa paljon mitään olennaista. Fotosessiossa seurasin jännittyneenä tikkaille kiivenneen kuvaajaan pään hivottelua halogeenivaloille virtaa antavien kiskojen välittömässä läheisyydessä. Ei päässyt huutoa eikä noussut savua.

Paljastan tässä juuri Saaren salaisuuden lapsuudenkaverille.

Jälkeenpäin mietin että kuinka olisi käynyt valaistuksen jos tilan peräoikealla olevat korkeat ikkunat olisi vapauttanut peitteistään? Nyt näyttelyhuoneen ikkunassa on valkoinen paperi tai joku muu peite (liekö vakiokaluste vai ed. näyttelyn jäämiä?) eikä luonnonvaloa juurikaan tule. En kiireeltäni huomannut edes miettiä tätä asiaa ennenkuin eilen päivällä Pertin Kahvihuoneella. No, ehkä ensi kerralla.

Avajaisissa oli kiitettävästi väkeä, paljon sukua Joensuu-Liperi -akselilta. Pitää käydä sielläpäin toistekin, kun jäävät nuo jutustelut aika lyhykäisiksi tuommoisissa tilaisuuksissa. Naapurisalin Sisäänhengitys -ryhmänäyttelyn väki loihti tarjoilun johon osallistuin kokonaisella kuudella eurolla. Sen verran pyydettiin. Eikä esimerkiksi kuuttakymppiä.

Seuraava näyttely häämöttää. Olen päättänyt palata sorvin ääreen siksi että saan Mahtava III:n ja Lintuemon valmiiksi. Mielenrauhan vuoksi. Hajotkoon käsi lopullisesti. Joutilaisuus on vihoviimeistä toimintaa kun se ei ole vapaaehtoista. Enkä ole siitä mitenkään innoissani muutenkaan. Em. työt ovat sen verran minulletyypillisyydestäänhuolimatta mystisenuudenvieraita jurotuksia, että työhuoneella on ollut vaikea käydä edes ipodia lataamassa niihin kajoamatta. Nyt annan suosiolla periksi.

Vielä kun pääsisi piirtämään uusia kuvia. Piirtäminen ja kirjoittaminen juilii jonkun verran jännetupessa. Pelottaa ideoiden tyrehtyminen. Lintukeisarirauhanen surkastuu tarpeettomana.

Kotimatka.

Audiomateriaali juuri nyt:

Om: Conference of the birds
Sunn0))): White2, Black one
Earth: Hex, or printing in the infernal method
Mono: You are there
Danzig/Misfits
Celtic Frost: Monotheist
Thom Yorke: Eraser
Mars Volta: Amputechture
A Silver Mt. Zion - Live at the Great American music hall 21.8.06.
(Archive.orgissa laillisesti ja ilmaiseksi ladattavana kaiken mahdollisen muun lisäksi pääasiassa yleisön äänittämiä keikkoja hommaan luvan antaneilta orkestereilta. Monia taltionteja ei kuuntele pirukaan, jotkut toimivat sangen hyvin. Esimerkiksi tämä Zionin usvainen äänitys. Vaatii volumea ja bassoa. Suosittelen post-rock -varauksella...)

Mainos

2006-08-26T00:47:00.000+03:00

Ahjon Koksi-sali. Hiili-sali on maksettu myös mutta voi vielä muuttua joksikin toiseksi huoneeksi tai jäädä kokonaan pois. Sinne joka tapauksessa kaikki.

Joensuun näyttely tulee sisältämään Beckerin näyttelystä tuttua materiaalia, pääosin. En nyt yritäkään tehdä mitään täysin uutta tuliterää tuohon näyttelyyn, hyvä jos seuraavaan. Räpylän lepuutus jatkuu.

Kohta olisi pakko päästä piirtämään ja maalaamaan. Ei tätä kuhnausta jaksa.

Verkkoonkytkentään liittyviä askareita ja muuta sellaista.

2006-08-07T22:24:00.000+03:00

Loma olisi jo loppu, mutta lääkäri käski jatkaa vielä parilla viikolla. Ei tuo maalauskäden peukalon jännetuppi ota parantuakseen. Huomenna saanen fysioterapeutilta jonkinmoisen lastan, jossa kättä lepuuttaa. Ei se muuten onnistuisikaan. Peukalo heiluu koko ajan. Sitä ei ole ennen tajunnutkaan kuinka tärkeä vempele on kyseessä.

Joensuun näyttelyyn oli alunperin tarkoitus tehdä valmiiksi noita edellisessä rytäkässä kesken jääneitä teoksia, mutta voi olla ettei onnistu. Paitsi että Mahtava III on niin hyvällä mallilla, ettei sitä enää paljoa tarvitse rassata. Muutama päivä riittää. Keuruun näyttelyyn voisi sitten kuvitella saavansa valmiiksi Mahtava II:n, Lintuemon, Pysähtynyt:n, Venetsian Hervannan sekä työnimi "Pommikonelaivueen". Saa sitä haaveilla.

Seuraavat yksityisnäyttelyt:
12.9. - 3.10. Joensuu, Taidekeskus Ahjo (Koksi- ja Hiili-salit) (avajaiset 11.9., tottakai)
13.10. - 13.11. Keuruu, Keuruun museo, Kamana

Sain tänään aikaiseksi käydä hoitamassa työhuoneen komputerin verkkoonkytkentään liittyviä askareita. Melkein toimii. Millekään tärkeille sivuille en pääse vielä sotkemaan. Joku outo esto päällä, tms mystistä.

Lämpimien kelien takia ei juuri tee mielikään tuhlata aikaa kyyristelemällä näppäimistön äärellä. Eilen kun käväisin Kodin Ykkösessä samoilemassa löysin hienon rantamaisemareitin väliltä Taulumäki-Palokka. 4tien viereinen kevyen liikenteen väylä. Eipä ole aiemmin tullut tarkistettua että mihin johtaa näköjään pellolle koukkaava pyörätien sivuhaara jonkin matkaa leirintäalueen jälkeen. Vanhaa tietä pitkin olen uskollisesti sutinut tähän saakka.

Merimatkailuraportti

2006-07-21T01:18:00.000+03:00

Olimme Suomen Majakkaseuran organisoimalla matkalla Ahvenanmaalla. Sieltä käsin vierailimme Kobba klintarin luotsiasemalla, Sälskärissä ja Märketissä. Yllättävän hieno reissu, voisi noin alimittaisesti vähätellen todeta.
Kaikilta aspekteiltaan. Ensimmäinen kerta merellä paatiksi luokiteltavillla kulkuvälineillä, ensimmäiset majakkavierailut. Mukavaa matkaseuraa. Mahtavat säät.

Torven koti.

Maarianhaminan lähellä oleva Kobba klintar aloitti nähtävyyskierroksen lauantaina. Jokseenkin karulla luodolla on kolmikerroksinen talo jonka pääasiallisena sisältönä on halkaisijaltaan kolmemetrinen, seitsemän metriä pitkä sumutorvi ja sen koneisto. Vaikuttavaa. Viimeksi kun näin talon risteilylaivasta käsin, se oli huomattavasti ruosteisemmassa kunnossa ja näytti varsin mystiseltä, murjuhtavalta huvilalta. Nykyään kunnostettunakin paikka on hyvin erikoinen. Aikovat lähipäivinä (ensi tiistaina klo 12?) kuulemma kokeilla sumutorvea pitkästä aikaa. Ikävää ettemme ole kuulemassa. Itselleni lisämomenttia tunnelmaan jollain oudolla tavalla toi se, ettei ole koskaan kuullut sumutorven ääntä. Sen voi siten kuvitella kuinka perkeleelliseksi hyvänsä.

Juha Pykäläisen taide katselee merelle.

Edestakainen merimatka busterilla tähän idylliseen lomakohteeseen on varmasti jokaisen sohvaperunan ikioma lempiaktionfiilari. Isompi vene ei nimittäin pystynyt rantautumaan luodolle, niinpä kuljetus hoidettiin pienellä moottoriveneellä. Mennessä pelkäsin lennähtäväni huitsin kuuseen, tullessa kastuin läpimäräksi ja nauroin kuin vähämielinen.

Isomman paatin rantautumisyrityksen ja Busterkuljetuksen välissä sain puhelimitse kuulla lauantain Keskisuomalaisen erittäin positiivisen kritiikin Galleria Beckerin näyttelystä. Mukava yllätys.

Sälskär.

Sälskär oli ensimmäinen majakkavisiitti ja paikka on todella hieno. Kaunis. Ei mikään vino murju louhikossa. Siellä huomasin välillä hyvinkin herkässä olleen korkeanpaikankammoni kadonneen jonnekin. Ainakin toistaiseksi. Toisaalta korkeus on tietysti suhteellista. 40 metriä vielä menee, mutta entä vaikkapa 600?

Illalla mökistön grillikatoksessa makkaranpaistoa ja virvoikkeita. Väsymys vei kuitenkin hyvissä ajoin mökkiin (tai oikeammin taloon) unille.

Märket.

Sunnuntaina Märketiin puuveneellä. Ajattelin jo merisairauden iskevän viimeistään tällä reissulla jos koskaan, parin tunnin matka pienehköllä puupaatilla keskelle merta. Mutta se olikin mahtavaa. Outo efekti nähdä päämääränsä, pieni kolmen kivitalon rykelmä jo noin puolentoista tunnin (tai tunnin) matkan päästä ja seurata sitten sen varsin vähittäistä suurenemista. Ei pääse tapahtumaan Jyväskylässä kovin usein.

Jos oli matka kokemus, sitä olivat myös itse majakka (vino murju louhikossa...) ja luoto jolle se on rakennettu. Outoa ja kaunista. Kapteeni Nemon mökki meren rannalla. En tiedä mistä johtui, mutten muista toista paikkaa josta olisin saanut samankaltaisiakaan säväreitä. Hylkeiden lauleskelua ja kaikkea.

Talo meren rannalla, arvoitus monille.
Olen nousemassa sen portaita: ovi on kiinni.
Ovi pysyy kiinni ei aukene minulle. (K. Röyhkä: Talo meren rannalla)

Mukaan oli erehdyksessä annettu väärä avain...

Käppäiltiin vielä pari päivää Maarianhaminassa. Pommernissa, Merenkulkumuseossa (Merirosvolippu!). Mukava kaupunki. Näyttelyn purkamisen takia piti jättää lyhyeksi.

Ti-yöllä tultiin kotiin paperinkeräysastian kautta. Se lauantain Keskisuomalainen piti tietenkin löytää. Ja löytyihän se.

Seuraavana päivänä Haihatusta, Toivakan kirkon pihaa (sekä potentiaalinen Hellinin (isän täti, oli muinoin apteekkari toivakassa) vanha apteekkirakennus), kirpputoreja, näyttelyn purkua ja taulujen pakkausta. Kauppa ei ollut käynyt mutta käyntikortit olivat kaikki menneet. Kävijöitäkin aika mukavasti, ottaen huomioon auringon ja rantalomasäät.

Ei ole vieläkään kerennyt palautua. On jotenkin epä olo. Hyvällä tavalla.

[Tänne näköjään lipsahti 2 samaa kuvaa kuin Päivin postauksessa, mutta olkoon nyt.]

Hyvää yötä.

Lehtikatsaus 2.

2006-07-05T15:55:00.000+03:00

Tänään on Suur-Jyväskylän lehdessä juttua. Loplop (Max Ernstin lintuhahmo) mainitaan, kuin myös kiinnostukseni sarjakuvan tekemiseen. Tosiasiassa kyseessä oli enemmänkin työn lomassa saatu pikainen välähdys sellaisesta mahdollisuudesta, jonka tyrmäsi se, ettei minusta varmaankaan ole niin monella kuvalla tarinoita kertomaan ellei aikaa anneta vaikkapa sataa vuotta. Ei se että osaa maalata taulun tarkoita että osaisi tehdä kelvollisen sarjakuvan. No. Ehkä joskus. Tai ehkä sitten ei. Jutussa mainitsemassani Manaran Matka Tulumiin -albumissa on aika mielettömiä kuvia. Todella hienoja. En ole albumia oikeastaan edes lukenut. Katselin vain kuvat.

Paras lukemani sarjakuva-albumi on Joakim Pirisen Sokeri-Sakari. Koskettava ja herkkä tarina harhateille joutuneen nuoren miehen seikkailusta. Muovailuvahavarkaan selviytymistarina.
Aku Ankan taskukirjojen alkupään numerot ovat myös täysiä klassikoita lähes kaikki. Nakkikaasu paljastaa.

Kävin jopa työhuoneella hakemassa Runelta teoskuvia sekä syömässä litran mansikoita. Viime kesänä jäi tuo harrastus pahasti väliin. Tänä kesänä korjaan vahingon. Lisää mansikoita heti.

Lähden pyörällä Kirriin tai jonnekin. Hei taas.

Vieraskirja

2006-07-04T21:56:00.000+03:00

Kotisivuilla on avattu vieraskirja. Sinne saa kirjoitella myös.

Uusia teoskuvia lisäillään lähiaikoina.

Lehtikatsaus

2006-07-04T14:15:00.000+03:00

Keskisuomalaisessa juttu tänään.

Hyvä juttu onkin, jos minulta kysytään. Godflesh mainitaan (ja Pärt, taas...). En muistanut muita orkestereita Tomin kysyessä musiikista. Enkä maininnut Z-Salamapartio vol ykköstä. Sääli, sääli...

Loma!

2006-07-03T23:15:00.000+03:00

Näyttely tuli kuin tulikin valmiiksi. Tai mitä vielä. Neljä mielestäni muka selvästi hienointa, parasta ja suurinta sekä positiivisesti huomiotaherättävintä teosta (Mahtava II, Mahtava III, Lintuemo, Pysähtynyt) jäi kesken työhuoneelle odottamaan parempia aikoja. Siispä olin täydellisesti epäonnistunut tavoitteessani ja kaikki meni päin helvettiä, eikä koko näyttelyä kehtaisi edes esille ripustaa. Epäonnistumisen julkinen esitys. Ja sitä pitäisi vielä juhlia. Ke-to -yön pyörin unettomana miettien sitä nöyryytystä mihin tämän sillisalaatti-fiaskon kanssa joutuu ja vielä pitää vastaanottaa kukkia ja antaa haastatteluja lehtiin ja kenties jopa radioon. Kun mieli olisi tehdyt vain maksaa gallerialaskut pois ja jättää homma sikseen. Sori. Roskaa tuli.

Oma vatupassi, talon mittanauha.

Torstai-aamuna aloin kuitenkin tulla järkiini, muistin että onhan siellä sentään "ihan hyviä" vanhempia työtä, mm. Perhe, Mahtava, Pato, Ulkona, Lohikäärmelintu. Kun menin vernissaamaan (Z-Salamapartio vol. 1 -soundtrackin tahdittaessa...) noita valmiiksi saamiani 6:tta uutta taulua sekä yhtä viimevuotista vielä vernissaamatonta, "Saarta", tajusin kaiken olevan sittenkin ok. Että kaipa ne kehtaa seinille laittaa.

Kun yrittää saada kymmenen valmista, kuusi ei riitä. Vaikka riittäisikin. Outoa. Jotenkin näin käy joka kerta. En vain koskaan opi.

Avajaisissa oli mukavasti väkeä, kuulemma noin 80. Palautetta tuli paljon, positiivista sorttia.

Näyttelyssä on mukana varsin tuoreita teoksia.

Sää oli mainio, oltiin kuistilla joka oli suojattu (kuistin maalausta varten, ei kemujen takia...?) voimapaperilla, oven vieressä oheisen kuvan kyltti. Alussa jännitti ja meinasi iskeä lievä esilläolemiskammo, mutta loppujen lopuksi oli tosi mukavaa kaikin puolin. Jatkot Sohwilla hyvässä seurassa.

Eräs avajaisvieras.

Perhe ja Perhe.

Avajaisvieraita kuistilla seassa jo rennompi taiteilija.

Tuhannesti kiitoksia paikalle saapuneille ja Beckerin työryhmälle. Ei voi muuta sanoa. Hieno homma.

Se jännitys nosti päätään jo avajaispäivän klo 13 pressitilaisuudessa. Lausuntojen antaminen on melkoista puuhaa. Höpisee jotain väsyneenä, liian lähellä koko juttua että voisi sanoa mitään järkevää ja sitten lehteen painetaan joka sana tai ainakin ne joita ei toivo sinne päätyvän. Ehkä nyt meni paremmin kuin joskus. Luulen niin.

No niin. Mitähän nyt tekisi kun ei tarvitse tehdä mitään. Voisi vähän aikaa vain hökkäillä ympäriinsä, on niin hienot ilmatkin.

30.06.06.

2006-06-26T00:45:00.000+03:00

Juhannus meni taas kerran tiiviisti maalatessa.

Nyt olen sentään päässyt viimeistelyvaiheeseen, enää pientä hienosäätöä muutamassa teoksessa. Kuukauden loma häämöttää jo. Kirjoittelen sitten lisää. Nyt pitää nukkua.

Tervetuloa kaikki hilpeän kesänäyttelyn avajaisiin Galleria Beckeriin 30.6. klo 18.

Hyvää yötä.

Ei hermoilla.

2006-06-01T23:35:00.000+03:00

Informatiivinen kuva väriympyräteoksesta.

Lipsahti jälleen kuukausi kirjoittamatta. Ei meinaa kehata enää. Iskee ahistus.

Päivi hankki uuden tietokoneen ja vanha kärrättiin työhuoneelleni. Runelta sain käyttööni Nokian näytön. Kiitos siitä hänelle. Jahka joskus saan sen verkkoon, niin jo on viihdekeskus pystyssä. Ei tarvitse maalailla kaikelta surffailulta ja ITunesin kanssa pelaamiselta. Olikohan virheliike? Itsekuri on kutsuttava apuun.

Muutenkin jännittävän hilkulle menevää näyttelyteoskokonaisuuden valmistusprosessia varjostaa vappupäivänä maalauskäteen ilmaantunut jännetupin tulehdus. Hoito: Kaalinlehdet, Mobilat, Burana ja työnteko. Yritin lepuuttaa kättä alussa noin viikon, mutta veri veti pensselin varteen. Eipä ole suuria tuskia. Vielä. Ikuista vammaa odotellessa.

Turha tässä on hermoilla. Työt ovat 5ttä vaille valmiita melkein kaikki. Julisteeseen ja kutsukorttiin valikoituvat kuvat alkavat olla selvillä. Ne (tai se) pitäisi saada noin 10 päivässä valmiiksi. Jätin sen aloittamani "Pommikonelaivueen" (90 x 150 cm) suosiolla syksylle.

Sain eilen kiikutettua tekemäni "väriympyrän" taidemuseoon, "Välillä on väriä" -näyttelyyn. Harmaa laatikko, muutama väriläiskä. Tarkalleen ottaen 13. Oli vaikea homma. Tehtävään annettiin kokoa (60x60 cm) lukuunottamatta vapaat kädet. Vapaus on suuri vankila. Lauloi Pelle.

Toukokuun ääniraita:

Katatonia: Great Cold Distance

Avajaisia

2006-04-28T00:26:00.000+03:00

Käytiin Helsingissä pystyttelemässä Annen, Päivin & Päivin Välittämöä ja viettämässä avajaisia. Hauskaa. Viehättävä galleria.

Siinä ohessa sain varmistuksen Helsingin yksityisnäyttelyn ajankohdasta. Galleria Dix, Uudenmaankatu 19. Avajaiset 6.11.2007. Sinne kaikki.

Tänään työhuoneelle palattuani pistin syrjään lepämään joksikin aikaa "Erakon", "Mennään pois, tämä on jo nähtyn", "Muuntajamajakan" sekä "Lintuemon". Ovat viime silausta vaille valmiita. Pitää vain hiven ottaa etäisyyttä. Työn alle otin "Piilon", "Pysähtynyt:n", "M2:n" ja "M3:n", kaikki valmistumaan päin nekin, noin suurin piirtein. Aloitin myös optimistisesti työnimi "Pommikonelaivueen", vaikka voi olla, että jää syksylle. Tekemistä 2 kuukaudeksi on jo muutenkin ja hyvä niin. Ei pääse passivoitumaan. Syrjäytymään ja sekoamaan vain.

Briljantti stabilismi

2006-04-08T00:03:00.000+03:00

Viikko takaisesta taiteilijaelämästä tuli varsin kova morkkis. Aloin jotenkin hylkimään nykyistä/silloista itseäni, mikä ilmenee lähinnä (aluksi?) pienissä asioissa. Ipodin sisältö meni uusiksi. Kuuntelen Arvo Pärtiä enkä rockmusiikkia lainkaan (Paitsi tällä hetkellä Marilyn Mansonin The Golden Age of Grotesqueta, joten se siitä). Katsoin Risto Jarvan elokuvia ja kaikki Sean Conneryn Bondit.. Aloin lukea Timo K. Mukkaa ja hänestä kirjoitettuja kirjoja (Erno Paasilinnan opuksen vein työhuoneellekin mitä ei yleensä saisi tehdä koska silloin on se riski, että siellä maalaamisen sijaan luetaan.) Päätin että kokeilen 2. kerran sitä piilolinssihommaa. Päähän kihosi mieliteko suksia esimerkiksi johonkin majakkasaareen asumaan. Vaikkapa Kallbådaan. Siellä voisi jutella hylkeiden ja hyönteisten kanssa.

"Mustat taulut" näyttävät hyötyvän angstistani. Saan niihin paremman yhteyden... Työnimi "Erakko" valmistunee huomenna.

Lauantai-tiistai meni flunssaa sairastaessa kotona ja em. metamorfoosin pyörteissä. Aloitin jonkin aikaa kaavailemani lyijykynäpiirustusten sarjan "Lahjalla". Tulossa on siis epämääräinen lukumäärä paksulle, hapottomalle piirustuspaperille tehtyjä "suurennoksia", variaatiota sekä versioita blogissakin olleista luonnoksista. Jostain niitä saa ostaa, jossain vaiheessa. Paspistan ja kehystytän ne kuitenkin ensin. "Lahja":n uusi versio onnistui aika hyvin, on alkuperäistä skarpimpi, valmiimpi. Ei mahtune meidän skanneriin, paitsi jos riipaisee kannen kokonaan irti.
Seuraavaksi valmistuu (mahd.) laajennettu panoraamaversio allaolevasta UMO:sta.

"Uusi maa odottaa", 13. syyskuuta 2005

Tänään ostin uuden kahvinkeittimen (Runen kyydillä, tattis!) kun edellisen vesimittariin oli kertynyt vihreää mitälie levää ja oli muutenkin törkyinen.

Viikon levy: Rättö & Lehtisalo: Ed Benttonin briljantti stabilismi tai Taivaallinen kylpysaippua
Kirja: Erno Paasilinna: Timo K. Mukka

Homma hanskassa

2006-03-26T22:53:00.000+03:00

MHV meni myyntiin Kaapelitehtaalta. Onnea uudelle omistajalle. Pitkästä aikaa jotain liikahtaa johonkin suuntaan. Onpa tuo esillepanokin ollut vähän heikkoa. Sille tulee jonkinlaista korjausta tulevaisuudessa. 3:n tämänvuotisen individuaalinäyttelyn lisäksi on varmistumaisillaan näyttely Helsingissä, Uudenmaankadulla. Ajankohta -07 loppu tai -08 alku. Tarkemmin myöhemmin.

Jätin Kaapelitehtaalta ylijääneet Arjen pikku harmit ja Arki II:n Beckerille. Saa vuokrata sieltä. Tai ostaa.

Tylsämielisen arkirutinoitumisen vastapainoksi päätin käydä Ismo Alanko Säätiön keikalla To 21:30 Tanssisali Lutakossa. Jonotin lipun 8:lta ja palasin töihin leima (jolla pääsee kaikkiin laitteisiin...) kädessä. Jatkoin jotain epämääräistä raapimista lateksihansikkaat kädessä, työnimi "Vieras"ta varmaankin (Musta taulu, hieman valkoista siellä täällä). Tehdessäni lähtöä 21:10 havaitsin leiman jääneen hanskaan. Tietysti, tyhymä! No, oli sitä vähän kädessäkin vielä. Iski pienoinen paranoia + neuroosi ja epäilin uskonevatko tämänpäiväiseksi leimaksi. Muotoilin mielessäni tapahtumat kompaktiin selitysformaattiin ja lisätueksi sujautin tuon lateksihanskan (vaiko PVC?) taskuuni todistusaineistoksi. Hanskaa ei kysytty ovella.

Keikka oli kyllä mahtava. Parin tunnin pläjäys. Paikalla pakolliset huutelevat ja elämöivät pukumiehet. Oikein. Esimerkkiä. Atmosfääriä.

Jostain syystä en ole aiemmin tullut käyneeksi missään sisätiloissa Ismoa katsomassa, festareilla vain. No Sielun Veljet muutaman kerran, mutta se ei ole aivan sama asia...

Taitaa olla flunssaa.

Viikon vinyyli: Ville Leinonen & Valumo: Alive II (2LP)